Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland
Tein tämän tutkielman viime vuosisadan puolella, jolloin yleiseen uskoon tietokoneen mahdollisuuksista ei vielä kuulunut sentapaisia asioita kunten elokuvien - ja musiikin tallentaminen kotona CD -levylle, tai niiden imuroiminen ja tilaaminen netistä, tai käyttäjien intresseihin adaptoituvista sovelluksista, joiden kautta ihmiset voisivat saada vain ja ainoastaan heitä miellyttäviä elokuvia, tai lukea vain heitä kiinnostavia uutisia, ja niin edelleen, ja edelleen. Nythän nämä ovat jo arkipäivää, ja tämäntapaisiin projekteihin voisi daada nykyään jopa rahaakin, mutta tuolloin se ei onnistunut mitenkään. Tieto tällaisesta piieskeli tuolloin vielä laboratorioissa, kuten MIT -instituutin komeroiden ja hyllyjen kätköissä Yhdysvalloissa, ja kenties muuallakin. Kun sain käsiini joitakin tällaisista raporteita, käänsin joitakin niistä suomeksi ja sitten sain päähäni tehdä oikein väitöskirjan aiheesta niin, että sulauttaisin toisiinsa joitakin näissä raporteissa esitetyistä ideoista vanhojen filosofisten oppirakennelmien ja lauseiden kanssa, tai ainakin yrittäisin selittää miksi ajatellaan niin tai niin. Kun työni oli valmis, tarjosin sitä Jyväskylän yliopiston filosofian laitokselle edelleen käsiteltäväksi, koska oli tuolloin ainakin olevinani jatko-opiskelija (mitä se sitten lieneekään), ja olin hyvässä uskossa, että ne veisivät asiaa ripeästi eteenpäin. Toisin kuitenkin kävi, ja kuukausia kului ilman että ne olisivat panneet tikkuakaan ristiin, ja lopulta ne antoivat työn jollekin nörtille (joku honisevaääninen njurminen, tai njurmi - mistä näitä tietää) luettavaksi. Tämä piti työtäni puolivalmiina, ja liian yksipuolisesti optisiin sovelluksiin keskittyneenä työnä, ja aivan liikaa Weitzenbaumin ideoille rakentuvana. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä tämä työ rakentuu oleellisesti aiemmille töilleni, kuten Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, ja joillekin pienemmille töilleni.
Siksi uskonkin, että kukaan laitoksella , tai muuallakaan ei ole tosiasiassa edes lukenut tätä läpi, tai ymmärtänyt tämän työn ideaa, tai edes käsittänyt sitä, että tässä oli tekeillä aivan uudenlainen yritys, johon olisi pitänyt satsata rahaa, ja työvoimaa - mutta kun ei niin ei. Valtion rahakirstun vartijoille vain tiedoksi, että heidän auliisti antamansa opintoraha kului loppuun ilman minkäänlaista odotettua ja edellytettyä lopputulosta, ja se oli kuitenkin melko nätti summa - ja syyllisiä tähän ovat nuo tuolloiset Jyväskylän yliopiston filosofian laitokset vastaavat henkilöt, jotka eivät nähtävästi kykene vastaamaan edes itsestään - saati sitten muista. On kai niin, että juuri heidän velvollisuutensa olisi ollut tarttua työhön ripeästi, ja hyvissä ajoin kertoa etteivät tällaisia töitä tule hyväksymään, tai etteivät ole näistä kiinnostuneita - mutta kun ei niin ei.
Samanlaisen tyhjän saa pyytämättäkin - tuloksen sain kun tein laajahkon työn bioetiikasta, joka sekin haudattiin laitoksella hurraten kadonneiden töiden loputtomaan suohon, sillä ne olivat mestareita tällaisessa, ja ovat sitä kenties yhäkin. Tai puhumattakaan kokeilusta, jossa Ville-Veikko Hirvelän kanssa olisimme yrittäneet soveltaa videoita, ja tietokoneita filosofian opetukseen. Tai väitöskirjaksi aikoman The Man Of Pragmatism, And A Refugee Of Pragmaticism -työn kohdalla, josta saamani palaute oli kummallisimpia mitä olen koskaan lukenut: oli kuulemma vanhakantaista käyttää niin paljon viitteitä, sillä sentapaisia töitä oli ollut jo liiankin kanssa, ja tutkimusongelmakin kuulemma puuttui kokonaan. Tuon työn tekeminen oli varsinainen kärsimyshistoria muutoinkin, sillä kirjoitin sen ensimmäiset versiot suomeksi, ja kun se alkoi olla puissa, minulle ilmoitettiin, että työt oli kirjoitettava englanniksi, tai yleensäkin jollakin tunnetulla sivistyskielellä - ja suomenkieli ei nähtävästi kuulunut niihin. No, käänsin työn englanniksi, ja aivan itse - mihin meni tuhottomasti aikaa, koska kielipääni on kuin pärekori, ja pärekorini on kuin Lontoon tori, mikä taas on puolestaan porkkanalajike. Nyt kun tuo työni on ollut jo vuosia netissä saatavana, ei tuo laitoksen kanta ole enää aikoihin ollut tärkeä, tai merkinnyt mitään. Jos olisi olemassa Viimeinen Tuomio, joutuisivat nuo kaikki varmasti tilille tuosta kaikesta saamattomuudestaan, ja välinpitämättömyydestään. Mutta köyhää saa lyödä tässä maassa, ja lujaa sittenkin.
Turhaa siis kaikki! - Ei ole siis syytä ihmetellä miksi minua ei enää kiinnosta painiskella tuollaisten saamattomien, ja mielikuvituksettomien ja yleisesti sangen harhaisesti muita fiksumpina pidettyjen henkilöiden kanssa, sillä paperithan siellä vain pyörivät pyörimistään, premissit vaihtuvat toisiin premisseihin, ja tutkimusrahat soljuvat salattuja teitään mikä nyt mihinkin - kadoten lopulta siihen mustaan laitoksen Kankkulan kaivoon, joka nieli mm. useimmat opiskelijoiden hyvässä uskossa laatimat seminaarityöt, ja kaikenlaisen muunkin tuotetun tavaran. Kyselkääpä niitä aivan lämpimiksenne sieltä, kyselkää!
Mutta asiaan.
Seuraavassa esitettyä versiota ei ole koskaan aikasemmin julkaistu missään, sillä tähän olen liittänyt mukaan viitteet selityksin varustettuna, kun ne alkuperäisessä tekstissä olivat erillisissä tiedostoissaan, ja kenties siksi vaikealukuiset. Mutta nyt on toisin. Muuten en ole muuttanut tekstiä mitenkään, vaikka houkutus olisi suuri koska nythän me kaikki tiedämme yleisestikin asiasta enemmän, ja olisi houkuttelevaa olla fiksumpi kuin olinkaan. Mutta antaa olla, näin minä asioista ajattelin tuolloin työtäni kirjoittaessani, ja sillä siisti.
Tämä on tutkielma tietokoneista, yleisestä uskosta niiden kaikkivoipaisuuteen, ja siten tämä on myös tutkielma uskosta ja uskonnoista. Tietokoneiden kohdalla eräs uskomisen muoto liittyy siihen, etteivät ne - ja niiden suunnittelijat - vaatisi motiiviensa selittämiseen enää ihmisten konstruoimia vaikeasti ymmärrettäviä filosofioita ja että tietokoneiden kautta olisi luotu uusi, entistä parempi maailmankaikkeus, joka ei perustuisi mihinkään aikaisempaan, fragmentaarina pidettyyn kokemukseen, vaan jossa vallitsisi tiedon rajoittamaton demokratia. Ethän enää voi olla minua etevämpi, koska ymmärrän saman kuin sinäkin, ja osaan myös laskea, mikä kannattaa ja mihin ei enää kannata uhrata aikaansa ja energiaansa.
Onhan jo ennen tietokoneiden käyttöönottoa luodut systeemi- ja operaatioiden analyysin menetelmät voitu muokata ohjelmien muotoon, teorioita testata niitä käyttäen. On voitu analysoida sellaisiakin empiirisiä tutkimuksia, joissa havainnointi ja mittaus on vaikeaa ilmiöiden äärimmäisen harvinaisuuden vuoksi [kuten alkeishiukkastutkimuksessa], tai löytää tietokoneohjelmia ja mittauslaitteita käyttäen uusia ennen havaitsemattomia ilmiöitä ja syy-yhteyksiä [kuten yhteiskuntatieteissä ja kokeellisessa psykologiassa]. Metafyysisiä filosofisia elementtejä ei tarvita, tai ne voidaan hylätä niiden työlään ohjelmoitavuuden vuoksi.
Maailmasta voidaan oppia kaikki sen visuaalisen hahmon perusteella, ja jokainen laadittu diagrammi siitä ilmaisee kaiken maailmasta saatavan kokemussisällön. Lapset voidaan opettaa käyttämällä tietokoneella tuotettuja visuaalisia opetustehosteita ja ohjelmoimaan heille suunnitelluilla välineillä tietokoneita; myös ikääntyneiden ihmisten luovat potentiaalit katsotaan voitavan niitä käyttäen vapauttaa, niin uskotaan. Lähihistoriasta tulee tässä mieleen loogisen positivismin nimellä tunnettu filosofinen suuntaus, joka muistuttaa tietokoneyhteiskuntien käsityksiä siitä, mitä tosin tieto maailmasta on - ja voi olla. Perustelen tätä sillä, että ohjelmien rakenne ja tapa, jolla ne koostetaan funktionaalisiksi kokonaisuuksiksi näyttäisi noudattavan loogisten positivistien käsityksiä maailman atomaarisesta rakenteesta. Koska tietokoneohjelmilla ja laitteistoilla on kyetty menestyksellä tuottamaan ymmärrettävää luonnollista kieltä niin kirjallisesti kuin verbaalisestikin, ja tapa, jolla tämä tapahtuu perustuu kielen elementtien käsittelyyn sinällään merkityksettöminä atomaareina yksikköinä, joille syntaksilla tuotetaan merkityksiä, näyttäisi looginen positivismi ja atomismi saavan lisätodistusvoimaa myös tältä suunnalta. Tietokoneella prosessoitua luonnollista kieltä on kyetty myös inhimillistämään käyttämällä erilaisia semanttisia luokituksia ja strategioita, ja tuottamaan näin kieleen ainakin näennäistä syvyyttä, kuten saatu se ilmentämään inhimillisiä heikkouksia ja originelleja piirteitä.
Kuitenkin, jos löydetään jokin - mikä tahansa - periaate, niin se ei välttämättä viittaa siihen, että maailman muoto yksityiskohdissaan olisi sen mukainen. Mielestäni maailman ainut pysyvä piirre on sen vaikea ymmärrettävyys ja rajaton moninaisuus, ja että loogisuudella on moraaliselta kannalta tarkastellen monet kasvot.
Osittaiskäytössä olevaa yhteiskuntaa näyttäisi tosin olevan helpompihallita, koska sen yksittäiset ihmisetkin näyttäisivät sen kautta menettävän kykynsä visioida - ja heiltähän sitä ei edes vaadittaisi, vaan ainoastaan osittaissuorituksia. Tietokoneilla kyetään matkimaan lähes mitä tahansa ohjelmoitavissa olevia inhimillisiä ja ei-inhimillisiä aktiviteetteja, tai niin ainakin kuvitellaan. Rajoittavina tekijöinä ovat eräät ohjelmien sisäiset vaatimukset, kuten se, etteivät ne voi itsensä kontrollin säilyttäen ajautua skitsofreeniseen tai psykedeeliseen tilaan ja palata takaisin entistä eheytyneempänä ja kypsempänä ihmisen tavoin, millä viittaan tässä siihen, että ohjelmat, niiden tekijät ja käytön kontrolloijat vaativat aina toiminnassaan tietyn koherentin jatkuvuuden ja kokonaisuuden hahmottamisen; kontrolloimaton, viisaampi ja kypsempi ohjelma olisi heille mahdoton hallita, mikäli se olisi syntynyt ohjelmoijain kannalta kaoottisessa tilassa, ja sen uudet sisäiset ehdot olisivat heille tuntemattomia.
Rajoittavana tekijänä on jo ohjelmia laadittaessa siten ohjelmantekijöiden sisäinen eläytymis- ja kuvittelukyky. Ohjelmoijain usko tietokoneisiin pitää implisiittisesti sisällään myös oletuksen, että ihmiset ja heidän yhteiskuntansa olisivat pitkällisen ja ehkä osin satunnaisesti edenneen progression tulosta, jota tietokoneen luomin mahdollisuuksin voidaan nyt tehostaa ja rationalisoida pienemmin taloudellisin uhrauksin. Uskotaan, että nyt voidaan poistaa turhia inhimillisiä aktiviteetteja, jotka eivät taloudellisten kannattavuuskerrointen mukaan laskien tuota näennäisesti juuri mitään; uskotaan voitavan todistaa, etteivät turhuudet sisältyisi lainkaan ihmisyhteiskuntien ja niiden yksittäisten ihmisten sisäisiin dynaamisiin kasvutekijöihin.
Taloudellisten kerrointen mukaan laskien suurin osa ihmisten välisestä aidosta vuorovaikutuksesta on energian haaskausta, jonka vaihtoehtona on järkevämpänä pidetty tietokonetaylorismi. Turhat ihmiset, mekaanisesti ja matemaattisina pisteinä määriteltävissä olevat pig principle kuluttajat pakotetaan käyttämään tietokoneita säätämällä välttämättömiin ihmiskontakteihin erilaisia palvelumaksuja, ja tietokoneohjelmien välityksellä tapahtuvat konsultaatiot tehdään halvaksi ja helposti jokaisen saatavilla olevaksi. Tämä mainittu tendessi tulee tuhoamaan kulttuureissa niiden luovien, inhimillisten komponettien mahdollisuudet tuottaa uutta, koska se tulee osoittautumaan yhteiskunnan kannalta taloudellisesti kannattamattomaksi, paitsi tapauksissa, joissa esimerkiksi taiteen tukemista käytetään markkinoinnin eräänä keinona. Kukaan ei kysy miten taidetta, kuten myös kirjallisuutta voidaan tuottaa yhteiskunnassa, jossa korostetaan sairaalloisesti muodon selkeyttä ja lyhennettyä, tiivistettyä ilmaisua, joka on helposti ymmärrettävissä, ja jota voi luoda myös kone ihmisen asemesta. Mielestäni kulttuurisisältöjä ei voi tehdä helposti ja kaikkien ymmärrettäväksi - paitsi tietenkin tietokonekulttuurissa, koska se on sellaiseksi suunniteltu: muodon sujuvuutta ja tarkkuutta sisällön kustannuksella.
Esimerkinomaisesti taloudellisen ajattelun paradoksaalisista vaikutuksista mainitsen tässä yhteydessä satojen- elli tuhansien vuosien ikäiset kulttuurimuistomerkit, ja joita modernin taloudellisen ajattelun mukaan lakien ei olisi koskaan edes kannattanut luoda. Toisaalta puhtaalla voittokerrointen ajattelulla on myös vaikeaa ymmärtää yksilötasolla niitä motiiveja, joilla Vincent van Gogh loi taulujaan, koska tiettävästi hän hyötyi niistä taloudellisesti vain yhdestä. Kuitenkin mielestäni juuri kulttuurimuistomerkit ja kulttuuriesineet, ja molempiin liittyvä sivistys tekevät ihmisten elämästä elämisen arvoisen, ja tuottavat syviä kokemussisältöjä - eivät tietokoneet tai niiden ohjelmat. Sodan simulaatiot japeliohjelmat, joiden tapahtumarakenne pääsääntöisesti on vastustajan tuhoaminen ja erityisesti mainitunlaisten kulttuuriesineiden hävittäminen ovat - ja jäävät syväkokemuksellisesti tyhjiksi. Toisaalla toimistoautomaatiosovellukset aiheuttavat sen, että toimistot ja virastot tyhjenevät ihmisistä, jotka olivat näitä ihmeitä avosylin ja innolla kerran vastaanottamassa. Lakkoilemattomat tehdasrobotit tyhentävät tehdassalit samalla tavoin kenenkään kysymättä, mihin niistä karkoitetut ihmiset menevät. Pirstoutuneessa ja narsistisessa länsimaisessa yhteiskunnassa ollaan tyytyväisiä, mikäli suuri luuta ei osu omalle kohdalle, vaan vie naapurin, jota ei edes opittu todella tuntemaan ennen kuin hänen nähtiin kävelevät muiden kohtalotoveriensa kanssa jonnekin päivästä pois.
Vaikuttaisi siltä, että eräin osin uusi, uljas maailma olisi perin atomistinen, millä ymmärrän sitä, että olisi olemassa aines, josta maailma luodaan, ja että tätä maailmaa voitaisiin menestyksellä käsitellä sen atomisina osina, ja ohjelmin, joilla osille tuotetaan uusia järjestymisen lajeja ennakoidusti ja sujuvalla varmuudella.
Atomistisen filosofian ensimmäisiä edustajia olivat Leukippos, ja hänen nuorempi aikalaisensa Demokritos [460-370 eKr.], joilta on säilynyt kuitenkin jälkimaailmalle vain lyhyitä kirjallisia katkelmia. Heidän ideoitaan työsti uudelleen, mahdollisesti platonisen ja aristotelisen filosofian kritiikkinä, filosofi Epikuros [341"-2"70 eKr.]. Diogenes Laertiukselta, joka kokosi filosofisia anekdootteja, kirjoituksia ja bibliografioita ajanlaskun alkua edeltäneellä sataluvulla, on jäänyt aiheeseen liittyen kolme kirjeen ja neljäkymmenen lyhyen kirjoituksen kokoelma. Sen atomistisen filosofian, jollaisena oppisuunta nykyisin tunnetaan, esitti kuitenkin täydellisimmin Lukretius n. 55 eKr. suuressa didaktisessa runokokoelmassaan [De Rerum Natura]. Vielä 1880 löydettiin joukko mahdollisesti myöhempiä kirjoituksia, jotka tunnetaan "Vatikaanikirjoituksina" [Vatican Sayings]
J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books, Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth Middlesex, England,in 1984; ISBN: 0-14-02.2538"-2"; [(1)Ref, pp. 49f,50-51; (2)*Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 40-41, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; ATOMISTIC PHILOSOPHY; (2)*ATOMISM; Deskruktiivisuus: atomistisen ajattelun tuhoisista seuraamuksista.
Epikuroksen ja Lukretiuksen atomistisessa järjestelmässä maailmankaikkeus muodostuu pienimmistä materiaalisista osioista ja tyhjyydestä; materiaaliset osiot voidaan havaita olemassaoleviksi aistein, ja tyhjyys on tila, jossa materiaaliset pienimmät osiot liikkuvat ja joissa niillä on sijainti. Tyhjyys ei ole mikään loogisesti absurdi ei-oleva, kuten Parmenideella, vaan jotakin, mikä on out there. Materiaalisten kappalten pienimmät osiot, jotka ovat myös out there, ovat kiinteitä atomeja. Maailmankaikkeus, joka muodostuu tyhjyydestä ja materiaalisista pienimmistä osioista on ääretön ja ikuinen; sillä ei ole keskusta ja avaruudellisia rajoja, ja ajalla ei siinä ole alkupistettä tai loppukohtaa. Tällainen maailmankaikkeus vain on. Kosmos on suhteellisen stabiili ja muodostuu materiaalisten kappalten ryhmistä, joilla on sellaisina siinä tietty kestonsa, kunnes ryhmät hajoavat atomeiksi jälleen, eräänlaisena jatkuvana sateena takaisin kaikkeuteen, jossa atomien määrä on rajaton. Lukretiuksen usein toistama toteamus on: "Jumalainen voima ei ole koskaan luonut mitään tyhjästä" [I, 150]. Atomistisessa järjestelmässä Jumala ei luo ainetta, atomeja, eikä Hän myöskään tuleluomaan jotakin toista järjestyneiden osien muodostamaa kosmosta. Tämä ei kuitenkaan tue suoranaisesti myöhempää ateisimia teoriana, koska atomistisessa filosofiassa maailmankaikkeudessa todetaan olemassaolevaksi faktaksi se, että siinä ilmenee ja vaikuttaa järjellinen kosmos.
J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books, Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth, Middlesex, England, in 1984; ISBN: 0-14-02.2538"-2"; [(1)Ref, pp. 49-50; (2)cf. Peirce, C.S., Collected Papers of Charles Sanders Peirce, VII-VIII, [Evolution and the Law of Nature], {515-516}, 1966; \(3)cf. Ibid., [Synechism and Immortality], {565-576}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; COSMOLOGY OF ATOMISTIC PHILOSOPHY; "The UNIVERSE consists of material BODIES and VOID ...bodies are known by sensation ...void is ...in which material bodies exist".
Atomistinen filosofia mahdollistaa maailmaan joustavan fluidisuuden, koska se on jotakin, jossa kosmoksen osia kuolee ja syntyy jatkuvasti. Kuitenkin se, mikä ei synny tai kuole samanlaisessa mielessä on itse atomistisen maailmankaikkeuden perusrakenne, jossa ainetta ei synny tai häviä, koska kaikkeus on ikuinen. Siinä voi vallita järjellisyys ja sille kontekstina kosmos, jonka osilla on rajallinen kestonsa, ja jonka luonne kvalitatiivisena koettavuutena muuttuu, mutta joka on silti aina järjellinen kaikkeuden elementti.
Kosmos viittaa johonkin sellaiseen joka on tällä erityisellä tavoin järjestynyt ja järjellinen, mikä ominaisuus kuuluu tähän ainoaan atomistiseen maailmaan, ja jossa out there ulottuvuus potentiaalisine mahdollisuuksineen ei voi kuvata edes tietokonesimulaatiossa mahdollista vaihtoehtoista täysin uutta maailmankaikkeutta, johon olisi luotu erityisen aineensa ja järjellisyytensä. Fundamentaalisesti olevaisesta maailmankaikkeudesta poikkeavissa hypoteettisissa luoduissa maailmoissa ei olisi tätä kosmista järjestyneyttä ja siihen liittyviä tapoja arvoida vaihtoehtoja; siten rohkeimmissakin simulaatioissa olisi luotu ehkä vain eräs mahdollinen tämän maailmankaikkeuden erityinen kosmoksen ali-konfiguraatio, joka ei olisi syystä tai toisesta ihmiselle koettavana vaihtoehtona havaittavissa. Kyseessä voi olla myös maailman sellainen olemuspiirre, jota ihminen ei olisi vielä havainnut tai kokenut, ja jolla olisi tietty suhde järjelliseen kosmokseen. Maailmankaikkeus voi ihmisen kannalta sisältää useammankin lajisia potentiaalisia järjellisyyksiä, jotka mahdollisesti ovat keskenään yhden logiikan tarkastelussa ristiriitaisia, eivätkä näyttäisi todistuvan yhdenmukaisella skeemalla. Jokin järjellisyyksistä voi olla sellaisena kosmoksen olemuspiirteenä, joka kiistäisi loogisesti useimmat sen kannalta järjettömät vaihtoehdot.
Atomistisen maailman kiinteä olemuspiirre ihmisen kannalta on sen oleminen out there. Eräässä mielessä esimerkiksi tietokoneilla luotu kaoottisuus viittaisi tämän maailman out there dimensionaaliuteen, jonne kestonsa päättäneet, tai äärettömän lyhytkestoiset esineiden ryhmät satavat takaisin atomeiksi, jotka ovat pienimpiä mahdollisia yksikköjä, ja joista Parmenideen ei-oleva muodostuu. Atomistisessa maailmassa sieltä voi periaatteessa kummuta rajattomasti potentiaalisia järjestymisen tapoja, tai ainakaan mikään erityinen superitseöinen väliintuleva tekijä ei voisi olla niiden määrää rajoittamassa. Ainut rajoittava tekijä näyttäisi olevan vallitseva kosmos, jonka aikana potentiaaliset vaihtoehdot eivät voi realisoitua uudeksi kosmiseksi järjestyneisyydeksi, joka syrjäyttäisi täysin entisen. Siten rohkeimmatkin tietokonesimulaatiot näyttäisivät luojilleen potentiaalisuudesta eräitä esimerkkitapauksia, ja mitään fundamentaalisesti uutta universumia ei olisi kyetty luomaan. Tietokoneohjelmilla on myös yhdenmukaisia järjellisyyden piirteitä, vaikka niillä generoitaisiin millaisia variaatioita tahansa, jaohjelmien tulosteiden ymmärtäjillä olisi tämän maailman vallitsevan kosmoksen ymmärtämisten tavat koskien hypoteettisten variaatioiden tulkintaa ja arvioitaessa sitä, miten kaaoksen tai vaihtoehtoisuuden luomisessa on onnistuttu.
Järjellisyys tulee punnituksi logiikan ja matematiikan avulla, joiden oletetaan painotussuunnasta riippuen liittyvän maailmassa vallitsevaan järjellisyyteen kvalitatiivisesti eri tavoin. Yleisesti voi todeta kehittyneen seuraavia logiikkojen muotoja:
1.2.1Logi. NORMATIIVINEN LOGIIKKA
Aina Gottfried Wilhelm Leibnizista alkaen on pyritty asettamaan loogiset käsitteet ja lauseet keskinäiseen, loogiseen järjestyneyden tilaan (deontische Logik), jollaiseksi niiden tosiasiainen oleminen käsitetään. Ihminen ei tässä prosessissa järjestyneyttä luo, vaan löytää sen; normi määrityyy maailman sisäisestä loogisesta rakenteesta.
1.2.2Logi. DIALEKTINEN, SPEKULATIIVINEN LOGIIKKA
On antinomia Immanuel Kantin traskendentaalilogiikalle, ja juontuu lähinnä Friendrich Hegelistä; korostus on vuorovaikutuksessa, jollainen vallitsee yksilöiden reflektion ja kokonaistapahtumisen välillä. Hegelin dialektiikan mukaan yksilö ei niinkään ole tekemisissä tiedon komplementaarin osion kanssa, vaan reflektionsa kautta kosketuksissa todella olevan ja elävän kokonaisuuden kanssa, jossa ovat toteuttavia agentteja.
1.2.3Logi. DIALEKTINEN MATERIALISMI
Koskee tietoa luonnon kaikkein yleisimmistä liike- ja kehityslaeista, joita voidaan tutkia dialektisen metodin avulla. Maailma tulkitaan materialistisesti, ja yleisimmätkään liike- ja kehityslaeista eivät viittaa materiaalisesta maailmasta erillään olevaan, niitä koordinoivaan henkiseen olentoon. Tämän suuntauksen alullepanijoina pidetään Friendrich Engelsiä ja Karl Marxia.
1.2.4Logi. DIALOGINEN LOGIIKKA
On syntynyt P. Lorenzin vaikutuksesta, ja käsittelee loogisten partikkelien kostruktioita, joiden rakentumiseen niin junktorit kuin kvantoritkin osallistuvat tietyin tavoin aina kun konstruktiot toimivat operatiivisesti; kulloistenkin loogisten operaatioiden elementtien aktiivisen kytkeytyvyyden tapa määriytyy operatiivisen toiminnan luonteesta.
1.2.5Logi. TUNTEIDEN LOGIIKKA
Kehittäjinä useitakin ajattelijoita, kuten Blaise Pascal, Max Scheler, Nicholaus Hartman ja Goethe liittyen asioiden arvon tuntemiseen ja ilmaisemiseen lauseidesemiseen lauseiden avulla. Totean tässä yhteydessä, että Goethen väriteoria voisi kenties omata potentiaalisia kytkeytymiä niin emotionaaliutta kuin rationaaliuttakin yhdistäviin rakenteisiin johtuen värien monidimensionaalisesta liittyvyydestäerilaisiin moderneihin selittämisen kategorioihin.
1.2.6Logi. HERMENEUTTINEN LOGIIKKA
Hermeneutiikan tiedonteoria, joka kuvastaa loogisen ilmiön omaa hermeneuttista luonnetta; ilmiön voidaan yhdellä ja samalla kertaa todeta omaavan lukuisia kytkentöjä, joita looginen rakenne ei sinällään struktuurina näyttäisi sisältävän. Kyse on senlaatuisesta ihmisen tietämisestä, joka ei välttämättä ole traskendentaalista, vaan saattaa sisältää irrationaalisia ja skeptisiä elementtejä; siten voi ohittaa yksikategorisilta näyttäviä loogisia umpikujia, tai epäillä itsestäänselvyyksiä -looginen seuranto itsessään siihen kytkettyine elementteineen voi olla epäilyksenalainen sellaisena, kuin sen on sanottu jotakin ehdottomalla varmuudella selittävän.
1.2.7Logi. TRANSKENDENTAALILOGIIKKA
Liittyy Immanuel Kantin filosofiaan ja siinä niihin tapoihin, joilla ihminen tiedollisia aineksia käsittelee tajunta-apparaattinsa avulla; maailman olemuksesta an sich voidaan traskendentaalilogiikan avulla tuottaa tarkempia kuvaimia siitä maailmaan fùr uns hyödyntämällä tietoa tajunnan kategorioista ja tasoista.
1.2.8Logi. MATEMATIIKKA
On useammanlaisten sääntöstöjen ja logiikoiden koostumo, jossa tulkinnallisuus riippuu filosofisista tavoista, joilla matematiikkaa tulkitaan. Esimerkkinä matematiikan instrumentalistinen tulkinta, jossa käyttösäännöt ja kalkylointi määräytyvät pyrkimyksistä, joiden vuoksi ihmiset toisinaan muuttavat eräitä sääntö-osioita, tai kehittävät uusia sääntöjä.
Wörterbuch., "Historische Wörterbuch der Philosophie", 5., by Schabe & Co., Verlag., PL: Basel/ Stuttgart, in 1980; [(1)Ref, 5, Logik; (2)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 225,405, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; FORMS OF LOGIC; Logiikan päämuodot; (2)*CONCEPTS; Käsitekokonaisuuksien differetioituminen: logiikan päämuodot.
Charles Sanders Peirce on tarkastellut matematiikan ja logiikan välisiä suhteita monin tavoin, ja monesta lähestymiskulmasta. Hän väittää, että jos matematiikassa on kyse hypoteettisten konstruktioiden pohjalta tapahtuvasta dedusoinnista [dedusoinnin pohjana olevat ominaisuudet kuuluvat hypoteettisiin rakentumiin] niin matematiikka on senlaatuinen tiede, johon nähden logiikka ei ole relevantti, mikä johtuu siitä, että matematiikan piirissä ei aseteta kyseenalaiseksi matematiikan itsensä mihinkään suuntautumattomia päättelyjä.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciousness], {524}; (2)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 280"-2"82,368-377,406-410, 1984; (3)**Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 40-41, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; MATHEMATICS; Hypoteettisten konstruktioiden pohjalta tapahtuvaa dedusointia; logiikka liittyy empiriaan; (2)*; (3)**ATOMISM; Kausaliteetti, looginen positivismi.
Rhees,Rush., "Without answers", by Routledge & Kegan Paul, PL: London, in 1969; [(1)Ref, trans., T. Kinnunen; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 354-360, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MATHEMATICS; LEARNING; Rush Rhees siteeraa L. Wittgensteinin käsityksiä matematiikasta; Rheeesin käsityksiä oppimisesta: Sokrates: rakkauteen oppiminen, motivaatiosta.
Logiikka on luonteeltaan eksperimentaalista, tai tieteenalanatarkastellen positiivista -ei kuitenkaan siksi, että siinä tehdään joitakin observaatioita empiriassa, vaan siksi, että se on sellainen kokemuksellisuuden osa, joka on yhteinen kaikille ihmisolennoille. Puhdas deduktiivinen logiikka [siltä osin kuun se on rajattu matemaattisiin hypoteeseihin] on todellakin enimmältään matematiikkaa.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciousness], {524}; (2)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 405, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY; PRAGMATISM; LOGIC; Deduktiivinen logiikka ja matematiikka; (2)*LOGICS; logiikan lajeista.
Logiikka, niin kuin sitä päättelyissä käytetään, antaa aivan toisenlaisen varmuuden tunteen kun päätellään jotakin reaalisesta maailmasta; logiikka kertoo positiivisista tosiasioista ja niiden järjestyneisyydestä maailmankaikkeudessa. Kun puhutaan induktiivisesta päättelystä tämä hyväksytään yleisesti, ja päättelyn katsotaan niinmuodoin olevan todessa suhteessa reaaliseen maailmaan. Kaikki todet asiat eivät kuitenkaan sovellu deduktiiviseen päättelyyn, jossa vallitsevat hypoteettiset konstruktiot hypoteettisine tosine asioineen.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciousness], {524}; \(2)*Ibid., 6., [Kinds of Induction], {110-120,218"-2"16}; \(3)**Ibid., 8., [Abduction], {218"-2"20}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; INDUCTION AND DEDUCTION; Induktion ja deduktion käyttöympäristöt; (2)*INDUKTIIVINEN PÄÄTTELY; Lajeista: Induktion: <First, Second and Third Genius>; (3)**ABDUCTION.
Matematiikan piirissä on Charles Sanders Peircen mukaan kuitenkin osa-alueita, jossa logiikka-tieteenalan metodeja tarvitaan. Niitä tarvitaan sellaisissa tapauksissa, joissa matemaattisin menetelmin tulisi käsitellä tosiaioiden [inhimilliseltä kannalta] sekavaa, vyyhdenomaista massaa; matemaatikon on tällön tavallaan laadittava hypoteeseja sitä koskien sen ulkopuolisesta asemasta. Peirce ehdottaa, että tällaisessa tilanteessa pyrittäisiin rakentamaan asiain geometriset suhteet niin, että tuloksena olisi itseään selittävä järjestelmä, jollainen [potentiaalisesti järjestymiskykyisessä] havaintomassassa on hahmotettu tiiviin observoinnin perusteella, jotta voitaisiin asettaa järjestelmään liittyvät tarkat hypoteesit ennen operointeja, ja määritellä, millainen jatkumo tosiasioista voi niille asetetun tarkituksen nojalla muodostua. Tämä vaatii loogista analyysia koskien kaikkia niitä tapahtuma-variaatioita, joista sitten erilaiset tapahtuma-variaatiot selittyvät.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciousness], {525}; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 135-137, 1984; (3)*Fitch, F.B, Philosophy of Logic, Körner, S., ed., Oxford.Basil.Blackwell, pp. 202,204, 1976],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; LOGIC; Ko. -tieteen sovellustapoja; (3)*SEMANTICS AND SYNTHACTICS; Semantiikka epätieteellisempää kuin syntaktiikka, loogisissa konstruktioissa ilmaistaan sisällöt.
Todellisuus on siten monikerroksinen, ja sisältää alinna eräänlaisen mutkikkaan mahdollisuuksien verkoston, jonne voivat asettua erilaiset potentiaaliset topologiset skematisointien järjestyneisyydet, ja havainnollisena massana sille voidaan antaa logiikan kautta geometrinen muoto; ajatuskuvaa voi laajentaa liittämällä tähän kohtaan osan eräästä Charles Sanders Peircen 25.11. 1902 William Jamesillelähettämästä kirjeestä, jossa hän väittää, että logiikka liittyy kiinteällä tavoin sekä etiikkaan, että estetiikkaan:
"... Vuonna 1877 näkemykseni oli karkea -jopa silloin, kun pidin Cambridgen luentojani. En ollut vielä tavoittanut filosofiani pohjamutia, tai nähnyt sen muodostamaa kokonaisuutta. Tuon ajankohdan jälkeen tavoitin näkemyksen ja todistuksen siitä, että logiikan perusta lepää etiikassa, josta se on eräänlainen hienostunut kehittymö. En vielä karkean näkemykseni aikoihin ollut tarpeeksi viisas tajuamaan, että etiikka lepää samalla tavoin estetiikan muodostamalla perustalla, kuten logiikka etiikan -enkä tarkoita tässä estetiikalla [lienee tarpeetonta sanoakaan] maitoa, vettä ja sokeria. Etiikka, estetiikka ja logiikka vastaavat normatiivisina tieteinä kolmea kategoriaani, psykologisilta aspekteiltaan -nimittäin niitä, joita nimitän termeillä FEELING, REACTION ja THOUGHT...".
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Correspondence, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, pp. 188-189],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; THE RELATIONS BETWEEN ETHICS, ESTHETICS, AND MATHEMATICS; Etiikan, estetiikan ja matematiikan suhteet.
Matemaatikko voi aina sanoa, että matematiikan avulla voi käsitellä mm. sellaisia seikkoja kuten äärettömyys, mutta jo itse päättymättömien lukusarjojen käsite sisältää Charles Sanders Peircen mukaan äärettömyyden käsitteen, sillä muutoin ei voisi olla olemassa päättymättömiä lukusarjoja; hypoteesi traskendenteista irrationaalisista paljouksista taas sisältää toisenlaisen äärettömyyden käsitteen. Mikäli ei kyettäisi määrittelemään a fortriori matemaattista äärettömyyttä koskevia seikkoja, ei voitaisi matemaattisesti päättellä mitään jatkuvuutta koskevista seikoista, ja niin ei olisi mahdollista mm. rakentaa [tooppisen] topologisen geometrian matematiikkaa luonteeltaan eksaktiksi.
Peirce,Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciousness], {526}],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; PREREQUISITIES FOR TOPOLOGIC GEOMETRY AND MATHEMATICS; Topologisen geometrian matematiikan edellytykset.
Logiikka on eräs filosofian osa-alue, mikä tahtoo sanoa, että se on eksperimentaalinen tai positiivinen tieteenalue. Logiikka ei ole kuitenkaan riippuvaista tehdyistä observaatioista, joita eri keinoin suoritetaan vaan ilmiö, joka on avoinna kenen tahansa observaatiolle jokaisena hetkenä ja jokaisena päivänä. Filosofiassa on kaksi pääsuuntausta koskien logiikkaa, nimittäin:
1) logiikka [ajattelun filosofia], ja
2) metafysiikka [olemisen itsensä filosofia].
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciouness], {526}],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; OBSERVABILITY OF LOGIC AND OBSERVING WITH LOGIC; Logiikan observoitavuus ja sillä observointi.
Charles Sanders Peircen mukaan edellisiä vieläkin tärkeämpi ja yleisempi on KORKEA FILOSOFIA, joka antaa tiettyä selityvyyttä tietyille logiikan ja metafysiikan totuuksille.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed.,by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciousness], {526}; \(2)*Ibid., [Notes of Science], p.175, 1966; \(3)**Ibid., [Correspondence], p. 214, 1966; \(4)Ibid., [Evolution of the Laws of Nature], {512,515}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; HIGH PHILOSOPHY; Korkea filosofia; (2)*GREAT COSMOGONY;(3)**COSMOLOGY; <hyperbolic evolution, feelings, the law of habit, the action of habit>.
Minkälaatuiseen kokemuksellisuuteen KORKEA FILOSOFIA sitten perustuu? Jokaisessa erityistieteessä observationaalisuuden taito liittyy kokeellisuuteen, jossa prosessissa tieteenala ikään kuin paljastaa itsensä meille maailmassa. Tämä liittyy kiinteästi siihen tietämykseen, joka on jo hankittuna, tai muulla tavoin johdettuna muista seikoista, ja siksi tietämys on katsottava tehdyksi tulkinnaksi ja teoriaksi jotka molemmat pohjaavat ja peilautuvat kokeellisuuteen ja kokeellisuuden kautta.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Chapter 4, Consciousness, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, 4., [Consciousness], {527}; \(2)*Ibid., [Correspondence], pp. 199"-2"00, 1966; \(3)Ibid., 4. [Consiousness, illusion] {528}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; EXPERIENCE FIELD OF HIGH PHILOSOPHY; Korkean Filosofian koettavuus; (2)*MELLONIZATION; perinteisesti menneisyytenä pidettyä pidetään laajentuvana loputtomuutena.
Charles Sanders Peirce kuvaa puhdasta siis logiikkaa ajattelun taiteeksi, ja sitä eksplikoivaa järjestymöä ajattelun normatiivisten lakien tieteenä; Nicholaus de Orbellis jo totesi, kuten Peirce tässä yhteydessä korostaa, keskiajalla osuvasti:
"Dyalectica est ars artium et scientia scientiarum, ad omnium aliarum scientiarum methodorum principia viam habens",
joten logiikka näyttäytyy Peircelle tieteenä, joka määrittää tutkimuksen metodin rakentuneisuutta, ja rakentumisen tapaa -ollen tieteen tosin idea.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts,in 1966; [(1)Ref, pp. 59,64],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; LOGIC; THE ART OF THOUGH AND A SCIENCE OF NORMATIVE LAWS; Logiikka, ajattelun taide ja normatiivisten lakien tiede.
Charles Sanders Peirce laati useitakin luonnehdintoja ajattelun normatiivisten lakien tieteestä, joista esitän tässä erään version [ja joka liittyy KORKEAN FILOSOFIAN käsitteeseen]:
1.3.1Gnos.
YLEINEN PSYKOGNOSIA (General Psychognosy)
PERHEET:
1.3.1.1Gnos.
MIELEN OLEMUS (Essence of Mind);
KOSMISEN IMUN LAKI (The Law of Final Causation)
Luonteeltaan ei-biologinen (non-biological) -> (phenomenological pneumotology)
1.3.1.2Gnos.
KOSMISEN IMUN TOIMINTA (The Law of Final Causation)
Ilmenee biologisissa lajiutumissa (stocks)
1.3.1.3Gnos.
KOSMISEN IMUN PERIAATTEEN SOVELLUS (The Law of Final Causation)
Biologisiin individuaaleihin (Individual) sekä niiden tietoisuuksiin (Consciousness)
1.3.1.4Gnos.
DEMONOMIA (Demonomy)
Sovelluttumiset (applications) ja kytkeytyvyydet (associations) omioinaan (as professions).
ALAPERHEET:
1.3.1.4.1Gnos.
SOINTUVUUDEN JA SÄÄNTÒISYYDEN YLEISET LAIT
(General laws of Concert and Strict)
1.3.1.4.2Gnos.
Näiden prinsiippien sovelluttaminen erityisiin ilmiöihin yhteiskunnan konstituutioina ja lainmukaisuuksina, kuten myös sen hyvinvointiin.
1.3.2Gnos.
NOMOLOGINEN PSYKOGNOSIA l. ERITYISPSYKOGNOSIA
(Nomological Psychognosy l. Special Psychognosy)
Mielen toiminnallisia lakeja (Treat Laws of Mind)
Assosiaatio alisteisessa suhteessa (subordinate) yleisiin syy-seurannon periaatteisiin (to the General Principles of Causation).
PERHEET:
1.3.2.1Gnos.
SUUREN ASSOSIAATIOLAIN TUTKIMUS
(Study of the Great law of Association {fusion}) ja ideain monikeskinen attraktio (mutual attraction of all ideas) analogiana gravitaatiolle fysikaalisessa maailmassa.
ALAPERHET:
1.3.2.1.1Gnos.
ASSOSIAATIO (Association) per se
1.3.2.1.2Gnos.
ASSISIAATIO ASSOSIAATIOIDEN MUOVAAMANA (Association as modified by association)
Muovautumisen tapa (habit), mielikuvituksellisuus (imagination), vividiys (vividness), yleistettävyys (generalization), päättely (reasoning), rekognitio (recognition) ja usko (belief).
1.3.2.1.3Gnos.
MIELEN KASVUN LAIT (The Laws of the Growth of Mind)
Yksilöissä (in Individual), yhteiskunnissa (in Society) ja lajeissa (in Stock) suhteessa yleisiin lakeihin (general laws), kuten rakentuneuden kasvuun (growth of morphogeny), MIELEN tietoisuuden kasvuun (growth of consciousnes of mind) ja sosiaalisen tietoisuuden kasvun lait (laws of growth of social consciousness).
1.3.3Gnos.
RUUMIIN JA MIELEN YHTEYKSIEN TUTKIMUS (Study of the connections of body and mind).
ALAPERHEET:
1.3.3.1Gnos.
ELEMENTAARILAIT (Elementary Laws)
Psykofysiikka (psychophysics), aistimus (sensation), biologinen tahto (voliotion), impulssi (impulse), hallinta (control) ja biologisen tahdon hallinta (controlled voliotion)
1.3.3.2Gnos.
POIKKEAVIEN MIELEN TILOJEN LAIT (Laws of Peculiar States of Mind):
Dissoluutio (dissolution) ja kaksoistietoisuus (double consciousness), herkkäuskoisuus saaduille vaikutteille (credenciveness), satunnaisten mieleenjohtumain vaikutus (suggestion) ja syvä tunne; kärsimys (passion)
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, [Forms of Consciousness], {233}; \(2)*Ibid. 2., [Forms of Consciousness], {540-576}, 1966; \(3)**Ibid., [Association..], {388..,418..,424,465..,466}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; PSYCHOGNOSY; (2)*SPECIES; <Feeling/ Primesense/ Firstness; Sensation,Will/ Altersense/ Secondness; Abstaktion, Association/ Medisense/Thirdness>; (3)**ICONIC SIGNS.
Atomistisen filosofian perspektiivistä Charles Sanders Peircen voisi katsoa kuvanneen tässä [ainakin inhimillisen] kaaoksen vähittäistä muuntumista kosmokseksi; hän tutkii luonnostelmansa kautta kaikkeuden kaikkein fluidisinta osaa [The World of Protoplasm], ja siinä erityisesti kaikkeuden muutoskykyisintä ja myös voimakkaimmassa muutostilassa olevaa osaa, ihmismieltä ja sen kasvua. Yhtä kaikki, liittyy käsite asiain mieli elimellisesti siihen, millaiseksi järjellisen ja järjellistyvän kosmoksen voisi ajatella, sillä asiain mieleen Peirce ja hänen oppilaansa katsovat voitavan sisällyttää biologisten yksilöiden lisäksi myös esineyhteydet, joiden kautta yksilö asiain mielen [Mind] tajuaa; mieli [tai mielekkyys] ei siten sijaitse aivo-orgaanissa, tai joissakin erityisissä henkilöissä, vaikka mielen voivatkin vain ihmiset persoonina omakohtaistuvasti ja sukupolvittain tavoittaa. Oppilaista erityisesti Herbert Mead on painottanut asiain mielen kohdalla esineiden ja mielen yhteyksien sosiaalista luonnetta, kuten Peirce itse tekee useissa yhteyksissä.
Siten voisi sanoa, että hyväkään väline ei voi taata hyvää lopputulosta, mikäli siihen ei onnistuta rakentamaan persoonallisesti asiain mieltä ja näkemään sen kautta tavoitettavan erilaisia tarkoitusperiä. Erityisesti tämä pätee tietokoneisiin, sillä laajasta sovellettavuudestaan huolimatta niitä ei yleisesti osata kuitenkaan käyttää luovasti, tai nähdä niiden kautta saavutettavan monimuotoisempaa ja sallivampaa ihmisten ja heidän tietovarantojensa välisiä yhteyksiä. Esimerkiksi sitä tietoa, ja niitä menetelmiä, joilla ihmisiä on aina hallittu ja ohjattu ei edes tietokoneiden aikana tulla yleisesti vapauttamaan, vaan tiedon nimike kapea-alaistetaan merkitsemään mm. erilaisten taloudellistenindikaattoreiden arvojen aiheutettua vaihtelua, tai tiettyjen henkilöihin liittyvien koodien yleistä saatavuutta, joista ihmisille ei tulla osoittamaan niitä, joilla on todellista merkitystä tapahtumien rakenteessa, tai miten he voisivat niitä itse käyttää.
Sama pätee myös tieteessä, jossa lähes kaikki on yleisesti ihmisten vapaasti tavoitettavissa, mikäli he vain osaavat haluamaansa etsiä, tai käsitellä hankkimaansa aineistoa asianmukaisilla metodeilla. Tietokoneidenkaan kautta valmentamaton tai mielikuvitukseton ihminen ei tule saavuttamaan helpompaa tietä vaikeaan, omakohtaistettuun tietämiseen, koska niillä hän saa vain sen, minkä ohjelmantekijät ja heidän toimeksiantajansa ovat katsoneet hyväksi automaattisesti pyytäjille antaa; tiedon vastaanottaja ei osaa siltikään entistä paremmin käyttää itse sofistikoituneita metodeja - vaikka ne olisi asennettu tietokoneohjelmaan, ja ei siten senkään avulla osaa etsiä sitä, mitä ei ole valmennettu kysymään. Syvällisestä tiedosta ei tule koskaan demokraattista jaettavuutta; erilaiset tiedonkeruuprojektit eivät tule siten ylittämään koskaan lahjakkaiden yksittäisten ihmisten suoritteita.
Raimo Tuomela on tutkinut syitä, miksi esimerkiksi eksakti metodologia yhteiskuntatieteissä ei ole vienyt niitä voimakkaaseen nousuun, ja otaksuu syyksi metodologian virheellistä ja mielikuvituksetonta soveltamista, mikä viittaa siihen, että metodologia jakaantuisi eräänlaisiksi, toisistaan eroaviksi kategorioiksi, joihin sijoittuvia metodisia systeemeitä tulisi käyttää kohteesta määräytyvällä tavalla:
1.3.4.1Meto. Yksi syy sille, miksi eksakti metodologia ei ole vienyt yhteiskuntatieteitä voimakkaaseen nousuun on se, että metodologiaa on vakavammin sovellettu vasta II Maailmansodan jälkeen.
1.3.4.2Meto. Yhteiskuntatieteet näyttävät edellyttävän osittain omaa matematiikkaansa ja logiikkaansa, jollaista ei ennen 1940-luvun loppupuolta ollut olemassa, kuten ei tämänhetkenkään arvoioiden mukaisiin tarpeisiin.
1.3.4.3Meto. Eksakteja välineitä on sovellettu suuremmassa mitassa tähän mennessä lähinnä vain havaintotulosten analyysiin, mutta sangen vähän teorianmuodostukseen.
1.3.4.4Meto. Eksakti metodologia on ollut haparoivaa tai mekaanisesti jotakin kaavaa toistavaa, kuten faktori- ja varianssianalyysin mielikuvituksettomassa soveltamisessa, mikä johtunee yhteiskuntatieteilijäin heikosta eksaktin metodologian tuntemuksesta.
1.3.4.5Meto. Metodologia on kytketty yksioikoisesti huonoon taustafilosofiaan unohtaen metodologian välineluonne. 1930-luvulta yhteiskuntatieteitä on hallinnut positivismin tieteenihanne, joka painottaa olemis- ja merkitysmääräämiskysymysten sitoutuvuutta aistihavaintoon, jonka havaintokäsitteistä olisi tuotettava satunnaismuuttujia, joihin tilastomatemaattisia analyysejä voidaan soveltaa. Tällöin teorianmuodostus rajoittuu havaintomuuttujien empiiristen kytkeytymien kuvaamiseen ja yhteyksien ilmaisemiseen korrelaatiomatriisien avulla, joita analysoiden voidaan ainoastaan systematisoida tätä tietoa.
Tuomela, Raimo., "Yhteiskuntatieteiden eksakti metodologia", by Oy Gaudeamus Ab, Kustannusosasto,PL: Helsinki, in 1975; [(1)Ref, johdanto; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 361, 1984],
Aihe:[SCIENCES]; STUDIES OF SOCIETY; Yhteiskuntatieteiden eksakti metodologia.
Atomistisen filosofian johdannaisena on pidetty positivismin nimellä tunnettua oppisuuntaa; R.J. Bernstein kuitenkin toteaa:
"Ainoastaan muutamat anglo-saksisen kulttuurin ajattelijat ovat olleet positivisteja sanan ankarassa merkityksessä, kuten Comte tai ns. Wienin piirin ajattelijat, mutta suurin osa lienee saanut positivismin kuumeen, jolla on ollut syvällekäypä vaikutus".
Bernstein, R.J., "The restructuring of social and political theory", by Methuen & Co., Ltd., in 1979; [(1)Ref; (2)ENCY, The Encyclopedia of Philosophy, 4., The MacMillan Company, New York, pp. 414-418, 1967; (3)cf. Bernstein, R.J., ed., Perspectives on Peirce; (3)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 406-408, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; POSITIVISM; Bernstein: ."..vain Comte ja Wienin piiri olivat positivisteja; jälkipolvet saivat positivismin kuumeen ikäänkuin tiedollinen horisontti olisi aina ollut sellainen".
R.J. Bernstein viittaa tässä siihen, että suuri vaikutusten saajain massa ei ole käynyt läpi samanlaista maailman uudelleenhahmottamista, kuten Comte, mutta on sitävastoin omaksunut saadun tuloksen tieteelliseksi horisontikseen - ikään kuin se olisi AINA ollut sellainen.
Positivismissa voidaan erottaa useita suuntautumisvaihtoehtoja, jotka kytkeytyvät tiettyihin tieteenaloihin liittyviin orientoitumismalleihin:
1.4.1Posi. SOSIAALINEN POSITIVISMI
Tieteen tuloksia ja metodeja soveltamalla saavutetaan oikeudenmukaisempi yhteiskunta.
1.4.2Posi. EVOLUTIONAARINEN POSITIVISMI
Luonnollisen ja välttämättömän kehityksen prinsiippi pätee tähtisumuista aina pienimpään organismiin ja epäorgaaniseen aineeseen, ja lopulta päädytään superorgaanisen ihmiskunnan kehittyessä vieläkin laajempiin kokonaisuuksiin.
1.4.3Posi. KRIITTINEN POSITIVISMI
Aistimukset koostuvat yksinkertaisista elementeistä, joiden kontituutioita mm. ihmiskehot ovat. Elementit ovat neutraaleja (ei sen enempää psyykkisiä kuin fyysisiäkään) ja esineet ovat aisti-elementtien koosteita, jotka samanaikaisesti koetaan esiintyviksi ja aistituiksi.
"The encyclopedia of philosophy", 4, Edwards, P., ed., by The MacMillan Company & The Free Press, PL: New York, in 1967; [(1)Ref, pp. 414-418; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 410, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; POSITIVISM; Positivismin päämuodot.
Ajatellen atomistista filosofiaa, jonka eräs juontumo positivismi on, on työlästä käsittää sitä intomieltä ja uskonomaisuutta, jota niistä juontuneella tietokoneajattelulla ja sovelluksilla on tukenaan. Mihin ihmiset tietokoneissa uskovat, ja mitä he niiden odottavat ratkaisevan, mikäli niihin on ohjelmoituna sieluttomia päättelysilmukoita ja niiden sovelluksia ei voida pitää luovina ja yleistä siunausta tuottavina? Tästä syystä olen nähnyt perustelluksi tarkastella uskontoa ilmiönä, ja etsiä uskonnolle ja atomistiselleajattelulle mahdollisia yhtymäkohtia, sillä niiden olemassaolo on jopa välttämätöntä, koska uskonnot ilmaisevat osin sisältöjään symboloitujen esineiden kautta. Olen kiinnostunut siitä, millaisia fiktioita tietokoneet ihmisessä ruokkivat, ja miten niihin on onnituttu kiinnittämään niin paljon epärealistisia tulevaisuudentoiveita.
Teistinen käsitys painottuu vahvasti siihen, että alussa Jumala luo koko maailman, vaikka lähteessä kyseiseen kohtaan liittyvä hebreankielisen alkuperäisen termin bara (ilmaisee luomista) on kaksimerkityksisyys, joten termi voi tarkoittaa:
1.5.1Bara. "Jumala loi alussa [tyhjästä] taivaan ja maan, ja [kun hän oli tämän tehnyt] maa oli autio ja tyhjä", tai
1.5.2Bara. "Alussa maa maa oli autio ja tyhjä ja [tästä edeltävästä tilasta toimintansa aloittaen] Jumala loi taivaan ja maan".
Skinner, John., "A critical and exegetical commentary on Genesis", 2nd. Edition., PL: Edinburgh, in 1930; [(1)Ref, 4-15; (2)==>Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity", Benguin Books, pp. 51,181, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; SYNTETIC VIEW FOR MATERIALISM AND SPIRITUALISM; Termin <Bara> kaksimerkityksisyys luomiskeromuksessa.
Vawter, Bruce., "On Genesis: a new reading", PL: London, in 1977; [(1)Ref, pp. 37-41; (2)==>Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity", Benguin Books, pp. 51, 181, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; SYNTHETIC VIEW FOR MATERIALISM AND SPIRITUALISM; Termin <Bara> kaksimerkityksisyys luomiskertomuksessa.
Myöhemmin termille annettiin hebrealaiseen kaanoniin nähden poikkeava tulkinta ensimmäisen vaihtoehdon [1.5.1Bara.] mukaisesti (in 2 Maccabees 7:28), ja siinä merkityksessä kristityt teistit ovat myös sen ymmärtäneet: että Jumala olisi ensin luonut maailmankaikkeuden aineen, ex nihilo, ja vasta sen jälkeen muotoillut järjestyneen maailmankaikkeuden, jota edelleenkin pitää pystyssä. Mikäli Jumala vetäytyisi pois, romahtaisi koko kaikkeus takaisin tilaan, jossa ei olisi muuta kuin tyhjyyttä, josta Jumala luomisen aloitti.
Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books, Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth, Middlesex, England, in 1984; ISBN: 0-14-02.2538"-2"; [(1)Ref, p. 51],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; CREATION; THEISM; Jumala loi ensin kaikkeuden aineen, <EX NIHILO>, ja siitä maailman, jota ylläpitää; jos Jumala vetäytyisi pois, romahtaisi ihmisen tuntema kaikkeus.
Islamin uskonnonfilosofit ovat yleisesti pitäytyneet Genesis-tulkinnassaan jälkimmäiseen [1.5.2Bara.] vaihtoehtoon: Allah luo tahdollaan kosmoksen ennalta vallinneesta ja ikuisesta aineen kaaoksesta.
Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books, Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth, Middlesex, England, in 1984; ISBN: 0-14-02.2538"-2"; [(1)Ref, pp. 51-53; (2)*cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 60,64, 1984; (3)cf. Salomaa, J.E., Filosofian historia, I, Porvoo, 1935],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; CREATION; ISLAM; Allah loi maailman tahdollaan kosmoksen luomista edeltäneestä ikuisesta kaaoksesta, maailmaa ei luotu <EX NIHILO>; (2)*BIRTH; Herakleitos, Bhagavadgita.
Osin ensimmäisen vaihtoehdon [1.5.1Bara.] tulkintasuuntautuneisuudestaan johtuen ovat kristityt teistit kontradiktioasaemassa klassisiin ateisteihin, tai klassiseen atomistiseen maailmantulkintaan. Ateistit pitävät kaikkeutta annettuna, ikuisena ja jakamattomana olevana, ja hylkäävät luomisen ex nihilo. Kontradiktio johtuu siitä, että teistien mukaan kaikki liike avaruudessa juontuu avaruuden luoneesta, ja sitä ylläpitävästä Jumalasta, kun taas ateistit tulkitsevat liikkeen avaruuden materiaalisten osioiden luonnolliseksi liikkeeksi, jonka juontuu avaruuden sisäisistä ominaisuuksista ja lainalaisuuksista.
Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books, Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth, Middlesex, England, in 1984, ISBN: 0-14-02.2538"-2"; [(1)Ref, p. 52; (2)cf. Peirce, C.S., Collected Papers of Charles Sanders Peirce, VII-VIII, [Correspondence], p. 214, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; CREATION; ATHEISM AND THEISM; Ateistille kaikki on annettua ja ikuista; liike selittyy siitä; teistien mukaan Jumala on keskeinen selitettäessä liikkeen mahdollisuutta yleensä.
Sitä vastoin ristiriita ei ole niin jyrkkä esimerkiksi islamin filosofien ja ateistien, tai klassisen atomistisen maailmantulkinnan välillä, koska edellistä huomattavasti vähäisempi erimielisyyden aste sisältyy siihen, onko järjellinen kosmos persoonallisen Jumalan ohjaama, vai onko se maailmankaikkeuden eräs luonnollinen ominaisuus. Tuntuisi, että ristiriita, jollainen vallitsee myös evoluutiofilosofian ja uskonnon välillä ei olisi myöskään niin jyrkkä, kuten mm. Friendrich Nietzsche oletti; käsittelen myöhemmin joitakin hänen ideoitaan perspektiiviyden yhteydessä.
Oletan edelleen, että myös tietokoneisiin voidaan liittää uskonomaisia sisältöjä, vaikka jotkut edellä esitetyistä näkemyksistä olisivat perusteluina kestämätömiä. Todettakoon kuitenkin, että tietokoneohjelmien kokoonpano voidaan suorittaa samantapaisena sarjatyönä kuin minkä tahansa sarjavalmisteen kohdalla on laita, ja tässä mielessä niiden elementaarien osioiden olemuspiirre on atomistinen silloinkin, kun niistä koostuvien ohjelmien toivotaan käyttäytyvän älykkäästi. Todistetusti ihmiset voivat uskoa myös tietokoneiden kehittelyyn ja kauppaan kytkeytyvään rahaan ja materiaaliseen menestykseen, ja monet ehkä toivovat pääsevänsä osalliseksi hyvivoinnista hyppäämällä mukaan kehityksen hyökylaineelle uskoen, että eivät pala lyhyessä ajassa henkisesti loppuun kuten joillekin kanssaihmisille käy. Oletan myös, että tämän materialistisen uskomuksen lisäksi ihmistä saattaa kannustaa myös oletettu usko itseensä luonnon voittajina, ja myös usko siihen, että he olisivat toteuttamassa jotakin uutta luomistapahtumaa ihmiskunnan historiassa. Näiden turhamaisten uskomusten lisäksi ihminen saattaa vakuutella itselleen, että ihminen on olento, jonka tarkoitus ja tehtävä luomakunnassa on löytää ja keksiä erilaisia asioita maailmassa - olipa niistä sitten välitöntä hyötyä tai ei; tällaisia työn sankareita on kuitenkin harvassa ja suurimmaksi osaksi heillekin käy niin kuin muillekin: nerokkaastikaan laadittuun ohjelmaan tai sovellukseen ei jää persoonallisia sormenjälkiä, ja uudet ohjelmat sovelluksineen hautaavat vanhat ohjelmistot alleen jäljettömiin. Tässä mielessä tietokoneneronkin elämäntyö on veteen piirretty viiva: tyhjästä hän ei mitään luonut, vaikka hänet itsensä tyhjäksi jätetäänkin. Kuten eräs vanha roomalainen [Horatius] sanoi:
"Olemmehan vain tomu ja tuhka".
J.C.A. Gaskinin mielestä materiaalisten osioiden luominen [täydellisestä] tyhjyydestä on mahdotonta kahdestakin syystä:sellaista ei ole observoitu koskaan tapahtuneeksi tunnetussa maailmankaikkeudessa, ja toisaalta yhdenkään älykkään agentin ei tiedetä koskaan sillä tavoin luoneen mitään, tai edes kokeneen tehneensä niin.
Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth, Middlesex, England, in 1984; ISBN: 0-14-02.2538"-2"; [(1)Ref, p. 53],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; CREATION; GASKIN; J.C.A. Gaskinin mukaan materiaalisia osioita ei voi luoda tyhjyydestä, koska sellaista ei ole observoitu tapahtuneeksi yhdenkään älykkään agentin toimesta.
Gottfried Wilhelm Leibnizin argumentaatiossa suuria kosmisia prinsiippejä vastaan, kuten kysymykseen "mitään ei tapahdu ilman riittävää syytä" ilmenee se, ettei kysymys syyn aiheuttajasta ole filosofisesti yksinkertainen:
1.5.3Leib. "... se tarkoittaa sitä, että mitään ei voi tapahtua ellei jonkun, jolla on riittävästi tietoa asioista, ole mahdollista antaa riittävää syytä, joka määrittää, miksi jokin on niin, eikä millään muulla tavalla. Kun tämä prinsiippi on ratkaistu, kysymme heti seuraavaksi: ' Miksi täällä on jotakin pikemmin kuin ei-mitään?'. 'Ei-mitään' on yksinkertaisempi ja helpompi kuin 'jotakin'. Jos otaksutaan, että asioiden on oltava olemassa, on myös oltava mahdollista sanoa, miksi ne ovat niin kuin ovat, eikä muulla tavoin... Ja koska tämänhetkiset aineen liikkeet juontuu aiemmista, ja ne taas aiemmista, on meillä sama kysymys, kuinka pitkälle menneeseen etenemmekin. Niinpä sellaisen riittävän syyn, joka ei tarvitse muita syitä edellytyksekseen, on sijaittava siinä substanssissa, joka aiheuttaa kontingenttien esineiden sarjautumisen, tai sen on oltava olento, joka sisältää jo itsessään syyn olemassaoloonsa; muutoin ei olisi olemassa riittävää syytä, jonka kohdalla voisimme pysähtyä. Tätä finaalista asioiden syytä kutsutaan Jumalaksi".
Leibniz, Gottfried W., "Principles of nature and grace, founded on reason", in 1714; [(1)Ref; (2)*Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 29-33, 1986; (3)**cf. Leary, T., The Religious Experience, Its Production and Interpretation, Psychedelic Review, 1, pp. 324-346, 1964],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; THE ARGUMENT OF FINAL CAUSATION; "Why there is something rather than nothing?"; (2)*ARGUMENTEISTA; (3)**PSYCHEDELIC; Uskonnollisen kokemuksen tuottamisesta.
Länsimainen ihminen on etsinyt olemassaololleen ainutkertaista syytä ja oikeutusta persoonallisuudestaan, ja niin tekevät myös tietokonegurut, sillä tuottaessaan esimerkiksi persoonallisia tietokoneita tai ohjelmia he pyrkivät siirtämään niihin oman persoonallisuutensa tai käsityksensä siitä; he olettavat, että heidän käsityksensä vastaa muidenkin ihmisten käsityksiä ja toiveita. Jotkut heistä saattavat jopa kokea olevansa eräänlaisia riittäviä syitä, joiden kohdalla kaikkien on pakko pysähtyä, ja punnita itsensä uudelleen.
Ohjelmistot toimitetaan ikään kuin ylhäältä annettuina maailman mystisistä piilaaksoista, ja niiden luojat hymyilevät oppaskirjojen kansilehdillä itsetietoista hymyään. Annettu kuva on tosin siltä kohden valheellinen, että kansikuvien henkilöt eivät ole luoneet kauppaamiaan ohjelmistoja vaan sen ovat tehneet tuhannet heidän palkkaamansa ohjelmantekijät, ja ensimmäiset vedokset uusista ohjelmistoista eivät useinkaan toimi odotetulla, jumalaisella tavalla. On odotettavaa, että persoonallisuuden korostamiselle voidaan löytää joitakin taustafilosofioita niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.
Yhdysvalloissa vaikuttaa nykyäänkin laajalti personalismin nimellä tunnettu filosofinen suuntaus, jonka taustana on niin antiikinkreikkalaisten metafyysinen maailmankuva - kuin myös kristillisen teologisen tradition vallitsevat motiivit.
Hartshorne, Charles., "History of philosophical systems", Ferm, V., ed., by Littlefield, Adams & Co., Paterson, PL: New Jersey, in 1965; [(1)Ref; (2) Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 243,413, 1984; (3)*Gaskin, J.C.A., The Quest for Eternity, Benguin Books, pp. 16-17,39, 1984],
Aihe: [PHILOSOPHY]; RELATIONSHIP; PERSONALISM; taustana osin antiikin mytologia ja osin eräät kristillisen teologian motiivit; (3)*THEISM; Personalismi: teismin ja personalismin suhteista.
Yllämainitussa Wergilius Fermin toimittamassa teoksessa mainitaan myös J.M.E. Taggart, joka on tyyten ateistinen personalistinen filosofi. Teoksessa Brightman taas määrittelee persoonan tietoisuuden kompleksina ykseytenä, joka identifioi itsensä aiempien identifioitumiensa kautta, ja määrittelee itsensä omaamansa vapauden kautta; persoona on tarkoituksellisesti toimiva, arvoja kohti hakeutuva ja yksityinen, vaikka onkin vuorovaikutussuhteessa muiden persoonien kanssa - ollen potentiaalisesti järjellinen. Tällainen persoonallisuuden määritelmä on hyvin väljä ja tarkoituksellisuuden paikalle voi asettua mikä tahansa tarkoitus, kuten arvot olla mitä tahansa arvoja jne. Määritelmä voisi siten myös kuvata tietokonegurua ja hänen motiivejaan.
Charles Renouvier on kirjoittanut aihetta sivuavan teoksen [Le Personnalisme, 1903]; hänen filosofiassaan yhdistyvät saksalainen voluntarismi [Schopenhauer, Friendrich Nietzsche, ja Hans Vaihinger; by C.W. Morris, 1932] ja englantilainen empirismi. Renouvierin mielestä tieto on suhteessa niihin premisseihin, joihin se implikoi, kuten myös siihen persoonaan, joka ne premisseiksi asettaa.
"The encyclopedia of philosophy", 7, Edwards, P., ed., by The MacMillan Company & The Free Press, PL: New York, in 1967; [(1)Ref, p. 180; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 282, 1984 (3)*ENCY, 4., pp. 240"-2"41, 1967; (4)**ENCY, 6., p. 107, 1967; (5)***Scheffler, I., Four Pragmatists: A Critical Introduction to Peirce, James, Mead and Dewey, Routledge & Kegan Paul, London, pp. 85-86, 1974; (6)****Peirce, C.S., Collected Papers of Charles Sanders Peirce, VII-VIII, [Correspondence] p. 216, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; RELATIONSHIP; RENOUVIER'S PERSONALISM; Charles Renouvierin personalismi; juontuu saksalaisesta voluntarismista ja englantilaisesta empirismistä; (3)*; (4)**; (5)***JAMES; Vuonna 1867 William Jamesin isä lähetti hänet veljensä kanssa toiselle Euroopan matkalle, jolloin William tutustui Renouvierin teokseen Essais de Critique Générale [4 vols. Paris, 1854-1864], jonka kautta hän kertomansa mukaan parani emotionaalisesta kriisistään teoksen vapaan tahdon filosofialla; (6)****PEIRCE; Kirjeessään [10.11.1906] F.C.S. Schillerille Peirce viittaa myös samaiseen teokseen selittäessään, että on kahdenlaisia käsitteitä: teknisiä ja luontaisesti syntyneitä viitaten tässä yhteydessä Duns Scotuksen käsitteeseen REAL, jolle annettiin käyttömääritelmät ennenkuin se otettiin yleiseen käyttöön.
Charles Renouvier on Kant-kriitikko, ja tulkitsee ilmiön niin, että se on pelkästään ilmentymä itsestään, eikä illuusio tai subjekti-olento, vaan, sui generis, mitä tahansa havaituksi tullutta tai joksikin tulkittua.
"The encyclopedia of philosophy", 7, Edwards, P., ed., by The MacMillan Company & The Free Press, PL: New York, in 1967; [(1)Ref, p. 180; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 282, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; RELATIONSHIP; RENOUVIER AND TRASCENDENTALISM; Ilmiö on itsensä ilmentymä, eikä illuusio tai subjekti-olento; sui generis, mikä tahansa havaituksi tuleva.
Charles Renouvier tarkoittaa persoonalla tai minällä jotakin, joka koostuu jaettavasti samoista elementeistä kuin muutkin persoonat, ja toteaa:
"Se, mitä kutsun minuksi on erilaisten representaatioiden synteesi, joilla ei ole erityistä prioriteettia niihin representaatioihin, joista muodostuu hän tai jonka kuvaan olevan itseni ulkopuolella".
Passmore, John., "A hundred years of philosophy", by Cox & Wyman Ltd., PL: London, in 1957; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 282, 1984;(3)*cf. Buber M., Ich un Du, 1923],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PERSONALITY; RENOUVIER; SELFHOOD; Renouvierin erottelu Minän ja Hänen välillä; itsen ja itsen ulkopuolisen suhde; (2)*ME-THING; Buberin erottelu Minä-Sinä yhteys ja Minä-Se esineellinen suhde.
Charles Renouvier katsoo, että ihmiselle esineet ja asiat eivät ilmene sellaisina, kuin ne todella ovat, koska ne tulevat havaituiksi tietoisuuden keksiminä, joka luo asiain ja esineiden välille ne suhteet, jotka katsoo niillä keskenään olevan. Tietoisuudella on yhdeksän kategoriaa: olemo, määrällisyys, asema, seuranto, laadunto, tulemo, syysuhde, tarkoituksellisuus, tarkoitteisuus ja persoonallisuus.
"The encyclopedia of philosophy", 7, Edwards, P., ed., by The MacMillan Company & The Free Press, PL: New York, in 1967; [(1)Ref, p. 180; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 283, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; RENOUVIER'S CATEGORIES; Tietoisuus; kategoriat: [Olemo] [Määrällisyys] [Asema] [Seuranto] [Laadunto] [Tulemo] [Syysuhde] [Tarkoituksellisuus] [Tarkoitteisuus].
Koska jokainen akti perustuu havaitsijan ja havaitun suhteelle, niin kategorisointi voi tapahtua vasta silloin, kun tietoinen akti on muodostunut ja selventynyt, Charles Renouvier sanoo. Ihminen voi tehdä valintoja erilaisten kategoria-vaihtoehtojen ja kombinaatioiden välillä, koska hän ei ole pakotettu tiettyihin kvantifikaatioihin ja kvalifikaatioihin; määrällisyyksiä ei ole asettaminen tietyin paikannuksin, tai tunnistaminen tiettyjä ja asetettuja syy-seurantoja jne. Renouvierin mukaan tämä vapaus ei rajoitu pelkästään arkipäiväisiin joksikin tulkintoihin, vaan pätee myös tieteen maailmassa. Esimerkiksi historiantulkinnan kautta ihminen voi muuttaa maailmaa paremmaksi, joskaan ei comtelaisessa tai hegeliläisessä hengessä maailman muuttumista selittäen.
"The encyclopedia of philosophy", 7, Edwards, P., ed., by The MacMillan Company & The Free Press, PL: New York, in 1967; [(1)Ref, p. 181; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 283, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; FREEDOM; RENOUVIER AND THE CHOICE BETWEEN CATEGORIES; Tietoisuuden aktin muodostuminen ja valinnan vapaus tietoisuuden kategoriain ja niiden kombinaatioiden välillä.
Charles Renouvierin määritelmä persoonallisuudesta soveltuu eriomaisesti kuvaamaan myös modernin tietokoneajan persoonallisuutta, koska se korostaa korkealle arvostettua valinnan vapautta, ja havaitsijan ja havaitun persoonallista suhdetta, vaikka henkilökohtaisen valinnan mahdollisuudet olisivatkin annettuja kategoria-vaihtoehtoja. Eräällä tavoin määritelmä sopii myös kuvaamaan sitä, kuinka konstruoidaan persoonallinen tietokone tai ohjelma, sillä useimmiten kyse on tehdystä valinnasta eräiden kategoria-vaihtoehtojen välillä, joiden tuloksena on silti uniikki tuote. Kuluttajan samaistumista tähän persoonallisuuteen kuvannee Renouvierin määritelmän se osio, joka korostaa sitä, ettei minän ja hänen välillä ole oleellista eroa; tuottajan persoonallisuus voi identifioitua siten myös kuluttajan persoonallisuuteen.
William James näki tässä mahdollisuuden valita tulevaisuus tässä ja nyt niin yksilöllisellä, kuin globaalillakin tasolla; tieto ikään kuin inhimillistyi ja kadotti absoluuttisen luonteensa, ja tuotti seurausilmiönä minkä tahansa aiemmin huomiotta jääneen elämänilmiön arvokkaaksi tutkimisen kohteeksi. Toisenlaista kantaa pragmatisteista edustaa Charles Sanders Peirce, joka kulutti itse huomattavan osan elämästään mm. käsitteiden merkitysanalyysiin, ja niiden luomiseen synteettisen prosessin kautta; hän pyrki tutkimaan mahdollisimman tarkoin sen, mistä olemassaolevat käsitteet olivat juontuneet, ja mitä ne olivat mahdollisissa alkuperäisissä käyttöyhteyksissään merkinneet.Peircelle symbolit eivät olleet absoluuttisia siksi, että niitä ei oltu määritelty lopullisella ja tyhjentävällä tavalla; niiden referentiaalisia yhteyksiä paljastamalla niistä voitiin tehdä tosin tarkempia.
Erityisesti Charles Sanders Peirce on pragmatisteista saanut viime vuosina myötätuntoa tietokoneiden sielunelämän tutkijoilta ehkä juuri perusteellisen merkitysanalyysinsa ja kosmologiansa vuoksi; itseäni hän on tässä tutkielmassa kiinnostanut juuri siitä syystä, että monet hänen käsitteistään näyttäisivät soveltuvan tietokoneiden tutkimiseen. Ja enemmänkin: Peircen luoma ja juontama käsitteistö myös suurelta osin ylittää selitysalueeltaan sen, mitä tietokoneiden avulla voidaan tehdä.
Kristinuskon kiinnostuneus personalismiin filosofiana juontuu taas siitä, että kristinusko painottaa henkilökohtaisen ihminen-Jumala suhdetta. Idealistien kiinnostuneus juontuu taas siitä, että persoonassa tosiolevainen tulee koetuksi omakohtaistuvana, vaikka koettu olisikin vain pieni osa kaikesta olevasta. Yhdysvalloissa personalismi liittyy neo-skolastiikkaan ja katolisen kirkon piirissä harrastettuun teologiaan ja filosofiaan. Neo-skolastikkoja olivat mm. J. Maritain (opetti Princetonin yliopistossa 1948-56), uustomistisia ajatuskulkuja lähelle tullut John Wild (opetti Harvardin yliopistossa), E. Gilson ja E. Mounier. Panpsykistisen idealismin kannattajia olivat mm. A.N. Whitehead, James Ward, F.R. Tennant ja H.W. Carr.
Niissä teologisissa tulkinnoissa, joissa Jumala nähdään persoonallisena olentona [vrt. panteismi] voidaan käsitteellisesti erottaa erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja:
1.5.4.1Pers. REALISTINEN PERSONALISMI
Äärimmäinen todellisuus on toisaalta henkinen, yliluonnollinen olento, ja toisaalta ei-henkisen järjestyneys, jonka henki on luonut; luodun järjestyneisyyden luonne ei ole sen enenmpää persoonallinen kuin henkinenkään. Tämä personalismitulkinta liittyy neo-skolastiikkaan [vrt. Yhdysvalloissa II Maailmansodan jälkeen mm. Princetonissa Jaques Naritain, Chicagon yliopistossa Mortimer Adler ja Richard McKeon ja Harvardissa John Wild harjoitettuun neo-tomismiin.
Burr, John R., ed., "Handbook of world philosophy, contemporary developments since 1945", by Aldwych Press, PL: London, in 1980; [(1)Ref; (2)*Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 232,417, 1984; (3)**cf. Rowe, W.L., Philosophy of Religion, Dickenson Publishing Company Inc., 1978],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; REALISTIC PERSONALISM; USA; Neo-skolastiikka ja neo-tomismi vsta 1945; (2)*; (3)**SKOLASTICS; Varhempia ongelmia: predestinaatio-oppi, vapaa tahto.
Muita realistisen personalismin kannattajia ovat mm. N. Berdyajev, J.B. Pratt, D.C. MacIntosh, Georgia Harkness ja A.C. Garnett.
[1] Kinnunen, Timo., "Pragmatismi ja amerikkalaisen filosofian traditio", by Jyväskylän yliopiston filosofian laitos, PL: Jyväskylän yliopisto, in 1984; ISBN: 951-679-356-8; [(1)Ref, pp. 413-414; (2)ENCY, 6., p. 108, 1967],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; PERSONALISM; REALISTIC,- IDEALISTIC,- AND PLURALISTIC PERSONALISM; alalajeineen.
1.5.4.2Pers. IDEALISTINEN PERSONALISMI
Tämän personalismin rakenneosina on osin kantilainen, ja osinplatonilainen filosofia. Immanuel Kantin kosmologinen ja fysikaalisteologinen argumentti (jälkimmäinen voidaan jakaa regressio- ja design -argumentteiksi) keskittävät huomionsa siihen syyhyn, jonka vuoksi kaikkeus on olemassa, eivätkä lähde liikkeelle kaikkeuden olemassaolosta Esitetty johtopäätös on, että jokin älyllinen agentti on tuottanut maailman, ja kykenee antamaan sille tarkoituksen ja järjestyksen; tämä on agentin a priorinen ominaisuus. Agentti kykenee vastustamaan maailman ainaista regressiota, ja antamaan sille tiettyjä muotoja; se tuottaisi ne a priorisuudestaan johtuen tiettynä muotojen joukkona, vaikka niihin ei sisältyisikään ihmistä.
[1] Kinnunen Timo; Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth, Middlesex, England, in 1984; ISBN: 0-14-02.2538"-2"; [(1)Ref, pp. 48,56-59; (2)cf. C.S. Peirce, Collected Papers of Charles Sanders Peirce, VII-VIII, [Evolution of the Laws of Nature], {514-516}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CREATION; BELIEF: Valtaosa juutalaisesta, islamin ja kristinuskon traditiosta; IDEAL: Osa juutalaisuudesta; Platon: kosminen kysymys; Kant: kosminen,- regressio, ja -design lauseet.
1.5.4.2.1Pers. Absoluuttinen personalismi
Absoluuttinen personalismi, tai absoluuttinen idealismi sisältää oletuksen, jonka mukaan todellisuus on yksi ainoa ja absoluuttinen mieli, henki tai persoona. Josiah Roycen lausuma: "Jumalan tietoisuus täyteydessään yksi ainoa, kuultava kirkas tietoisuuden silmänräpäys" kuvastaa tällaista personalismin muotoa.
[1] Kinnunen Timo; Royce, Josiah., "The concept of God", by The MacMillan Company, PL: New York, in 1897; [(1)Ref, p. 298; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 352, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; IDEALISM; PAN-PSYCHISM; "Jumalan tietoisuus täyteydessään on yksi ainoa, kuultava tietoisuuden silmänräpäys" /esimerkki absoluuttisesta personalismista.
1.5.4.2.2Pers. Panpsykistinen idealismi
Panpsykistisen idealismin mukaan mm. Gottfried Wilhelm Leibnizin oppi monadeista on täysin hyväksyttävissä; todellisuuden katsotaan muodostuvan psyykkisten olentojen hierarkiasta, jossa tietoisuuden taso kohoaa hierarkiassa ylöspäin, jossa ylin monadi (Jumala) on luonut kaikki muut monadit siten, että monadien keskinäinen harmonia on säädetty, jonka jälkeen monadit ovat tulleet olemassaoloonsa.
Leibniz, Gottfried W., "Philosophical writings", Morris, M. et. al., eds., PL: London, in 1934; [(1)Ref; (2)*Leibniz, G.W., The Principles of Nature and Grace, Founded on Reason, 1714; (3)**Leibniz, G.W., Theodicy, 1710],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MONADOLOGY; PAN-PSYCHISM; Monadiopin ja panpsykistisen idealismim yhteensopivuus; (2)* ja (3)**REFER; 'Nothing happens without a Reason, why it should be So rather than otherwise'.
Panpsykistisen idealismin kannattajiksi on luokiteltu myös mm. James Ward, F.R. Tennant ja H.W. Carr.
[1] Timo Kinnunen
1.5.4.2.3Pers. Pluralistinen personalistinen idealismi
Pluralistisessa personalistisessa idealismissa voidaan erottaa kolmenlaiset painotussuunnnat:
1.5.4.2.3aPers. Idealistinen komponentti
Kaikki todellisuus on persoonallista luonteeltaan. Monipuolinen amerikkalainen filosofi Charles Hartshorne on tarkastellut kirjoituksissaan mahdollisuutta, että kaikki olevainen olisipsyykkistä. Ihmisen ohella myös eliökunnan kaikki muut edustajat ovat eri tasoisesti psyykkisiä olentoja; näkemys on tässä suhteessa monistinen, koska se näkee psyykkisyyden yksikategorisena. Tällainen panpsykismi ei pyri todistamaan spatio-temporaalinen maailmaa epätodeksi siksi, että se ei tule kokonaisuudessaan ihmisaistien tavoitettavuuteen; toisaalta kaikkea ei tulkita myöskään puhtaana ideain heijastumana. Kyseessä on eräänlainen fysikaalinen realismi siinä mielessä, että luonnon lakeja pidetään valideina, mutta ihmisen niiden suhteen tekemät kvalifikaatiot ei välttämättä universaaleina.
[1] Timo Kinnunen; Hartshorne, Charles., "History of philosophical systems", Ferm, V., ed., by Littlefield, Adams & Co., Paterson, PL: New Jersey, in 1965; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 234,243, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; PLURALISTIC PERSONALISM; pluralistisen personalismin idealistisesta komponentista ja sen monistisuudesta.
1.5.4.2.3bPers. Pluralistinen komponentti
Todellisuus muodostuu persoonien keskinäisestä yhteydestä. Amerikkalainen Charles Hartshorne on esittänyt tässä kohden sellaisia näkemyksiä, joiden mukaan Jumala on sekä persoonallinen, että sosiaalinen; Jumala omaa erityisluonnetta suuntautuessaan tekojensa kautta itseään alempia olentoja kohti, ja tunnistettavissa tämän kautta persoonalliseksi olennoksi. Jumala vaikuttaa alempiin olentoihin monin tavoin, mutta erityisesti muuntamalla niitä absoluuttisia ja ikuisia perustekijöitä, joiden varassa maailma on. Käytännön tasolla tämänsuuntaista prosessiteologiaa on kehitellyt mm. W.J. Sheldon, jota on nimitetty amerikkalaiseksi progressiiviseksi filosofiksi, koska hänen erityisenä mielenkiinnon suuntautumisen alueinaan on ollut muutos, luovuus, uusien maisemien etsiminen ja tavallisten kansalaisten pyrkimykset.
Burr, John R., ed., "Handbook of world philosophy, contemporary developments since 1945", by Adlwych Press, PL: London, in 1980; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 68-72,234"-2"39,243, 1984; (3)Whitehead, A.N., Science and the Modern World, 1953; (4)Hartshorne, C., History of Philosophical Systems, Ferm, V., ed., Littlefield Adams & Co. Paterson, New Jersey, 1965],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; PLURALISTIC PERSONALISM; Pluralistinen tulkinta; Jumala on aktiivinen, persoonallinen sekä muuttaa ikuisolevaisia perustekijöitä [ks. W.H. Sheldon, 1875-1980; prosessiteologia].
Charles Hartshorne luokittelee Alfred North Whiteheadin panpsykistiksi, ja pitää Charles Sanders Peircea suunnan kannattajana.
[1] Timo Kinnunen; Hartshorne, Charles., "History of philosophical systems", Ferm, V., ed., by Littlefield, Adams & Co., Paterson, PL: New Jersey, in 1965; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 243, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; RELATIONSHIP; PAN-PSYCHISM; Hartshorne: A.N Whitehead on panpsykisti, myös Charles Sanders Peirce; Hartshornea ja Whiteheadia pidetään kumpaakin Prosessiteologian edustajina. Erityisesti prosessiteologiaa on kuitenkin kehitellyt J.W Sheldon.
1.5.4.2.3cPers. Teistinen komponentti
Jumala on äärimmäisin ja lopullisin persoona ja olevaisen perusta, sekä muiden, finiittisten persoonain luoja. Teistinen filosofinen tulkinta kytkeytyy erityisesti islamiin ja kristinuskoon. Filosofiassaan tämäntapaista sisäistä näkemystä edustaa mm. William James, vaikka tarkasteleekin tiedollisten rakentumien kehitystä erityisyyksiensä kautta integroituvan pluralismin mallin kautta.
Kinnunen, Timo., "Pragmatismi ja amerikkalaisen filosofian traditio", by Jyväskylän yliopiston filosofian laitos, PL: Jyväskylän yliopisto, in 1984; ISBN: 951-679-356-8; [(1)Ref, pp. 332-353; (2)James, W., Pragmatismi, trans., Silverberg, K.W., Otava, pp. 89-98, 1913; (3)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, [Whitehead, A.N. ,Peirce, C.S] pp. 68-69,218, 1984; (4)**Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 62-64,1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; JAME'S PLURALISM; Erityisyyksiensä kautta integroituvan pluralismin mukainen tiedon kasvu; (3)*TODET USKOMUKSET; (4)**SCHEMA; erilaisista maailmanselitysmalleista.
"The encyclopedia of philosophy", 6, Edwards, P., ed., by The MacMillan Company & The Free Press, PL: New York, in 1967; [(1)Ref, p. 108; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 413-414, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; PERSONALISM; Yleisviite personalismin suuntauksien skeemaan.
Tietokoneet, ja niiden ohjelmat eivät esimerkiksi ole sellaisia, että ne sisältäisivät itsessään historiaa omaavaa persoonallisuutta, tai riittävää syytä olemassaoloonsa, mikä ei päde ihmisiin, jotka ovat ne konstruoineet. Toisaalta jokin tietokoneohjelmaan dokumentoitu ja simuloitu persoonan tavoin käyttäytyvä entiteetti elää tavallaan ikuisesti, mikäli tietokonetta, jossa se asustaa pidetään kunnossa tai ohjelma kopioidaan muihin tietokoneisiin; kehittyneemmät tällaisista ohjelmista voivat kloonata itse itsensä, ja siten niiden elämä ei muistuta ihmisten elämää juurikaan, koska ihmiset eivät voi laajassa mitassa monistaa persooniaan, tai olla kuolemattomia. Ohjelmien kuolema tapahtuu yleensä siten, että ihmiset kehittävät niitä parempia ohjelmaversioita, jolloin ne tulevat vähitellen pyyhityiksi pois erilaisista massamuisteista, kuten tapahtuu myös tietokonemaailman ihmisille; käytetyt ihmiset yksinkertaisesti katoavat hekin unohdukseen uusien tieltä.
Kiintoisiksi atomistisen ja uskonnollisen perspektiivin tarkastelun kannalta tietokoneen tekee kuitenkin se, että se kykenee simuloimaan jopa itseään [ainakin niin, että ihminen voi mieltää niiden tekevän siten], kuten myös ihmisen persoonallisuutta [ainakin kokeellisen psykologian puitteistossa] ja muodostumaan yhteiskuntakehitystä ohjaavaksi rakenteeksi peruuttamattomalla tavalla. Klassisen atomistisen filosofian kannalta tietokoneita voidaan ymmärtää ilmiöinä, jotka ovat out there, koska tietokoneiden suorittamia operaatioiden kanssa eivät ihmiset kykene kilpailemaan, ja koska tietokoneiden fyysinen baasis ei välttämättä anna viitteitä siitä, millaisia järjellisyyksiä, ja niiden ohjaamia prosesseja koneiden keskusmuistiin voi asettua. Tietokoneisiin liittyvät ongelmat eivät empiirisellä tasolla liity kuitenkaan niinkään siihen, mitä niillä olisi luovasti mahdollista tehdä, vaan siihen, mihin niitä on pääsääntöisesti käytetty: valtarakenteisen fiksoimiseen.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1; [(1)Ref, pp. 31,232"-2"38,242,250"-2"57; (2)*Minsky, M., Design and Planning II, Hastings House, New York, p. 120, 1967],
Aihe:[COMPUTERS]; HISTORY; UNCREATIVITY; Tietokoneiden rooli yhteiskunnan valtarakenteiden fiksoimisessa; (2)*PROGRAMMING; Yhteiskunnan ohjelmointia: spesifikaatioita pienryhmien yksilöille.
Tietokoneisiin ei ole onnistuttu suinkaan siirtämään kaikkia psykognosian tasoja, joita Charles Sanders Peirce kuvaa [Ibid. 1.3.1Gnos. to 1.3.3.2Gnos.], tai huomiomaan kaikkia käsityksiä maailmankaikkeuden hypoteettisesta rakenteesta, tai ylipersoonallisesta ohjautuvuudesta, joita on olemassa [Ibid. 1.5.4.1Pers. to 1.5.4.2.3cPers.], tai rakentamaan kaikkia logiikkoja niihin [Ibid. 1.2.1Logi. to 1.2.8Logi.], kun taas positivismiin tietokonemaailma kaikkinensareagoi omalla välittömällä tavallaan; lapsi tuntee isänsä [Ibid. 1.4.1Posi. to 1.4.3Posi.].
Hypoteettisena mahdollisuutena ajatellen tietokoneguruilla voisi olla tietokonetodellisuuksien luomisessa käytettävissään samansuuntaisia mekanismeja kuin Jumalalla; erityisesti tapauksissa, joissa ilmiön malli luodaan simulatiivisesti ennen kuin se varsinaisesti tuotetaan koettavuuteen, tai tapauksissa, joissa prosessoinnin tulosta ei ole kenties koskaan esiintynyt empiirisessä, inhimillisessä havaittavuudessa. Tällainen ajattelumalli edellyttää mielestäni sitä, että kaikkeus omaa atomistisen tulkinnan mukaisen järjestyneisyyden, eikä olisi koskaan ollut ei-mitään tilassa edes silloin, kun Jumala loi maailman. Tämä tulkinta kytkeytyy aiemmin käsiteltyyn vaihtoehdon [1.5.2Bara.] mukaiseen vaihtoehtoon hebreankielisen termin bara tulkinnassa.
Jumalan mieltäminen kaaosta simulatiivisesti todellistavana olentona edellytttää, että Hän itse kykenisi toimimaan N-dimensionaalisessa maailmassa, enkoodaten sitä vapaasti, mikä ilmenisisi ihmisille kolmi (neliulotteisuuteen) dekoodattuina maailman muotoina, ja annettuna todellisuutena, jos ilmaisen asian teknisesti. Toisaalta se myös edellyttäisi sitä, että Jumalan olemus olisi teknisessä mielessä ei-reaaliaikainen ainakin silloin, kun hän tuottaa reaaliaikaisia, tietyn kategorian todellisuuksia, joissa ihmiset elävät, ja kokevat erilaisia todellisuuksiaan jatkuvana.
Feldman, Uri., "Image compression using vector quantitization", by MIT; The Media Laboratory Research Report, December, PL: Cambridge, MA., in 1985; [(1)Ref; (2)cf. Gersho, A., On the Structure of Vector Quantizers, IEEE Transaction of Information Theory, Vol. IT"-2"8, no. 2., pp. 157-166, 1982],
Aihe:[COMPUTERS]; CODING AND ENCODING WITHIN VECTOR QUANTITIZATION; Mutkikas enkoodaus ja yksinkertainen koodaus käsiteltäessä visuaalista todellisuutta tietokoneella.
Bolt, Richard A., "The integrated multi-modal interface", by The Transactions of the Institute of Electronics, Information and Communications Engineers (Japan), Vol. J70-D, No. 11., November, PL: Cambridge, MA., in 1987; [(1)Ref, pp. 2017"-2"025; (2)cf. Tesler, L., The Smalltalk Enviroment, Byte, 8., pp. 90-147, 1981; (3)cf. Powers, W.T., Behavior: The Control of Perception, Aldine Publishing Co., Chicago, 1973;(4)*cf. Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, p. 142, 1986],
Aihe:[COMPUTERS]; INTERFACE; MULTI-MODAL INTERFACE; Puhe,- ele,- ja kasvokontakti ohjelmoidun agentin ja todellisuuden kokijan välillä; (4)*PSYCHEDELIC; Synteettiset aistimukset ja tajunnat.
Bender, Walter., "Adaptive color coding based on spatial/ temporal features", by MIT; The Media Laboratory, January; International Business Machines Inc.; Proceedings SPSE 901, PL: Cambridge, MA., in 1988; [(1)Ref; (2)*Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 142-143, 1986; (3)**Shultes, R.E., Hallucinogens of Plant Origin, Science, Vol 163, 17.1., 1969; (4)****LaBarre, W., The Peyote Cult, Shoestring Press, Hamden, Conn., 1964],
Aihe:[COMPUTERS]; CODEBOOK; ADAPTIVE COLOR CODING; Tuotettaessa halutunlaisia, katsojia virittäviä väri - havaintoavaruuksia esim. mainonnassa; (2)*; (3)**; (4)****PSYCHEDELIC; Konteksti: kulttuuri.
Davis& Trobaugh, T.F., James R., "Direction Assistance", by MIT;The Media laboratory;Speed Research Group Technical Memo 1., PL: Cambridge, MA., in 1987; [(1)Ref; (2)cf. Davis, J.R., Giving Directions: A Voice Interface to an Urban Navigation Program, In Proceedings of 1986 Conference, American Voice I/O Scociety, Sept., pp. 77-87, 1986],
Aihe:[COMPUTERS]; MAPS; DIRECTION ASSISTANCE; Tietokoneohjelman tavasta löytää paras mahdollinen ajoreitti ilman, että sillä olisi visiota kokonaisuudesta.
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Animation Group, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref, trans., T. Kinnunen; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 301-303, 1984; (3)*Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 72-75, 1986],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; TIME; Animaatiossa mikromaailmaan voi luoda visuo-spatio-temporaalisuuden ei-reaaliaikaisesti tietyin ehdoin; (3)*VERBALIC MICRO-WORLD; Kehitelmä tai malli.
Alfred North Whitehead, jota voi tietokoneteknologiaa ajatellen pitää hyvin modernina atomistisen filosofian edustajana, suosittelee Minkovskin neliulotteisen maailman mallin käyttöönottoa argumentaatiossaan suhteellisuusteoriaa vastaan; sen avulla voidaan luoda tapahtuma-jatkumoille yhteys siihen osaan maailmaa, jota ei vielä ole mitattu. Kukin mitattava piirre on myös tällöin pienimmilleen jaoittunut pienimmissä mahdollisessa ikuisuudessa. Itse mittauksessa tulee Whiteheadin mukaan käyttää monenlaisia tapoja,joista rakennetaan mittauksellisia järjestelmiä, joiden avulla saadaan aika sitomaan yksittäisten mittausten ajattomuudet toisiinsa neljän koordinaatin mittauksellisuudessa.
Whitehead, Alfred N., "The interpretation of science, selected essays", Johnson, A.H., ed., by The Bobbs-Merril Company Inc., in 1961; [(1)Ref; (2)cf. Marett, Antropology, The Home University Library; (3)cf. Myres, Dawn of History, The Home University Library; (4)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 246, 251, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MATHEMATICS; FOUR DIMENSIONAL MODEL OF THE WORLD; Minkovskin neliulotteisen maailmanselitysmallin käyttö argumentaatiossa suhteellisuusteoriaa vastaan.
Tietokoneissa sovelletuissa 3-D animaatioissa kyse on samantapaisesta periaatteesta: jokaiselle yksittäiselle pisteelle annetaan yksiselitteiset koordinaatit, jolloin ne ovat vielä ajattomia piemimilleen jaoittuneita ikuisuuksia. Vasta kun koordinaattipisteet yhdistetään toisiinsa funktionaalisesti tietyin periaattein, ja syntynyttä konfiguraatiota liikutetaan 3-D avaruudessa joko kaikkien, tai joidenkin pisteidensä osalta soveltaen [esimerkiksi antaen rotaatioliittymiin, ja linkkeihin tiettyjä muutosohjauksia] ilmaantuu temporaaliseen, koettuun todellisuuteen aika, joka sitoo toisiinsa yksittäisten mittausten ajattomuudet. Tämä ilmenee visuaalisesti havaittavana konfiguraation liikkeenä tietyllä tavoin kategorisoituvan mikromaailman reaaliajassa. Sama pätee myös silloinkin, kun mm. liittymien kinesteettisiä vapausasteita lisätään tavoiteltaessa luonnollisia liikkeitä, sillä ennen kuin konfiguraatiota liikutetaan, ovat sen komponentit pelkkiä ajattomia mittauksellisia koordinaatteja.
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Animation Group, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref, trans., T. Kinnunen; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 250"-2"52, 1984],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; SPATIO-TEMPORALITY; Animaation periaatteiden liittyvyys A.N. Whiteheadin Minkovsk malliin; spatio-temporaalisuuden toteuttaminen animaatiossa.
Alfred North Whitehead kutsuu järjestelmäänsä spatio-temporaaliseksi: avaruus on itsessään pysyvä tosiasia [enduring fact], johon kaikki universumin vaihtelevat ilmiöt ovat asettuneet toisiaan seuraaviksi ajoiksi. Itse avaruus on ajaton, jossa sen todellisen rakenteen muodostavat kappaleet, sisäiset ominaisuudet, vastavuoroiset suhteet, tapaus-osiot ja niiden aggregaatit. Whiteheadin avaruus on siten jotakin, jossa kaikki paikantuu.
Whitehead, Alfred N., "The interpretation of science, selected essays", Johnson, A.H., ed., by The Bobbs-Merril Company Inc., in 1961; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 252, 1984; (3)Peirce, C.S., Collected papers of Charles Sanders peirce, VII-VIII, [Correspondence], hyperpolic world-evolution, p. 214, 1966; \(4)Ibid., [Relative and Absolute Motion] {484-488}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MATHEMATICS; TIMELESS SPACE; Avaruuden todellisen rakenteen muodostavat kappaleet, niiden sisäiset suhteet, vastavuoroiset ominaisuudet, tapausosiot, niiden liittymät.
Edistyneessä 3-D tietokoneanimaatiossa keskeisiä ovat luodut assosiatiiviset yhteydet, joka liittyy animatoitujen hahmojen ominaisuuksien määrittelyyn. Hahmojen on toteltava luonnollisessa animaatiossa vallitsevia fysiikan lakeja, vaikka ne kuvitteellisessa simulaatiossa voivatkin niistä poiketa. Hahmojen liikkumisen on yleensä oltava adaptoituvaa ympäristöön nähden, hahmojen käyttäytymisen eräiden osioiden on oltava vaistomaisia, ja hahmoilla on oltava myös tietoisuutta siinä mielessä, että ne voivat ymmärtää funktionaalisia käskyjä, ja niiden on kyettävä kinesteettisen tyylinsä kautta ilmaisemaan emotionaalisia kokemussisältöjä; hahmojen maailmaa on abstrahoitava riittävän monilla tasoilla, jotta assosiatiiviset yhteydet tuottaisivat niille luonnonmukaista käyttäytymistä. Toteaisin tässä kohden, että tällä hetkellä jo kenties hallitaan tasoja, jotkaC.S. Peirce määritteli kuvattaviksi elementaarilaein ja poikkeavien mielen tilojen laein [Ibid. 1.3.3.1Gnos. to 1.3.3.2Gnos.], ja valitettavasti se näyttää riittävän, sillä vaikutskenttä on välittömässä koettavuudessaan hyvin voimakas ja tehokas mediavaikutusosio.
Yleisesti voi sanoa, että eri tavoin kategorisoitavien mikromaailmojen luomisessa niihin pyritään rakentamaan tietty pseudo-kulttuurillinen kehys. Tämän hetken kehitelmien tason oletan kuitenkin niveltyvän C.S. Peircen ajattelun normatiivisten lakien tieteen kehitelmän viitekehyksessä kuitenkin elementaaritasolle [ks. erityisesti Ibid. 1.3.3.1Gnos.].
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Animation Group, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)cf. Minsky, M., A Framework for Representing Knowledge; ==>Winston, P., ed., The Psychology of Computer Vision, Graw-Hill, New York, 1975],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; MICRO-WORLDS; Tietokoneanimatoitujen hahmojen maailmaan vaadittavista piirteistä; adaptoituvuus, tietoisuus, vaistotoiminnon tasot, emotionaalisuus, abstrahoitavuus.
Assosiatiiviset yhteydet [vrt. C.S. Peircen laajaan assosiaation käsitteeseen [Ibid. 1.3.2.1.1Gnos. to 1.3.2.1.3Gnos.] eivät niinkään paikannu mihinkään yksiselitteisiin avaruudellisiin pisteisiin, koska ne muodostuvat mm. eräissä sovelluksissa monikerroksisista tasoista, jotka niveltyvät erilaisiin kokonaisuuksiin, ja joista jokaiselle on konstruoitu totuuspuu-hakupolkuja, joiden avulla tietyt piirteet voidaan tuottaa hahmon toiminnan osioiksi. Toisenlaisia Periytyvyyksiä hyödyntämällä voidaan hahmoille tuottaa sellaisiakin ominaisuuksia, joita niillä ei luontaisessa periytyvyydessään ole, jolloin hahmo voi esimerkiksi liikkua valoa nopeammin, tai käyttäytyä veitsen tavoin.
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Animation Group, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)*cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 69, 173,251"-2"53,364, 1984; (3)**Whitehead, A.N., Science and the Modern World, 1953; (4)***Whitehead, A.N., The Interpretation of Science, Johnson, A.H., ed., The Bobbs-Merril Company Inc., 1961],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; HEREDITY; Hahmojen periytyvyyksien toteuttamistavasta ohjelmalliselta kannalta: monikerroksiset totuuspuu-hakupolut; (2)*; (3)**TIME; Periminen ja ajattomuus.
Alfred North Whiteheadin mukaan spatiaalisuus on maailmankaikkeuden olennaisin piirre, ja siltä asia näyttäisi myös 3-D tietokoneanimaation taustaa vasten, vaikka tietokoneanimaatioon kehitettäisiinkin vähitellen muotoja, joissa alunperin ohjelmoimalla tuotetut hahmot itse manipuloisivat mikromaailmansa parametreja, koska niidenkin on löydettävä siihen tarvittavat elementit, ja luotava tarvittavat assosiatiiviset yhteydet. Ihmisen on kuitenkin havainnoitava ja miellettävä maailmaa temporaalisuuden kautta, jossa kontekstissa Albert Einstein ilmeisesti on luonut aikaa ja avaruutta koskevan yhtenäisen teorian. Kritiikkiä Whitehead kuitenkin kohdistaa siihen, että Einstein kiinnitti mittauksellisuuden sähkömagneettiseen säteilyyn, jonka nopeuden hän oletti vakioksi, vaikka se näyttäisi esimerkiksi hitaammalta tai nopeammalta erilaisissa avaruuden kaareutuvuuksissa; voimakkaiden massakeskittymien tiedetään poikkeuttavan valon havaittua nopeutta kauemmasta tarkkailupisteestä arvioiden.
Whitehead, Alfred N., "The interpretation of science, selected essays", Johnson, A.H., ed., by The Bobbs-Merril Company Inc., in 1961; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 248, 1984; (3)Jacobi, J., Die Psychologie von C.G. Jung, Frankfurt am Main, 1977; (4)Lazzlo, E., Introduction to Systems Philosophy, p. 29, 1977],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MATHERMATICS; COLLECTED SPACES OF..; Pelkästään sähkömagneettiselle värähtelylle perustuva mittaus ei huomioi avaruuden kaikkia ominaisuuksia; se koostuu erilaisista aineksista.
Alfred North Whiteheadin mielestä on tärkeää erottaa toisistaan objektit ja tapaukset, koska objektit ovat jotakin, jotka voidaan tunnistaa yhä uudelleen, kun taas tapaukset tulevat ja menevät jälkiä jättämättä. Se, mitä hän tällä tarkoittaa, ilmenee seuraavasta.
Whitehead, Alfred N., "The interpretation of science, selected essays", Johnson, A.H., ed., by The Bobbs-Merril Company Inc., in 1961; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 254,257, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MATHEMATICS; THINGS AND OBJECTS; Erottelu objektien ja tapausten välillä; objektit voidaan tunnistaa yhä uudelleen, mutta tapaukset tulevat ja menevät jälkiä jättämättä.
Teoksessaan [An Enquiry Concerning the Pronciples of Natural Knowledge, 1919] Alfred North Whitehead käyttää ekstensiivistä abstrahoinnin menetelmää eräänlaisena topologisen skematisoinnin apukeinona, jolla voidaan määritellä sellaiset käsitteet, kuten geometrinen piste kokonaisuuksien ja osien peittovaikutusilmiön avulla. Pisteet ilmaisevat olemassaolonsa värähtelemällä, koska niitä ei muutoin voitaisi havaita, kuten tietyt kehät myös ilmaisevat olemassaolonsa värähtelemällä toisten kehien suhteen; ihmisten havaitseman todellisuuden mainitusta epämääräisyydestä huolimatta logiikka ja matematiikka ovat päteviä ja käyttökelpoisia, koska havaittujen muutosten suuntaa voidaan ennustaa ja mitata, ja sitä kautta suhteet, joita matematiikka kuvaa, voivat ihmiselle ilmetä.
Whitehead, Alfred N., "The interpretation of science, selected essays", Johnson, A.H., ed., by The Bobbs-Merril Company Inc., in 1961; [(1)Ref; (2)Whitehead, A.N., An Enquiry Concerning the Principles of Natural Knowledge, Cambridge, 1919; (3)Kinnunen, T, Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 259"-2"60, 1984; (4)*Peirce, C.S., VII-VIII, {568}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MATHEMATICS; EXTENSIVE ABSTACTION; Ekstensiivinen abstrahointi topologisen skematisoinnin apukeinona; (4)*SYNECHISM; Periaate myötäilee Whiteheadin tulkintaa.
Eräänä esimerkkinä yksinkertaisesta suuntavektorianimaatiosta, joka perustuu matematiikkaan ja logiikkaan olkoon funktionaalinen tietokonesimulaatio, jossa luodaan esimerkiksi työstökoneen robotille ohjaustiedostoa, jolla se jyrsii metallista tietynmuotoisen kappaleen ja takoo sen. Kuvatiedostoa valmistettaessa määritellään kappaleen kokoparametrit ja muut mahdolliset ominaisuudet. Kuvaa valmistettaessa määritellään erilaisissa leikkaustasoissa tarvittavia kappaleen geometriseen muotoon ja fyysisiin parametreihin liittyviä seikkoja. Menetelmällä voidaan suunnitella myös hyvin suuria fyysisiä kappaleita, kuten myös äärimmäisen pieniä kappaleita; periaatteessa samasta kuvatiedostosta voidaan tuottaa myös suuren kappaleen pienoismalli. Siten voidaan epäilemättä konstruoida esimerkiksi sellainen ruuvi, jota tullaan käyttämään niin telakkateollisuudessa kuin rannekelloja valmistettaessa.
Manipuloitaessa näytössä esiteltävää 3-D kuvaa ei tällöin liikutella visuaalisesti muussa mielessä kuin tuottamalla siitä tarvittaessa halutunlaisia, perspektiivisiä tarkastelukulmia, mikä ei sinällään liity animatointiin, ja kuvainformaatiosta käsitellään vektoreihin liittyviä määrittelyjä, jolloin visuaalinen kuva muodostuu tavallisesti kolmiulotteisessa esitysmuodossa rautalankakehikosta. Mikäli tässä kohden tehdään virheitä, se näkyy monitorissa esimerkiksi kappaleen visuaalisesti havaittavana epämuotoisuutena, tai ilmoituksena, etteivät linjavektorit kohtaa toisiaan tietyissä avaruudellisissa pisteissä, tai simuloidun työstökoneen ilmoituksena, ettei kappaletta voida työstää, tai robotin suorittama aktuaalinen työstövaihe tuottaa kappaleen, jolla ei ole halutunlaisia ominaisuuksia. Ennen varsinaista robottiohjausta voidaan työ suorittaa 3-D koordinaatistossa tietokonemonitorisimulaationa.
Kappaleelle voidaan simulaatioissa antaa mitä tahansa koon parametreja [vaikka tarkoituksena oliskin valmistaa vain tietynkokoinen kappale]. Tietokoneanimaatio niveltyy tavallisesti mainitunlaisen rajoitetun funktionaalisen kokonaisuuden luomiseen, joka esimerkiksi simulatiivisessa työajossa tietokoneessa näyttäytyy siten, että tietokone suorittaa esimerkiksi kappaleen takomisen, ja ilmoittaa siihen käytetyn ajan. Eräänlainen animatointi se, kun robotti jyrsii esimerkiksi metallista kyseisen kappaleen, koska se jäljittelee tapaa, jolla ihminen työn suorittaisi, mikäli robotteja ei olisi olemassa, tai niitä ei työssä käytettäisi. Kuitenkin kuvainformaation pohjalta on mahdollista tehdä myös sentapainen animaatio, jossa kappaletta, tai kappalten joukkoa käsitellään visuaalisesti näyttävämmäksi ja elävämmäksi, ja kappaleesta näytetään vain sen valaistu pinta, tai sisäosia, ja se varjostetaan halutulla tavalla; sellaisena sitä käytetään kuvajonon muodostukseen, jossa niihin otetaan liukuvasti erilaisia tarkastelukulmia ja samalla erillisosaset liikkuvat toistensa suhteen.
Todettakoon tässä, että robottien ohjaus on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin animatoidun ihmishahmon ohjaus [käytettiin sitten mitä ohjaustapaa tahansa], sillä ihmisen keho ja raajat omaavat lähes rajattomasti vapausasteita [mikä tarkoittaa sitä, että ihminen voi käyttäen hyvinkin toisistaan poikkeavia kehon ja raajojen asentoja suorittaa yhden ja saman tehtävän]. Ihmisen nivelistö ja lihaksisto on siten joustava kokonaisuus, mutta animatoinnin vaikeudet eivät liity tähän, vaan pikemminkin siihen, että ihmisen kehon ja raajojen erityisillä asennoilla on informatiivista merkitystä kanssaihmisille, kuten niillä tavoilla, joilla ihminen esineitä ja ihmisiä koskettelee ja kohtelee. Siinä missä robotin on näytettävä mekaaniselta ja kömpelöltä ei ihmisestä voi antaa luonnollista vaikutelmaa huomioimatta ihmisen liikkeiden erityislaatua ja merkitystä, ja koskettelemme tässä kohden vielä ihmisen behavioraalisia käyttäytymisten tasoja. Mikä saisi animaation katsojat vakuuttumaan siitä, että animatoitu ihmishahmo on todella viisas, henkevä ja oppinut käyttämättä tavanomaisia groteskeja ja stereotyyppisiä ilmaisuja?
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Amination Group, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)cf. Lozano-Perez, T., Robot Programming, MIT; AI Memo 698, Cambridge, MA., 1982; (3)cf. Lee, C.S.G., Robot Arm Kinematics, Dymamics, and Control, Computer, 15., pp. 62-80, 1982],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; PHYSICAL APPEARANCES; Fyysisten kappalten muokkaaminen; animaatio on muokkauksen visuaalisesti näkyvä tapahtumaosio, ei varsinainen työskentelyn elimellinen osa.
Animatointiin liittyy myös se Alfred North Whiteheadin näkökulma, jonka hän esittää teoksessaan [On Mathematical Concepts of Material World, Philosophical Transactions of the Royal Society of London, Series A, 1906]. Whitehead esittelee siinä partikkelin käsitteen, joka on voimaviivojen muodostama kenttä, jossa partikkelilla ei ole yhtä ja ainutta havaittavaa sijaintia avaruudessa, koska elementti kuuluu tällöin osana suhteeseen "R", joka on lineaarinen järjestymö, ja enemmänkin vektoriluonnetta omaava kuin skaalari. Partikkeli saa alati uusia "tehtäviä" relaation "R" muuttuessa.
Whitehead, Alfred N., "The interpretation of science, selected essays", Johnson, A.H., ed., by The Bobbs-Merril Company Inc., in 1961; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 259, 1984; (3)cf. Peirce, C.S., Collected Papers of Charles Sanders Peice, VII-VIII, [Synechism and Immortality], {568-576}, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; MATHEMATICS; PARTICLES; Partikkelin käsite; se on voimaviivojen muodostama kenttä; partikkelilla ei ole yhtä ja ainutta havaintosijaintia avaruudessa; vektoriluonteinen skaalari.
Uskonto on Alfred North Whiteheadin mielestä kuitenkin ilmiö, jonkaobjektiluonne ei ole helposti määriteltävissä:
1.6.1.1Whit. "... se on näky jostakin, joka näyttää toisaalta olevan hyvin kaukaisessa paikassa, ja toisaalta taas hyvin välittömässä läheisyydessä, tai sen takana; uskonto on kuin läpivirtaavaa jumalaista valoa välittömistä esineistä; toisaalta se on todellista, ja toisaalta vasta tulossa sellaiseksi; jotakin, joka on vain vähäinen mahdollisuus ja kuitenkin suurin tunnetuista tosiasioista; jotakin, mikä antaa kaikelle tapahtumiselle merkityksen, ja on toisaalta jotakin, joka viekkaasti välttää ymmärretyksi tulemista; jotakin, jonka ominaisuutena on lopullinen hyvyys, ja kuitenkin sekin näyttäisi olevan saavuttamattomissa; jotakin, joka on täydellisin idea ja samalla toivoa vailla olevaa vastausten etsimistä".
Whitehead, Alfred N., "The interpretation of science, selected essays", Johnson, A.H., ed., by Bobbs-Merril Company Inc., in 1961; [(1)Ref, p. 238; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 258, 1984; (3)*Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 31,127, 1986; (4)**Hume, D., Dialogues Concerning Natural Religion, XI, 1779],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; Uskonnon olemuksen kuvaus jonakin, joka on tavattoman lähellä jokaista, mutta sittenkin kaikilta kätkettynä; (3)*; (4)**ATHEISM; Raadollinen D. Humen näkemys.
Voisin esittää, ja esitänkin tietokoneguruille kysymyksen: kuinka he tulevat animatoimaan Alfred North Whiteheadin esittämän vision uskonnon olemuksesta; ilmiöstä, jota ei edes periaatteessa voi tuottaa tietokonemonitoriin työstettäväksi? Kuinka animatoitaisiin Friendrich Hegelin konseptio ihmisen ja ihmiskunnan kehityksestä vaikka käyttäen edistyneimpänä pidettyjä 3-D animatoinnin menetelmiä? Ja: onko kaikki maailmassamme visuaalisesti esitettävissä?
Eräissä atomistisissa selitysmalleissa kaikki fluiditeetti ja vividiys, mikä on niin perin kiehtovaa ja jännittävää maailmassa, asetetaan ihmisen ominaislaadusta selittyväksi; siitä, että ihminen on spatio-temporaalisuuksiin sidottu olento, joissa vividiys ikään kuin kuuluu asiaan. Mielestäni huomattavasti kiehtovampi ajatus on, että ihmisen havaitsema ja kokema vividiys on vain eräänlaista pintakuohuntaa, koska on todennäköistä, että kaiken muutoksen takana piilee laajoja prosesseja, joista ihminen havaitsee ja kokee vain pinnan. Kosmos, järjellisyydestään ja järjestäytyneisyydestään huolimatta, ei ehkä sisälläkään kaikkea merkittävää muutosta, josta tapahtuminen koostuu, tai vektorien muodostumisen mahdollisuuksia, koska esimerkiksi klassisessa atomismissa mainittua sadetta takaisin kaikkeuteen ei voitaisi havaita; köyhtymisen totaalisuus takaisi sen, että ilmiötä ei voisi edes käsittää tapahtuvaksi. Kosmokseen, jossa ihminen jotakin voi käsittää joksikin, ilmaantuisi jatkuvasti rakenneaineksia, ja siitä liukenisi sellaisia pois ehkä NIIN, että kyseiseen tapahtumaan sisältyy olennaisin ja merkittävin osa SITÄ, mikä mahdollistaa spatio-temporaalisuuden -tai ilmaistuna niin, että kaikkeus on rakenteeltaan huomattavasti mutkikkaampi kuin ilmaisu out there antaisi ymmärtää.
Atomistisen ajattelun ydin on mahduttaa kaikki olevainen yhteen ja samaan maailmaan, jota mikään ei enää säätelisi kaikkivaltiaasti sen ulkopuolelta, tai jota maailmaa kukaan ei olisi tehnyt sellaiseksi kuin se on. Moraalin, taiteen, uskonnon ja muiden senkaltaisten seikkojen olemassaolo toki hyväksytään mutta niiden tutkimuksellista lähestymistä pidetään vaikeana, tai mahdottomana niiden keinojen avulla, joita ihmisellä spatio-temporaalisena olentona onkäytettävissään [vrt. C.S. Peirce, Ibid. 1.3.1Gnos. to 1.3.3.2Gnos.].
Kyseisiä moraaliuden ja uskonnollisuuden teemoja pidetään rationaalisen ymmärryksen ulottumattomissa olevina, vaikka ne kuuluisivatkin ihmisten jokapäiväiseen elämään paljon kiinteämmin kuin neljän (tai useamman) koordinaatin mittauksellisuuden ongelmat. Ne olisi kuitenkin huomioitava myös analysoitaessa esimerkiksi yhteiskuntia ja tietokoneiden funktioita niissä, sillä tietokoneisiin liittyy monia uskonomaisuuksia ja uskomuksia, koska usko itsessään ilmiönä on sisäänrakennettuna kaikissa inhimillisissä aktiviteeteissa.
Kaikella tapahtumisella on syynsä, mikä vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, jota ei pidetä tarpeellisena pohtia sen enempää. Kausaliteettien vuon nähdään tuottavan odotetunlaisia seuraamuksia siinä, mikä hahmotetaan ajaksi ja avaruudeksi. Seuraamusten ennakointi perustuu ajan käsittämiseen yhteen suuntaan virtaavuutena (newtonilainen aikakäsitys), jossa vaikutuksen nähdään aina edeltävän seuraamusta. Tällainen aika voidaan osittaa intervallisuuden periaatteelle ja jakaa pienimmilleen jaoittuvuuksiinsa pienimmissä mahdollisissa ikuisuuksissa, mikä kuvaa kyseistä ajankäsitystä varsin hyvin. Kaikki mittauksellisuudet ripustautuvat aiheutuksineen ja seuraamusvaikutuksineen yhteen suuntaan virtaavaan aikaan siten, että aiheutuksen voidaan katsoa pysyvän mittauksellisuudessa ikään kuin fiksoituna, koskapa se on ohivirrannutta menneisyyttä; siten aiheutuksia voidaan pitää vakioisina monellakin eri tavalla.
Tietokoneita käytettäessä esimerkiksi 2-D ja 3-D animaatioon ei tällainen newtonilainen syy-seurannollisuus kuitenkaan elokuvia luotaessa päde, koska on erotettava käsite reaaliaika, jolla tarkoitetaan poimittujen tai käsiteltyjen kuvien esitämistä intervallisena sekvenssinä, elokuvana mahdollisille katsojille, ja ei-reaaliaika, joka vallitsee tallennettujen kuvien varsinaisessa käsittelyssä ja enkoodauksessa. Vaikka kummassakin tapauksessa voidaan mitata kuluvaksi aikaa, niin reaaliaika viittaa elokuvallisen kokonaisuuden kannalta kategorisoituvaan aikaan; ei-reaaliaikaisuus viittaa siihen, että elokuvan manipuloinnissa voidaan:
1.6.3.1Quan. Tarkastella halutunlaisia kuvien sekvenssejä, ja poimia niitä tietyiksi kuvien sekvensseiksi käsiteltävästä materiaalista elokuvan 'esityksellisyyteen liittyvän reaaliajallisuuden' kannalta mielivaltaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi poiminta voidaan suorittaa niin, että luodaan kuvasekvenssi kaikista käsiteltävässä digitoidussa elokuvassa esiintyvistä luurangoista, tai poimia liikkuvia hahmoja erilleen taustastaan, ja luoda niistä kuvien sekvenssi.
1.6.3.2Quan. Digitoitujen elokuvien värityksellisiä kokonaisuuksia voidaan manipuloida niin, että se ei perustu yksittäisten kuvaruutujen käsittelyyn, vaan koskee esityksellisen reaaliajallisuuden kannalta pitkiä ajallisia jaksoja yhdellä ja samalla kertaa.
1.6.3.3Quan. Digitoitujen elokuvien hahmojen ja taustan tekstuuria ja struktuuria voidaan vaihdella, ja siten muovata niistä uudenlaisia esityksellisen reaaliajallisuuden kokonaisuuksia niin, että muutokset voidaan ohjata tietyntyyppisiin kuvien elementteihin.
1.6.3.4Quan. Digitoituja elokuvia voidaan kompressoida niin, että kolme, tai jopa useampiakin kuvaruutuja enkoodataan niitä kaikkia edustavaksi tihenteeksi, josta voidaan tarvittaessa derivoida mikä tahansa tihenteen edustamista yksittäisistä kuvaruuduista, ja siten esimerkiksi on mahdollista enkoodata kokoillan elokuva niin, että se mahtuu tavalliselle CD levylle.
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Animation Group, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)cf. Stefik, M., et. al., Knowledge Programming in Loops: Report on an Experimental Course, AI Magazine, 4., pp. 3-13, 1983],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; LEVELS AND CATEGORIES; Digitoidun materiaalin erilaisista käsittelytavoista; ATK menetelmistä kunkin 'tason' ja kategorian tuottamiseksi 3-D elokuvaksi.
Feldman, Uri., "Image compression using vector quantitization", by MIT; The Media Laboratory Research Report, December, PL: Cambridge, MA., in 1985; [(1)Ref; (2)cf. Heckbert, P., Image Quantitization for Frame Buffer Display, Computer Graphics, July, 1982],
Aihe:[COMPUTERS]; VECTOR QUANTITIZATION; Digitoitujen elokuvien enkoodauksen kuvakompressoinnin menetelmä, jossa kaksi tai useampia ruutuja kompressoidaan enkoodaamalla yhdeksi kuvaksi.
Lippman & Bender,W., Andrew., "News and movies in the 50 megabit living room", by MIT; The Media Laboratory, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)cf. Konishi, A., Auto Cassette: Automatic Clipping Service for TV News, MIT; The Media Laboratory BSCS Thesis June, 1986; (3)*HS-Kuukausiliite, no. 2, 21.3.1989],
Aihe:[COMPUTERS]; MULTI-MEDIA; Mahdollisuus muokata ja koostaa auditiivista ja visuaalista materiaalia kodin tietokoneilla "sampling" menetelmällä (3)*"Rap".
Paikka, jossa aiheutus ja seuraamus sijaitsevat esityksellisessä reaaliajassa, voidaan määrittää paikannuskoordinaatein, joiden asettamisten kautta voidaan kartoittaa sitä, miten aiheutus-seuraamukset työstävät rakentumia ja työskentelevät tällaisissa reaaliaikaisissa rakentumissa. Itse asiassa jo perinteisissä saduissa ja tarinoissa on oma esityksellinen reaaliaikaisuutensa, sillä siinä määrin niiden hahmojen ominaisuudet ja muodot eroavat tavanomaisesta maailmasta; satujen maailmaan on eläydyttävä, jotta ymmärtäisi niiden kuvaamien, kuvitteellisten olentojen kieltä ja elämänmuotoa. Ja kuitenkin: luotu esityksellinen reaaliajallisuus on fiktio, jonka toteutus saa katsojat pitämään kenties animatoitujen hahmojen maailmaa ja huikeita suorituksia todellisina, mitä ne eivät normaalikokemuksellisuuden kannalta ole.
Monien fysikaalisten mitattavien luonnonlakien kohdalla voidaan todeta, että luonnon tapahtumiset tulevat monasti riittävän hyvin ymmärretyiksi, vaikka niissä ei alati huomioidakaan korkeimman prinsiipin vaikutusta, tai sitä, että ne selittyisivät jostakin tuntemattomasta prinsiipistä käsin. Tulevaisuuden 3-D tietokoneanimaation mikromaailmoita ei voi ymmärtää ilman toisenlaisia prinsiippejä, ja niiden avulla on mahdollista tuottaa sellaisia muotoja, joita ei ole koskaan aikaisemmin esiintynyt, koska tietokone voidaan asettaa myös matkimaan luontoa tai Jumalaa, ja tuottamaan vaihtoehtoisia luonnon malleja simulatiivisesti. Se, että tietokoneilla ei kuitenkaan luontoa itseään luotu, saati ihmistä siinä, tai tietokoneilla ei kenties kyetä animatoimaan eräitä filosofian korkeimpia saavutuksia, viittaisi siihen, ettei kyettäisi kuitenkaan tuottamaan juuri muuta kuin groteskeja kuvia luonnosta, ihmisestä tai Jumalasta. Meillä olisi tietokoneissa eräänlainen kömpelö ja naiivi Jumala - jopa silloin, kun se on asetettu konstruoimaan maailmoja.
Erään ajatuskokeen avulla pyrin vielä havainnollistaa sitä, mitä mm. monidimensionaalisesta ajan käsityksestä voi seurata. Me ajelehdimme hitaasti kohti tulevaisuutta yhteen suuntaan virtaavassa ajassa, mutta myös samalla tulevaisuuteen ja menneisyyteen. Se, mikä jo psykologisestikin tuntuu koko ajan jäävän taakse, ei ole yksidimensionaalista, vaikka näyttääkin fiksoituvan liikkumattomaksi. Tätä liikkumatonta, lukemattomien tapahtumisten jähmettynyttä kimppuaalamme prosessoida. Havaitsemme, että kunakin menneisyyden hetkenä maailmassa oli läsnä yhtäaikaisesti kaikki tapahtuminen niin, että mitään tapahtuneutta ei jäänyt fiksoitumatta muiden tapahtumisten tapaan. Havaitsemme, että kunkin dimension menneisyyden hetkien tapahtumiset eivät ole seurausta aiemmista tapahtumisista yhteen suuntaan virtaavassa ajassa, vaan tuotettu tulevaisuus, jonka voimme tulostaa sekvenssinä omassa reaaliaikaisessa todellisuudessaan.
Jos oletamme kaikkeuden olevan sillä tavoin elävä, että kaikki siinä oleva muuttuu alati toisenlaisuuksiksi, ja että ei ole olemassa mitään yksiselitteisesti määriteltävissä olevia syiden ja seurausten ketjuuntumia, niin ei edes etsittäisi ensimmäistä syytä jostakin ikiaikojen takaa, vaan oletettaisiin kausaaliajattelun olevan tyyten riittämätöntä koko todellisuuden kuvaamiseen. Saatetaan päätyä lopulta käsitykseen, jonka mukaan kaikkiin ilmiöihin, joita syyn -ja seurauksen kautta kuvaamme, pätee se, että siinä on voimakkaita vaikutuksia, joiden vallitsevuus antaa oikeuden pitää niitä primaareina, -että myöskin heikkoja vaikutuksia, joita ei tarvita selitettäessä samaisessa määrin huomioida, muutoin kuin erityistapauksissa. Mutta se, mitkä kussakin tapauksessa ovat keskeisyyksiä, ja mitkä heikkoja vaikutuksia, ei ole suinkaan ennaltamäärättyä. Tällainen maailma on hyvin vividi ja fluidi, ehkä joidenkin mielestä tyyten sietämätön ja psykologisesti koettuna täynnä ahdistusta.
Itse asiassa klassinen atomistinen teoria ei kiistä ajan monimuotoisutta, koska aikaa ei eräässä mielessä ole olemassa, sillä siinä mielessä maailma ei muuteta, että oltaisiin sidottuja ennaltamäärättyihin alkamisiin ja loppumisiin; tavallaan mikä tahansa voi tulla aktivoiduksi milloin tahansa, ja asiat voidaan myös samalla tavoin lopettaa antamalla osioiden sataa takaisin out there ulottuvuuteen. Tietokonemaailmassa, joka on myös monella vaihtoehtoisella tavoin [pseudo] ajallinen, voidaan asentaa monella tavoin paikantuvuuksia; kun ne on asennettu voidaan luomusta käsitellä niin, että reaaliajassa ajatellen manipuloidaan ajallisesti kaukana toisiaan sijaitsevia kohtia. On ikäänkuin avattu maailmankaikkeus sen huoltoa ja asennusta varten. Kielikuva ei ole kaukaa haettu, sillä juuri siten menetellään avattaessa ohjelmatiedostoja ja säädettäessä sitä toimimaan toisella tavoin kuin aikaisemmin. Asia voidaan myös ajatella siten, että kun ei suoriteta paikannusten muutoksia ilman että huomioidaan ohjelmiston sisäiset ehdot voidaan menetellä vapaasti, ja jos paikannuksia muutetaan tulee ne kirjata ohjelmistoon tarvittaviin kohtiin, kuten myös liitettäessä ohjelmistoon uusia, siinä ennen esiintymättömiä ohjelmallisia ominaisuuksia.
Ensimmäistä syytä ei ole tarpeen tietokoneohjelmia konstruoitaessa huomioida, kuten ei kausaliteettiakaan siinä mielessä, että syyn tulisi seurata toistaan niin ja niin. Mikromaailmoja animaatiolla luotaessa on voimassa tietyt tekniset kausaliteetit ja reunaehdot, mutta ne pettävät siinä kohden, missä arkipäivän maailmassa syyn katsotaan tuottavan seurauksen, tai ensimmäisen syyn vaikuttaessa koko prosessin ajan. Mikromaailmassa jokin luoduista hahmoista voi esimerkiksi hyvinkin käyttäytyä joidenkin fysiikan lakien vastaisella tavalla, tai tuhota pistosta tuntematta koko maailman, mutta tietokone ja ohjelma, jolla illuusio tuotetaan eivät tee niin, tai hahmo voi omata sosiaalisissa suhteissaan muihin hahmoihin piirteitä, jotka eivät kausaalista ajattelua käyttäen ole ymmärrettävissä, tai vedoten johonkin ensimmäiseen syyhyn. Voisi hyvin kuvitella hahmon, joka hetkeä aikaisemmin olisi ollut lempeä munkki ja seuraavassa hetkessä veitsen hahmossa kieltäytyisi leikkaamasta lihaa, mitä tavanomaiset veitset eivät tekisi. Voi sanoa, että tietokoneanimaatiotakäytettäessä voidaan simuloida selllaisiakin tapahtuma-variantteja, joita kukaan ei toivoisi toteutuvan, tai tekoja, joita kukaan ei toivoisi tehtävän. Syyllisyyskysymyksen kannalta olisi mielenkiintoista tietää, miten suhtautua tietokonesimulaationa käytyyn laajamittaiseen ydinsotaan, jota ei kuitenkaan reaalisesti käyty, ja jossa vastapuoli tuhottiin, tai kumpikin osapuoli nääntyi ydintalveen.
Ihmisellä on ollut pyrkimyksenä järjellistää maailmaansa, tai tehdä sitä ymmärrettävämmäksi olettamalla siinä olevan tiettyä, vakioista jäsentyneyttä. Eräs tapa on olettaa maailman olevan jonkin korkeimman järjellisyyden tuotetta, ja jossa maailmassa jäsentyneys edelleenkin vaikuttaa. Näkemys kytkeytyy useisiin uskonollisiin maailmantulkintoihin. Ihmisellä on tällaisessa maailmassa rooli, jossa hänelle on delegoitu osa jumalaista järjellisyyttä, niin kuin Jumala on hyväksi havainnut. Tällöin järjellistäminen ja järjellisyys on jumalaisen järjellisyyden ilmentymää; kaikki ihmisen järjellinen pyrkimys tähtää tämän jumalaisen järjellisyyden ymmärtämiseen ja maailman manipuloimiseen, niin kuin korkein on sanassaan ilmoittanut.
Toinen tapa järjellistää ja olla järjellinen on olettaa maailmassa vallitseviksi tiettyjä periaatteita, joita Jumala ei välttämättä ole asettanut niin ja niin oleviksi. Tällaista järjellisyyttä henkii yksinkertainen kausaliteettiajattelu, jossa maailman olemus katsotaan voitavan selvittää paljastamalla tapahtumain kausaaliset syy-seurausketjut, jotka useimmissa tapauksissa ovat osa suurempaa kausaliteettien organisoitumoa, joka saattaa pysyä voimassa, koska se taas on osa organisoitumien senlaatuista funktionaalista kokonaisuutta, joka ei tarvitse selitteekseen mitään ensimmäistä syytä. Järjellisyys olisi ihmisessä siksi, että hän on itsessään kausaliteettien kokonaisuus ja osa kausaliteettien muodostamaa maailmaa.
Keskeisenä rakenneosana mainituissa järjellisyyksissä on jokin logiikan osa-alue; niitä ei pyritä käyttämään yhdessä, tai sovittamaan niitä yhteen [ks. vaihtoehdoista, Ibid. 1.2.1Logi. to 1.2.8Logi.]. Riippuen käytetyistä painotuksista, ja valitusta tosioista muodostuvat todistamisten tulokset erilaisiksi. Karkeimmassa muodossaan tämä ilmeni aikaisemmin 1970-luvulla opiskeluni alkuvaiheissa opettajani Matti Pönkäsen sijoittaessa formaalin elementaarisen logiikan lauseisiin mitä erilaisimpia, rajallisia premissejä, ja todistaessa niillä ikään kuin kyseessä olisivat olleet universaalit totuudet, tai asettamalla premissit sellaiseen järjestykseen, että tulokseksi saatiin sentapaisia lauseita, kuten "Kaikki Englannin presidentit ovat kaljupäisiä", mikä ainakin minua huvitti aikoinaan suunattomasti.
Logiikoilla ei voida todistaa Jumalaa olemassaolevaiseksi, tai ihmistä ja hänen tietokoneitaan järjellisiksi siinä, missä niillä voi rakentaa ja todistaa päteviksi erilaisia syy-seuraus -malleja, jotka ovat jo itsessään ja funktionaalisesta rakentuneudestaan johtuen olemassa, ja ihmiset tutustuneet niiden hyötyihin ja haittoihin historian kuluessa. Logiikan avulla todistamista ei tulisi soveltaa varsinkaan tapauksessa, jossa Jumala olisi esimerkiksi luotava, koska häntä ei yksinkertaisesti olisi olemassa, tai jos Hän osoittautuisi tietokoneella simuloitunakin edelleen salattu; tietokoneohjelma vain ilmoittaisi, että Se olisi luonut Hänet, mutta ei voi paljastaa Hänen olemustaan ihmisille. Logiikoilla ei myöskään voida todistaa sen enempää ihmistä kuin hänen tietokoneitakaan älykkäiksi, koskaloogisten päättelyiden arviointiin kytkeytyvät niin etiikka, estetiikka ja moraalikin; mihin logiikkaa käytetään ja missä tarkoituksessa on keskeisempää kuin sillä saatu muodolliselta kannalta oikea lopputulos. Tietokoneiden ja niiden ohjelmien kohdalla on siis aiheellista tiedustella sitä, mihin niitä käytetään ja mitä ne ihmisille aiheuttavat, eikä sitä, saadaanko niillä tehtyä jotakin kenties nopeammin ja tehokkaammin, sillä nämä seikat ovat tässä tapauksessa toistensa vastapooleja.
Tämäkään ei ole kaukaa haettu esimerkki, sillä suorittamieni kuvien ja äänen manipulaatio-kokeiden jälkeen voin vain todeta, että kuvien ja äänen aitouteen ei tulisi luottaa; kuka tahansa riittävästi harjaantunut ihminen voi tietokoneen avulla tuottaa audiovisuaalisia havainteita ihmeistä, joita joku profeetaksi itseään kutsuva olisi suorittanut, tai käsitellä videonauhoja samanlaisella menestyksellä. Edes ihmeen näyttämisen ei tulisi ketään vakuuttaa, vaikka se näytettäisiin hyvin elävästi ja kolmiulotteisena hologrammina. Samoin voidaan käsitellä myös muita ihmisen tuottamia kommunikatiivisia elementtejä niin, että mikä tahansa voidaan todistaa aidoksi ihmeeksi, mikä ainakin uskonnollisiin ilmiöihin tulee. Saattaa olla, että Alfred North Whiteheadin hahmotelmat maailman epämääräisyydestä [huolimatta tarkasta paikantuvuuden prinsiipistä maailmassa] saattavat liittyä siihen tekijään, joka mahdollistaa ihmisten huijaamisen; siitä johtuen he eivät aina kenties havaitse täsmällisesti ja oikein sitä, mitä tosiasiassa tapahtuu, ja ehkä myös toimivat enemmän kuvitelmiensa varassa kuin sen, minkä heitä pitäisi ohjata. Tämä viimeksimainittu pätee eräässä mielessä myös tietokonemaailman todellisuuteen, kuten myös se Charles Sanders Peircen havainto käsitteistä, että enimmältää ne ovat ihmiselle jotakin, joka on interpretant, joksikin tulkituksi tullutta, sillä siinä määrin on käsitteiden käyttö tietokoneista puhuttaessa hämärtynyt.
Logiikat eivät mielestäni myöskään, valitettavasti, paljasta sitä, ovatko tietokoneet [mitattavista tuloksistaan huolimatta] järjellisiä, tai sitä, toimivatko niitä käyttävät ihmiset luovimmalla mahdollisella tavalla. Charles Sanders Peirce tulkitsee logiikoiden roolin siten, että niillä saatavat totuudet ovat riippuvaisia niistä erityisistä tosiasioista, joita logiikoiden käyttöön liittyy, ja tietokonemaailman käsitteet eivät ehkä parhaalla mahdollisella tavalla tuota laaja-alaisia visioita mm. laitteiden ja ohjelmien käyttötarkoituksista ja seuraamuksista. Olettaisin hypoteettisesti, että jos tietokoneiden kautta vaikuttaisikin esimerkisi jokin tuntematon jumalainen tai kosminen voima, ei tietokonemaailman kielen sisäistänyt ihminen niitä voisi havaita, ja tietokone sellaisen ohjaamanakaan toimiessaan ei mahdollisesti edes tietäisi toimivansa itse asiassa niiden alaisena, sillä ihmettelyä koneisiin ei ole ohjelmoitu.
Koettuina, mahdollisesti fekunditeettiudesta omaehtoisesti ja koetusti kehkeytyneelläkään hypoteettisella tietokoneella ei ole sellaisia piirteitä, kuten David Humen ihmisluonnolle asettamat Benevolence, The Self Interest, The Good Regard of Others, The Good Regard og Oneself muutoin kuin perin teknisessä mielessä.
Hume, David., "Enquiry concerning the principles of morals", 1752, Selby-Bigge, L.A., ed., PL: Oxford, in 1902 [1752]; [(1)Ref, p. 282f; (2)Gaskin, J.C.A., The Quest for Eternity, p. 157, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; ETHICS; MORALITY; SECULAR MORAL OBLIGATIONS; <Benevolence, Self-interest, The Good regard of others, The Good regard of oneself>.
Muun muassa tästä, ja monista muistakin syistä tarvittaisiin filosofista analyysia, tai että sitä kehitettäisiin tietokoneidenparempaa ja syvempää ymmärtämistä varten, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että länsimaista ihmistä itseään pyrittäisiin käsittämään ja hänen pyrkimyksiään kartoittamaan, sillä David Humen ateistiset kehitelmätkin ylittävät humaanisuudessaan sen tulevaisuudenvision, jollaisen monet ovat tietokoneissa ja niiden epäinhimillistävässä vaikutuksessa nähneet. Tietokone on tavallaan peili, johon länsimainen ihminen on katsonut ja jonne hän visioitaan toteuttaa, jossa mielessä tietokonetta voisi pitää psykedeelisenä, tai pikemminkin skitsofreenisena.