Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Ketkä sivujani lukevat?
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Ilmaisvälineitä
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Arachnophilia ohjelma
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun 1stpage2000 ohjelma
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun StarOffice 5.1a ohjelma
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Web-O-Rama ohjelma
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Joitakin HTML -termejä
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Yleistä verkkosivun tekemisestä
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun HTML versiot ja dokumentin yleinen rakenne
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Lukijakuntasi ja sen tavoittamisen keinot
Klikkaa tästä siirtyäksesi lukuun Sivuston hallinta
Viis siitä, mutta estäkää
helsinkiläisten menoliikenne
Reuben Noitekki
(saksalainen, rahalle ahne natsi)
Omistan tämän pienen oppaan ennenkaikkea triggereitävarten - eli niitä Suomesta rapakon taaksse muuttaneita metsäalan ammattilaisia, joista huimapäisimmät kenties Kanadassa ja Yhdysvalloissa kiipesivät punapuuhun, ja katkaisivat siitä latvan ennen puun kaatamista. Näin tehtiin siksi, että muutoin suuri puu saattoi kaatuessaan pirstoutua pahoin, koska punapuu on aika haurasta. Metsätyömiehistä tehtiin myös paljon lauluja lännen mailla, joista esimerkkeinä vaikkapa Arthur Arkadius Kylander, joka kierteli paljonkin esiintymässä viime vuosisadan ensi vuosikymmeninä nimenomaan metsätyömailla, ja muuallakin missä suomalaisia vain liikkui. Myös Hiskias Möttö, eli Hiski Salomaa kunnostautui laulunteon jaloilla markkinoilla laulaessaan lännen lokareista (logger), jotka olivat nimenomaan metsätyömiehiä. Punapuu on myös suuri puu - maailman korkein ainakin. Itse näin kuvan triggeristä aikanaan koulun maantiedon kirjassa, ja ihmettelin kovin amerikkalaisten omituiselta kuulostavaa tapaa kaataa puita. Meikäläiset männyt ja kuuset eivät vaadi tällaisia operaatiota. Asia selvisi minulle sitten keralla, kun näin Vesannon kirkonkylässä erään liikkeen takahuoneessa kuvan, jossa melkein kymmenpäinen miesjoukko oli joukolla kaatamassa punapuuta, ja he olivat hakanneet siihen jo kaatolovenkin, jossa pari - kolme heistä mahtui hyvinkin istuskelemaan. Ymmärsin heti, että ilman triggereitä asiasta ei olisi tullut yhtään mitään. Mutta miksi omistan tämän oppaan juuri heille? Tämä muistaminen olkoon heille iloinen yllätys monien laihojen unohduksen vuosien jälkeen. Punapuitahan ei enää ole kuin murto-osa alkuperäismäärästä - mutta voihan sitä aina seisoskella uhkean kannon päässä - ikään kuin muistona menneistä suuruuden päivistä. Tietenkin tämäkin opas on tarkoitettu myös sumopainin ystäville, sekä eritoten kaikille harvalukuisille pohjolan vanhoille vaskoolimiehille ja etelän tiuhtaintenasettajille. Eikä sovi unohtaa myöskään aarporaajia, tai tehtaiden kärrypoikia - vaikkapa vain muistona ajasta, jolloin kaikilla halukkailla oli aina töitä tarjolla. Aina oli joku raksa, johon pääsi yleensä jo seuraavana aamuna, tai jokin muu vastaava msta, niin sanoakseni (sozusagen).
Minne
käy helsinkiläisen ilmassa tie
Vanha
viidakon sanonta
Tämän oppaan tarkoituksena ei ole olla täsmällisen vakava opas, vaan sen vastapainona pikemminkin lusmun tekele. Tämä "opas" on osoitettu ennekaikkea mahdollisimman "kokeneille" kirjailijoille, joita kukaan heidän lähipiiristään ei hienotunteisuussyistä kutsu tällä nimikkeellä. Saatetaan vain sanoa:
"Unto on taas väsynyt"
- tai
kysellään:
"Taasko tuolla Untolla on putki
päällä?",
tai vastaavaa, mutta eihän Untoa kukaanjuopoksi sano. Itse en ole eläessäni nähnyt yhtään oikeaa kirjailijaa lähi – tai edes tappituntumalta, enkä tunne heitä henkilökohtaisesti ainuttakaan. Toisaalta en voisi sortua kirjailijoita ruotiessani ainakaan nepotismiin(sukulaisten suosiminen) tai muuhun vastaavaan, ja koska en itse ole kirjailija tai sellaisen sukulainen. Näinhän minä tosin takavuosina yhden Synnöven, joka kai oli oikein kirjan tehnyt kirjailija, mutta se oli sellainen syrjäävetäytyvä naishenkilö. Minun tarkoittamani kirjailija onkin enemmälti sellainen henkilö, joka kirjoittaa niinkuin Sinuhe egyptiläinen - eli aina ja vain vain itselleen, ja kaikkiin jumaliin ja faaraoihin kyllästyneenä. Sellaista en ole vielä koskaan nähnyt - en edes peilistä. Mutta asiaan. Kun puhutaan Internetistä , ja siellä julkaistavista dokumenteista, on kysessä valtava joukko erilaisia tiedostoformaatteja, joiden niputtamiseen yhdeksi joustavaksi kokonaisuudeksi on keksitty jos minkälaista protokollaa, ja vemputtimia. Nuo tiedostot voidaan karkeasti jakaa binaarisiin - ja ASCII -muotoisiin tiedostoihin. Binaariset tiedostot ovat esimerkiksi ajettavia ohjelmia, pakattuja arkistotiedostoja, musiikki - ja kuvatiedostoja, ja sen sellaisia, ja yleensä niissä on nettikäytössä sovellettu jotakin tiivistysmenetelmää, jota niiden koko olisi pienempi, ja jotta ne siirtyisivät nopeasti paikasta toiseen.ASCII -tiedostot sisältävät yksinkertaisimmillaan vain perusmerkistöön kuuluvia merkkejä, ja niiden avulla voidaan kirjoittaa ongelmitta englanninkielistä tekstiä. Jos halutaan ilmaista vaikkapa saksankieleen kuuluvia erikoismerkkejä käyttämättä merlkkivalikoman laajennettua osa, se onnistuu perusmerkistön puitteissa käyttämällä erityisiä tageja, jotka selain sitten esittää haluttuina laajennetun valikoiman merkkeinä näytölle. Vieläkin laajassa käytössä on HTML 3.2 -standardin mukaan laaditut dokumentit, mutta uudempi HTML 4.0-standardi on selkeästi siirtymässä sisällöllisesti erottelevampaan suuntaan, ja siinä on nähtävissä lisääntyvä selittävä aspekti. Muitakin standardeja on, kuten kannettaville WAP -puhelimille erityisesti tarkoitettu WML, joka on edellisiä yksinkertaisempaa. Nykyään dokumentit voidaan laatia juuri sillä kansallisella merkistöllä, jotka oma järjestelmä tukee, jos käytetään esimerkiksi Windowsin merkkivalikoimaa. Esimerkiksi FrontPage Express käsitelee merkkejä suoraan Windowssin merkistönä, ja ei siten suorita esimerkiksi skandinaavisten merkkien muunnosta tageiksi tallentaessaan dokumenttia. Selaimet muuttuvat vähitellen sellaisiksi, että niissä on tuki mitä erilaisimmille kansallisille merkistöille suoraan, eikä enää tarvita välttämättä HTML -tageiihin perustuvia ilmauksia. Siinä kun HTML 3.2nojautui eurooppalaisten kielten tuen kohdalla ISO-8859-1-merkkivalikoimaan, nojautuu HTML 4.0puolestaan Universal Character Set -valikoimaan, joka on tätä laajempi. Selaimista esimerkiksi Microsoft Internet Explorer sisältää sellaisen option, että aina kun se avaa jonkin sellaisen sivun, jonka merkkien tukea siinä ei vielä ole, se lataa sellaisen Microsoftin asianomaiselta palvelimelta, ja vasta sitten selain voi näyttää sivun sellaisena kuin se on aiottukin, eli kiina näyttää kiinalta, ja suomi suomelta. Tämä toimii jos dokumentissa on käytetty Windowsin merkistöä. HTML 4.0 on erotteleva myös eräissä muissa suhteissa. Jos jostakin asiasta esitetään vaikkapa lyhenne, voidaan sen pidempi muoto saada silti saataville, jos joku olisi niistä kiinnostunut. Seuraavat esimerkit valaissevat tätä asiaa:
<ABBR TITLE="Yhdistyneet kansakunnat">YK</ABBR>
<ACRONYM
TITLE="Pohjois-Atlantin Puolustusliitto">NATO</ACRONYM>
Eräät tagit ovat saaneet tarkistusta, kun ne ovat muuttuneet strukturaalisiksi tageiksi, eli ne sisältävät itsessään jo tietyn merkityksen, johon niillä osoitetaan: Esimerkkinä:
<CITE>Helsingin Sanomat</CITE> kirjoittaa elokuvasta <CITE>Titanic</CITE>
joka näkyy selaimissa kursivoituna tekstinä, mutta tämä eroaa esimerkiksi <I></I> -tagiparista siinä, ettei tällä jälkimmäisellä tavalla voida viitata sinällään sellaiseen sisältöön, kuten "Helsingin Sanomat" niin, että tagi tavallaan ilmaisisi sen, että kyseessä on jokin erityinen, ja määrätty sisältö. Sitaatin tarkoituksena on nimenomaan "lainata" jotakin sanaa tai lausetta niinkuin sitä yleisiesti ja hyväksytysti käytetään. Tietenkin voitaisiin sanoa, ja käyttää seuraavankaltaista ilmaisua:
<I>Hesari</I> kirjoittaa siitä yhdestä <I>laivaelokuvasta</I>.
Samantapaisia strukturaalisia tageja ovat myös <EM></EM> ja <STRONG></STRONG>, joista edellinen on ollut tapana ilmaista <I></I> -tagiparilla, ja jälkimmäinen <B></B> -tagiparilla. En nyt kuitenkaan käy läpi kaikkia niitä uudistuksia, joita HTML 4.0 tarjoaa, sillä siitä saavat halukkaat listätietoja muutoinkin netistä. Ja yleisesti voisi sanoa, että tavallisen netinkäyttäjän kannalta on samantekevää millaisia erottelevia hienouksia jollakin sivulla on käytetty, tai mitä esimerkiksi kursiivitekstillä on erityisesti haluttu korostaa, koska se näyttää samanlaiselta totetutustavasta riippumatta. HTML -dokumentti voi sisältää erilaisia skriptejä, jotka voivat toimia varsin itsenäisesti, kuten esimerkiksi kotisivun käyntimääriä laskevat skriptit, tai prosessit, joilla tuotetaan sivulle esimerkiksi kolmiulotteista geometrisia kuvioita, tai animaatioita, ja bannereita, tai skriptejä jotka nuuskivat sivulla vierailevien ihnmisten tapoja ja tottumuksia. Tietoja esimerkiksi HTML 3.2 -tason rakenteista saa englanninkielellä esimerkiksi monien eri sovellusten mukana toimitetuista manuaaleista, kuten Arachnophilia 4.0 -ohjelman Windows Help -tiedostosta. HTML 4.0 -tason systeemistä saa tietoja esimerkiksi Web-O-Rama -ohjelman uusimman version mukana tulevista Windows Help -tiedostoista, joissa selitetään HTML 3.2 ja HTML 4.0 -versioiden ominaisuuksia, ja rakenteita. Mikään WYSIWYG tuo ohjelman ilmaisversio ei toki ole, mutta jos ellaisen haluaaa, saa sellaisen pientä korvausta vartaan ohjelman tekijältä. Helpoin tapa luoda HTML -dokumentteja on ainakin minun mielestäniOpenOffice 1.0, jolla on se etu, että sitä voi käyttää Windowsin ohella myös muissa käyttöjärjestelmissä, kuten Linuxissa. Tätäkin juur parhaillaan lukemaasi dokumenttia viimeistelen Mandrake Linuxisssa kyseisellä OpenOffice -ohjelmalla. Toinen ohjelma, jonka mukana toimitetaan varsin kattava esitysHTML 4.0 -version ominaisuuksista on EAuthor , jonka mukana tulee hyvä opas aiheesta, ja itse ohjelmalla voi tehdä mainiota kyseisen version koodia, ja luoda tälle versiolle rakentuvia Windows Help -esityksiä. Vieläkö naurattaa sanoi entinen mies, kun eukkonsa talvipakkasella avantoon viskasi. HTML -kirjainlyhenne on juonnettu englanninkielisestä ilmaisusta " Hyper Text Markup Language ", eli kyse on kielestä, jota käytetään luotaessa hypertekstejä, jotka on tarkoitettu esitettäväksi yhdessä ja samassa järjestelmässä niin, että ne voivat kommunikoida keskenään. HTML on kuitenkin kokonaisuudessaankin vain eräs osa laajempaa kokonaisuutta (SQML) ja vain sen erikoistapaus.HTML-kirjainyhdistelmä viittaa yleisesti nimittäinsivunkuvauskieleen, ja se tarkoittaa koodeja, joiden avulla selain voi esittää dokumentin halutussa muodossa. Vain harvassa tapauksessa tavallisen julkaisijan, tai oikoväärän kirjalijan kannattaa tehdä omasta kotikoneestaan palvelinta. Jos olet itse kirjailija, ja kirjoitat vain rahasta, niin tuo omien tuotosten julkaisu netissä merkitsee useimmiten sitä, että et saa töistäsi markan markkaa, ja siten sinun pitäisi uhrautua. Ongelma, joka oman palvelimen perustamiseen liittyy, juontuu lähinnä laitteiston riittämättömistä resursseista, joiden tulisikin olla tavanomaista mittavammat, koska palvelinkonetta käyttävät sinun lisäksesi myös muut, ja koneellasi toimivat myös muut eriasteisin oikeuksin. Useimmat palveluntarjoajat rajoittavat asiakkaidensa toimia jos näiden havaitaan ylläpitävän palvelinta, mutta huomion kohteena ei tällöin ole tämäntapaiset tekstidokumentit, ja niiden jakelu, vaan laiton musiikki ja elokuvat, joita kielto oikeastaan koskee. Myös käyttöjärjestelmän tulisi sisältää palvelinvarusteet, ja sellaisia löytyy mm. Linuxeista -ja Windows NT -järjestelmistä, ja niiden virittely kysyy paljon taitoja. Palvelinkoneeseen pitää myös olla aina pääsy, ja siten linja ei saisi olla varattuna - mikä tietenkin vähentää mahdollisuuksia pitää palvelinta kotona, koska siellä sinulla on todennäköisimmin vain yksi puhelinlinja, joka ei jouda olemaan jatkuvasti avoinna, ja valmiustilassa mahdollisia ulkoisia yhteydenottoja varten. Asia on kokonaan toinen, jos sinulla on esimerkiksi kaapeliyhteys, ja maksat siitä kiinteää kuukausimaksua, mutta tällöin tuon tuottama etu menee palvelimelle. Jos taas linja olisi avoinna vain satunnaisesti, "palvelimeesi" kyllästyttäisiin nopeasti, ja se ei oikeastaan edes olisi mikään todellinen palvelinkone, koska sellainen on AINA verkossa kytkettynä, ja aktiivinen. Ja aina hyvä kysymys onkin: voinko tarjota koskaan niin paljon omaa, että sitä varten pitäisi olla oma pallvelinkoneensakin. Ainakin vielä toistaiseksi maailmalla on tarjolla mm. ilmaista kotisivutilaa, jonka pitöisi riittää ensihätään kenelle tahansa. Koska koneet voivat myös rikkoutua, liittyy palvelun ylläpitoon myös kustannuksia, ja tavalliset kotitietokoneet eivät oikein tehokkaan palvelun ylläpitoon riitäkään. Ja asiassa on mukana vielä sekin mutta, että on sellaisiakin vierailijoita, jotka eivät ole ystävällisiä, ja jotka haluavat murtautua systeemiisi, ja hallita sitä.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Arachnophilia -ohjelmasta on saatavissa uusi java-pohjainen sovellus, ja Arachnophilia 4.0 - version kehittely on itse asiassa jo päättynyt, ja sitä ei saa enää esimerkiksi Tucows -palvelimilta. Kokeilemani uusi Arachnophilia 5.1 -versio saattaisi toimia hyvinkin englanninkielisessä Windowsissa, mutta suomenkielisessä järjestelmäversiossa se ei löytänyt systeemissä olevaa oletusselainta edes manuaalisesti, kun yritin tutkia sen manuaalia. Ainut näkyvä ele johon se pystyi tässä oli muistiresurssien varaaminen melkein siihen viimeiseen tappiin saakka jota oli ylipäätään tarjolla systeemissäni. Ohjelmahan edellyttää Sun-Java 1.4.0-version esiasennusta toimiakseen, ja ssitä ettei tätä javaa ole määritelty Microsoft Internet Explorer -selaimelle oletukseksi. Toisaalta tässä uudessa ohjelmaversiossa ei ole tavallisen käyttäjän kannalta merkittävästi enempää uusia ominaisuuksia kuin mitä vanhassa oli, mutta ohjelmointitaitoisille sillä saattaa olla enemmänkin käyttöä. Koko ohjelma perustuu javalle, ja ohjelma puretaankin JAR -tiedostosta käynnistettäessä. Jos javalla ylipäätäänkään on tulevaisuutta, on sitä toki tälläkin ohjelmalla.
Arachnophilian nelosversio on kuitenkin yhä edelleen täysin käyttökelpoinen valinta HTML -editoriksi, sillä seuraavat java-pohjaiset versiot ovat ongelmallisia ainakin Windows -järjestelmissä, ja joka tapauksessa java-pohjiaset sovellukset edellyttävät uusimman Sun -java - version asentamista koneelle.
Historiallisesti Arachnophilia 4.0 on alunperin WebThing-ohjelman perillinen, ja tämä taas puolestaan on Apple Writer -sovelluksen perillinen, mutta ohjelman tekijä - Paul Lutus taas kulkee omia polkujaan - omien sanojensa mukaan. Paul Lutus kertoo oppineensa paljon kirjoittaessaan WebThing -ohjelmaa, ja tärkein opetus oli se, ettei ohjelmia pidä kirjoittaa Visual Basic -työkaluilla. Hän viittaa tässä ilmeisesti siihen, että tällä kielellä kirjoitetut ohjelmat tukeutuvat väistämättä Visual Basic -ajonaikaisiin kirjastoihin, (Dynamic Link Library = DLL) ja useimmiten ohjelmaversiot edellyttävät kohdejärjestelmiltä juuri tietyn version ajonaikaisten kirjastojen saatavuutta. Toisaalta asiaa ei ainakaan helpota se, että Visual Basic -tuen asennus joissakin Windows -järjestelmissä myös samalla järjestelmäpäivitys, ja aika hankala tällaista päivitystä on perua, jos sovellukset eivät sitten toimikaan. Arachnophilia 4.0 (tai uudempi) on tarkoitettu HTML dokumenttien tekoa varten, ja vaikka se ei olekaan WYSIWYG(What You See Is What You Get), se sisältää mm. suisäisen selaimen, jolla voi kätevästi tutkia tehtyjen ratkaisujen välitöntä vaikutusta lukijan suuntaan, jos ei käytä kovin eksoottia tehosteita. Arachnophilia sisältää pienen FTP -ohjelman, jonka voit käynnist&aumml;ä ja määritellä Tools / Update Web Site valikon kautta. Ohjelmassa on myös tagien värikoodaus, joka helpottaa huomattavasti virheiden havaitsemista, ja mikäli dokumentissa on jokin virheellinen tagi, koska virheen jälkeinen teksti näkyy punaisena. Erittäinkin köyhien, elämänhylkäämien kirjalijoiden, ja mainitujen tehtaiden kärripoikien ystävien kannalta parasta Arachnophilia 4.0 -sovelluksessa on se jo mainittu ominaisuus, että Rich Text Format -muodossa oleva teksti voidaan se helposti kääntää tässä sovelluksessa HTML -dokumentiksi. Tästä syyst&auuml; raakateksitn muokkausta kannattaa jatkaa mahdollisimman pitkään sellaisessa tekstieditorissa, jolla voi tallentaa dokumentteja myös RTF -muodossa, ja tehdä vasta aivan viime vaiheessa tiedoston muunto HTML -muotoon Arachnophilia 4.0 -sovelluksessa. Mikäli tuotavassa Rich Text Format -tiedostossa on siihen upotettuna kuvia, ne eivät kuitenkaan siirry mukana, vaan ne täytyy tuoda kukin erikseen - esimerkiksi kopioimalla ne leikepöydälle, ja siitä piirto-ohjelmaan, ja tallentaa ne jokoGIF tai JPG -tiedostoiksi, ja linkittää senjälkeen luotavaan HTML -tiedostoon tavanomaiseen tapaan. Arachnophilia 4.0 kykenee muuntamaan Selection/ Convert Chars -toiminnon kautta laajennetun merkistön merkit HTML -tageiksi - ja myös takaisinpäinkin - joten ainakin suomenkielisen tekstin käsittely helpottuu oleellisesti, vaikka työskenneltäisiinkin pelkästään Arachnophilia 4.0ohjelmalla. Ei ole ollenkaan varmaa, että kaikilla lukijoilla olisi se kaikkein uusin selain, joka näyttäisi virheittä paikallisia merkistöjä, kuten suomenkieltä, tai vaikkapa ranskaa. Toisaalta tästä käännnöksestä laajennetuiksi merkeikisi on sekin hyöty, että voit kirjoittaa suomenkielistäkin tekstiä suoraan niinkuin nyt kirjoitatkin, ja kaikki suomenkielen kirjaimet kelpaavat sellaisenaan. Jos haluat sitten vaihtaa laajennetut merkit HTML -tageiksi, käy se kädenkäänteessä. Voit myös säätää asetuksista ohjelman avaamaan Tools/Options -kansion kautta dokumentin niin, että se muuttaa laajennetut merkit HTML -koodeiksi, ja "<" ja ">" merkit korvaviksi koodeiksi. Tämä kaikki on kätevää selaisissa tapauksissa, joissa dokumentti on tarkoitettu jaettavaksi myös mualla kuin Windows maailmassa. Huomaa, että jos jokin ASCII -tiedosto sisältää tällaisia ">" ja "<" -merkkejä esimerkiksi jossakin opppaassa, jossa selvitellään koodeja, ne kannataa vaihtaa korvaaviksi HTML -koodeiksi muulla tavoin, kuten esimerkisi muuttamalla ne suoraan ASCII-tekstistä HTML -koodeiksi. Paul Lutus antaa ohjelman uudessa Windows Help -tiedostossa vielä lisävinkkeejä siitä, miten muuttaa esimerkiksi ASCII -tiedosto HTML -tiedostoksi: Luodaan ensin HTML -dokumentin runko, ja sen <BODY> </BODY> -tagien väliin "maalataan&quoot; leikepöydälle kopioitu ASCII-muotoinen dokumentti, ja sitten vain valitaan siitä haluttu osa käsiteltäväksi, ja dialogi Find/Replace , ja korvataan kaikki "\p" -merkit "<BR>\p" -merkeillä (jättämä;llä kuitenkin lainausmerkit pois). Voidaan menetellä myös niin, että koko dokumentin alkuun sen <BODY> -tagin jälkeen asetetaan <PRE> -tagi, ja dokumentin enen lopetus -</BODY> -tagia kumotaan tuo preformatoinnnin vaikutus </PRE> -tagilla. Tämä menetelmä ei tosin toimi jos rivit ovat pitkiä, eli tapauksissa, joissa on käytetty vaikkapa kappaletageja, joiden välissä olevan tekstin rivejä ei ole rajoitettu niiden pituuden suhteen. Arachnophilia 4.0 auttaa sinua kuitenkin monessakin suhteessa. Voit valita myös käytätkö UNIX -vain Windows -tyyppistä rivinlopetusmerkkiäl; - ja sen, haluatko tagimerkkien olevan pienellä, vai suurella kirjoitettuja, jne. Voit myös halutessasi luoda kokonaan uusia Arachnophilia -komentoja, ja jopa kokonaan uusia työkalupalkkeja - eli lisätä sellaisia uusia ominaisuuksia, joita sovelluksessa ei ole sellaisenaan ennestään ollutkaan. Voit ladata ohjelmaan halutessasi satoja dokumentteja yhdellä ja samalla kertaa - jos koneesi muisti vain riittää, ja etsiä niistä kaikista yhdellä ja samalla kertaa tiettyjä sanoja. Voit katsella lopputulosta kaikkiaan kuudella eri selaimella. Arachnophilia 4.0 pitää kirjaa avaamistaan tiedostoista Windows 95 järjestelmän rekistereihin, mutta siinä ei ole vieläkään valitettavasti mukana sellaista toimintoa, jolla viitteet avattuihin tiedostoihin voitaisiin tyhjentää rekistereistä ohjelmasta suoraan. Jotta tämän sovelluksen käyttäminen olisi siltikin mahdollisimman mutkatonta, olisi hyvä opetella käyttämään Windows 95 järjestelmänRegEdit -ohjelmaa, ja opetella poistamaan tarvittaessa viimeksi avattuja tiedostoja koskevia viitteitä. Jos käytät tätä menetelmää, varmistu siitä, että tunnet poistotekniikan tarkoin, ja tiedät mitä teet. Toinen tapa etsiä muitakin vastaavia tietoja on suorittaa haku " Recent" -hakusanalla rekisterieditorissa, koska rekistereissä saattaa olla muitakin tietoja avatuista tiedostoista, joiden sijainti ei syyystä tai toisesta ei enää pidä paikkaansa. Arachnophilia 4.0 -sovellus tukee täydellisesti pitkiä Windows 95 tiedostonimiä, joten sen HTML dokumenttien tarkenne on sekin jo oletuksena pidempää nelikirjaimista ".html" -muotoa. Voit tietenkin halutessasi käyttää myös 8+3 -nimeämisaliasta - varsinkin jos tiedostot halutaan esitettäväksi myös askeettisemmissa järjestelmissä, jotka kykenevät "ymmärtämään" vain 8+3 -nimeämisaliasta (kuten DOS -pohjaiset systeemit).
En esittele tässä kaikkia Arachnophilia 4.0 -sovelluksen ominaisuuksia, mutta kätevimmästä päästä lienevät muunto lennossa RichTextFormat (RTF) -tiedostomuodosta HTML -dokumenttimuotoon, sekä "Beaautify" -toiminto, jolla voi sekä tarkistaa koodin oikeellisuutta -että latoa tekstin unix -systeemissä yleisen ohjelmien kirjoituskäytännön mukaisesti, jolloin dokumentilla on tiettyä, sisäistä tyylikkyttä ja kauneutta. Allaolevassa kuvassa näkyvät molemmat vaihtoehdot.
RichTextFormat - tiedostomuoto on Microsoftinkehittämä lähinnä tiedostojen siirtotarkoituksiin, ja niissä siirtyvät mukana myös teksin taitoliset ominaisuudet, ja parhaiten jos kyseessä on WinWord 6.0 -ohjelmalla tehty taitto. RTF -muotoa käytetään myös Windows Help -tiedostoissa, joita on tarjolla yleenssä ohjelmien yhteydessä niiden käyttöohjeina. Arachnophilia -sovelluksen mukana tulee itse asiassa juuti tällainen tiedosto, joka on varsin kattava Windows Help -muotoinen opas, jossa on perustiedot HTML -dokumenttien rakenteesta ja niiden luoomisesta, mtta tietenkin englanninkielellä. Arachnophilian mukana on myös englanninkielen sanarkirja, joka tarkistaa ovatko englanninkielen sanat kirjoitettu oikein ja se on kätevä niille, jotka kirjoittavat englanninkielistä normaalitekstiä.
Tässä valikossa on useita eri alavalikkoja, joista sekä " New File " - että " Open File " -alavalikoissa löytyy ehkä enniten erilaisia vaihtoehtoja käsiteltävän datan suhteen - ja sama pätee myös " Save As " -toimintoihin - jos nyt ajatellaan nykyään tarjolla olevia ilmaisohjelmia, ja niden ominaisuuksia tässä suhteessa. Tässä valikossa sijaitsee myös tulostustoiminto, sekä sähköpostin lähettäminen. Voit käsitellä ja tallentaa seuraavia tiedostomuotoja:
Tavallisen tietokoneenkäyttäjän kannalta tärkeimpiä tiedostotarkenteita ovat "htm" ja "html", joista viimeksimainittu on yleistymässä, koska modernien käyttäjärjeselmien tiedostojärjestelmät tukevat pitkiä tiedostonimiä. Esimerkiksi tiedostotarkenne "asp" liittyy Microsoftin VBSript kieleen perustuvaan sovelluskieleen, ja tuloksena on dynaamisia netisovelluksia, jotka toimivat Windows -alustalla. Kaiken kaikkiaan tyypillisiä tiedostotarkenteita ovat mm.:
.html
.htm
.shtml
.asp
.stm
.idc
.htx
Puhtaat tekstitiedostot eivät sisällä taitollisia - ta makro-ominaisuuksia, ja ne ovat tästä syystä myös turvallisia vaihtoehtoja. Tiedostotarkenne "bat" viittaa DOS järjestelmässä käytettyyn eräajoon, ja "doc" taas sellaiseen tiedostoon, joka sisältää tekstiä. Tosin "doc" tarkenteella varustettu tiedosto voi olla myös jonkin sovelluksen tuottama, oma tallennusmuotonsa. Tekstitiedostoissa tyypillisisiä tiedostotarkenteita ovat mm.:
.txt
.text
.bat
.doc
.log
.tbd
Näissä tyypillinen tiedostotarkenne on:
.cgi
Nämä liittyvät mainittuun ohjelmointikieleen, ja sille tyypillisiin tiedostotarkenteisiin, joita ovat mm.:
.pl
.perl
.pm
Yleisimmät äänitiedostot perustuvat kahteen erilaiseen tapaan toteuttaa ääntä, ja toinen niistä on skripteihin perustuvat menetelmä, joissa määritellään mm. nuotti ja sen kesto, sekä soitin, joka nuotin esittää, mikäli äänikortti tukee sointinta, ja muita määriteltyjä aspekteja. Tällainen on esimeriksi "mid" tarkenteella varustettu tiedosto. Toinen yleinen tapa totetuttaa musiikkia on nauhoittaa sitä aaltomuotona, eli menettely on samantapainen kuin käytettäessä perinteistä nauhuria. Tällainen menetelmä on käytetty mm. "wav" tarkeinteisissa tiedostoissa. Näitä voidaan käyttää myös yhdessä mm. erilaisissa mikseriohjelmissa, ja on myös sovelluksia, jotka kykenevät muuntamaan näitä toisikseen. Kolantena, ja yhä enemmän ylesityvänä tapana on luodan RealMedia tyyppisiä tiedostoja, joissa periaatteena on se, että niitä voidaan soitta lennosta palvelimilta, jotka syöttävät niitä pieninä paketteina kuuntelijalle, jonka käyttämä ohjelma sisältää puskurin, jonka vuoksi mahdollisia katkoja esitysessä on vähän. Esimerkkinä tällaisesta tarkenteesta olkon "ra", ja tuo "ram" tarkenne taas liittyy tavalliseen tekstimuotoiseen aputiedostoon, jossa osoitetaan "ra" tiedoston URL sijainti. Äänitiedostoissa tyypillisiä tiedostotarkenteita ovat mm.:
.mid
.rmi
.vaw
.ra
.ram
Näissä tyypillisiä tiedostotarkenteita ovat mm.:
.gif
.jpg
.jpeg
.png
Tässä tiedostotarkenteena on:
.url
Tässä käytetty tiedostotarkenne on:
.rtf
Näissä tyypillisiä tiedostotarkenteita ovat mm.:
.java
.js
Näissä tyypillisiä tiedostotarkenteita ovat mm.:
.cpp
.c
.cc
.h
Tässä on tarjolla mm. päiväyksen liittäminen, joka on tietenkin englanninkielisessä asussa, ja muodossa, mutta mukana ovat myös tavanomaiset leikkaus- ja liittämistoiminnot, ja voit littää dokumenttiin myös tavallista tekstiä - mikä helpottaa esimerkiksi skriptien liittämistä. Voit lisäksi jäljittää - eli palauttaa toimenpiteitäsi pitkälti eteen- ja taaksepäin siitä kohdasta toimenpiteidesi ketjua, jossa työskentelet käyttämällä " Power Undo " - ja " Power Redo " -toimintoja. Tämä on mahdollista siksi, että ohjelma pitää kirjaa siitä, mitä olet tekemässä. Kytke tämä ominaisuus pois, jos koneessasi on vähän muistia.
Tässä " Tools " - valikossa tarjolla on monenlaisia toimintoja, kuten Insert HTML tags , jonka kautta voit liittää dokumenttiin kuvan, tai äänitiedoston, CGI -tagin, HTML -tagin, jne. Mukana on myös " Table Vizard ", jolla taulun teko käy helposti, ja taulun koon voit asettaa myös " Set Tab Size " -alavalikon kautta. Tässä kohhdassa on myös " List Vizard ". Voit myös kaunistaa HTML -koodia, ja samalla tarkistaa sen virheettömyyttä käyttämällä " Beauty " -toimintoa. Tämän toiminnon kkäyttäminen todellakin kannattaa, koska se paljastaa dokumentissa olevia virheitä, ja samalla se tekee dokumentista kauniin siinä mielessä, että sen rakennetta on helppo tarkastella tavallisilla tekstieditoreillakin, ja nähdä jopa niistä, jos koodissa on virheitä, koska esitystapa on symmetrinen. Mutta ei mitään niin hyvää ettei huonoakin: koodin kaunistamisella on se hinta, etteivät tietyt koodin oikeellisuutta netissä tarkistavat ohjelmat ymmärrä sitä, että se on niin virheetöntä. Tässä mielessä tavanomaisen muodon käyytäminen on viisaampaa. " Tools " -valikossa voi myös määrrittää värejä.
Tässä valikossa on ehkä kaikkein käyttökelpoisimmat ominaisuudet niille, jotka hallitsevat -ja myös käyttävät Java -skriptejä ja tauluja - tai luuovat formeja. Tämän valikon käyttäminen edellyttää kuitenkin tietoja asiasta, koska kyseeesä ovat komennot.
Tänä päivänä ei ole tarjolla ainakaan pilvin pimein sellaisia sovelluksia, joista ei joku inuaisi rahaa, tai vähintäänkin pieniä lahjoja. Tällaisesta valtavirrasta miellyttävänä poikkeuksena on Paul Lutuksen tekemä Arachnophilia -sovellus, jolle hän ei määrittele rahallista arvoa, vaan sen asemesta määrittää sille arvon, joka vaatii tietynlaista itsensä kehittämistä - eli tulemista paremmaksi ihmisenä.
Paul Lutus luonnehtii kaupallisuutta ja kaupankäyntiä seuraavasti:
1) Monien sellaistenkin inhimillisten aktiviteettien takaa löytyy
taloudellisia periaatteita, joista emme ikinä niitä uskoisi
löytävämme. Mehän vaihdamme jatkuvasti jotakin
johonkin toiseen.
2) Silti on sellaisiakin talouselämään
liittyviä toimintoja, joissa ei käytetä rahaa.
Ikiaikaisille traditioille perustuvissa yhteiskunnissa - ja joskus
myös meidän moderneissa yhteiskunnissammekin - ihmiset
käyvät kauppaa kanssamme tarjoiten vastineeksi erilaisia
lahjoja, vaikutusvaltaa, ja jopa puhtaita ideoita rahan asemesta.
3)
Joissakin tapauksissa raha ei olekaan se paras tapa ilmaista jonkin
asian arvoa - ja joskus raha ei sovellu lainkaan sellaiseen
tarkoitukseen, ja pikemminkin tuhoaa koko kaupankäynnin. "
Pidä muista huolta " -periaate ( CareWare )
onn yksi tällaisista kaupankäynnin muodoista.
4)
Vaikkakaan " Pidä muista huolta " -periaate (
CareWare ) eii sisälläkään rahaa,
on se silti kaupankäyntiä, koska jotakin tarjotaan kaupan,
ja jotakin vastaanotetaan. Adam Smithin näkymätön
kädenjälki näkyy myös " Pidä muista
huolta " -periaatteessa. Ei voida pyytää toiselta
enempää kuin hänelle voidaan antaa, mutta aina voidaan
valita se, mitä halutaan vaihtaa. " Pidä muista
huolta " -periaatteessa "ostaja" saa vvaihdossa
jonkin arvon, kun antaa vastineeksi jotakin, jota myyjä haluaa.
" Pidä muista huolta " -periaatteessa tämä
vaihdettava ei ole rahaa, mutta on silti jotakin arvokasta, ja se
voidaan tunnistaa vaistomaisesti kun se nähdään.
Tässä tapauksessa vaihdon välineenä on Arachnophilia- sovellus, joka on miellyttäv&aumml; sovellus verkkosivujen tekoa varten, mutta Paul Lutus ei halua siitä kuitenkaan rahaa. Hän kertoo, että jotkut ovat tarjonneet selitykseksi sitä, että hänellä olisi tiettyä uskonnollista luonteenlaatua, josta syystä hän antaisi käytännössä ilmaiseksi sovelustaan kaikille, ja jotkut taas ovat yksinkertaisesti ajatelleet, että sovellus olisi yksinkertaisesti vain tavattoman halpa siihen nähden, mitä kaikkea sillä voi tehdä. Jotta sinä voisit omistaa Arachnophilia - sovelluksen, on sinun lakattava valittamasta sitä, kuinka kovaa elämäsi onkaan. Paul Lutuksen mukaan asia on niin, että ainakin kun amerikkalaiset valittavat, nauraa sille koko muu maailma. Silti amerikkalaisilla on niin paljon kaikkea. Hän kiteyttää asian seuraavasti:
1) Ympärillämme on paljon kauneutta, ja silti me
onnistumme aina jotenkin menettämään yleensä
kaikkein tärkeimmät tilaisuutemme.
2) Onnistumme myös
tekemään itsemme epätoivoisiksi odottamalla, että
asiat tulisivat vieläkin paremmiksi kuin ne jo ovat.
Ja aina kun me valitamme (eli vänisemme ) sitä, kuinka kovaa meillä onkaan (puhumattakaan siitä kuinka naurettavia me tällöin olemme), me teemme muillekin ihmisille vaikeammaksi arvostaa sitä, kuinka paljon meillä on jo kaikkea. Me aiheutamme alituisella vinkumisellamme sen, että ihmiset väheksyvät sitä, mitä meillä jo on - eli aliarvioivat sekä ihmisen lahjoja -että luontoa. Me tarjoamme kaikille muillekin näin ympäristön, jossa millään ei ole oikeastaan arvoa, ja jossa mikään ei ole kyllin hyvää - ja näin me voimme kohottaa epätoivomme suurimpaan potenssiin. Älä kuitenkaan saa tästä väärää käsitystä, sillä monet asiat eivät ole oikeudenmukaisia, ja monien asioiden puolesta täytyy kamppailla ennenkuin ne ovat sellaisia. Ongelma on niissä ihmisissä, jotka löytävät niin kovin vähän ilonaiheita, ja eivät tee siten pekästään itseään epätoivoisiksi, vaan tartuttavat tämän asenteensa muihinkin: että maailman pitäisi olla jo itsessään oikeudenmukainen, ja olla sitä itseään varten - ennenkuin kukaan voi maailmasta saada mitään iloa. Niinpä Paul Lutus ehdottaakin kaupankäynnin vaihdon välineeksi sitä, että "ostaja" lopettaisi ainaisen valituksensa kaikesta ainakin tunnin ajaksi, tai päiväksi, tai viikoksi. Tälläkin tavalla voi saada oikeuden käytää Arachnophilia-sovellusta. Voit myös sanoa rohkaisevia sanoja nuorille ihmisille, jotta he tunsitivat itsensä tervetulleiksi planeetta maahan. Näytä myös omalla esimerkilläsi, että emme tarvitse kaikkea sitä mitä meillä jo on ollaksemme onnellisia ja tuotteliaita.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Tarvitaanko tällaista tietoa? Tai pikemminkin: Mihin sinä tarvitsisit tietoa siitä, ketkä sinun tekemistäsi ovat kiinnostuneita? Ollanko sitä vain uteliaita? Eikö sivujesi löytyminen sinällään olisi tärkeämpää? Mitä todennäköisimmin kukaan ei sivuasi löydä muutoin kuin kenties vahingossa - ellet ilmoita sitä hakukoneille, tai liitä linkkitietoja johonkin tietokantaan. Ilmoittamienn on yksinkertaista, mutta sekään ei tietenkään takaa sitä, että juri sinun sivusi saisi suosiota. Jos teet esimerkiksi MP3 musiikkia, ja linkität niitä omiin sivuihisi, eivät hakukoneet niitä löydä, tai osaa etsiä, vaikka olisitkin määritellyt harrastavasi MP3 tiedostoja sivusi metatietoihin tarkkaakin tarkemmin. Jos taas lataat MP3 tiedostoja näitä tarjolla pitäville musiikkialan palveluntajoajille, saat ne näyviin helpommin myös muille, mutta varmaa suosio ei ole tästäkään huolimatta. Täytyisi opetella tuota itsensä markkinoimisen jaloa taitoa – niin vastenmielistä kuin se onkin. Kaikki hakukoneetkaan eivät automaatttisesti liitä MP3 tiedostoja sisältäviä sivuja arkistoonsa, ja tietoja niistä tietokantoihinsa. Mutta miten sitten liität tietoja hakukoneisiin? Yksi tapa on luoda ensin kotisivusto valmiiksi niin, että siellä on jo jotakin tarjottavaa, kuten multimediaa, musiikkia, kirjallista materiaalia, ja kuvia - ja yrittää sitten mielessään luokittaa kokonaisuutta jotetnkin. Se, että sivulla on runsaasti linkkejä MUIDEN YLLÄPITÄMILLE SIVUILLE, jotka sitten varsinaisesti tarjoavat multimediaa, ei kiinnosta sinällään kovinkaan monia, sillä saman tiedon saa paremmin ja varmemminkin kaikista maailman porttaaleista. Vain itse tehty kiinnostaa muitakin. Hakunoneelle omaa sivua tarjottaessa etsitään hakunoneiden pääsivulta kohta "Add URL", jonka kautta voit ehdottaa sivuasi koneelle. Tarjolla on suomalaisia hakukoneita, sekä myös ulkomaisia. Tätäkin tärkeämpää on luoda mahdollisimman useita linkkejä kaikista mahdollisista dokumenteista, jos nyt haluaa välttämättä julkisuutta. Keinoja sivujesi vierailijoiden seurantaan on myös tarjolla kosolti. Jos teet sivusi esimerkiksi johonkin ilmaiseksi levytilaa tarjoaville palvelimille, on niissä saatavissa käyttöön usein myös jonkinlainen sivun kävijämäärän laskuri, ja edes taitoa ei tarvita sen asentamiseen paikoilleen. Laskureita on monelaisia, ja parhaat niistä antavat tietoja enemmän kuin tarvitsetkaaan. Laskureita kannattaa kokeilla pidemmän aikaa. Virheet eivät ilmene heti - kuten esimerkiksi se, että laskuri ei aina mittaakaan sitä, mitä se on asetettu mitttaamaan, koska palvelin, jonka pitäisi tehtävä hoitaa, on pudonnut pelistä pois. Laskuri ei tietenkään mittaa tarkasti sitä, miten paljon sivullasi todellisuudessa käydään, sillä kehnoimmat niistä laskevat jokaisen kävijän useaankin kertaan saman päivän aikana, ja muutoinkaan ne eivät kykene tarkkaan mittaukseen. Tunnen itse henkilökohtaisesti omien sivujeni lukijoistani muutamiai, mutta muista en sitten mitään tiedäkään. Ihmisiin tutustutaan yleensä elämän aikana erityisissä tilanteissa, ja jotkut heistä jäävät muita paremmin mieleen, ja heidän kanssaan tulee oltua enemmän tekemisissäkuin muiden. Tarkoitan tällä sitä, että netti ei ole ratkaisu esimerkisi yksinäisyyteen, tai kommunikaatio-ongelmiin ylipäätään. Minulle näitä tuntemattomiksi jääviä nettilukijoita on kertynyt aikojen kuluessa useita tuhansia. Uskon kuitenkin useimpien sivujeni lukijoiden olevan eräänlaisiasalakirjailijoita, kuten on olemassasalapoliiseja, joita kukaan naapureistakaan ei poliiseiksi uskoisi. Itse asiassa en tiedä keitä lukijani saattaisivat olla, mutta kai heitä kiinnostavat tällaiset asiat.Salakirjailija näyttää tavallisesti aivan tavalliselta betoninraudoittajalta, sillä juuri sennäköiset ihmiset eivät herätä ainakaan suurempaa huomiota, ja sulautuvat rakennustyömaalle kuin harjateräs Tyrnävän kunnantalon uusittuun pohjalaattaan. Mutta tunnustusta kirjailijiudesta hänestä ei saa edes kiduttamalla, sillä niin salainen asia on kyseessä. Jos yrität penkoa hänen pöytälaatikkoansa, niin saat kipakat lähdöt, ja ikuiset vihat vielä kaiken pälle. Sillä mikään ei ole niin ilkeä kuin kirjailija, jonka pöytälalaatikko on pengottu, ja keneltäkään tule niin äkeitä korvapuusteja kuin siltä, jonka ainut klasinen laulukirja on samalla viety parempiin suihin noin aamun kalseassa harmaudessa - ja niin asian nyt sanoakseni (sozusagen). Kerrankin lähes kiduttivat yhtä kirjalijaa, jotta tämä olisi salaisuutensa paljastanut, mutta eihän siitä mitään tunnustusta irronnut - edes kahden tunnin pieksäjäisten jälkeen. Minun sivujani lukenevat todennäköisesti samankaltaiset ihmiset kuten itsekin olen, sillä minulla ei ole mitään salattavaa, ja en siksikään ole kirjailija - ja sitäpaitsi kaikkihan tässäkin on esillä lähes sellaisenaan - ja vieläpä ilmaiseksi - ja silti vain harvat ovat jyvällä, mistä on kysymys. Se, miten sivujen löydettävyyttä voi lisätä, kerron myöhemmin lisää.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Kukaan ei voi luoda materiaalia nettiin ilman ohjelmia, ja parhaat näistä maksavat paljon rahaa. Se, kuinka nopea kone sinulla on, ei lopultakaan ole nin tärkeää, sillä olen itse luonut esimerkiksi MP3 musiikkia Windows - ja DOS järjestelmissä, ja levytilaa on ollut käytettävissä todella niukasti, kuten myös muitakin resursseja. Ilmaiset ohjelmat antavat köyhälllekin mahdollisuuden ilmaista itseään. Internetissä käytetyt eri esitystavat lähenevät koko ajan toisiaan, ja uudemmat HTML dokumenttien käsittelyyn tarjolla olevat välineet sisältävät useitakin eri tapoja sulauttaa eri esitysmuotoja toisiinsa, tai muuntaa niistä parempaan esitysmuotoon. HTML -versioita on olemassa useita, ja tällä asialla on useitakin käytännön seuraaamuksia. Jos ohjelmassa tuettu HTML -versio on vanha, voivat uudemmatkin selaimet näyttää ne osapuilleen niin kuin tekijä on tarkoittanutkin, mutta vanhalla selaimella eivät dokumenttien uudemmat tehosteet välttämättä näy, ja niissä oleva Java saattaa aiheuttaa ongelmia, tai se ei toimi lainkaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esityksiä luotaessa olisi mietittävä sitä, kuinka moni niistä voi nauttia. Yleensä ainakin kirjallisten dokumenttien luontiin käyttämäsi työkalu tukee jotakin näistä versioista, ja monasti tuo työkalu on osa jotain laajempaa kokonaisuutta, ja standardeja. Dokumentteja luotaessa käytetään vieläkin varsin yleisesti HTML 3.2 -tason koodausta, jota käyttäen voidaan varmasti ilmaista kaikki se, mitä esimerkisi romaanissa tulee esille, ja on siinä tarpeen - mutta ajan myötä yleistynee tuo HTML 4.0 - ja sitä uudemmat versiot. Se, mistä uudempien versioiden myötä saavutetaan, on tietynlainen, vapautuneempi ilmaisu, ja tämä koskee erityisesti liukuvia värejä, ja vapaamuotoisempia taulukoita, ja sen sellaisia. Lisäksi HTML 4.0 version kautta voidaan tuottaa mm. kreikkalaisia kirjaimia, ja tämähän on matemaatikoille iloinen uutinen. Näissä eri HTML -versioissa on kyse tavallaan monestakin asiasta yhdellä ja samalla kertaa. Yhtäältä se tarkoittaa sitä, että dokumentteja tuotetaan jollakin työkaluohjelmalla, joka on rakennettu tukemaan yhtä - tai useampaa noista versioista, ja toisaalta se tarkoittaa sitä, että selaimet osaavat tulkita täysin virheittä vain tietyn tason dokumentteja, tai sitä varhaisempia dokumentteja. Tämä kannattaa huomioida kun dokumentteja tekee. Suomessa useimmat lienevät asentaneet koneisiinsa jo Microsoft Internet Explorer 5.0 selaimen, tai sitä vieläkin uudemman version, ja heidän selaimensa kykenevät lukemaan oikein HTML 4.0 -koodia. Jos käytetään paikallisia koodin oikeeellisuuden tarkistusohjelmia, tai HTML -editorin sisäisiä tarkistusrutiineja, niin tällöin validiteettitestaus soveltuu vain niiden sovellusten HTML -version tasolle, joilla dokumentit on luotu. Tosin omia dokumenttejaan voi testauttaa netin kautta käyttämällä palveluita, joihin tuo testaus sisältyy, kuten tapahtuu jos haluaa liittää kotisivunsa linkin hakupalveluihin, sillä moneen niistä kuuluu liitettävän sivun toimivuuden testaus. Tätä kannattaa käyttää tietenkin hyväkseen, koska vaikka selaimet kykenevätkin lukemaan dokumentteja, joissa on virheitä, tai tunnistamattomaksi jääviä osioita, niin hakukoneet eivät virheitä suvaitse ainakaan tiedostojen niissä osissa, joita ne käyttävät - eli noita rivejä tiedostojen alussa, joissa lukee "meta". Selaimet eivät metatietoja vaadi toimiakseen, ja niiden puuttuminen ei selaimia häiritse millään tavalla.
Microsoft Internet Explorer 4.0 selaimen täysasenuksen mukana tuleva ilmainen FrontPage Express on aivan hyvä valinta, sillä sillä voit tallentaa käsiteltävät dokumentit tavallisina HTML -tiedostoina (.htm, .html), esikäsiteltävinä HTML -tiedostoina (.htx, .asp), ja hypertekstimalleina (.htt). Se on WYSIWYGohjelma, joka vaatti toimikaseen runsaasti keskusmuistia - varsinkin jos sillä käsitellään vähääkään suurempia dokumentteja. Sitten ovat saatavissa myös ilmaisetArachnophilia 4.0 ja Web-O-Rama, ja monet muut.Nectscape Communicator - pakettiin kuuluvaComposer-ohjelma on sekin ilmainen, ja sillä voi myös tuottaa esimerkiksi tekstiä WYSIWYG muodossa. Seuraavassa esittelen pari sovellusta, jotka sisältävät ehkä joitakin ominaisuuksia, joita voisit itse käyttää. Tarjolla on tosin uudempia, ja parempiakin ilmaissovelluksia, mutta nämäkin tässä esitetyt antavat ymmärtää sen, miten paljon työtä ja vaivannäköä tarvitaan ilmaistenkin sovellusten tekoon, ja miten paljon jo nekin voivat tarjota.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Tämä ohjelma on ilmainen varsin salakavalalla tavalla, sillä sen asennus liittää järjestelmän rekisteriin kaupallisia tahoja palvelevia jippoja, jotka käyttävät advert.DLL kirjastotiedostoa, ja koko homma on tarkoitettu tietojen lähettämiseen koneeltasi näille kaupallisille kanssakulkijoille. Järjestelmärekisterissä on sen asennuksen jälkeen useita "Aureate" lehdyköitä, joka on sen yhtiön nimi, joka tiedoistasi on kiinnostunut. Monet muutkin ohjelmat ovat samanlaisia, ja erityisesti FTP sovelluksissa näitä on paljon - ja niitä tarjotaan hathauttavasti ilmaisina. 1stpage2000 on tarkoitettu niille, jotka ylläpitävät ja huoltavat laajoja sivustoja - vaikka siitä on hyötyä nillekin, jotka haluavat muokata ja luoda vain yksittäisiä sivujakin. Ohjelmasta saavat suurimman hyödyn ne, jotka osaavat erilaisia ohjelmointikieliä, ja kykenevät sellaisia käyttämään. 1stpage2000 ohjelmalla voidaan käsitellä sekä paikallisia - että jo palvelimelle siirrettyjä tiedostoja paikan päällä, ja sillä voidaan upottaa tiedostoja, ja muuntaa niitä soveliaampaan muotoon. Parseri tukee useita eri HTML versioita aina ykkösversiosta viitosversioon, ja sen muita tukemia tiedostomuotoja ovat Perl,ASP,Cascading Style Sheets, Javascript,VBScript,CFML (Allaire Cold Fusion) ja Java. Esikatseluun voidaan käyttää neljää eri selainta, ja ohjelma tunnistaa automaattisesti järjestelmään asennetut selaimet. Näyttötiloista tuetaan 640x480, 800x600, 1024x768 resoluutioita. Tarjolla on myös oikeinkirjoituksen tarkistus, ja tarkistus toimii myös taustalla niin, että jos teet kirjoittaessasi virheen, ohjelma huomauttaa siitä. Samantapainen mekanismi on myös MS Word 2000 ohjelmassa ja StarOffice-sovelluksessa. Ongelmallisia dokumentteja voidaan korjata Tidy HTMLtyökalulla, kuten esimerkiksi muuntaa niitä Real CSS dokumenteiksi tai XML dokumenteiksi, käyttää lähdekoodin formatointia, ja ohjelma ehdottaa sinulle muutoksia ja suorittaa niitä. Lähdekoodia voidaan myös tiivistää niin, että tiedostojen koko pienee, ja tiivistyssuhteen määrä riippuu tietenmin siitä, miten hyvää koodia dokumentissa on. Koska dokumentit ovat kuitenkin tekstitiedostoja, ei niitä pakata kuitenkaan samalla tavoin kuin ZIP -menetelmässä, vaan ainoastaan se kaikkein merkityksellisin data jätetään, ja muu sulkeistetaankin sitten pois. Siitä syystä teksti näkyykin tavallisissa tekstieditoreissa yhtenä massana. Ohjelmaan voidaan liittää kaupallinen Evrsoft 1st Transfer ohjelma, joka lataa dokumentteja FTP -palvelimelle. Tarjolla on myös suuri joukko valmiita javaskriptejä (450), joita voit liittää dokumenttiisi, sekä DHTML vyöhyke, jossa on parhaita skriptejä maailman eturivinDHTML sivuilta, ja tiedontuottajilta. ValmiitaDHTMLskriotejä on vähintään 15 ja VB skriptejä ainakin 20. JS/VBScript ohjelmoijille1stpage200sisältää objektipuun, jossa on kaikki ne metodit ja ominaisuudet, joita tällaisessa sktiptissä voi olla mukana. Kaksoisklikkaamalla metodia tai ominaisuutta se voidaan siirtää sivulle. Tämä merkitsee sitä, ettei luetteloa ole tarpeen tuoda erikseen saataville joka kerta kun sitä tarvitaan. Tavallisille javaskripteille on tarjolla Wizard toiminto, ja sokerina pihjalla on se, että voit muuntaa tekstitiedostoja HTML dokumenteiksi. Ohjelmassa on myös sisäinen selain, ja hyvä englanninkielinen opas HTML 4.0 dokumenttimuodon ymmärtämiseksi. Ohjelmassa on täydellinen Windows 98/2000/NT järjestelmien vedä ja pudota -tuki, ja ohjelmaa voi muokata monin tavoin mieleisekseen.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Eräs varteenotettava vaihtoehto hankittaessa HTML -työkaluja on StarOffice 5.1 - paketti, jonka asennus vie kohtalaisen runsaasti kiintolevytilaa, mutta ei kuitenkaan kohtuuttomasti - noin 150 megatavua. Sen seuraaja on OpenOffice 1.0 melkein suoraan alenevassa polvessa. StarOffice tunnistaa useita hieman vanhempien ohjelmien tiedostomuotoja, mutta ei aivan uusimpia, ja se on tarvittaessa myös selain. Jos levytilaa on vähän, ei paketin asennus juurikaan kannata, koska samaan tulokseen voidaan päästä käyttämällä useita erillisiä ohjelmia. Koska tämä sovellus kilpailee järjestelmän selaimen, ja monien muidenkin komponenttien kanssa ensisijaisuudesta, olisi se varminta asentaa vain sellaisiin Windows kokoonpanoihin, joissa Microsoftin selain ei ole se kaikkein keskeisin tekijä, tai saman valmistajan postiohjelma. Niille, jotka ovat joskus käyttäneet aiemmin pelkästään integroituja ohjelmia, kuten MS Works, on StarOffice 5.1 hyvä valinta, ja ohjelma osaa myös lukea tämän sovelluksen dokumentteja. StarOffice - paketti sisältää kuvankäsittelymoduulin, joka tuntee useita kuvatiedostomuotoja, ja se sisältää myös selaimen, FTP-ohjelman, ja sähköpostiohjelman, ja paljon muutakin. Se ei ole ilmainen, vaan periaatteessa se on 3 -kuukauden tutustumistarjous. En kuitenkaan itse usko että se lopettaisi toimintaansa tuon ajan kuluttua, koska sikseen tiukasti se integroi itsensä järjestelmään, ja rekistereihin. StarOffice 5.1a ohjelman käyttöliittymä muistuttaa jonkin verran Word -ohjelmasta tuttua ikkunaa. Sen ylimmällä valikkorivillä ovat tavanomaiset "File", "Edit", "View", "Insert", "Format", "Tools", "Window" - ja "Help" - valikot. Täss käyn läpi niistä vain pari, koska tarkoituksena ei ole kirjoittaa ilmaiseksi mitään kattavaa opasta, vaan ainoastaan antaa ohjelmasta jonkinlainen yleisvaikutelma.
File
"File" valikosta löytyy mm. "AutoPilot" toiminto, jonka kautta voit luoda henkilökohtaisia kirjeitäsi, tai liikekirjeitä, fakseja, memoja, ja esityksiä. "Dokument as E-mail" toimintoa käytäen dokumentin voi lähettää myös sähköpostina joko jollekin hekilölle, tai uutisryhmiin. "Templates" toimintoa käyttäen voidaan asiakirjan alustaksi valita erilaisia malleja erilaisiin tarkoituksiin. "Properties" valintaa käyttäen saadaan dokumentista erilaisia tietoja. Muuten toiminnit tässä "File" valikossa ovatkin sitten tavanomaisia.
Insert
Tässä valikossa on tarjolla lukuisa määrä erilaisia ominaisuuksia. Voit linkittää dokumenttiin kuvia, objekteja, tauluja ja tekstilaatikoita, hyperlinkkejä, alaviitteitä, tiedostoja, jne. Huomaa kuitenkin, että jos liität dokumenttiisi esimerkiksi vaakasuoran viivan, luodaan se käyttämällä kuvatiedostoa, joka löytyy omalta koneeltasi ohjelman hakemistosta. Yksinkertaisempaa onkin avat dokumentti käsiteltäväksi lähdemuodossa, ja kirjoittaa haluttun kohtaan tagi <HR>, ja asia on sillä selvä. Jos haluat kuitenkin sisällyttää nimenomaan tämän kuvatiedostolla luotavan viivan omiin dokumentteihisi, voit kopioida tuon kuvatiedoston omaan kotisivuhakemistoosi, ja muuttaa dokumentin polkumääritystä niin, että siinä on vain tuon tiedoston nimi. Mutta kuten sanottu, en ole aikeissa tarjota mitään täydellistä opasta, ja onhan ohjelmassa mukana hyvä englanninkielinen opas, johon halukkaat voivat tutustua.
Ohjelman muita ominaisuuksia
Siinä on mukana mm. "Auto Text" - toiminto, joka tarkoittaa sitä, että ohjelma ehdottaa sinulle todennäköisiä sanoja, kun olet kirjoittanut sillä niitä muutamia, ja monasti ohjelman arvaukset osuvat myös kohdalleen. Sitten siinä on "Spelling" -toiminto, jolla voit tarkistaa pyynnöstä enganninkielisen oikeinkirjoituksen, ja "Auto Spellcheck" - toiminto, joka seuraa oikeinkirjoitustasi samalla kun syötät sanoja. Tästä on hyötyä erityisesti niille, jotka eivät ole varmoja englanninkielen oikeinkirjoituksesta - vaikka eihän ohjelma silti kaikkia sanoja tunne, ja se saattaa pitää väärinä sellaisiakin, jotka ovat aivan oikeassa muodossa. Myös suomenkielellä kirjoitettaessa se tekee ehdotuksiaan, joka saattaa olla häiritsevääkin. Ohjelma osaa tallentaa HTML -dokumenttimuotoa. Niille, jotka haluavat tuottaa pelkästään HTML -dokumentteja näistä, on StarOffice aika hyvä ohjelmavalinta. Vaikka käytettävissä olisikin uudempia ohjelmaversioita, osaavat ne yleensä tallentaa johonkin aikaisempaan tiedostomuotoon, mutta tietenkin tässä meneteltään joitakin uusia ominaisuuksia dokumenteissa, jos niitä on käytetty. Ohjelma osaa tallentaa dokumentteja myös useassa tekstitiedostomuodossa, kuten DOS, - Mac,- ja UNIX - tallennusmuotoihin. Se osaa tietenkin tallentaa lukuisten erilaistenStarWriter -versioiden tiedostomuotoihin, ja malleihin. Ohjelman kyky lukea erilaisia tiedostomuotoja on paljon suurempi. Tuettuja "Star" - muotoja ovat mm. StarMath - versiot 2.0 - 5.0, ja StarChart - versiot 2.0 - 5.0, sekäStarMessage 5.0. Ohjelma osaa avata useimpia kuvatiedostomuotoja, sekä Lotus ja dBase - tiedostoja. Myös useimmat MS Word -versiot kelpaavat (2.x - 7.0), sekä Rich text Format - ja WordPerfect - versiot (6.1 - 7.0). Myös MS Excel - versiot (4.0 - 97) kelpaavat, ja monet, monet muut.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Maailma on tavattoman kiittämätön niille, jotka pyrkivät antamaan muille jotakin korvauksetta. MyösWeb-O-Rama- ohjelman kehittely on perustunut käyttäjien antamalle rahalliselle tuelle, ja siinä se on tekijänsä mukaan epäonnistunut kokeilu. Ihmiset eivät ole halukkaita maksamaan, jos saavat jotakin vallan ilmaiseksi, ja ihmisten yleiseen hyväntahtoisuuteen ei juurikaan kannata luottaa. Jos tämän ohjelman kuitenkin päättää asentaa, kannattaa asiaa harkita jos käytössä on jokin Visual Basic työkalu, joka ei ole Visual Basic 6.0 -tasoa, koska ohjelma päivittää järjestelmään tämäntason tukitiedostoja. Kävijäämäärät ovat kuulemma olleet yli 100 000, mutta avustuksia on tullut keskimäärin vain yksi kuukaudessa, ja se ei kata edes vuosittaista Visual Basic-versioiden hankkimisten kustannuksia. Tästä kaikesta on seurauksena se, että tästäkin sovelluksesta tulee aikaa myöten todennäköisesti kaupallinen. Kevin Gunnin ongelma ei ole ainutlaatuinen, sillä enhän minäkään ole saanut penniäkään kuukausien ja vuosien aikana valmistamistani kymmenistä oppaista - ja vain yksi on edes tarjoutunut antamaan jotakin korvausta saamastaan avusta, kun pyysi vielä erikseen opastusta erääseen ongelmaan sähköpostilla. Toisaalta minä en edes odotttanut keneltäkään mitään, koska en usko mihinkään yleiseen ihmisten hyväntahtoisuuteen, ja siksi vastasin tuolle yhdellekin, ettei se palkkio ole tarpeen. Mahtaa olla varsin hilseetön poika tätä nykyä, kun raapi päätään asiaa pohtiessaan - että kuinka joku voi olla niin hullu, että antaa toisille jotakin ilmaiseksi? Web-O-Rama 7.20 sisältää Windows Help -tiedostoja, joista tärkein on ohjelman käyttöopas, ja muut ovatkin sitten vapaasti saatavilla olevia Web Desingn Group-tuotteita:
HTML 3.2 Reference
HTML 4.0 Reference
CSS Reference
Nämä englanninkieliset oppaat antavat varsin kattavan kuvan siitä, millaisia HTML -dokumentit ovat rakenteeltaan, ja miten edelläesitetyt versiot poikkeavat toisistaan. Mukana on myös ohjelman käyttöä selventävä englanninkielinen Windows Help opas. Voit käyttää ohjelmaa sekä HTML 3.2 - että HTML 4.0 -muodoissa valitsemalla Preferences / Set Preferences:
HTML 3.2
HTML 4.0 Frameset
HTML 4.0 Strict
HTML 4.0
Transitional
Professional -versiota saa vain CD -levynä, ja se on WYSIWYG, eli voit sillä käsitellä tekstiä ruudussa sellaisena kuin se näkyy selaimessa, sekä myös HTML -koodimuodossa. Tämä versio sisältää tavutuksen tarkistuksen, Help -tiedoston, ja joitakin muita lisäominaisuuksia. Voit luoda sivun opastettuna toimintona valitsemalla Insert / Start Page Creator, joka avaa näytölle ikkunan, josta voit syöttää dokumentin otsikon, sekä syöttää metatietoja esimerkiksi vaitsemalla Get Meta, jolla saat näytölle ohjelman antamat vaihtoehdot, eliGenerator,Author, Description, ja Keywords. Kun valitset vaihtoehdon Get Body, saat vaihtoehdot dokumentin väreille. View / Dialogs -valinnan kautta saat lisää opastettuja toimintoja, kuten esimerkiksi jos haluat määrittää äänitiedoston sivulle, valitset View / Dialog / Sound, ja saat ikkunan, jossa voit määrittää tähän liittyviä ominaisuuksia. Muita tällä tavoin määriteltäviä asioita ovat mm. "table", "form", "frame", "image", "hex value", ja "style sheet". Voit halutessasi muuttaa tagien koon joko pienillä tai isoilla kirjaimilla kirjoitettuun muotoon Tags -valinnan kautta, ja sieltä voi myös saada ne näkymään välillisinä,tai poistaaa tämänkaltaisen näytön.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Seuraavassa eräitä HTML -dokumentteihin liittyviä termejä selityksineen. Näitä tietoja on tosin saatavissa nykyään melkein mistä tahansa, mutta lisä ei kenties tee pahaa:
Tässä on kyseessä sellainen HTML dokumentin elementti, joka "osoittaa" johonkin kohtaan toisessa dokumenttitiedostossa, mutta elementti voi osoittaa johonkin toiseen kohtaan samassakin dokumenttitiedostossa, jonka paikka osoitetaan toisella ankkurilla. Internetissä - kuten muuten yleensäkin - dokumenteilla täytyy olla jokin tiedostonimi, ja niiden täytyy sijaita jossakin hakemistossa. Koska dokumentit voivat hyvinkin sijaita eri koneissa, täytyy niiden sijainti osoittaa käyttämällä URL -osoitteenantoa. Kun ankkurilinkkiä klikataan, siirrytään tavallaan samalla toiseen ankkuripaikkaan, jonka lähistältä löytyy muita ankkureita, ja niihin liitettyjä linkkejä. Jos nämä on luotu oikein, päästään siis ensimmäistä ankkuria klikkaamalla kohtaan, jossa toinen ankkuri sijaitsee, tai toiseen tiedostoon vaikka kokonaan toisessa maanosassa. Tarkoituksena tässä on luoda tavallaan eräänlainen silmukka paikasta toiseen, ja usein myös takaisin, ja sitä käytetään esimerkiksi tarjottaessa johonkin asiaan lisävalaistusta toisaalla, tai asiaan liittyviä muita aiheita, jne. Tässä juri nyt lukemassasi dokumentissa on käytetty tämäntapaista järjestelyä, ja olen luonut sen niinkin yksinkertaisella välineellä kuinEdit-ohjelmalla. Muista kuin kuinka muuan kaveri eräässä kuopiolaisessa liiikkeessä naureskeli puhuessani tuon ohjelman monikäyttöisyydestä. Eihän siinä mistään nauramista ole, koska lopputuloshan se ratkaisee, ja tuossa ohjelmassa ei ole käsiteltävän tiedoston koon suhteen kokorajoituksia. Tätä ankkuriasiaa on parasta valaista yksinkertaisella esimerkillä. Oletetaan, että sinulla on kotisivusi päääsivuna Index.HTML -niminen tiedosto (kuten useimmiten on laita), ja haluaisit konstruoida sivustosi niin, että voisit hieman samalla automatisoida sen toimintaa selaajan kannalta. Tässä tapauksessa voit luoda mainitun Index.HTML-tiedoston niin, että se sisältää vain linkkejä muihin kotisivustosi tiedostohin, ja samalla niiden sisältämiin aiheisiin, ja näissä voit jatkaa tätä linkitystä niin, että tuloksena on eräänlainen dokumenttien sisältöjä yhdistävä verkosto, ja indeksisivu tavallaan tuon pienen verkon sydän oman sivustosi hakemistojen suhteen. Jos kotisivustosi kaikki sivut on linkitetty toisiinsa, on kyseessä tavallaan projekti, ja tuota kokonaisuutta voidaankin käsitellä yhtenä tehtäväkokonaisuutena. Olkoon tässä esimerkkinä tällaisesta linkityksestä kuitenkin yksinkertaisempi tapaus. Oletetaan nyt, että halutaan luoda saantilinkki indeksisivulta jonkin toisen dokumentin tiettyyn otsikkoon niin, että linkki ydistää selailijan siihen suoraan. Jokin tällaisista indeksisivun linkeistä voisi olla muotoa:
<A HREF=info.htm"#Johdanto">Klikkaa tästä siirtyäksesi infosivulle sen kappaleeseen "Johdanto"</A>
joka muodostaa linkin, jolla siirrytään tiedostoon nimeltä Info.HTM , ja siinä otsikkoon, jonka olet nimennyt "Johdanto". Se, mitä selaaja näkee ennen valintaansa, on vain mainittu teksti "Klikkaa tästä siirtyäksesi infosivulle sen kappaleeseen "Johdanto"", ja muu osa prosessistahan ei hänelle näy lainkaan. Jotta tässä linkissä olisi jotakin järkeä, täytyy tietenkin olla olemassa tiedosto Info.HTM , ja siinä mainittu otsikko, ja siellä tietyt tiedot. Linkki kohdetiedostoon Info.HTM voidaan viimeistellä kirjoittamalla sinne tiedot:
<H2><A NAME="Johdanto">Johdanto</A></H2>
joka muodostaa linkityksen toisen pään, jota edellisellä ketjulla haetaan. Jos haluat käyttää ideksisivulla, joka on se lähtösivu, esimerkiksi painikenappia, tai jotakin kuvaa, joka toimii visuaalisesti enemmän silmää miellyttävänä valintapainikkeena, ei mikään sinua siitä estä, mutta itse tähän linkityksen periaatteeseen se ei tuo mitään lisää. On erittäin tärkeää, että selailija voi hahmottaa sivuillasi olevan loogisen rakenteen - jos sitä nyt niissä on. Turha graafinen krääsä saattaa häiritä tätä pahasti, ja kokonaisuus ei sitten hahmotukaan. Voit myös luoda sisäisiä linkkejä samaisessaInfo.HTM -tiedostossa edelleen sen sisällä esimerkiksi seuraavasti:
<A HREF="#alaluku">Klikkaa tästä siirtyäksesi "Lisätietoja" alalukuun></A>
x
x
x
<A NAME="alakuku">Lisätietoja</A>
<A HREF="#Johdanto">Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin johdantoon</A>
Tässä mallissa ylinnä on linkki, joka vie "Lisätietoja" -alalukuun samassa tiedostossa, ja "x" -rivien jälkeen näetkin tämän alaluvun, ja sen alla linkin, joka palauttaa takaisin "Johdantoon". Tietenkin ankkuria voidaan käyttää myös linkkien luomiseen kuviin, ja URL -osoitteisiin, mutta tästä lienee enemmän hyötyä kohderyhmänä olevalle nukkavierujen kirjalijoiden joukolle, jotka haluaisivat luoda esityksiinsä hyppyjä sinne sun tänne, mutta pitäisi kuitenkin huomata ainakin se, että aina kun lukeminen katseaa, katkeaa se ajatuskin. Siltä varalta, että joku ei sivullasi olevia linkkejä käyttäisi lainkaan, pitäisi tekstin sinällään muodostaa täysin luettavissa oleva kokonaisuus, ja tästä ei ainakaan kirjalijan pitäisi tinkiä.
Tässä on kyseessä arvo, joka liittyy elementtiin, mutta ei silti ole osa elementin sisältöä. Esimerkiksi ankkurin URL -osa on attribuutti, ja eräs tapa käyttää attribuuttimääristystä on asettaa kuva tiettyyn kohtaan sivulla, ja määrittää sen kokoXY-arvoina. Koska monet HTML -editoriohjelmista sisältävät tarvittavat mekanismit kuvien liittämiseen dokumenttin virheettömästi, ei asian manuaalisen puolen selvittäminen ole tässä tarpeen.
Kyseessä on verkossa toimiva ohjelma, joka kykenee kommunikoimaan verkkopalvelinten kanssa, ja sitä käytetään dokumenttien hakuun niiltä, ja dokumenttien näyttämiseen - jos ne ovat selaimen tukemia muotoja, tai mikäli selain on täydennetty niitä näyttämään. Selain on itse asiassa tavallisen ihmisen kannalta se kaikkein tärkein osa nettiä, ja tiedontuottajan kannalta se merkitsee sitä reunaehtoa, joka itse kunkin tuotannon tiettyjä piirteitä sanelevat. Ilman selaimia ei olisi olemassakaan nykyisenkaltaista tarjontaa, ja visuaalista kokonaisilmettä. Mutta valitettavasti standardi selain ei osaa kaikkea, ja siksi sitä on täydennettävä omin tavoin, jos haluaa sen ymmärtävänä kaikkea mitä netissä esitetään. Tyypillinen esimerkki tällaisesta selaimen täydennyksestä on mm. WinAmp, joka on esimerkiksi MP3 -tiedostojen soittoon tarkoitettu ohjelma, mutta tuo ohjelma osaa soittaa muitakin tiedostomuotoja. Toinen yleisesti käytetty lisäohjelma on RealPlayer 7, tai sitä aiemmat, tai tuoreemmat versiot, jotka soittavat RealAudio jaRealMedia-tiedostoja, jos niitä sivuilla on, sekä myös MP3 -tiedostoja. Windowsin oma Windows Media Playerei osaaRealMediaa, mutta sen uudemmat versiot osaavat soittaa MP3 -tiedostomuotoa. Näiden lisäksi on olemassa koko jouko erilaisia lisäohjelmia, joiden avulla voidaan mm. seikkailla 3-ulotteisissa VRML -maailmoissa, ja katsella PDF -dokumentteja, jne. Mutta tavallisessa vakiokokoonpanossaan selaimet eivät sellaisia osaa käsitellä. Yleisesti ovat käytössä Microsoftin taiNetscapenselaimet kaikissa niistä julkaistuissa versioissaan. Esimerkiksi tavallisen sunnuntaikirjalijan kannalta on samantekevää, millaisia selaimia ihmisillä ylipäätään on - kunhan ne vain näyttävät tavallisia dokumentteja samalla tavalla.
Lyhenne viittaa englanninkielen ilmaisuun " Common Gateway Interface ", ja kyseessähän on verkkopalvelinten se ominaisuus, joka mahdollistaa niille kommunikoinnin verkon yli skriptien avulla, joita on asennettu serveriin. Tällaisia tavallinen selaaja ei näe, tai ole niistä yleensä tietoinenkaan. Jos asetat sivullesi esimerkiksi kävijämäärien laskurin, on se juuri eräs tämäntapaisista skripteistä.
Tämä lyhenne viittaa englanninkielen sanoihin "Domain Name System ", ja siinä on kysessä tapa jolla verkko kääntää Internet -osoitteet IP -osoitteiksi, joita TCP/IP -käyttää. Jokainen, joka liittyy palvelinkoneeseen, ja sen kautta nettiin, joutuu tekemisiin nimipalvelimen kanssa, vaikka ei olisi tästä tietoinenkaan.
Elementit ovar HTML -dokumenttien rakenneosia, ja niillä tietyt osat dokumentin tekstistä on erottettu muusta osasta sen mukaan, mistä toiminnosta on kyse. Niinpä HTML -dokumentissa on erilaiset tavat, joilla osoitetaan vaikkapa otsikko, kappaleet, ja ankkurit, ja ne ilmaistaan kukin tietyllä tavalla, jotta ne eivät sekaantuisi muiden elementtien kanssa.
Verkossa tämän tarkoituksena on estää jotakuta tunkelijaa kaappaamasta hallintaansa kaikkia verkkoon liittyneitä tietokoneita, jos tämä onnistuisi tunketumaan johonkin koneeseen, joka on liittyneenä verkkoon. Palomuuri "sijaitsee" tavallisesti oman, sisäisen verkkosi, ja Internetin välissä.
Lyhenne viittaa englanninkieliseen ilmaisuun " File Transfer Protocol ", ja se on ollut melkeinpä tärkein verkon palvelumuodoista, koska sen avulla tiedostoja voidaan kopioida etäkoneista, tai päivittää omia kotisivuja, tai imuroida ohjelmia.
Viittaa ilmaukseen " HyperText Transfer Protocol ", ja sitä käytetään siirrettäessä HTML -dokumentteja verkon yli palvelimen ja selaimen välillä. Tämä protokolla kuuluu osana useisiin verkkopalvelimiin.
Kyseessä on merkkivaikoima, ja siinä on mukana merkkitalukon laajennettuja merkkejä, joita HTML -tukee. Tätä sanotaan myös nimellä `ISO Latin 1', ja se sitältää merkkejä, jotka vaaditaan usempien europpalaiten kielten esittämiseen, kuten tanskan, englannin, ranskan, ja saksan. Jos sinulla on koneessasi Microsoft Internet Explorer 5.0 -tai uudempi - siihen voidaan asentaa erilaisia kielitukia niin, että eri kielialueilla tehdyt dokumentit näkyvät oikein, ja tällöin järjestelmä käyttää laajennettua merkistöä, joka eroaa ISO 8859-1-merkistöstä, joka tarjoaa mm. tuen kreikkalaisille kirjaimille.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Verkkosivun - eli esimerkiksi omien kotisivujen tekeminen - on olennaisesti sellainen prosessi, jossa koostetaan erilaisia "resursseja" yhteen, ja tämä tehdään tiettyjen, sovittujen sääntöjen mukaan. Kuvittele mielessäsi vaikkapa lukinverkko, jossa langat liittyvät toisiin lankoihin, ja kokonaisuudesta muodostuu ikäänkuin elävä kudos. Tätä ideaa voisin havainnollistaa esimerkisi omien kotisivujeni muodostamalla verkostolla, sillä ne sijaitsevat fyysisesti todellakin eri koneissa, ja eri puolilla maailmaa, mutta ne on kuitenkin linkitetty toisiinsa. Tämä useiden kotisivujen järjestely aiheutuu siitä, että ilmaista kotisivutilaa on saatavissa maailmalta yleensä vain rajoitettu määrä, ja jos omat dokumentit vaativatkin sitä enemmän, niin hajauttaminen on väistämättä edessä. Musiikkitiedostoja varten tarjoaa levytilaa rajoituksetta käyttöön ei-kaupallinen Zerion, mutta muilla on erityisesti MP3 tiedostojen latausta koskevia rajoituksia, ja kieltoja. Kaikki palvelimet eivät kykene esittämään myöskään kaikkia tiedonsisältöjä. Se, että käyttää ilmaista levytilaa tarjoaa ite asiassa samanlaisen jatkuvuuden kuin kaupallisetkin vaihtoehdot, koska kyllähän kaupallinen yhtiökin voi mennä nurin, ja ilmaispalveluun voi tunketua hakkeri. Näin tapahtui minullekin joitakin aikoja sitten, kun joku tyhjensi parilta -kolmelta palvelimelta kaikki tiedostoni - eli joku oli saanut haltuunsa salasanat, ja sen sellaiset. Olenkin ihmetellyt tätä, koska olen pitänyt kaikkea tarjolla ilmaiseksi, ja tarkouttanut myös kaiken muidenkin vapaasti saatavaksi - ja sitten joku käykin hävittämässä kaiken! Mutta aina kannataa aloittaa yksinkertaisista perusmuodoista, ja vaikkapa sellaisesta sivusta, jossa ei ole juuri muuta kuin nimi ja se pakollinen terveterve. Parasta olisi jos siinä ei olisi aluksi mukana kuvia, tai ääntä, tai minkäänlaisia skiptejä - jotta pystyisit hahmottamaan sen, mitä perusdokumentissa pitää olla, ja sitten siihen onkin helppoa liittää kaikenlaista. Jos ensimmäinen ohjelmavalinta on esimerkiksi StarOffice, osa sen tekemistä koodeista eroaa aika tavalla muiden HTML editorien tekemästä koodista, ja sen lähdekoodia tarkastelemalla on hankalaa tietää onko kyseessä virhe, vai onko jokin ilmaisu tarkoitettu juuri sellaiseksi kuin se on. Usemmat WYSIWYG ohjelmat tekevät tavallaan siinä mielessä huonoa koodia, että ne asettavat dokumentteihin tageja, joilla ei ole mitään järjellistä tehtävää tässä maailmanavaruudessa. Lisäksi olet paljolti niiden armoilla, ja mainostat niitä tahtomattasikin, koska ne kirjaavat dokumentin alkuun melkoisella varmuudella ohjelman nimen, ja paljon muutakin. Itse tehty sivu - tai kokonaisten sivustojen verkosto vasta opettaa jotakin koko asiasta. On olemassa lukuisia kotisivujen tekijöitä, joilla on niitä useita eri paikoissa, ja eri palvelimilla, ja usein he ovat ne myös linkittäneet toisiinsa niin, että yhdestä paikasta pääsee toiseen paikkaan. Mutta ennenkuin tähän päästään, pitäisi hallita sivunsa ensin yhdessä koneesa, ja yhdessä sen hakemistoista, sillä useiden, eri paikoissa olevien sivustojen hallinta on paljon vaikeampaa. Automaattia käytettäessä on jälki ulkoisesti hyvää, ja et ole vastuussa koodauksessa sattuvista virheistä - mutta toisaalta et välttämättä ole perillä siitä, miten tuo tai tämä on toteutettu. Siksi kannattaaa opetella käsittelemään dokumentteja lähdemuodossa. Verkkosivulle voidaan toki liittää haluttaessa samanaikaisesti elementtejä, jotka vaikuttavat eri aistinalueilla, ja ne luovat siten voimakkaamman elämyksen. Juridiselta kannalta helpointa tämä on silloin jos kykenet tekemään itse oman musiikkisi, ja taiteilemaan omat kuvasi, ja vieläpä kirjoittamaan tekstisikin itse. Silloin maailmanranta on kevyt kulkea, koska ei tarvitse tapella tekijänoikeuksista, ja sen sellaisesta. Jos taas käytät valmismateriaalia, ja korkeintaan hieman muokkaat sitä, on tulos samanlainen kuin se on jonkun toisen tekemänä, joka on myös ottanut vaikkapa valmiita kuvia sivulleen. Kuvien tallentamiseen tietokoneelle tarvitaan skanneri - tai digitaalikamera. Skanneri on näistä halvempi, ja sellainen maksaa vain muutaman satasen, kun kameraan uppoaa paljon enemmän rahaa. Skanneriin asetetaan tavallisesti valokuvia, ja piirroksia, ja sitten se luetaaan koneelle. Laitteen mukana on yleensä jokin kuvankäsittelyohjelma, ja monet niistä pystyvät tunnistamaan myös tekstiä. Kysymys näiden julkaisussa on perimmältään siitä, että sinulla on jotakin, jota ei välttämättä muilla ole, ja annat sen heillekin. Jollei sinulla olisikaan juuri muuta kuin lainaksi saatua, tai varastettua, eivät muutkaan tästä juuri mitään hyödy. Jos joku pyytäisi sinua kertomaan itsestäsi, tai siitä, mitä osaat tehdä, ja sinä antaisitkin tälle vain tyhjän A4 -arkin, olisi kai sama jos et olisi antanut mitään. Olo olisi kuin modernin taiteen galleriassa, jossa et tiedä itkisitkö vai nauraisitko. Pitäisi yrittää näyttää älykkäältä, vaikkei ymmärräkään asiasta yhtään mitään. Aivan sama asia on, jos annat tälle jotakin, jonka kuka tahansa voi ostaa valmiina kaupasta, sillä olisihan tuo voinut itsekin sen sieltä saada, ja tavara ei välttämättä liity mitenkään juuri sinuun. Ajattele vaikkapa kuvaa jostakin julkisuuden henkilöstä, jonka monet katsovat liittyvän oman elämänsä tapahtumiin kiinteästikin. Kuitenkin joku jossakin mustuttaa yhden hänen etuhampaistaan, ja toinen käyttää kuvaa sytykkeenä hellassa, ja kolmas tapetoi sillä majaansa. Tällaisella esineellä on tuhansia tarinoita, ja suurin osa niistä ei koskaan tule liittymään sinuun, ja tässä mielessä et tällaista kuvaa omistakaan. Sama pätee myös silloin jos sinulla on itse tekemäsi kuva, jonka annat nettiin muidenkin nähtäväksi. Myös sitä saatetaan väännellä ja se voi joutua mitä ihmeellisimpiin ympäristöihin, mutta tämä onkin kokonaan eri asia, ja kokemuksenakin erilainen. Tärkeää vuorovaikutteisten sivustojen laadinnassa on se, että pystyt lataamaan palvelimelle kaikenlaisia tiedostoja, ja tämä ei aina näytä onnistuvan. Jos läytyy sellainen palvelin, jossa tämä onnistuu ilman ongelmia, on se todellinen onnenpotku, ja se, että käytettävissä on riittävästi levytilaa, koska tuo kuva ja ääni sellaista vaativat. Tämä monien aistikanavien kautta saadun vaikutelman voimakkuuden kokemus on silkka psykologinen tosiasia, ja kaikkein tehokkain konsti herättää hetkellistä mielenkiintoa on kuva, mutta ellei sitä osata asettaa tarjolle oikein, ei se vaikuta mitenkään. Jos kuvia tarjotaan peräkkäin, pitäisi niiden muodostaa yhdessä jokin kertomus, ja tämähän on sitä sanan mahtia, jos mikä. Huomaa siis tuo kertomus, tai juoni. Paljon käytetty menetelmä luoda jokin kokonaisesitys onPowerPoint , tai Real Media, mutta tämä vaatii paljon erikoisohjelmia, ja osaamistakin, ja yleensä laitteistolta normaalia enemmän tehoja. Aivan yhtä usein käytetty konsti on linkittää sivuihin tiettyjä, erillisiä komponentteja, kuten musiikkia, ja kuvia, ja esittää sisältöjä valinnaisesti niin, että lukija saa päättää haluaako hän kuunnella tai katsella jotakin, vai ei. Ihmiset näet pitävät nimittäin siitä, että lopullinen valinta on heidän, ja että heille ei tuputeta väkisin kaikenlaista pakkopullaa. Ja onhan laulava kirjailija kuitenkin useimmiten lähinnä kärsimys. Kun katselet jotakin valmista kotisivua, saattaa se vaikuttaa jopa pelkitetyn yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa se usein sisältää mutkikkaita prosesseja, joiden tuotosta sivu sitten on. Ja toisaalta: on todella liiankin helppoa luoda kurja esitys, jonka latautuminen jo vie hermot.
Kirjoitustesi julkaisuun tarvitset mielummin oman tietokoneen, joka sinulla on omassa kotonasi - koska siinä voit ristiriidatta säilyttää ja käsitellä kotisivusi tiedostoja, ja lähettää vaikkapa modeemin kautta palvelimelle, jonka ylläpitäjän kanssa sinulla on sopimus, ja josta saat tarvittavat ohjeet - ja useimmiten myös tarvittavat siirto-ohjelmatkin. Valitettavasti nämä eivät ole useinkaan ilmaisia, ja ne eivät myöskään toimi kuin rajoitetun ajan. Kotisivu luodaan palvelinkoneelle tavallisesti niin, että tämä luo sinne sinulle etukäteen hakemiston, ja antaa sinulle tarvittavat tiedot, joilla voit siihen tiedostoja siirtää. On myös sellaisia tapauksia, että luot itse hakemiston, ja sitten siirrät sinne ensiksi ideksisivun, ja kaiken muun, mitä sinulla sitten onkin esittää julkisesti. Jotta sinä voisit palvelimelle tiedostojasi siirtää, asennetaan ensiksi tietenkin se "internet-yhteys" - eli hankitaan valitulta palveluntarjoajalta levykkeet - tai CD ROM - josta tarvittavan ohjelmiston asennus käy helposti - tai ainakin helpommin jos asia tehdään käsipelillä. Koneessa pitää olla modeemi - tai ISDN - tai jokin muu keino, kuten liittymä kaapelitelevisioverkkon, joilla palvelinkoneelle pääsee. Sitten tuotetaan siirretäviä tiedostoja, ja käytetään esimerkiksi jotakin File Transfer Protocol -sovellusta, jolla siirto onnistuu kätevimmin näin alkuun ainakin. Ilmaisista FTP ohjelmista kannataa mainita Ws-FTP, joka useimiten myös toimii parhaiten. Mutta oman materiaalin tuottaminen onkin sitten oma lukunsa - jos ollaan köyhiä - ja kirjalijoita. Tai erityisen "kokeneita" sellaisia. Internetin kautta saatavissa on kymmenittäin hyviä HTML -editoreja, mutta ne eivät yleensä ole ilmaisia, ja parhaat niistä edellyttävät myös koneelta parempaa suorituskykyä, ja ovat kotikäyttöön reilustikin ylimitoitettuja. Käsittelin ilmaisista vaihtoehdoista paria aiemmin tässsä tutkielmassani. Jos haluat julkaista esimerkiksi omatekoista musiikkia, pitäsi sinulla olla konessasi ainakin äänikortti, ja siinä mahdollisimman hyvä mikrofoni. Kaikki tämä riippuu siitä, millaisessa muodossa pystyt musiikkisi koneelle tarjoamaan. Eräs keinoista on siirtää se esimerkiksi joltakin nauhurilta äänikorttiin, ja sen kautta johonkin WAV -ohjelmaan, tai sitten voit luoda musiikiasi vaikkapa jollakin MIDI ohjelmalla. Muitakin keinoja on, mutta yleensä ne vaativat rahaa. Kun WAV tiedosto on luotu, pitäisi se muuntaa sellaiseen muotoon, että selaimet osaavat sen soittaa. Oletuksena ne osaavat soittaa noita MIDI tiedostoja, mutta muita tiedostomuotoja varten niitä pitää täydentää. Maailmalla paljonkin käytetty tiedostomuoto on MP3, ja toinen, melkein yhtä usein käytetty esitysmuoto on tuo RealMedia, jota voi tuottaa esimerkiksi ilmaisella RealProducer -ohjelmalla, joka voi sisältää sekä musiikkia -että kuvaa, ja niiden soitettavuutta voit testata paikallisestikin soittamalla tiedostoja esimerkiksiRealPlayer -ohjelmalla, tai uudemmalla. Kotisivusi hakemistossa voi siis olla monentyyppisiä tiedostoja, kuten äänitiedostoja, kuvatiedostoja, ja tekstimuotoisia dokumentteja, ja joukko niiden erilaisia aputiedostoja. Mikäli tiedostoja päivitetään omalta koneelta palvelimelle yksi kerrallaan, olisi hyvä tietää se, mitä muotoa ne ovat, ellei siirtoon käytetty FTP -sovellus sitä tiedä.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Nykyisin monetkin HTML -dokumentit ovat tietynlaisia sekoituksia varsinaisesta, standardista koodista, ja eräsitä uusista ohjaustageista, mutta sen lisäksi sivuilla saattaa olla esimerkiksi pätkiä java -kieltä, ja muita skriptejä. Jos haluaa esittää dokumenttejaan mahdollisimman laajasti, kannattaa pitäytyä järjestelmäsidonnaisista ratkaisuista, joiden esittäminen vaatii tiettyjä järjestelmäkomponentteja, kutenActiveX- joiden avulla voidaan luoda näyttäviäkin dokumentteja. Minun kaino mielipiteeni on, että tietty yksinkertaisuus on viisasta, ja samoin mahdollisimman suuri jaettavuus. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että samassakin dokumentissa osa tagimerkeistä esitetään korvaavina HTML -tageina, kuten eräät erikoismerkit - jotta ne eivät sekoittuisi varsinaisiin tagimerkkeihin, tai merkkeihin, joita käytetään skripteissä, ja tästä syystä tämäntapaisiin dokumentteihin ei oikeastaan voi soveltaa esimerkiksi universaalikorjauksia, ja sellaisia operaatioita, joissa tageja muunnellaan. Verkkosivuilla onkin oikeastaan kaksi pääpiirrettä, joista ensimmäinen on se, miltä sivu näyttää selaimella tarkasteltuna - eli värikkäältä, äänekkäältä -ja vuorovaikutteiselta. Toinen piirre on siinä oleva varsinainen HTML - tai jokin muu koodi, jolla ohjataan selainta, ja jolla kerrotaan selaimelle mitä sen on tehtävä, ja miten dokumentti on esitettävä. Lopputulosaspekti on tärkeä, mutta sitäkin tärkeämpi on itse virheetön koodi, joka on lopultakin aina ensisijainen asia. Onneksi HTML suunniteltiin niin, että siitä on pienen vaivannäön jälkeen helppoa nähdä sen tarkoitus, ja toimintatapa. Pystyt kirjoittamaan HTML -koodia aika pian senjälkeen kun olet aloittanut siihen tutustumisen - mutta todella loistavan HTML -koodin luominen vie jo paljon pidempään. Ja on varmastikin hyvä pitää mielessä, että olisi myös jotakin sanottavaa, sillä muutoin lopputulos on pelkästään joukko tehosteita. Osaan esimerkiksi itse luoda tarvittaessa sivuille animaatioita, mutta en ole niitä kuitenkaan omille sivuilleni liittänyt, koska ne eivät lopultakaan palvele mitään viestinnällisessä mielessä tärkeää päämäärää. Tiedän myös, miten jotakin tehosteita luodaan Javan avulla, mutta siihenkin pätee sama kuin edelliseen. Aikaisemin oli varsin yksinkertaista kuvata tyypillistä HTML -dokumenttia, mutta enää asia ei ole niin yksinkertainen. Tämä dokumenttimuoto kehitettiin jotta dokumentteja voitaisiin asettaa tarjolle niin, että ainakin niiden yleinen muoto vastyaisi tarkoin tiettyjä perusehtoja, ja että selaimet näyttäsisvät siitä samalla tavalla riippumatta käyttöjärjestelmästä, tai muista senkaltaisista seikoista. Sisällöllinen erottelu, ja analyysi jäi lukijoille - eli se, mitä nämä niiden sisällöistä ymmärsivät. Normaali HTML -dokumentti - kuten esimerkiksi jokin tavallinen julkaisu, jossa on tekstiä, ja johon on kenties linkitetty kuvia ja ääntä - noudattaa perusrakenteensa osalta tiettyä perusmuotoa, ja se voidaan ilmaista seuraavasti:
<HTML>
<HEAD>
<TITLE>Document
Title:</TITLE>
</HEAD>
<BODY>
</BODY>
</HTML>
Tästä voidaan nähdä, että "<>" -merkein erotetut dokumentin perustagit ovat "parillisia" -eli jokaisesta on esitettävä sekä aloitus - että lopetustagi, joista jälkimmäinen kumoaa edellisen vaikutuksen. Siten tagi <HTML> on merkki tiedoston alkukohdasta, ja </HTML> taas sen loppumisesta, ja <BODY> taas on merkki vaikkapa tiettyjen värimääristysten alkamisesta, ja </BODY> taas niiden vaikutuksen kumoamisesta, jotta annetut määritykset eivät enää "siirtyisi" seuraavaan avattavaan asiakirjaan. Tämä mahdollistaa sen, että periaatteessa jokaine kotisivun dokumenteista voi sisältää erilaiset määritteet niin värien, kuin muidenkin ominaisuuksiensa suhteen. Kaikki tagit eivät kuitenkaan noudata tätä "parillisuuteen" perustuvaa yleismuotoa. Äänitiedostot voidaan linkittää WWW-sivulle tai ne voidaan upottaa muiden elementtien sekaan käyttämällä EMBED-määritystä. Tässä luvussa käydään läpi äänitiedoston linkittäminen ja upottaminen WWW-sivulle.
Äänitiedostot voidaan linkittää suoraan HTML -dokumenttiin käyttämällä HTML-kielen linkkimerkintää. Viittaus annetaan polkuna, jos tiedosto sijaitsee samalla palvelimella. Toisella palvelimella sijaitsevaan tiedostoon voidaan viitata URL-osoitteen (Uniform Resource Locator) avulla. Linkki äänitiedostoon luodaan <A>-merkinnällä, jonka lisämääritteenä annetaan HREF-määritys (Hypertext REFerence). HREF viittaa linkitettyyn tiedostoon tai URL -osoitteeseen.
Esimerkki äänitiedoston linkittämisestä WWW -sivulle
<A HREF= "tehoste.wav"> Kuuntele ääni </A>
BGSOUND määritys
BGSOUND on Microsoftin-selaimessa toimiva taustaäänen soittokomento, joka tukee WAV-, AU- ja MIDI-muotoista ääntä. BGSOUND-komento käynnistää äänen toiston automaattisesti tiedoston lataantumisen jälkeen. Soitettava äänitiedosto määritellään BGSOUND-merkinnän SRC-lisämääritteellä. BGSOUND sisältää myös määritteet, joilla voidaan vaikuttaa äänenvoimakkuuteen, balanssiin ja toistokertojen määrään. Voimakkuuden oletusarvona on 0, jolloin käytetään äänensäätimissä asetettua voimakuutta. Voimakkuus voidaan määritellä kokonaisluvulla -10 000 - 0. Äänen balanssi on säädetty oletusarvoisesti keskelle (oletusarvo=0). Panorointi vasemmalle voidaan määritellä miinusmerkkisellä luvulla ja panorointi oikealle tapahtuu positiivisella luvulla. Toistokertojen määrään voidaan vaikuttaa LOOP-määritteellä antamalla toistojen määrä kokonaislukuna tai jatkuvan toiston INFINITE määrityksenä. BGSOUND-määrityksellä ei ole lopettavaa merkintä paria.
Esimerkki:
Määritellään BGSOUND soittamaan tehoste.wav niminen äänitiedosto kaksi kertaa peräkkäin oletusvoimakkuudella. Tämä esimerkki toimii ainoastaan Explorer-selaimella.
<BGSOUND SRC="tehoste.wav" LOOP="2" VOLUME="0" BALANCE="0">
HTML -dokumenttiin voidaan upottaa multimediatiedostoja kuten ääntä, videoa, animaatiota ja itsenäisiä sovelluksia. Mediaelementin upottaminen WWW-sivulle määritelläänEMBED-määrityksellä. EMBED -määrityksen avulla voidaan käyttää esimerkiksi Shockwave- ja RealPlayer-laajennuksia. EMBED toimii Netscape- ja Explorer-selaimissa. EMBED sisältää joukon lisämääritteitä, jotka vaihtelevat eri mediatyyppien ja laajennusten mukaan. Jokainen EMBED-merkintä sisältää SRC-määritteen, joka määrittelee ladattavan mediatiedoston. Tämän lisäksi on suositeltavaa käyttää WIDTH-jaHEIGHT-määritteitä, joiden perusteella selain varaa median vaatiman tilan ikkunasta. Pluginspage määrittelee selainlaajennuksen valmistajan kotisivun osoitteen. Osoitteen mukainen sivu ladataan automaattisesti, jos selainohjelma ei tue laajennusta. Pluginspage voidaan määritellä esimerkiksi avaamaan Macromedian sivut komennolla pluginspage ="http://www.macromedia.com". Pluginurl määrittelee suoraan ladattavan laajennuksen URL-osoitteen ja määritystä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä pluginspage-määrityksen kanssa. EMBED voi sisältää molemmat määritykset, jolloin laajennusta etsitään ensin pluginurl-osoitteesta ja tämän jälkeen pluginspage-osoitteesta. Seuraavassa taulukossa on lueteltu EMBED-määritteet, joita voidaan käyttää useimpien mediaelementtien yhteydessä.
Äänitiedoston upottaminen LiveAudio laajennuksella
Netscapen mukana tulee LiveAudio-laajennus, jolla voidaan soittaa WAV-, AIFF- ja AU-äänitiedostoja sekä MIDI-muotoista äänidataa. LiveAudio-ohjelma toimii vain selainohjelman yhteydessä, eikä sitä voida käyttää erillisenä ääniohjelmana. LiveAudio-konsoli voidaan upottaa HTML-dokumenttiin EMBED-määrityksellä tai avata omaan selainikkunaan linkittämällä äänitiedosto <A HREF>-merkinnällä.
Autosrtart = automaattinen toisto heti tiedoston latauksen jälkeen
Loop = määrittää toistokertojen määrän
Starrttime = aloitusajankohdan määritys muodossa minuutit ja sekunnit (00:00)
Endtime = lopetusaika muodossa minuutit ja sekunnit (00:00)
Hidden = konsolin näkyvyys
Esimerkki LiveAudio-määrityksestä
Esimerkissä sisällytetään tehoste.wav niminen äänitiedosto WWW-sivulle. Äänitiedoston soittaminen aloitetaan automaattisesti, kun AUTOSTART saa arvokseen TRUE. Äänikonsolin koko 144 x 60 ja äänen voimakkuus 50.
<EMBED SRC="tehoste.wav" AUTOSTART="TRUE" CONTROLS="CONSOLE" WIDTH="144" HEIGHT="60" VOLUME="50">
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Jos aiot kehittää verkkokirjoittaistasi pidemmälle kuin yhteen kotisivudokumenttiin, sinun tulisi löytää teksteillesi lukijoita, ja kuvillesi katselijoita. Paras tapa tähän on rekisteröidä kotisivu, jota varten tarvitaan kuitenkin joitakin etukäteen tehtyjä järjestelyjä. Kun liität kotisivusi tiedot hakukoneisiin, osaavat ne etsiä sen jos joku niitä hakee. Tietenkin sivulla pitäisi jo olla jotakin esitettävääkin, eikä pelkästään esimerkiksi kymmenittäin linkkejä muille sivuille, ja levotonta visuaalista vellomista laidasta laitaan. Yksinkertaisin tapa tehostaa hakukoneiden "osumatarkkuutta" on antaa kotisivullesi, ja sen alasivuille erilaisia "metatietoja", joita esimerkiksi hakukoneet osaavat tulkita, kuten:
<META NAME="AUTHOR" CONTENT="sinun nimesi">
jonka perusteella dokumentti tunnustetaan sinun valmistamaksesi. Selailija ei tätä tietoa suoraan näe, mutta hakukoneet kyllä sen pystyvät haarukoimaan. Jos sivulla on tällaiset tiedot, olet sinä sen kirjoittaja hakukoneiden näkökulmasta, sillä ne eivät sentään osaa tehdä sivuista sisällöllisiä tulkintoja, tai merkitysanalyysejä. Tällaiset tiedot hyödyttävät niitä, jotka ovat kiinnostuneita erityisesti sinun kirjoituksistasi, tai muista hengentuotteistasi. Mutta on muitakin metatietoja, kuten:
<META NAME="DESCRIPTION" CONTENT="sinun aiheesi">
Tämä "metatieto" auttaa myös niitä, jotka käyttävät hakukoneita, ja etsivät nimenomaisesti tietynlaisia teemoja, ja tässä kohdassa luonnehditaan kotisivustosi aiheet lyhyesti, muutamalla sanalla. Ja jotta hakukoneet onnistuisivat työssään paremmin, voit liittää dokumenttisi myös tiettyjä avainsanoja, kuten:
<META NAME="Keywords" CONTENT="sinun avainsanasi">
Tämäkin "metatieto" on tarkoitettu niille avuksi, jotka käyttävät hakukoneita syöttäen siihen tiettyjä sanoja, jotka liittyvät heidän etsimäänsä aiheeseen. Hakusanat erotetaan toisistaan pilkulla, ja ne ovat yksittäisiä sanoja, ja niistä englanninkieliset sanat toimivat ehkä parhaiten. Näistä saa täyden hyödyn vasta kun on "rekisteröinyt" kotisivunsa erilaisille hakupalveluille, ja antanut tässä yhteydessä näihin liittyvät tiedot myös niille. Yleensä tähän menee kohtalaisen pitkä aika, ja ei ole varmaa, kirjautuvatko tiedot olleenkaan kaikkien hakukoneiden tietokantoihin. Jotkut näistä eivät useista, toistuvista pyynnöistä huolimattakaan muuta tietoja, tai poista virheellisiä osoitteita. Yleisimmin käytetty keino on varmaankin kertoa "julkaisuistaan" kaikille tuttavilleen, ja muillekin, joita asia saattaisi kiinnostaa. Arkipäivän kokemus kuitenkin kertoo, että jokapäiväiset tuttavat tuskin kotisivullesi eksyvät, mutta sitten onkin muita, joista et tiedäkään mitään, ja jotka nimenomaan etsivät samoja asioita kuin sinäkin. Maailmassa on aina joitakuita muitakin, joita kiinnostavat samat asiat kuin sinuakin - vaikka lähipiirissäsi ei tuntuisi löytyvän ketään. Internet onkin siunaus niille, jotka ovat omissa ympyröissään muiden kanssaihmisten kannalta outoja, mutta noin maailman mittakaavassa ehkä jo keskivertokansalaisia, tai ainakin kuuluvat tuhatpäiseen ryhmään. Jokainen voi siten olla oman elämänsä aito elämäntapaintiaani. Eräs mahdollinen tapa lisätä omien juttujensa löydettävyyttä on koodata itse teksti niin, että tietyt sanat on merkitty tietyin tagein, joilla ne liittyvät kukin tiettyyn aihekokonaisuuteen, ja tällainen mahdollistaa niiden löytymisen temaattisen haun kautta, kuten seuraavassa, kuvitteellisessa esimerkissä:
This <art> painting </art> expresses some <philosophy> humanistic </philosophy> tendencies
Monet selailijat etsivät tietoja erityisesti tiettyjen henkilöiden kotisivuista käyttämällä erilaisia hakupalveluja, joiden tietokantoihin kotisivujen ylläpitäjät ovat antaneet tietonsa, ja rajanneet kotisivunsa aiheet. Annetut tiedot ovat muiden selailijoiden käytettävissä niissä yleensä parin päivän päästä. Rajoituksena näissä on se, että jos kirjoitat laajasti, ja monista aiheista, niin nämä palvelut antavat mahdollisuuden vain korostaa jotakin tiettyä aspektia tuotannossasi - ellet täsmennä tietojasi sopivilla hakusanoilla, tai lisää niiden löydettävyyttä muilla keinoin. Jos olet aikeissa kirjoittaa tavanomaista tekstiä sähköiseen muotoon muillekin iloksi, on näiden edellämainittujen keinojen etuna siis se, että juttujasi voivat toiset hakea, ja nimenomaan sellaiset ihmiset voivat niitä löytää, joita sinun juttusi oikeasti kiinnostavat. Toisaalta saa myös varustautua siihen, että kukaan ei kirjoitustesi lukemisesta maksa koskaan penniäkään, vaikka heiltä "donaatioita" pyytäisitkin, koska ihmiset nyt ovat sellaisia. Itse en ole saanut keneltäkään markan latiakaan vapaaehtoista rahallista tukea ... ja en oikeastaan kai uskokaan, että sellaista saisinkaan.
Klikkaa tästä siirtyäksesi takaisin Sisällysluetteloon
Kun suunnittelet sivusi teemoittain, voit päivittää sitä aina tarvittavilta osiltaan, ja siten päivityskustannukset ovat ajan mittaan pienemmät, koska kaikkea ei ole aina joka kerta tarpeen päivittää. Helpointa tämä on jos luot alasivustoja, joista on linkit pääsivulle, sillä alasivustojen päivittäminen on helppoa, ja ei varmasti häiritse sivuston yleistä toimintaa millään tavalla. Tärkein sivuistasi on se indeksisivu, jonka selailija näkee ensimmäiseksi, kun eksyy sivullesi. Se on sinun käyntikorttisi, ja eräänlainen ensivaikutelma sinusta. Jos se on samanlainen kuin tuhannet muutkin kotisivut, ei se kauaa jaksa ketään kiinnostaa - ellei sitten sisältö puhu puolestaan. Sen on oltava sellainen, että sen muistaa, mutta ettei se silti ärsytä ketään noin pitkän päälle; siinä olisi oltava sellaista kotiintulon tunnelmaa. Jos suunnittelet sivusi niin, että lapsisivuilta pääsee takaisin pääsivulle, niin älä ainakaan laita pääsivulle ääniviestiä " tervetuloa kotisivulleni ", koska on aika rasittavaa, jos se kajahtaa aina kun pääsivulle palataan. Yhtä rasittavaa on tietty melodianpätkä, joka kilahtaa aina kun se pääsivu avataan - niinkuin kännyköistä raikuva Säkkijärven piippapolkka - Ja kaikkein rasittavinta lienee se, että jokin polkka soi koko ajan kun sivu on avoinna selaimessa. Jokaista sivuston alasivua ei tietystikään aivan välttämättä tarvitse linkittää takaisin indeksisivuun, ja siitä taas luoda linkkiä jokaiselle muulle sivulle. Tärkeintä on nimittäin se, että linkit toimivat - eli ne eivät ole "broken".Internetissäon tuhansittain erilaisia sivuja, joiin liitetyt linkit eivät toimi siitä syystä, että linkin kohdetta ei enää ole olemassakaan. Myös hakukoneet ovat täynnä kuolleita linkkejä, jotka eivät enää toimi, ja joita kukaan ei näytä korjaavankaan. Näin on usein laita esimerkiksi oppaissa, tai tiedotteissa, joissa viitataan esimerkiksi tiettyyn, imuroitavaan asennusarkistoon, tai sivustoon. Tämä linkkien katkeaminen tai toimimattomuus voi johtua monestakin eri asiasta, mutta yhä yleisemmin myös siitä, että osoitteet yksinkertaisesti ovat muuttuneet. Jos tässä ajattelee sivustoa eräänlaisena monitasoisena mallina, voi indeksisivusta luoda linkin seuraavallepaikalliselle tasolle, ja siitä taas seuraaville, ja jokaiselta niiltä voidaan luoda linkkejä muilla palvelinkoneilla oleviin sivuihin, tai tiedostoihin. Tietenkin tämä kaikki riippuu siitä, mitä sivuilla esitetään. Jos olet esimerkiksi motoristi, joka tuntee paljon muita kotisivuja ylläpitäviä motoristeja, niin näihin olisi aikain hyvä liittää linkit, kuten myös sellaisille sivuille, joista saa lisää asiaan liittyvää tietoa, tai kuvia. Jos kyseessä tällainen temaattinen eri sivujen muodostama "hajautettu" kokonaisuus, on linkitys melkein välttämätöntä. Eräs tapa käsitellä omia sivujaan on automatisoida niiden päivitystä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että nekin muodostavat tietynlaisen hajautetun, mutta silti integroituneen kokonaisuuden, ja tällaisen hallitseminen vaatii tietenkin paljon enemmän tietoja kuin käsivaraiset hallinnan menetelmät - vaikka olisikin käytännössä yksinkertaisempaa. Se, mitä tiedostonimiä käytetään, ei ole tärkeää, tai että onko niissä numeroita tai kirjaimia - mutta tietenkään sinun ei pidä antaa samaa tiedostonimeä dokumentille, jollainen jo kotisivullasi ennestään on, koska tällöin menevät puurot ja vellit sekaisin, ja et itsekään tiedä, missä vika on. Tiedostonimet on kutenkin hyvä laatia niin, että niistä voidaan päätellä ainakin suurinpiirtein, mitä niissä oleva asia koskee, ja mihin aiheryhmään se kuluu. Hyvin tehty sivu on sellainen, että se on luettavissa sekä tekstipohjaisilla selaimilla, että graafisilla selaimilla vaivattomasti, ja ongelmitta. On joitakin TV -pohjaisia erikoistapauksia, joissa tietyt tagit eivät toimi, mutta yleensä riittää, jos sivut näkyvät oikein FireFoxin ja Microsoftin kolmos- ja nelosselaimilla. Viimeksimainitun ohjelmatalon selaimen viitosversio kykenee näyttämään tietenkin parhaiten uudempien HTML -versioiden ominaisuuksia, mutta niitä ei kannta sivuilleen luoda ennekuin on varma siitä, että kaikki ne kykenevät näkemään selaimillaan. Sivustosta kannattaakin ensin valmistaa sellainen versio, joka on mahdollisimman pelkistetty, ja joka näkyy samanlaisena kaikissa selaimissa. Tämä merkitsee tietenkin sitä, että sivusto on pitkään varsin koruton, ja ainakaan ulkonäkönsä puolesta se ei ketään kiinnosta - mutta on aina helpompi lisätä sivustoon uusia ominaisuuksia, kun menestyksellisesti poistaa virheellisiä ratkaisuja.