Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 28th Feb in 2008
Kaikkein alkuperäisin stereofoninen tallennusmuoto c-kasettinauhureilla oli kaksiraitatekniikka, jossa vasen ja oikea kanava oli erotettu omiksi magneettiraidoikseen. Tämä tarkoitti myös käytännössä sitä, että äänitystä ei korjailtu jälkikäteen, ja että ne mös säilyivät näihin aikoihin saakka alkuperäisessä muodossaan.
Tämä nauhoitustekniikka oli edistneempi, ja se mahdollisti raitojen uudelleennauhoitukset ja niiden miksaamisen. Tällaisissa laitteissa käytettin normaaleja kaksiraitanauhoja, mutta vain yhteen suuntaan, jotta saataisiin käyttöön neljä raitaa. Lopullinen miksaustulos tallennettiin sitten normaalille kahden raidan nauhalle. Nauhoitusnopeus oli myös korkeampi kuin normaaleilla kahden raidan nauhoilla oli tapana käyttää.
Olen nauhoittanut tämän(kin) lauluni 1970-1980 -lukujen tienoilla haisevassa Lappeenrannan Huhtiniemessä, jonne on sanottu haudatun jatkosodan lopulla teloitettuja suomalaisia sotilaitakin. Olisinko käytänyt nauhoituksessa luultavasti Sanyo -kasettinauhuria, tai jotakin vastaavaa karvahattukamaa. Ne eivät olleet varmaankaan parhaita nauhoittimia, mutta takuuvarmasti ainoita välineitä köyhille, joille kitarasointujakin oli sallittu valtion erityisasetuksella käytettäväksi vain kolme biisiä kohti, ja yksi niistä piti säästää sunnuntaita varten, jolloin kirkossa veisattiin se armollas ruunaa kaunista – hevoslaulu kitarasäestyksellä. Saksalaisia laitteita, kuten esimerkiksi Telefunkenia, pidettiin taas hyvinä, ja japanilaisia lähinnä heikkotasoisina leikkikaluina. Tänään on toisin, kun saksalaiset laitteet kootaan kaukoidässä, ja kun taas japanilaiset laitteet kuuluvat viihde-elektroniikan kermaan. Halusin kuitenkin tuoda tähän tämänpäivän versioon jotakin tuonaikuisesta tunnelmasta, jota sävyttää voimakas läsnäolon vaikutelma, kuten nykyajan äveriäät hifimiehet sanoisivat. Hifimiehet kaventavat koettua todellisuutta hyvin tehokkaasti, sillä heille kelpaa vain täydellinen ja puhdas toisto, ja hylätyn kohinan ja särön myötä he heittävät eittämättä elämänsä tyyten menemään, ja jähmettyvät kiviksi kalliiden ja hyvinvarustettujen kuunteluhuoneidensa pierunhajuisiin jälkitunnelmiin. Kun elää todellista elämää, ei mieti sen saundeja, tai sitä, oliko toisto ja tasapaino tuossa tai tässä kohtaa täysin kohdallaan, tai mistä suunnasta, ja kuinka täyteläisinä äänet tulivatkaan, tai että missää kohdin olikaan se nautinto. Mutta asiaan. Läsnäolon vaikutelman tehostamiseksi stereoin tätä nauhoitusta elektronisesti parillakin hyvällä linux ohjelmalla. Näin voi luoda ainakin jälkikäteen vaikutelman tietynlaisesta autenttisuudesta, ja poistaa lopullisesti se harhaluulo, että vuosikymmeniä vanhoista c-kasettiäänitteistä olisi hävinnyt suurin osa niiden informaatiota. Kyllä kaikki on visusti tallella, ja nimenomaan kaikkine virheineenkin, jotka haluan myös mitä pikimmin välittää tämän nauhoituksen myötä teillekin, paitsi hifisteille, joille elämä on vain, ja ainoastaan nautintoa hellasäröttömässä sijaisavaruudessa.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
800 MHz Duron, Kubuntu 5.10, SB Audicy Player, Rosegarden, and Audacity