Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon Serverimaailma etusivulle - Click here to return back to the front page of Timos' Serverimaailma homesite

Klikkaa tästä palataksesi takaisin sivulle Tietoo - Click this link to Return back to the page of Information

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon suomenkielisten DOS -ja OS/2 -oppaiden valintasivulle - Click this link to Return back to The Page of Timo's Finnish DOS and OS/2 manuals

L3enc ja Qview - taistelupari Dosissa

Oletko menossa helsinkiläisen luo - älä unohda ruoskaa!

L3enc ja L3dec - halvalla MP3 tiedostoja Dosissa

L3enc ja L3dec ovat vastinpareja - ja kumpikin ennenkaikkea unix -sovelluksia, ja on tarkoitettu käytettäväksi siinä. Sen eräs muunnos toimii myös DOS -järjestelmässä, ja se lataa siinä ennen käynnistymistään pienen muistinhallintaohjelman. Se toimii silti myös Windows 95 -komentokehoitetilassa, tai DOS -ikkunastakin, mutta puhtaaseen vikasietotilan komentokehoitetilaan käynnistäminen on varmasti se turvallisin ratkaisu. Se ei ole nopea, kuten MusicMatch, mutta tekee parempaa jälkeä käytettäessä tiettyjä kytkimiä. On olemassa muitakin DOS komentokehoitteesta toimivia enkooderiohjelmia, mutta niille, joiden järjestelmän resurssit ovat vähäisemmät, ja jotka haluavat silti korkeaa laatua, on L3enc se oikea valinta. Erityisesti ongelmallisten tiedostojen dekoodaukseen taas L3dec on hyvä valinta, koska siinä on mukana runsaasti erilaisia optioita. Enkooderilla ei kuitenkaan voida liittää MP3 tiedostoihin ID3 -tietoja, eli tietoja, joista selviää kuka biisin teki, ja mikä on sen nimi, ja muita tietoja asiasta. Nämä tiedot liitetään MP3 tiedoston alkuun, ja ne ovat tavallista tekstiä. Monet MP3 tiedostoja vastaanottavat palveluntajoajat kuitenkin edellyttävät, ettei tiedostossa ole tällaisia lisätietoja, koska he haluavat liittää ne MP3 tiedostoihin itse. Eräs näistä oli MP3.COM. Nämä lisätyt tiedot ovat käteviä niiden kannalta, jotka soittavat MP3 tiedostoja Windowsissa esimerkiksi RealPlayer 7, tai WinAmp, tai MusicAmp MP3 Studio -ohjelmilla, sillä silloin nämä näkevät halutessaan laulun otsikkotiedot ohjelman tarkoitukseen varatuissa laatikoissa. MusicMatch taas kykenee hakemaan MP3 tiedostot levyltä, ja esittämään sitten niiden luettelon valikkona. Molemmat viimeksimainituista ohjelmista pystyvät liittämään ID3 tietoja MP3 tiedostohin, ja MusicMatch kykenee lisäksi kääntämään WAV tiedostoja MP3 tiedostomutoon, ja päinvastoin. Muttra tämä siis vain Windowsisssa. Syy, miksi jokaisen, jolla on jokin vanhempi tietokone, ja siinä vähintään 500 megatavun kiintolevy, kannattaa muuntaa WAV tiedostoja MP3 muotoon ,on se, että tiedostojen koko pienenee ratkaisevasti, ja äänen laatu ei juurikaan heikkene. DOS järjestelmässä ei voida luoda esimerkiksi RealMedia audiotiedostoja, tai Windows Media tiedostomuotoja, koska niden luontiin tarkoitetut sovellukset edellyttävät Win32 ympäristöä, ja siten 16-bittiset Windows -sovellukset eivät niitä kykene luomaan. Mutta MP3 on tästä ilahduttava poikkeus. MP3 muodossa tiedostot ovat kymmenisen kertaa pienempiä kuin PCM WAV -lähdetiedostot, ja siten ovat sopivampia levitettäväksi Internetissä. Jos käytössäsi on kaapelimodeemiyhteys, ei tiedotojen siirtämiseen kulu paljoakaan aikaa, ja jos MP3 tiedostoja vastaanottava palvelinkone on Suomessa, ei siirtämiseen kulu aikaa juuri nimeksikään, ja ulkomaillekin ne menevät parissa-kolmessa minuutissa. Puhelinmodeemit ovat tähän aika hitaita, ja sitäpaitsi tämä taas maksaa oman kokemukseni mukaan rahaa, koska eivät ne paikallispuhelutkaan aivan ilmaisia ole. Oman musiikin tuottaminen ei ole ilmaista, mutta maksaisi paljon enemmän jos työn joutuisi teettämään muilla, ja käytämään kalliita studioita. Mutta jollei ymmärrä mitään äänityksen päälle, olisi parempi idea mennä juuri tuollaisiin kalliisin studioihin, jos nuo omat työt kokee sen arvoisiksi. Joka tapauksessa myös MP3 tiedostojen käyttö kasvaa heti kun ihmiset saavat käyttöönsä nopeampia yhteyksiä, koska silloin tiedostojen siirto ei ole sekään enää mikään ongelma. L3enc -enkoderilla voidaan päästä CD -tason tallennukseen, mikä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi lähdetiedostoon tallennettu musiikki on ollut tätä tasoa, ja nauhoitettu riittävän tasokkaita parametreja käyttäen, niin siitä voidaan enkoodata melkein alkuperäistä vastaava MP3 -esitys. Jos taas lähdemateriaalin tekninen taso on ollut heikompi, kuten on laita esimerkiksi vanhojen kasettinauhojen kohdalla, niin objektiivisesti ottaen ei niitä oikeastaan voi tehdä tässä mielessä paremmaksi - eli niihin ei voi saada mukaan sellaista informaatiota, jota niissä ei ole ollut. Ihmisen korvaa voidaan kuitenkin hämätä, ja luoda keinotekoista erottelua esimerkiksi stereoimalla monoäänitteitä, tai käyttämällä taajuuskorjausta. Mikään tunnettu menetelmä ei tarjoa mahdollisuutta luoda kuviteltua alkuperäisesitystä, jos siitä on saatu talteen vain jokin kapea äänikaista, mutta tietenkin tiettyjä taajuuksia voidaan nostaa esille, ja korostuksia luomalla tuottaa tavallaan parempi esitys kuin lähdemateriaalissa sinällään on kuultavissa, ilman mitään korostuksia. Tarkoitan tällä sitä, että vanhemmilla laiteilla tehdyissä äänityksissä yli 10000 Hz tajuudet hukkuvat kohinan sekaan, ja kovin alhaisia taajuuksia niissä ei olekaan. Mutta jos tarkoituksena on siirtää tällainen nauhoite nettiin teknisesti niin korkeatasoisena kuin mahdollista, on MP3 se oikea valinta, sillä kyllähän vanhastakin nauhoitteesta saa aivan kelvollisen lopputuloksen. Vaikka omat nauhoitukseni eivät olekaan mikään mittapuu millekään, voi niistäkin päätellä, että paljonhan niistäkin saa talteen. Sitäpaitisi on olemassa eräitä teknisiä laitteita, joilla kohinan seasta voidaan korostaa siellä olevia korkeita signaaleja, kuten Alesis Micro Enchanger, jolla saavutettu tulos on C-kasettien kohdalla lähes dramaattinen. Mutta samaan voidaan päästä myös sentapaisilla ohjelmilla kuten CoolEdit 96, jossa voi kohottaa haluamiaan taajuuksia, ja leikata nauhakohinaa. Myös monilla efekteillä vanhasta materiaalista saa aivan kelvollista tavaraa. Mutta mikä on siis C-kasettinauhoitteesta saatava "luonnollinen toisto", jos se vielä on ainut saatavissa oleva tallenne jostakin esityksestä, ja uusintaa ei enää ole edes mahdollista tehdä? No, se on tietenkin se kohinainen, ja monin tavoin häiriöinen tallenne, josta tulevat mieleen ne vanhat savikiekot. Tällaisena se ei oikein soinnu nykyihmisen korvissa, jotka on totutettu tekisesti korkealuokkaisempaan toistoon - vaikka milloinkaan ihmiskunnan historian aikana ympäristö ei ole sisältänyt yhtä paljon melua ja meteliä kuin nyt, ja hiljaisuus on ylen harvinaista herkkua. Meidän jokapäiväinen ympäristömme pilaa sen, mitä laitteilla voidaan ylläpitää ja säilyttää. Ajattelen tässä myös lähinnä omia, aikoinani tekemiäni nauhoituksia, jotka tehtiin tavallisessa asunnossa, jossa oli samanaikaisesti läsnä muitakin, sekä paljon ylimääräisiä ääniä, ja magnetofoni oli tuollainen halpa japanilainen, jonka taajuuskaista oli mitä oli. Kaikki tuonaikuinen häly on säilynyt nauhoilla, vaikka kaikki mu onkin melkein menetetty. Ja jossakin joku pikkuvarakas hifisti sitten elättelee illuusiota "luonnollisesta toistosta", ja pelkää "hellasäröä", ja vaatii "muhkeita bassoja" - ja hoskaa rahaa siihen parin pikkuauton verran - lähinnä osoittaakseen muillekin, että tätä herkkua riittää vaikka sorsille syöttää. Alan lehdissä ne puhuvat näistä asioista kuten viineistä. On melkein käsittämätöntä, että niinkin meluisaan välineeseen, kuten autoon, rakennetaan oikein kilpailuja varten HI-FI -systeemejä, ja tavoitellaan niissä sitä "luonnollista toistoa"-samalla kun posotellaan moottori ulvoen pitkin moottoritietä. Mikseivät suunnittele yksin tein tällaisia järjestelmiä kaivosporiin, tai paalukoneisiin? Mutta: kuten tiedetään, on jokaiselle ihmiselle varattuna oma hulluuden lajinsa, jossa koetaan olla niin ehdottomia kuin suinkin, ja eivät nämä hifistit tässä kohden nyt niin erikoisia ole. Joku tatuoittaa nahkansa täyteen kuvia, ja joku toinen taas paisuttaa lihaksiaan hormoneilla, ja niin edelleen ja edelleen. Ei se "intohimo" aina paikkaa ja aikaa katso - tai kysele sen älyllisyyden perään. Millainen olisi sitten vaikkapa moottorisahan luonnollinen toisto äänieristetyssä, ja kalliilla rahalla rakennetussa kuunteluhuoneessa? Eräs takavuosien levy nimeltään "Säpinää" alkoi juuri tuollaisella moottorisahan laulatuksella, ja artisti mölähti siihen väliin vielä täyttä kurkkua "Mitä, säpinää Helsingin kaduilla"!. Mutta mitä moottorisahaan tulee, on tuo toisto levyllä lähinnä vaimeaa flatustelua muistuttavaa pörinää. Ja missä on sen teräketjuöljyn ikimuistoinen katku, ja kaikki muukin sahaukseen liittyvä olennainen, kokemuksellinen rekvisiitta. Itse ainakin pidän visusti kuulosuojaimia jos joudun tuon kapineen kanssa tekemisiin, mutta jos nyt halutaan täysin autenttista kokemusta, ei suojaimia saisi käyttää ollenkaan, ja sahan ääntä pitäisi kuunnella myös kuunteluhuoneissa täysin raakana, ja sellaisenaan. Samoin on esimerkiksi läheltä kuultu laukaus täysin aito vasta senjälkeen kun sitä seuraa se itse saatu "nappi otsaan". Tai miten luoda olohuoneeseen vilkkaan moottoritien aito tunnelma? Onko moottoritien aitous tavoitettavissa parhaiten jokun kalliin, ja äänieristetyn auton takapenkiltä, vaiko mossen meluisalta etuistuimelta? Onko se myöhäisen siilin viimeinen kokemus, tai jokun muun, sitä suuremman eläimen vahva aistimus juuri ennen kuolemaa? Eräs uskovaisena takavuosina mielellään esiintynyt tuntemani mies suhtautui näihin törmäyksiin suunilleen niin, että ainahan niitä kopsahtelee autoon aika ajoin, ja sillä selvä, ja että se on täysin luonnollista - ja varmaankin asia ei häirinnyt vähäkään hänen hurskaita hartaushetkiään. Tämä samainen miekkonen piti outona sitä, että häntä toisiinaan sakotettiin ylinopeudesta, ja puhuikin kevyesti vain huonosta tuurista, ja mielellään myös sitä, miten olisi mahtavaa ajaa kerankin elämässään oikein kunnon AUTOLLA. Että on sitä moottoritiekokemusta monenlaista.

L3enc 2.71 enkooderi

l3enc on ISO/MPEG Layer-3 -ohjelma, jota on tarkoitus käyttää DOS komentokehoitteesta, ja se kostuu kahdesta eri ohjelmayksiköstä, joista toisella luodaan MP3 -tiedostoja, ja toisella taas voidaan niitä purkaa.niitä PCM audiodataksi. Ohjelmassa on mukana muistinhallintayksikkö, joten se toimii vaikka järjeselmä ladattaisiinkin puhtaaseen komentokehoitetilaan. Kokemusteni mukaan se toimii kaikissa uudemmissa DOS -järjestelmissä, sekä Windows 95 järjestelmässä. Tulostiedoston tarkenne on MP3, ja bittivirran formaatti määritytyy ISO/MPEG julkaisujen IS11172-3 (MPEG-1) ja IS13818-3 (MPEG-2) mukaan. Jos bittivirran arvo on hyvin matala, käytetään erikoista Fraunhofer formaattia "MPEG 2.5". Enbkooderi tukee siis MPEG-1 ja MPEG-2 muotoja, ja ero näiden välillä on se, että niissä käytetään erilaisia otostaajuuksia:

MPEG-1 Layer 3 : otostaajuudet 32, 44.1, 48 kHz
MPEG-2 Layer 3: otostaajuudet 16, 22.05, 24 kHz

Kun käsitellään äänitiedostoja, MPEG-1 tarjoaa paremman kaistaleveyden, ja siksi se on paras valinta korkealuokkasteen audiokoodaukseen bittitaajuuksilla >= 96 kbit/s (stereo) tai >= 48 kbit/s (mono). Jos käytetään bittitaajuuksia <= 64 kbit/s (stereo) tai <=32 kbit/s (mono), MPEG-2 tarjoaa paremman äänenlaadun verrattaessa sitä MPEG-1 muotoon. L3enc enkooderi valitsee näistä jommankumman automaatisesti sen mukaan, mikä bittitaajuus valitaan. Jos enkoodataan stereotiedostoja joiden bittitaajuus on <=96 kbit/s, käyttää enkooderi 'intensity stereo technique' prosessia, mutta tällöin olisi huomattava, että tämä saattaa vaikuttaa siihen informaaatioon jota tarvitaan Dolby Surround tiedostoissa. Jos bittitaajuus on >= 112 kbit/s, ei intensiteettitekniikkaa käytetä. L3enc -ohjelmaan on saatavissa erikseen myös "front-end" -työkaluja, joilla sitä voi käyttää myös työpöydästä. Jos sitä ei ole rekisteröity, ei siinä voi käyttää ancillary data - optiota, ja syöttötiedoston otostaajuuden on oltava 44.1, 22.05 -tai 11.025kHz:

112 kbit/s stereo @ 44.1 kHz
56 kbit/s stereo @ 22.05 kHz
16 kbit/s mono @ 11.025 kHz

Tarkkaavaisimmat lukijat ovatkin huomanneet, ettei luettelossa ole "128000" -arvoa, jota musiikkisivujen ylläpitäjät yleisesti vaativat heille ladatuilta MP3 -tiedostoilta, joten rekisteröimätön L3enc ei ole vastaus huutavan ääneen korvessa tässä kohden. Sanotakoon se tässä aivan suoraan, että ohjelma voidaan rekisteröidä laillisesti ottamalla yhteys sen valmistajaan, mutta kyllä se onnistuu laittomastikin hankkimalla esimerkiksi pienen generaattoriohjelman, joka antaa tarvittavan koodin. Toisaalta näyttäisi siltä, että selainten "File Uppload" toiminto ei enää olisikaan käytettävissä näissä uusimmissa selainversioissa, koska sen käytö on tavallaan jonkun toisen harjoittamaa järjestelmänhallintaa. Tässä mielessä lienee tuo FTP se ainut järkevä vaihtoehto, ja tämähän merkistsee sitä, että tiedostojen resoluution voi jokainen määrittää itse miten vain tahtoo. Kun ohjelma on rekisteröity, voidaan siinä käyttää myös esimerkiksi seuraavia optioita:

8 kbit/s mono @ 8 kHz
16 kbit/s mono @ 11.025, 16 kHz
24 kbit/s mono @ 16, 22.05, 24 kHz.
32 kbit/s mono @ 16, 22.05, 24 kHz.
56 kbit/s stereo @ 16, 22.05, 24 kHz.
64 kbit/s stereo @ 16, 22.05, 24 kHz.
56 kbit/s mono @ 32, 44.1, 48 kHz
64 kbit/s mono @ 32, 44.1, 48 kHz
96 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
112 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
128 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
192 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz
256 kbit/s stereo @ 32, 44.1, 48 kHz

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voitaisi käyttää näistä poikkeavia arvoja, mutta tämä täytyy tehdä käyttämällä optioita, ja saada niillä haluttu lopputulos.

1.1 audio syöttötiedostot

Nämä ovat niitä tiedostomuotoja, joista L3enc pystyy muodostamaan MP3 -tiedostoja, kuten PCM audiodatatiedostoja RIFF/WAVE -formaatista raakamuodossa, joita Microsoft Windows käyttää, ja PCM audiodatatiedostoista, joita SUN -systeemin .AU -tiedostoissa käytetään, tai Applen PCM tiedostoista, joissa käytetään AIFF -formaattia, ja näiden lisäksi enkooderi hyväksyy myös PCM audiodatatiedoston raakamuodon. Otosten täytyy olla 16-bittisiä kokonaislukuja. L3enc olettaa lähdetiedostojen olevan raakamuotoista PCM audiodataa, ja stereosyötön olevan lomitetussa muodossa niin, että ensimmäinen kanava syöttää vasenta kanavaa (<sample #1 channel #1> <s. #1 ch. #2> <s.#2 ch.#1> <s.#2 ch.#2> ... ). Vaikka lähdetiedosto olisikin mono (<sample #1> <sample #2> <sample #3> .... , tai jos stereodata olisi kytketty niin, että tuloksena on yksi, sekoitettu "kanava" (downmix), on oletuksena silti stereo (kytkimet "-sr", "-tfc", ja "-tfs").

1.2 Layer 3 -tulostiedosto

Kun käytät L3enc -enkooderia, tulee komentorivile aona ohjelmakomennon jälkeen välilyönti, ja sitten lähdetiedoston nimi, ja välilyönti, jota seuraa tulostiedoston nimi, jossa tarkenteen tulisi olla "MP3". Tämän jälkeen tulee välilyönti, ja mahdolliset kytkimet, ja niihin liittyvät arvot. Esimerkiksi:

l3enc koe.waw koe.mp3 -br 128000

Mikäli käytetään hyvin matala-arvoista bittivirran nopeutta, sovelletaan silloin MPEG 2.5 -muotoa.

1.3 bittivirran nopeus

Bittivirran nopeus määritellään "-br" -kytkimellä, ja se on muotoa bittiä/sekunnissa. Tämä määritys koskee kaikkia enkoodattuja kanavia, ja tämä tarkoittaa sitä, että jos valitset arvoksi "112000" ja muodoksi "Stereo", niin kummatkin kanavat sulautetaan yhteen yhdeksi bittivirraksi, jonka nopeus on 112000 bittiä/sekunnissa - mikä on oletuksena. Tätä ei kuitenkaan käytetä yleisesti maailmalla jaettaessa MP3 -tiedostoja, vaan sitävastoin 128000 -nopeutta, ja yleisesti Stereota. Valideja arvoja ovat mm. seuraavat:

o 8000 bit/s
o 16000 bit/s
o 24000 bit/s
o 32000 bit/s
o 56000 bit/s
o 64000 bit/s
o 96000 bit/s
o 112000 bit/s
o 128000 bit/s
o 256000 bit/s

1.4 stereokanavien sekoitus (downmix)

Sellaisesa tapauksessa, että stereokanavat pitäisi esittää monona, voidaan käyttää "-dm" -kytkintä, jolloin monosignaali lasketaan kaavalla (1+r)/2.

1.5 high quality

Jos halutaan korkealaatuista tulosta, voidaan käyttää "-hq" -optiota, mutta tällöin enkoodaukseen kuluva aika kasvaa vastaavasti.

1.6 cyclic redundancy check (crc -tarkistus)

Jos halutaan crc -tarkistusta, käytetään "-crc" -optiota, joka aiheuttaa sen, että suoritetaan ISO/MPEG crc - tarkistus, ja mikäli kytkintä ei käytetä, ei tarkistusta suoriteta.

1.7 ancillary data

Jos '-anc <filename> <rate>' optiota käytetään, puotetaan nimetty tiedosto bittivirtaan, ja sen nopeus on bittiä/ruutua kohden. Tämä data voidaan purkaa tiedostosta käytettäessä dekooderia, ja pakottaa se kirjoittamaan tämän datan nimettyyn tiedostoon, ja tällöin dekoorerissa käytetään "-a file" -optiota. Jos dekoorerissa käytetään "-afh" -kytkintä, otetaan tulostuksessa käyttöön FhG -muoto, jossa data ruudutetaan, ja tahdistetaan.

1.8 signaalin tyyppi

Jos äänitys sisältää esimerkiksi puhetta, pitäisi siinä käyttää "-spch" -kytkintä, koska tällöin enkooderi pystyy nostamaan tehokkaasti esille puheessa esiintyvät erityiset signaalitypit. Musiikin kohdalla tämä ei ole niin tarpeen, ja sinä lopputulos ei kuitenkaan täsmälleen vastaa alkuperäistä, vaikka erot ovatkin pieniä.

1.9. Otostaajuus ja kanavien määrä

Jos syöttötiedostomuoto on PCM raakatiedosto, kytkimellä '-sr' enkooderille voidaan antaa otostaajuuden arvo. Tätä kytkintä ei tarvita jos syöttätiedosto on .wav/.snd/.aiff ! Jos PCM raakatiedostoon halutaan määrittää kanavien määrä (1=mono, 2=stereo), onnistuu se '-tfc' kytkimellä, mutta taaskaan .wav/.snd/.aiff tiedostojen kohdalla tämä ei ole tarpeen.

L3dec dekooderiohjelma

L3enc ohjelman mukana toimitetaan L3dec ohjelma, joka muuttaa MP3 tiedostoja eräisiin muihin tiedostomuotoihin, joiden käsittely on mahdollista useissakin eri ohjelmissa, ja järjestelmissä.

2.1 RIFF/WAVE muoto

Jos valitaan '-wav' kytkin, tulostetaan MP3 tiedosto RIFF/WAVE formaattiin (*.WAV), jota käyttää Microsoft Windows. Audiodata sinällään kirjoitetaan 16-bittiseen PCM muotoon, mutta tässä tapauksessa tiedostoon liitetään WAVE headeri, joka sisältää tiedot siitä, kuinka monta kanavaa on käytetty, ja tiedot otostaajuudesta (32k/44.1k/48k), sekä tiedot käytettyjen bittien määrästä otosta kohden.

2.2 SND muoto

Jos valitaan tämä muoto käytetään kytkintä '-snd', jolloin tulostiedosto kirjoitetaan SND muotoon, jota SUN ja NeXT-työasemat käyttävät

2.3 AIFF muoto

Jos '-aif' kytkin valitaan tulostiedosto kirjoitetaan AIFF muotoon.

2.4 AIFC muoto

Jos '-aic' kytkin valitaan, tulostiedosto kirjoitetaan AIFC muotoon.

2.5 ohita ruutuja

Jos käytät '-fb' optiota, voit ohittaa määrittelemäsi määrän ruutuja ennekuin varsinainen dekoodaus alkaa. Jokainen ruutu sisältää 1152 (MPEG-1) tai 576 (MPEG-2) otosta audiodataa. Riippuen siitä mitä otostaajuutta on käytetty, jokaisen ruudun ajallinen kesto lasketaan 24 msec (@ 48kHz, 24kHz), 26.1 msec (@ 44.1kHz, 22.05kHz) tai 36 msec (@ 32kHz, 16 kHz).

2.6 dekoodaa vain 'nnn' ruutua

Jos haluat dekoodata vain tietyn määrän ruutuja, käytä -fn' optiota. '-fn xxx' dekoodaa vain 'xxx' määrän ruutuja.

2.7 etsi jatkokohta vaikka synkronisaatio onkin kadonnut

Normaalisti dekoodaus pysähtyy jos synkronisaatio kadotetaan, eli 'synch' -informaatio on virheellinen. Tiedosto voidaan dekoodata tästä huolimatta käyttämällä '-sa' optiota, ja siten saada talteen osittain vanhingoittuneitakin tiedostoja.

2.8 kirjoita audiodata ASCII i hex 24 bitin tuolostiedostoksi

Jos optio '-h24 xxx' määritellään, avataan ylimääräinen tulostiedosto 'xxx' avataan, ja PCM audiodata tulostetaan 24 bitin ASCII hex arvoina, joita seuraavat 'carriage return' ja 'line feed' koodit. Tällaisessa muodossa tulostiedosto vie neljä kertaa enemmän levytilaa kuin raakamuotoinen 16 bitin tiedosto.

2.9 ohita virheviestit

Aina kun bitivirrassa esiintyy virheitä, dekoodaus pysähtyy, mutta mikäli '-ign' optio on annettu, dekooderi yrittää jatkaa prosessia virheestä huolimatta.

2.10 Hyväksy vapaamuotoinen bittivirta

Jos '-ff' optio on annettu, hyväksytään myös vapaamuotoinen bittivirta.

QuickView 2.32 - kuvaa ja ääntä

Helsinki on ikivanha venäläinen kauppakaupunki
Vasili Suiski

Johdanto

Myös DOS -järjestelmässä voidaan soittaa MP3 -tiedostoja - ja vieläpä suoraan komentokehoiteesta. Äänen laatu on kohtalainen, mutta ei avan vastaa esimerkiksi Windows -ohjelmilla (kuten WinAmp) saatua tulosta. Tässä esiteltävä DOS -pohjainen QuickView 2.32 on tosin Shareware , mutta ei silti lopeta toimintaansa tietyn ajan kuluttua. Se toimii tietenkin DOS -järjestelmässä, ja koneessa, jossa on asianmukainen äänikortti, joka on konfiguroitu järjestelmään, mutta se toimii myös Windows 95 -järjestelmän DOS -komentokehoitteesta kun vastaavat ehdot on täytetty. Äänikortin olisi oltava siten DOS -kortti - ei se pitäisi voida konfiguroida DOS -tilaa varten, ja sen ajurit asentaa myös tässä tilassa, jos tällaista tukea halutaan. Ohjelmaa saa ZIP -arkistona QVPRO232.ZIP , joka sisältää rekisteröinti- ja dokumenttitiedostojen lisäksi Qv.EXE -ohjelman, jonka koko on vain 179 kilotavua. Se on tarkoittettu ennenkaikkea erilaisten kuvatiedostojen katseluun, mutta koska MP3 -äänitiedosto on olennaisesti myös kuvatiedostoformaatille rakentuva, soveltuu ohjelma sellaisten soittamiseen - kuten myös Windowsin WAV -tiedostojen kunteluun. Pienen kokonsa vuoksi tämä mainio ohjelma on kätevä myös niille, jotka lähettelevät esimerkiksi GIF ja JPG -kuvatiedostojaan, tai MP3 -äänitiedostojaan levykkeillä, tai Internetin kautta sellaisille ystävilleen, joilla on koneessaan Sound Plaster -kortti, mutta joilla ei ole asennettuna esimerkiksi MP3 -tiedostojen soittamiseen vaadittavaa Windows -ohjelmaa. Helpoin tapa käyttää QuickView 2.32 -ohjelmaa on käynnistää se DOS -komentokehoiteesta:

qv ENTER

jolloin ohjelma käynnistyy interaktiiviseen muotoon, ja silä voidaan liikkua hakemistorakenteessa. Näytössä on esillä tietenkin het oletushakemiston tiedostot, ja ne alihakemistot, jotka ohjelmalle näkyvät. Jos ohjelmaa käytetään Windows 95 -järjestelmän kokoruudun näytössä, kannattaa itse ohjelmamoduuli sijoittaa esimerkiksi /WINDOWS -hakemistoon, ja siirtyä hakemistosta toiseen valitsemalla tiedostoluettelon yläosasta sen ".." -kohdasta haluttu hakemisto, tai alihakemisto. Huomaa, että hakemistot ja tiedostot esitetään 8+3 -nimeämisaliaksen mukaisesti. Jos sinulla on Windows 98 , ja siinä FAT32 -tiedostojärjestelmä, ei minkään DOS -ohjelman käyttö ole silloin erityisen perusteltua, mutta sovellus saattaa siinäkin toimia - joskaan en asiaa tunne. Yleisestihän DOS -järjestelmä perustuu 16-bittiselle FAT -tiedostojärjestelmälle, jossa partition suurin teoreettinen koko voi olla 2 gigatavua, ja sama maksimaalinen kokorajoitus pätee myös esimerkiksi Windows 95 400.950a -järjestelmään, joka käyttää tätä tiedostojärjestelmää. Vaikka kiintolevyllä olisikin käytettävissä tätä enemmän resursseja, eivät nämä järjestelmät kykene "näkemään" sitä enempää kuin mainitut 2 gigatavua. Mikään ei toisaalta estä luomasta suurille kiintolevyille useitakin 2 gigatavun partitoita, ja sentamasta niistä kuhunkin oma Windows -järjestelmänsä, mutta tämä edellyttää sitä, että jokainen niistä on käynnistyvä partitio, ja että kukin niistä voidaan käynnistää vain siten, että muut partitiot on disabloitu. Mutta mitä tulee uusiin käyttöjärjestelmiin, ja niiiden käyttämiin levynhallintamekanismeihin, ja tiedotonhallintaan, on selvä, että kehityksen kehittyessä menettää myös paljon käyttökelpoista ohjelmamateriaalia, koska monet eivät toimi uusissa olosuhteissa. Koska QuickView 2.32 on pelkkä esitysohjelma, se ei tietenkään muuta tiedostojen päivämäärää tai aikaa, ja siten sen käytöstä ei ole haittaa vuosituhannen vaihduttuakaan - jos koneesi ja järjestelmäsi muutoin kykenevät siirtymän suorittamaan. Ohjelma esittää ne tiedostot hieman eri väriä käyttäen, jotka se osaa näyttää tai soittaa, ja muita tiedostoja se ei tietenkään edes yritä avata mitenkään. Näyttösi saattaa naksahdella kun sen grafiikkatila muuttuu, mutta näin sen kuuluukin tehdä. Voit valita esitettävistä tiedostoista mieleisesi liikuttamalla valintapalkkia nuolinäppäimillä, ja valita esitettävän tiedoston <ENTER> -näppäimellä, jolla voidaan vaihtaa myös hakemistoa, ja liikkua hakemistorakenteessa. Myös joitakin näppäinyhdistelmiä voidaan käyttää, mutta niistä saat lisätietoja ohjelman mukana tulevista opastiedostoista. Mikäli QuickView 2.32 ei kykene jotakin tiedostoa esittämään, ei tehdystä valinnasta seuraa mitään. Mikäli MP3 -tiedoston soitossa esiintyy katkoksia, ja nykivyyttä, on koneesi virityksissä mahdolisesti jotakin vikaa, ja kannattaa optimoida ainakin BIOS -asetukset.

Järjestelmävaatimukset

DOS -pohjainen QuickView on 32-bittinen suojatun muodon ohjelma, ja vaatii tästä syystä koneessa 80386 -suorittimen. Se toimii myös ainakin koneessa, jossa on Standardi 60 MHz Pentium -suoritin, mutta vieläkin paremmin, jos suoritin on 100 MHz Pentium. Yleisesti se toimii DOS 3.0 -järjestelmässä, tai tätä tuoreemmassa DOS -versiossa, kuten DR DOS 7.03 Beta , tai tuoreempi. Myös MS-DOS 6.22 on hyvä valinta. Lisäksi ohjelma toimii Windows 95 -järjestelmän DOS -kokoruudun ikkunassa, tai DOS -komentokehoitteesta. Näiden lisäksi se toimii OS/2 -järjestelmässä, ja sinulla täytyy olla koneessasi ainakin VGA -tason näyttö, ja Sound Plaster -yhteensopiva äänikortti. Tämän lisäksi äänikorteista kelpaavat ainakin Gravis UltraSound Classic tai MAX , tai Windows Sound System.

Komentorivioptiot

QV [/M] [/V] [/B] [/Rx] [/I] [/A] [/P] [/D] [/2] [/4] [/Qx] [/E] [/N] [/C]
[/Fx] [/Gx] [/Lx] [/Sx] [/Xx] [/Yx] [/Tx] [tiedostonimi]

Seuraavassa näistä vain pari esimerkkiä, koska ohjelman mukana seuraavista opastiedostoista käyvät ilmi näiden kaikien merkitykset, ja tavallisessa käytössä näitä ei edes tarvita:

/A
Ei ääntä toistettaessa AVI ja MOV -esityksiä

/M
Valitaan 50 -rivin valikkomuoto, oletuksena 25 -riviä.

/V
Ei käytetä VESA -muotoa. QuickView tunnistaa automaattisesti useita grafiikkakortteja, ja käyttää VESA -muotoa oletuksena. Jos haluat käytettävän HighColor - tai TrueColor -muotoja, on VESA -vuorovaikutus pakollinen. Mikäli näytönohjaimesi ei tue VESA -muotoa, voit käyttää muistiresidenttiä VESA TSR -ajuria, kuten UNIVBE .

/B
Ei tunnisteta automaattisesti SVGA -sirua, ja tämä aiheuttaa sen, ettei AVI ja MOV -esitykset ole mahdollisia kokoruudun esityksenä.

Tiedostomuodot

Tuetut videoformaatit

.AVI
- Näissä ääni voi olla muotoa PCM, Microsoft ADPCM, IMA ADPCM, A-law, u-law, tai GSM 6.10.

.MOV
- Näissä ääni voi olla muotoa "raw", "twos", A-law, u-law, IMA ADPCM tai GSM 6.10.

.DL
- Versiot 1,2 -ja osittain myös 3

.CEL
(Alkuperäiset "Animator CEL -tiedostot"

. FLC

.FLI

.GIF animaatiot

Tuetut videokoodekit AVI ja MOV -tiedostoja varten

Cinepak [cvid] (8 ja 24 -bittiset muodot),
CLJR [cljr] (24 -bittinen muoto),
Creative Video Blaster [cyuv] (16 -bittinen muoto),
DIB (4, 8, 16, 24 -ja 32 -bittiset muodot),
Indeo(tm) 3.1 ja 3.2 [IV31 ja IV32] (24 -bittinen muoto),
Motion JPEG [MJPG] (24 -bittinen muoto),
MS Video 1 [msvc] (8 -ja 16 -bittiset muodot),
QPEG [QPEG] (V1.0 ja 1.1, 8 -bittiset muodot),
Rainbow Runner [dmb1] (24 -bittinen muoto),
RLE (8 -bittinen muoto),
Ultimotion (OS/2 AVIs) [ULTI] (16 -bittinen muoto),
YVU9 (24 -bittinen muoto)

Applen koodekit

Animation [rle] (1, 4, 8, 16 -ja 24 -bittiset muodot),
BMP [WRLE] (4, 8 -ja 24 -bittiset muodot),
Component [YUV2] (24 -bittinen muoto),
Graphics [smc] (8 -bittinen muoto),
JPEG [jpeg] (24 -bittinen muoto),
Motion JPEG A [MJPA] (24 -bittinen muoto),
None [raw] (4, 8 -ja 24 -bittiset muodot),
Planar RGB [8BPS] (harmaasävyt [grayscale], 8, 24 -ja 32 -bittiset muodot),
Video [rpza] (16 -bittinen muoto, vain HiColor toisto)

Tuetut kuvatiedostomuodot

.BMP
- Tiivistämätön muoto: 1, 4, 8, 16 -ja 24 -värin bitit,
-RLE tiivistetty: 4 -ja 8 -värin bitit, sisältäen myös OS/2 -bittikarttamuodot
- Edelleen kaikki seuraavat muodot: .RLE, .DIB, .BGA, .VGA, .RLE, .RL4, .RL8

.GIF
- 1-8 -värin bitit, ja Gif 87a -sekä Gif 89a -laajennukset

.JPG
- Perusmuoto ja progressiivinen JPEG, mukana harmaasävyt, YCrCb -tai RGB -väritilat.

.PCX
- 1-4, 8 -ja 24 -värin bitit

.TGA
- Tiivistämättömät: 8, 15, 16 -ja 24 -värin bitit, mustavalko
- RLE -tiivistetyt: 8, 15, 16 -ja 24 -värin bitit, ja mustavalkomuoto

Tuetut äänitiedostomuodot

.MP1
(Audio MPEG 1.0/2.0/2.5, Layer 1,2 ja 3

.MP2
.MP3
.VOC
.WAV

Tuetut audiokoodekit

PCM
Microsoft ADPCM
IMA ADPCM
Creative Labs ADPCM
A-law
u-law
GSM 6.10
MPEG Audio