Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 13th Feb in 2007
Ylläolevassa kuvassa näet mahtavan Imatrankosken kuulun valokuvaajan I.K. Inhan kuvaamana. Minusta nimenomaan juuri tämä kuva esittää kaikkein parhaiten tuon mahtavan kosken voimaa. Sanana Imatra liittyy Lappiin sillä tavoin että se on saamenkielinen sana, sillä paikalla asui ennenmuinoin lappilaisia, ja varmaankin he mahtoivat joikata siellä sydämensä kyllyydestä. Ei oo nääs Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä Imatran. No, onhan minulla koskesta omakohtaisiakin kokemuksia. Muistan vieläkin kun koulupoikina menimme tyhjän kosken pohjalle piileksimään suurten lohkareiden lomaan juuri kun patoluukkuja avattiin, ja koskinäytös alkoi. Aluksi vesi lirutteli larutteli, mutta vasin pian se syöksyi kohisten vanhaan uomaansa, ja olihan se sangen jännittävää juosta sieltä pois kun jyminä koveni ja vesi pärskyi persuksiin. Kun patoluukut ovat auki, ei voi kuulla vierunkaverin puhetta, saatikka häne huutoansakaan. Ei juolahtanut edes mieleen se mahdollisuus, että sitä olisi kivutessaan kompastunut. No niin, juuri tästä kokemuksesta syntynyttä tunnetta kuvaa lauluni Power Song, eli tilannetta jossa takana pauhaa kuolema, ja raapii siellä persettä - ja edessä on kalvea vapaus, ja näiveä elämä sohvaperunana jossain vanhainkodissa. Mikäli epäilette tuolloin kokemani tunteen voimakkuutta, ei mikään estä teitä menettelemästä samoin, ja menemästä koskinäytöstä ennen piileksimään koskenuoman pohjalle, ja yrittämästä sitten kavuta sieltä sitten mahdollisimman nopeasti ylös. Ehkäpä se hyvinkin vastaa kokemuksena jotakin Benji -hyppyä, tai vastaavaa typerää hurjastelua. Nykyihmisten elämä on jo pienestä saakka varsin turvallista, ja siksi he ottavatkin myöhemmin tahallaan typeriä riskejä, kuten liikenteessä toisia ohitellessaan ja monissa vähä-älyisissä harrastuksissaan. Pelkoa haetaan siis nykyään täysin tarkoituksellisesti, kun se oli ennenvanhaan konkreettisesti läsnä, ja täysin hakematta. Ennen jokaikinen oli oman elämänsä duudsoni. Jos joku nyt esimerkiksi pelkäsi pimeää Rauhan sairaalan mailla asuessaan, niin pelko ei johtunut pelkästään pimeästä, vaan siitä, että pimeyden keskellä todella saattoi piileskellä karanneita potilaita ja kaikenlaisia kulkijoita. Se taas, että läheskään kaikille potilaille ei huudeltu törkeyksiä, ei johtunut kohteliaisuudesta, vaan siitä, että monet potilaista hyökkäsivät vuorenvarmasti ärsytettäessä kimppuun. Eihän hoitajia ollut joka paikassa niiden perseen takana vahtaamassa. Normaaleilta vanhemmilta taas sai selkäänsä, jos heille rupesi nikottelemaan, tai heidän auktoriteettiaan kyseenalaistamaan. Elämä oli monella tapaa tasapainossa, ja kauhullakin oli aina jokin nimi.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
800 MHz Duron, Fedora Core 6.0, SB Audicy Player, and Audacity