Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland
Olen aikanani pitänyt MP3.COM -palvelimella useitakin nettiradioasemia, ja siellä on ollut mukana myös useita suomalaisia, tietenkin. Jatkoin harrastusta IAC -palvelimella, mutta vähensin aktiviteettiani siellä koska palvelimella oli usein erilaisia häiriöitä: mm. kuvat tahtoivat hävitä, ja toisinaan musiikkikin. Sitäpaitsi jatkuvat artistien pyynnöt ottaa heidän musiikkiaan soittolistoille alkoi ärsyttää. Olen kuitenkin valmistanut parista kotimaisesta soittolistoilla aikanaan killuneista 128 kbps MP3 kappaleista uudet 160 kbps MP4 täysmittaiset versiot, joista käy ilmi ainakin se, etteivät ne nyt niin huonoja olleet. Ajattelin jossakin vaiheessa jopa sitäkin mahdollisuutta, että olisin tehnyt suomalaisia, oikeita paikallisradioasemia varten oikean radio-ohjelman, jossa olisin esitellyt edesmennyttä MP3.COM -vainaata, mutta ajatus kuitenkin kuoli – vaikka olinkin vilkkaassa eemailien vaihdossa useimpien artistien kanssa, ja siten tavallaan tunsin heidät, ja useimmilla ei varmastikaan olisi ollut mitään tällaista vastaan. Monet heistä lähettivät minulle jopa omia cd -levyjään. Olen käyttänyt tässä esillä olevia biisejä enkoodatessani Gnormalize -ohjelmaa, sekä tietenkin Fedora Core 6.0 -käyttöjärjestelmää. Kyse ei kuitenkaan ole ollut pelkästä formaatin mekaanisesta vaihdoksesta, koska esimerkiksi Katapultin ja Cosmoz Cowboyzien enkoodaamat MP3 tiedostot oli kompressoitu aivan tappiin, joten äänitystasoa täytyi ensiksi laskea, ja sitten ekvalisoida tiedostot uudelleen. JaPe Kallion ja Torakan enkoodamien tiedostojen äänitystaso oli taas alakanttissaan, joten tasoa piti hieman nostaa. Voi sanoa, että lopputulos on korvin kuultuna hieman parempi kuin alkuperäinen MP3 tiedosto, muta voi tämä vaikutelma olla psykoakustista harhaakin. Myös kultturityötä on tässä tullut tehtyä, sillä Torakka kertoi että hän on aikanaan menettänyt kokonaan tässä esitettävän äänitteensä tietokonerikon vuoksi, joten minun luomani MP4 tiedosto ei ole kenties paras, mutta varmasti ainoa. Spliff Richardsin biisin liitin joukkoon tummaan siksi, etten löytänyt netistä enää mitään tätä vastaavaa äänitettä. ja minusta tällaistan pitäisi olla saatavilla. Toivottavasti Spliff ei tästä esillepanosta pahastu, jos on enää elossakaan? Nämä esitykset sisältävät sisäisen hymyn huumoria, tai ainakin toivoisin, että ymmärtäisitte niihin sisältyvän komiikan, ja samalla myös niihin sisältyvän rautaisen ammatitaidon. Miten tätä MP4 -formaattia sitten soitetaan? Jos koneessasi on esimerkiksi Windows Vista, ja siinä uusin Windows Media Player, saa sen soittamaan näitä tiedostoja asentamalla WMPTagSupportExtender -ohjelman, jollei muita koodekkiohjelmia ole asennettu systeemiin. Linuxissa taas RealPlayer osannee näitä soittaa, mutta ei windowsissa, jossa mainittu ohjelma vaatii Quick Time Playeria. Vaikka tiedostotarkenne MP4 viittaakin videotiedostoon, on tässä kuitenkin kyse puhtaista audiotiedostoista.
160 kpbs MP4 audiofile
Tämä artisti on asunut Vehmersalmella, joka sijaitsee lähellä Kuopion kaupunkia. Pidin biisistä aikanaan senverran, että liitin sen eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimelle.
160 kpbs MP4 audiofile
Tämän ”bändin” mahdollisista taustoista minulla ei ole mitään tietoa, mutta minusta biisi oli aikanaan senverran kekseliäs, että liitin sen eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. Parasta biisissä on mielestäni lopussa kuuluva nauru, ja biisin keskivaihella moneen kertaan toistettu se on kissa ja Kaisa Puunenä. Mitähän nuokin tarkoittanevat?
160 kpbs MP4 audiofile
Tämä bändi on kotoisin Itäsuomesta (Ehkä Lieksasta, tai jostakin vastaavasta paikasta kumminkin), eli nämät olivat niin sanotusti Karjalan poikia. Bändin muu tuotanto oli kylläkin melko meluisaa, mutta tämä esitys oli mielestäni täysosuma, ja liitin tämänkin senvuoksi eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella.
160 kpbs MP4 audiofile
Kaveri osallistui biisillään erääseen kilpailuun, jonka järjesti nuorten tietokonemonttöörien yhtymä, ja joka kokoontuu vuosittain suureen tapahtumaan Helsingissä. En nyt millään muista tapahtuman nimeä, mutta siellä on tietokoneita monta rivillistä suuressa hallissa, ja osanottajat ovat siellä yötäkin. Biisi ei kuitenkaan pärjännyt juuri tuossa nimenomaisessa kisassa, mutta oli minun mielestäni senverran hyvä, että liintin sen eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. Tämä on ehkä ainut merirosvolaulu, jossa puujalalla on merkittävä osuus naisen raskaaksitulossa.
215 kpbs MP4 audiofile
Tämä kaveri on tehnyt levynkin, jossa oli muutama biisi, mutta ei tätä nimenomaista Business -biisiä kumminkaan. Minusta biisi on (vieläkin) senverran hyvä, että liitin tämänkin tästä syystä eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella.
Millainen henkilö olen itse – siinäpä vasta tyhmä kysymys? No, enpä paljon minkäänlainen, ja varmastikaan en ole sinällään kovinkaan kiinnostava. Remu Aaltonen sanoi kerran Albert Järvisestä, että jos joku näki tämän lojumassa jossakin tuolissa esiintymispaikan takahuoneessa, ei hemmo eronnut mitenkään muista vastaavanlaisista tuoleissa lojujista, mutta heti kun mies otti kitaran käteensä, tuli tästä aivan toinen mies. Tähän toiseen mieheen monet haluaisivat tutustua, ja elääkin juuri heidän kanssaan, mutta valitettavasti ainut tarjolla oleva vaihtoehto on tämä tuoleissa lojuja, joka hikoilee pahanhajuista hikeään, ja käy vessassa vääntämässä kammottavanhajuisia krapulaulosteitaan, ja örisee kun jotakin kysytään. Jos olisin kuuluisa artisti, olisin varmasti ihan samanlainen, ja olen sellainen vaikken olekaan kuuluisa. Minusta ei ole mitään kerrottavaa, ja olen onnekseni unohtanut paljon siitä mitä olen nähnyt, tai kokenut. Ehkä vain jotkut täysin toivottomat friikit voisivat meikämannesta kiinnostua. Sekin olisi täysin turhaa, sillä en minä heidän matkaansa kuitenkaan lähtisi, enkä ottaisi heistä ketään sydämeni valituksi. Mutta katsopas ylläolevaa kuvaa: näin komeaa poikaa sitä ollaan oltu joskus takavuosina - yllätettynä kesken piipullisen. Niin vilpitön katse, totta, mutta noilta kasvoilta henkii myös tietty, typerä omanarvontunto. Löysin tämän kuvan vanhojen negatiivien joukosta, ja pienillä, elektronisilla taikatempuilla onnistuin elvyttämään sen – ikäänkuin se olisi otettu eilen – ikäänkuin Peke-setä olisi suunnannut kameran objektiivin meikäläisen tuolloiseen, kaitaan naamaan ihan vasta toissapäivänä. Tällaisena sitä oli valmis vaikka maailmaa valloittamaan, mutta mitä sitä valmista maailmaa itselleen voittamaan. Muta mitä siitä sitten vaikka sattuisikin voittamaan jotakin - lähdettävähän täältä on kuitenkin. Samanlainen sähläyspaikka maailma lienee nytkin kuin oli silloinkin kun sitä kummemmaksikin kuvitteli. Vastaantulevat ihmiset ovat kategorisoituneet täsmälleen samalla tavalla kuin silloinkin, eli sama kaava näyttää toistuvan sukupolvesta toiseen. Tuossapa saapastelee se sama jamppa kuin kymmeniä vuosia sitten. Samanlaiset ovat elkeet ja puheet, mutta mies tai nainen on kuitekin eri. Naamakin näyttää ihan samanlaiselta. Ihmiset vain kuvittelevat olevansa yksilöllisiä, kun vetävät vaikkapa goottikuteet ylleen, mutta ei niissä mitään uutta ole, ja ne eivät varsinaisesti lisää persoonaan yhtään mitään. Itse asiassa nykyinen ihmisten ulkoasu on paljolti markkinamiesten aikaansaannosta. Voit hyvinkin olla juuri nyt joku Cosmopolitan – nainen, tai laiha kuin tikku, mutta tosiasia on se, että enemmistö suomalaisista naisista muuttuu varsin nopeassa tahdissa tukeviksi tantoiksi, joilla on paksut käsivarret ja rasvapoimujen raoista tiirustelevat tihrusilmät. Tämä on sillkka tilastollinen tosiasia, ja siitä on hauska muistuttaa koska se on nuorille naisille niin kovin tärkeä asia. Miehille ulkonäkö lakkaa olemasta tärkeä asia jo varhaisessa keski-iässä. Pikkeuksena ovat vain homot, jotka aina hoitavat ulkonäköään huolella, ja osaavat pukeutua. No, olin itsekin kaupparatsujen onneton uhri, kun käytin vuosikymmenet jammameita, ja useita vuosia maripaitaa , ja kuuntelin agloamerikkalaista musiikkia, joka opettaa vain halveksimaan omaa, ikiaikaista kalevalaista perintöä. Alunperinhän me olimme shamanistinen kansanheimo, ja meillä oli oma yhteytemme maan jumaliin. Mennyttä mikä mennyttä. No, nyt olen luopunut ainakin jammareista ja maripaidasta. Jos olisin juuri nyt nuori, minulla olisi pitkä lippa ja lökkäpöksyt – vaikken ehkä olisikaan aivan läpikaupallinen rullalaudan lätisyttäjä. Ottaisn salaa kuvia tyttöjen vessasta, ja lähettelisin niitä sitten kaikille tuntemilleni pojille, ja laittaisin niitä nettiin. Söisin halulla roskaruokaa, ja lihoisin itseni sairaaksi jo nuorena, ja myös kuolisin nuorena, sillä nuorukaisenhan se kuolla kuuluukin. No, olipa yllämme sitten millaiset rytkyt hyvänsä, niin olemme aina sitä miksi muut meidät määrittelevät, vaikka ihmiset maksavat tämän muiden määrittelemän ulkoisen habituksen omasta pussistaan! Joku, joka on tänä päivänä puhelias, ja pälättää kuin ompelukone, oli sellainen myös edellisessä elämässään, ja sellaiseksi myös syntyy. Sama, tietty ihmistyyppi löytyy jokaiselta vuosisadalta, tuhannen ja tuhannen kertaa, yhä uudelleen ja uudelleen toistuen ja kertautuen. Olemme toinen toistemme kaikuja ja kiekuja, ja oman elämämme orpanoita. Tältä kannalta ikuinen elämä olisi todellakin sangen ikävää - varsinkin nykyään, kun jokainen on toinen toisensa klooni, ja lopulta jokainen on puristettavissa jonkinlaiseksi kaikkia jokapäiväisyyksiä edustavaksi robotiksi, joka voi olla jokaikisen ikioma leikkikalu, jota nämä pitävät ainutlaatuisella tavalla omanaan, vaikka kyseessä onkin pelititalossa nähty vääristymä.
Vapaat kanat toki tiedetään, mutta tunnetaanko yhtään vapaata, täysin riippumatonta palvelinta, jolta saisi täydellisen vapaata musiikkia? Jos palvelimia olisikin, niin tuskinpa sentään pilvin pimein täysin ilmaiseksi työskenteleviä muusikkoja. Kysymys on mielenkiintoinen. Onko olemassa yhtään sellaista muusikkoa joka työskentelisi vain musiiikkinsa hyväksi, eikä piittaisi maineesta ja kuuluisuudesta? Eikö jo musiikin esillepano kieli halusta saada muilta tunnustusta ja ihailua? Vain aniharvalla on mahdollisuutta luoda sellaista musiikkia, josta kukaan ei maksa mitään, ja jota ei ole ollut ennestään olemassa, ja joka olisi täysin vapaata kaikesta kaupallisuudesta. Täytyy olla joko sikarikas, tai sitten elää jonkun syytingillä. Pääasia on se, että joku aina maksaa elannon, ja antaa kodon sekä konnun, sekä puolison ja lapsen, karjan ja kaiken omaisuuden. Muutoin täytyy käydä töissä, tai ainakin hakemassa työttömyyskorvausrahat elämiseen, tai ilmaisen ruokapaketin vapaakirkosta. Mutta jos tilaisuus tarjoutuu, täytyy se käyttää hyväkseen, sillä se kannattaa aina, niinkuin lukeminen. On niin paljon ihmisiä, jotka empivät laittaa omatekemiään muiden pällisteltäväksi, koska epäilevät etteivät kuitenkaan saava mistään rohkaisua. Ei sillä ole niin väliä, sillä kyllä maailmaan mölyä mahtuu! Internet on näet suuri tasavertaistaja, kuten coltti aikanaan lännessä, ja internet sallii jokaiselle mahdollisuuden olla edes muutaman päivän kuninkaana. Faneista ei niistäkään ole puutetta, sillä aina löytyy muutamia, joita kiinnostaa se, mitä nettiin on syötetty. Etäältä tarkasteltuna jopa sinä voit olla mielenkiintoinen. Ihan jokainen voi saada helposti muutaman tuhatta innokasta ihailijaa, kun taas Suomessa heitä voisi olla vain ehkä kolme: isä, äiti, ja sisko. Maailma on avara. Täytyy vain löytyä tuota sinnikkyyttä, ja täytyy olla vakuuttunut siitä, että se, mitä tarjoaa, on vähintäänkin hyvää. Onhan netissä sellainenkin hahmo kuten Pierulan Armas, joka on tietenkin kuvitteellinen, mutta joka saa uuden elämän netissä, niinkuin kaikki muutkin netin hahmoista. Jos tekee musiikkia, ei haittaa, vaikka lauluääntä ei olisikaan, tai vaikka soittaminen olisi pelkkää yksitoikkoista kitaran rämpyttämistä. Tärkeintä on se, että musiikkissa on sitä jujua, ja että vaikuttaa siltä että olisi sanomassa jotakin tärkeää. Illuusio jostakin on kaiken perustana, ja on vain hyvä että sanoja sattuu seisomaan sanottavansa takana. Ei siis auta vaikka rakentelisit musiikkiisi millaiset kontrapunktit hyvänsä. Itse olen tehnyt lähinnä sellaista musiikkia, joka ei ole oikeastaan lainkaan musiikkia, sillä minun biiseistäni puuttuvat mm. introt sekä kaikenmaailman välikeosat - eli minun biiseissäni ei ole rakennetta. Minun musiikkini on kai kaikken lähinnä kansanmusiikkia, koska siinähän toistetaan jotakin hokemaa väsyksiin asti, tai jotakin sinällään merkityksetöntä fraasia, kuten rankalialilei, tai sunfarallalilei. Yksinkertainen laulu lähtee siitä, että joku saa kirjeen, jossa menettää kaiken aineellisen, ja huomaa pöydällä toisen kirjeen, jossa eukko ilmoittaa löytäneensä uuden, ja kun sitä sitten menee kävelemään pihamaalle, putoaakin kaivoon – ja silloin ja vain silloin irtoaa hampaiden välistä se hauen laulu, jonka tämä lauloi puun latvasta. Tästä mun lauluni mukavasti alkaa... No, minun musiikistani puuttuu myös lohduttava sanoma, jonka avulla ihmiset jaksaisivat päivästä toiseen paremmin, ja minä en käsittele sentapaisia aiheita kuten rakkautta ja muuta tunteellista roinaa. Onhan minulla tietenkin ollut noita ihmissuhteita ihan kiusaksi asti, mutta ei niissä ole mitään erityistä kerrottavaa. Joskus näet onnaa, ja joskus ei. Kaikkein pahinta lienee se, ettei minusssa, henkilönä, ole todellakaan mitään mielenkiintoista, tai jännittävää. Mutta eihän jännittävyyttä ole myöskään julkkiksissa, jos niikseen tulee. Esimerkiksi Matti Nykänenkin on ihan tavallinen juoppo.
Minulle ei merkitse suuriakaan se, miten taitavasti itse kuuntelemani muiden tekemä musiikki on tehty, tai osaavatko muut muusikot edes soittaa – kunhat muusikot vain ovat mahdollisimman vapaita kanoja. Kaupallisen musiikin puolelta lähimmäksi vapaan musiikin ideaalia pääsee Juice Leskinen biisillään Jalkahiki-Viki, ja Veltto Virtanen biisillään Jerry Cotton. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vapaan muusikkokanan täytyisi olla hauska henkilö, mutta usein hän on, ainakin tahattomasti, hauska. Vapaan musiikin tunnistaakin siitä, etei siinä ole mikään kohdallaan. Nykyisellään en edes kuuntele juuri lainkaan esimerkiksi listamusiikkia - paitsi radiosta maalla – koska taustarumputus toimii hyvin nimenomaan siellä. Radio ei ole sillä maailman keskipiste. Radion voi sulkea ja laittaa linnut kovemalle, ainakin kesäisin. Panna variksiin volyymiä. Minun mielestäni kevyen populaarimusiikin kehitys on pysähtynyt jo kauan sitten, ja mitään oleellisesti uutta ei ole siihen ilmaantunut. Joonas Kokkonen sanoi tässä päivänä muutamana uusitussa Jatkoajassa, että klassinen musiikki eroaa siinä populaarimusiikista, että siinä tehdään jatkuvasti kokeita, ja luodaan variaatioita, kun taas populaarissa biisissä on tavalliseti vain yksi koukku, joka saa kuuntelemaan biisin uudelleen. Kokkonen oli täysin oikeassa: populaarimusiikki on paljon yksinkertaisempaa kuin klassinen musiikki, mutta samalla sellaista, että Kokkonen ei olisi kyennyt säveltämään ainuttakaan kevyen musiikin biisiä, joka olisi menestynyt, sillä senverran vaikeaa menestysbiisien teko on. Ja vaikka hän olisi treenannut miten paljon tahansa esimerkiksi laulamista ja kitaransoittoa, niin hän ei olisi yltänyt samaan kuin esimerkiksi B.B. King. Varmaankin Kokkonen olisi naurettu ulos.Tätä populaarimusiikin salattua, piilossa pysyttäytyvää, ja nimenomaan yksinkertaisuudellaan viettelevää puolta kun ajattelee, niin se alkaakin äkkiä tuntua varsin monimutkaiselta. Mutta ei populaarimusiikkia silti kannata varsinaisesti seurata. Minulle ei myöskään merkitse paljoakaan se, onko musiikki kaunista, tai onko se niin sanottua parempien ihmisten musaa. Ne, jotka kuuntelevat esimerkiksi klassista musiikkia, saattavat olla sielultaan jäykkiä kuin Vanttis-Heikin heinäseipäät, ja he eivät näytä siitä (tai elämästä) juurikaan mitään oppivan. Muuan heistä kertoin kerran minulle olleensa eräässä kokeellisessa pianokonsertissa, jossa soitaja oli kurkottautunut pianon sisälle, ja soittanut pianoa sieltäkäsin, ja se oli ollut hänen mielestään tavattoman jännittävää. Ei se kuitenkaan vedä vertoja radiossa aikanaan esitetyille ohjelmille jossa Toivo Kärki soitti kirjoituskonetta, ja Tapani Valsta viulua. Ja ne paremmat ihmiset: penkokaahan hieman tarkemmin heitä, niin hiukset saattavat nousta pystyyn. Mädännäisys suorastaan haisee. Joku näistä nokkaviisaista saattaa ylenkatsoa esimerkiksi Mannerheimin merkitystä kansamme historiassa, ja olla olevinaan köyhien puolella, mutta samalla harrastaa keinottelua osakkeilla, eli pyrkii tulemaan rikkaaksi, ja tavallaan samanlaiseksi aateliseksi kuten vaikkapa Mannerheim. Ei edes näe tässä mitään ristiriitaa.
Vaikka olenkin itse näennäisen vapaa, ja mielelläni myös vapaa kana, en ole, kuten jo totesinkin, en ole mikään oikea muusikko, koska minun musiikkiprojektini pyrkivät osoittamaan koko ajan vain sen, että jokaisesta voi tulla, tavallaan, muusikko, sillä se nyt on yksinkertaisesti kansanmusiikin syvin olemus – että lähes jokainen voi sitä tuottaa. Kaikki nämä kymmenet – ja sadattuhannet kitaran rämpyttelijät eri puolilla Suomea ovat kansanmuusikkoja parhaimmillaan. Kansanmuusikko voi myös soittaa huonosti, ja soittaa ja laulaa pieleen. Hän voi myös laulaa hoilata humalassa – mikä ei ole toivottavaa esimerkiksi oopperalaulajalta. Jos vain hyvää tahtoa riittää, voi myös kaikenmaailman kuorolaiset laskea tähän samaan kansanmuusikkojen kategoriaan. Kuoroissa synnynnäisesti pahat ihmiset laulavat kauniita lauluja, ja he koettavat silti näyttää laulauessaan mahdollisimman hurskailta, ja mahdollisimman uskovaisilta - ja ennenkaikkea: enkeleiltä. Kuorolaulussa ei minusta ole kuitenkaan minkäänlaista ideaa, kunhan jotakin hoilaavat – joskin stemmassa, tosin. Tärkeintä minulle on musisoinneissa se, onko esittäjällä tarjota minkäänlaista ideaa, ja se, onko muusikolla, tai bändillä, minkäänlaista huumorintajua, ja kykyä nauraa myös itselleen. Kun Lordi ei ilmaantunut linnanjuhliin, vaikka hänet oli sinne kutsuttu, hän paljasti samalla lapsellisuutensa ja huumorintajun puutteensa. Heppu kai kuvittelee elävänsä 80-vuotiaaksi kulkemalla koko ajan naamari päässään. Ketä tämä artisti kiinnostaa enää viidentoista vuoden kuluttua? Hän on eräs tämän ajan ikoneista, kuten Madonna, joka on pitänyt itsensä tiukalla treenillä samannäköisenä kuin Iggy Pop, ja molemmista toki huomaa, että vanhojahan he jo ovat. Meidän aikamme on plastiikkakirurgien aikaa, sekä botuliinin kukoistuskautta, jossa televisosarjojen ikääntyneet tähdet ovat aina luonamme kasvot botuliinin siloittamina, ja naamanahka kasvokirurgien kiristämänä. Me siis elämme eräänlaista teennäisyyden aikaa, jossa vallitsee näennäinen vapaus, ja jatkuva itsepetos. Jokainen uskottelee itselleen, että mikään ei häntä rajoita – ja silti joku Bush saattaa aloittaa sodan, jos niin tahtoo, puolustaessaan demokratiaa, jota ei ainakaan voi löytää Yhdysvaltain hallintakoneistosta. Ei ole olemassa minkäänlaista demokraattista elintä, joka estäisi onnettomia sotaretkiä. Näennäinen vapaus ilmenee myös niin, että televiso on täynnä joutavia sisustusohjelmia sun muita, joita homot juontavat. Televiso tarjoaa myös erilaisia äänestyksiä, jotka ovat sinällään turhanpäiväisiä. Elämme yhteiskunnassa, jota tieteiskirjalija Ray Bradbury kuvasi jo vuosia, vuosia sitten. Tätä maailmaa Lordikin sopii kuvastamaan, sillä eihän miehellä ole sitten minkäänlaista sanomaa, ja hän tarjoaa vain erään ideologian tyhjää kuorta, ja ajatusta siitä, että vain ulkoinen olemus merkitsee jotakin. Sellaisessa maailmassa jokaikinen voi olla Lordi – kunhan vaan pukee tämän käyttämät varusteet ylleen - ja hankki rintanapin. Osallisuus loorditaivaaseen siis aina ostetaan, ja joku tässä prosessissa aina rahastaa. Mutta onhan meitä aina toki huijattu. Ne, jotka vielä 1970-luvulla lauloivat taistolaislauluja, liittyivät myöhemmin joukolla vihreään liikkeeseen, ja saivat kukin uuden takin, jottei tarvinnut entistä kääntää. Mikäli joku älysi ruveta tekemään rahaa, niinkuin buntanpoika, ei tilin tekeminen poliittisen äärimenneisyyden kanssa ollut edes tarpeen – kyllä raha pojistaan huolen pitää, ja suut tukkii. Mitä taas vihreisiin tulee, on heidän kohdallaan tapahtunut täydellinen uudestisyntyminen, vaikka heti pinnan alla piileksiikin se vanha, rasvanahkainen kommari. Mitä taas poliitikkoihin tulee, meidän maailmassamme päästetään aina Barabbas irti heti kun se vain on mahdollista, ja kymmenittän jeesuksia on jo tähän mennessä tapettu. Poliitikot saavat tehdä millaisia kupruja tahansa, ja aina he pomppaavat takaisin kuvioihin niinkuin lyttyyn painettu silinterihattu. Elämme anteeksiantamisen ja unohduksen aikaa, jossa esimerkiksi historiaa tulkitaan vapaasti uudelleen. Elämme seniilien maailmassa. Niinpä voidaan väittää jälkikäteen länsivallat olisivatkin antaneet meille sotilasapua talvisodan aikana – vaikka synkkä tosiasia onkin, ettei mitään merkkejä mobilisaatiosta ollut näkyvissä. Ei muutaman lentokoneen ostaminen mitään todista – varsinkaan, kun ne eivät ehtineet edes käyttöön, vaan jäivät lojumaan Ruotsiin. Saamme tottua tällaiseen historian uudelleenlukemiseen, sillä ihmisten muisti historiallisista tapahtumista on lyhentynyt dramaattisesti, ja monet eivät muista mitään edes edellisestä päivästä, tai sitä, mitä söivät viime viikon torstaina. Muitta meidän aikamme on myös valikoivan informaationsyötön aikaa. Kun Spede poltti aikanaan filmejään mielenilmauksena sille ettei saanut valtiolta apurahoja, monet varmaankin uskoivat hänen tehneen juuri näin. Se on nimittäin tämä sankaruuden olemus, tämä uljaan heittäytymisen illuusio. Tässä mainittu Spede paljasti tosiasiassa vain lapsellisuutensa, sekä kykynsä valehdella – koska eihän hän kaikkia filmejään oikeasti polttanut, ja hänellä (tai jollakulla toisella) oli niistä varmastikin kopiot. Me elämme jatkuvassa kiinteiden olomuotojen harhassa. Uskomme, että presidentti tahtoo vain meidän parastamme, ja että oikeuslaitos on oikeudenmukainen, ja sen sellaista. Muuan mies väisti tässä vuotena muutamana tiellä olevaa hirveä, ja suistui ojaan, ja auto meni tuhannen päreiksi. Oikeus jätti miehen tyyten vaille korvauksia, koska hän ei ollut osunut hirveen. Opetus tästä kaikesta onkin se, että jos hirvi tulee tielle, niin ajakaan vain päälle, niin saatte korvaukset – vaikka teillä oliskin vain osakasko. Me myös maksamme palkastamme jatkuvasti tietynsuuruista maksua tulevaa eläkettämme varten, ja silti valtaosa meistä kuolee ennen eläkeikää. Omaiset eivät kuitenkaan pääse käsiksi niihin rahoihin, jotka vainaja on eläessään jo eläkettään varten maksanut. Kukaan ei ihmettele, mihin maksamamme rahat joutuvat, ja kuka ne käyttää, sillä uskomme että täytyyhän maailmassa olla jonkinlainen oikeudenmukaisuus näissäkin asioissa. Mutta kyllä harhaa piisaa vaikka nämä kiusalliset ristiriitaisuudet nyt tässä kohtaa unohtaisikin. En ole kertaakaan nähnyt, että pönäkkä kuoro purskahtaisi äkkiä nauruun, tai että kuoronjohtaja paljastaisi perseensä ja pyllistäisi. Se nyt ei vaan ole kuorolaisuuden syvin olemus. Jos kuorolaisuudesta haluaisi tehdä koomisen laulun, olisi se oikeastaan aika helppoa. Ensin laulaisi jotakin melodianpätkää, jossa toistettaisiin jotakin typerää fraasia, ja sitten äänittäisi siihen muita ääniä päällekkäisäänitysmenetelmällä. Lopputuloksena olisi kuoroesitys, jossa ei olisi kuitenkaan oikeaa kuoroa esiintymässä, vaan eräänlainen pseudokuoro. Näin pääsimmekin oitis minun huumorimusiikkini ytimeen, niin sanoakseni: jokainen voi olla oman itsensä kuoro.
Seuraavassa luettelo niistä musisoijista, jotka ovat minua naurattaneet – ainakin kerran, ja jotkut kahdestikin. Luettelossa on myös joitakin palvelimia, joille olen itse ladannut musiikkiani. Jotkut näistä ovat varsin tuoteita tuttavuuksia, kuten Unsigned Artists ja MP3.COM.
En ole suinkaan jäänyt Pekkaa pahemmaksi tässä oman kansanmusiikkini syöttämisessä maailman ihmisten pällisteltäväksi. Menestys on ollut varsin vaihtelevaa, ja joskus on onnannut, joskus taas ei. Jos aprikoitte sitä, miten joku suhteellisen tuntematon suomalainen jeppe voi saada kuulijoita tässä maailmassa, niin selitys on se, että en minä nyt niin kovin tuntematon netissä ole, ja olen työntänyt musiikkiani nettiin vuosikausia. On aina ollut mitä työntää. Kansanmusiikin olemukseen kuuluu se, että jotkut pitävät siitä, jotkut taas eivät, mutta vain harva kansanmuusikoista joutuu juorulehtien palstoille, varsinkaan, jos operoi netissä, koska juorulehtien lukijat eivät tunne netissä julkaistavaa ilmaista kansanmusiikkia, ja erittäinkään sen tekijöitä - joten kyseiset muusikot eivät omaa minkäänlaisia sensaation aineksia. Täytyisi tuntea ennestään ja olla puheenaiheena. Juorulehdet ovat riippuvaisia siitä julkisuudesta, joka avautuu nimenomaan toisten, samanlaisten lehtien kautta, jotka kirjoittelevat mielellään joistakin ihmisistä, jotka lukeva yleisö myös oppii tuntemaan näitä lehtiä lukemalla. Kyseessä on eräänlainen joukkopsykoosi, mikä taas on mahdonta, jos kyseessä on joku netissä tunnettu henkilö, sillä eivät ihmiset tiedä näistä muuta kuin korkeintaan nimen. Ei nettijulkkiksilla voi tehdä rahaa – ainakaan juorulehdet. On täysin samantekevää mitä nettimuusikko tekee vapaa-aikanaan, koska hän on, aina ja iankaiken, paskalehtien tarjoaman julkisuuden kannalta kuollut piste. Vain kerran muistan jonkun täysin tuntemattoman juopon tavallaan ylittäneen julkisuuskynnyksen, ja silloinkin vain rajoitetusti. Aikaanaan sain luettavakseni putkapidätyksiin liittyviä lausuntoja, ja mieleeni on jäänyt pari tapausta. Toisessa lausunto kuului seuraavasti: Paskansi Hankkijan konttorirakennuksen takapihalla olevan putkipinon päälle herättäen näin henkilökunnassa suurta närkästystä. Tai seuraava: Makasi alasti hautausmaalla ilman parempaa tarkoitusta! Nämä naurattavat vaikkei tekinjänä olekaan kuuluisa henkilö. Mutta kuitenkin yleisesti roskalehdille julkisia eläimiä ovat vain tietyt televisioon ja roskalehdistön tyrkyllä pitämät ihmiset, joista lehdet kertovat sitä tai tätä. Lehdissä kehitellään ja ideoidaan sitä, mitä Matti seuraavaksi paljastaa, tai onko hän alasti vai kokonaan ilman, ja mitä viisaita sanontoja hän taas on keksinyt – tyyliin: otin tai en! On myös tärkeää tietää, miltä Lordi näyttää ilman naamiotaan, tai minkä pöydän ympäri se toinen Matti taas juoksee naisia jahdatessaan – sikäli kun parremman musiikin harrastuksiltaan ehtii. Lienette ymärtäneet yskän. Nettijulkisuus on täysin toisenlaista, ja se ei perustu missään tapauksessa ainakaan sanomalehtiin, tai sensaatiolehdistöön, koska niitä ei tarvita, ja niistä ei ole juuri hyötyäkään. Sitävastoin erilaiset hakukoneet ja tietyt, tunnistamista helpottavat hakusanat, ovat nettijulkisuuden syvin ydin. Kuten myös se, että jos nyt jotakin voidaan jotakin kirjoittaa, se on varmastikin kirjoitettu ensimmäiseksi juuri netissä, ja siellä ovat esillä myös kaikki valokuvat, jotka paljastavat ihmisen rumat, rumat kasvot – meidän yöpuolemme. Nettijulkisuus ei ole koskaan mitään henkilökohtaista, tai kerro kohteestaan mitään, mutta latelee runsaasti yksinkertaisia totuuksia, joista itse kukin voi rakentaa millaisen hahmon tahansa. Ainut, jolla netissä pärjää pidempään, on tietty rehellisyys ja vilpittömyys, ja ennenkaikkea: monipuolisuus, koska netti kuolee koko ajan. Koko ajan sieltä putoaa jotakin pois, ja toisaalta sinne tulee koko ajan jotakin uutta, jota sinne ei vielä ole keksitty laittaa. Tässä prosessissa mukana pysyminen vaatii persoonallisuutta, ja tiettyä tunnistettavuutta, jotta sinut voitaisiin löytää yhä uudelleen ja uudelleen.
Timo
Kinnunen One Man Band - IAC
Timo
Kinnunen - Acoustic - iSound
Timo
Kinnunen One Man Band - Purevolume
Timo
Kinnunen One Man Band - IndieTunes
Timo
Kinnunen One Man Band - Tripod
Timo
Kinnunen One Man Band - UnSigned Artists
Timo
Kinnunen - on SoundClick
MuSeeks.com
- Timo Kinnunen
www.garageband.com
: band profile for Timo Kinnunen One Man Band
Timo
Kinnunen MP3.com.au
:::
SoundLift - TimoKinnunen
Timo
Kinnunen - Image World
Timo
Kinnunen - Angelfire
Timo
Kinnunen - Tripod
TimoKinnunen
- callasong.de
Timo
Kinnunen OGG
Timo
Kinnunen One Man Band - Download.com Music
Timon
Kinnunen One Man Band 2001
Vanha MP3.COM on nyt siis kuollut ja kuopatttukin, ja sen uudella seuraajalla ei ole oikeastaan mitään yhteistä vanhan kanssa - paitsi tuo nimi – koska uusi MP3.COM myy musiikkia vain rahasta. Allaolevassa kuvassa (jo edesmennyt) serkkuni Lasse antaa MP3.COM:lle vielä viimeisen kuoliniskun Saimaan Honkarannan maisemissa. Maisemien jylhyydestä on turhaa puhuakaan, sillä ahneuksissaan paikallinen suurmaanomistaja Brunnila on parturoinut huolellisesti ympäröivät metsät. Jollette ole varuillanne, tulee Lasse teidän uniinne, ja antaa lisää noita mojovia kuoliniskujaan. Lassea näet suututtaa se, etteivät ihmiset saa vapaasti soittaa kenelle tahansa.
Itse asiassa monet niistä, jotka olivat ladanneet musiikkiaan vanhalle MP3.COM -palvelinkoneistolle, ovat uudestisyntyneet Music Download -systeemiin, kuten myös minä, kuten voitte todeta allaolevasta linkistä:
klikkaa tästä siirtyäksesi Music Download.com -kotisivulleni
Mutta tietenkin vaihtoehtoja on muitakin, ja niitä on tullut jonkinverran lisääkin. Yleisenä tendenssinä on kuitenkin se, että ilmaisen kotisivutilan tarjonta on vähentynyt koko ajan, ja vaikka levytilaa olisikin, on sen käytössä lukuisia rajoituksia, kuten tiedostokoon suhteen, ja sen laatuun nähden: tiedostomuotona MP3 on enemmänkin kirosana, ja niitä ei haluta ilmaispalvelimille. Vain harvat kuitenkaan tajuavat kuinka laajakantoiset seuraukset MP3.COM -palvelimien alasajosta oli erityisesti vapaan marginaalimusiikin julkaisuun, ja sen levittämiseen - ja sehän ei nyt ainakaan levy-yhtiöiden leipää ole vienyt; itse asiassa ne ovat olleet melkoisen haluttomia ottamaan vaihtoehtomusiikkia julkaisuohjelmiinsa. Vanha MP3.COM oli (monista puutteistaan huolimatta) oikeastaan ainut systeemi IUMA:n ohella, joka tarjosi marginaalimusiikille kodin; sinne saivat kaikenmaailman vankilakunditkin ladata ällöttäviäkin tuotoksiaan - puhumattakaan vaatekaappien ja kellareiden neroista. On oikeastaan merkillistä että MP3.COM kaadettiin haastamalla se toistuvasti oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksista (jotka koskivat lähinnä tunnettujen artistien tekijänoikeuksilla suojattujen kappaleiden esittämistä covereina). MP3.COM määrättiin maksamaan levy-yhtiöille tuntuvia sakkoja, ja se vei se firman toiminnalta taloudellisen pohjan, joka perustui mm. nettimainonnasta saatuihin tuloihin, ja siitä että jotkut muusikoista maksoivat lisäpalveluista MP3.COM -yhtiölle pientä korvausta,. Heille uskoteltiin heidän kuuluvan jonkinlaiseen etuoikeutettun luokkaan. Monet heistä jäivät kuitenkin loppuselvityksessä kuivin suin. Mukana oli valtava määrä sellaisia jotka eivät maksaneet palvelimenpitäjälle penniäkään - ja eihän siinä olisi ollut mitään järkeäkään, koska he tarjosivat musiikkiaan korvauksetta halukkaiden saataville. Nyt nuo sinne ladatut biisit ovat ajautuneet mahtavan Microsoftin leiriin, ja se jakelee niitä kuin omiaan. Sanotaan, että kierrätykseen on ajautunut 100 000 -200 000 musiikkikappaletta, joiden käytöstä ei ole kysytty mitään ainakaan muusikoilta. Itse olin yksi heistä, poloinen, nettimuusikko, ja aktiivisena nettiradiosemien pitäjänä sain myös jonkinasteista, joskin täysin ansaitsematonta, nettijulkisuutta. Sain tietää MP3.COM -palvelimien lopettamisesta sattumalta kahta päivää aikaisemmin kun päivitin erästä nettiradioasemaani.
Mutta sitten siihen kaikkein tärkeimpään kysymykseen, eli kulttuurilliseen vaikutukseen. Vanhan MP3.COM -systeemin alasajon myötä jäädytettiin satojentuhansien MP3 -tallenteiden arkisto (arviolta yli 700 000 biisiä). Tämä kokoelma sisälsi mm. klassista musiikkia tunnettujen orkesterien esittämänä, ja erityisesti maailman eri kansojen kansanmusiikkia, ja lukemattomat sivut olivat linkittäneet itsensä MP3.COM -palvelimella oleviin sivuihin. Esimerkiksi amerikan intiaanien musiikki oli hyvin edustettuna, mutta nykyään sekin on hajallaan – ja kun Ne Yorkin tornit kaadettiin, menivät intiaanit mukaan sokeina amerikkalaisten kostomarsseille ympäri maailmaa. Niin heiltä unohtui se alkuperäiskansojen asia, ja musiikki. Jäädytetty musiikki saattaa olla edelleenkin tallella ainakin joiltakin osin, ja mm. GarageBand tarjosi myös minullekin tilaisuutta saattaa MP3.COM musiikkiani edelleen saataville jo muutamaa päivää ennenkuin vanha MP3.COM sammui lopullisesti. 16 huhtikuuta 2004 sain nimittäin GarageBand - postia, jossa tarjottiin mahdollisuutta elvyttää jäädytetystä databasesta biisejäni. Niitä olikin siellä kymmenittäin, mutta jotkut biiseistä eivät olleet enää palautettavissa millään konstilla, ja ilmaiseksi saatoin palauttaa vain kolme biisiä per sivu, ja muista olisin joutunut maksamaan - mikä on selkeästi väärin, koska kyse on jo kerran ilmaiseksi nettiin ladatusta musiikista, joka oli tarkoitettu jo alunperinkin ilmaiseksi muiden tavoitettavaksi ja vapaasti soitettavaksi. Lisäksi yleisölle tarjotut leikkeet olivat RealAudio -muodossa, ja tekniseltä laadultaan heikompia kuin alkuperäiset MP3 -tiedostot. Alla näet linkit niille sivuilleni jotka kykenin itse palauttamaan:
Mutta herää kysymys mitä olikaan kysymys? Kuinka moni MP3.COM muusikoista ymmärsi käyttää tätäkään tilaisutta hyväkseen, tai jos ymmärsikin, kuinka moni pystyi yhä edelleen muistamaan alkuperäisen MP3.COM -salasanansa, jota kautta sitten pääsi varsinaisesti elvyttämään biisejään. Ja ennenkaikkea: kuinka moni ymmärsi, että Microsoft saattaisi ostaa koko roskan? Tai joku muu. No, ainakin minun MP3.COM -palvelimelle lataamistani lähes sadasta biisistä useimmat olivat menneet sen siliän tien, eivätkä tule enää millään järjestelyillä takaisin, kuten Aino Kassinen sanoi aikanaan, koska terävänenäinen mies on ne vienyt. Tosin minulla on melkein kaikista niistä kopiot, koska onnistuin hankkimaan polttavan CD -aseman vähistä tuloistani – ja juuri ajoissa, mutta en ole aikeissakaan laittaa niitä sellaisinaan uudelleen saataville. Vanhan MP3.COM systeemin lopetuksen aiheutaman tuhon laajuutta kuvastaa se, että esimerkiksi meikäläiseen Kansalliseen äänitearkistoon (johon on koottu suurin osa julkaistuista kotimaisista musiikki- ja puheäänitteistä vuodesta 1901 lähtien ja muutamia lahjoituksena saatuja henkilöarkistoja) kuuluu VAIN n. 125 000 äänitettä. Kokoelma sisältää ääniteformaatteja sadan vuoden ajalta; 78 kierroksen levyjä savikiekkoja, nauhoja, vinyylilevyjä, CD-levyjä, kuului kokonaisuudessankin vain kuudesosa siitä mitä MP3.COM -palvelinkoneet sisältävät. MP3.COM:n kohdalla voitiin puhua tavallaan uudesta kansan - ja maailmanmusiikista, josta tulee aikanaan perinnettä.
Mutta asiaan. Huomattakoon (taas kerran) se, että marginaalimusiikin tekijät ovat enemmän tai vähemmän kansanmuusikkoja, ja he ovat sitä silloinkin kun tekevät musiikkiaan tietokoneohjelmilla, sillä jokaisena aikana tavallisten ihmisten tekemä musiikki on sitä niin sanottua kansanmusiikkia. Joskus kansa kykenee tuottamaan parempaa musiikkia, ja joskus taas kehnompaa. Muusikot sinällään ovat aivan tavallisia ihmisiä, joilla on musiikillista lahjakkuutta, ja soittotaitoakin löytyy. He eivät vain ole antautuneet muusikon epävarmalle uralle, tai sitten he ovat erityisen nuoria, jotka tekevät musiikkiaan pääasiassa tietokoneohjelmilla, koska eivät ole halunneet - tai eivät ole vielä oppineet soittamaan aitoja musiikki-instrumentteja. Viimeksimainitunlainen muusikko oli MP3.COM systemissäkin vaikuttanut Darude, joka oli ihan tavallinen Virtanen, ja ei oikeastaan osaa vieläkään soittaa mitään oikeaa musiikki-instrumenttia. Koska tästä instrumenttien oikeellisuudesta voidaan kiistellä loputtomiin, annettakoon sen jatkua tämän jutun ulkopuolella, sillä minua ei väitteleminen kiinnosta, ja kaikki muut saavat kaikin mokomin olla täysin oikeassa. Mukana oli myös aivan oikeita, täyspäiväisiä suomalaisia muusikoita, kuten Jake Voutilainen, joka soitti aikanaan Battaglia -yhtyeessä, ja sotti livenäkin ainakin kerran Jyväskylän yliopiston alati virtsanhuuruisessa ja kolkossa juhlasalissa, jonka alla sijaitsevat kosteat lainehtivalattiaiset vessat. Juhlasalin puolella taasen melkein koko vasen laita istui kiltisti ja alati totisina, kun esimerkiksi Tolonen ja Rekku Reckhardt nau'uttivat siellä kitaroitaan, ja Hullujussin reippaat pojat ravasivat näyttämöllä edestakaisin raidallisissa pyjamissaan - vasemman laidan edustajien innostuessa asiasta jopa näiveisiin taputuksiin saakka. Myös Sonja Biskop ehti vaikuttaa MP3.COM palvelimella hetken ennen sen sulkemista liitettyäni hänen biisinsä soittolistalleni, ja hänhän pärjäsi myös euroviisukarsinnoissa. Ulkomalaisista tunnetuimmista artisteista siellä vaikuttivat mm. Madonna, David Bowie, Little Richard, Fats Domino, Tom Jones, sekä Johnny Cash, ja monet muut. Itse vierastin niiden laittamista omille soittolistoilleni, mutta esimerkiksi David Bowie pääsi sinne koska on ollut oma suosikkini lajissaan.
Onkohan RIAA nyt tyytyväinen, kun MP3.COM ja IUMA ovat molemmat kyykytettyinä? Ennenvanhaan RIAA tunnettiin vain levysoittimen äänirasiassa käytettynä korjauspiirinä, joka muutti äänikäppyrää luonnollisemmaksi. Nyt RIAA haluaakin poistaa saatavilta kaiken ilmaismusiikinkin sen varjolla että muutaman kuuluisuuden kappaleita kopioidaan, ja niitä esiintyy listoilla, tai ainakin heidän apinoituja kappaleitaan. Kumma piiri kerta kaikkiaan??? MP3.COM sisälsi erityisen runsaasti erilaista maailmanmusiikkia, ja ns. indie -tyyppistä musisointia. Esimerkkinä vaikkapa amerikkalainen alkuperäiskansojen musiikkiin perustuva laaja tuotanto, johon taas tuhannet sivut MP3.COM -systeemit ulkopuolelta linkittivät; ne muodostivat keskenään eräänlaisen elävän kudoksen, joka toimi myös laajemman selittämisen kontekstina, ja nyt tuo kaikki romahti, kun sen binaarinen ydin ajettiin alas. Myös pitkään marginaalimusiikin kehtona toiminut IUMA alkoi äänekkäästi yskiä, ja itse asiassa se on pitkälti lakannut toimimastakin, tai musiikin päivittäminen sinne on käynyt mahdottomaksi.
MP3.COM palvelimien alasajo herättää monia kysymyksiä, ja erityisesti MP3 -tiedostojen nykyiseen omistajaan liittyen, koska periaattessa musiikin tekijät ovat aina omistaneet niiden tekijänoikeudet - jo MP3.COM -systeemin kanssa tekemiensä sopimusten mukaankin. Eli: kuka omistaa tällä hetkellä nuo sadattuhannet tiedostot, ja niiden käyttö - ja esitysoikeudet, sillä tiettävästi ne eivät ole ainakaan maailmasta tyyten kadonneet. Mikäli nykyinen omistaja aikoisi käyttää niitä esimerkiksi markkinointiin, se rikkoisi vapaiden muusikkojen oikeuksia, sillä vaikka itse musiikki olisikin ilmaista, on tekijällä sanansa sanottavana siinä, miten musiikkia käytetään. Vertailun pohjaksi sopivat hyvin esimerkisi ns. vapaan lähdelkoodin ohjelmat, ja sovellukset, jotka ovat ilmaisia, mutta ilman salausalgoritmia, tai erikoisia pakkausmenetelmiä. Monet hyvätkin ideat hautautuvat, ja pyörä täytyy keksiä yhä uudelleen ja uudelleen. Vapaa musiikki muistuttaa suuresti vapaita ohjelmia siinä, että kuka tahansa voi sitä vapaasti käyttää, ja soveltaa niissä käytettyjä ideoita omassa tuotannossaan. Tämä pätee erityisesti elektronisessa musiikissa.
Oma jakelupolitiikkani on aina ollut se, että olen laittanut musiikkiani mahdollisimman monille eri palvelimille, jolloin aina jä jotakin, jos joku keskeisistä toimijoista jättäisikin pelin sikseen, kuten Xoom, Bizzland, Traxinspace, Guitar, Zerion, ja Lycos Listeningroom ovat teneet, kun ovat lopettaneet musiikin esilläpidon, tai ovat yksinkertaisesti pudonneet pelistä. Seuraavassa linkkilista joistakin omista nykysivuistani, jouta en ole edellä vielä maininnut:
Timo
Kinnunen OGG - MP3Lizard
MP3.com.au
- Timo Kinnunen
TimoKinnunen
- Primetones.com
Timo
Kinnunen - Angelfire
Timo
Kinnunen - Image World
MuSeeks.com
- Timo Kinnunen
Yura Eroshow Venäjän FN -radiosta pyysi lähettämään biisejäni heidän soitettavakseen, joita oli löytänyt joko IUMA tai MP3.COM -palvelimelta, ja nauhoitinkin heille niitä kasetillisen. Ne eivät olleet tekniseltä tasoltaan kovinkaan kummoisia, ja olivat melkoisen kohinaisiakin, mutta olivat kuitenkin ensimmäinen yritys päästä maailmalle. Kun sitten sain kirjoittavan CD -aseman, lähetin myös myöhemmin Ohiossa toimivalle nettiradioasemalle heidän pyynnöstään kompiloimani CD -levyn, joka oli luonteeltaan outo (weird) ja humoristinen, kuten he olivat toivoneetkin. Liitin mukaan myös tiedot biisien kestosta ja käyttämästäni kielestä.
01 Simple Blues 1.35 *** 02 All Akims And Tarzans 1.18 *** 03 Allah, anna minulle kameli 2.00 04 An Outgoing Traffic Of Helsinkiners 2.33 *** 05 Charles Sanders Peirce 0.54 *** 06 Reeling And Rocking 1.15 *** 07 Fantom ja liikaa lihonut Diana 2.13 08 Haluaisin kuolla Rauhassa 1.43 09 Hativattinainen 1.17 10 House Of The Rising Sun 1.30 *** 11 Huuliharpun Pakaniinit 1.41 12 It's John Bull 1.29 *** 13 Jenkkakahvat 1.57 14 Joika ja pop 1.04 ### 15 Kadonneet Helsingin tupamarot 0.55 16 Kaikk' pyhimykset tuloo 2.47 17 Katillak 1.08 18 Entä nyt, koulukiusaaja? 3.11 19 Kun mie kuolen 3.37 20 Miksi yhä neiti? 2.07 21 Miun erotuslaulu 1.32 ### 22 Nattaset (The Fjeld) 1.12 ### 23 Opinko Savon murretta 1.54 24 Preferring Easy Job 1.59 *** 25 Reindeer Boy 1.43 *** 26 Satuloitu nainen 2.14 27 Riemujoiku 2.27 ### 28 Silimien vällii 0.39 ### - Joika, no special language in question *** - In English others: in Finnish
MP3.COM -palvelimelle olin laittanut seuraavanlaisia tietoja itsestäni. Ei kovinkaan hyvää englantia, ja oikeastaan myös harvinaisen typerää tekstiä, mutta muusikot eivät ole turhan kronkeleita tässä suhteessa. Muiden muusikkojen toivomuksesta aloitin myös kääntää laulujeni tekstiä näennäisenglanniksi, jotta nämä saisivat jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä biiseissä puhuttiin. Samaa tarkoitusta palvelivat nämä nettisivuilla olevat lyhyet tiivistelmätkin.
At the very beginning I was influenced strongly by American and Finnish Folk music, just mention such artists as Bob Dylan and Donovan. Pretty soon I learned to play guitar just enough to imitate those musicians who were more advanced than me. But in addition to these musicians just mentioned before I got much influences from Woody Cuthrie, and especially from American-Finnish Hiski Salomaa who was born in Finland. Later I became acquanted with the new world of Electronic music and I got some great ideas from such groups as Kraftwerk, and Tangerine Dream. But because I was only an one-man-band, and because I had just my guitar as an whole orchestra, I could not carry out all of my tall plans, and visions been produced by Kraftwerk - before I got a computer which had speed, and capacity enough.Then I got my way to internet, and I learned quickly to use computer programs. Without their aid it could be quite impossible to make my music widely available. I have used a lot of C-Cassette Recorders, as well as Reel Recorders, and lately also Sanyo TRC 500M Micro Cassette Recorder - to save just an instant feeling of a given moment, and for the reason to avoid fooling people only with computer tricks. I have used a lot of Freeware computer programs, too, as an example DrumBox 1.0, DrumSynth 2.0, and I have never had any true Keyboard. These cheap equipments, and programs are a challenge for anyone, and there is not much difference between me, and Big Band IF also they use, say, just Micro Cassette Recorder to save one's presentation.
Niiden vuosien aikana kun toimin aktiivisesti MP3.COM -muusikkona, ja latailin sinne musiikkiani, ylläpidin itse useita nettiradioita, kuten jo kerroinkin, tai oikeastaan soittolistoja, joita kuka tahansa saattoi kerätä muista MP3.COM muusikoista, ja siten edistää heidän tulemistaan tunnetuksi. Siinä vain käy kovin helposti niin ettei suutarin lapsilla ole kenkiä, ja itse säilyy erittäin marginaalisena - mikä saattaa johtua ainakin minun kohdallani siitä, etten ole oikea muusikko, ja minun kielenkäytössäni ei esiinny toistuvasti esimerkiksi sellaisia sanoja kuten vaikkapa skitta, genre, biisi, stage, makee, vaikka tietenkin englanninkieltä on tultukin ahkerasti harjoiteltua, ja harrastettua laajaa eemailien vaihtoa ulkomaalaisten kanssa. Voihan tuo johtua siitäkin, että minun musiikkini on huonoa. Suomalaisista poiketen ulkomaalaiset ovat olleet aina erittäin kohteliaita, ja monenlaista siunausta on myös toivotettu - riippuen itse kunkin uskonnollisesta suuntautumisesta. Suomalainenhan ei koskaan kiittele ketään, ja narskuttaa hampaitaan jos naapuri menestyykin, ja suomalainen viha on kuin syvä, kylmä suonsilmä, joten karttakaa sitä, ja yrittäkää vaikuttaa niin köyhiltä ja tavallisilta, että koiratkin kuseskelevat kintuille. Ajoittain nettiradioasemani olivat suosittujakin - ja ehkäpä juuri niiden vuoksi - omiakin laulujani kuunneltiin siellä karkean arvioni mukaan ainakin 10 000 kertaa, koska aivan alussahan mitään luotettavaa laskuria ei ollut. Virallinen oma MP3.COM mittarinsaldoni oli ennen palvelimen sulkemista reilusti yli 6500 soittokertaa. Se on siltikin vain jonkinlaista keskivertoa. Täytyy kuitenkin muistaa, että ellei ole käytettävissä minkäänlaista markkinointikoneistoa, on aika vaikeaa yltää todella suuriin latausmääriin, sillä mistäpä ulkomaalaiset tietäisivät jostakin Timo Kinnusesta, kun suomalaisetkaan eivät tiedä. Voi olla, että jopa siinä talossa, jossa asun, vain harvat tietävät minkänäköinen äijä tässä on kyseeessä. Olen useinkin miettinyt myös sitä, mihin nuo minunkin radioasemillani vaikuttaneet tyypit sitten oikeastaan katosivat. No, eiväthän he nyt oikeastaan minnekään kadonneet, koska useat o(li)vat ymmärtäneet laittaa laulujaan useille palvelimille vanhingon varalta, jollaisena voidaan hyvällä syyllä pitää MP3.COM -palvelimen alasajoa. Mutta kuten allaoleva luettelo osaltaan osoittaa, muuttuivat monet noista alkuaan riipumattomista muusikoista kaupallisiksi, ja heidän levyjään myydään ihan oikeasti. Toki katoakin on tapahtunut: aivan erityisen tarkkaan on kadonnut nettimaisemista mm. Ensio Pesonen & Kultatähti, jonka tuotantoon Mikserissä voit tutustua klikkaamalla tästä. Samaisen artistin huumoristiraati Van Gogh-Goghs on valinnut viime vuosisadan erääksi varteenotettavaksi humorilaulujen tekijäksi vuodelta 1973, kuten voit itsekin todeta heidän sivultaan, jonne pääset klikkaamalla tästä. Ension antaumuksellinen laulu nimeltään Minna Kuukka oli myös lähes unohtumaton, elämys. Tänä päivänä vain harva tietää kuka tämä mainittu Kuukka oli, mutta heille sanottakoon, että kyseessä oli televisiokuuluttaja. Unohtumaton on myös JaPen (JaPe Kallio) laulu merirosvosta, joka voiteli sitä puujalkaansa hameen alla, johon voit tutustua tämän sivun alkuosassa olevaa soittolinkkiä klikkaamalla. MP3.COM -palvelimelle latasin itsekin vuosien kuluessa tosiaan koko joukon biisejä, ja tässä luettelo niistä eräässä vaiheessa. Enimmillään näitä oli siellä lähes sata. Nyt ne ovat tietenkin kadonneet elektroniseen taivaaseen, mutta niin kävi kaikille muillekin, ja monet eivät toipuneet lainkaan - eivätkä enää ladanneet biisejään millekään sivulle, tai sitten tarjosivat niitä kaupallisesti. Seuraavassa luettelossa siis minun kontribuutioni mailman lapsille jossakin, tuntemattomassa vaiheessa:
Achreniuksen juomalaulu Back to meadows behind peatland Beggar to beggar cried Despite of reeling, still rocking Estäkää jo helsinkiläisten menoliikenne FOR OLD LARGE SKIN Fantom ja liikaa lihonut Diana Grazy Jane On God Haluaisitko kuolla Rauhassa House of The Rising Sun Hullu Jane Jumalasta Hullu Jane ja Piispa Hullu kuin usva ja lumi - New Hunters Huppu ja tiu'ut - From C-Cassette Hurja syntinen vanhus I wish to marry from Savolax county ITHAKA Ivalon Matti tai sitten ei Just hanging around KAKSI NARRIN LAULUA I-II Kaarisilta Kadonneet helsingin tupamarot Kaipaan suontakaisille niityille Kaksataa Kaksi narrin laulua - GRUNGE Kasvot potsin Kekkerit Mäkelän kanatarhassa Kerjuri huusi kerjurille Kirje lastenradioon Kuljin vain Kulkukoira (Stray Dog) Kun mie kuolen Kun saisin Savosta naida Kuovi (Sound of Curlew) - OLDER VERSION Laiva Mad as the mist and snow Mamman lellipoika - Sanyo TRC 500M Mangeloitsin liikaa mun Pappa Tunturii Meripoikatte veis Miksi yhä neiti? Miun erotuslaulu Muisto Nattaset Fjeld - with Sanyo TRC 500M Nuorena kuljin outoja polkuja On aika, koulukiusaaja Opinko Savon murretta Rap Orpopojan valssi - Orphan Boy's Waltz PAHA ISÄ PUUSEPPÄ Perustuslaillisten riemumarssi Ratsuin sotaan Reindeerboy (almost cowboy) Riemujoika - A jojka for Joy Sammunut on valo auringon - ORIGINAL Sammunut on valo auringon - PORTA5 Satuloitu nainen Sefanjan visio Silmien vällii Sodan polut Sound of Curlew - ENGLISH VERSION Sudentappajat WOLF HUNTERS Tankavaaran Travolta The Cap And Bells The Pilgrim (Another version) The Pity Of Love Tiskarin polkka VAIETEN Vaieten - BRASS version Voittamaton - PORTA5 Vuoren aarteet Waking Antarktis When the Saints go in Karelian dialect