Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 14th Aug in 2008
Laulun on esittänyt alunperin amerikkalainen Ricky Nelson, joka oli takavuosien teinisuosikki – vähän niinkuin Lasse Liemola Suomessa annapoisseineen. Nelsonin laulut pohjautuvat kuitenkin pääasiassa amerikkalaiseen rockabilly -musiikkiin, vaikka hän esittikin niistä tavattoman pehmennettyjä versioita. Hello Mary Lou on Gene Pitneyn ja Cayet Mangiaracinan säveltämä laulu, ja siinä on tavattoman mukaansatempaava rytmi, jos biisin vain sovittaa oikein, ja laulaa jotensakin vetelän kimmoisasti. Ajoitus on tärkeää, sillä tällaiset biisit täytyy laulaa oikeastaan kellontarkasti, mutta samalla letkeästi - viipyilemättä kuitenkaan liian pitkään missään kohden. Näinhän tekee esimerkiksi Dean Martin lauluissaan, mutta nehän ovat toisaalta aivan eri tyyppisiä. Olen ollut huomaavinani, että laulu on aikaisemmin käännetty väärin suomeksi, sillä kysessähän on cowboylaulu, jossa puhutaan villeistä hevosista sun muista, ja jihaa – tumtemuksista, mutta ne kaikki loistavat poissaolollaan tuntemassani aiemmassa käännöksessä. Jäljelle on jäänyt vain jonkinlainen teiniromanssinpoikanen. Laulu kertoo oikeasti hullaantumisesta sellaiseen tyttöön, jonka kanssa on aiemmin elänyt tavallisina naapuruksina, ja sitten huomaa yhtäkkiä, että hänessä onkin jotakin enemmän. Aiemmassa suomenkielisessä käännöksessäkin tämä hullaantuminen oli kylläkin aika hyvin esillä, mutta lehmitaustaa oli häivytetty taaemmaksi, melkeinpä näkymättömiin. Nelson lauloi laulujaan aina raukein silmin, ja tahallisen vetelin, mutta täsmällisin äänin. Kyllähän Nelsonin versio on selkeästi paljon parempi kuin meikäläisen tulkinta, ei siinä mitään, mutta se onkin syntynyt tuohon musiikkiin, kun meillä kotosuomessa oli tarjolla vain jenkkaa ja polkkaa – tai marssimusiikkia. Ja vaikka Nelson onkin jo kuollut, en minä ole hänen perikunnaltaan leipää suusta viemässä vaikka julkaisenkin oman versioni, jonka olen kääntänyt suomeksi, parhaan ymmärrykseni mukaan. Jos joku tämän kuuntelisikin, hän todennäköisesti hankkisi kuitenkin kaupasta tai netistä Nelsonin laulaman version. Ei se raha minun luokseni tässä pesää kerkiä tekemään. Toivottavasti Nelsonin perikunta ymmärtää, että karvahattulinjallakin on puolensa, ja että pääasia on se, että lauluja hoilataan. Varmaankin tuhansilla leirinuotioilla tämä laulu on edelleenkin kova sana. Olkoon tämä sivu, tavallaan, eräs näistä monista leirinuotioista.
Nelson esiintyi myös lännenelokuvassa Rio Bravo, jonkinsortin vastahakoisena pyssymiehenä, ja lurautti siinä yhden, tai toisenkin laulun. Samassa elokuvassa muistaakseni aiemmin mainittu Dean Martin näytteli entistä, juoppoa pyssymiestä, tai sitten se oli kokonaan toinen elokuva, ja olen taas kerran väärässä. Mistä näitä nyt niin jullilleen muistaa. Joka tapauksessa elokuvassa hyvä voitti jälleen, ja kaupunki pelastui. Niin se käy, kun sankaripojat ovat asialla, ja kun vielä putkassa laulellaan letkeästi kynttilöiden loisteessa.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
800 MHz Duron, HP a6210.sc, Windows Vista Premium, Debian Etch, X-Fi Xtreme Audio, BonkENC Audio Encoder, SB Audicy Player, and Audacity