Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon Serverimaailma etusivulle - Click here to return back to the front page of Timos' Serverimaailma homesite

Klikkaa tästä palataksesi takaisin sivulle Tietoo - Click this link to Return back to the page of Information

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon suomenkielisten DOS -ja OS/2 -oppaiden valintasivulle - Click this link to Return back to The Page of Timo's Finnish DOS and OS/2 manuals

OpenDos 7.02b ja DR DOS 7.03b opas

estäkää helsinkiläisten menoliikenne
Ainut ohjenuora jolla mäntsäläläiset voivat selvitä sulautumatta tuohon liian suureen, ja joka paikkaan tungeksivaan remuavaan joukkoon – on asettaa menoteille tehokkaat tankkiesteet hesalaisten vyöryn pysäyttämiseksi.

Aluksi

Tarkoituksenani ei ole luoda tässä täydellistä OpenDos -järjestelmän suomenkielistä opasta, mutta kun tämänin lukee, niin on varmasti jo paljon viisaampi, ja ymmärtää ainakin sen, mikllainen koneisto uudempienkin järjestelmien alla oikeastaan pyörii, ja kuinka mutkikasta kaikki oli jo 1980-luvulla. Jos haluat hyvän ja ilmaisen DOS -järjestelmän käyttöösi tällä kultaisella 2000-luvullakin, on valintasi OpenDos. Olen testannut tätä järjestelmää vuosituhannen vaihduttua niinkin iäkkäässä koneessa kuten Toshiba T2000SXe, jossa on 60 Megatavun kokoinen kiintolevy, ja vain 4 megatavua keskusmuistia. Nykymittapuun mukaan kyseessä ei siis kovin häävi kokoonpano. Vuoden 1999 kesällä pyöritin tätä järjestelmää 100 MHz Pentium -koneessa, jossa oli SI7 -emolevy, ja keskusmuistia 24 megatavua, ja 1.3 gigatavun kiintolevy. Joitakin ongelmia tässä käyttöjärjestelmässä on, jos siinä käytetään Windows 3.1 -järjestelmää, koska sen eräät asetukset ovat tavallaan ristiriidassa OpenDos -järjestelmän kanssa. Windows 3.1 -asennusohjelma olettaa ilman muuta, että käytetään Microsoftin muistinhallintaohjelmia. Tämä, ja erään muut asiat kannattaa opetella ennakoimaan jo ennen tämän järjestelmän asennusta. OpenDos voidaan asentaa koneeseen, jossa on Windows 95, ja se myös toimii siinä. Kuitenkaan silloin ei ole syytä ajaa OpenDos -kärjestelmän eräistä ohjelmia, kuten Diskopt, ja Chkdsk, ja vastaavia, ja OpenDos ei tule myöskään pitkiä hakemisto- ja tiedostonimiä. Suomessa tämä melko vähän tunnettu järjestelmä jäi paljolti MS-DOS -järjestelmän varjoon, koska juuri MS-DOS oli se syteemi, joka asennettiin melkein kaikkiin kaupassa myytäviin koneisiin - vaikka OpenDos oli monessakin suhteessa edistyksellisempi, ja sisältää mm. erlaisia tietoturvaominaisuuksia paljon enemmän, ja on itegoidumpi kokonaisuutena. OpenDos kykenee valvomaan mm. tiedostojen poistoja levyltä, ja palauttaamaan vahingossa tehtyjä poistoja. Tähän pystyy myös Norton Utilizer -ohjelmisto, mutta OpenDos lyö sen laudalta siinä, että poistetut tiedostot voivat olla samalla tiedostonimellä. Muita tietoturvaa lisääviä piirteitä OpenDos tarjoaa myös siinä, että järjestelmän voi lukita tilapäisesti, jos poistuu koneelta jonnekin muualle, ja myös tiedostoja voi lukita, ja tehdä paljon muuta samankaltaista. OpenDos saa lisää uutta elämää terästettynä Updates.EXE -päivityspaketilla, jonka voit saada ehkä vieläkin Calderan kotisivulta. Mainittu päivityspaketti muuttaa OpenDos 7.02 -version DR DOS 7.03 Beta -versioksi, ja korjaa aiemmassa esiintyneitä, useita pieniä puutteita. Ilmainen OpenDos 7.02 -järjestelmäversio kannattaa hankkia kuitenkin ensiksi, ja myös asentaa sen Setup -ohjelmalla, koska sitä voi käyttää myös päivityksen jälkeenkin. Jos teet mainitun päivityksen, tapahtuu se kätevimmin niin, että luot jo OpenDos 7.02 -asenuksen aikana käynnistyslevykkeen, jolla käynnistät koneen, ja purat sitten Updates.EXE -asenusarkiston johonkin tyhjään hakemistoon, ja poistat sitten juurihakemistossa olevista

IBMBIO.COM
IBMDOS.COM

-tiedostoista niiden +r +h +s -attribuutit, ja kopioit sitten niiden päälle Updates.EXE -arkistosta purkamasi vastaavannimiset tiedostot, ja sitten palautat niille mainitut attribuutit, ja kopioit muut tiedostot /OpenDOs -hakemistoon (tai hakemistoon, jonne olet asentanut OpenDOs 7.02 -version eksternaaliset ohjelmat. Korvaa myös juurihakemistossa oleva COMMAND.COM -tiedosto uudemmalla versiolla. Jos kiintolevylle on luotu Stacker -levyasema, pitäisi tietyt tiedostot pöivittää sen tiivistämättömään levyasemaan, koska ne eivät päivity itsesään, ja ne kuitenkin ovat ne aktiivisesti järjestelmän käyttämät ohjelmat. Juurihakemistossa saattaa olla lisäksi vielä muitakin piilotettuja tiedostoja, jotka löydät esimerkiksi käyttämällä Norton Utilizer 4.5 -pakettin kuuluvalla File Attribute (FA) -ohjelmalla, ja voit poistaa niitä harkintasi mukaan. Ainakin yksi niistä kannattaa manuaalisesti "päivittää" vastaamaan uutta järjestelmän versionumeroa. Näin päivitettynä OpenDos on varsin monipuolinen, ja järjestelmänä varmasti parempi kuin Microsoftin valmistamat MS-DOS -versiot. OpenDos 7.02 -versio on tietokoneen kotikäyttäjälle siis ilmainen, ja toivoakseni ainakin sitä saa DOD702.EXE asennusarkistona , jonka koko on noin 6.2 megatavua. Tietoja ilmaisesta OpenDos 7.02 -järjestelmästä meillä Suomessa on ollut todella vaikeaa hankkia, ja ne lehtijutut, joita olen itse nähnyt takavuosina silloin tällöin, vain viittaavat sellaisen olemassaoloon - niinkuin kaikki asiasta jo riittävästi tietäisivät muutoinkin. Tänä päivänä tavallisista tietokonealan liikkeistä ei ehkä monestakaan enää löydy edes tärkeimpien valmistajien DOS -versioita, ja jos löytyykin, on niiden hinta liian kova suhteessa niistä saatuun hyötyyn. OpenDos 7.02 olisi vieläkin monelle kesien sunnuntaikirjalijalle se hyvä ratkaisu - ja sitä se on erityisesti vanhempien koneiden aiheuttamaan ongelmaan. Jos jotakin vanhaa konetta tarjoaa esimerkisi vaihdossa liikkeeseen, on sen hinta lähinnä naurettava jos ajattelee sitä, mitä myllystä piti maksa uutena. Kukaan järkevä ihminen ei noilla hinnoilla myy vanhaa konettaan edes vaihdossa. Jos vanha kone toimii, voi sitä mielestäni mainiosti käyttää esimerkiksi kesäkoneena, ja sellaisella voi kirjoittaa hyvinkin vaikkapa romaaneja, ja julkaista tekstejään myöhemmin vaikkapa netissä. OpenDos on myös ratkaisu Y2K -ongelmaan eräissä tapauksissa. Tiedämme jo nyt, että kaikki koneet eivät osanneet siirtyä oikein tälle vuosituhannelle, mutta useimpia niistä voi silti käyttää vieläkin, ja erityisesti kun sinulla on OpenDos 7.02. Tämän järjestelmän avulla voidaan monissa koneissa ylittää vuoden 2000 kynnys, vaikka tietokoneen BIOS ei siihen fyysisesti kykenisikään. Ehtona tälle on se, että BIOS kykenee näyttämäänvuosituhannen vaihteen jälkeen jotakin vuotta välillä 1900-1980. Mikäli BIOS on näyttänyt vuosituhannen vaihteen suuren rolloverin jälkeen jotakin muuta vuosilukua, kuten vaikkapa vuotta 1994, ei tämä mekanismi toimi, ja ei siinäkään tapauksessa, että BIOS asetetaan manuaalisesti vuodelle 2000, ja kone käynnistetään sitten uudelleen. Ongelma liittyy tiettyihin AWARD -yhtiön siruihin. DOS saattaa esittää tässä tapauksessa koneen seuraavassa käynnistyksessä vuotta 2097, ja ilman BIOSIN kautta tehtyä korjausta vuotta 1994. Jos tuon vuoden kanssa voi elää, ei ongelmia pitäsi olla. Tällaisessakaan tapauksessa OpenDos ei ole huono järjestelmävalinta, koska konetta voi käyttää mainiosti erillään muista koneista, ja vuosituhannen vaihteen jälkeen se kiertää ikuisesti vuosien 1994-1999 -välillä, ja päivittää tiedostoja tälle aikavälille. Eräs syy hankkia OpenDos 7.02 - järjestelmä on esimerkiksi se, että koneessa voi ajaa jo DOS -järjestelmässä useita sovelluksia samanaikaisesti, ja se, että se toimii hyvin myös esimerkiksi alle kahden gigatavun partitiossa. Siinä on mukana STACKER -levyntiivistysohjelma, ja levyn optimointityökalut (josta myöhemin enemmän)  - ja ennenkaikkea kätevä Setup -ohjelma, jolla voidaan asettaa ja muuttaa järjestelmän asetuksia milloin se vain on tarpeen. Jos sinulla on esimerkiksi kolmen - tai neljän gigatavun kiintolevy, voit varata siitä OpenDos 7.02 -järjestelmälle kaksi gigatavua, ja käyttää loput vaikkapa Linuxille, tai jollekin muulle järjestelmälle. Koneesi BIOSIN pitäisi asettaa tunnistamaan kiintolevyä LBA -moodissa, koska järjestelmä toimii hieman toisin kiintolevyä käyttäessään kuin MS-DOS -järjestelmät. Jos nimittäin otat kiintolevysi järjestelmien saatavuuteen MS-DOS -järjestelmän Fdisk -ohjelmalla, ja alustat sen mainitun järjestelmän Format -ohjelmalla, järjestelmä käynnistyy vaikka BIOS olisikin määritelty pieleen, koska MS-DOS käyttää CHS -tunnistustapaa - ja lukee tietyt tiedot partitiointitalusta, joka on pieni tiedosto kiintolevyn alussa. Mutta miten menetellä jos halutaan ottaa käyttöön suuren kiintolevyn koko kapasiteetti - ja onko mahdollista varata siitä esimerkiksi useita kahden gigatavun osioita, joihin asennetaan kuhunkin järjesdtelmä, joka voi sellaisessa toimia? Vastaus on kyllä, mutta normaalisti näitä ei voida luoda enempää kuin neljä - eli tällöin kiintolevyn koko voisi olla maksimissaan enintään kahdeksan gigatavua. Mikä tahansa DOS voidaan käynnistää mistä tahansa tällä tavoin määritellystä partitiosta - kunhan se on kulloinkin se ainut käynnistyvä partitio - ja tämähän merkitsee sitä, että järjestelmä näkee kiintolevyltä vain oman osionsa,  ja on "sokea" kaikille muille osioille. Jos taas varaat kiintolevyltä ensin kahden gigatavun partition, ja asennat sille OpenDos 7.02 -järjestelmän, voit asentaa jäljellejäävään levytilaan esimerkiksi Linuxin, jolloin voit järjestää järjestelmien käynnistyksen asettamalla Linux Loaderin (LILO) samaan sijaintiin, johon esimerkiksi MS-DOS -järjestelmän Fdisk sijoittaa alkulatauksessa tarvittavat parametrinsa -eli partiointitauluun - ja tällöin DOS -järjestelmä valitaan käynnistettäväksi painamalla tiettyä näppäintä, kun "Boot" -kehoite ilmestyy näytölle. Jos näin tehdään, on MS-DOS -järjestelmän Fdisk lähinnä myrkkyä Linuxille, jos käytetän Fdisk /MBR -komentoa. OpenDos sisältää myös verkkotoiminnot niitä varten, joita sellainen kiinnostaa. On hyvä huomata kuitenkin se, että mikäli asennat OpenDOs 7.02 -version sellaiseen partitioon, jossa on ennestään Windows 3.1, asennus muuttaa järjestelmän WIN.INI ja SYSTEM.INI -tiedostojen tiettyjä asetuksia, vaikka et valitsisikaan asennuksen yhteydessä verkkotoimintoja. Kun poistat tähän liittyviä uusia, epätoivottavia komentorivejä INI -tiedostoista, tarkista, mitä WIN.CLN ja SYSTEM.CLN -tiedostoissa on kodissa, jotka viittaavat verkkoon, tai "run" -ohjelmiin, ja käytä järkeäsi. Joka tapauksessa Windowsin INI -tiedostoja täytyy käsitellä manuaalisesti OpenDos -asennuksen jälkeen.

OpenDos 7.02 asennus

Kun olet imuroinut DOD702.EXE - asennusarkiston, voit purkaa sen esimerkiksi johonkin kiintolevylle luotuun tilapäishakemistoon, ja saat siitä esille seuraavat tiedostot:

Makedisk.ini
 Makedisk.txt
 Makedisk.exe
 Disk01.144
 Disk02.144
 Disk03.144
 Disk04.144
 Disk05.144

Näihin kuuluvalla Makedisk -ohjelmalla voidaan luoda varsinaiset asennuslevykkeet, joita täytyy varata tarkoitusta varten viisi kappaletta. Niiden ei tarvitse olla alustettuja, mutta olisi hyvä jos ne olisivat sitä, ja olisivat tutkittuja virheiden varalta. Suositeltavin asennustapa on minusta sellainen, että käytössä on partitoimaton, ja tyhjä kiintolevy, jonka laitteesi BIOS tunnistaa moiteetta. Kun kone käynnistetään ensimmäisellä asennuslevykkeistä, saadaan kehoite luoda partitio, jonka jälkeen voidaan suorittaa se varsinainen asennus. Jos Windows 3.1 asennetaan tämän jälkeen, päivittää järjestelmä puuttuvat Windows -osat. Operaation aikana voi tietokoneen käytöjärjestelmänä olla jokin Microsoftin MS-DOS -versioista - eli tällöin kyseeessä on sen korvaaminen. Koska systeemissä voi olla aktiivisena mm. muistinhallintaohjelmia ja ajureita, pitäisi nämä poistaa ennekuin asennukseen ryhtytään, ja tämä vaatii konfigurointitiedostojen läpikäymistä. Sama pätee myös jos koneeseen on jo asennettuna Windows 3.1. Mutta jos asennat OpenDos 7.02 -systeemin neitseelliselle kiintolevylle, on se paljon "puhtaampi" kuin jos partitiossa olisi ennestään jokin järjestelmä, ja siinä asennettuna paljon sovelluksia. Tämän puhtaan asennuksen jälkeen voit asentaa kaikki muut sovellukset, ja halutessasi myös Windows 3.1 -järjestelmän - jota ei tarvitse oikeastaan juuri missään, jos DOS -ohjelmia on käytettävissä. Jos olet asentanut koneeseesi CD ROM -aseman, käyttää sen asennusohjelma todennäköisimmin Microsoftin ajuria MSCDEX.EXE, jonka käyttö voi olla jatkossa turhaa, koska halutessaan sen tilalle voi vaihtaa manuaalisesti NWCDEX.EXE -ajuriohjelmaan, joka on osa OpenDos 7.02 -pakettia. Tarvittavat ohjeet löydät Dosbook -ohjelmasta. Jos Windows 3.1 asennetaan OpenDos 7.02 -asenuksen jälkeen, pitäisi siinä ottaa huomioon se, että normaali Windows -asennus asettaa tiettyjä MS-DOS -ajureita oletuksena AUTOEXEC.BAT ja CONFIG.SYS -tiedostoihin. Tästä syystä tutki Windows -asenusken loppuvaiheilla sitä, millaisia muutoksia asennus haluaisi näihin tiedostoihin tehdä - ja poista ainakin sellaiset muutokset, joissa aktivoitaisiin /WINDOWS -hakemistossa sijaitseva HIMEM.SYS, jos sen tehtäviä hoitaa jo EMM386.EXE. Poista myös Windows -asennuksen ehdottama Microsoftin oma SMARTDRV.EXE -ohjelman automaattinen käynnistyrivi, jos olet jo OpenDos 7.02 -asennuksessa valinnut tätä paljon paremman NWCACHE.EXE -ohjelman. Nämä operaatiot vaativat tietoja ja taitoja - ja DOS -asiantuntemusta. Mikäli asennat OpenDos 7.02 -järjestelmän esimerkiksi MS-DOS 6.22 -järjestelmän tilalle, niin ongelmien välttämiseksi suosittelisin sellaista menettelyä, että ottaisit ennen asennusta, ja jokaisessa vaiheessa myöhemmässäkin vaiheessa esimerkiksi PKzip 2.04g -ohjelmalla ZIP -tallenteen esimerkiksi seuraavista /WINDOWS -hakemiston tiedostoista:

*.INI
 *.GRP
 *.DAT
 *.PIF

ja suosittelen sitäkin, että kopioisit aina ennen asenuksia talteen AUTOEXEC.BAT ja CONFIG.SYS -tiedostot joillekin toisille tiedostonimille. Erityisen kätevä tapa asentaa OpenDos 7.02 -järjestelmä on jättää näihin tiedostoihin aktiivisiksi vain ne rivit, joiden tarkoituksen ja käyttötavan tuntee, ja merkitä kaikkien muiden alkuun "REM" -sanan, ja välilyönnin - jolloin järjestelmä ei ota niitä huomioon latautuessaan. Tämä tapa on hyvä silloin, kun sinulla on tarvittavat asennusuohjelmat oheislaitteillesi, jotka asennat järjestelmäasennuksen jälkeen. Toinen tapa on hävittää nämä tiedostot kokonaan juurihakemistosta ennen asennusta saadaksesi mahdollisimman "puhtaan" asennuksen. Jos sinulla on asennettuna Windows 3.1, ja käytössäsi ATAPI/IDE CD ROM -asema, voisi AUTOEXEC.BAT -eräajossa olla seuraavankaltaiset rivit:

REM ======== ATAPI CD-ROM Install Modification - Begin ========
C:\OPENDOS\NWCDEX /D:NWCD000 /L:E
REM ======== ATAPI CD-ROM Install Modification - End ========

Jossa "REM ***" -rivillä on tämän CD ROM -aseman asennusohjelman alunperin tekemä rivi, joka näin jää talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Näet vahvennettuna sen rivin, jossa käytetään OpenDos 7.02 -ajuria, ja merkitään asemaksi "E". Jos sinulla on asennettuna Windows 3.1 - pitäisi CONFIG.SYS -tiedostosta löytyä ainakin seuraavat rivit:

REM ======== ATAPI CD-ROM Install Modification - Begin ========
DEVICE=C:\CDROMDRV\ATAPICD.SYS /D:NWCD000
REM ======== ATAPI CD-ROM Install Modification - End ========
DEVICE=C:\WINDOWS\IFSHLP.SYS
STACKS=9,256

Jossa kaikki vahvennetut rivit ovat asianmukaisia, ja muut ovat pelkkiä kommentteja. Jos sinulla on asennettuna 16-bittinen Microsoft Internet Explorer 3.02, ja hiiri, voit jättää AUTOEXEC.BAT -tiedostoon lisäksi seuraavat rivit:

SET PCTCP=C:\IEXPLORE\PCTCP.SHV
SET IEPPP=C:\IEXPLORE
C:\MOUSE\MOUSE.EXE

Asennuksen aikana voit valita otatko asennukseen mukaan myös verkkotoiminnot, ja ne voi myös jättää pois - jos ei ole aikeissa rakentaa kotiinsa mitään verkkoa. Minusta olisi hyvä, jos ne jätettäisiinkin pois ainakin tavanomaisessa asennuksessa, sillä jos systeemisssäsi on Työryhmä-Windows 3.11 ennen asennusta, kirjaa verkkotoimintojen mukaanliittäminen useita lisäyksiä myös WIN.INI ja SYSTEM.INI -tiedostoihin, ja luo joukon hakemistoja, jonka tiedostot vievät turhaan levytilaa. Asia on tietenkin toinen, jos haluat luoda kotiisi verkon. Jos sinulla on kuitenkin asennettuna suurempi määrä laitteita, ja niitä varten on määritelty paljon laiteohjaimia, ja sinulla ei ole näiden asennuslevyjä - on järkevämpää menetellä siten, että säilytät ennen asennusta alkuperäiset AUTOEXEC.BAT ja CONFIG.SYS -tiedostot, ja otat niistä varmuuskopiot. Sitten voitkin merkityä "REM" -lauseella ne rivit, joiden toiminnan haluat estää. Useimmat laitteet kannattaa mielestäni asentaa uudelleen, ja puhtaalta päydältä, koska jo aiemmin puheena ollut CD ROM näyttäisi vaativat erilaiset asetukset MS-DOS ja OpenDos -ympäristöissä.

DR DOS ja OpenDos järjestelmien eräitä keskeisiä työvälineitä

Nämä järjestelmät sisältävät yhdessä paketissa paljon sellaisia ominaisuuksia, joiden avulla voidaan itsekin huoltaa konetta ja järjestelmää varsin pitkälle - ja kokonaisuus myös toimii.

FILELINK

FILELINK [/?|/H] command [@] [wildspec1]
[wildspec2] [comparm] [/switches]

FILELINK -ohjelmaa käytetään kun halutaan siirtää tiedostoja kahden tietokoneen välillä käytämällä sihen niiden COM1 tai COM2 -sarjaportteja. Ohjelma on kätevä tapa vaihtaa tiedostoja koneiden välillä jos et syystä tai toisesta pysty siirtämään tiedostoja levykkeiden avulla - kuten jos sinulla on toisessa koneessasi erilainen levykeasema kuin toisessa. Koska OpenDos 7.02 voidaan asentaa myös sellaiseen koneeseen, jonka partitiossa sijaitsee Windows 95, voidaan sellaiseenkin koneeseen siirtää tiedpostoja koneesta, jossa on pelkästään OpenDos. Ohjelma toimii kahdessa eri muodossa, eli isäntänä (master) tai orjana (slave). Isäntäkone on se koneista, joissa suoritetaan useimmat toimenpiteet, ja orjakone on kytketty siihen joko sarja - tai rinnakkaiskaapelilla, ja orjakoneessa käynnistetty FILELINK käynistettynä orjamuotoon vain vastaa niihin käskyihin, joita sille esitetään sarja - tai rinnakkaispostin kautta isäntäkoneelta. Olisi suotavaa, että kummanin koneen päiväykset olisivat samanlaiset, ja ettei siirrettäisi pitkiä hakemisto- ja tiedostonimiä.

INITIAL OPTIONS pop-up-valikkoluettelon avulla voit asettaa ohjelmaan oikeat paremetrit, ja siitä voit myös valita kumpi koneista on isäntä, ja kumpi on orja. Tässä käytetään nuolinäppäimiä, ja kuittaus tehdään enterillä.

Alustuoptiot:

CONNECT
Aseta tämä kone isäntämuotoon, ja kytke se orjakoneeseen.

SLAVE
Aseta tämä kone orjamuotoon.

SETUP
Aseta yhteysparametrit.

DUPLICATE
Kopioi FILELINK -ohjelma toiseeen koneeseen, ja aja se siellä. Jos kummassakin koneessa on asennettuna FILELINK -ohjelma, voit käyttää SETUP -optiota asettamaan yhteysporttia ja datansiirtonopeutta. Yhteysporttien tulisi olla samat kummassakin koneessa. Mikäli toisessa koneista ei olisi FILELINK -ohjelmaa, käytä DUPLICATE -vaihtoehtoa siirtääksesi sinne sellaisen. FILELINK -ohjelma tallentaa käyttämäsi optiot, ja käyttää niitä kun sitä seuraavan kerran tarvitset. Jos käytät 9600 baudin sekuntinopeutta, siirtyy sekunnissa 960 tavua koneiden välillä. Mitä suurempi on tuo baudinopeus, sitä enemmän dataa sekunnissa siirtyy. FILELINK tukee aina 115,200 baudin nopeutta, mutta kaikki tietokoneet eivät kykene toimimaan tällä nopeudella. Näemme jo tästäkin helposti sen, että tämä tapa siirtää tiedostoja ei ole kovinkaan nopea, mutta varma se kuitenkin on. Kun kahden koneen välille luodaan yhteyttä, käynnistetään ensin orjakoneen FILELINK -ohjelma, ja se kytketään SLAVE -muotoon, ja se on siten valmis vastaamaan isäntäkoneen komentoihin. Sitten käynnistetään isäntäkoneessa FILELINK, ja siitä valitaan CONNECT, joka kytkee sen isäntämuotoon. Orjakoneessa ohjelma näyttää pelkästään viestin, että se on orjamuodossa, ja isäntäkoneessa ohjelma näyttää Master Screen -valikon.  

* Valikko, joka sisältää kolme pudotusvalikkoa: (File, View, ja Options).

* Kaksi ikkunaa, joista vasemmanpuoleisessa isäntäkoneen hakemistoluettelo, ja oikenapuoleisessa orjakoneen hakemistoluettelo. Toinen ikkunoista on aktiivinen, ja oletuksena aktiivinen ikkuna on se, joka näyttää isäntäkoneen hakemistoluettelon. Kun halutaan siirtää tiedostoja isäntäkoneelle, haetaan siitä ensin se hakemisto, jonne tiedostoja halutaan siirtää, ja sitten aktivoidaan toinen ikkunoista. Siirrettävien tiedostojen hakemistoon siirrytään kaikkein ensimmäiseksi, ja sitten merkitään siirrettävä tiedosto, ja se voidaan kopioida kohdekoneen aktiiviseen hakemistoon [Alt] C -näppäinyhdistelmällä. Käytettävissä on myös suodatettu kopiointi, jossa käytetään [Alt] L -näppäinyhdistelmää. Lisätietoja kaikesta tiedostojen siirtoon liityvästä saa Dosbook.EXE -ohjelmasta.

Kaapeliasetukset:

Sarjakaapelin pitäisi olla RS232 -nollamodeemikaapeli, ja sen molemmissa päivvä pitäisi olla pistokkeet, jotka sopivat isäntä-ja orjakoneeseen. Tietokoneissa käytetään tavallisesti joko 9-pinnistä - tai 25-pinnistä D-tyypin urosliitintä sarjaportteja varten. Joissakin koneissa niiden emolevyllä on liittimet COM1 ja COM2 -kaapeleille, jos koneen ulkopuolelta niitä ei löytyisi. Seuraavassa nikkareille tarkoitettuja tietoja sarjakaapeleista:

25 pin to 25 pin

7-----7 Ground
2-----3 Receive data
3-----2 Transmit data
4-----5 Clear to send
5-----4 Request to send
6-----20 Data terminal ready
20-----6 Data set ready

9 pin to 9 pin
5-----5 Ground
3-----2 Receive data
2-----3 Transmit data
7-----8 Clear to send
8-----7 Request to send
6-----4 Data terminal ready
4-----6 Data set ready

9 pin to 25 pin
5-----7 Ground
3-----3 Receive data
2-----2 Transmit data
7-----5 Clear to send
8-----4 Request to send
6-----20 Data terminal ready
4-----6 Data set ready

Myös rinnakkaiskaalelia voidaan käyttää, ja siinä olisi oltava 25-pinninen D-tyypin urosliitin, koska tietokoneiden rinnakkaisporteissa on useimmiten D-tyypin naarasliittimet. Jos molemmissa koneissa ei ole täsmälleen samanlaisisa liittimiä, etä voi käyttää rinnakkaiskaapelia tietojen siirtoon.

Sarjakaapelin pinnitys:

1-----1 Common ground
2-----15
3-----13
4-----12 Data Out
5-----10
6-----11
10-----5
11-----6
12-----4 Data In
13-----3
15-----2

Stacker

Stacker -ohjelma kuuluu DR DOS ja OpenDos -järjestelmiin sen keskeisenä komponenttina, ja se on se osa näitä järjestelmiä, jotka mahdollistavat levytilan lisäämisen ilman, että fyysinen levytila kasvaa. MS-DOS ja Windows 95 -järjeselmien puolella tätä vasta DRIVESPACE -ohjelmisto, jonka edeltäjä oli DOUBLESPACE, ja ne eivät ole yhteensoipivia Stacker -systeemin kanssa. Stacker on täysin integroitu sekä DR DOS - että OpenDos -järjestelmien seiskaversioihin, mikä tarkoitta sitä, että esimerkiksi Chkdsk.EXE ja Diskopt.EXE toimivat sen kanssa täydellisessä tasapainossa. Microsoftin järjestelmissä tämä ei aina toteudu, koska he ovat usein liittäneet erilaisia muiden kehittämiä tekniikoita omiin järjestelmiinsä, ja esimerkiksi DRIVESPACE on yksi näistä. Stacker lisää levytilaa aika tuntuvasti, ja siitä on todella hyötyä esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa fyysistä levytilaa ei ole saaatavissa, tai laitteisto asettaa sen lisäämiselle rajoitteita. Esimerkiksi 60 megatavun levytila kasvaa 115 megatavuun, jos se tiivistetään Stacker -ohjelmalla. Jos olet tavallinen sunnuntaikirjailija, ja haluat käyttää jotakin vanhempaa konetta esimerkiksi kesäisin mökilläsi, ja tyydyt esimerkiksi DR DOS -järjestelmään ja WordPerfect 5.1 -ohjelmaan, et varmuudella tarvitse kiintolevyllesi enempää lisätilaa kuin Stacker -ohjelmalla voit saada. Stacker -levyjä voidaan muodostaa erilaisilla erillisilläkin työkaluilla, joista esiteltäköön seuraavat:

PREVIEW
PREVIEW [/?|/H] [d:] [/M]

PREVIEW ohjelmalla voit tarkistaa etukäteen jonkun levyn odotettavissa olevan tiivistyssuhteen ennekuin levyä ryhdytään tiivistämään Stacker -ohjelmalla. Jos ohjelmakomento annetaan ilman kohteena olevan levyaseman asettamista, avautuu näytölle ohjelmaikkuna. Koska myös levykkeitä voidaan tiivistää, voidaan niille pakata enemmän informaatiiota kuin se muutoin olisi mahdollista, ja siten tallentaa niille mm. suurempia tiedostoja.

Kytkimet:

/M
Pakottaa mustavalkonäyttämuotoon.

CREATE
CREATE [/?] d:[\STACVOL.xxx] [/S=nnn.n[K|M]]
[/R=n.n] [/C=n] [/B] [/M]

CREATE - ohjelmaa voidaan käyttää kun halutaan luoda uusi Stacker -levyasema esimerkisi tyhjältä levykkeeltä. Tässä tapauksessa sinun täytyy määrittää levyaseman nimi. Ellet määritä tiedostoa, jota käytetään Stacker -levyasemassa, ohjelma käyttää oletusta STACVOL.DSK, jonka on sijaittava aina tiivistettävän levyn juurihakemistossa.

Kytkimet:

/S=sss.sK
Kytkin asettaa käyttämättömän levytilan määrän tuhansina tavuina STACVOL -tiedostoa varten - eli voit määrittää sen tilan, joka käytetään Stacker -levyasemalle. Jos arvoksi annetaan "0", tai jos ei käytetä "/S" -kytkintä, käytetään levyasemalle kaikki saatavissa oleva vapaa levytila.
 

/S=sss.sM
Tässä asetetaan käyttämätömän levytilan määrä miljoonina tavuina STACVOL -tiedostoa varten. Jos arvoksi annetaan "0", tai jos ei käytetä "/S" -kytkintä, käytetään levystä kaikki siinä saatavissa oleva vapa levytila.

/R=n.n
Tässä määritellään tulevan levyaseman suurin mahdollinen koko tarjoamalla odotettavissa olevaa tiivistyssuhdetta (n.n) arvosta 1.0 arvoon 8.0. Jos arvioitu tiivistysaste on 4:1, määrität "/R=4.0". Yleisesti oletusarvo 2.0 on se paras vaihtoehto.

/C=n
Tässä asetetaan klusterin koko (n) arvoon 32, 16, tai 4 kilotavua. Oletuksena on 8 kilotavua. Käytä arvoa 32 kilotavua jos tarvitset suuria klustereita tiivistetyille levylle aina 2 gigatavuun (tiivistettyinä) asti. Jos sinulla on enemmän tiedostoja tiivistettävänä kuin klusteteita, käytä arvoa 4. Nämä määritykset pätevät tietenkin vain 16-bittisessä FAT -tiedostojärjestelmässä, jossa klustereiden koko kasvaa dramaattisesti levypartitoiden koon kasvaessa, ja jossa suurin mahdollinen levypartition koko on 2 gigatavua.

/B
CREATE -ohjelma ajetaan batch -muodossa (eli esimerkiksi käyttämällä BAT -eräajoa, jossa annetaan ohjelmassa käytettävät kytkimet, ja niiden arvot) - jolloin ohjelma ei anna mitän erillisiä tiedotteita työskennellessään.

/M
Näyttötilaksi valitaan mustavalkomuoto.

STACKER
STACKER [/?]
STACKER [-]d:
STACKER d1:=d2:\STACVOL.xxx
STACKER @d:\STACVOL.xxx

STACKER -ohjelmaa käytetään komentokehoitteeesta, ja sillä saadaan STACVOL -tiedosto näkymään Stacker -levyasemana. Ohjelmaa käytetään myös kun halutaan tarkistaa olemassaolevien Stacker -levyasemien tilaa.

Kytkimet:

/? Displays help text.

[-]d:
Etsitään nimetyltä levyasemalta STACVOL.DSK -tiedostoa, ja se mountataan Stacker -levyasemaksi, jolla on asettu levyasematunnut. Jos määritteen eteen asetetaan miinus, puretaan mounttaus annetulta levyasemalta, ja siten saadaan näkyville tiivistämätön levyasema. Jos sinulla on vain yksi kiintolevy, joka on kokonaisuudessaan tiivistetty, on sen levyasematunnus tavallisesti "C:", ja se levyasema, jossa STACVOL.DSK -sijaitsee, on "D:". Viimeksimainitussa sijaitsevat mm. erät järjestelmätiedostot, jotka ovat se aktiiviset tiedostot, joita järjestelmä käyttää. Jos päivität esimerkiksi OpenDos 7.02 -järjestelmäsi DR DOS 7.03Beta -järjestelmäksi, pitäisi täällä olevat tietyt tiedostot myös päivittää manuaalisesti, jos päivityksessä ei voida käyttää asenusohjelmaa.

d1:=d2:\STACVOL.xxx
Mountataan STACVOL.xxx levyasemassa d2 Stacker -levyasemaksi d1.

@d:\STACVOL.xxx
Mountataan STACVOL.xxx levyasemassa d Stacker -levyasemaksi d, jolloin tiivistämätön levyasemanimi vaihdetaan tiivistetyn levasemanimen kanssa, ja siten tiivistämätön levyasema ei ole näkyvissä ennenkuin tämän mountatun Stacker -levyaseman tila puretaan.

UNSTACK
UNSTACK [/?] [d:] [/M]

UNSTACK -ohjelmaa käytetään palauttamaan tiivistetyn levyaseman tiedostot alkuperäiseen kokoonsa, ja niiden kopioimiseen tiivistämättömään levyasemaan. Jos Stacker -levyasema sisältää enemmän dataa kuin sitä oli alunperin tiivistämättömällä levyllä, ja tämän datan määrä ylittää reilusti tuon tilan, pitäisi tiivistetyllä levyllä olevaa dataa vähentää tavalla tai toisella. Sit voidaan esimerkiksi kopioida levykkeille, ja senjälkeen tuhota lähdelevyltä tilan vapauttamiseksi.

DR DOS 7.03 Beta -käyttöjärjestelmän eräitä internaalisia komentoja

Nämä tässä luetellut - ja kuvaillut komennot - eivät ole kuin osa kaikista mahdollisista DR DOS -järjestelmän komennoista, ja ne ovat aika monessa kohdin samanlaisia kuin Microsoftin tai IBM -yhtiöiden DOS -järjestelmissä. Niistä löytyy vasttavat tiedot englanninkielellä ohjelmasta Dosbook, joka on DR DOS 7.03 järjestelmään kuuluva paikallinen, englanninkielinen On-Line -opas.

?
Kun asetat eräajoon komentoriviin sen ensimmäiseksi merkiksi kysymysmerkin,kysyy käyttöjärjestelmä sinulta toteutetaanko rivi. Esimerkiksi jos haluat liittää tähän toimintoon selväkielisen kysymyksen, kirjoita:

?"Haluatko ladata ANSI-ajurin?"DEVICE=C:\DRDOS\ANSI.SYS

BREAK [ /?] [/H] [ON|OFF]
Kun BREAK on kytkettynä päälle, voit keskeyttää ohjelman ajon painamalla Ctrl-Break -näppäinyhdistelmää. Ohjelma pysähtyy tosin vasta kun se kutsuu jotakin DOS -funktiota, kuten esimerkiksi yrittää suorittaa jotakin levytoimintoa.

BUFFERS = nn
Tällä komennolla määritellään muistipuskureiden määrä, ja niitä voi olla kaikkiaan 99 kappaletta. Näitä järjetelmä käyttää kun se lukee ja kirjoittaa levylle tietoja, ja säilyttää niissä tilapäisesti tietoja näiden tapahtumien aikana. Järkevä määrä on 20-30, mutta jotkut sovellukset voivat vaatia näitä enemmänkin.

CALL filespec
Tätä komentoa käytetään eräajojen yhteydessä, ja sillä voidaan kutsua toista eräajoa, ja totetuttaa se ennekuin jatketaan eteenpäin. On hyvä idea sijoittaa haettava eräajo polkumääritykseen kuuluvaan hakemistoon.

CHAIN = filespec
Tämä komento on edellisen kaltainen vaikutukseltaan, mutta sitä käytetään CONFIG.SYS tiedostossa, kun halutaan kutsua esimerkiksi ROM -levyltä sen vastaavaa tiedostoa.

CHOICE [/C:choices] [/N] [/S] [/T[:]c,nn] (text]
Tätä komentoa käytetään eräajoissa luomaan sen käyttäjälle valinnaisia vaihtoehtoja. Tällöin rakennetaan tavallaan useita erillisiä eräajollisia kokonaisuuksia, joille luodaan valikko, ja ne ovat yhtenä tiedostollisena kokonaisuutena. Esimerkkinä vaikkapa eräajo:

:start
@echo off
echo DOSBOOK ohjelma
echo EDIT ohjelma
echo SETUP ohjelma
echo -------------------
choice /c:desq Valitse vaihtoehdoista, tai Q lopetusta varten
if errorlever 4 goto end
if errorlevel 3 goto setup
if errorlevel 2 goto edit
if errorlevel 1 goto dbook
:setup
setup
goto start
:edit
edit
goto start
:dbook
dosbook
goto start
:end
cls

Vaikka tällaisia et käyttäisikään, niin näiden periaatteet on kuitenkin hyvä tuntea, sillä onhan se tavallaan eräänlaista ohjelmointia. Näissä käytetään ns. "symbolisia" käskyjä, jotka muistuttavat englanninkieltä, tai sen lyhenteitä, jotka käyttöjärjestelmä kääntää varsinaiselle konekielelle. Tästä syystä ne täytyy kirjoittaa täsmälleen oikeassa muodossaan, ja virheittä. Ohjelman kytkimiin emme tässä puutu sen tarkemmin.

CLS
Tällä komennolla voidaan komentokehoitetilassa tyhjentää näyttö, ja sitä käytetään tavallisesti myös eräajoissa, joissa esitetään tekstejä, jotka saadaan siten alkamaan aina näytön ylälaidasta, ja saadaan eräajoihin esityksellistä tyylikkyyttä.

COPY [/A|/B] [/?] [/H] wildspec|device [+wildspec] ... [/A|/B] wildspec|device [/A] [/B] [/V] [/S] [/C] [/Z]
Tämän komennon käyttötarkoituksena on monistaa tiedostoja paikasta toiseen, ja sen kanssa voidaan käyttää jokerimerkkejä. Tätä komentoa käytettäessä alkuperäistä tietoa ei hävitetä, kuten tapahtuu käytettäessä MOVE -komentoa, jolla on lukuisa määrä kytkimiä, joista saa lisätietoa esimerkiksi komennolla:

MOVE /H
Myös COPY -komentoon liittyy paljon kytkimiä, joista "/A" aiheuttaa sen, että tiedostoa käsitellään ASCII -tiedostona, ja "/B" taas sen, että sitä käsitellään binaarina. Näiden ero on esimerkiksi se, että binaaritiedostossa olevat Ctrl-Z -merkit eivät merkitse tiedoston päättymistä. Kytkimen "/S" käyttö aiheuttaa sen, että järjestelmätiedostot kopioidaan, ja kytkin "/Z" aiheuttaa sen, että jokaisen tavun "top" -bitti nollataan, ja sellaisena tieto siirtyy kohdetiedostoon. Tällaisia bittejä tapasivat erityisesti vanhemmat tekstinkäsittelyohjelmat  lisätä tiedostoihin.

DEL [/?|/H] wildspec [/C|/P] [/S]
Tällä komennolla voidaan komentokehoitteesta hävittää tiedostoja, ja sen yhteydessä voi käyttää jokerimerkkejä. Aina kun DOS tuhoaa tiedoston, se merkitsee sen ensimmäisen kirjaimen tietyllä merkillä, josta se tietää tilan olevan jälleen käytössä tarvittaeessa.

Jos DR DOS järjestelmässä käytetään DELWATCH, DISKMAP, ja UNDELETE -sovellusten tapaisia varmistuksia, voidaan tuhotut tiedostot palauttaa suurella varmuudella, koska niillä tallenetaan tietoja, jotka ainakin helpottavat palauttamista. Näitä et voi kuitenkaan käyttää partitiossa, jossa on Windows 95, kuten et siinä voi käyttää myöskään STACKER, DISKOPT,  ja CHKDSK -sovelluksia, koska tässä kyseisessä järjestelmässä on käytössä ns. "pitkät hakemisto- ja tiedostonimet", ja järjestelmä saattaisi lakata toimimasta ainakin työpöydän tasolla operaation jälkeen. Windows 95 käyttää tuhottujen tiedostojen säilytykseen kierrätyskansiota, joka toimii työpöydästä - ja on samalla tietty riskitekijä, jos työpöytä vaurioituu pysyvästi syystä tai toisesta. DR DOS järjetelmän DELWATCH toimii niin, että se seuraa järjestelmän tiedostojen tuhoamisoperaatioita TRS -ohjelmana, ja tallentaa tuhotut tiedostot "pending delete" -tiedostoiksi, joita voi olla kiintolevyllä kaikkiaan 200 kappaletta. Jos nämä halutaan poistaa levyltä, käytetään siihen DELPURGE -sovellusta. DISKMAP on sovellus, joka tallentaa tiedot tuhotuista tiedostoista erilliseen tiedostoon, jota taas UNDELETE -sovellus voi käyttää. Kyse on tilanvaraustalun kopiosta, ja sen tiedot ovat voimassa aina siihen saakka kunnes luodaan uusi tiedosto - esimerkiksi koneen käynnistyksen yhteydessä. Jos näitä varmistuksia käytetään, voidaan tiedot palauttaa varsin luotettavasti, mutta tietenkin ne vaativat myös levytilaa. Näille menetelmille vaihtoehtona on esimerkiksi Norton Utilizer 4.5 paketin sovellukset.

DOS=HIGH, UMB / DOS=LOW
Tätä komentoa käytetään kun halutaan asentaa osa komentotulkista ylämuistiin, tai vaihtoehtoisesti perusmuistiin. Komentoa voidaan käyttää jos muistiin on ladattuina joko HimemSYS tai Emm386.EXE -muistinhalintaohjelmat koneen käynnistyksen yhteydessä, ja tavallisesti näitä käytetään konfigurointitiedostoissa niin, että ensin annetaan ohjelmaa koskeva komentorivi, ja sitten varsinainen komento, jos sellaista käytetään. Näistä ohjelmista jälkimmäinen soveltu käytettäväksi 386 koneissa, tai uudemmissa, ja se kykenee muntamaan tarvittaessa lisämuistia (XMS) laajennetuksi muistiksi (EMS), jos sovellus sellaista tarvitsee. Jos levyllä on esimerkiksi Windows 3.1, ja sinä sellaisia sovelluksia, jotka vaativat toimiakseen 386 -tilaa, on siihen sopiva ajuri Emm386.EXE. Monet Windows -sovelluksista tyytyvät XMS -muistiin. Sopiva komentorivi kokeilua varten on:

DEVICE=C:\DRDOS\EMM386.EXE /AUTO

FCBS = m,n
Tätä komentoa käytetään määriteltäessä kuinka montaa tiedostoa ohjelmat voivat pitää avoinna samanaikaisesti käyttäen tiedostokontrolliblokkeja (File Control Blocks). Jotkut vanhemmat ohjelmat vaativat nimenomaan tätä komentoa CONFIG.SYS tiedostossa, eikä FILES -määristystä. Yleensä viimeksimainittua kannattaa kuitenkin käyttää - ellei joku sovellus välttämättä vaadi FCBS -määristystä.

HIDEVICE|DEVICEHIGH [SIZE=nnn] Filespec
Molemmat komennoista lataavat asennettavan ajurin ylämuistiin. Komennossa "Filespec" on sen ajurin nimi, jota halutaan käyttää, ja "nnn" taas sen muistin määrä, joka halutaan varata ylämuistista ajuria varten. Määrittelyssä voi käyttää apuna esimerkiksi MEM -ohjelmaa. Tyypillisiä "DEVICE" -käskyllä ladattavia ajureita ovat esimerkiksi Display.SYS ja Vdisk.SYS. Näiden lisäksi esimerkiksi kirjoittimet ja hiiri vaativat usein omat ajurinsa.

RENAME /REN [/?] [/H]
RENDIR [/?] [/H]
REN -komennolla annetaan DOS -komentokehoitteesta jollekin tiedostolle toinen nimi. Tässä olisi pitäydyttävä mielellään vain itse tuotettujen tiedostojen nimeämiseen, ja jättää esimerkiksi ohjelmiin kuuluvat tiedostot rauhaan. Tämänkin komennon yhteydessä voidaan käyttää jokerimerkkejä, ja nimetä samanaikaisesti suuri määrä tiedostoja, kuten:

 REN *.INI *.OLD

DR DOS järjestelmässä on myös hakemistojen uudelleennimeämiselle RENDIR komento, jolla voidaan vaihtaa alihakemiston nimeä, vaikka hakemistopolku olisi pitkäkin. Näin voidaan nimetä helposti listan äärimmäisenssä päässä oleva hakemistonimi.

SET [/?] [/H] [name= [value]]
Tällä komennolla voidaan määritellä komentoympäristöä antamalla määritteet yksinkertaisessa tekstimuodossa, ja näitä määrityksiä säilytetään muistissa niille varatulla alueella, ja ne ovat siellä kaikkien sovellusten käytettävissä. Seuraavia määritteitä voidaan antaa:

COMSPEC
Tämä määrittää komentotulkin (hakemistollisen) sijainnin.

DRDOSCFG
Tämä määrittää järjestelmän konfigurointitiedostojen (hakemistollisen) sijainnin.

OS
Tämä määrittää käyttöjärjestelmän nimen

PEXEC
Tätä käytetään PROMPT -komennon yhteydessä.

TEMP
Tällä määritellään tilapäistiedostojen (hakemistollinen) sijainti. Järjestelmän komennoista esimerkiksi DISKCOPY ja DISKCOMP käyttävät tilapäistiedostoja. Ympäristöä määritellään myös eräillä muilla komennoilla, kuten APPEND, PATH, PROMPT, ja VER, joihin liityy niille erityisesti kuuluvia komentoja, ja niitä tulisikin käyttää jos niille on tarvetta.