Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Näin kerran Mikkelissä tamperelaisten version Hair -musikaalista, ja muistan kuinka nuoret näyttelijät seisoivat esityksen lopussa kelteisillään, eli niinkuin kansa asian ilmaisee: munasillaan. En käsitä miksi tämä nimenomainen kohtaus naurattaa minua vieläkin! Sattuneesta syystä en löytänyt netistä tällaista Hair -musikaaliin liittyvää joukkoalastonkuvaa, joten minun oli pakko tehdä sellainen itse. Kuvassa on näytös on juuri lopullaan, ja näyttelijät ovat riisuunet housunsa ja tissiliivinsä sermin takana, ja tulleet sitten seisomaan alastomina riviin näyttämön eteen, ja sitten virkapukuinen poliisi-näyttelijä tulee, ja sanoo, ette kukaan saa lähteä salista ilman lupaa.
Ylläolevassa kuvassa olevat ihmiset ovat todennäköisesti alasti, ja heillä on suojanaan vain mainoslakana, joka kertoo että Hair – musikaalia oli esitetty jo kaksi vuotta, ja että syntymäpäivänä pitää olla munasillaan. Jos nyt kysyttäisiin ihmisiltä, mikä se Hair -musikaali oikein on, useimmille tulisi mieleen kenties se Marco Bjurströmin ohjaama sokeriversio, joka lienee ollut aiheenkäsittelyltään melko vesitetty, ja enemmänkin sellainen tyhjäpäisen tanssinomainen. Mitä siitä, jos jollakulla on pitkä tukka, sillä onhan näitä nenärenkaita nykyään melkein jokatoisella virkamiehellä, ja tatuointi valtaa alaa – puhumattakaan niistä todella sairaista tavoista ilmaista sitä, mitä ihmettä kuka kukin oikeastaan on. Nykyään on mahdollista, että joku menee ja tervaa kavereidensa kanssa katiskankantajat -teoksen, ja tulee myöhemmin pääjohtajaksi – joskin saa myöhemmin hommastaan potkut. Erilaisuutta ei siis kuitenkaan oikeasti siedetä meillä edelleenkään ollenkaan, ja tässä mielessä Hair on edelleenkin ajankohtainen. Minä tunnustan olevani hövelisti pelkkää tuulipukukansaa, mutta vain terveydellisistä syistä. Olisinhan minä, toki, halunnut kasvattaa pitkän tukan kun sellainen oli muotia, mutta olin tuolloin töissä teurastamissa, jossa sellainen ei käynyt. Ei käynyt tosin partakaan, ja kynnet tuli pitää lyhyenä. Muistan kun jouduin kerran muuttamaan alivuokralaisasunnosta toiseen, ja vein vähäistä muuttokuormaani pyörän tarakalla erään mikkeliläisen puiston läpi, ja näin siellä joukon pitkätukkaisia nuoria, joista eräs soitti kitaraa. Menin niiden luo, ja soittelin itsekin hieman sitä kitaraa, mutta kohta minun piti nousta taas pyörän selkään ja jatkaa muuttomatkaani, koska seuraavan päivänä oli normaali työpäivä, ja parturissakin piti käydä. Niin marssi kukkaisaika minun ohitseni, vaikka olisin niin mielelläni jäänyt puistoon soittelemaan, ja rupattelemaan siitä miten uusi Vesimiehen aika oli tulossa. Olisin niin mielelläni ollut edes kerrankin nuori, ja vapaa kaikista velvoitteista. Nykyään löysät sukansuut ovat poikaa, kuten lahkeiden vieno lepatuskin. Ei saa kiristää mistään, ettei kuolio pääsisi yllättämään. No niin. Alkuperäinen Hair -versiohan tehtiin 60-luvun lopulla, ja se on yhä vieläkin Yhdysvalloissa rankkaa kieltä, jota varsinkaan Raamattuvyöhykkeen vakava kansa ei suvaitse. 60-luvulla ilmapiiri oli musikaalille otollisempi koska amerikkalaiset kävivät vahvasti Vietnamin sotaa, ja sitä vastaan tämä musikaali oli oikeastaan suunnattukin, ja se oli siihen rankka poliittinen kannanotto. Sanotaan, että Yhdysvallat oli tuolloin lähempänä vallankumousta kuin kertaakaan historiansa aikana. Nythän ne eivät piittaa juuri mistään, tai ne, jotka välittävät, on työnnetty syrjään. Ihmisiä hämätään edelleenkin jeesuskasvoisilla johtajilla, joista kukaan ei ole kyennyt kääntämään hiukkaakaan sotavankkureiden suuntaa. USA:n ulkopolitikan kannalta on siten täysin samantekevää huseeraavatko kongressissa ja senaatissa republikaanit vaiko demokraatit. Sotavaunut kulkevat, ja USA näyttää ajautuvat aina vaan uusiin sotiin, ja aika kaukana kotoa, sanoisin. Me näemme kuitenkin vain melkein päivittäin niiden kuminaamaisen presidentin, joka on lisäksi krooninen valehtelija, koska virka vaatii, virka vaatii. Suomeen Hair -musikaali tuli ensimmäisenä Ruotsalaisen Teatterin suojiin, ja tässä ruotsalaisversiossa esiintyivät mm. Hector ja Anki, jotka kumpikin olivat myös sen puuhamiehiä. Minä en ole koskaan nähnyt tätä heidän versiotaan.
Muistan vieläkin aivan selvästi kuinka minun näkemässäni Hair -versiossa nuoret ihmiset lauloivat heleällä, kirkkailla äänellään, näyttämöllä istuen ja sormiaan punoen: rakkaus, rakkaus, vittu, muna ja niin edelleen ja edelleen. Minun näkemäni teatteriversion täytyy olla se Paukun tamperelaisversio, joka oli kokonaan suomenkielinen, jonka näin sen Mikkelissä, ja muistan vieläkin kun esitys loppui virkapukuisen poliisin tuloon, ja se meni yleisöön aivan täydestä. Mielikuvani tästä esityksestä oli niin voimakas, että minun suorastaan oli pakko kantaa korteni kekoon tässä rakkaus, rakkaus (jne.) - laulussa, Tämä mainittu biisi lienee Sodomy – niminen biisi, jota ei ole käännetty aivan oikein. Mistäpä maaseutusuomen nuoret olisivat tunteneet sentapaisia sanoja, kuten fellaatio ja sodomia. Parempi olikin siis hokea tätä rakkautta ja munaa, koska ne olivat kuitenkin jonkinsortin yleiskieltä, ja kaikkihan nyt ainakin munan tietävät, ja varsinkin senjälkeen tietävät kun kaikki näyttelijät seisovat lavalla kelteisillään.
Kun suunnittelin tätä biisiä, ajattelin pelkästään sitä, kuinka huvittavaa on sinällään se, että jossakin biisissä hoetaan fyysiseen rakkauteen liittyviä voimasanoja, ja lopuksi seistä hojotetaan kaikki alasti näyttämöllä, ja että sen tekevät aina niin kiltit Hector ja Anki. Tiedämmehän, että Hector ei ole levyttänyt oikeastaan ainuttakaan räävitöntä biisiä, ja Ankin tiedämme laulaneen niitä cumuluksiaan. Ylläolevassa kuvassa Anki levittää kätensä, ja laulaa hoilottaa antaumuksella kohti teatterin kattoa, jossa uusi Vesimiehen aika piileksii. Hänen takanaan levittelee omia käsiään ihan Hectorin näköinen nuorimies, mutta saattaa olla, että kyseessä on joku muu. Tämä kaikki on sangen huvittavaa, kun ajattelee niitä kaikenmaailman palkkasotureita ja salongin naistentasseja. Hector ja Anki olivat myös jonkinlaisia Hair -musikaalin puuhamiehiä ja naisia, ja tavallaan tuomassa tätä esitystä Suomeen; he kiertelivät nimittäin kahdestaan Euroopassa katselemassa muiden maiden esityksiä. Olisin niin mielelläni nähnyt heidät Mikkelissä, ja pelkästään siksi että tästäkin tarinasta olisi tullut parempi, koska olisin ihan itse nähnyt heidät kelteisillään. En ole kuitenkaan heidän esitystään koskaan nähnyt, mutta olettaisin että he varmaankin esiintyivät ilman vaatteita näytöksen lopussa, kuten tehtiin myöhemmin myös tamperelaisversiossa.
Niinkuin yleensäkin, netti on pullollaan erilaisia kertomuksia monista asioista, ja myös Hair – musikaalista kertovia sivuja on niitäkin useita. Tässä muutamia linkkejä niille sivuille, joissa kerrotaan Helsingin ruotsalaisversiosta, sekä tampereen Pop-teatterin suomalaisversiosta, ja lisäksi on linkki sivulle, jossa on kuvia maailmalta. Syystä tai toisesta mukana ei ole kuvia Suomesta, mikä on tavallaan ihme. Jos linkit lakkaisivat toimimasta, se ei ole minun vikani, ja sitä pahempihan se olisi tosiasioille.
Timo Kinnunen
A singer, players, and some instruments used:
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP a6210c, Ubuntu 10.04, SB Audicy Player, and Audacity