Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi Timon Serverimaailma kotisivun etusivulle - Click this link to return back to the main page of Timos' Serverimaailma homepage

Klikkaa tästä siirtyäksesi Timon muiden projektien sivulle (Serverimaailma palvelimella) - Click this link to jump to the page of Timos' other projects (Serverimaailma sever)

Pojat kävelyllä - See the boys walking

Tarmo ja muut pojat

Ensimmäisenä kuvana esittelen piirroksen, jossa Tarmo, ja ryhmä muita miespotilaita on retkellä Moision sairaalan lähimaastossa. Itse asiassa se oikea Tarmo ei ole koskaan viettänyt aikaansa Moisiossa, mutta ei se mitään. Ei sitten. Ja mitä väliä sillä on, sillä emmehän me toki totuutta ole tässä hakemassakaan. Kuvassa näkyy peltoa ja sairaalan lähellä muinoin sijannut punainen lato. On kuuma kesäpäivä, ja niinpä Tarmokin on riisunut paitansa. Itse tarinan kannalta on ihan hyvä idea pitää Tarmoa tarinoissa mukana. Lippahattupäistä kaveria en muista, mutta on jopa sangen todennäköistä, että kyse olisi ns. pitkälippaisesta mieshenkilöstä. Huomaa kuvassa erityisesti mielisairaille tyypilliset kehonasennot, ja omalaatuinen ruumiinkieli. Todellisuudessa kadunmies ei osaa erottaa hulluja tervepäisistä, sillä se vaatiin pitkää kliinistä kokemusta, ja ei aina silloinkaan tahdo sujua. Niin paljon hulluja näyttää olevan valloillaan.

Topin kaveri ja muut pojat

Seuraavassa kuvassa taasen astelee yläruumis paljaana Topin kaveri, joka näyttää vetoavan Topin sanomisiin melkein joka toisessa puheensa käänteessä. Topi tietää, ja Topi sanoi sitä sun tätä, ja teki näin ja noin. Kavereilla on vastat sylissään, ja ehkäpä he ovat saunalle menossa. Muistaakseni Moisiossa oli jokin rantasauna, mutta se oli tarkoitettu enemmänkin nuoren henkilökunnan ryyppyjuhliin, eikä niinkään potilaiden käyttöön. Mielisairaalassa oli lukuisia paikkoja jonne potilailla ei ollut mitään asiaa. Henkilökunnalla oli osastoilla jopa omat paskahuussinsa. Mutta oli miten oli, tarinan kannalta on hyvä, että sairaalassa olisi ollut rantasauna, ja että potilaat olisivat menneet sinne yläropat paljaina ja vastat kädessään. Lämpimänä ja leppeänä kesäiltana. Onhan se jo ajatuksenakin varsin liikuttava.

Muut pojat

Tässä kuvassa kaksi potilaista on ryhmäkävelyllä Moision sairaalan pelloilla, ja huomaa erityisesti etummaisen potilaan paidanrintamuksessa oleva teksi ”MS”, eli Moision sairaala. Potilaillahan ei tuolloin ollut omia vaatteita, vaan kaikki oli sairaalan omaisuutta. Näin heidät oli mitä tehokkaimmin integroitu sairaalan systeemiin sisälle. Heidän tukkansa leikattiin ja sitä pidettiin lyhyenä. Heidän kaappinsa tarkastettiin säännöllisesti, ja jos he halusivat polttaa tupakan, se annettiin heille erikseen, kuten myös kahvi, ja kaikki muukin tarpeellinen ja tarpeeton. Monikaan heistä ei katsellut televisiota, tai kuunnellut radiota, tai edes lukenut säännöllisesti sanomalehtiä. Oli vain paranemisen odottelua, ja sairaala, ja sen rutiinit. Päivärutiiniin kuuluivat lääkejonossa seisomiset, ja suun sekä nielun tarkistukset – josko potilas oli todella niellyt lääkkeensä. Kun tuli ilta, potilaat komennettin peteihinsä, ja huoneista sammutettiin valot. Mielisairaaloissa ei ollut varsinaista ilta – ja yöelämää. Monikaan ulkopuolinen ei käynyt heitä katsomassa – paitsi tietenkin silloin jos nämä sattuivat kuolemaan, koska monasti näiltä jäi sentään jotakin perittävää – vaikkei paljoa. Se vähäkin mitä näiltä jäi näytti aina kelpaavan näille alati niin ahneille sukulaisille. Ja olihan sitä - käyttämättömiä ahkeruusrahoja ja mahdollisia eläkkeistä kertyneitä säästöjä. Jos potilas oli suljetulla osastolla, hän ei juurikaan päässyt tuhlailemaan vähäistä omaisuuttaan. Itse asiassa monet mielisairaalan potilaista elivät jatkuvassa velkakierteessä, sillä velkoja kertyi jo sairaalassa makaamisesta, ja siitä, ettei potilailla ollut siviilissä työtä eikä asuntoa. Siviilijaksot jäivät näin aina varsin lyhyiksi. Eipä käy kateeksi mielisairaita nykyajan avohuollon systeemeissä, koska tuskinpa näillä edelleenkään on vakituista ansiotyötä, tai työstä kertyneitä säästöjä. Tietyssä mielessä nämä näissä kuvissa kuvaamani potilaat olivat varsin onnellisia, sillä he saivat ainakin syödäkseen ja juodakseen, ja heidän paskannushistoriaansa (vatsan toimintaa) seurattiin kiinteästi, ja merkattiin siniruutuiseen vihkoon. Paskarätinki on kuolettavan tärkeää nimenomaan mielisairaalassa.