Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 25th June in 2011
MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harrastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Ne sopivat myös matkapuhelimiin ja MP3 -soittimiin. USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja niitä voi soittaa television sekä DVD ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan jotakin vielä parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Hifistit – nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Ajatelkaapa vain kuinka nuo lihavat, mutta äveriäät miehet lojuvat ilmeettöminä kuunteluhuoneissaan – aina vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin, ja ovat tarkkana kui porkkana josko jossakin risahtaisi, tai kuuluisi hellasäröä. Ne eivät käsitä, että kaikesta muusta täysin puhdas ääni on mahdottomuus, ja että yskintä ja yleisön joukosta kuuluva haistattelu ja möykkääminen ovat osa taidenautintoa. Oikea kuuntelun taito onkin poimia itselle merkitykselliset sisällöt kaiken kakofonian keskelläkin. Ja onhan aina ääniä jotka ovat vastenmielisiä, vaikka ne esitettäisiin miten hyvällä laitteistolla tahansa. Jos nyt ajatellaan minun tekemääni musaa, täytyy pitää järki kädessä tuon teknisen laadun kanssa, sillä jotkut joskus ystävinäni pitämistä henkilöistä ovat olleet avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Mikään ei voi olla inhottavampaa kuin se, että joku matelee lähietäisyydelle ja sitten iskee inhottavasti, vaikka ystävien ei pitäisi koskaan tehdä niin. Yhtä vastenmielistä on ylimakea kehuminen, ja kritiikin täydellinen puuttuminen. Siksi sanonkin, että kaikki jatsimiehet haisevat sille itselleen, ja ne haisevat sitä enemmän mitä enemmän heidän mielimusiikkinsa menee nuotin vierestä. Viidakon vanha sanonta on osuva: paras jatsimies on kuollut jatsimies. Tunnettu on myös tämä: jatsimies kuolee harvoin jatsarit jalassa, mutta haisee silti paskalta. Joku on joskus sanonut: jos ministeri soittaa pianolla silmät ummessa jatsia, on se sitä pahempi tosiasioille. Ja jo mikä, niin jatsi on sitä kaikkein pahinta jatsin rumputusta, jota jo oma äitivainajani aikanaan eniten inhosi.
Vaikka äppärit ovatkin monipuolisia ja käyttökelpoisia, niin mokkulatyyppisille yhteyksille 320 kbps MP3 saattaa olla liian hidas. Heille sopiikin paremmin 100 kbps AAC -formaatti, joka on tarkoitettu multimediapuhelimiin, ja joka siirtyy muutoinkin liukkaammin. Periaatteessa .aac -tiedostot ovat .mp4 -audiotiedostoja, joita ei kuitenkaan ole suojattu, mutta jotka on paketoitu kääreeseen .mp4 -tiedostojen tapaan. Windows seiskassa näitä voi soitella kunhan siihen on asennettu täydentävä koodekkipaketti, jolloin Windows Media Player voi näitä soittaa. Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soitettaessa näitä tiedostoja, ja tämä mainittu ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Elämme sivistymättömien ja raakojen ihmisten aikaa, ja niinpä useimmat meistä eivät enää tunnekaan raakaa, mutta sangen ovelaa sankaria, Odysseusta, jonka jotkut kertovat eläneen Kreikassa. Sieltä löytyy edelleenkin Ithakan saari, jossa Odysseus piti kartanoaan, ja josta hän lähti sotaretkilleen – ja yksi retkistä suuntautui aina kaukaiseen Troijaan saakka – jonka hän kavereineen raa'asti hävitti. Itse asiassa on samantekevää, elikö tuonnimistä hemmoa Ithakan tienoilla, sillä varmaa on se, että joku samankaltainen, tai useitakin, siellä on elänyt. Odysseus oli taitava suustaan, ja kun eräs yksisilmäinen jättiläinen alkoi syödä Odysseuksen miehistön jäseniä, hän kyseli näiltä näiden nimiä, ja Odysseus sanoi nimekseen ”Ei-kukaan”. Niinpä tämä yksisilmäinen jättiläinen päätti jättää ”Ei-kukaanin” viimeiseksi syötäväksi suupalakseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Odysseus miehistöineen sokaisi kykloopin seipäällä. Oli se vaan ovela mies, ja lisäksi varsinainen taikuri, sillä Odysseus miehistöineen pääsi luolasta ripustautumalla vuohien tai lampaiden vatsavilloihin. Kykloopilla oli nähtävästi varsin kookkaita vuohia, tai sitten Odysseus oli pohjoisen pallonpuoliskon suurin illusionisti, kuten Pete Menken Punavyössä. Kukapa sitä ei toisinaan haluaisi lähteä pikku retkille kotoaan, kun seinät kaatuvat päälle, ja henkeä alkaa ahdistaa. Joku noista kaukaisen ajan sankareista lienee kyennyt jännittämään ison jousenkin, ja tappamaan vaimoaan kosiskelevat nuorukaiset, jollei vaimo nyt ollut ihan ikäloppu ämmänkropsu. Varmaankin jonkun noista ajoittain vaeltelevista miekkosista on ainakin oma koira tuntenut, tai joku uskollinen palvelija nyt kuitenkin, kun pieni matkaaja on raapustanut kotiin retkiltään. Minun laulussani on tämä sama Odysseuksen tarina, ja tein sen nuorena miehenä – vähän ylin kaksikymppisenä. On vallan merkillistä, että nuorena tehnyt sanoitukset tavallaan ennustavat tulevaa elämää, ja ovat omalla tavallaan viisaitakin. Tästä oli myös seuraamuksia, sillä aina se, joka kirjoittaa Odysseuksesta, joutuu itsekin vaeltamaan pitkin maailmaa, ja olemaan paljon vapaana poikana. Se taas, joka kirjoittaa miehestä juhtana, joka kiertää kaivoa, joutuu elämään koko ikänsä pienessä kylässä, tai samassa lähiössä nyt kuitenkin. Noihin kaukaisen nuoruuden aikoihin tein muitakin näennäisen viisaita biisejä, ja erityisesti tarina vaeltavasta urhosta on minua aina kiinnostanut. En ole tosin koskaan ymmärtänyt kaikkea mitä erinäiset miekkoset ovat omiin retkiinsä liittyvillä puheillaan tarkoittaneet. Kerrankin muuan poroporvarillinen kouluaikojen tuttu miekkonen kertoi olevansa ulkoruokinnassa! Mitähän tuo tuolla oikein tarkoitti? Olisi nyt vaan ollut tyytyväinen että pötyä oli pöydässä riittämiin! Ajattelin, että tämä oli mahdollisesti eronnut eukostaan, mutta se lienee aivan turha toivo näiden poroporvareiden kohdalla, sillä niille julkisivu on pyhääkin pyhempi juttu; ne vaikenevat kaiken kiusalliseksi kokemansa olemattomiin, eivätkä puhu ruokintaolosuhteistaan mitään. No niin. Tuolla kaverilla oli elämä kohdallaan, ja se oli asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä, ja saattoi morjestaa päivittäin tuntemiaan jomppia ja reiskoja. Eivät nämä tämmöiset ymmärrä sitä, että maankiertolaisen elämä on jatkuvaa ulkoruokintaa, ja se ei edes naurata. Nauhoitin tämän laulun paljon myöhemmin – heti kun olin saanut hankituksi pienen minisyntetisaattorin, jolla koetin luoda hypnoottista biittiä, eräänlaista esi-trancea – vaikken tiennyt, mitä se edes oli. Tärkeintä oli kuitenkin nimenomaan unenomainen liike jonnekin, ikäänkuin transsissa edeten.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP p6548.sc, Linux Mint 11, AudioBox USB, PACPL, and Audacity