Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 27th Jan in 2010
Elämme sivistymättömien ja raakojen ihmisten aikaa, ja niinpä useimmat meistä eivät enää tunnekaan raakaa, mutta ovelaa sankaria, Odysseusta, jonka jotkut kertovat eläneen Kreikassa. Hän oli taitava suustaan, ja kun eräs yksisilmäinen jättiläinen alkoi syödä Odysseuksen miehistön jäseniä, hän kyseli näiltä näiden nimiä, ja Odysseus sanoi nimekseen ”Ei-kukaan”. Niinpä tämä yksisilmäinen jättiläinen päätti jättää ”Ei-kukaanin” viimeiseksi syötäväksi suupalakseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Odysseus miehistöineen sokaisi kykloopin. Oli se vaan ovela mies, ja lisäksi varsinainen taikuri, sillä Odysseus miehistöineen pääsi luolasta ripustautumalla vuohien tai lampaiden vatsavilloihin. Kykloopilla oli nähtävästi varsin kookkaita vuohia, tai sitten Odysseus oli pohjoisen pallonpuoliskon suurin illusionisti, kuten Pete Menken Punavyössä. Kreikan läheltä löytyy ihan oikeasti Ithaka – niminen saari, jossa Odysseus piti kartanoaan, ja josta hän lähti sotaretkilleen – ja yksi retkistä suuntautui aina kaukaiseen Troijaan saakka – jonka hän kavereineen raa'asti hävitti. Itse asiassa on samantekevää, elikö tuonnimistä hemmoa Ithakan tienoilla, sillä varmaa on se, että joku samankaltainen, tai useitakin, siellä on elänyt. Kukapa sitä ei toisinaan haluaisi lähteä pikku retkille kotoaan, kun seinät kaatuvat päälle, ja henkeä alkaa ahdistaa. Joku noista kaukaisen ajan sankareista lienee kyennyt jännittämään ison jousenkin, ja tappamaan vaimoaan kosiskelevat nuorukaiset, jollei vaimo nyt ollut ihan ikäloppu ämmänkropsu. Varmaankin jonkun noista ajoittain vaeltelevista miekkosista on ainakin oma koira tuntenut, tai joku uskollinen palvelija nyt kuitenkin, kun pieni matkaaja on raahustanut kotiin retkiltään. Minun laulussani on tämä sama Odysseuksen tarina, ja tein sen nuorena miehenä – vähän ylin kaksikymppisenä. On vallan merkillistä, että nuorena tehnyt sanoitukset tavallaan ennustavat tulevaa elämää – eli se, joka kirjoittaa Odysseuksesta, joutuu vaeltamaan pitkin maailmaa, ja olemaan paljon vapaana poikana. Se taas, joka kirjoittaa miehestä juhtana, joka kiertää kaivoa, joutuu elämään koko ikänsä pienessä kylässä, ta samassa lähiössä nyt kuitenkin. Noihin kaikaisen nuoruuden aikoihin tein useitakin näennäisen viisaita biisejä, ja erityisesti tarina vaeltavasta urhosta on minua aina kiinnostanut. En ole tosin koskaan ymmärtänyt kaikkea mitä erinäiset miekkoset ovat retkiin liittyvillä puheillaan tarkoittaneet. Kerrankin muuan poroporvarillinen kouluaikojen tuttu miekkonen kertoi olevansa ulkoruokinnassa! Mitähän tuo tuolla oikein tarkoitti? Olisi nyt vaan ollut tyytyväinen että pötyä oli pöydässä riittämiin! Ajattelin, että tämä oli mahdollisesti eronnut eukostaan, mutta se lienee aivan turha toivo näiden poroporvareiden kohdalla, sillä niille julkisivu on pyhääkin pyhempi juttu; ne vaikenevat kaiken kiusalliseksi kokemansa olemattomiin, eivätkä puhu ruokintaolosuhteistaan mitään. No niin. Tuolla kaverilla oli elämä kohdallaan, ja se oli asunut samalla paikkakunnalla koko ikänsä, ja saattoi morjestaa päivittäin tuntemiaan jomppia ja reiskoja. Eivät nämä tämmöiset ymmärrä sitä, että maankiertolaisen elämä on jatkuvaa ulkoruokintaa, ja se ei edes naurata. Nauhoitin tämän laulun paljon myöhemmin – heti kun olin saanut hankituksi pienen minisyntetisaattorin, jolla koetin luoda hypnoottista biittiä, eräänlaista esi-trancea – vaikken tiennyt, mitä se edes oli. Tärkeintä oli kuitenkin nimenomaan unenomainen liike jonnekin, ikäänkuin transsissa edeten.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP a6210.sc, Windows Vista, SB Audicy Player, CoolEdit Pro 2.0, and Audacity