Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon Serverimaailma etusivulle - Click here to return back to the front page of Timos' Serverimaailma homesite

Klikkaa tästä palataksesi Arthur in Live kotisivulle - Click this link to return back to Arthur in Live page

Arttu pentuna - Arthur as a child

Artun hypnotisoiva tuijotus

Oikeastaan on väärin puhua tuijotuksesta, vaan pikemminkin voisi puhua eräänlaisesta vangitsevasta ja hypnotisoivasta katseesta, joka näkee kaiken. Siis ihan kaiken. Silmien verkkokalvot hohtavat samalla kummallista purppuraväriä, ja koira erottuu taustasta vaikka se olisi kuinka kirjavan värikästä tahansa. Tämä näkyy erityisesti ylläolevassa valokuvassa, jossa matot eivät ole ihmiskatseen keskipiste - paitsi tietenkin mattomartoilla, jotka eivät näekään juuri muuta kuin matot, ja ajattele muuta kuin loimia, tiuhtaimia, ja muita sen semmoisia.

Arttu jyrsii nalleaan

Koiranpennut jyrsivät koko ajan jotakin – aina niillä on jotakin hampaissaan. Voisi sanoa, että mikä ei ole vielä Artun suussa, niin se kohta siellä on. Tämä kyseinen nalle on ns. lääkärinalle, joka on alunperin annettu tavallaan lääketehtaan lahjuksena, ja sillä oli oikea lääkärintakkikin – mutta poissa on takki, ja tässä vaiheessa on jo toinen silmäkin mennyttä. Monta kertaa nallen täytteet on jo tässä vaiheessa tungettu nalleen takaisin, ja ommeltu purrut reiät umpeen. Myöhemmin Arttu sai toisen nallen, joka on säilynyt täysin ehjänä. Aikuisena sprinkku repii lelujaan vain harvoin, ja silloinkin vahingossa. Vanhempana sille on tärkeää, että leluilla on ihmisnimet, jotka sanotaan sille aina ääneen, kun se tuo niitä näytille. Ihan yhtä hauskaa on, kun sanotaan lelun nimi ja se saa noutaa sen sitten tarkistettavaksi.

Arttu unten mailla

Kun nallea on revitty tarpeeksi, täytyy ottaa tirsat. Koiranpennut ottavat niitä melkein missä tahansa - mihin nyt sattuvat kulloinkin kellahtamaan, ja jatkavat siitä taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kevätaurinko paistaa mukavasti juuri tähän penkin alle, ja saappaat tuoksuvat mukavasti sukkamehulle, ja tekevät nukkumapaikasta kotoisan. Kuvasta huomaa sen, kuinka pieni koiranpentu on – melkein kuin lelu itsekin. On sinänsä huvittavaa, että vanhempanakin koira hakeutuu mielellään samoille lepopaikoille, vaikka se ei aina niihin enää mahtuisikaan.

Arttu makoilemassa leluineen sohvalla

Tässä kuvassa lääkärinalle on vielä suhteellisen ehyt – mikä johtuu siitä, että maitohampailla täytteitä ei vielä saa revityksi siitä tehokkaasti ulos, ja saumatkin ovat vielä liian vahvat hampaille. Mutta pian kasvavat rautahampaat, ja mikään ei säily ehjänä. Tästä syystä koiralle ei pitäisi antaa leluksi mitään, mitä se ei saisi repiä hajalle, koska ei se ymmärrä, miksi samaa esinettä saa retuuttaa pikkupentuna, mutta myöhemmin se on kiellettyä.

Webbikamerakuva Artusta