Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
On the 17th June in 2011
Nämä MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Myös USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Lihavat, mutta äveriäät miehet kuunteluhuoneissaan, vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin. Täytyy tietenkin pitää järki kädessä, sillä jotkut ovat avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Jatsimiehille sopivia aputyömiehen hommia voisivat olla lannanajo ja siansuolien pesu – mitä tässä nyt äkistään mieleen tulee. Emätinmaljojen huuhtelu voisi passata myös mainiosti.
Vaikka äppärit ovatkin monipuolisia ja käyttökelpoisia, niin mokkulatyyppisille yhteyksille 320 kbps MP3 saattaa olla liian hidas. Heille sopiikin paremmin 100 kbps AAC -formaatti, joka on tarkoitettu multimediapuhelimiin, ja joka siirtyy muutoinkin liukkaammin. Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soittamaan näitä tiedostoja, ja tämä ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Tämän laulun englanninkielisten sanojen laatija lienee laulaja Kenny Rogers, ja biisin säveltäjä taasen on nimeltään Don Schlitz. Tiettävästi ainakin Juice Leskinen on riimitellyt laulun aikoinaan suomeksi, ja sen on esittänyt mielestäni (varsin ansiokkaasti) Katri-Helena, vaikken itse tästä kyseisestä kansansuosikkilaulajasta erityisemmin pidäkään, niin löytää se sokea kanakin näköjänsä joskus jyvän. Näin aikanaan Jyväskylässä asuessani Katrin muutaman kerran – sellainen harmaa varpunenhan se oli. Kävi eräässä tietyssä rättiliikkeessä ostoksilla Alaruutin vieressä, ja sai erikoispalvelua eräästä elintarvikeliikkeestä läheltä Yläruuttia. Nämä jäivät mieleen, koska minä en taatusti en saanut koskaan mistään minkään valtakunnan spesiaalipalveluja, jaan jonottelin siinä kuin kaikki muutkin. Mutta toisaalta: eihän kenenkään laulajan tarvitse löytää elämänsä aikana kuin yksi jyvä, niin jo sillä ansaitsee paikkansa kuolemattomien bluesmiesten joukossa, vaikka onkin sattuman oikusta syntynyt naiseksi (kuten Punavyö joutui kohtalon oikusta kapteenin perinnön haltijaksi). Arvostan toki suuresti erityisesti suomalaisia vanhan liiton laulajia, kuten Reijo Taipaletta ja Kari Tapiota – pari esimerkkiä mainitakseni. Sitävastoin Eino Grön ei kuulu suosikkeihini, koska hän pelaa golfia – herrojen peliä! Luin juuri tässä jutun jossa Grön kertoi ajaneensa metsään, ja kehuskeli kuinka oli päässyt varsin pian rysäyksen jälkeen golfkentälle. Kenelle nyt mikäkin on tärkeää tässä maailmassa. Lapsellisia miehiä nuo tangolaulajat, ja siinä he muistuttavat jatsimiehiä mitä suurimassa määrin. Minusta kaikki golfkentät pitäisi kieltää, sillä ne syövät senverran altaan elävää luontoa, koska kasvit ja eliöt tapetaan kunnolla niin, ettei golfkentillä kasva enää juuri muita kuin hallusinogeenisiä sieniä, ja kasvimyrkkyjä sietäviä nurmilajikkeita. On merkillepantavaa, että melkoinen osa suomalaisista kansanedustajista harrastaa tätä peliä, ja kai joku ministeri on mättänyt rahaa omalle klubilleen – valta-asemansa perusteella. No niin. Mitä tämän nimenomaisen sävelluksen ainutlaatuisuuteen tulee, voi kai sanoa, että on se tehty senverran köykäisistä aineksista, että sitä on vaikeaa erottaa muista, samanlaisista biiseistä, koska kyse on parhaimmilaankin vain nuotin tai parin eroista. Kyse onkin näiden tämänlajisten biisien kohdalla lähinnä tavasta, jolla ne esitetään ja tulkitaan, sekä mahdollisimman osuvasta sovituksesta, eli siitä tuottamisesta, ja sen myötä rakentuvasta ainutkertaisuudesta. Tarjoan tässä kuunneltavaksi nimenomaan omaa versiotani, koska alkuperäisesityksen julkinen ilmaistarjonta johtaisi minut raastupaan. Ovat ne senverran herkkiä poikia tuolla rapakon takana. Tärkeintä tässä kaikessa ei ole se, miten minä tämän laulun laulan, vaan se, millaiset lyriikat olen siihen ihan itse onnistunut riimittelemään. En ole pyrkinyt kääntämän laulua sanasta sanaan, vaan tavoittamaan sen hengen, vaikkakin olen ollut Juicea tarkempi tietyissä yksityiskohdissa. Laulun alkuperäistekstiä voisi kuitenkin kritisoida senverran, että miksi tämä maanmainio, ja toisia neuvomaan valmis peluri, matkusti junassa tavallisessa turistiluokassa, jos kerran oli osannut lukea ihmisten silmistä heidän pelinsä, ja osannut aina kävellä oikeaan aikaan ulos peliluolasta. Menestynyt mies ei myöskään kinua huikkaa köyhän miehen ainoasta pullosta!
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
8HP 6548.sc, Ubuntu 10.04, Audacity, and PACPL