Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 29th Jan in 2008
Kuvassa näet peri-italialaisen merenrantanäkymän. Sana marina viittaa mereen, ja koska meri liittyy erisnimenä käytettyyn Marina – nimeen, sana tarkoittaa sen yhteydessä ”merestä tullutta”. Joka tapauksessa Marina -laulussa on kyseessä traditionaalinen kansanlaulu, eli sen tekijää ei tiedetä. Se on myös tyypillisen italialainen laulelma, joka haastaa mukaansa rallattamaan sen helposti tarttuvaa säveltä. Italialaiset ovat aina osanneet tehdä tarttuvaa musiikkia, ja ovat varmaankin melkein jokainen oman saapasmaansa toivokärkiä - vaikka oneat nykysuomalaiset eivät näytä tätä ominaisuutta enää nykyisin arvostavankaan. Siksi onkin tähdellistä muistuttaa heitä siitä, että ihmisen elämässä on jotakin muutakin kuin vaikkapa raha, ja omaisuuksien vertailu naapureiden kanssa. Vähän niinkuin Jortanderin verratessa muinoin kulunutta saabiaan naapurin peugeotiin Huhtiniemen kalseassa aamunkoitossa. Elämä on täynnä ristiriitaisuuksia, ja siitä esimerkkinä ovat sanat, jotka olen sorvannut tätä laulua varten. Marina voi olla jotakin muutakin kuin erisnimi – ainakin Suomessa; se voi tarkoittaa sitä, että joku marisee. Tämä musiikki ei ole hifiä, eikä siten sovi kultakorville ollenkaan. Joskus aiemmin minäkin harrastin hifiä, mutta kaikkein ensimmäiset laitteeni olivat varsin yksinkertaiset. Piirtämässäni kuvassa näet nimittäin Philips Junior -putkivahvistimen, jossa oli tehoa vaatimattomat 2x2W, ja kasettinauhurin, jolla äänitin omaa mölinääni, sekä kuulokkeet. Tuohon aikaan ei ollut ollenkaan selvää miten tällaiset laitteet tuli kytkeä keskenään, ja siksi teinkin erääseen päiväkirjaani apupiirroksen, josta kytkennän saattoi tarkistaa.
Sitemmin omistin todella kalliit hifilaitteet, jotka olivat tuolloin parasta mitä rahalla sai. Hifitavaranhimoni meni lähinnä överiksi, ja kun sitten tilapäispestiäni verstaalla ei enää uusittu, huomasin olevani rahaton, ja jouduin myymään koko roskan pilkkahintaan, ja kantamaan maksamattomat laitteet kauppaan takaisin. Niin se rakas ansiotyö vietiin meikän nokan edestä kuin pieru Horttanaisen takatuupparista. Sitten meni loputkin tavaroista, ja eihän niille olisi iollut enää tilakaan, kun jouduin asuskelemaan toisten nurkissa, ja syömäänkin mitä sattui suuhunsa saamaan. Tämä kaikki, vaikken edes ryypännyt. Lopulta koko ruumista paleli kokon ajan, vaikka olisi ollut päällä kymmenen villapaitaa, ja näkökin alkoi hämärtyä, ja askel käydä epävarmaksi. Se nälkä, näet, se nälkä, vaikka Suomessahan ei voi olla nälkää, koska elämme hyvinvointivaltiossa. No, olipa kuitenkin. Siis se nälkä. Ja koko ajan kaikki entiset ystävät ja kylänmiehet kivittivät täydeltä laidalta, ja välillä aina joku onneton orpana kävi uteliaana kurkkaamassa jokos se on kuollut, ja että jäisikö siltä mitään kun olisi heittänyt kepakkonsa nurkkaan. Ymmärretävistä syistä en kaipaa tuon ajan ihmisistä ketään. Lopulta myin loputkin tavarani pois lähinnä muodolliseen poiskantohintaan, ja vältyin kenties onnekkaasti hifistien kohtalolta, eli tulla tanopääksi joka panee yhä enemmän rassua haisemaan saadakseen sen kaikkein vähäisimmän lisäarvon päivittäisiin, rutiininomaisiin kuuntelukokemuksiinsa (oneana ja pulleana istuen ilman hellasäröä kuunteluhuoneensa pierunhajuisessa iltatunnelmassa). Mutta miten on nyt. Kuinkas ollakaan, nyt minulla on jälleen kasapäin samanlaisia tavaroita kuin ennenkin joka nurkassa vaikka lampaat söisivät. Niin se tavara tulee aina köyhän luo, vaikkei häntä aina niin pyytäisikään. Muum muassa näistä syistä pelkkä musiikin passiivinen kuuntelu, ja sen oletetuilla nyansseilla vatulointi ei ainakaan minua voi tyydyttää. Aina pitää pukata jotakin omaa, jotta saavuttaisi kuolemattomuuden. Kuinka moni noista ylipainoisista hifisteistä pystyy itse laulamaan edes ukkonooaa, tai pieraisemaan mollissa? On myös taivaan tosi, että tavallinen nettikansa kuuntelee musiikkinsa valtaosaltaan viidenkympin purkeista, jossa voi olla oikea aitomuovinen subbarikin kumisemassa lattialla, tai sitten he kuuntelevat musiikkinsa parikympin kuulokkeilla, ja eivät hyödy juurikaan ainakaan hifistä. Heille tämäkin omatekemäni miksaus voi olla mannaa, jos he muutoin pitävät tällaisesta musiikista. Toivon kaikille mahdollisimman nautinnollisia kuunteluelämyksiä iltalialaismusiikin parissa.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone just puts his owns)
800 MHz Duron, HP a6210.sc, Windows Vista Premium, FC5, X-Fi Xtreme Audio, SB Audicy Player, CoolEdit Pro 2.0, Rosegarden, and Audacity