Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi videon Pitkä matka Tippavaaraan
En esittele tässä Kankkulan kaivolla -elokuvaa, koska sitä on esitelty jo tarpeeksi, ja sitäpaitsi, muistikuvani siitä ovat jo haalistuneet - kuten käy ilmi jo tässä esitellyistä kuvistakin. Hankin elokuvan aikanaan tallentamalla sen VHS -kasetille, ja myöhemmin tallentamalla sen DVD -levylle. Ensimmäisen tallennuksen ajankohtana elokuvien kopiointi ei ollut kiellettyä, mutta myöhemmin haluttiin kriminalisoida kaikki mahdollinen. Yleensä aikamme elokuvakriitikot arvioivat Kankkulan kaivolla elokuvan huonoksi - puskaromantiikan täysveriseksi edustajaksi. Miten lienee, mutta minusta se on lajissaan parasta mitä armas isänmaamme on pystynyt armailta äidinkasvoiltaan tarjoamaan. Eihän se eroa millään tavalla esimerkiksi Eukonkantokisoista, ta muista eri puolilla kesäistä Suomea järjestettävistä sahansoiton kilpailuista, tai petkeltämiskisoista. Me olemme tämänlajisia pellejä.
Eräänä tämän lajityypin ikonina on Kankkulan kaivolla -elokuva esitelty puskabussi,
jonka näet kuvassa. Mainittu bussi kulkee niin maalla kuin merelläkin,
ja kun se kulkee vedessä, on matka matkustajille ilmaista, koska nämä
tällöin kastuvat.
Puskabussin esikuvana on ollut 1930-luvulla käytössä ollut tiekarhu, joten
puskabussin suunnittelijoilla ei ollut kovinkaan kummoisesti mielikuvitusta.
Kuvassa puskabussin lavalle ollaan nostamassa ompelukonetta, sillä näin
ne ompelijat ennen kiersivät kyliä ommellen milloin mitäkin. Näin myös
Neulasen Manta.
Ylläaolevassa kuvassa näette Romppaisen - hän on Kankkulan yleismies.
Kuvassa näette hänen kioskinsa, jossa on Coca Cola - mainos, vaikka
tuskin kukaan paikkakunnalla moista litkua edes joikaan. Tarjolla on
myös matkustajakoti Sopu, sillä kyllä sopu sijaa antaa.
Kioskin lähituntumassa järjestettiin myös sou, ja tässä tapauksessa soun
eräänä esiintyjänä on Pumppu-Veikot. Itseoikeutettuna kapellimestarina
häärii, tietenkin, Eemeli ... eli tuo Romppainen. Tulee tässä mieleeni
omina kouluaikoinani järjestetty konsa, johon olisi pitänyt saada joku
kuuluisa pianisti esiintymään, mutta kun ei saatu, niin minä otin taakan
harteilleni, ja esitin mainittua pianistia, ja jostakin syystä ihmiset
uskoivat että esitys oli aito, ja taputtivatkin kovasti. Soun olemus
hahmottui siis jo varsin varhain - minullekin.
Tässä kuvassa taas sou on kiihtynyt raisuun tempoon, vaikka tempoa
on vaikeaa erottaa elokuvassa. Ei osattu vielä kuvata liikettä ja antaa
kameran kiertää. Useimmat elokuvan yksityiskohdista jäävät tästä syystä
havaitsematta. Elokuvissa ei tuolloin vielä osattu korostaa haluttuja
asioita esimermiksi zoomaamalla, -kamera-ajoilla, tai rajaamalla kuvaa,
sillä kaikki perustui kerralla purkkiin -menetelmään..
Älkäämme unohtako Tippavaaran vanhaa isäntää, jonka jorinoita saamme
kuulla elokuvassa kylläksemme asti...
Kunnellaksesi laulun siirry
laulun valintasivulle
klikkaamalla tästä