Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 17th Feb in 2008

Se oli vuonna 1959, kun ylläolevassa kuvassa poseeraava The Isley Brothers – niminen yhtye, ja sen kaverit saivat Washington D.C.:ssä päähänsä tehdä biisin noin ikäänkuin lennossa, ja niin saatiin kansa taas villiintymään täysin, ja saatiinpa luotua samalla uusi biisi. Myöhemmin bändi teki mainiota musiikkia mm. Motown - yhtiölle, jossa biisejä rustasivat alan ammattilaiset liukuhihnalta. Ensimmäistä kertaa määrä korvasi tavallaan laadun, ja viidebisnekseen tuli mukaan sarjatuotanto. Täytyy tosin sanoa, että kyllähän monet näiden ammattilaisten tuotoksista olivat siltikin varsin laadukkaita, ja antoivat myös mm. Amerikan mustille mahdollisuuden päästä vaativillekin estraadeille, ja tämä kaikki on ollutkin onnenpotku meille kaikille, ja erityisesti rytmimusiikillle. Oikeat rasvanahkaiset rasitit eivät tämän merkitystä osaa edes kuvitellakaan. Olisi traagista, jos rytmimusiikillinen tarjonta olisi nahkapäiden ja niittinipojen varassa. Tätä mainiota yhtyettä ei kuitenkaan pidä sekoittaa uudempaan, samalla nimellä esiintyvään yhtyeeseen, joka taas on nykypäivää, ja laulaakin ihan erilaisia lauluja.
The Isley Brothers -yhtye vaikutti mm. John Lennoniin, joka levytti heidän ohjelmistostaan ainakin Twist And Shout -nimisen biisin. Muutoinkin The Beatles -yhtye otti vaikutteita rapakon takaa. Mielestäni Twist And Shout ei ole suinkaan paras Isley Brothers -yhtyeen biiseistä, van se on ehdottomasti, ja vain minun mielestäni Shout -niminen biisi, jota ovatkin esittäneet sittemmin monetkin artistit, kuten vaikkapa repeilevien housujen kreivi, P.J. Proby, ja monet muutkin - kuka nyt milläkin tavalla pöksyjään repien. Proby levytti Abbey Roadilla ainakin yhden biisin, ja tunsi The Beatles - yhtyeen jäseniä, ja oli mm. mukana heidän kanssaan yksityiskutsuilla 24 lokakuuta 1965. Mainitsen tämän siksi, että Proby tunsi amerikkalaisena rhythm & blues -perinnettä, ja oli varmaankin yhtenä antamassa siitä vaikutteita The Beatles -yhtyeelle. Shout -biisi sopii nimittäin mainiosti vaikkapa festivaalikansan laulatukseen, koska solisti laulaa ensin rivin tekstiä, ja kansa vastaa siihen huutamalla shout, ja niin edelleen ja edelleen. Itse en ole koskaan käynyt yhdelläkään musiikkifestivaalilla, joten en tunne yleisön laulatuksen yksityiskohtia sen tarkemmin. Tässä päivänä muutamana tsekkasin ensimmäistä kertaa Shout -biisin sanat, ja hokasin, että tässähän kuvataan kombinointia parhaimmillaan, ja vetreimmillään. Käsiä viskotaan, hypitään, ja housujakin otetaan pois. Herääkin kysymys, miksi ihmeessä? Kun ajattelee patavanhoillisia Yhdysvaltoja raamattuvyöhykkeineen, ja raskaasti aseistettuine asukkaineen, ei oikein ymmärrä, miten tämä nyt näin meni, ja ketkä siellä oikeastaan ovat näitä edistyksellisiä, jotka kiemurtelevat ja huutavat - tai käyvät rock -konserteissa. Toisaalta: myös meikäläinen nykypäivä täällä kotosuomessa on sangen aneemista, ja melkein kaikki on kiellettyä. Kaikki on melkeinpä liiankin terveellistä, ja kaikkialla näkee reippailevia ihmisiä kävely-ryhmysauvoineen. Ihmiset ovat naurettavuuteen asti omaksuneet kaupparatsujen heille syöttämän kuvan oikeasta elämästä, ja ovat kukin tahollaan kunnon kuluttajia. Asiasta ihan toiseen – luin juuri hesarista miten rikkaat saksalaiset ovat ujuttaneet rahojaan Lichtensteinilaisiin pankkeihin veroja kiertääkseen, ja samalla selittyi sekin, miksi Euroopassa on noita lilliputtivaltuioita. Rikkaat tarvitsevat niitä laistaakseen veroja. Mutta koska tavallisella ihmisellä ei nykyään ole kurjuutta kummempaa, kannattaa muistella erityisesti 70-lukua, jolloin kaikkialla saattoi aistia selvää rappion tuntua, ja länsimaiden perikato oli tuossa ovella. No niin. Nykymaailmalle tyypillisten, ainaisten kieltojen ja rajoitustemn vuoksi jokaisen pitäisi tehdä jokaisesta asiasta ihan ikioma versio, joka ei muistuta mitään aiemmin tehtyä, kuten minä nyt tässä olen tehnyt tästä Shout -biisistä semmoisen. Sillä on esikuvanaan kuitenkin takavuosien Kipparikvartetti, joka oli monessakin kohtaa aikaansa edellä.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone just puts his owns)
800 MHz Duron, HP a6210.sc, OpenSuSe 10.2, X-Fi Xrteme Audio, SB Audicy Player, CoolEdit Pro 2.0, TiMidity++, and Audacity