Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi Timon Serverimaailma kotisivun etusivulle - Click this link to return back to the main page of Timos' Serverimaailma homepage

Klikkaa tästä siirtyäksesi Timon muiden projektien sivulle (Serverimaailma palvelimella) - Click this link to jump to the page of Timos' other projects (Serverimaailma sever)

Timon pilapiirroksia - Timos' Caricatures

Fanttom ja Diana

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi 3GP -videon Fanttom ja liikaa lihonut Diana

Monet ihailivat pikkupoikina (ja monet ihailevat vielä suurina miehinäkin) ulkomaista sarjakuvasankaria, Fanttom Mustanaamiota, joka oli lujalyöntinen aikamme sankari. Hänellä oli kirveellä veistetyt kasvot, ja viivamainen suu, ja alituiseen trikoot päällä, ynnä naamio. Ei tiedetä pitikö hän niitä nukkuessaakin päällä, mutta saattaa olla että piti. Monet olivat ne raa'at rosmot joiden leukapieliin jäi hänen pääkallosormuksensa jättämä leima. Tämä sankari saapui Afrikkaan hieman erikoisella tavalla: hän ui puolitajuttomana lahdenpoukamaan merirosvojen putsaamana, ja löysi rannalta pääkallon, ja jossakin vaiheessa pääkalloluolan. Jo rannalla hän vannoi taistelevansa rosmoja vastaan koko loppuelämänsä ajan. Hän tapasi myöhemmin myrkkynuolia ampuvat bygmeet, joista muodostuivat hänen turvajoukkonsa. Guranista tuli hänen luottobygmeensä – hassuine kaislahattuineen ja pulleine vatsoineen. Nyt tiedämme, että kääpiöheimojen lyhytkasvuisuus johtuu siitä, että heille ilmaantuu aikaisemmin puberteetti, ja pituuskasvu tyssää siihen. Lähinaapuneina asui myös normaalin kokoisia neekeriheimoja, joiden kanssa Fanttom taisteli tuon tuostakin. Ei ollut helppoa Wambesien tai Llongojen yllättää Fanttomia! Sittemmin Fanttom keräsi runsaasti aarteita pääkalloluolaansa, ja perusti viidakkopartion, johon kuului pääasiassa valkoihoisia, nuoria miehiä. Olihan Fanttom itsekin valkoihoinen. Minä en ole koskaan ihaillut ketään, en ainakaan naamaripäisiä miehiä, joten minä voin piirtää miehestä millaisen pilakuvan hyvänsä. Tässä nimenomaisessa kuvassa Fanttom on mennyt naimisiin Guranin ainoan tyttären kanssa, ja joutuu toteamaan tämän ylipaino-ongelman.

Kolhoosityöntekijät Pjotr ja Ivan huiskuttavat ohiajavalle junalle

Entisessä Neuvostoliitossa oli sovhooseja ja kolhooseja, joissa mentiin aina yksi askel taaksepäin, ja kaksi askelta eteenpäin, mutta kuitenkin koko ajan vankasti takaperin. Nykyinen Neuvostoliiton manttelinperijä on niitä harvoja maita maailmassa, jossa motoristijengit ovat niitä hyviksiä, ja jossa homoja piestään ja vangitaan, ja jossa toimittajat ja agentit tapetaan surutta porraskäytäviin. Meno on siis jatkunut entisenlaisena, ja entisen KGB:n upseerit johtavat edelleen kaupunkeja ja tehtaita, tai ovat valtion päämiehinä. Neuvostoaikana uskoteltiin, että kun otetaan paljon ulkomaanvelkaa, päästään pian Amerikan ohi – elleivät pankkiirit sitten sattuisi karhuamaan saataviaan, tai koko Neuvostoliitto hajoaisi, ja politrukit eivät pääsisi enää edes trukinkuljettajiksi. Suomessa takavuosina runsaasti näytetyissä neuvostoliittolaisissa elokuvissa näki aina iloisia, käsiään huiskuttavia neuvostoihmisiä, vilkuttamassa milloin millekin neuvostoilmiölle, ja hurraamassa vaikka sille, että lehmät olivat lypsäneet pari litraa enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Aina niissä oli myös joku Juri -niminen sankari, joka matkusti junalla Bakuun RRRäjäyttelemään VVVuorria, kuten miehen käyttämä hupaisa sanonta eräässä neuvostoelokuvassa kuului, ja samalla joku toinen neuvostoliittolainen lauloi kimakalla äänellään: Oi Baa-aakuu, oii Baa-aakuu! Ei syytelty tätä laulajaa sentään homoksi, vaikka lauloikin kuin nainen, ja korkeaa tenoria, sillä Neuvostoliitossa ei yksinkertaisesti ollut neuvostoaikaan homoja, ja siellä ei tunnettu tällaista ongelmaakaan. Eihän siellä ollut kuulemma huumeongelmaa eikä alkoholisimia- saati sitten nuoriso-ongelmaa. Koko Itäblokki oli puhdas, ja siksi olikin yllätys, että esimerkiksi entisestä Itä-Saksasta löytyi vapauttamisen jälkeen paljon nahkapäänatseja, ja neukuista motoristijengejä. Mutta olivat ne aikoja ne! Oli helppoa kuvitella että neuvostoliittolaisia junia tervehtivät huiskutelleen ylläolevassa kuvassa seisoskelevat tukevat, hyvinsyöneet miekkoset, leveästi nauraen hyvää matkaa toivottaen. Huomaa piirroksen kahvitahra, joka on sentään aivan aito. Pauligin kahvia, näet. Mutta toisaalta – ennekuin nauratte: neuvostonykyisyys on paljon kamalampaa kuin neuvostomenneisyys, sillä maasta perestroikan vyöryessä hetkessä ahneiden kulakkien maa, jossa veljelle ei jätetty juuri mitään, ja toverit jäivät vallan ilman. Siksi kukaan ei enää huiskuta ohiajaville junille, eikä hurraa kolhoosin saavuttamille työn voitoille, joista palkintona oli punainen paita.

Helsinkiläisen syvin olemus

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi 3GP -videon Estäkää helsinkiläisten menoliikenne

Oletteko koskaan oikein miettineet, mikä se on se normaalisen helsinkiläisen herran syvin olemus? Kenties ette, mutta nehän ovat niitä paviaaneja, jotka istuivat ennen Korkeasaaressa, ja joilla nyt on se ainainen menoliikenne, ja paluuliikenne, ja iänikuiset puistokonsertit, joissa laulaa se Halujaa Haluu Helssen. Kuvassa näette yhden näistä Wallu Walpion, ja sen rintaan on (tietenkin) tatuoitu sana äiti, kuten kuuluukin. Asiaan kuuluu vielä käreä juoponääni, sillä eihän normaali-ihminen piirrätä nahkaansa kuvia täyteen. Kuvassa näet myös välttämättömän ruskean likatäplän, mistä lie sekin peräisin. Varmaankin kyse on samasta kun Saarikoski saapui Heinäveden luostariin, ja majoitui siellä äärimmäiseen keljaan tuiki välttämättömine viinipulloineen. Viinanhaju oli peräsin kaikista maailman juottoloista. No niin, joka tapauksessa helsinkiläinen on varsin vastenmielinen ja irvokas ilmestys. Voin hyvinkin kuvitella tällaisten hienhajuisten apinoiden jouluisin ja pääsiäisin ynnä juhannuksin sullovan itsensä autoon haisevine perheineen, ja ajelevan menoliikenteen humussa maalle, ja passauttavan siellä itseään nöyrillä maalaissukulaisillaan. Nämähän voisivat seuraavalla kerralla sanoa, että sitten herrasväki voisikin suunnistaa vaikkapa hotelliin, ja temppuilisi vastaisuudessa siellä. Henkilökunnallehan maksetaan siitä, että sietävät asiakkaiden solvauksia. Helsinkiläissyöpäläisten tulva pitäisi pysäyttää jo Mäntsälässä, ja käännyttää ne sieltä kylmästi takaisin, ja kehottaa niitä menemään vaikkapa Brysseliin, tai ylipäätään paikkoihin, jotka ovat lähellä niitä kuuluisia ytimiä, joihin kaikkiin Suomenkin tulisi kuulua.

Tapahtui Guganin korvaamossa

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi 3GP -videon Guganin korvaamossa

Olipa kerran eräs Elmeri, jota oli yritetty korvata ties missä, ja millä tavalla tahansa, mutta turhaan. Tiedettiin, että eräs herra Gugan oli onnistunut korvaamaan melkein kaikki, jotka saapuivat hänen korvaamoonsa. Niinpä Elmerikin lähetettiin miekkosen pakeille, mutta kuinkas kävikään: korvaamatta Elmeri kuitenkin jäi, vaikka sanotaankin, ettei kukaan ole korvaamaton jos vain Gugan on paikalla. Paikkakunnalla sattui vierailemaan noihin aikoihin nuori laulaja Georg Malmsten, joka näki tapauksen tuoreeltaan. Hän seurasi tapausten kulkua merimiespuvussaan, ja veteli hermostuneena kättään lippaan, ja hymyili samalla kuten kipparijuustomainoksen poika. Myöhemmin hän tekaisi erään laulunkin, jossa oli alunperin säe, joka kuulostaa omituisen tutulta: Oli Elmeri miehistä parhain, häntä Gugaan ei korvata voi. Laulun myöhemmässä versiossa tekstiä muutettiin, ja nyt koetettiin vakuuttaa, ettei kukaan voisi korvata Elmeriä.

Pyhiinvaeltajat

Aikamme suosikkiharrastuksia on pyhiinvaellus, ja jos sattuu asumaan Pyhissä, voi harrastaa joka päivä pyhiinvaellusta esimerkiksi työmatkojen sivutuotteena, kuten kuvassa riemukkaasti marssivat Näättämänahon veljekset. Toisaalta: jos sattuu asumaan mainitussa paikassa, voi sattua sekaannuksiakin, jos puhutaan pyhistä, tai pyhyyteen liittyvistä asioista. Tai jos sanotaan: pyyhi jalkasi tai pyyhi perseesi, sillä nopeasti lausuttuna pyhiläiset kuvittelevat nuokin ilmaisut kuullessaan ihmisten puhuvan halventavasti heidän kotikylästään, jolla voi vaikka pyyhkiä persettään.