Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 8th April in 2006
Ylläolevassa kuvassa näet Pentti Saarikosken haudan Heinävedellä, Valamon luostarin hautausmaalla. Joku ihailija, tai joku runoilijan monista, entisistä vaimoista on kenties käynyt haudalla, ja taitellut siellä puista pudonneista pikku oksista lauseen: autoit minua, kiitos! En tiedä tikkujen taittelijan nimeä, enkä tunne lähemmin hänen salattuja tarkoitusperiään, mutta en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Kuvan olen kuitenkin ottanut itse, ja sen kohde oli aivan autenttinen. Kukaan ei enää jälkikäteen pysty sitä toistamaan juuri sellaisena kuin se oli. Valokuvausta harrastaville tarjoutuu sillointällöin tilaisuus tallentaa jokin momentum, jossa jokin asia kiteytyy hetkeksi, ja vajoaa taas pian kaaoksen lämpimään syliin, palaamatta koskaan takaisin. Voisin kuvitella, että kun joku joskus tulee meikäläisen haudalle, hän taittelee hetioitis tikuista viestin: no, nyt siitä penteleestä vihdoinkin päästiin! Tai jotakin vastaavaa. Mutta kun puhutaan testamentista, mikä on eräs tässä esitetyn laulun nimistä, viitataan asiakirjaan, jollaisen jotkut tekevät, jos on jotakin testamentattavaa, tai jälkipolville jätettävää. Jollei maallista mammonaa ole kertynyt kuin se, mitä kukin päällään jaksaa kantaa, on testamentinluku useimmiten lyhyt ja koruton, ja saaliinjako suoritetaan paikan päällä, ja jokainen voi viedä viemisensä mukaansa samantien. Laulu on traditionaalinen kansanralli, jossa joku miekkonen ounastelee piakkoin kuolevansa, ja siksi testamenttaa omaisuutensa kaverilleen, ja kaikki perittävähän löytyy tietenkin ladosta tietyn laudan alta, kuten miehen eukkokin, josta mies sanoi aikanaan eukon vielä eläessä: se ei maksa monta markkaa, se on käytetty niin tarkkaan. Niin se käy, kuten jo Kurt Vonnegut aikanaan osuvasti totesi. Kun kuuntelee tätä lauluesitystäni, kannattaa muistaa, että se on tehty heti 1970-luvun tietämissä, ja nauhallakin on siten jo jonkinverran ikää. Selvästi kuuitenkin erottuu vielä se, kuinka poljen jaloillani tahtia, ja tämä onkin eräs parhaiten säilyneistä äänitteistäni, vaikka olenkin käyttänyt halpanauhaa.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
800 MHz Duron, Kubuntu 5.10, SB Audicy Player, and Audacity