Nuoruuden ensihaava

Updated on the 20th September in 2015

Sana - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 lauluni Nuoruuden ensihaava ja kunnellaksesi sen - Click this link to download and play my 320 kbps MP3 song Nuoruuden ensihaava

MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harrastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Ne sopivat myös matkapuhelimiin ja MP3 -soittimiin. USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja niitä voi soittaa television sekä DVD ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan jotakin vielä parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Hifistit – nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Ajatelkaapa vain kuinka nuo lihavat, mutta äveriäät miehet lojuvat ilmeettöminä kuunteluhuoneissaan – aina vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin, ja ovat tarkkana kui porkkana josko jossakin risahtaisi, tai kuuluisi hellasäröä. Ne eivät käsitä, että kaikesta muusta täysin puhdas ääni on mahdottomuus, ja että yskintä ja yleisön joukosta kuuluva haistattelu ja möykkääminen ovat osa taidenautintoa. Oikea kuuntelun taito onkin poimia itselle merkitykselliset sisällöt kaiken kakofonian keskelläkin. Ja onhan aina ääniä jotka ovat vastenmielisiä, vaikka ne esitettäisiin miten hyvällä laitteistolla tahansa. Jos nyt ajatellaan minun tekemääni musaa, täytyy pitää järki kädessä tuon teknisen laadun kanssa, sillä jotkut joskus ystävinäni pitämistä henkilöistä ovat olleet avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Mikään ei voi olla inhottavampaa kuin se, että joku matelee lähietäisyydelle ja sitten iskee inhottavasti, vaikka ystävien ei pitäisi koskaan tehdä niin. Yhtä vastenmielistä on ylimakea kehuminen, ja kritiikin täydellinen puuttuminen. Ja mitä vielä sanoisin jatsimiehistä? Sen, että he ovat todella syvältä! Sitä kai jotenkin kuuluu asiaan olla kiinnostunut jatsista, ja käytävä Porissa näyttäytymässä, jotta pääsisi naistenlehtiin, joita miehetkin lukevat. Ovat näet hanakoita juorujen perään. Ja eikä sovi unohtaa sitäkään, että jatsimiehet toivat aikoinaan hassiksen Suomeen, sillä jo Anteron kassista poliisi sitä löysi!

WMA (Mokkulatyyppiset yhteydet)

Klikkaa tästä ladataksesi ja kunnellaksesi WMA enkoodatun laulun Nuoruuden ensihaava - Click this link to download and listen to a WMA encoded song Nuoruuden ensihaava

Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soitettaessa näitä tiedostoja, ja tämä mainittu ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.

Olen nauhoittanut tämä biisin luultavasti Jyväskylässä 70-luvun puolenvälin tienoilla, ja tietenkin halvalla kasettinauhurilla – umpiköyhän äänimankelilla. Äänenlaatu on tällaisissa äänityksissä tosin purkkimainen, mutta silti yllättävän hyvä. Nyt olen koettanut parantaa nauhoitetta GARAGEBAND -ohjelmalla, mutta tulos ei ole kovinkaan hääppöinen. Laulu kertoo nuoruuden ensihaavasta, joka on todennäköisesti syfilisperäinen. Minulla ei ole koskaan ollut kuppaa, joten voimmekin minun tapauksessani puhua symbolisesta ensihaavasta. Nuoruutta on aina kuvattu aikakaudeksi, jolloin lähestulkoon kaikki - jopa paskalla käynti - on dramaattista, ja melkein jokaista kokemusta sävyttää valtaisa tunteiden vyöry. Nykyisin en kuitenkaan järkyty juurikaan tapauksisrta, joita maailmalta esitetään televisosta, enkä pelkää niin ja niin monen hukkuneen tai kadonneen. Tämä ei liity mitenkään siihen, että muan Turunen, joka aloitti uransa tiukkana vasemmistosissiä, kääntyi myöhemmin steinerilaiseksi, kun luki jonkun Steinerin kurjoitaman tekstin, ja järkyttyi. Nämä tällaiset mielenliikkeet olivat meikäläiselle tuntemattomia, ja liian hienoja edes koettaviksi; että olisi lukenut jonkin jutun, ja järkyttynyt. En mene pois tolaltani jos televisiossa näytetään toppatakkeihin puettuja pakolaisia Suomen talvessa, tai jos joku heittää haisevan henkensä huumausaineisiin. Sitävastoin minusta on hälyttävää lukea hemmoista jotka ajavat autoillaan lasten päälle suojatiellä ja sitten pakenevat paikalta, tai havaita joka puolella törkeää ja piitaamatonta liikennekäyttäytymistyä, sillä sama käyttäytymismalli vaikuttaa kaikessa muussakin. Olemme siirtymässä nopeasti maailmaan, jossa kukaan ei ole kenestäkään vastuussa, ja ihmiset ovat ryhmittyneet pieniin heimoihin, joista jokainen julistaa somessa omaa totuuttaan. Jotkut uskovat, että on oikein synnyttää kotonaan luonnollisesti – kunnes sitten tuleekin joku perätila, jossa synnyttäjältä menee henki. Jotkut taas uskovat, että on väärin rokottaa lapsia tartuntatauteja vastaan, kunnes tauti sitten tulee ja vie lapsen, ja silloinkin kaikki on äkkiä yhteiskunnan, tai muiden syytä. Kyllä ihmiset ovat hulluja! Ja varsinin nykyään. Nykyinen somenuori saattaa tekaista itsemurhan tuosta vaan, koska onhan se niin kova juttu! Vielä kovempi se on, kun sen kuvaa kuolemansa webbikameralla, tai menee lapsuudenaikuiseen kouluunsa, ja pistää kameran koulunkäytävän lattialle, ja antaa konetuliaseensa laulaa. On monia keinoja saavuttaa se kymmenen minuutin täysjulkisuus, ja jos säilyy itse hengissä, viettää loppuelämänsä hiljaisuudessa jossakin vankilassa tai hullujenhuoneella. Ne, jotka järkkäävät komeaa lähtöä kotonaan, ajattelevat siinä itseltään henkeä pois puuhastellessaan, että kaverit jäävät vuosikausien ajaksi kaipaamaan, ja muistelemaan, mutta eihän se nyt niin ole, ja niin mene; unohtavat melkein saman tien. Turhaa, kuinka turhaa olikaan riistää oma henki, koska kaikki muut jäivät eloon – koko someväki! Entisaikoina nuoret vain katselivat salaa mielitiettyjään, palavan tunteen jäytäessä heidän sisikuntaansa, mutta nykyisin ne aloittavat heti ruumiin ja sielun täydellisen yhdynnän siinä paikassa, tai rientävät lähimpään pensaikkoon kombinoimaan. Mitä sitä turhaan sanoilla koreilemaan, vaan sanat on heti muutettava teoiksi! Ylläolevassa kuvassa näet pahemmanlaatuisen syfiliksen ensihaavan, joka täytyy tietenkin nähdä ihan omin silmin, että tämän laulun syvällinen sanoma avautuisi täydellisesti, ja tietäisi mistä ensihaavoissa oikeasti puhutaan. Tehdään siis pasmat heti selviksi, ettei niihin sitten myöhemmin sekoa. Ollaan niinkuin persuja, jotka ennen vaaleja sanovat, etteivät hyväksy sitä ja tätä, ja jättäytyvät sitten oppositioon, koska ovat niin man perkeleen suoraselkäisiä, etteivät voi perääntyä missään kohdassa. Sitten ne menivät kuitenkin hallitukseen, ja ainainen valitus ja marmatus taukosi, ja pahimmat öykkärit siirrettiin syrjään julkisuuskuvaa pilaamasta – kuka nyt Brysseliin, kuka taas myllyhoitoon. Sama se on tässä ensihaavan psykopaattisessa tulkinnassa, että se vain sattui kohdalle, ja kohtalo se vaan kuljettaa – vaikka tauti itse tietenkin tuomitaan. No niin. Ensihaavoja voi tietenkin olla muunkinlaisia kuin vain tuo kuppataudin aiheuttama taudin ensioire, sillä tämän taudin edetessä ilmaantuvat iholle mm. gummat, ja sitten lähtee järki, ja sen mukana loputkin. Täytyy huomata sekin, että ennen penisilliinin tuloa markkinoille, eli joskus jatkosodan jälkeen, tauti oli parantumaton, ja tappava. Kuitekin minua on jollakin tapaa aina viehättänyt tämä nimenomainen tauti, sillä olen nähnyt mm. Rauhan sairaalassa vipparina ollessani useitakin tämän taudin myöhäisvaihetta sairastaneita ihmisiä. Kaikenlainen tehokas hoito oli ehdottomasti liian myöhäistä. En kuitenkaan tarkoita omassa laulussani nimenomaisesti kuppatautia ensihaavoineen, vaan puhun ensihaavasta myös täysin vertauskuvallisessa mielessä, ja se indikoi vahvasti eräänlaisen stigman muodostumiseen, eli lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa on ollut rankahkoja kokemuksia, jotka leimaavat myöhempää kehitystä – vaikka itse ensihaava olisikin jo aristamaton. Itselläni ei akuutteja haavoja ole, ja jos on ollutkin, ovat ne arpeutuneet jo aikapäiviä sitten kovaksi kamaraksi. Muistan silti vielä, että ei ollut koskaan mukavaa mennä kansa -ja oppikouluun, jossa tiesi, että jotakin ne taas keksivät joukolla jotakin inhottavaa meikäläisen päänmenoksi. Jos esimerkiksi kulki liian läheltä jonkun ohi kansakoulun käytävällä, saattoi tämä sanoa niin että muutkin sen varmasti kuulivat: sika haisee! Ja kun sitten meikäläinen otti eväsleivät esiin, saattoi ympärille kerääntyä pieni piiri, ja viimein joku sanoi iänikuisen toteavalla äänellä: sika syö! Ja kaikki tämä vain siksi, että äitini sattui olemaan joitakin vuosia sikalanhoitajana, ja joutui ajelemaan sairaalan pikkupoikia pois puista väijymästä ritsoineen ja jousineen, ja kiusaamasta sikoja. Pahinta ehkä oli se, että äitini valittiin ensimmäisenä naisena kansakoulun johtokuntaan! Mutta minun piti vain koettaa elää siinä kirotussa apinalaumassa viikosta toiseen, ja vuodesta toiseen, jossa joukon suurin ja typerin piti ääntä, ja keikkui kasan päällä. Myöhemmin, kun suuri osa niistä oli jo talttunut täysin mitään muistamattomiksi lälleröiksi, ja jäänyt matkan varrelle kauas taa aukomaan mykkää suutaan, ei aikanaan kokemani apinalauman raivo tuntunut enää niin pahalta. Kun niitä tapasi myöhemmin maailmalla, ne hokivat, kuinka hyviä kavereita sitä sentään oltiin! Silkkaa valetta! Sitten kun pahimmat niistä retkahtivat juopoiksi, alkoi olo tuntua siedettävältä, ja sitä alkoi uskoa ainakin jonkinasteiseen kosmiseen oikeuteen. Mutta että näitäkö varten sitten pitäisi laatia hienoja filosofisia teorioita, ja keksiä erilaisia hupivempaimia, ja leikkikaluja! Tai kirjoittaa vetäviä tarinoita! En muuten usko alkuunkaan siihen, että ihminen kehittyisi iän myötä jotenkin jalommaksi – olipa tällä sitten ollut ensihaava vai ei - sillä melkein kaikki tuntemani keski-ikäiset ja vanhemmat ihmiset ovat tavattoman urautuneita, ja heissä on vaikeaa nähdä minkäänlaista kehitystä tapahtuneen, paitsi oman pottumaisuuden aktiivista unohtamista. Kuka on sitten mihinkin hurahtanut, tai pitää jotakin asiaa muiden yläpuolella olevana, ja muita arvokkaampana. On tavallaan huvittavaa seurata erityisesti ikääntyneiden puheita mm. ikäihmisille tarkoitetuilla nettipastoilla, joilla jokainen iäkäs osanottaja kuvittelee olevansa edelleen kaksikymppinen, tai nuorempi. Muna kuulemma pelaa niinkuin ennenkin. Ensihaavat ovat siten heidän osaltaan tulleet pysyviksi arviksi. Niin sanoakseni, ja sanonkin. Minä en haluaisi olla missään tapauksessa enää nuori, sillä se on muistini mukaan varsin ahdistavaa aikaa, ja nimenomaan silloin ei uskalla tehdä sitä, mikä juuri siinä iässä olisi tehtävä, ja ripeästi sittenkin. Pitäisi vain reippasti ja sukoilematta panna pusikot pölisemään, ja ajaa piikaset puihin pakoon, ja jahdata vanhoja mummoja horsmikkoon. Vanhana sitä vain muussa tapauksessa huomaa, että elämä on pettänyt, ja pahasti, sillä se alkaa paljastaa enenevässä määrin vainajan kasvonsa. Naama onkin itse asiassa aivan yhtä rokonarpinen kuin miehellä kuvassa. Aika on loppumassa kesken, ja mitään ei ole ehtinyt tekemään. Että mainittaisiin. Mutta ei se mitään, kuten Eemeli sanoisi. Ei se mitään. Eivät ne mitään muista kuitenkaan. Eivät eläessää, eivätkä kuollessaan.

A singer, players, and some instruments used:

A player: Timo Kinnunen
with my owns (someone must just put his owns)

Some equipments, system, and applications used:

Mac-mini, GARAGEBAND, and Audacity