Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon Serverimaailma etusivulle - Click here to return back to the front page of Timos' Serverimaailma homesite

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon suomenkielisten DOS ja OS/2-oppaiden valintasivulle - Click this link to Return back to The Page of Timo's Finnish DOS and OS/2 manuals

Klikkaa tästä palataksesi takaisin sivulle Tietoo - Click this link to Return back to the page of Information

Display File Systems opas

Johdanto, eli mikä on DFS ohjelman tarkoitus

Koska tässä oppaassa on paljon teknistä asiaa, kannattaa kuormaa keventää köykäisemmällä puheella näin heti alkuun. Oppaan tekijänä haluan osoittaa tämän oppaan erityisesti niille, jotka viittasivat paljon koulussa. Itse en paljoakaan viittaillut, koska en yleensä tiennyt kysymyksiin oikeita vastauksia, ja kohdalleni sattuneet opettajat olivat tuolloin sen lajisia, että ottivat oppilaista irti myös kaiken mahdollisen huvin. Muistan erään oppilaan, joka viittasi kädet heiluen, ja ähki viitatessaa: Opettaja, opettaja, äh-äh! Siltä jäi koulut kesken, ja kuulemani mukaan se esiityi myöhemmässä elämässään lääkärinä, vaikkei ollutkaan lääkäri, ja käväisi raastuvan penkillä. Turhaan se siis ähki viitatessaan. Muistan myös kuinka eräs oppilaista kirjoitti oppikoulussa koko syyslukukauden ajan 100 kertaa paperille jokaista ruotsinkielen sanaa, jota ei osannut. Niitä oli aina muutama jokaiselle ruotsintunnille. Hän-joka-kirjoitti-eniten asui pienessä keltaisessa talossa junaradan varressa - mikä selittääkin kaiken. Lisäksi junien ohitusjyminä tuli taloihin ikäänkuin taivaasta, koska radan penger oli varsin korkea, ja junat kulkivat paljon ylempänä kuin rakennuksen savupiippu. Vaikka kaveri oli minusta varsin fiksu, niin hän ei kuitenkaan kestänyt tätä - ja muita vastaavanlaisia kasvatusoperaatioita - ja lopetti koulun sitten Joululta. Kouluni rehtori taas kulki pitkin pulpettirivejä, ja nosteli karttakepillä poikien pitkiä niskavilloja, ja sanoi sitten aina joidenkin kohdalla tuomionsa: "parturiin". - Ja olihan sillä muitakin tapoja, koska nyt opetti matematiikkaakin, ja jos tehtävä oli erityisen kinkkinen, tämä katseli hitaasti ja alahuultaan nenäliinalla pyyhkien katederistaan ympäri luokkaa sanoen lopulta: "joku veljistä". Sitä vain ihmetteli, mikselivät Beatles -yhtyeen jäsenet joutuneet moiseen paikkaan. Eikä kukaan käsittänyt sitä, että se suuri tapojen vapautuminen oli aivan ovella, ja että pian opettajat puhuisivat kieli keskellä suuta etteivät loukkaisi arvon rajanaapuria, jonka tehtaanpiiput näkyivät hyvällä säällä kimaltelevan kaukaisuudessa. Sitten myöhemmin kysyin eräältä historianopettajalta: "Mistä Hannibal sai norsunsa"? Mutta tämä syytti minua vain epäasiallisuudesta - vaikka minusta kysymys oli hyvä, koska tämä tarinan mukaan lähti norsuineen liikkeelle nykyisen Espanjan alueelta, ja onhan siinä Gibraltarin salmi, ja kaikki - ja afrikannorsut ovat aika vaikeita kesytettäviä. Ja nykyiseen Intiaan sieltä on pitkä matka, ja välissä suuria autiomaita ... nyttemmin jotkut ovat jopa kokeilleet, miten yhden norsun kanssa voi selvitä alppisolista. Toisen kerran taas kysyin Jyväskylässä Weilinin kirjakaupan silloiselta hoitajalta kaupan takahuoneessa luottamuksellisesti: "Kun tässä huomasin, että kaupan oven yläpuolella on tuo kyltti 'Weilinin kirjakauppa', niin kysyisin, että missä täällä on se 'Göös'"? En saanut kuitenkaan tähänkään kysymykseni toivomaani vastausta. Piti kai meikäläistä jotensakin poikkeavana. Vaikka enhän minä tietenkään tosissani ollut, koska idea tuli eräästä poikakirjasta, jossa koulupojat kyselivät kauppiaalta neliskulmaisia karttapalloja. Osoitankin tämän oppaan niille, jotka myöhemminkin elämässään ovat käyttäneet paljon tarkkoja lähdeviittauksia, kun ovat tutkineet esimerkiksi sitä, mitä esimerkiksi Piero Sraffa todella sanoi. Enkä halua unohtaa niitäkään, jotka vain muutoin viittilöivät runsaasti, ja näennäisesti ilman tarkoitusta, sillä sekin saattaa olla peruja koulukäyttäytymisestä.

Onko mitään järkevää syytä puhua vanhasta HPFS tiedostojärjestelmästä?

Tässä oppaassa esitelty tieto perustuu luentosarjaan "HPFS Internals", joka pidettiin Coloradossa vuosina 1994, 1995 ja 1996, ja jossa Doug Azzaritolla oli merkittävä roolinsa. En tiedä, mikä tämä rooli oli, mutta varmaankin se siutten ollut tärkeä. Tämän jälkeen mahdollisesti pidetyistä kokouksista minulla ei ole tietoja, ja tokkopa niitä enää pidetäänkään. Mutta oppaan tiedoista on silti hyötyä melkein kaikille - joita nyt tekniset asiat kiinnostavat. Miksi puhua tiedostojärjestelmästä, jollainen OS/2 järjestelmässä on - jota ei enää valmisteta, ja jonka kehitys on siten pysähtynyt. Minun mielestäni asiasta voi puhua esimerkiksi siitä syystä, että OS/2 järjestelmä ei ollut teknisesti huono, ja sillä saattaa olla myös tulevaisuudessa jotakin käyttöä esimerkiksi vanhoissa koneissa, jotka eivät kykene selvitytymän ensi vuosituhannella. Kehitteillä on ainakin ollut ilmaisia työkaluja, joilla 32 -bittisiä Windows -ohjelmia voidaan kotikonstein kääntää aidoiksi OS/2 -sovelluksiksi, jolloin ne eivät vaadi mitään alijärjestelmiä toimiakseen. Koska OS/2 järjestelmän tiedostojärjestelmäksi voi asentaa HPFS järjestelmän, tulisi siitä jotakin tietääkin. Onhan se paljon kehittyneempi kuin FAT tiedostojärjestelmä, ja melkoisen lähellä NTFS -tiedostojärjestelmää, jota Windows NT käyttää.

DFS ohjelman tekijä ja käyttötarkoitus

DFS ohjelma on tarkoitettu kiintolevyn- ja erityisesti HPFS tiedostojärjestelmän tutkimiseen, sekä myös levyn partitioinnin tutkimiseen, ja levyn käsittelyyn. Ohjelma on ilmainen - ja sen on ainakin ajateltu tukevan myös muita tiedostojärjestelmiä lähitulevaisuudessa, mutta tästä asiasta minulla ei ole tietoja. Ajan kuluessa ohjelmaan on ympätty lisää menetelmiä, joilla voidaan tutkia kaikenlaisia HPFS levyasemien ongelmia, ja sitä on kuluneiden vuosien aikana käytetty ratkaisemaan useita todellisessa elämässä esiintyneitä levyongelmia, kun on pyritty yhdistämään useita erilaisia järjestelmiä. Ohjelmaa käyttämällä on ollut helppoa opettaa muille HPFS tiedostojärjestelmän rakennetta. Ohjelman on kirjoittanut hollantilainen Jan van Wijk, joka on tehnyt sen täysin omilla laitteillaan kotonaan. Tästä syystä myös juuri nyt lukemasi opas on sinulle täysin ilmainen, ja olen ohjelman tekijän tapaan myös kirjoittanut tämän täysin omilla laitteillani omassa kotonani. Kotona kun on niin hyvä olla. Jos jollakulla on tästä opaasta jotakin huomauttamista, tai tässä käytetyistä suomenkielisistä termeistä, niin saa huomauttaa vapaasti, kunhan tekee sen samalla tavoin omassa kotonaan, ja itsekseen hiljaa hyreksien - ja mielummin peitto korvilla kuiskaten. Koska IBM on lopettanut BBS -palvelunsa vuoden 1998 lopussa, kannattaa ohjelmaa etsiä Internetistä.

Käytetystä terminologiasta

Seuraavia lyhenteitä käytetään DFS ohjelman tekemässä raportissa, joten ne on syytä tuntea ennen ohjelman ajoa, koska muutoinhan raportti ei mitään hyödytä. Eräässä tieteiskirjassa tietokoneet pantiin etsimään vastausta kysymykseen olemassaolon tarkoituksesta, ja ne etsivät vastausta vuosien ajan, ja löysivät sen lopulta - ja antoivat kolminumeroisen luvun - jonka merkitystä kukaan ei ymmärtänyt. Ehkä vastaus oli oikea, ehkä ei, mutta juuri tästä syystä annettujen vasteiden merkitys tulisi kyetä tulkitsemaan oikein. Eräässä toisessa tieteistarinassa taas rakennettiin tietokone, joka etsi jumalan nimeä, sillä eräässä tiibettiläisessä luostarissa uskottiin, että kun nimi löytyisi, kursittaisiin maailma kokoon, koska "tarkoitus" oli täyttynyt. Ei lie tarpeen mainitakaan, että nimi löytyi - ja maailma kursittin kasaan kuin käytetty karkkipussi. Että voi se nimen, tai tarkoituksen löytyminen olla kohtalokastakin. Millaisista asioista DFS ohjelma sitten tiedottaa.

Sector

Kyseessä on 512 tavun suuruinen määrä dataa kiintolevyllä olevassa sektorissa. Vanhemat tietokoneen BIOS -systeemit oli rakennettu niin, että kiintolevyllä ei ollut enempää kuin 1024 sylinteriä, ja niissä ei ole enempää kuin 16 päätä, ja 64 sektoria. Tästä seuraa se, että jos sektorin kooksi annetaan 512 tavua, ei levyn koko ole kuin 504 megatavua. Vaikka kiintolevyt ovatkin tänä päivänä kooltaan paljon suurempia, suoritetaan niisä monissa tapauksissa transformaatio, jossa muutetaan esimerkiksi päiden tai sylinterien määrää, ja saadaan suuremmankin kapasiteetin omaava kiintolevy näkyville, ja alustetuksi.

CHS

Tämä on sylinterin osoitesektori (Cylinder - Head - Sector) fyysisellä kiintolevyllä. Tämä on klassinen, ja myös usein käytetty tapa antaa osoitteita fyysisille levysektoreille. Sitä käyttää PC koneen BIOS, kun on kyse partitiotauluista. Jos sinulla on esimerkiksi 340 megatavun kiintolevy, jossa on 665 sylinteriä, 16 päätä, ja 63 sektoria raitaa kohti, ovat sallitut arvot sylinterimäärälle 0..664, ja päiden (sivu) määrä 0..15, ja sektorimäärä 1..63. Niinpä suurimmat mahdolliset määrät CHS (Cylinder - Head - Sector) -osoitteenanossa ovat 0..1023 (sylinterit), 0..255 (päät), 1..63 (sektorit). Mikäli nämä määrät kaksinkertaistetaan, saadaan suurimmaksi mahdolliseksi levykooksi 8 gigatavua, joka CHS -menetelmää käyttämällä voidaan saavuttaa. Tästä systä - vaikka sinulla olisi 12 gigatavua levytilaa, eivät monet ohjelmista voi nähdä siitä kuin mainitut kahdeksan megatavua- jos ne käyttävät CHS -osoitteenantoa - jota käyttävät alemmalla tasolla levyn IO APIt (eli IOCTL, ja INT-13). Useimissa tapauksissa osoitteiston kokoa on rajoitettu koska liian suurista levypartitioista aiheutuu monia ongelmia. Tästä syystä esimerkiksi "BIOS/INT-13" käyttää yleensä suurimpana sylinterikokona 1024.

PSN

Tässä on kyseessä fyysisen sektorin numero (Physical Sector Number), joka on nollapohjainen, ja merkitsemätön pitkä numero, jolla ilmaistaan fyysisellä levyllä olevan sektorin sijainti. Tätä kutsutaan usein myös suhteelliseksi blokkiosoitteen määritykseksi (Relative Block Addressing = RBA), tai loogiseksi blokkiosoitteen määritykseksi (Logical Block Addressing = LBA). Uudemmilla kiintolevyillä käytetään CHS -määrittelyn asemesta LBA -moodia (Logical Block Addressing), jossa ohjelma voi dataa hakiessaan antaa vain halutun sektorin numeron levyn alusta lukien (koska sektorit on numeroitu levyn alusta lukien 1,2,3,4,...). Tämän lisäksi levyllä on sisäisiä puskureita, jonne ne voivat tallentaa useita sektoreita. Tämä kaikki lisää levynopeutta, koska puskurista dataa voidaan lukea kaikilla neljällä luku-kirjoituspäällä samanaikaisesti. Lähes kaikki uudet käyttöjärjestelmät käyttävät LBA -osoitteenantoa, mutta silti CHS -notaatio on mukana kuvioissa vieläkin. Esimerkiksi MS-DOS perustuu yksinomaan CHS -notaatiolle.

LSN

Looginen sektorin numero (Logical Sector Number) on myös nollapohjainen, ja on sekin merkitsemätön (allekirjoittamaton) pitkä numero, jolla osoitetaan sektorin sijainti loogista partitiota varten. Looginen partitiohan on jonkin olemassaolevan partition laajennettu osa, ja saa yleensä seuraavan kirjaimen merkitsemään sillä "sijaitsevaa" levyasemaa. Tällainen partitio voidaan nähdä sektoreiden lineaarisina sekvensseinä. MS-DOS järjestelmän Fdisk -ohjelmalla voidaan luoda vain tällaisia partitioita, koska se on tämän järjestelmän dokumentoitu ominaisuus - eli yhdellä ja samalla ´kiintolevyllä ei voi olla kuin yksi MS-DOS -järjestelmä. Mutta tietystikin siinä voi tosiasiassa olla niitä enemmänkin.

SLT

Tässä on kyseessä sektoreiden ja klustereiden hakutalu (Sector/Cluster Lookup Table), joka tarjoaa tietoa sektoreista tai sektoreiden ryhmistä, ja lisäksi määriteltynä on sektoreiden tyyppi, sekä LSN, jos kyseessä ovat lineaarisesti järjestyneet sektorit. tavallisesti kyseessä on "Fnode". Varmimmin tällainen löytyy HPFS tiedostojärjestelmästä.

Cluster

Klusteri on pienehkö määrä toisiaan seuraavia sektoreita, joita käyttöjärjestelmä käsittelee yhtenä varausyksikkönä. Menetelmää käytetään erityisesti FAT tiedostojärjestelmässä jotta sillä voitaisiin hallita suuria levypartitioita kohtuullisella keskusmuistinkäytöllä. FAT suunniteltiin alunperin levykekäyttöä varten, ja alunperin niissä klusterit muodostuvat 512 tavun suuruisista osioista - eli järjestely vastasi täsmälleen tapaa jota levykontrollerit käyttivät, ja datan tätä vastaava sijaintia levyn pinnalla. Koska levykkeille tallennettavan datan määrä on vielä suhteellisen pieni, niin yleensä levyllä oleva "tilanvaraustaulu" myös luettiin sellaisenaan keskusmuistiin. Kun levykoko kasvoi, olisi tämä merkinnyt valtavaa muistintarvetta, ja siksi DOS järjestelmän tilanvaraustaulun systeemiä muutettiin niin, että levysektoreiden asemesta käsiteltiinkin klustereita. Jos kiintolevyn koko on esimerkiksi 32 megatavua, ja jokaisesta levyn sektorista, ja niiden käytöstä pitäisi pitää seurantakirjanpitoa, saadaan sektoria kohti tarvittavan tilan kooksi 64 kilotavua kaavalla, jossa 32 megatavua jaetaan 512 kilotavulla. Tämä on käytännössä tietokoneen perusmuistin koko, ja siitä syystä päädyttiin tapaan, jossa sektoreita niputettiin, ja sellaisina yksikköinä niitä sitten käsitellään. Tämä järjestely tehtiin siksi, ettei tarvittavan keskusmuistin määrä ei kohoaisi aivan kohtuuttomaksi. Kun klusterikooksi määritellään esimerkiksi neljä, se merkitsee 2042 tavua keskusmuistista, ja tämä on jo huomattavasti pinenempi kuin 64 kilotavua yhtä sektoria kohti. Kun levypartitiot suurenivat edelleen, ja FAT järjestelmän piti edelleen selvitä kohtuullisella keskusmuistinkäytöllä tehtävästä, merkitsi tämä sitä, että klustereiden kokoa piti kasvattaa entisestään. Yleensä tässä pätee sääntö, että mitä suurempi partitio, sitä suurempi on pienimmän varausyksikön koko. Valitettavasti tämä merkitsee käytännössä sitä, että suuret levypartitiot merkitsevät melkoista tilantuhlausta - varsinkin jos tallennetaan paljon pieniä tiedostoja, koska niissä suuren, varatun yksikön loppuosa on täysin hyödytöntä tilaa. Jonkun verran tehokkaampi on FAT -tiedostojärjestelmän seuraaja FAT32. Tämä FAT32 -tiedostojärjestelmä suunniteltiin tukemaan surempia kuin 2 gigatavun levyjä, joka on käytännössä FAT -tiedostojärjestelmän suurin levy- ja partitiokoko. Tämä rajoitus johtuu siitä, että MS-DOS -järjestelmän boottisektorin koodissa on bugi. Haluttaessa muuttaa FAT -partitio FAT32 -partitioksi, voidaan sille tietenkin saada suurempi koko kuin 2 gigatavua, mutta esimerkiksi neljän gigatavun FAT32 -partitiota ei voida palauttaa samankokoiseksi FAT -partitioksi, vaan koon pitää olla alle 2 gigatavua. Seuraava yläraja kiintolevyjen koossa onkin 8 gigatavun raja - mikä johtuu siitä, että yleensä BIOS tukee vain neljän kiintolevyn asentamista samaan koneeseen, ja kunkin niiden koko voi olla 2 gigatavua. Tämäkin raja voidaan ylittää erityisillä partitiointiohjelmilla, kuten Partition Manager. NTFS tiedostojärjestelmässä klustereita käytetään samalla tavalla tasapainottamaan suorituskykyä, sekä tyhjän tilan muodostusta jne. HPFS tiedostojärjestelmässä klusterin sektorikoko on aina suurempi kuin 1. DFS ohjelma yrittää laskea myös klusteroinnin, esimerkiksi silloin kun "sector/cluster" -osoittimia käytetään tiedostojärjestelmän sisäisissä rakenteissa.

Partition

Kyseessä on fyysisellä levyllä oleva alue, jossa sijaitsee jokin looginen tiedostojärjestelmä, kuten FAT, HPFS, Boot Manager, tai NTFS. Levyltä on siis rajattu jokin sen osa, jota voidaan käyttää aivan samoin kuin mitä tahansa levyä - eli partitio voidaan alustaa, ja asentaa sille jokin järjestelmä. Tietenkin partitoista on pidettävä kirjaa, ja tähän on käytettävissä indeksi, joka sijaitsee levyn MBR/EBR -lohkossa, ja siitä paikantuvat järjestelmässä olevat partitiot.

MBR

Kiintolevyn alussa olevassa partitiotaulussa on aina tieto siitä, mikä partitioista käynnistetään kun kone käynistyy. Tällöin tietokoneesi BIOS lataa muistiin kiintolevyn ensimmäisen sektorin sisällön, jota kutsutaan nimellä alkulauauslohko (MBR = Master Boot Record). Tämä mainittu sektori saattaa sisältää koodinpätkän, jota kutsutaan nimellä IPL (Initial Program Loader), jonka tehtävänä on etsiä "aktivinen" osio, ja ladata siinä oleva /boot -sektori - eli osiossa oleva käyttöjärjestelmä. Standardi IPL lataa yksinkertaisesti /boot -sektorin mitään sen enempää kyselemättä, ja menetelmä onkin hyvä mikäli levyllä ei ole kuin yksi käyttöjärjestelmä. Alkulatauslohko on siis fyysisen levyn ensimmäinen sektori, ja se sisältää BIOS -koodin, jolla levy voidaan käynnistää, ja lisäksi siinä on partitiotaulu, jossa ovat kaikki primaariset partitiot, sekä aloituskohdat laajennetuille alkulatauksille (EBR).

EBR

Laajennettu alkulataustaulu (Extended Boot Record) ei sisällä BIOS -koodia, vaan ainoastaan partitiointitalun, joka sisältää yksittäisten loogisten partitoiden sijainnin. Tavallisesti se sijaitsee siinä sylinterissä, joka välittömästi edeltää loogista partitiota. Jokainen EBR voi osoittaa seuraavaan, jos levyllä on useita loogisia partitioita.

Volume

Kyseessä on se levyn nimi, tai laite, jonka on aktiivinen, ja jonka käyttöjärjestelmä näkee, ja joka myös liittyy siihen levyasemaan, jolle se on alistettu. Se voi olla kiintolevypartitio, jossa on jokin tiedostojärjestelmä, jonka käyttöjärjestelmä tunnistaa, ja voi käynnistää, tai jokin muu tallennusjärjestelmä, kuten levykeasema, tai CD ROM -asema. Huomaa, että myös verkkoasemiin voidaan viitata "painoksina". Kuitenkaan DFS ei pysty niitä tavoittamaan, koska niitä ei voida tavoittaa "avointen painosten" menetelmillä.

Shortname

Kysessä on tiedostonimen alkuosa, joka sisältyy HPFS tiedostojärjestelmän "Fnodeen", ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi tuhottujen tiedostojen palautukseen. Maksimaalinen merkkipituus näissä on 15 merkkiä. Tässä on yksi niistä syistä, jonka vuoksi pitäisi välttää tätä pidempien tiedostonimien käyttöä.

Komentojen yhteenveto

DFS ohjelmaa hallitaan komentoriviltä näppäimistökomennoin, ja se näyttää tulokset näytölle, ja vierittää näyttöä ylöspäin. Tulokset voidaan kopioida myös tiedostoon myöhempää tarkastelua varten. Käytetyt komennot ovat lyhyitä sanoja, tai heksadesimaalisia numeroita. Useimmilla komennoista on yksi tai useampia parametreja. Yleisesti ohjelmassa on muutama peruskomento, jolla sitä voidaan hallita:

up = 'u' = ylöspäin hierarkiassa
down = Enter = alaspäin hierarkiassa
this = t' tämä
xtra = 'x' = ylimääräinen, vaihtoehtoinen

Analyysi voidaan tehdä ensinnäkin fyysiselle levylle, tai partitiolle, tai laitteelle. Fyysinen levy täytyy ensin avata 'disk" -komenolla. Loogine partitio tai painos täytyy avata ensin 'part' -tai 'vol' -komennolla. Kun HPFS partitio on avattu painamalla 'Enter' -näppäintä muutaman kerran, päästään ensin "SuperBlock" -lohkoon, ja sitten juurihakemistoon, ja mahdollisiin alihakemistoihin, ja haluttuihin tiedostoihin. Jos käytetään peräkkäin useita komentoja, täytyy ne erottaa toisistaan "#" -merkillä.

Esimerkkejä

Miten selvitetään alkuperäisen tiedoston nimi kun käytetävissä on FILExxxx.CHK -tiedostoja, jotka CHKDSK on luonut?

Jos sinulla on OS/2 Warp 3.0 järjestelmä, ja haluat käyttää sen UNDELETE ohjemaa hävittämiesi tiedostojen palautukseen, täytyy järjestelmän DELDIR -muuttujan olla määriteltynä CONFIG.SYS tiedostossa. Oletusarvoisesti se on poistettuna käytöstä "REM" -komennolla. Jos toiminto on aktivoituna, voit palauttaa tiedostoja jos satut vahingossa hävittämään niitä istunnon aikana. Mutta tiedostoja voi hävitä niinkin, ettei niitä tällä tavoin löydy, ja silloin vain CHKDSK voi kadotetut osat löytää, ja palauttaa tiedostoja koskevia tietoja, ja ohjelma sijoittaa ne yleensä FOUND.xxx -hakemistoon, joka sijaitsee juurihakemistossa, ja sisältää yhden tai useamman palautetun tiedoston. Oletetaan, että hakemistossa on tiedosto FILE0001.CHK, josta et kuitenkaan voi palautusta masinoida, koska et tiedä tiedoston alkuperäistä nimeä. Se on kuitenkin tallessa "Fnodessa", ja se voidaan löytää käyttämällä seuraavia 'dhpfs' -komentoja (tässä oletetaan, että levyasema on "C:"):

- Annetaan komento "DFS disks"
- Annetaan komento "part id" (jossa 'id' on HPFS)

Nyt ohjelma tutkii FILE0001.CHK -tiedoston, ja näyyttää sen "Fnoden" - eli viisitoista ensimmäistä merkkiä tiedostonimestä.

Miten saadaan selville HPFS tiedostojärjestelmän vapaan tilan määrä?

Annetaan komento "slt $"

Miten palautetaan tiedosto

Etsitään "Fnode" komennolla:

"f z" (hakee seuraavan tuhotun Fnoden)
"f z shortname" (seuraavan tuhotun tiedoston lyhyt nimi)
"f$@ z shortname" (seuraavan tuhotun tiedoston nimi)

Huomaa, että tiedostojen nimien isojen ja pienten kirjainten täytyy vastata alkuperäisessä tiedostossa olevia merkkejä. Yleensä kannattaa käyttää tallennukseen jotakin muuta levyasemaa, jotta ei kirjoitettaisi päälle sellaista, mitä ei haluta. Tallennuksessa käytetään "saveto path" -komentoa.

Miten tallennetaan ja palautetaan levyltä sen osia?

"Sim" -komentoa voidaan käyttää kun halutaan tallentaa kokonainen levy niin, että mukana on myös partitiotiedot johonkin erittäin suureen tiedostoon, joka sijaitsee eri (verkko)asemassa. Kun halutaan tallentaa kokonainen yksikkö (avattu levypartitio tai laite), käytetään komentoa:

"sim img-name 0 $"

Tallenne voidaan palauttaa "wrim" -komennolla JOSS (jos ja vain jos) kohdelevyllä on täsmälleen samanlainen geometria kuin lähdelevyasemalla. Näin tätä menetelmää voidaan käyttää kun halutaan monistaa työasemia useampaan koneeseen.

Miten luetteloidaan kaikki ne tiedostot, joita ei voida enää palauttaa?

Ensin etsitään ne "Fnodet", jotka viittaavat mahdollisesti tuhottuihin tiedostoihin komennolla:

"f* z"

tai jos etsitään tiettyjä tiedostoja:

"f*$@ z shortname"

Kun tämä on tehty, luetteloidaan tiedostot sisällyttäen polkutiedot, ja palautuksen varmistus komennolla:

"list f+f"

Valitettavasti ohjelma ei voi palauttaa tiedostojen laajennettuja attribuutteja vielä tässä vaiheessa, ja ohjelmaa ei tässä muodossa kannata käyttää FAT ja NTFS -partitioissa.

Graafinen käyttöliittymä ja vioittuneiden kiintolevyjen ongelmia?

Tällainen vois tehdä ohjelmasta helppokäyttöisemmän, mutta toisaalta voisi vähentää ohjelman käyttömahdollisuuksia, koska tällöin se käyttäisi PM/WPS -liittymää, tai WINxx -liittymää, ja portitus niihin voisi olla vaikeampaa. Sitä paitsi: ohjelman komentoriviversiota voidaan aina käyttää vaikka käytössä olisi vain levykejärjestelmä. Jos taas kiintolevyllä on useita viallisia sektoreita, ja DFS myös löytää niitä "scan" -optiolla, ei tietojen päivitys niistä HPFS -tiedostojärjestelmän sisäiseen kirjanpitoon edistä mitään, koska useimmat huonoiksi merkityt sektorit ovat joka tapauksessa menetettyjä.

Joitakin mielenkiintoisempia komentoja

Kun DFS käynnistetään "?" -optiota käyttäen, saadaan luettelo siinä käytetyistä optioista. Tästäkään syystä ei niitä kannata tässä käydä kaikkia läpi. Kuitenkin joitakin:

DFS ??

Komento näyttää aktiivisen tiedostojärjestelmän nimen, komennot, ja infot.

DFS ???

Näytetään kaikki nykysessä tiedostojärjestelmässä tunnistetut sektorityypit.

DFS part [dr/nr][No]

Näytetään partitiot, tai valitaan niistä jokin käyttämällä "nr" -kytkintä, tai levyasemaa.

sim img [f [s]]

Tallennetaan tiedostojärjestelmän [File System =FS] kuva niin, että aloitetaan loogisen sektorin numerosta, ja määritellään sen koko (LSN [f], size [s]).

wrim img [f [s]]

Kirjoitetaan tiedostojärjestelmän kuva levysektoreille aloittaen loogisen sektorin numerosta, ja määrittäen sille koko.

MBR/EBR chain scan [wr [NoId]]

Skannataan huonot sektorit, ja käytetään luku/kirjoitus -tarkistusta, sekä ei-automaattista "id" -määritystä.