Tainionkosken yhteiskoulu eri kulmista

On the 3th Dec in 2012

Ylläolevassa kuvassa (keskellä) näet entisen Tainionkosken yhteiskoulun, joka on harmaakattoinen, L -kirjaimen muotoinen rakennus. Siitä oikealle, heti tien vieressä, on valkokattoinen, entinen pankki.Vielä 60-luvulla tien oikealla puolella ei ollut lainkaan taloja, vaan alue kasvoi nuorta männikköä. Mutta noin pääpiirteissään maisema oli suunilleen tuollainen kuin se tuossa on. Koulurakennuksessa ei tietenkään toimi enää yhteiskoulua, ja pankki on mennyt perseelleen. En muista mitä koulun vasemmalla puolella sijaitsevassa punakattoisessa, T-kirjaimen muotoisessa talossa tapahtui, mutta sen muistan, että kävin siellä hammaslääkärissä, ja sen ukon laittamat amalgaamit kestivät sittemmin vuosikymmeniä.

Tässä kuvassa koulua katsellaan tien toiselta puolelta, siis juuri paikasta, jossa kasvoi ennen nuorta männikköä, ja josta meni Vanhalta koululta kapea polku, josta mentiin pankin vieressä sijainneeseen siirtomaatavarakioskiin, jossa myytiin nallekarkkeja. Koulu näkyy tässä puiden välistä. Nykyisin alue on siis rakennettu täyteen omakotitaloja, jotka eivät ole ihan siitä kalleimmasta päästä, vaan lähinnä karvahattutasoa. Taloissa asuu todennäköisesti ihan tavallisia ihmisiä, joilla on ihan tavalliset harrastukset, ja pari mölisevää lasta pihakeinusta päätellen. Myöhemmin lapsista tulee nuorisorikollisia, ja he viettävät paljon aikaansa vankilassa.

Tässä kuvassa töllistelee pari entisen pankin poikaa, ja pankin takana näkyy Tainionkosken koulu. Pojat eivät sinne enää pyri, koska koulua en ole, mutta kuvanottohetkellä se vielä sinnitteli maisemassa. Kaikessa näkyy selvää rappion makua, ja tienoo henkii lähdön tunnelmaa.

Tässä kuvassa on paikka, jossa joutsenolainen oppilas piti piikkinokkamosseaan parkissa; se oli joutsenolaisen huoltsikanomistajan poika, ja hän oli hankkinut pojalleen auton, jollaisia kellään muilla ei ollut. Kaikki polkivat kiltisti pyörällä kouluun. Näkyy tuo Mosse vieläkin komeilevan kuvassa, mutta tosiasiassa olen itse lisännyt auton kuvaan jälkikäteen- lähinnä autenttisuuden lisäämiseksi. Oltiin tuossa kerran porukalla tupakalla välitunnilla, kun reksi huusi mäen päältä, että pojat tänne, ja vei meidät kansiaansa, jossa määräsi melkein kaikille käytöksenalennuksen. Mossemies taisi kuitenkin moiselta säästyä. Todettakoon tässä vielä se, että vanhassa koulussa tupakointi oli vielä sallittua, tai siihen ei puututtu, mutta uusi reksi oli päättänyt raitistaa koulunsa kerralla.

Ylläolevassa kuvassa on näkymä Tainionkosken yhteiskoulusta takaapäin, ja siellä sijaitsi muun muassa teinikunnan tilat, johon teinikunta oli hankkinut monta laatikkoa virvoitusjuomia, jotka juotiin joukolla heti pois pahenemasta. Itse asiassa en ymmärrä vieläkään miksi ne piti hankkiakaan. Heti teinikunnan huoneen vieressä olivat suihkutilat, ja koulun yhdistetty juhla – ja voimistelusali, joka oli jaettu paljeovella kahteen osaan.

Tässä kuvassa koulu näkyy maantien suunnasta, mutta ennenvanhaan ei näkynyt, koska tuossa kasvoi puita. Ovat nähtävästi ajatelleet, että avarretaanpas vähän maisemaa, ja pannaan puut nurin. Noissa huomessa tapahtui pääosa koulun opetuksesta. Tietokoneita sun muita häppäsvärkkejä ei vielä luokissa ollut, koska kodeissa käytetty PC keksittiin vasta 1980-luvulla. Samoin kännyköitä ei ollut, koska ne keksittiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin, ja olivat alkuun niin kalliita, ettei koululaisissa olisi ollut niihin varaakaan. Vaan oli se hyvä ettei noita ollut – monelta tuskalta säästyi.

Kuvassa on koulun pääsisäänkäynti pankintien puolelta. Oikealla yläkerrassa sijaitsivat opettajainhuone ja reksin kanslia, jonne minutkin kutsuttiin pari kertaa, ja siellä minulle luettiin se käytöksenalennuskin. Se oli kova rangaistus siihen aikaan, sillä jos jollalkulla oli sellainen päästötodistuksessaan, sai heittää hyvästit pääsylle moniin jatko-opintoja tarjoamaan kouluun. Se oli vähän niinkuin linnatuomio. Sillä pääsi korkeintaan sekatöihin.

Kuvassa näkyy koulun piha, mutta ennen siinä ei kasvanut lainkaan puita, vaan se oli pelkkä sorakenttä. Siinä ei saanut pitää pyöriä, tai ajella niillä, ja itse asiassa siinä ei saanut pelata mitään pelejäkään, etteivät ikkunat olisi rikkoutuneet. Siinä vain seisoskeltiin kaikki välitunnit, ja pakkasrajoja ei tunnettu. Tytöt ja pojat olivat omissa porukoissaan, ja heidän välillään ei ollut paljoakaan kanssakäymistä. Ei silloin paljoa seurusteltukaan – ainakaan oman koulun tyttöjen kanssa. Vaikka oli minullakin pari-kolme sussua, mutta taatusti muita kuin oman koulun kimmoja.