Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi Timon Serverimaailma kotisivun etusivulle - Click this link to return back to the main page of Timos' Serverimaailma homepage

Klikkaa tästä siirtyäksesi Timon muiden projektien sivulle (Serverimaailma palvelimella) - Click this link to jump to the page of Timos' other projects (Serverimaailma sever)

Kolmoishermokipu - Trigeminus

Tein tämän piirroksen aikanaan väriliiduilla, ja Rothring -kynällä, sekä sormin väriä sotkemalla. Alkuperäistä kuvaa ei kuitenkaan enää liene olemassakaan, eikä sen tekoon käyttämiäni väriliituja myydä enää kaupoissa, mutta kun harrastin aikanaan videokuvausta, tuli tämäkin piirros tallennettua erääseen tekemääni kollaashivideoon, ja kuva tuli siten säilytetyksi jälkipolvienkin ihasteltavaksi. Kuvan aiheena on kolmoishermosärky, eli Trigeminus, josta tuolloin kärsin, ja joskus vieläkin. Lääkkeeksi siihen annettiin Dolorinia, mutta enpähän jäänyt siihen kuitenkaan koukkun. Kipu on aika monimutkainen ilmiö. Minkä tahansa sisäisesti koettavan tunteen kuvaus on yllättävän vaikeaa, sillä eri kulttuureissa kehonkieltä tulkitaan eri tavoin, vaikka olisi kysymys kivusta. Joissakin kulttuureissa pullistellaan silmiä, kun ollaan vihaisia, ja toisissa niitä taas siristellään. Yleensä ilmaukset ovat kuitenkin yhtesimitallisempia, ja siten esimerkiksi hammasärkyä voidaan ilmaista tunnustelemalla sormilla hampaita tuon tuostakin, ja ähkimällä samalla tukahtuneesti. Pohjois-Amerikan intiaanien eräissä miehuuskokeissa aiheutettiin ennenvanhaan nuorille mieshenkilöille tuskaa, mutta tämän pitäisi kestää vaivansa miehuullisesti, ikäänkuin kipu olisi yhdentekevää. Mutta normaalisti pätee se, että aina kun jollakulla on kipuja, hän pyrkii ulahtelemaan ja äyhkimään, ja välittämään näin kipukäyttäytymisellään muillekin, että hänellä on tuskia, jotta nämä osaisivat ottaa sen huomioon, ja mahdollisesti voisivat tuskia lievittää, tai itse välttyä samaiselta kivulta. Jos haluaa apua ja myötätuntoa kanssaihmisiltä, ei ole mitään järkeä käyttäytyä sankarillisesti, ja niin, että kipuja ei olisi lainkaan. Kipukäyttäytymisen demonstrointi on sangen helppoa: lyödään jotakuta vaikka vasaralla sormeen, ja seurataan sitten uhrin reaktioita. Jos henkilö älähtää ja tavoittelee puukkoa vyöltään, ovat merkit varsin suotuisat. Jos on kyseessä kidutustilanne, ja uhria ole tarkoituskaan auttaa, on aiheutettu kipu vain väline, jolla uhri saadaan tunnustamaan jotakin, ja myötätunto ei tavallaan kuulu asiaan. Pääasia että se kertoo asiansa, ja tekee sen mahdollisimman pikaisesti. Kun sormeen lyödään noin ihan normaalisti vasaralla, varsin monissa kulttuureissa lyöjän – tai uhrin naama on väärällään, ja jos kulttuurin piirissä tunnetaan voimasanoja, käyttää uhri niitä melko todennäköisesti vuolassanaisesti – ellei niitä ole varattu esimerkiksi papiston yksinomaiseen käyttöön. Tällöin ne, jotka kiroilevat, ovat hengenmiehiä, ja konstia voidaan käyttää heidän tunnistamiseensa laajastakin populaatiosta. Ylläoleva piirros liittyy myös erään Teron kanssa aikanaan kirjoittamaamme tutlkielmaan Donaganin artikkelista, jossa käsiteltiin sitä, onko kipu yksinomaan subjetiivinen kokemus, vai sellaisena täysin mahdoton. Tällainen aihe tuntui tuolloin huvittavalta, ja tänään se on sitä vieläkin enemmän.