Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon Serverimaailma etusivulle - Click here to return back to the front page of Timos' Serverimaailma homesite

Klikkaa tästä palataksesi takaisin sivulle Tietoo - Click this link to Return back to the page of Information

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon suomenkielisten DOS -ja OS/2 -oppaiden valintasivulle - Click this link to Return back to The Page of Timo's Finnish DOS and OS/2 manuals

Joitakin MP3 enkoodereita

Johdanto

Huom: tietoja voidaan soveltaa tietyin osin: MP3 on eräs Moving Pictures Experts Group tiimin tuottamista tiedostomuodoista, ja muita vastaavia ovat mm. MPG, MPEG, M1V, MP2, MPA, ja MPE. Näistä nuo MPG ja MPEG ovat yleisestikin tulleet tunnetuiksi nimenomaan kuvien esittämisen yhteydessä, ja siitä, että niissä mahdollinen värisävyjen määrä on 16-miljoonaa. Tuo MP3 -tiedostotyyppi on tullut tunnetuksi nimenomaan hi-fi -äänitiedostojen jakamiseen yleisesti käytettynä muotona, ja senkäyttöä rajoittaa oikeastaan vain yhteyksien nykyiset, suhteellisen alhaiset keskiarvoperusnopeudet. Tokihan MP3 tiedosto voidaan enkoodata niin, että sen vaatima yhteysnopeus jää alhaiseksi, ja tiedostokoko pienenee, mutta samalla sen laatu huononee ratkaisevasti. MP3 tiedostomuodolle on tullut monia kilpailijoita, kuten vapaa OGG -tiedostomuoto, ja Microsoftin voimakkaasti lanseeraama WMA, jotka kumpikin voivat kehittyä varsin varteenotettaviksi kilpailijoiksi - pääasiassa siksi, että niissä tiedostokoko on selvästi pienempi, ja silti ne ovat melkein vastaavalla laatutasolla MP3:een nähden. Myös RealMedia (RM) tiedostomuoto on hyvä valinta, jos se enkoodataan tarpeeksi suurelle yhteysnopeudelle. Tavoitteena olisi se, että kuka tahansa voisi kuunnella musiikkia netistä suorana bittivirtana, eikä niin, että ensin ladataan halutut tiedostot omalle koneelle, ja kuunnellaan ne sieltä - ja näin menettelevät monet MP3 tiedostojen kuunteluun valmistetut ohjelmat, eli ne lataavat tiedoston joka tapauksessa väliaikaishakemistoon, vaikka soittavatkin sitä lennossa, kuten WindowsMedia Player 7. Tiedoston lataus omalle koneelle on kuitenkin edelleenkin paras keino siirtääerityisesti sellaista musiikkia, joka on enkoodattu suurilla resoluutioilla, ja joka ei siten sovi reaaliaikaiseen suorakuunteluun hitaiden yhteyksien, ja kuuntelijoiden käytössä olevan kapean kaistaleveyden vuoksi. Häiriötöntä, suoraa bittivirtaa voi saada vain jos linjalla on hiljaisempaa, yhtäaikaisia käyttäjiä on vähän, ja yhteysnopeus on riittävän suuri, kuten esimerkiksi kaapeliyhteys, tai nopeat, puhelinlinjaa käyttävät tavat, tai sitten radiotaajuuksia hyödyntävät menetelmät. Yleisesti on tarjolla musiikkitiedostoja, jotka on optimoitu 128 kbps -nopeudelle (44.1 KHz, 16-bittinen Stereoformaatti). Tämä ei riitä kuitenkaan kaiken musiikin korkeatasoiseen tallentamiseen, mutta tarjoaa mahdollisuuden suoraan kuunteluun lähdetiedostosta, josta dataa syötetään paketteina, ja joss puskuroinnin avulla saadaan illuusio reaaliaikaisesta vastaanotosta. Valitettavasti MP3 formaatti on viime aikoina herättänyt laajempaakin huomiota, ja se on leimattu mm. laittomien musiikkikopioiden välineeksi, vaikka tekijänoikeuksien piiriin kuuluvia sisältöjä voidaan toki esittää melkein kaikissa formaateissa. MP3 tiedostojen luominen on oikeastaan aika yksinkertaista, noin periaatteessa: tarvitaan tietenkin äänikortti, joka on konfiguroitu käyttäjärjestelmään.Periaatteessa musiikkia voi syöttää miltä tahansa ulkoiseltakin laitteelta, kuten C-kasettinauhureilta, CD levyiltä, radiosta, jne. Eli: jos sinulla on esimerkiksi jokin C-kasetille nauhoittamasi kappale, jonka haluaisit nettiin, pitäsi sinun hankkia stereokaapeli, jonka toinen pää sopii äänikortin linjaliitäntään, ja toinen pää nauhurin ulostuloon. Kun nämä kytkennät on tehty, käynnistetään vaikkapa äänikortin mukana tullut WAV -aaltomuodon käsittelyyn tarkoitettu ohjelma, ja säädetään mikserin kautta äänitystaso sopivaksi, ja nauhoitetaan se, mitä halutaan. Joka tapauksessa tietokoneesi äänikortin mukana on toimitettu jokin PCM WAV aaltomuodolle tallentava ohjelma, jolla nauhoitus tietokoneelle tapahtuu. Tallennustarkkudeksi valitaan siinä aluksi vaikkapa 16 bittiä, Stereo, ja 44.1 Khz, joka on sopiva vähimmäislähtömuoto kuin halutaan tuottaa aiemmin mainittuja 128 kbps MP3 tiedostoja. Jos tietokoneesi on hidas, tai siinä on vain vähän vapaata levytilaa, ei suurten tiedostojen luominen tahdo onnistua hyvin. Kymmenen minuuuttia WAV -muotoista tiedostoa vaatii yli 100 megatavua levytilaa, ja valmis MP3 tiedosto noin 10 megatavua. Siten esimerkiksi CD -levyjen tekoon tarvitaan kiintolevytilaa mielumminkin kymmeniä gigatavuja, ja erityisen mielellään tehokasta tietokonetta muutoinkin. Kun PCM WAV tiedosto on luotu, ja tallennettu, voidaan sitä käsitellä edelleen, ja siitä voidaan poistaa mm. kohinoita ja sen sellaista. Äänikortin mukana tulevassa ohjelmassa tähän saattaa olla tarjolla välineitäkin, mutta useimmiten ne kylläkin siitä puuttuvat. Hyvä Sharewareohjelma tähän on CoolEdit 2000, ja eräät plug-in -palikat, joilla se kykenee mm. poistamaan nauhakohinaa, tai erilaisia napsahduksia ja häiriöitä, tai käyttämään DirectX -sovelluksia, ja lisäkkeitä. CoolEdit 2000, osaa muuntaa PCM WAV tiedostoja MP3 muotoon, ja päinvastoin, ja tämän saman osaa myös N-Track Studio , joka käyttää ilmaista Bladeenc ohjelmaa muunnoksen tekemiseen. Razor Lame on myös ilmainen, ja muutaman DOS -komentokehoitetilassa toimivat sovellukset. On tietenkin olemassa paljon parempiakin ohjelmia, mutta niiden hinnat liikkuvat kymmenissä- ja sadoissatuhansissa markoissa, ja ne ovat tavallisen kotikäyttäjän ulottumattomissa, ellei nyt aivan hulluksi heittäydytä.

Sitten pitäisi miettiä sitä, missä valmiin MP3 tiedostonjulkaisisi. Paras tapa on käyttää palvelimia, joissa on tällaiseenerikoistuttu, ja eräs näistä on MP3.COM, joka on solminut myös useita lisenssisopimuksia levy-yhtiöiden kanssa, ja joka julkaisee myös sinne toimitettua musiikkia CD levyillä, jos kappaleet muuten näyttävät menestyvän, ja niitä kuunnellaan ja imuroidaan paljon. Jos näitä käyttää, kannattaisi hankkia Netscapen selain 128-bitin suojauksella, jollei sellaista ole, koska MSIE ei syystä tai toisesta osaa ladata MP3 tiedostoja palvelimille, vaikka siinä olisi myös 128-suojaustaso. Ja siitten on vielä sekin seikka, että tiedostojen siirto kestää myös kauan, jos on hitaat yhteydet. MP3 -tiedostomuotoa voidaan soittaa useillakin eri ohjelmilla, jotka on tarkoitettu alunperin aivan toisenlaisten tiedostotyyppien esittämiseen, kuten Microsoftin valmistama Windows Media Player, joka on omistautunut Microsoftinomille mediatiedostoille, kuten ASF, WMV, ja WMA, ja se kykenee soittamaan ongelmitta myös MP3 tiedostoja. RealPlayer on taas alunperin omistautunut RealMedia -tiedostojensoittamiseen, kuten RA ja RM -tiedostotyyppien esittämiseen, mutta silläkin voidaan soittaa MP3 -tiedostoja. RealMedia -tiedostot voivat sisältääuseitakin virtoja (stream), joista kukin on tarkoitettu esittämäänjotakin tiettyä muotoa, kuten esimerkiksi kuvaa, ääntä, tai tekstiä, ja ne voidaan silti esittää samanaikaisesti, tai sitten ne voivat sisältää useita eri esitysnopeuksia, ja se, mikä näistä aktivoituu, riippuu yhteysnopeudesta. Tässäkintapauksessa reaaliaikaiselta tuntuva esitys saavutetaan siirtämällämediatiedoston sisältöä pieninä paketteina, ja käyttämälläpurkurointeja, ja silti esitys vaikuttaa parhaimmillaan täysin katkottomalta. Yleensä RealMedia -esityksissä ei ole käytetty erityisiä salauksia, mutta esimerkisi niidenkin nauhoittaminen voidaan estää, ja asettaa tiettyjä rajoituksia niiden käytölle - jos sitä halutaan. MP3 -tiedostoja voidaan luoda esimerkiksi WAV -tiedostoista, ja nehän ovat tavallisimmin tiivistämättömiä, joten niiden käsittelyyntarvitaan paljon levytilaa - vaikka MP3 viekin sitä noin kymmenesosan tästä. Kymmenen minuutin musiikkiesitys vaatii ainakin 100 megatavua levytilaa, ja enemmänkin - ja tähän on laskettava vielä tilapäistiedostojen vaatima levytila, ja sekin, mitä järjestelmä itse edellyttää. Koska linjanopeudet ovat yleisesti tällä hetkellä vielä varsin vaatimattomia, ei MP3 ole mikään ratkaisu esimerkiksi CD Audio -levyjen levittämiseen, mutta tilanne voisi muuttia esimerkiksi silloin kun erilaiset kaapelijärjestelmät yleistyvät, joissa saavutetaan suurempia nopeuksia kuin modeemeilla.

BladeEnc

Johdanto

Ilmaisohjelmat tuntuvat häviävän kuin tuhka tuuleen kauppamiesten ahneuden lisääntyessä: MP3 on muodostumassa kovaksi bisnekseksi, ja osansa ottajia riittää. BladeEnc ohjelmalla luodaan MP3 tiedostoja WAV, AIFF tai RAW äänitiedostoista, ja sitä saa useimpiin olemassaoleviin käyttöjärjestelmiin, kuten Windows, Linux, BeOS, UnixWare, Solaris, FreeBSD, NetBSD, OpenBSD, OS/2, ja moniin muihin. BladeEnc on ollut ilmaisohjelma, mutta koska kiistaa on käyty sen suorittavien komponenttien tekijänoikeuksista,ei sitä saa aivan helposti - mutta saa kuitenkin, kun vain hakee. Windows järjestelmien käyttäjien kannalta ohjelma näyttääDOS ohjelmalta, ja toimiikin samoin, muta tosiasiassa se on 32-bittinen Windows-sovellus, ja tukee mm. pitkiä tiedostonimiä. Koska sen käyttöliittymä on tekstipohjainen, voi sen toimintaa ohjata BAT eräajoilla, tai vastaavilla skripteillä, joita käytöjärjestelmä hyväksyy.

Komentorivikytkimet

-[bitrate],
-br [bitrate]

Määrittää MP3 tiedostolle bittivirran nopeuden, ja mitä suurempi arvo on, sitä parempi lopputulos, mutta myös kookkaampia tiedostoja. Huomaa, että jos haluat luoda 128 kBps Stereo tiedoston, tulee kummankin kanavan osalle 64 kBps. Oletus monotiedostoille on 64 kBps, ja stereotiedostoille 128 kBps.

Sallitut nopeudet: 32, 40, 48, 56, 64, 80, 96, 112, 128, 160, 192, 224, 256 and 320.

-crc

Lisää tarkistusdatan jokaisen MP3 tiedoston ruutuun, ja sitä käytetään virheenkorjaukseen kun tiedostoa luetaan reaaliajassa yli internetin, kuten radiolähetyksissä. Tarkistuksen käyttö alentaa hieman äänenlaatua. Normaalissa käytössä tämän käyttö ei ole tarpeen.

-delete,
-del

Jos tätä kytkintä käytetään, WAV-tiedosto tuhotaan kun tiedosto on enkoodattu. Huomaa, että näin tapahtuu silloinkin kun enkoodaus epäonistuu esimerkiksi levytilan loppuessa.

-mono,
-dm

Stereomuotoiset syöttötiedostot sekoitetaan yhteen kanavaan ennenkuin niistä luodaan monotiedosto.

-leftmono,
-lm

Enkoodaukseen otetaan mukaan vain vasemman kanavan informaatio kun luodaan monomuotoinen MP3 tulostiedosto.

-rightmono,
-rm

Enkoodaukseen otetaan mukaan vain oikean kanavan informaatio kun luodaan monomuotoinen MP3 tulostiedosto.

-swap

Oikeasta ja vasemmasta kanavasta luodaan heittovaihetiedosto ennekuin niistä enkodataan MP3 tiedosto.

-private,
-p

Asettaa tiedoston yksityisyyttä osoittavan lipun MP3 tiedostoon. Huomaa kuitenkin, että mikään ohjelma ei huomioi tätä, tai käsittele tällaisia tiedostoja toisin kuin niitä, joista tämä lippu puuttuu.

-copyright,
-c

Asettaa tiedostoon tekijänoikeuslipun, mutta soitto-ohjelmat eivät käsittele näitä kuitenkaan eri tavoin kuin niitä, joista lippu puuttuu.

-copy

Kytkin tyhjentää sellaisen MP3 tiedoston alkuperäisen oletuslipun.

-quiet

BladeEnc ei esitä toimintansa aikana näytölle viestejä, lukuunottamatta virheviestejä. Tämä on hyvä ominaisuus, jos ohjelmaa halutaan ajaa tausta-ajona sellaisissa järjestelmissä kuten UNIX.

-quit,
-q

BladeEnc sulketuu heti suoritettuaan tehtävänsä, eikä odottele käyttäjän kuittausta.

-outdir=[path]

Märittää sen hakemistoon, jonne MP3 tulostiedosto tallennetaan. Normaalisti se tallentuu samaan hakemistoon, jossa WAV tiedosto on.

-prio=[setting]

Muuttaa BladeEnc ohjelman tehtäväprioriteettia. Mahdollisia asetuksia ovat: HIGHEST, HIGHER, NORMAL, LOWER, LOWEST ja IDLE. BladeEnc ohjelman oletusasetus on LOWEST, mikä tarkoittaa sitä, että ohjelma ei häiritse muita ohjelmia. UNIX tai Linux käyttäjät voivat määrittää arvot -20:sta +20:een.

-rawfreq=[frequency]

Määrittää raakaotosten frekvenssitaajuuden. Oletuksena on 44100.

-rawbits=[samplebits]

Määrittää bittien määrän jokaisessa otoksessa. Sallittuja arvoja ovat 8 ja 16, ja oletuksena on 16. Koneissa, joiden resurssit ovat niukat (vähän keskusmuistia, yms.), ei ole mahdollistakaan luoda 16 bittisiä WAV raakatiedostoja ilman, että näihin tulee samalla häiriöitä.

-rawmono

Määrittää sen, että raakaotokset ovat monoja, eivätkä stereoita.

-rawstereo

Määrittää sen, että raakaotokset ovat stereoita, eivätkä monoja. Tämä on ohjelman oletusasetus.

-rawsigned

Määrittää sen, etttä raakaotokset ovat merkittyjä (signed), eli ne sisältävät arvot vaihteluvälillä -32768:sta +32767:een (16-bittiset otokset) tai -128:sta +127:een (8-bittiset otokset. Tämä on oletusasetus, joten sinun ei ole tarpeen käyttää tätä - ellet halua korvata klobaalia -rawunsigned -kytkintä.

-rawunsigned

Määrittää sen, että raakaotokset ovat merkitsemättömiä (unsigned), eli sisältävät arvot vaihteluvälillä 0-65535 (16-bittiset otokset) tai 0-255 (8-bittiset otokset).

-rawbyteorder=[LITTLE/BIG]

Määrittää raakaotosten bittijärjestyksen. LITTLE antaa LITTLE_ENDIAN (Intel x86 tyyli) ja BIG antaa BIG_ENDIAN (Motorola tyyli). Oletuksena on se bitijärjestys, jollainen järjestelmässäsi on käytössä, joten tätä ei ole tarpeen määritellä.

-rawchannels=[1/2]

Määrittää kanavien määrän raakaotoksessa. -rawchannels=1 antaa saman tuloksen kuin -rawmono, ja -rawchannels=2 antaa saman tuloksen kuin -rawstereo. Oletuksena on 2.

-nocfg

Ohitetaan konfigurointitiedostossa annetut määritteet.

-refresh=[1+]

Alentamalla virkistystaajuutta, jolla ohjelma tiedottaa työnsä etenemisestä, saadaan se toimimaan nopeammin. Sellaiset käyttäjät, jotka ajavat ohjelmaa päätteen kautta, hyötyvät tästä, sillä arvon vähentäminen pienentää samalla verkkoliikennettä. Oletuksena on 2.

-progress=[0-8]

Määritetään se, mitä 7.stä saatavilla olevista ohjelman työskentelyn etenemisestö kertovaa indikaattoria käytetään. Oletuksena on indikaattori 1. Voit kuitenkin valita halutessasi jonkin muunkin vaihtoehdon:

  1. Prosentti-ilmaisin ja ETA käsiteltävälle tiedostolle, tai useille peräkkäin käsiteltäville tiedostoille (oletus).

  2. Pitkä palkki osoittamassa tiedoston käsittelyn etenemistä.

  3. Pitkä palkki osoittamassa useiden tiedostojen käsittelyn etenemistä eräajossa.

  4. Lyhyet palkit tiedostille ja eräajon etenemiselle.

  5. Kootut otokset (done/total) tiedostolle ja eräajolle.

  6. Näytetään ETA tiedostolle ja eräajolle.

  7. Sekuntien määrä, jota MP3 tiedostoa on luotu lähdetiedostosta. Tämä on oletuksena raakaotoksille.

  8. Vaihtoehtoinen pitkä palkki osoittamassa tiedoston käsittelyn etenemistä.

MusicMatch Jukebox

Windows järjestelmän puolella näitä voidaan helpoimmintuottaa asentamalla koneeseen MusicMatch Jukebox 6.X, jolla voi muuntaa PCM WAV tiedostoja kätevästi MP3 tai WMA formaattiin, tai palauttaa MP3 formaatti PCM WAV muotoon. Vaikka ohjelmaa on jaettu ilmaisohjelmana, on sen toimintaa kuitenkin rajoitettu, ja se mankuu jatkuvasti päivitystä plusversioon. Ohjelmassa on sisäänrakennettuna Fraunhoferin FastEnc, jonka pitäisi insinöörien mukaan toimia 10kertaa nopeammin kuin L3Enc enkooderin, jos käytössä on Pentium III500, ja kolme kertaa nopeammin, jos käytössä on Pentium 200MMX, kun enkoodataan 44.1 kHz Stereona.

Joitakin FastEnc enkooderin ominaisuuksia:

Syystä tai toisesta tällä ohjelmalla tuotettuja MP3 tiedostoja on hankalaa palauttaa WAV muotoon esimerkiksi L3dec ohjelmalla. Jollei tähän käytetöä MusicMatch Jukebox ohjelmaa,on muitakin mahdollisuuksia. Apollo 37 tai uudempi kykenee puolestaan tallentamaan MP3 tiedoston WAV muotoon, ja siihen pystyy myös uusin WinAmp, ja Remixer MP3 to WAV Converter. Esittelen seuraavassa yksityiskohtaisemmin vain yhtä välinettä,jolla voidaan tuottaa MP3 -tiedostomuotoja myös hitaammissa koneissa, ja tämähän on tuo mainio L3enc , joka on ennenkaikkea unix -sovellus, ja on tarkoitettu alunperin myös käytettäväksisiinä. Tämän enkooderin hyvänä ominaisuutena onkin juuri tuo, että siitä saa myös unix -version. Enkooderin eräsmuunnos toimii myös DOS -järjestelmässä, ja se lataa siinä ennen käynnistymistään pienen muistinhallintaohjelman. Se toimii silti myös Windows 95 komentokehoitetilassa, tai DOS -ikkunastakin, mutta puhtaaseen vikasietotilan komentokehoitetilaan käynnistäminen on varmasti se turvallisin ratkaisu. Valitettavasti useimmat MP3 -enkoodereista ovat Sharewarea, ja niin on myös L3enc .

L3enc V2.71 - DOS -komentokehoitteestatoimiva enkooderi ja dekooderi

l3enc on ISO/MPEG Layer-3 ohjelma, jota on tarkoitus käyttää komentokehoitteesta, ja se kostuu kahdesta eri ohjelmayksiköstä, joista toisella luodaan MP3 -tiedostoja, ja toisella taas voidaan niitä purkaa niitä PCM audiodataksi. Periaatteessa kuka tahansa voi purkaa tavallisia MP3 -tiedostoja, ja muokata niitä halutessaan edelleen, ja tämä tekee artistit erityisen suojattomaksi erityisesti kun musiikkia tarjotaan suorana bittivirtana, jolloin sitä voidaan esimerkiksi nauhoittaa, ja käsitellä sitten edelleen. Tätä useimmat artisteista eivät haluaisi, ja sen ymmärtääkin - jos asiaa vähääkäänajattelee tarkemmin. Kuka on se rakennusmestari, joka naureskellen katselee kun väkijoukko panee hänen vastikään rakentamansa monumentin täydelliseen remonttiin - tai kuka se puistotyöntekijä, joka iloitsee kun nuoriso kumoaa roska-astioita muun verryttelyn puutteessa. Mutta kovinkaan laajamittaista tällainen MP3 tiedostojen dekoodaus ei voi olla, koska vain harvalla on käytettävissään niin paljon levytilaa, että se olisi mahdollista noin teollisessa mittakaavassa. Jos MP3 -tiedoston koko olisi vaikkapa 10 megatavua, niin siitä puretun PCM -audiotiedoston koko onkin vähintään kymmenkertainen, ja siinähän ei ole vielä kuin kymmenisen minuuttia, ja tavallisella CD -levyllä näitä kymmenminuttisia on yleensä neljä, tai useimmiten enemmänkin. L3enc enkooderilla päästään teknisessä mielessä CD -tason tallennukseen - tiedämmehän, että CD levyt on luotu 44.1 kHz:n ja 16-bitin tarkkuudella, ja tähän enkooderi yltää helposti. Toinen asia onkin, mitä tämä yleisesti pitää sisällään. On varmasti tapauksia, joissa CD levy luodaan käyttämällä tällaista tarkkuutta, mutta joissa syötettävä data on sinällään laadultaan kehnoa, ja sisältää esimerkiksi korkeita taajuuksia vain vähän, ja on muutoinkin äänikuvaltaan kehnoa. Asiaa ei auta vähäkään se, että tallennus ylittää tämä teknisessä mielessä reippaasti. Tekniset arvot eivät kerro sinällään paljoakaan sisällöstä, mutta voidaan silti sanoa, että jos esimerkiksi lähdetiedostoon tallennettu musiikki on ollut hyvää tasoa, ja nauhoitettu riittävän tasokkaita parametreja käyttäen,niin siitä voidaan enkoodata melkein alkuperäistä vastaava MP3 -esitys. CD levyihin on tulevaisuudessa luvassa parannuksia, ja on mahdollista, että niitä luodaan 24 bitin tarkkuudella, jolloin niiden muutkin ominaisuudet parantuvat. Jos taas lähdemateriaalin tekninen taso on ollut heikompi, kuten on laita esimerkiksi vanhojen kasettinauhojen kohdalla, niin objektiivisesti ottaen ei niitä oikeastaan voi tehdä tässä mielessä paremmaksi - eli niihin ei voi saada sellaista informaatiota, jota niissä ei ole ollutkaan. Tarkoitan tällä sitä, että vanhemmilla laiteilla tehdyissä äänityksissä yli 10000 Hz tajuudet hukkuvat kohinan sekaan, ja kovin alhaisia taajuuksia niissä ei olekaan. Se, että niistä silti saa parempia ainakin subjektiivisena kokemuksena, johtuu siitä, että äänimassan sisäisiä suhteita voidaan järjestellä niin, että korostetaan tiettyjä asioita, ja häivennetään toisia. Yhdysvalloissa ihmisen kykyä aistia erilaisia asioita on tutkittu mm. MIT isntituutissa, ja havantopsykologia tieteenä kertoo myös asiasta jotakin. Näiden tutkimusten viesti on selvä, ja se sanoo sen, että ihmistä on aika helppo huijata, ja tuottaa hänelle helposti myös aistimuksia, joilla ei ole selkeääaiheuttajaa. Jos ihmisen korviin syötetään kuulokkeiden kauttavaikkapa Brainwave moduloitua ääntä, hän alkaa kuulla siinä veden solinaa, ja helikopterin lapojen ääntä tms. - vaikka niitä ei tällä tavoin käsitellyssä äänessä olekaan läsnä. Näistä asioista voivat kertoa enemmänkin nuo mainiot äänitysstudioiden velhot. Vanhastaan jo on olemassa eräitä laitteita, joilla kohinan seasta voidaan korostaa siellä olevia korkeita signaaleja, kuten Alesis Micro Enchanger, jolla saavutettu tulos on lähes dramaattinen. Jos taas nauhoituksessa on käytetty Dolby kohinanvaimennusta, tai vastaavaa, niin ilman niitä nauhoitus kohisee tavattomasti, ja on tavallaan kehnompi kuin olisi ilman näitä ollut, ja lisäksi toistokäyrä on vääristynyt. Mikä on siis C-kasettinauhoitteesta saatava "luonollinen toisto", jos se vielä on ainut saatavissa oleva tallenne jostakin esityksestä, ja uusintaa ei enää ole edes mahdollista tehdä? No, se on tietenkin se kohinainen, ja monin tavoin häiriöinen tallenne, josta tulevat mieleen ne vanhat savikiekot. Tällaisena se ei oikein soinnu nykyihmisen korvissa, jotka on totutettu tekisesti korkealuokkaisempaan toistoon - vaikka milloinkaan ihmiskunnan historian aikana ympäristö ei ole sisältänyt yhtä paljon melua ja meteliä kuin nyt, ja hiljaisuus on ylen harvinaista herkkua. Ja jossakin joku pikkuvarakas hifisti sitten elättelee illuusiota "luonnollisesta toistosta", ja pelkää "hellasäröä", ja vaatii "muhkeita bassoja" - ja hoskaa rahaa siihen parin pikkuauton verran osoittaakseen muillekin, että tätä herkkua riittää vaikka sorsille syöttää. Alan lehdissä ne puhuvat näistä asioista kuten viineistä. On melkein käsittämätöntä, että niinkin meluisaan välineeseen, kuten autoon, rakennetaan oikein kilpailuja varten HI-FI -systeemejä, ja tavoitellaan niissä sitä "luonnollista toistoa"-samalla kun posotellaan moottori ulvoen pitkin moottoritietä. Mikseivät suunnittele yksin tein tällaisia järjestelmiä kaivosporiin, tai paalukoneisiin? - Mutta: kuten tiedetään, on jokaiselle ihmiselle varattuna oma hulluuden lajinsa, jossa koetaan ollaniin ehdottomia kuin suinkin, ja eivät nämä hifistit tässäkohden nyt niin erikoisia ole. Joku tatuoittaa nahkansa täyteen kuvia, ja joku toinen taas paisuttaa lihaksiaan hormoneilla, ja niin edelleen ja edelleen. Ei se "intohimo" aina paikkaa ja aikaa katso - tai kysele sen älyllisyyden perään. L3enc -ohjelmaan on saatavissa erikseen myös "front-end" -työkaluja, joilla sitä voi käyttää myös työpöydästä.Jos itse tätä suorittavaa ohjelmaosiota ei ole rekisteröity,ei siinä voi käyttää muita kuin seuraavia optioita, joissaotostaajuuden on oltava 44.1, 22.05 -tai 11.025kHz:

112 kbit/s stereo @ 44.1 kHz
56 kbit/s stereo @ 22.05 kHz
16 kbit/s mono @ 11.025 kHz

Tarkkaavaisimmat lukijat ovatkin huomanneet, ettei luettelossa ole "128000" -arvoa, jota musiikkisivujen ylläpitäjät yleisesti vaativat heille ladatuilta MP3 -tiedostoilta, joten rekisteröimätön L3enc ei ole vastaus huutavan ääneen korvessa tässä kohden. Sanotakoon se tässä aivan suoraan, että ohjelma voidaan rekisteröidä laillisesti ottamalla yhteys sen valmistajaan, mutta kyllä se onnistuu laittomastikin hankkimalla esimerkiksi pienen generaattoriohjelman, joka antaa tarvittavan koodin. Kun ohjelma on rekisteröity, voidaan siinä käyttää myös esimerkiksi seuraavia optioita:

8 kbit/s mono @ 8 kHz
16 kbit/s mono @ 11.025, 16 kHz
24 kbit/s mono @ 16, 22.05, 24 kHz.
32 kbit/s mono @ 16, 22.05, 24 kHz.
56 kbit/s stereo @ 16, 22.05, 24 kHz.
64 kbit/s stereo @ 16, 22.05, 24 kHz.
56 kbit/s mono @ 32, 44.1, 48 kHz
64 kbit/s mono @ 32, 44.1, 48 kHz
96 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
112 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
128 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
192 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
256 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voitaisi käyttää näistä poikkeavia arvoja, mutta tämä täytyy tehdä käyttämällä optioita, ja saada niillä haluttu lopputulos.

1.1 audio syöttötiedostot

Nämä ovat niitä tiedostomuotoja, joista L3enc pystyymuodostamaan MP3 -tiedostoja, kuten PCM audiodatatiedostoja RIFF/WAVE -formaatista, joita Microsoft Windows käyttää, ja PCM audiodatatiedostoista, joita SUN -systeemin .AU -tiedostoissa käytetään, tai Applen PCM tiedostoista, joissa käytetään AIFF -formaattia, ja näiden lisäksi enkooderi hyväksyy myös PCM audiodatatiedoston raakamuodon. Otosten täytyy olla 16-bittisiä kokonaislukuja. L3enc olettaa lähdetiedostojen olevan raakamuotoista PCM audiodataa, ja stereosyötön olevan lomitetussa muodossa niin, että ensimmäinen kanava syöttää vasenta kanavaa. Vaikka lähdetiedosto olisikin mono, tai jos stereodata olisi kytketty niin, että tuloksena on yksi, sekoitettu "kanava" (downmix), on oletuksena silti stereo (kytkimet "-sr", "-tfc", ja "-tfs").

1.2 Layer 3 -tulostiedosto

Kun käytät L3enc -enkooderia, tulee komentorivile aona ohjelmakomennon jälkeen välilyönti, ja sitten lähdetiedostonnimi, ja välilyönti, jota seuraa tulostiedoston nimi, jossa tarkenteen tulisi olla "MP3". Tämän jälkeen tulee välilyönti,ja mahdolliset kytkimet, ja niihin liittyvät arvot. Esimerkiksi:

l3enc koe.waw koe.mp3 -br 128000

Mikäli käytetään hyvin matala-arvoista bittivirrannopeutta, sovelletaan silloin MPEG 2.5 -muotoa.

1.3 bittivirran nopeus

Bittivirran nopeus määritellään "-br" -kytkimellä,ja se on muotoa bittiä/sekunnissa. Tämä määritys koskee kaikkia enkoodattuja kanavia, ja tämä tarkoittaa sitä, että jos valitset arvoksi "112000" ja muodoksi "Stereo", niin kummatkin kanavat sulautetaan yhteen yhdeksi bittivirraksi, jonka nopeus on 112000 bittiä/sekunnissa - mikä on oletuksena. Tätä ei kuitenkaan käytetä yleisesti maailmalla jaettaessa MP3 -tiedostoja, vaan sitävastoin 128000 -nopeutta, ja yleisesti Stereota.

Valideja arvoja ovat mm. seuraavat:

o 8000 bit/s
o 16000 bit/s
o 24000 bit/s
o 32000 bit/s
o 56000 bit/s
o 64000 bit/s
o 96000 bit/s
o 112000 bit/s
o 128000 bit/s
o 256000 bit/s

1.4 stereokanavien sekoitus (downmix)

Sellaisesa tapauskessa, että stereokanavat pitäisi esittäämonona, voidaan käyttää "-dm" -kytkintä, jolloin monosignaali lasketaan kaavalla (1+r)/2.

1.5 high quality

Jos halutaan korkealaatuista tulosta, voidaan käyttää "-hq" -optiota, mutta tällöin enkoodaukseen kuluva aika kasvaa vastaavasti.

1.6 cyclic redundancy check (crc -tarkistus)

Jos halutaan crc -tarkistusta , käytetään "-crc"-optiota, joka aiheuttaa sen, että suoritetaan ISO/MPEG crc -tarkistus, ja mikäli kytkintä ei käytetä, ei tarkistustasuoriteta.

1.7 ancillary data

Jos "-anc" -optiota käytetään, puotetaan nimetty tiedosto bittivirtaan, ja sen nopeus on bittiä/ruutua kohden. Tämä data voidaan purkaa tiedostosta käytettäessä dekooderia, ja pakottaa se kirjoittamaan tämän datan nimettyyn tiedostoon, ja tällöin dekoorerissa käytetään "-a file" -optiota. Jos dekoorerissa käytetään "-afh" -kytkintä, otetaan tulostuksessa käyttöön FhG -muoto, jossa data ruudutetaan, ja tahdistetaan.

1.8 signaalin tyyppi

Jos äänitys sisältää esimerkiksi puhetta, pitäisi siinä käyttää "-spch" -kytkintä, koska tällöinenkooderi pystyy nostamaan tehokkaasti eille puseessa esiintyvät erityiset singnaalitypit. Musiikin kohdalla tämä ei ole niin tarpeen, ja sinä lopputulos ei kuitenkaan täsmälleen vastaa alkuperäsitä, vaikka erot ovatkin pieniä.

1.9 Suosituksia enkoodaukseen

L3enc tukee kahta Layer 3 -versiota, eli MPEG-1 ja MPEG-2 . Näistä MPEG-1 mahdollistaa korkeamman kaistaleveyden audiolle, ja siksi siinä voidaan käyttää suurempia bittinopeuksia. Jos sinulla on CoolEdit 96 , saa siihen erikseen MPEG-2 -tallenuusoption, jolloin tallennus tehdään näennäisesti raakatiedostomuotoon, joka tarkenteen muuttamisen jälkeen toimii kuten MP3 -tiedosto nyt toimii. Se, mitä arvoja käytetään, riippuu sitä, kenelle MP3 on tarkoitettu, ja ketkä sitä tulevat käyttämään.