Timon oli aikataulussa - kun toiset taas ei - Timos' kept his time schedule, while others didn't

Klikkaamalla haluamaasi allaolevista pikkukuvista, niin pääset alasivulle, jossa kutakin kuvaa selostetaan tarkemmin, ja näet sen myös suurempana, ja tarkempanakin - When clicking thumbnails below you'll get to a subpage where you find more information of picture in question, and you shall see somewhat bigger picture, as well.

Pojat kävelyllä - See the boys walking

Olin aikanani töissä (siis en potilaana) useissa eri mielisairaaloissa, kuten mielisairaanhoitoharjoittelijana Moision mielisairaalassa Mikkelissä (lakkautettu), sekä kesälomansijaisena Joutsenrannan B-mielisairaalassa Joutsenossa (lakkautettu) ja vipparina Rauhan sairaalassa Joutsenossa (myös lakkautettu). Myöhemmin, kun olen alkanut oleskelemoitsemaan Savolaxin maakunnassa, olen tehnyt useitakin samanhenkisia retrokuvia Trust -piirtolevylla, joihin voit tutustua klikkaamalla tätä linkkiä. Ne ovat kuitenkin lievennettyjä versioita alkuperäisiin kuviin verrattuna, mutta ainahan voi syyttää ikää, sillä ikääntyminen pehmentää pään, ja saa horisemaan olemattomia, ja piirtelemään vaikka puu-ukkoja, jos niikseen tulee. Ja aika usein se niin tuleekin. Mutta asiaan. Voin sanoa, että näiden lisäksi melkein valtaosa niistä paikoista ja instituutioista, joissa olen vaikuttanut, on enemmän tai vähemmän lakkautettuja, joten elämänkertaelokuvan tekeminen olisi vaikeaa. No niin. Mielisairaaloiden potilaita tavattiin käyttää kävelyllä, joilla he valuivat eteenpäin epämääräisenä laumana, jossa kukin osanottaja piti koko ajan yllä omaa teatteriaan. Jos potilaalla oli ns. Vapaakävelyoikeus, hän saattoi matkata yksinkin minne tahtoi, kunhan pysytteli sairaalan alueella. Se taas oli sangen helppoa, koska yleensä sairaaloiden maa-alueeseen kuului tuolloin satoja hehtaareja. Tein aikanani piirroksen tällaisesta aktista käyttäen väriliituja ja Rothring -kynää. Itse asiassa näissä piirroksissa on kyse korkeintaan kahdesta näitä suuremmasta piirroksesta. Kyse videolta kaapatuista kuvista, näyttävät ne pienen osan koko kuvasta, koska en älynnyt aikanaan ottaa kokonaiskuvaa, vaan kuvasin ainoastaan piirroksen osia. Kuitenkin niistä saa vieläkin varsin elävän kuvan siitä, millaisia muinaiset mielisairaalan potilaat olivat, ja siitä, miten omanlaisiaan he persoonina oikeastaan olivat. Normaaleina pidetyt nykyihmiset kun ovat näihin verrattuna pelkkiä, värittömiä robotteja, ja toinen toisensa kopioita. Klikkaa allaolevaa pikkukuvaa, niin pääset asiaa tarkemmin koskettelevalle sivulle.

Tarmo-poika pelon kourissa - Tarmo and The Fear

Tarmo oli entisen Rauhan sairaalan potilas, joka oli sillä tavoin erikoinen, että virkkasi mielellään pitsejä, ja hänen äänensä oli osin samanlainen kuin niillä herraspuolihenkilöillä, jotka kansoittavat television nykyiset sisustusohjelmat. Tarmo käytti myös runsaasti hajuvesiä, mikä ei ollut takavuosina kovinkaan tavallista herraspuolihenkilöiden parissa. Voi sanoa, että Tarmo oli paljonkin edellä aikaansa, ja olisi varmaankin ollut onnellinen nykymaailmassa, jossa hajusteet sun muut kuuluvat herrashenkilöiden arsenaaliin täi tinakuppiin. Tässä kuvassa näet Tarmon pelon kourissa, ja se onkin kaikki, mitä minulla on asiasta sanottavaa. Klikkaa allaolevaa pikkukuvaa, niin pääset asiaa tarkemmin koskettelevalle sivulle.

Kolmoishermokipu - Trigeminus

Kolmoishermokipu on ankara kiputila jommallakummalla puolella kasvoja, ja takavuosina sitä hidettin mm. Alkoholipistoksilla, jonka seuraamuksena monekin ihmisen kasvojen toinen puoli on pysyvästi vinossa, vaikka toisaalta hermosärkykään ei enää vaivaa. Aikanaan hoitoon määrättiin jopa morfiinijohdannaisia, kuten minulle, mutta onneksi alkoholia ei sentään ruiskutettu. Tässä kuvassa näet minun tulkintani tästä kiputilasta. Klikkaa allaolevaa pikkukuvaa, niin pääset asiaa tarkemmin koskettelevalle sivulle.

Mjika Mjurasen sukupuu - Mjika's Ancestors

Mjika Mjuranen on se kuulu suomalainen jalkajousipyssymies, joka päätti ryhtyä sissisotaan Suomen poliisivoimia vastaan, ja niinhän siinä aina käy, että yksilö häviää suuremmalle joukolle. Hepusta kirjoitettin aikanaan paljon rikollisille tarkoitetuissa erikoislehdissä, joita rikolliset lueskelevat paljonkin vankiloiden uumenissa, jotta oppisivat lisää hyviä kikkoja. Tarkoitukseni on esittää, että rikollisia voidaan pitää henkilöinä, joilla ei ole menneisyyttä, ja siksi monet heistä ottavatkin vankilassa ihan uuden, vierasperäisen nimen, vaikka heidät tunnetaankin nimenomaan vanhalla, supisuomalaisella rikollisnimellään. Toisaalta kukaan ei ole niin arka kunniastaan kuin rikollinen – ja tämä koskee myös poliitikkoja, jotka ovat, hekin, tavallaan rikollisia, sillä teeskentely on sekin rikos, kuten sekin, ettei miehen tai naisen sanaan voi luottaa. Klikkaa allaolevaa pikkukuvaa, niin pääset asiaa tarkemmin koskettelevalle sivulle.