TIETOJA HARJULASTA (JA MUUTA TIETOA) Lyriikat menevät suunilleen seuraavasti: Oon oksalla keskimmäisellä, Harjulan seljänteen, oksalla keskimmäisellä, Harjulan seljänteen... ja niin edelleen ja edelleen. Tästä biisistä voisin kertoa senverran, että se syntyi suurelta osin siitä ärtymyksestä, jota tunsin Sakari Topeliuksen naivistista runoa kohtaan, jossa tämä kertoi seisoneensa Harjulan seljänteellä, eli Haralan harjun näkötornissa, josta näkymästä kuva alla. Kyseessä on ihan tavallinen suomalainen maisema, eikä mitenkään erikoinen. Tulee tässä mieleeni etoleeninharrin aikanaan esittämä selitys sillekin miksi joku oli seisonut tämäntapaisella harjulla paljain päin - no tietenkin siksi, että täit lentäisivät päästä. Taisi kuitenkin olla joku toinen laulu kyseessä. On kuitenkin huomattava, että niihin aikoihin, jolloin Topelius loi värssynsä, ihmiset eivät juurikaan käyneet näköalapaikoilla, ja tapa alkoi yleistyä niihin aikoihin. Oli Aavasaksaa ja muita seljänteitä joille kivuttiin maisemia ihailemaan. Tavanomaisesti matkustettaessa tien molemmin puolin näkyi yleensä vain metsää, ja sillointällöin jokunen pieni pellonlämpäre. Ei mitään maisemia. Koska tavalliset ihmiset eivät juurikaan käyneet kotikylänsä ulkopuolella, ei heillä voinut olla mitään kuvaa isänmaamme armaista äidinkasvoista.Sitten laitteistoon, jolla toteutin tämän biisin äänityksen. Syystä tai toisesta tietokoneeni äänikortti (SB Audity Player) ei hallitse ecm 929LT -kondensaattorimikrofonista tulevaa singnaalia oikein, eli ei osaa vahvistaa sitä. Tarvitaan siis esivahvistin, joka on kallis, ja maksaa vähintään 60-70 euroa. Minulla on kuitenkin AKAI GX-4000D kelanauhuri, jossa on mikrofoniesivahvistin. Kuitenkin: siitä ei voi syöttää signaalia äänikortin mikrofonisisääntuloon - ääni kohisee ja on huonolaatuinen. Sitävastoin, kun kelanauhurista johdetaan ääni äänikortin linjasisäänmenoon, on se varsin puhdas. Siinä meillä on vaadittu esivahvistin, ja ei tarvinnut ede kaivaa kuvetta.
Kunnellaksesi laulun siirry laulun valintasivulle klikkaamalla tästä