Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland
Länsimainen tajuntamalli on syvästi perspektiivinen, ja sen käyttämät välineet myös orientoituvat siten. Esimerkkeinä perspektiivisistä lähestymisistä ovat myös tämän tutkielman luvun 1 lähestymistavat:
--------------------------------------------------
[Logiikan lajit, Ibid., 1.2.1Logi. to 1.2.8Logi.],
[C.S. Peirce, 1.3.1Gnos. to 1.3.3.2Gnos.],
[Personalismi, 1.5.4.1Pers. to 1.5.4.2.3cPers.].
--------------------------------------------------
Jos ajatellaan perspektiivistä tapaa mieltää maailmaa sen voi sanoa sulkevan syvän historiallisuuden ulkopuolelleen. Toisaalta se kylläkin mahdollistaa laajan funktionaalisen liikkuvuuden ja joustavan adaptoitumisen kulloiseenkin kohteeseen. Erityisen korostununeesti perspektiivinen suhtautuminen kohteeseen ilmenee modernissa tietokoneteknologiassa ja sen ohjelmasovelluksissa; tietokoneeseen syötettyä dataa työstettäessä koneeseen ajetaan haarukoivia, perspektiivisiä ohjelmia, joiden kautta tietoa suhteutetaan perspektiivisesti orientoituneille ihmisille. Se, että ohjelmat voivat toimia useina, toisistaan riippumattomina rinnakkaisina prosesseina, ja käsitellä dataa teknisesti samalla tavoin riipumatta siitä mitä sisältöjä sillä kulloinkin on, nähdään vain osaltaan kuvastavan maailman atomistista perusrakennetta, jossa perusrakenteen tasoilla ei ole edes läydettävissä spesifejä merkityksiä, koska atomit eivät identifioidu keskenään. Toisaalta tavalliset tietokoneohjelmien käyttäjät eivät kaipaa mahdollisuuksien laaja kirjoa miltään välineeltä mitä käyttävät, mikä kulminoituu erityisesti tietyissä peleissä, joissa riittää että veri virtaa ja kuolleita tulee paljon. Mutta ihmisten omaa riittämättömyyttähän tämäkin vain kuvastaa.
Tavalliset ihmiset eivät juurikaan ahdistu jos toiset ovat suunnitelleet valmiiksi heidän elämänsä, tai kanavoineet heidän leikkinsä tietokonepelien koreaan muotoon, tai kahlinneet heidän mielikuvituksensa toimintafilmien kapeaan kaavaan. Elämme näennäismaailmassa jossa kuningaskin voi olla kerjäläinen, ja kenties myös päinvastoin, mutta sehän on vain taitavasti syötettyä harhaa. Useimma katujen keisareista ovat todellisuudessa vain mitättömiä pikkukonnia, jotka viettävät ainakin kolmanneksen elämästään ristikkojen takana, ja suurin osa pelien pelaajista eivät voita todellisen elämän peleissä mitään.
Tietokone sinällään, monia muotoja mahdollistavana kenttänä ei ole välttämättä perspektoituva, jonka vaikutelman siitä voi saada tarkkailemalla pelkästään sen tapaa olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, tai tapaa, jolla kaupallisesti hyödynnetyt ohjelmat toimivat. Vaikka tietoa niissä haetaan ja muokataan tiettynlaisten protokollien kautta, eivät ne ole edes ajateltavissa tietokoneen eräänlaisina kasvoina. Tietokone on siinä mielessä valheellinen ihmisen omakuva, vaikka se olisi asetettukin tulostamaan useimmiten käsittelemiään asioita ihmiselle soveliaassa muodossa ja kommunikoimaan tietyin tavoin ihmisten kanssa moderneimmissa multimodaalisissa muodoissaan, ja siten hyvinkin inhimillisesti. Tietokoneen olemus on sellainen, että siihen voivat asettua hyvin monenlaiset aktiviteetit: kuviteltavissa olevat, ja ne, joita ihminen ei voi edes kuvitella. Ihminen ei voi käsitellä mielessään dataa samalla tavoin kuin tietokoneet, koska ihmisaivot käyttävät tavallaan lyhennettyä kaavaa ja oikoteitä - ja vaistoa.
Kuitenkaan tietokoneen edistyneinkään adaptaatio sitä käyttäviin ihmisiin ei ohjaudu korkeamman tason kulttuurillisista tekijöistä vielä tässä vaiheessa, eivätkä tietokoneet vielä tässä vaiheessa niitä simuloi [C.S. Peircen psykognosian tasot, Ibid., 1.3.1Gnos. to 1.3.3.2Gnos.].
Bolt, Richard A., "The integrated multi-modal interface",by The Transactions of the Institute of Electronics, Information and Communications Engineers (Japan), Vol. J70-D, No. 11., November, PL: Cambridge, MA., in 1987; [(1)Ref, pp. 2017-2025; (2)cf. Tesler, L., The Smalltalk Enviroment, Byte, 8., pp. 90-147, 1981; (3)cf. Powers, W.T., Behavior: The Control of Perception, Aldine Publishing Co., Chicago, 1973;(4)*cf. Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, p. 142, 1986],
Aihe: [COMPUTERS]; INTERFACE; MULTI-MODAL INTERFACE; Puhe,- ele,- ja kasvokontakti ohjelmoidun agentin ja todellisuuden kokijan välillä; (4)*PSYCHEDELIC; Synteettiset aistimukset ja tajunnat.
Termi funktionaalisuus ei liity arkkitehtuurin piiriin liittyvään määritelmään
OTAVA], Ensyklopedia., "Otavan suuri ensyklopedia", 5., by OTAVA, PL: Keuruu, in 1981; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 188, 1984],
Aihe: [PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; FUNCTIONALISM IN ARCHITECTURE; Arkkitehtuurin määritelmä: Tarkoituksenmukaisuus, keskiajan lat. <functionalis>, toimintaan liittyvä; lat. <functio>, toiminta.
tai kokeellisen psykologian piiriin liittyviä määritelmiin
Angell, James R., "The province of functional psychology", by Psychological Review, 14., PL: US., in 1907; (1)Ref; (2)cf., Guyton, A.C., Stucture and Function of the Nervous System, W.P. Saunders Company, US., REFERENCES, pp. 11,25,37,87,114, 149,172,186,202,215,239,246, 1972 (3)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 186, 1984],
Aihe: [PSYCHOLOGY]; FUNCTION; FUNCTIONALISM IN PSYCHOLOGY; Eräs psykologiassa vallinnut käsitys termin sisällöstä; <functionalistic psychology> on mentaalisten operaatioiden psykologiaa.
Clark, Austen., "Psychological models and neural mechanisms", by Clarendon Press, PL: Oxford, in 1980; [(1)Ref; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 190, 1984],
Aihe: [PSYCHOLOGY]; MODELS; FUNCTIONALITY; Organismille tyypillisiä, toistuvia prosesseja; osasten toimintaa systeemissä; niiden tietystä tilasta juontuvia seuraamuksia; prosessin rakentuma.
vaan lähinnä termin roolimääritelmään, jonka mm. C.W. Morris on esittänyt analyysissään pragmatismista.
Morris, Charles W., "Six theories of mind", PL: Chicago, in 1932; [(1)Ref, trans., T. Kinnunen; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p. 185, 1984; (3)cf. Reynolds, C.W., Computer Animation with Scripts and Actors, Proceedings ACM SIGGRAPH 81, Computer Graphics, 16., pp. 289-296, 1982],
Aihe: [PHILOSOPHY]; CLASSIFICATION; FUNCTION; ROLE; Morris skematisoi termiä funktio; kiinnostavin on termin roolitulkinta: tietty, erityinen, inhimillinen selittävä tapahtumakenttä.
Perspektiiviseen kuvaukseen maailmasta ei sisälly osioina maailman kiinteitä olemuspiirteitä, vaan se liittyy yksinomaan ihmisen visuaalisen- ja auditiivisen havainnoinnin tapaan, jossa havai tsijan kulloinenkin asema havaittavassa maisemassa (sielullisena havaintona, tai mitattavassa spatio temporaalisessa sijainnillisuudessa) määrittelee sen, millaisia parametreja tulee valituksi. Voisi puhua tavoitellusta syvyysvaikutelmasta inhimilliseen aistimellisuuteen sovittautuvassa mielessä. Todellisessa fysikaalisessa maailmassa ei ole tarkastelukulmia, vaikka sellaisia siinä voidaan käyttääkin siinä orientoiduttaessa tai sitä kuvattaessa. Jos ajatellaan vaikkapa kappaleiden törmäämistä toisiinsa, eivät sitä selitä ne miljoonat tarkastelukulmat joita kappaleisiin voidaan luoda, vaan kappalten nopeudet ja massat. Jos asiaa halutaa havainnollistaa voidaan sihen toki luoda jokin tarkastelukulma. Silti on olemassa miljoonittain ihmisiä jotka eivät koskaan ole ymmärtäneet massan käsitettä, ja hyväkin perspektiivi on siten turha.
Havainnollisen perspektiiviyden luominen liittyy siis tiettyihin ja valinnaisiin parametrien määrityksiin, joiden kautta esimerkiksi perinteisesti kuvataiteessa on tuotettu vaikutelma syvyydestä; modernissa muodossa tietokoneissa tuotetaan inhimillinen syvyysinformaatio automatisoiduin, mutkikkain laskutoimituksin kaksiulotteiselle monitoripinnalle, nestekammioon annetun luurankohahmon ympärille kolloidoituvana hahmona, ja ohjaustiedoston kautta työstökoneen tuottamana fyysisenä kappaleena -eräitä esimerkkejä mainitakseni. Ero perinteisen taiteen ja moderniin tietokoneteknologiaan liittyvän havainnollisen perspektiiviyden tuottamisessa liittyy myös tapaan, jolla jokin kolmiulotteinen, ja erilaisia pintarasteriominaisuuksia omaava kuvattava tallennetaan, ja prosessoidaan uusiin muotoihin. Toisaalta perinteinen kuvataide on voimakkaampi kulttuurinsa kuvastin, koska tietokoneella ei voida luoda ja käsitellä korkean tason kulttuurillisia elementtejä, sillä niiden määrittely on vaikeaa, ja niiden ilmaiseminen pelkän visuaalisen hahmon kautta kenties mahdotonta. Itse asiassa tietokoneanimaatiossa ei edes välttämättä tavoitella aitoja inhimillisiä, historiallisia kulttuurillisia konteksteja, vaan luoduille hahmoille luodaan eräänlainen mikromaailma, jossa hahmot voivat saada ominaisuuksia, joita ei perinteisessä, historiallisessa empiriassa ole. Kuitenkin totean, että silloin, kun 3-D mikromaailmoja luodaan, muutetaan myös inhimillistä historiallisuutta niin, että siihen liitetään tajunnanosioina uusia mikromaailmoja, jotka ovat liittämisen jälkeen yhtä todellisia kuin historian luoma kuva mm. Waterloon taistelun kulusta, niin uskotaan.
Bolt, Richard A., "The integrated multi-modal interface", by The Transactions of the Institute of Electronics, Information and Communications Engineers (Japan), Vol. J70-D, No. 11., November, PL: Cambridge, MA., in 1987; (1)Ref, pp. 2017-2025; (2)Bolt, R.A., The Human Interface, Van Nostrand Reinhold, New York, 1984; (3)*cf. Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 157-167, 1986],
Aihe: [COMPUTERS]; INTERFACE; GAZE ORCHESTRATED DYNAMIC WINDOWS; Tässä jäljiteltiin kohtaamista ei-inhimillisen kulttuurin edustajien kanssa; (3)*PSYCHEDELIC; Sisäavaruusolentojen kohtaaminen.
Feldman, Uri., "Image compression using vector quantitization", by MIT; The Media Laboratory Research Report, December, PL: Cambridge, MA., in 1985; [(1)Ref; (2)*cf. Robets, L.G., Picture Coding using Pseudo-Random Noise, IRE Transaction on Information Theory, IT-8, Febryary, p. 145, 1962],
Aihe: [COMPUTERS]; VECTOR QUANTITIZATION; Kuvakompressoinnin käyttö teknisenä keinona suurempien tallennustiheyksien saavuttamiseksi ATK kuvankäsittelyssä; (2)*DITHER; kvantisointikohinan poisto kuvista.
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Animation Group, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)*Mead, G.H, International Journal of Ethics, XXXV, 1925; XXXIII,1922; (3)**James, W., Pragmatismi, Silverberg, K.W., trans., Otava, pp. 89-98, 1913; (4)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 288,346-353, 1984],
Aihe: [COMPUTERS]; ANIMATION; MICRO-WORLDS; maailmojen luominen animatoiduille hahmoille; (2)*; (3)**G.H. MEAD; Sosiologia; W. JAMES; Ykseys-paljous, selitettäessä animatoituja mikromaailmoja.
Kuvitteellisten hahmojen ja tapausten maailmassa on jo aiemminkin tuotettu omia, itseriittoisia universumeitaan, joista tulevat mieleen erilaiset sadut, sarjakuvat, elokuvat ja kuvitteelliset romaanit ja näytelmät, joissa ei niinkään jäljitellä reaalista todellisuutta.
Kinnunen, Timo., "Pragmatismi ja amerikkalainen filosofinen traditio", by Jyväskylän yliopiston filosofian laitos, PL: Jyväskylän yliopisto, in 1984; ISBN: 95-679-356-8, [(1)Ref, pp. 310-312; (2)cf. Thomas, F., et. al., Disney Animation: The Illusion of Life, Abbeville Press, New York, 1981; (3)*HS- Kuukausiliite, no. 13, 8.7, pp. 14-18, 1989],
Aihe: [PHILOSOPHY]; OF REALITY; IMAGINATIVE WORLDS; Kuvitteellisten satu,- sarjakuva,- elokuva,- romaani.- ja näytelmien maailmojen todellisuus; (3)*"Kun vapaus ja veljeys tuhosivat kuningasvallan".
Tietokoneella tuotetun 3-D -kuvan tekninen etu perinteisin menetelmin tuotettuihin kuviin liittyy siihen, että samasta kuvatiedostosta, tai monenlajisten tiedostojen yhdistelmistä voidaan tuottaa hyvinkin erilaisiin ilmentymiskenttiin keskenään identtisiä, tai monin tavoin muunneltuja versioita; tulostetta voidaan mm. tarkastella haluttaessa veistosten tapaan, jossa kuitenkin saattaa olla vaihtelevia auditiivisia ja visuaalisia elementtejä; tietokoneanimatoidut kuvat ovat kinesteettistä taidetta, jotka kuuluvat omiin, rajoitettuihin mikromaailmoihinsa, joissa on omat lakinsa [C.S. Peirce, elementaaritaso, Ibid. 1.3.3.1Gnos.]. Aiheutetut vaikutukset katsojiin ovat hyvin voimakkaita, koska niiden varsinainen vaikutuskenttä jää arkipäivän tietoisen tajunnan kannalta salatuksi, ja kokemuksen laatu eksplikoimattomaksi. Erityisesti tapauksissa, joissa havainnoituihin, erilaisiin 3-D kuviin liittyy multimodaalisia takaisinkytkentä-havainnoimislaitteita, ne voivat muuttua katselun aikana niin, että muutosta voi olla vaikea havaita tapahtuneeksi, koska takaisinkytkentä seuraa kulloistakin aktuaalista havainnoivan henkilön sisäistä viritystilaa.
Tämä liittyy tietyllä tavoin siihen uuteen tietokoneteknologiaan, jolla ydistetään synteettisellä tavalla visuaalisia, numeerisia, aakkoskirjaimistolle perustuvia, ja auditiivisia modaliteetteja uusmediaksi, joka kykenee älykkäästi niitä manipuloimaan ja sopeutumaan laajasti käyttäjiensä intresseihin. Uusmedia peilaa jatkuvasti erilaisia tiedonsaantikanavia, ja valikoi niistä tekstiä, numeerista tietoa, liikkumattomia- ja liikkuvia kuvia, ja auditiivista tietoa, joita se valikoi lukijan intressien suuntautumisen mukaisesti jatkuvasti niihin adaptoituen, mikä tarkoittaa sitä, että ne jatkuvasti sulkeistavat käyttämättömiksi jääneitä vaihtoehtoja, ja pitävät voimassa [avoimina] vain niitä, joita käytetään, tai otetaan käyttöön.
Lippman& <<Bender, W>>., Andrew., "News and movies in the 50 megabit living room", by MIT; The Media Laboratory, PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)Donath, J., The Electronic Newstand: Design of an Intelligent Interface to a Variety New Sources in Several Media, MIT; MSVS Thesis Sept., 1986; (2)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 340,386,394-398, 1984],
Aihe: [COMPUTERS]; MULTI-MEDIA; Uusmedian kuvaus, joka kykenee adaptoitumaan käyttäjänsä intresseihin ja mielenkiinnon suuntautumisiin; (2)*MEDIAS; Koulutus kriittisyyteen ja laaja-alaiseen omaehtoisuuteen.
Bolt, Rickhard A., "The integrated multi-modal interface", by The Transactions of the Institute of Electronics, Information and Communications Engineers (Japan), Vol. J70-D, No. 11., November, PL: Cambridge, MA., in 1987; [(1)Ref, pp. 2017-2025; (2)cf. Donath, J., The Electronic Newstand: Design of an Intelligent Interface to a Variety of New Sources in Several Media, MIT; MSVS Thesis, Sept., 1986; (3)cf. Bower, B., The Face of Emotion, Science News, 128., July, pp. 12-13, 1985; (4)*cf. Kinnunen,T., Uskonto ja psykedelia, pp. 148-155,157-167, 1986],
Aihe:[COMPUTERS]; INTERFACE; INTEGRATED MULTI-MODAL MEDIA; Monia aistikanavia hyödyntävä järjestelmä mukautuu mediana käyttäjäänsä; (4)*PSYCHEDELIC; Lähiopas, sisäavaruusolentojen trasformaatiot.
Schmandt& <<Arons, B; Simmons, C>>., Christopher., "Voice interaction in an integrated office and telecommunications enviroment", by MIT; American Voice I/O Society, PL: Cambridge, MA., in 1985; [(1)Ref; (2)Schmandt, C., et. al., The Intelligent Voice Interactive Interface, In Human factors in Computer Systems, NBS/ACM, 1982],
Aihe:[COMPUTERS]; INTERFACE; VOICE INTERACTION; Toimistokäyttöön tarkoitettu keskusteleva järjestelmä, joka hyödyntää vastavuoroista syntaktista ja akustista kontekstia.
On mahdollista, että tietokoneanimaatio saa tällaisessa uusmediassa keskeisen aseman monestakin syystä. Kerran tallennetusta 2-D, 3-D tietokoneanimaatioista voidaan tulevaisuuden automatisoiduissa kodeissa työstää lukemattomia omaperäisiä versioita; digitoiduistaelokuvista voidaan tallenteen (mm. Opt. Compact Disc) mitenkään kärsimättä poimia erilaisia asiakokonaisuuksia "omiksi elokuvikseen" [ks. metodeista Ibid. 1.6.3.1Quan. to 1.6.3.4Quan.]. Ero perinteiseen elokuvaan on selvä, vaikka nekin tuotetaan leikkaamalla ja yhdistämällä otoksien jonoja suuresta materiaalista. Kuitenkin toteaisin, että tällainen media-tietokonejärjestelmä suosii vain niitä, joiden mielenkiinnon suuntautumisen alue on laaja, ja joiden taiteellinen kyvykkyys olisi jo perinteistäkin taidetta ajatellen riittävä. Ihmisten välistä eroa tietokoneet eivät tässä suhteessa vähennä, vaan jopa sitä lisäävät.
Zeltzer, David., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", by MIT; The Media Laboratory; Computer Graphics and Animation Group, PL: Cambridge, MA.,[(1)Ref; (2)cf. Tennent, R.D., Principles of Programming Languages, Englewoof Cliffs., Prentice-Hall, 1981],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; DIFFICULTIES OF COMPUTER ANIMATION; tavallisten ihmisten ei ole mahdollista ymmärtää animaation periaatteita syvällisesti, vaikka kykenisivätkin luomaan niitä.
Tietokoneanimaatiossa (erityisesti 3-D) kuva rakennetaan ympäristöksi ja sen hahmoiksi, joiden rooliutta voi tässä suhteessa myös vaihdella, ja joille voidaan vaihdellen antaa hyvinkin monipuolisia behavioraalisia kykyjä, ja hallita niitä eritasoisilla ohjauksilla; käsiteltäessä liikkuvaa 3-D kuvaa on sen kaksiulotteinen ja perspektiivinen ilmentymä monitorissa vain tapa, jolla animatoija tietää, millaisessa suhteellisessa asemassa ja liikkeessä kulloinkin ohjattava blokki miniavaruudessaan on. Animaation kolmeksi hierarkiseksi käsittelytasoksi on ehdotettu:
OHJAUS (guiding)
(a) Metodina liikkeen nauhoittaminen:
Calvert& <<Chapman, J; Patla, A>>., T.W., "Aspects of the kinematic simulation of human movement", by IEEE; Computer Graphics and Applications, 2., in 1982; Ginsberg [1]& <<Maxwell, D>>., C., "Graphical marionette", by Proc ACM SIGGRAPH/SIGART, Workshop on Motion, in 1983
(b) Metodina muodon interpolointi:
Gomez, J.E., "Twixt: a 3-D animation system", by Proc Eurographics 84, PL: North-Holland, in 1984
(c) Avain-trasformaatiosysteemit:
Chuang& <<Entis, G>>., R., "3-D shaded computer animation -step-by-step", by IEEE; Computer Graphics and Applications, 3., PL: US., in 1983; Williams, L., "BBOP; Course; Notes (Zelzer); Seminar on Three Dimensional Computer Animation", by ACM SIGGRAPH 82, in 1982 - Ks. myös Gomez
(d) Notaatioon perustuvat systeemit:
Weber& <<Smoliar; S.W; Badler, N.I>>., L., "An architecture for the simulation of the human movement", by Proc ACM Ann. Conf., in 1978 - Ks. myös Calvert
Ohjauksessa animatoijan on ennalta spesifioitava liikkeen detaljit, joten metodi on järkevä ainoastaan niukkapiirteisessä ympäristössä. Animatoijalla on täydellinen kontrolli kuvion liikkeisiin, ja sen kirouksena on DOF -ongelma, mikä liittyy hyvin mutkikkaiden liikesarjojen suunnittelun vaikeuteen. Metodeja ovat soveltaneet ainakin mainitut Calvert et. al, Gomez, Chuang, Williams, ja Weberet. al., mutta myös monet muut.
ANIMATOINTITASO (animator-level)
On suunniteltu lukuisia systeemejä, jotka sallivat animatoijan spesifioida liikettä algoritmisesti. Jotkut näistä systeemeistä tarjoavat jossain määrin sekä adaptoituvan liikkeen -että abstrahoinnin hyödyntämistä, vaikka niitä ei ole erityisesti suunniteltu henkilöhahmo-animaatioon [GRAMPS, ASAS, MIRA, TEMPUS]
TEHTÄVÄNRATKAISUJÄRJESTELMÄT (task-level systems)
Animatointisysteemi sisältää motoristen ohjelmien suoritusmahdollisuuksia, ja ohjelmien tulee itsessään kyetä generoimaan tarvittavia asettumisten (pose) vektoreita; siksi on oltava käytetttävissä tietoa kuvioista, objekteista ja koko ympäristöstä:
(a) Motorinen käyttäytyminen generoidaan taitojen hierarkiasta:
Minsky, M., "A framework for representing knowledge", Teh psychology of computer vision, Winston, P., ed., by Graw-Hill, PL: New York, in 1975; [(1)Ref; (2)==>Zeltzer, D., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", MIT; (3)*cf. Murphy, M., Sport as Yoga (From Esalen Catalog],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; TASK-LEVEL SYSTEMS; Hahmojen motorisen käyttäytymisen generoiminen taitojen hierarkiasta; (3)*SPORT; Uskonnollisena kulttina; yogan saavuttamisten kultit.
(b) Motorinen käyttäytyminen esitetään näyttelijöinä objekti-orientoituneessa systeemissä:
Hewitt, C., "Control structure as patterns of message passing", ==>Brown, R.H., ed., Artificial Intelligence: An MIT Perspective, by MIT Press, PL: Cambridge, MA., in 1979; [(1)Ref, pp. 433-465; (2)==>Zeltzer, D., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", MIT; (3)cf. Reynolds, C.W., Computer Animation with Scripts and Actors, Proceedings ACM SIGGRAPH 81, Computer Graphics, 16., pp. 289-296, 1982],
Aihe:[COMPUTERS]; ANIMATION; TASK-LEVEL SYSTEMS; animatoitujen hahmojen esittäminen useitakin fyysis-psyykkisiä rooleja ottavina näyttelijöinä objekti-orientoituneessa ympäristössä.
(c) Käytetään robottikontrollisysteemiä, joka perustuu hierarkisiin, tauluvalintaohjautuviin laskentaelementteihin:
Albus, J.S., "Brains, behavior and robotics", by Byte Books, PL: Peterborough, NH, in 1981
(d) Sovelletaan käyttäytymiskontrollihierarkiaa, joka perustuu servomekanistiseen teoriaan:
Powers, W.T., "Behavior: the control of perception", by Aldine Publishing Co., PL: Chicago, in 1973; [(1)Ref; (2)==>Zeltzer, D., "Towards an integrated view of 3-D computer animation", MIT;],
Albuksen ja Powersin esittelemät systeemit toivivat hyvin alemmanasteisessa motorisessa kontrollissa (instinct-driven behavior). Tehtävänratkaisutason kontrolloinnissa animatoija voi spesifioida liikkeen laajoja toiminnan linjoja. Muut tässä yhteydessä mainittujen menetelmien käyttäjät ja soveltajat ovat mm.Minsky ja Hewitt.
Tutkijoiden motiivina ei tietenkään ole pelkästään tiettyjen hahmojen visuaalis-motorinen animatointi, vaan pyrkimys jäljitellä erilaisia motorisia suoritteita robotiikan ja kinestiikan tutkimuksen näkökulmasta. Tutkimustulokset saattavat hyödyttää niin tiedettä, taidetta kuin teknologiaakin, esimerkkinä mainitakseni ihmisen kinestiikan tutkimuksen, esittävän taiteen ja teollisuuden, joiden kunkin kohdalla voitaisiin tutkia erilaisia toleransseja ja yleensä äärimmäisiä suoritteita vaikutuksineen. Äärimmäisiä olosuhteita ja niiden tutkimista ajatellen animaatiolla on keskeinen asema, kuten esimerkiksi syvänmerentutkimus ja planeettatutkimukset, joissa tultaneen käyttämään ihmisen ohjaamia robotteja. Mutta mitä erilaisten kulttuurillisten seikkojen animatointiin tulee, eivät motoriset suoritukset tai niiden toistettavuus sinällään riitä. Siitä näkökulmasta mikromaailmojen luominen ei ainakaan lähiaikoina tuo olennaisella tavalla uutta ratkaisua.
Tämän luvun alussa sivusin länsimaisen ihmisen tajunnan perspektiivisyyttä, kuten sitä, miten se liittyy tietokoneohjelmien konstruointiin niin, että voivat olla vuorovaikutuksessa tällaiseen olentoon. Perspektiivisyyden idean voi ymmärtää yleisesti historiallisesti renessanssin ajasta juontuvana metodina, joka kuvataiteiden lisäksi ilmeni myös mm. matematiikassa differentiaali- ja integraalilaskennan keksimisenä, sekä filosofiassa ja tieteessä prosessikuvauksena. Filosofiassa tämän ajattelun idut luotiin jo antiikin aikana, jolloin havaittiin kielellä olevan loogisia ominaisuuksia, kieliopillista kuvattavuutta ja tarkkuutta, jonka pohjalta lauseista voitiin mm. konstruoida premissejä, ja todistaa niiden avulla universaaleja asiayhteyksiä muuttamalla premissit merkeiksi, joita käyttämällä oli deduktiivinen todistaminen oli mahdollista. Merkit oli tulkittava yksiselitteisesti sellaisiksi määriteltävissä olevuuksiksi, jotka sulkeistivat ulkopuolelleen kaiken sen, mitä ne eivät määritelleet [ks. logiikat, Ibid. 1.2.1Logi. to 1.2.8Logi.].
Antiikin kreikkalaiset sofistat tavallaan jo osoittivat tällaisten määrittelyjen tietyn sisällönannollisen suhteellisuuden käyttäessään logiikkaa minkä tahansa asettamansa erityispäämäärän oikeaksi todistamiseen. Sofistat loivat rajoittuneita perspektiiviyksiä, ja käsittelivät niissä antamiaan parametreja merkkien tapaan.
Renessanssin ajalla kehittynyt perspektiiviys mahdollisti sen, että lauseet nähtiin vähitellen eurooppalaisessa sivilisaatiossa osana progressiivisuutta, ja liittyvinä tapaan, jolla ihminen kulloinkin maailmaa hahmottaa; lauseet saattoivat saada alati uusia merkityksiä, ja sitä kautta ne eivät olleet sinällään ehdottomia, tai omata merkinomaisuutta sanan ankarimmassa mielessä, vaan lauseet voitiin liittää maailman funktionaaliseen kuvaukseen sen muuttujina lähestymiskaavassa. Evoluutioajattelussa tämä myöhemmin aluksi korostui siten, että lauseet, jotka heijastivat ajattelua, nähtiin välineinä, jotka liittyivät biologiseen hengissäsäilymiseen ja tahdonalaiseen toimintaan, ja monet käsitteistä, kuten aika -olivat fiktioita, joita käytettiin niiden hyödyllisyyden vuoksi. Minusta näyttäisi siltä, että kyseessä olisi eräänlainen länsimaisen tajunnan muodostumista karakterisoiva ominaisuus, joka on määrännyt, mitä teitä kulloinkin on avattu, ja mitä suljettu.
Renessanssin aikana havaittiin, että jokaisella aistittavissa olevalla kuvalla on kaksinainen rakenne, jota seuraavassa kuvaan topologiseksi, loogiseksi ja geometriseksi; edellinen liittyysiihen, että kuvan blolkeilla on tiettyjä topologisia toisiinsa suhteutumisen tapoja, josta käsin ne voidaan ymmärtää ja tulkita jäsentämällä topologiset skeemat loogisiksi kyktkennöiksi -ja jälkimmäinen liittyy siihen, että kuvan yksinkertaisimmat elementit voivat edellämainituin keinoin kytkeytyä mutkikkaiksi, geometrisiksi rakenteiksi, joihin taas voidaan asettaa erilaisia inhimillisiä merkitysrakenteita. Mainitut kuvan kerrokselliset dimensiot kietoutuvat osin toisiinsa, mutta niillä on erilainen selittyvyys.
Tätä voidaan demonstroida mm. fraktaaleilla.
Peitgen& <<Richter,P.H>>., Heinz-Otto., "The beauty of fractals", by Springer-Verlag, PL: Berlin, in 1986; [(1)Ref; (2)==>HS-kuukausiliite, no. 17, pp. 40-44, 9.9.1989; (3)*cf. Huxley, A., A Visionary Experience, Paper. Int. Congress Applied Psychology, Copehagen, 1961],
Aihe:[COMPUTERS]; MATHEMATICS; FRACTALS; Peitgenin ryhmä tuotti jo 1984 tietokoneella esteettisesti miellyttäviä fraktaalisia pintoja; fraktaalinen taide oli Saksan kiertueella ja Goethe-instituuteissa; (3)*PSYCHELELIC; Huxleyn kuvauksen ihmisen sisäisestä, muuttuneesta kokemuksellisuudesta voisi ajatella tulleen realisoituneeksi fraktaalisessa tietokonetaiteessa, ja fraktaalisen taiteen siten ollessa eräs keinoista simuloida psykedeelisiä avaruuksia.
Barnsley, Michael., "Fractals everywhere", by Academic Press, PL: San Diego in 1988; [(1)Ref; (2)cf. Mandelbrot, B.B., The Fractal Geometry of Nature, W.H. Freeman and Company, New York, 1977; (3)==>HS-Kuukausiliite, no. 17, pp. 40-44, 9.9.1989],
Aihe:[COMPUTERS]; MATHEMATICS; FRACTALS; Mandelbrotin oppilaan esitys fraktaalien <fractals> ilmenemisistä maailmassa sen muotoina ja moninaisuutena; tendessinä symmetriset, itseään toistavat muodot.
Kuvaan tätä kerrokselisuutta siten, että esimerkiksi visuaalisen kuvan tiedostamattomalla tajunnan tasolla esijärjestynyttä rakennetta voidaan havainnoida ikään kuin sellaisenaan, kuin siitä voidaan myös poimia eritasoisia merkityksellisiä kombinaatioita muodostamalla topologisia skeemoja ja niihin loogisia suhdejäsennyksiä. Viittaan tässä Charles Sanders Peircen käsitykseen, jonka mukaan logiikka liittyisi inhimilliseen maailman eettiseen ja esteettiseen muotoiluun; siten topologisointi kuvaisi logiikkojen asettamisten kehystöjen hyödyntämistä ja alustoille asettumisten valtavien mahdollisuuksien kentän skematisoitavuutta, jolla ei olisi arvovarausta ennen loogista estesointia.
Esimerkiksi Leonardo da Vincin anatomisten piirrosten tehtävänä oli hahmottaa tietty biologinen kinesteettinen topografia, joka voitiin muuntaa funktionaalisiksi kuvauksiksi, ja siten tavoittaa esimerkiksi maalauksissa tietty tarkkuus: oli mahdollista kuvata luonnollisesti myöskin sellaisia ihmishahmoja, jotka olivat vaatetettuja, rampoja, eteenpäin kumartuneina jne. Leonardo saattoi valita kuvauksessaan siten myös edullisimman ja taiteellisesti täysipainoisemman perspektiivin kuvattavaan kohteeseen, joiden luonnollisuus ei kadonnut, koska hän oli hahmottanut kuvattavien kinesteettiset topografiset funktiot.
Modernissa muodossaan tätä ilmentävät yksinkertaisella tasolla esimerkiksi sellaiset tietokoneohjelmat, jotka seuraavat tietynkaltaista ajoneuvoliikennettä, tai etsivät edullisimpia ajoreittejä. Manipulaatio voi tapahtua hyödyntämällä orientoitumisessa kartan geometrisia elementtejä, mutta samalla sen topologisiin aspekteihin perustuen, loogisesti, jonka johdosta kartta voi antaa käyttäjilleen itsestään tietoa myös sanallisessa muodossa. Topologisena suhteutumana tällainen kartta muodostuu erimerkityksisistä segmenteistä, joiden leikkauskohtiin on liitetty erityisiä loogisia lisäinformaatiosisältöjä, joita ohjelman kuvausosio hyödyntää tuottaessaan tulostustaan puhesyntetisaattorin tai printterin tulostaman geometrisen kuvan välityksellä.
Davis& <<Throbaugh, T.F>>., James R., "Direction Assistance", by MIT;The media laboratory;Speed Research Group Technical Memo 1., PL: Cambridge, MA., in 1987; [(1)Ref; (2)cf. Lynn, A., et. al., How to Tell People Where to go: Comparing Navigational Aids, International Journal of Man/Machine Systems, 22(5), May, pp. 549-562, 1985],
Aihe:[COMPUTERS]; MAPS; DIRECTION ASSISTANCE; Parhaan ajoreitin haku-opastusjärjestelmä, joka antaa reittiohjeet kirjallisessa tai sanallisessa muodossa; kykenee myös tuottamaan graafisen esityksen.
Kuvan topologinen rakenne voidaan logisoida annettujen erityispäämäärien osalta yksinkertaisina, määrittelevinä lauseina, jotka toimivat tietokoneen ja ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa. Topologisen, annetun pohjarakenteen kautta tiedosto on kvantisoitavissa ja kuvan geometristen rakenteiden kaikkiallinen kuvaus sanallisessa muodossa on myös mahdollista, koska topologinen runkorakenne on kaikki orientoituvuus, mitä siinä on, ja kvantisointi, on siten myös helppoa, kuten erilaisten kulma-arvojen asettaminen.
Davisin artikkelissaan kuvaama DIRECTION ASSISTANCE toimii edullisinta ajoreittiä valitessaan niin, että se aluksi luo vertailureitin alkupisteen ja päämäärän välille, ja tutkii sen jälkeen lähtöpisteestä alkaen useita peräkkäisiä, monien vaihtoehtojen sukupolvia, tiettyjen hyvyysarvojen mukaan ohjautuen, ja sulkeistaa tiettyjen sääntöjen mukaan huonoimpia vaihtoehtoja, ja lopulta tuottaa yhden ja ainoan reittiehdotuksen, joka on ajomukavuuden kannalta edullisin. Tämä edellyttää, että kuva on määritelty pienimpiä yksityiskohtiaan myöten, ja siten kuvan geometrinen kuvaus on tulosta määrittelystä, eikä päinvastoin, mikä tilanne ei vallinne perinteisessä kuvataiteen tuottamisessa yksityiskohdittain yhtä piinallisen tarkkana.
Perinteisen tietokoneteknologian ongelmana on ollut se, että videokuvasta digitoidut tietokonekuvat, tai optisella skannerilla luetut ja tallennetut kuvatiedostot eivät sisällä kaikkia niitä yksityiskohtia, joita kuvaoriginaalissa mahdollisesti on; kuvatiedosto sisältää yleensä pelkästään tiedot, joiden pohjalta kuvankäsittelyohjelma tuottaa monitoriin visuaalisen, geometrisen kuvan. Ajoreittiohjelman DIRECTION ASSISTANCE tapauksessa ohjaava kuvatiedosto (DIME) sisältää myös muita elementtejä, jotka eivät välttämättä sellaisinaan ilmene monitoriin tuotetusta kuvasta.
Havaintopsykologiselta kannalta perinteisesti tallennettu tietokonekuva on paradoksaalinen sikäli, että mikäli se koostuu epäjatkuvista viivoista, sen usein koetaan havainnossa muistuttavan enemmän alkuperäiskuvaa -kuin jos se koostuisi jatkuvista, matemaattisista viivoista. Edellisessä tapauksessa kuva voidaan kokea visuaalisesti tavattoman eläväksi, vaikka se on viivasuhteidensa osalta vaikea topologisesti määrittää, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa kuva voidaan kokea karkeaksi [varsinkin suurennettaessa], vaikka se on loogisesti helppo suhteuttaa. Tämä johtuu siitä, että videokuvan sisältämä informaatio on enkoodauksesta johtuen karkeaa, ja se edelleen karkeistuu, kun se digitoidaan, jolloin esimerkiksi matemaattinen viiva muodostuu karkean porrasmaiseksi, jonka ominaisuuden silmä helposti havaitsee.
Kuvansuurennuksen haitallinen vaikutus kuvan tarkkuuteen tai [sanoisinko] rakeisuuteen voidaan voittaa käyttämällä toisia menetelmiä, kuten IFS, jonka etuna on samalla myös se, että sillä voidaan tuottaa tietokoneella psykedeelisiä kuvallisia visioita. IFS menetelmällä voidaan sen luonteesta johtuen suurentaa mitä tahansa sillä valmistettua kuvaa huomattavasti pidemmälle kuin muin menetelmin, mutta silläkin on rajansa, sillä jos alkuperäisessäkuvassa ei jotakin ominaisuutta ole [vaikka sellainen reaalisessa todellisuudessa jossakin avaruudellisessa sijainnissa olisi kuvan kattamalla alueella] niin edes IFS ei sellaista kykene kuvaan generoimaan. Mainitsen tämän siksi, että psykedeelisissä ja skitsofreenisissa kokemuksissa maailmasta muodostettuun kuvaan liitetään ominaisuuksia, joita kaikki eivät maailmassa voi nähdä; psykedeelisissä kokemuksissa liitännäiset voidaan kytkeä havaintokenttään useammankin ihmisen toimesta yhdenmukaisella tavalla, mikä erottaakin psykedeeliset kokemukset skitsofrenian yksinäisestä maailmasta.
Barnsley, Michael., "Fractals everywhere", by Academic Press, PL: San Diego, in 1988; [(1)Ref; (2)cf. Mandelbrot, B.B., The Fractal Geometry of Nature, W.H. Freeman and Company, New York, 1977; (3)==>HS-Kuukausiliite, no. 17, pp. 40-44, 9.9.1989],
Aihe:[COMPUTERS]; MATHEMATICS; ITERATION FUNCTION SYSTEM, IFS; Barnsleyn kehittelelemä menetelmä, joka mm. moninkertaistaa kuvien siirtonopeuden; kuvan tarkkuus ei suurennettessakaan huonone.
Eräissä moderneimmissa menetelmissä on sovellettu kuvankomponettien analyysia, jotka ovat olleet tunnettuja havaintopsykologian piiristä: esimerkiksi adaptiivisessa kuvan enkoodauksessa ja koodauksessa on siten saavutettu suuria toistollisia tarkkuuksia ja pineniä tallennustiheyksiä.
Bender, Walter., "Adaptive color coding based on spatial/ temporal features", by MIT; The Media Laboratory, January; International Business Machines Inc.; Proceedings SPSE 901, PL: Cambridge, MA., in 1988
Samoin on käyttäen Logical Visual Display metodia ja luoden totuuspuu-hakurakenteita onnistuttu tuottamaan adaptiivisia väripaletteja, jotka eivät ole olleet sidottuja ohjauskorttien fyysiseen rakenteeseen ja koodittamisen tapaan. Tämä on merkinnyt sitä, että on voitu luoda esimerkiksi sellaisia kuvia, jossa kuvan muut värit adaptoituvat kuvaan sijoitetun logon väreihin [menetelmää käytetään televisiomainoksien laadinnassa].
Jacobson& <<Bender, W>>., Nathaniel., "Strategies for selecting a fixed palette of colors", by MIT; The Media Laboratory; International Business Machines, Inc., PL: Cambridge, MA., [(1)Ref; (2)cf. Levkowitz, H., et. al., Towards a Uniform Lightness, Hue, and Saturation Color Model, Proceedings SPSE 901, 1988; (3)*Munshell A., "Color Notation", Munshell Color Co., Inc., 1946],
Aihe:[COMPUTERS]; PSYCHOPHYSICS; SELECTING A FIXED PALETTE OF COLORS; Väripalettien valinta psykofyysisyys huomioiden; laajan valikoiman tuotto (3)*MUNSHELL; alkuperäinen Munshellin järjestelmä.
Kuvan syvyysinformaatiota on huomioitu käyttämällä kyseiselle informaatiolle herkkiä videokameroita; eräänlaisia digitaalisia stereokameroita, sekä kameroita, jotka koodittavat lähempänä sijaitsevia objektien pintoja eri tavoin kuin kauempia.
Bove, V.M., "Imaging with a range camera", by MIT; Electronic Publishing Group, Media Laboratory report, PL: Cambridge, MA., in 1986; [(1)Ref; (2)==>Lippman, A., et. al., "News and movies in 50 megabit living room"; MIT; (3)*Bove, V.M., Pictorial Applications for Range-Sensing Cameras, SPIE Proc., 901, 1988],
Aihe:[COMPUTERS]; THREE-DIMENSIONALITY; RANGE-SENSING CAMERAS; Syväinformaation käyttö digitoitaessa kuvia; (3)*DEPTH INFORMATION; Lisätietoja: syväinformaation digitaalisesta tallentamisesta.
Eräissä sovelluksissa on onnistuttu myös yhdistämään perinteisiin tietokoneen hallitsemiin modaliteetteihin eräitä inhimillisiä modaliteetteja, joista joillakin voidaan jopa osallistuvasti ohjata ja osallistua kolmiulotteiseen tila-tapahtumaan. Esimerkkeinä tällaisesta olkoot kokeet, joissa toisessa sensitiivisen puvun avulla ohjattiin kolmiulotteisessa avaruudessa tikku-ukkohahmoa, ja toisessa ohjaus suoritettiin käyttämällä erityistä sensitiivistäohjauskäsinettä.
Bolt, Rickhard A., "The integrated multi-modal interface", by The Transactions of the Institute of Electronics, Information and Communications Engineers (Japan), Vol. J70-D, No. 11., November, PL: Cambridge, MA., in 1987; [(1)Ref, pp. 2017-2025; (2)*Bolt, R.A., The Human Interface, Van Nostrand Reinhold, New York, 1984; (3)**HS, Heureka, 9.9.1989],
Aihe:[COMPUTERS]; INTERFACE; SPACE-SENSOR; Itse-osallistuminen kolmiulotteiseen tila-tapahtumaan ja sen ohjaus; (2)*; (3)**Tiedekeskus; kehitelty digitointipuku, vrt. space-sensor ohjaukseen.
Renessanssin syvin oivallus oli, että maailman topologiasta yleensä oli mahdollista poimia otoksina funktionaalisia loogisia differentiaaliosioita, ja laskea niiden integraalifunktioita, vaikka sitä ei koskaan olisi voitu havainnoida kokonaisuutena. Perspektiiviyden kytkeminen mittaukseen mahdollisti suuntautuvan orientoitumisen ilman, että oli tarpeen huomioida jokaisessa lähestymisessä kaikkea havaittavissa olevuutta.
Tarkastelen seuraavassa yleisesti ja lyhyesti eräitä perspektiiviyksiä, joita on esiintynyt länsimaisen teknistieteellisen historian aikana tulkitessaan uskon- ja uskonnon roolia sivilisaation kehityksessä. Kyse on niissäkin tietyllä tavalla kuvasta, jonka komponenttien valinta määrityy siitä spesifistä viitekehyksestä, jollainen kullakin uskontoa arvioivalla persoonalla on ollut. Tarkastelusta on mielstäni hyötyä myös tietokonemaailman uskomusten ymmärtämisen kannalta.
Friendrich Nietzschen mukaan uskonto on eräs filosofin pedagogisessa kasvatustyössään käyttämä väline, niin kuin hänen tulee käyttää kulloinkin vallitsevia taloudellisia ja poliittisia suhdanteita opetuksensa havainnollistamisen keinoina. Uskontojen itsenäisyyttä tulisi hänen mukaansa rajoittaa ja ne tulisi muokata sisällöllisten tulkintojensa puolesta aina sen mukaisesti, millaisia ihmisiä kasvatustyön kohteina on, ja mihin kasvattamisella kulloinkin pyritään
Nietzsche, Friendrich., "Hyvän ja pahan tuolla puolen"; (Jenseits von Gut und Böse, 1886), by OTAVA, Keuruu, PL: Helsinki, in 1984 [1886]; ISBN: 951-1-07735-X, [(1)Ref, p. 60; (2)Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, p. 5, 1986; (3)*cf. Donath. J., The Electronic Newstand: Design of an Intelligent Interface to a Variety New Sources in Several Media, MIT; MSVS Thesis Sept., 1986; (4)**cf. Weitzenbaum, J., Computer Power and Human Reason, W.H. Freeman and Company, San Francisco, p. 28, 1976],
Aihe:[PHILOSOPHY]; EVOLUTION; FUNCTION; BELIEF; MEANS; Uskonto väline filosofin pedagogisessa kasvatustyössä; uskonnon sisältötulkintoja tulisi muokata kasvatuksen kulloistenkin tarkoitusperien mukaisesti (3)*; (4)**FIXATION OF THE SOCIETY; Vertaa Nietzschen ideaa tietokoneiden kautta levitettävien tiedonsisältöjen esimuokkaukseen ja sen yhteiskunnallisiin tarkoitusperiin; nopeuden, tehokkuuden ja kilpailukyvyn paranemisen uskon verhon läpi tietokoneiden yhteiskuntien luovaa kehitystä jähmettävä rooli tuntuu käyttäjistä paradoksaaliselta ja ristiriitaiselta ajatukselta.
Friendrich Nietzschen mielestä tulisi myös valvoa, etteivät uskonnot riistäytytyisi valvonnasta niin, että niistä muodostuisi omia tarkoitusperiään tavoittelevia ja hallitsemattomia pyrinnöllisyyksiä; erityisesti [manikealainen] kristinusko sisältää jo itsessään rakenteellisesti alistavia elementtejä, ja sen ote uskoviin on poikkeuksellisen vahva ja turruttava. Uskontojen tulisi pysyä välineinä välineiden joukossa myös siinä valtapyrkimystendominopelissä, jota viisaimmat ja voimakkaimmat pelaavat; uskonnot asettuisivat sisältötulkintojensa osalta valtapyrkimys-taustaa vasten niistä annettuihin funktionaalisiin selittyvyys -ja selitettävyyssuhteisiinsa, joka on vallalle adekvaatein tapa mieltää ne rooleissaan.
Nietzsche, Friendrich., "Hyvän ja pahan tuolla puolen": (Jenseits von Gut und Böse, 1886), by OTAVA, Keuruu, PL: Helsinki, in 1984 [1886]; ISBN: 951-1-07735-X, [(1)Ref, pp. 60-61; (2)Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, p. 5, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; EVOLUTION; FUNCTION; BELIEF; POWER; Uskontojen tulisi pysyä vahvojen käyttäminä välineinä.
Poliittisen käytettävyyden ohella, tai sellaista edeltävänä voi kristinuskossa voi mielestäni nähdä toisenlaistakin olemuspiirrettä; se liittyy kristinuskon varhaiseen rooliin olla funktionaalisen maailmantulkinnan esimallina [Toledossa] Espanjassa juuri ennen renessanssia. Kristinuskon voi mielestäni nähdä tässä suhteessa niin, että se tuotti itse filosofisen kuolemansa elementit -mikä ei merkitse sitä, että se ilmiönä ja koettavuutena olisi kuollut.
Vaikka uskonnollisia kokemuksia on toisinaan alistettu valtapyrkimysten välineiksi, niin poliittiset järjestelmät ovat osoittaneet toistuvasti kyvyttömyytensä tuottaa uskottavia ja kestäviä visioita. Usko ilmiönä taas näyttää itsepintaisesti kestävän sitä, mitä me miellämme ajallis-paikallisuudeksi; säteilyvaikutuksen samankaltaisena pysyvyys ei selity alkuperäisestä paikallisuudesta ajan kuluessa, ja yksilöllisen kokemuksen syvyys ei ole riippuvainen kyvystä mutkikkaisiin teologisiin pohdintoihin. Poliittinen funktionaalinen selittyvyysrakentuminen pohjautuu kaikessa raadollisuudessaan ja valtapyrintöihin sitoutumisessaan historiallisiin konteksteihin, ja pohjaa tranformatiiviset hyppäyksensä niihin siten, että poliittisia ilmiöitä ei ole mahdollista ymmärtää ilman historiallisuutta ja sen pitkälle menevää rationaalista hahmotusta.
Tietokonemaailmaan liittyen toteaisin, että myös siellä näyttäisi esiintyvän pyrkimystä säilyttää tieto tietokoneista ja ohjelmistoista harvojen ja valittujen asiana. Uhrit totutetaan tietokoneisiin ja ohjelmistoihin eräänlaisen ilmaisjakeluperiaatteen mukaisesti, jossa heille usein lahjoitetaan joitakin sellaisia ohjelmia, joista on saatu jo kaupallinen hyöty, tai ohjelmia, joiden toiminnallisia ominaisuuksia on tahallisesti rajattu. Ihmisissä syntyy näin tietynlainen nälkä saada lisää ja parempia ohjelmia, sillä jotkut kanssaihmisistä näyttävät niiden kautta ehkä tuntuvastikin vaurastuvan. Eräänlaisena tietokonemaailman messiaana esiintyy McIntosh-tietokoneen luoja, jonka kerrotaan rakentaneen sen autotallissa - samaan tapaan kuin Walt Disneyn kerrotaan veljensä kanssa luoneen ensimmäiset piirretyt animaatiofilminsä, mitkä tapauksina kenties liittyvät todellisuuteen, mutta enemmänkin amerikkalaiseen unelmaan kohoamisesta "ryysyistä rikkauteen".
Se, että suuri joukko ihmisiä oppii käyttämään tietokoneita ja niiden ohjelmia ei anna heille minkäänlaista valtaa, sillä he eivät sillä tiedollaan kykenisi tuottamaan itse merkittäviä vaihtoehtoja edes kaupan oleville valmisohjelmistoille, joista ilmestyy uusia versioita markkinoille sukupolvi ja versio toisensa jälkeen. Mitä useammat ihmiset oppivat ohjelmistoja käyttämään, sitä helpompi heille on kaupata uusia, ja kenties mutkikkaampia ohjelmistoja; ihmiset tulevat niistä riippuvaisiksi samalla tavoin kuin uskovat sakramenteista, koska yhä lisääntyviä magneettisia tallenteita ei voi edes käsitellä ilman tietokoneita ja tiettyjä ohjelmia. Monenkaan tietämys ei riitä edes siihen, miten hyvinkin eri tavoinkoodattuja tiedostomuotoja voisi muuntaa toisiksi, jolloin voi säästyä turhilta ohjelmistohankinnoilta; vähitellen muodostuukin riippuvaisuus tietyn ohjelmistotalon tuotteisiin. Ja edellisiä harvempien tietämys ulottuu siihen, kuinka hyvinkin erityyppisiä ja eri tavoin toimivia ohjelmistoja voi sovittaa integraaliseksi kokonaisuudeksi, joten siitä tiedosta joudutaan maksamaan.
Tietokonegurujen uskonkappaleita ja alituinen ruoska selässä ovat lisääntyvä tehokkuus ja nopeus, kilpailukyvyn parantuminen tietokoneiden myötä, sekä jatkuva ajan tasalla pysyttäytyminen. Samalla nämä ovat länsimaisen kaupan, teollisuuden, urheilun, taiteen ja koulutuksen yleisiä uskonsisältöjä. Mikäli tietokoneohjelmien valmistajat pyrkisivät joihinkin muihin päämääriin, olisi heidän luovuttava tuotannostaan. Esimerkkinä tästä kyseisestä arvomaailmasta ovat erilaiset tietokonepelit, joiden arvo- ja ajatusmaailma myötäilee täysin hyötyohjelmien tuotannon "filosofiaa". Mutta jos jotakin filosofiaa halutaan etsiä, on se ennekaikkea evoluutiofilosofian nimellä tunnettu suuntaus jota on höystetty darwinismilla, ja jossa kaikenlainen aineeton henkisyys on tuntematonta.
Tietenkään kenenkään yksityisen ihmisen johtavana intressinä minkään dynastian alamaisena ei välttämättä aina ole asettuminen progressiivisten kehittymöjen roolinsuorittajaksi, ja olla siten rationaalinen - olipa sitten kyse tietokonemaailmasta tai asemasta uskovaisena, jota viisaat filosofit johtavat. Ihminen ei välttämättä tahdo arvonsa määrittyvän roolisuorituksiensa pohjalta - vaikka hänen niissä voisikin katsoa onnistuneen. Valtaosassa kristinuskon traditiota ihminen ei arvioidu syvimmältään suoritteidensa perusteella ajassaan, sillä ensimmäisestä voi hyvinkin tulla viimeinen, ja viimeisestä ensimmäinen.
Friendrich Nietzschen yhteydessä sivuamaani darwinismia itseään on nykyään kritisoitu voimakkaasti, ja sitä on pidetty hypoteesinomaisena; Nietzschen ja muiden evoluutiofilosofien ajattelu rakentuu sille, että darwinismi olisi sillä tavalla teorianomainen, että se olisi todistettavissa oikeaksi mm. empiirisin kokein.
Holbrook, David., "Evolution and humanities" (Avebury series in philosophy), by Gower Publishing Company Ltd., PL: England, in 1987; ISBN: 0-566-05134-6, [(1)Ref, p. 2,3f; (2)vrt. VARHAISEMPAAN EVOLUUTIOFILOSOFIAAN: Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 43-49 [utilitaristinen etiikka], pp. 51-52 [H. Spencer, sir W. Hamilton], 1984],
Aihe:[EVOLUTION]; THEORY; HYPOTHESE; Holbrook: Evoluutioteoria ei ole teoria, vaan pelkkä hypoteesi; <Achievement, Directiveness> vs. Charles Darwin: <Selection, Ordering the Whole Universe>.
Norman Macbeth osoittaa, että darwinismista on tullut eräänlainen uskonto. Uskonnollisen viitekehyksen omaavien joukossa on taas kosolti Charles Darwinin vastustajia; jotkut kristillisesti asennoituvista tutkijoista hyväksyvät lukuisan joukon darwinismin näkökohdista, mutta hylkäävät sen tavan vastata kysymyksiin kuinka ja miten. He väittävät, että koko prosessi voisi aivan yhtä hyvin olla huolellisen suunnittelun tulosta kuin sattumalta alkanutta kehitystä. Jotkut suosivat luomisuskon selitystapaa (creationism) -vaikkakaan eivät pitäydy Genesiksen kirjaimellisessa tulkinnassa. Ei ole myöskään hylätty sellaisia kriittisiä lähestymistapoja, joita Lack et. al. =>Lack [1]& esittävät: kristillisesti orientoituvat tutkija osoittavat julkaisussa joukon evolutionaarisen teorian puutteellisuuksia [vrt. Ibid. 1.5.1Bara. to 1.5.2Bara.]. Macbeth pyrkii osoittamaan, että darwinismi itse - uskomuksineen sattumasta, satunnaisista mutaatioista ja soveltuvimpien henkiinjäämisestä -on uskonpaatoksen täyttämää vaellusta.
Holbrook, David., "Evolution and humanities" (Avebury series in philosophy), by Gower Publishing Company Ltd., PL: England, in 1987; ISBN: 0-566-05134-6, [(1)Ref, pp. 9-16,27; (2)Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 49-50, 1984; (3)Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, p. 52, 1986; (4)*Gaskin, J.C.A., The Quest for Eternity, Penguin Books, pp. 70-73, 1984],
Aihe:[EVOLUTION]; THEORY; HYPOTHESE; Darwinismin uskonnonomaisuus; uskonnollisten tulkintojen suhteutumia darwinismiin. (4)*CRITICS; Kritiikkiä darwinismiin: teleologinen argumentti.
Darwinisteista Sir Julian Huxley julisti olevansa ateisti:
"Darwinin tosin saavutus oli siinä, kun hän laski Jumalan jalustaltaan organismien luojana, rationaalisen keskustelun ilmapiirissä"
Huxley, Julian., "At Random", a television preview, November, 1959, (In Sol Tax, The Issues of Evolution), in 1960; [(1)Ref, pp. 41-65; (2)==>Holbrook, D, "Evolution and the humanities", Gower Publishing Company Ltd., England, pp. 10,27,28, 1987; (3)*Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 7-8, 1986],
Aihe:[EVOLUTION]; THEORY; HYPOTHESE; Huxley julistaa ateismistaan ja darwinismin ehdottomasta validiudesta; (3)*DARWINISM; kytkeytyvyydestä evoluutiofilosofiseen maailmankatsomukseen.
George Gaylord Simpson on hyökännyt korkeammanasteista taikauskoa vastaan tarkoittaen uskontoa yleensä
Simpson, George G., "Tempo and mode in evolution", by Columbia, in 1944; [(1)Ref, p. 76n; (2)==>Holbrook, D., "Evolution and the humanities", Gower Publishin Company Ltd., England, p. 27, 1987; (3)*Peirce, C.S., Collected Papers of Charles Sanders Peirce, VII-VIII, [Abduction] 8., {218}, 1966],
Aihe:[EVOLUTION]; THEORY; HYPOTHESE; Ei-fysikaalisten postulaattien hylkääminen fyysisiä ilmiöitä tutkittaessa on kehityksen ehto; (3)*ABDUCTION; Hypoteesin seuraamusten tutkiminen.
Norman Macbeth kiteyttääkin: jos Simpson ei löydä selitystä jollekin, niin hän käyttää taktiikkaa, jossa vitalistinen, finalistinen ja kristillinen kreationistinen tulkinta osoitetaan kukin harhapäätelmäksi, joka ei salli muita päätelmiä rinnalleen (no-alternative explanation kind). Simpson hylkää kaikki ei-fysikaaliset postulaatit ja väittää, että tietämyksen kehitys vaatii tiukasti, ettei sellaisia kytkettäisi fysikaalisten ilmiöiden tutkimustulosten selittämiseen
Simpson, George G., "This view of life", by Harcourt Brace, in 1969; [(1)Ref, p. 151; (2)==>Holdbrook, D., "Evolution and the humanities", Gower Publishing Company Ltd., England, p. 27, 1987; (3)*cf. Cavanna, R., et. al., PSI and Altered States of Consciousness, Parapsychology Foundation, New York, 1968],
Aihe:[EVOLUTION]; THEORY; HYPOTHESE; Ei-fysikaalisten postulaattien hylkääminen tutkittaessa fyysisiä ilmiöitä on kehittymisen ehto; (3)*PSYCHOATIVE DRUGS; paranormaalit kokemukset.
Holbrook, David., "Evolution and humanities" (Avebury series in philosophy), by Gower Publishing Company Ltd., PL: England, in 1987; ISBN: 0-566-05134-6, [(1)Ref, p. 27; (2)*Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, p. 43, 1986],
Aihe:[EVOLUTION]; THEORY; HYPOTHESE; Simpsonin tavasta pyrkiä hylkäämään kaikki ei-fysikaaliset komponetit tutkittaessa fyysisiä ilmiöitä; (2)*MATERIALISM; Maailma tulemassa joksikin myös materialistisissa maailmantulkinnoissa.
Norman Macbeth toteaa, että tällainen silmiinpistävä kristinuskon hylkääminen ei ole mitään muuta kuin osoitus, että olisi löydetty fakta, joka kumoaisi aiemman; että darwinismista itsestään olisi tullut uskonto. Macbeth siteeraa mm. Conklinia, Princetonin yliopiston biologian professoria:
Käsitys orgaanisesta evoluutiosta on hyvin korkealle arvostettu biologien keskuudessa, joille se on sovelias uskon muoto; heidän lausuntonsa siitä on sama kuin lausuma yliluonnollisesta, integratiivisesta prinsiipistä. Tästä syystä ehkä siihen ei sovelleta samoja metodologisia, kriittisiä lähestymistapoja kuinmuilla biologian alueilla [Man Real and Ideal, p.147, 1943].
Holbrook, David., "Evolution and humanities" (Avebury series in philosophy), by Gower Publishing Company Ltd., PL: England, in 1987; ISBN: 0-566-05134-6, [(1)Ref, p. 27],
Aihe:[EVOLUTION]; THEORY; HYPOTHESE; Conclinin; orgaanisen evoluution käsityksestä soveliaana uskomisen muotona biologeille, johon suhtaudutaan yliluonnollisena, integratiivisena prinsiippiinä.
Mielestäni darwinimissa on tässä suhteessa samoja elementtejä, joita R.J. Bernstein totesi aiemmin tässä tutkielmassa postivismista; että olisi valittu jokin horisontti ikään kuin se olisi aina ollut sellainen, ja sitä ei epäillä. Eiväthän tällaiset omaksujat ole käyneet, Bernsteinia mukaillen, läpi samanlaista maailman uudellenhahmottamista kuin horisontin luojat [Comte]. Friendrich Nietzschen ajatuskehittelyä ajatellen kyse on Comten kaltaisesta tienraivaajasta, jonka käsityksillä oli silloista maailmantilannetta ajatellen tietty tiedollinen pohjautuvuutensa, ja perspektiivistymisensä, joka olisi mielestäni huomioitava. Ja saattaa olla, että Norman Macbeth olisi luomassa toista perspektiiviä, jolla olisi täysin samanlaiset rajoitteet kuin perpektiiveillä yleensä on.
Samaan tapaan kun Charles Darwinin teoriaa, tai hypoteesia voidaan pitää uskomuksellisia elementtejä sisältävänä, niin voidaan ajatella myös tietokoneiden ja niihin liittyvien toiveiden kohdalla, erityisesti ajatellen tässä R.J. Bernsteinin kuvausta positivismista, ja siitä, kuinka tämän päivän tieteen maailmassa positivistista horisonttia pidetään ikuisesti sellaisena olleena kuin se nyt on, sillä sama pätenee myös darwinistiseen horisonttiin ja tietokonemaailman omaksumiin uskomuksiin. Palaan tähän kysymykseen myöhemmin käsitellessäni David Weitzenbaumin näkemyksiä tietokoneista ja niiden roolista yhteiskunnissa, kuten myös hänen arvioitaan siitä, kuinka odotettu tietokoneaika ja tietokonevallankumous on toteutunut, mikä on yksi tietokoneisiin liittyvistä uskomuksista.
Ludwig Andreas Feuerbachin mukaan usko korkeimpaan, ja uskonnot yleensäkin, ovat molemmat ihmisen yhteisöllisyyden ja poliittisuuden tuotteita. Siten niille on löydettävissä luonnontieteellinen ja luonnollinen perusta, joka ei kytkeydy yhteiskunnallis-historiallisuuteen (marxismia karkeasti tulkittaessa esimerkiksi proletariaattiin, jolla tietyssä historiallisessa yhteiskuntain kehitysvaihessa olisi korkein painoarvo), vaan erilaisiin, kulloinkin vallitseviin inhimillisiin käytäntöihin ja ylihistorialliseen, yleiseen ihmisolemukseen.
Feuerbach, Ludwig A., "Uskonnon olemuksesta" (Das Wesen der Religion, 1846), by OTAVA, Keuruu, PL: Helsinki, in 1980; ISBN: 951-1-05657-3, [(1)Ref, p. 76; (2)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, p. 6, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; ANTROPOLOGICAL VIEW; "..kuten ihminen muuttuu pelkästä fyysisestä olennosta poliittiseksi.. myös hänen jumalansa muuttuu .. fyysisestä luonnosta erottuvaksi olennoksi".
Ludwig Andreas Feuerbachin kannalta ihmiset ovat yhteiskunnallistuttuaan asettaneet korkeimman ominaisuuksiksi ihmisolemukseen liittyviä seikkoja, kuten kyvyn asettaa moraalin, hyveen ja kunnian. Luonto, jota ihmiset alunalkaen palvoivat siihen tiukassa, fyysisessä sidoksissa ollen, on kuitenkin sokea ja piittaamaton mm. inhimillisestä hädästä, mikä seikka on luonut psykologisen tarpeen ikään kuin konstruoida sellaisiasuperyksilöllisiä ja poliittisia ohjausmekanismeja, jotka huolehtisivat ihmisistä persoonallisella tavalla. Ne olisivat kuitenkin syvimmältä luonteeltaan kosmisia ja kosmisella tavalla älyllisiä. Tämä ei merkitse tietenkään sitä, että ihmiset olisivat kaikissa tapauksissa toimineet sillä tavoin tietoisesti, että haluttuaan tietynlaista korkeinta he lopulta, järjestelmällisen rakennustyön jälkeen, olisivat päätyneet juuri sellaiseen -ja ryhtyneet palvomaan sitä, luomisprosessin unohtaneina. Se merkitsee, että ihmiset yhteisöissä eläessään välttämättä sukeuttavat niitä näkemyksiä, joista he tavallaan tulevat, yhteisöjensä jäseninä eläessään, jossakin vaiheessa tietoisiksi, niin kuin tullaan tietoisiksi esimerkiksi ihmisen toiminnasta seuranneista ongelmista ja alati eteen ilmaantuvista, luonnon tapahtumisista aiheutuneista pulmakysymyksistä.
Feuerbach, Ludwig A., "Uskonnon olemuksesta" (Das Wesen der religion, 1846), by OTAVA, Keuruu, PL: Helsinki, in 1980; ISBN: 951-1-05657-3, [(1)Ref, pp. 81-82,87-91; (2)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 6-7, 1986; (3)Gaskin, J.C.A., The Quest for Eternity, p. 35, 1984; (4)*ENCY, 7., p. 524, 1967],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; ANTROPOLOGICAL VIEW; Jumala seurausta ihmisen yhteiskunnallistumisesta; saanut inhimillisiä ominaisuuksia, kuten hyve, moraali ja kunnia; (4)*DREAM; H. Spencer: uskonto.
Mikäli Ludwig Andreas Feuerbachin näkemyksiä tulkittaisiin tietokonemaailman kehitystä vasten, voitaisiin kenties sanoa, että yhteiskunnallistuttuaan ja Jumalansa menetettyään ihmiset olisivat asettaneet tietokoneiden ja tietokonegurujen ominaisuuksiksi esimerkiksi hyveen ja kunnian, ja eksternalisoineet tavallaan oman olemuksensa heihin. Saattaa olla, että yksittäinen ihminen ajattelisi gurujen pitävän täsmälleen samoja hyveitä ja kunniakäsityksiä arvossa kuin hän itsekin pitää. Oletan, että tässä kohden niin sanottu tavallinen ihminen erehtyy, ja viittaan aiempiin huomioihini tehokkuuden, nopeuden, kilpailukyvyn, ajan tasalla pysymisen ja muiden vastaavanlaisten uskomusten todellisuuteen, joihin ei useinkaan liity senkaltaisia hyveitä, kuten "sanansa mittaisena pysyminen, "rehellisyys" ja niin edelleen, koska alituinen kilpailutilanne ei suosi perinteisiä humanistisia arvoja.
Ludwig Andreas Feuerbachin mukaan ihminen on kosmologisesti perin merkityksetön ilmiö, mikä seikka tiedostetuksi tultuaan aiheuttaa äärimmäistä yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Sama seuraamus on sen vaistonvaraisellakin hahmottamisella, että ihminen ei ole kaikkein keskeisin universumin kehitystekijä, jonka ympärille kaikki kehityksellisyys selittyvässä ja selittävässä mielessä nivoutuu; ihminen on vain hitunen kosmoksen kylmässä ja ihmisestä perin piittaamattomassa todellisuudessa. Siksi ihmisolennot pyrkivät löytämään kosmoksen kylmyydessä edes jonkinlaista suojaa eksternalisoimalla ylihistorialliseen ihmisolemukseensa liittyviä piirteitä kosmisen älyn piirteiksi. Ehkä kuitenkin vaistotaan, että kosmos ei ole olemassa ketään varten ja se on syntynyt sattumalta, niin kuin se lakkaa joskus olemastakin sattuman oikusta.
Feuerbach, Ludwig A., "Uskonnon olemuksesta" (Das Wesen der Religion, 1846), by OTAVA, Keuruu, PL: Helsinki, in 1980; ISBN: 951-1-05657-3, [(1)Ref, pp. 37-40,61,76,87; (2)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 5-6, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; ANTROPOLOGICAL VIEW; Ihmisen kokemasta turvattomuudesta luonnonvoimien myllerryksessä kumpuaa tarve rakentaa luonnosta eksternalisoitu kuva Jumalaksi.
Se, mitä [länsimainen] ihminen sanoo järjellisyydeksi kosmoksessa, saattaakin olla tulosta vain siitä, että hän ei inhimillisessä rajoittuneisuudessaan, saattaisi ymmärtää mitään järjellistämättä ymmärrettäväänsä tai pukematta sitä järjellisyyden kaapuun. Ihmisen tapa ymmärtää on järjellistää sitä, minkä hän kulloinkin eksternalisoi omasta ihmisolemuksestaan. On harvinaista, että hänalkuoletuksissaan lähtisi omasta järjettömyydestään liikkeelle ja olettaisi, ettei järjettömyydessään tulisi juuri mitään ymmärrettävästään ymmärtämään; täytyy vain yrittää käsittää, koska yrittäminen sentään näyttää olevan mahdollista. Ymmärrettävän on järjestyttävä tajunnassa tietyllä tavoin, ja oltava ainakin siellä ennakoidusti ohjattavissa ennen kuin sen voidaan katsoa tulleen ymmärretyksi -olkoonkin niin, että ymmärretyn luonteeseen ei kuuluisikaan mikään ymmärtäjän ennestään tuntema järjestyneys.
Tästä syystä tietokonemaailman ilmiöitä on vaikea eettiseltä ja moraaliselta kannalta ymmärtää, koska koko järjestelmän sisäistäminen vaatii tavallaan toisenlaatuista järjellistämistä, jonka luonne on perin tekninen. On ymmärrettävä tämäntapaisen järjestelmän tapa toimia ennen kuin siitä voi lausua moraalisia arvostelmia, ja kun tämäntapainen ymmärtäminen on tapahtunut, on eettisten ja moraalisten aspektien hahmottaminen vaikeaa. Mainitsen esimerkkinä niin sanotut älykkäät tietokoneohjelmat, sillä älyn korostaminen on eräs tietokonemaailman keskeisistä arvoista. Itse asiassa älykkään ohjelman haltuunanto voi olla eräänlainen vihkimysseremonia tai kastetoimitus, jolla tietokoneen taitava käyttäjä päästetään tietokonemaailman kaikkein pyhimpään - älyn pyhättöön. Ei voi olla suurempaa kunniaa kuin päästä säätelemään koneälyn sisintä; vähäisempänä [joskin yhtä haluttuna] on tällaisen koneälyn kohtaaminen. Se, että tämäntapaiset älyt sijoitetaan ihmisten valvontajärjestelmiin tai sotakoneistoihin ei enää ole eettinen tai moraalinen ongelma, kun on kyse siitä, että on onnistuttu ikuistamaan hitunen ihmisälyä.
Voi olla, että jo vaistomaisessa muodon antamisessa jo järjellistämisemme alkuvaiheessa on ohjauduttu väärille urille -ja siten pre-determinoitu tahtomatta tulevien selitysten ja järjellisyyksien muodon saaminen; onhan ohjauduttu enemmänkin uskoen kuin jotakin tietäen. Jos ylihistoriallinen ihmisolemus ei ole sillä tavoin tähtiin kirjoitettu ja ikuisesti olemassaollut kuin se joissakin katsannoissa nähdään olevan, niin erityisesti poliittisuudessa ja tietokoneissa tuotetaan itseys myös vääristyneinä ja groteskeina kuvina, erehtyen siitä, mitä ihmisyys tosimmillaan on, ja millainen olento sen kautta voi tulla.
Ludwig Andreas Feuerbachin mukaan on äärimmäisen pikkumaista ja inhimillistä kuvitella Jumalaa keskittyneenä maan päälle, mikä Feuerbachin mielestä olisi samaa kuin Saturnuksen renkaan sulkemista sormuksen kehän sisäpuolelle, tai valtameren puristamista yhteen vesipisaraan. Jumala ei voi olla Feuerbachin mukaan inhimillisellä tavoin persoonallinen, ja perspektiiviyttä omaava: sellaisena käsitettynä Jumala olisi ihmisen yhteisöllisyyden ja poliittisuuden tuote. Sellaisia tuotteita ovat myös Abraham, Jeesus ja Muhammed, joille ihmiset ovat tietyssä historiallisen progression vaiheessa antaneet jumalaisen mandaatin edustaa jumaluutta ihmisessä. Luonto, jota ihminen ennen yhteiskunnalistumistaan palvoi on sokea ja ihmisestä piittaamaton, mitä perspektiivinen, inhimillinen ja personoituva jumala ihmishahmossa ei ole; lohdutonta kosmisen todellisuuden realiteettia (epäinhimillisyyttä) on haluttu siirtää tuonnemmaksi.
Feuerbach, Ludwig A., "Uskonnon olemuksesta" (Das Wesen der Religion, 1846), by OTAVA, Keuruu, PL: Helsinki, in 1980; ISBN: 951-1-05657-3, [(1)Ref, pp. 87-88; (2)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 5-6, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; ANTROPOLOGICAL VIEW; "..on äärimmäisen pikkumaista kuvitella Jumalaa keskittyneenä maan päälle..kuin kuvittelisi saturnuksen renkaan sulkemista sormuksen sisään.."
Tietokonemaailman uskomukset poikkeavat siinä kohden uskostaJumalaan uskontojen käsitekonteksteissa, että tietokoneista ja ohjelmista puhuttaessa ei puhuta niinkään joistakin erityisistä voimakkaista ihmispersoonista kuin sen ja sen nimisistä ohjelmistoista, tai tämän ja tämän nimisistä ohjelmointikielistä, sekä tietyn nimisistä laitteistoista. Näitä tietokonemaailmassa palvotaan, ja niiden hankkimiseksi monet luopuvat paljosta ja alistuvat työskentelemään tietynlaisessa epävarmuudessa mietiskelemättä enemmälti kosmisia kysymyksiä. Tämä johtuu siitä, että laitteistojen, ohjelmistojen ja ohjelmointikielten tuntemus avaa pääsyn taloudelliseen vaurauteen ja tuottaa yhä enemmän asiantuntemusta, joka tuottaa yhä enemmän vaurautta. Tällä tavoin kouliintuvat tietokonemaailman gurut siihen henkiseen ilmapiiriin, jossa ihminen tiettynä henkilönä jää syrjään, ja jossa asiat arvioidaan tuottavuutena ja sen sellaisena.
Esimerkiksi: vaikka jonkun ohjelman nimi saattaa olla jonkun tietokonegurun nimi, kuten Peter Norton, puhutaan käytännöissä eriasteisista ohjelmaversioista. Häntä itseään vain harvat näkevät, tai hänen apulaisiaan vieläkin harvemmat. Filosofeista Blaise Pascal on saanut kyseenalaisen kunnian antaa nimensä Pascal-ohjelmalle, jota käytetään mm. alkeisopetuksessa - joskaan useimmat ohjelman käyttäjistä eivät ole tutustuneet esimerkiksi Pascalin kirjalliseen tuotantoon. Useimmiten tietokoneista ja ohjelmista puhuttaessa käytetään erilaisia kirjainlyhenteitä, joiden merkityksen tietävät vain spesialistit. Joskus ohjelmanimet saattavat muistuttaa jotakin erisnimeä, mutta tällöin on usein kyse siitä, että jokin monisanainen lause on lyhennetty niin, että tuloksena on erisnimen tapainen luomus.
Esimerkit valaissevat sitä tietokonemaailman arvosuuntausta, joka kohottaa persoonattomuuden henkiöyden yläpuolelle, joka onpyrkimyksenä arvo sinänsä.
Sigmund Freudin käsityksen mukaan Jumala on ihmisen tiedostamaton maallisen isähahmon projisointi kosmokseen, koska sellaisena hahmo voi elää luonnon tarjoamaa isää huomattavasti pidemmän ajan. Memoriaalissaan Leonardo da Vincistä Freud toteaa yhteyden uskon Jumalaan ja isäkompleksin välillä; psykologiselta kannalta Jumala ei ole hänen mukaansa muuta kuin taivaalliseen arvoasteikkoon korotettu isä. Se, että usko Jumalaan liittyy tämäntapaiseen asiayhteyteen todistuu hänen mukaansa siinä, kun nuoret kypsyttyään ja murrettuaan isäkompleksinsa hylkäävät uskonsa. Isän eksternalisointi ankaraksi ja oikeudenmukaiseksi Jumalaksi, ja äidin lempeäksi Luontoemoksi perustuvat molemmat Freudin mukaan sublimaatioon.
Freud, Sigmund., "The standard edition of the complete psychological works", Vol. XI, Strachey, J., ed., by Hogarth, PL: London, in 1957; [(1)Ref, p. 123; (2)Gaskin, J.C.A., The Quest for Eternity, Benguin Books, p. 32, 1984; (3)cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 60,64, 1984; (4)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 9,92, 1986],
Aihe:[PSYCHOLOGY]; GENETIC; BELIEF; Jumala on kosmiseen asteikkoon heijastetun biologisen isän kuva; isä eksternalisoidaan ankaraksi ja oikeudenmukaiseksi, äiti lempeäksi luontoemoksi.
Sigmund Freudin käyttämä ilmaus psykologiselta kannalta ei viittaa mahdollisuuteen, että hän ajattelisi Jumalan olevan rationaalisesti tai kokemuksellisesti jonkin muunkaltainen olenton kuin taivaalliseen arvoasteikkoon korotettu (exalted) isä. Teoksessaan [Totem and Taboo] ja erityisesti teoksessa [The Future and Illusion] Freud tekee asian täysin selväksi, ja toteaa toistuvasti uskonnollisten ideoiden olevan psykologiselta kannalta illuusioita, ja täyttymyksiä vanhimmista, voimakkaimmista ja tärkeimmiksi koetuista ihmiskunnan toiveista:
"... and that primal father was the original image of God".
Sigmund Freud otaksuu, että uskonto olisi helposti korvattavissa millä tahansa tietyt ankaruusehdot täyttävällä järjestelmällä:
"Jos haluat poistaa uskonnon eurooppalaisesta sivilisaatiosta, voit tehdä sen luomalla toisen doktriinien järjestelmän, ja sellaisena siinä olisi kaikki uskonnolle tyypilliset psykologiset ominaisuudet -sama rankaisemispyrkimys, jäykkyys, muutoksen vastustaminen, ja sama ajattelun surkastuttaminen, jotta se säilyisi itse hengissä".
Freud, Sigmund., "The Standard edition of the complete psychological works", Vol. XXI, Strachey, J., ed., by Hogarth, PL: London, in 1957; [(1)Ref, p. 51; (2)Gaskin, J.C.A., The Quest for Eternity, Benguin Books, p. 34, 1984; (3)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 9-10,24-27,192-193, 1986],
Aihe:[PSYCHOLOGY]; GENETIC; BELIEF; Ihminen voi halutessaan luoda minkä tahansa doktriininen järjestelmän ja synnyttää uskonnon, jossa olisivat samanlaiset ominaisuudet kuin aiemmissa...
Tietyssä mielessä tietokonemaailmassa ja sen harmaiden eminessien muodostamassa koalitiossa ovat tulleet hyödynnetyiksi uskomusten ja uskontojen luotavuuden elementit, joista Sigmund Freudin edellä puhuu, kuten myöhemmin käsitellessäni Joseph Weitzenbaumin ajatuksia pyrin osoittamaan [vaikkakaan en nimenomaan Freudia korostaen], vaan pikemminkin sitä, että yhteiskuntien hallitsevat tahot ovat tietokoneiden avulla fiksoineet kehityksen ja estäneet tietokonevallankumousta [tai muita vallankumouksen muotoja] toteutumasta. Tästä syystä ei ehkä katsota hyväksikään, ettäesitettäisiin kysmyksiä siitä, mihin tietokoneita on käytetty tai millainen on se äly, joka tietokoneisiin on istutettu, ainakaan niiden taholta, jotka huoltavat ja ylläpitävät järjestelmiä, tai kehittävät niitä. Siksi tietokonemaailmassa korostetaan samoja arvoja, jotka vallitsevat myös kaupan ja teollisuuden piirissä.
Myöteisesti Sigmund Freudin kehitelmiin ovat suhtautuneet monetkin filosofeista, ja eräät heistä ovat koettaneet tutkia tiedostamattoman vaikutusta mm. legendojen ja symbolien syntyyn, ja länsimaisen kulttuurin kehitykseen. Muun muassa Erich Frommin kirjoituksessa unien luoteesta todellisuuden kiinnittyminen johonkin näkymättömään ja hallitsemattomaan kenttään, sen kaikessa ajattomuudessa, tulee kauniisti esille kulttureja muotouttavien voimien toimintatapa:
"WHEN we dream we speak a language which is also employed in some of the most significant documents of culture: in myths, in fairy tales and art, recently in novels like Franz Kafka's. This language is the only universal language common to all races and all times. It is the same language in the oldest myths as in the dreams every one of us has today. Moreover, it is a language which often expresses inner experiences, wishes, fears, judgments and insights which much greater precision and fullness than our ordinary language is cabable of. Yet symbolic language is a forgotten language, considered by most as non-sensical or unimportant. This ignorance not only prevents us from understanding the wisdom expressed in myths but also from being in touch with a significant part of ourselves. "Dreams which are not understood are like letters which are not opened," says the Talmud, and this statement is undeniably true"
Fromm, Erich., "The nature of dreams", Reprinted from Scientific American, May, Vol. 180, no. 5, by W.H. Freeman and Company, in 1949; [(1)Ref, pp. 44-47; (2)cf. Fromm, E., The Heart of Man, Harper & Row, New York, 1964; (3)cf. Fromm, E., The Revolution of Hope, Harper & Row, New York, 1968],
Aihe:[PSYCHOLOGY]; GENETIC; SYMBOLS; Tavanomaisen kielenkäytön taustalla vaikuttaa symbolien kieli, joka on varsinainen kulttuureja [ja uskontoja] muokkaava voima; unien merkitys.
Sigmund Freudin ajattelutapaa on filosofeista erityisesti kritisoinut William James. Uskontofilosofeista J.C.A. Gaskin on myös suhtautunut kriittisesti Freudin psykologiseen tulkintaan, mikä ilmenee kiteytetysti [hänen] väitteessään:
"Me emme voi sulkeistaa pois mahdollisuutta, että pikkupojan kertomus haamusta puutarhassa olisi tosi, vaikka tietäisimmekin hänen vanhempiensa olevan taikauskoisia; syyt eivät edellä aina päätelmiä".
Gaskin, J.C.A., "The quest for eternity, an outline of the philosophy of religion", by Benguin Books Ltd., Printed R. Clay (The Chaucer Press) Ltd., Bungay, Suffolk, PL: Harmondsworth, Middlesex, England, in 1984; ISBN: 0-14-02.2538-2, [(1)Ref, p. 34; (2)*cf. Hume, D, Dialogues Concerning Natural Religion, XI, 1779; (3)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, pp. 10-11,31, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; EXISTENCE OF SUPERNATURAL; ei voida todistaa vääräksi itse mahdollisuutta; (2)*REFER; "Look round this universe ...her maimed and abortive beings".
Gaskin näyttää uskovan, että emme voi kumota mitään illusioksi uskottua millään yleispätevällä argumentatiolla, koska mille tahansa eriskummalliselle asialle on olemassa ainakin jokin mahdollisuus olla olemassa, tai kuviteltavissa oleva todelisuus, johon se voi asettua. Jos joku uskoo puutarhan haamuun, tuo haamu voi siis olla olemassa, vaikka kukaan muu poikaa lukuunottamatta ei uskoisi asiaan. Ja ainahan on aluksi vain se yksi, joka ensinnä näkee jonkin uuden totuuden, johon kukaan ei vielä usko, koska ei tunne asiaa, tai kykene sitä edes tunnistamaan. Poika voi olla oikeassa.
Davis Humen näkemys menee tätäkin pidemmälle, joskin puhtaassa epäilyn hengessä, ja sen mukaan tulee epäillä myös kaikkia perusteita, joille väittämät ja tosiasiat kuvitellaan nojautuvan, ja joilla niiden kuvitellaan todistuvan. Usko ihmisen mahdolliseen ylevyyteen, tai kaikkivoipaisuuteen muun luomakunnan suhteen on lohduton, sillä Hume tunnistaa johtavien prinsiippien ristiriidan kun tarkastellaan vaikkapa mielekkääksi ja älykkääksi uskotun ihmislajin käyttäytymistä riittävän etäältä. Tavallaan historia osoittaa tämän oikeaksikin, ja ihmiset vaikuttavat ikäänkuin sokealta sopulien laumalta, jonka käyttäytymistä selittävät parhaiten massapsykologiasta tutut pakokauhukäyttäytymisen kuvaukset.
Hume, David., "Dialogues concerning natural religion", XI, in 1779 [(1)Ref; (2)Kinnunen, T, Uskonto ja psykedelia, p. 31, 1986; (3)*Hume, D., Enquiry Concerining Principles of Morals, p. 282f, 1752],
Aihe:[PHILOSOPHY]; ETHICS; MORALITY; ATHEISM; Ihmiskunnan ylevät päämäärät katoavat ihmisen lähitarkastelussa; johtavat prinsiipit ovat ristiriidassa nähdyn kanssa; (3)*<SECULAR MORAL OBLIGATIONS>.
Useiden psykoanalyytikkojen mukaan ihmisellä on yleinen psykologinen taipumus uskoa ja luottaa johonkin, jonka todennuudesta saattaa olla löydettävissä evidenssiä. Tämä johtuu ihmisen psykologisesta rakenteesta, jossa toivottu ja suotava asettuu eksternalisoituna, ohjaavana rakenteena polariteettiasemaan ei-toivotun ja paheksuttavan tiedostamattomasti ohjaavan, yllyykkeenomaisen ja vaikeasti pidäteltävän torjutun rakenneosan kanssa. Näiden välimaastossa se osa, joka kokee jotakin, on alituisessa ristivedossa ja epävarmuudessa siitä, mikä sen tosin ja aidoin oleminen lopultakin on l. onko sen noudatettava yleisesti toivottua ja suotavaa, tai seurattava niitä yllykkeitä, jotka kenties hetkittäin antavat enemmän sisältöä elämään, mitä kokemusten intensiteettiin tulee.
Tietokoneiden pariin joutuneet ja niillä työskentelevät ihmiset haluavat uskoa laitteisiin ja ohjelmiin, mistä voi vakuuttua esimerkiksi seuraamalla yleistä keskustelua aiheesta, jossa lähes kaikki poikkeuksetta puhuvat kehityksestä ja edistyksestä, ja erityisesti painottavat kehityksen nopeutta ja ajan hermolla pysyttäytymistä. Tietenkään kehitys ei ole niin nopeaa kuin yleensä uskotellaan, sillä vie aikansa ennen kuin laboratorioiden kehitelmistä tulee jokamiehen työkaluja, ja mitään oleellisesti uutta ei ole kehitelty. Vika ei ole siinä, etteikö olisi kehitelty jo nyt huikaisevia ohjelmasovelluksia, vaan että niitä käytetään hyödyntäen vain kapeaa osaa niiden mahdollisesta suorituskyvystä, tai niitä ei voida laajalti käyttää, koska ne vaativat laitteistoilta sellaisia suoritusarvoja, joita nykyisin yleisesti käytössä olevilla laitteilla ei ole.
Tyypillistä on, että jo nyt uskotaan valokaapeloituihin tietokoneisiin ja prosessoreihin, vaikka niitä ei ole laajassa mitassa edes kaupan ja eräät ongelmat signaalisiirrossa valokaapelilinjoja myöten ovat ratkaisua vailla, tai uskotaan hypertekstureihin, vaikka niiden todelliset käyttöominaisuudet paljastuvat vasta silloin, kun teksturin tavoitettavissa on valtava [tai vielä valtavampi] määrä dokumentteja. Laajalti myös uskotaan hermoverkkotietokoneratkaisuihin ja rinnakkaisprosessorijärjestelmiin, vaikka niitä ei ole juuri muualla kuin tutkimuslaitoksissa ja laboratorioissa. Lähes päivittäin niistä kuulee puhuttavan tai niistä asiantuntevasti keskusteltavan lehtien palstoilla. Harvoin, jos koskaan kuulee keskustelua, jossapainotettaisiin sitä, kuinka opitaan ilmaisemaan ajatuksia syvällisemmin, tai käsittämään asioita laajemmin, sillä näiden seikkojen ollessa kyseessä ei tietokoneen nopeudella ole keskeistä merkitystä, tai sillä suorittaako teknisen tietojenkäsittelyn valokaapeli- vai perinteinen prosessori.
Tässä nimenomaisessa mielessä sellaisten ajattelijoiden ja uskonnontraditiontuntijoiden, kuten Martin Buberin merkitys psykoterapialle [jolle ihmisen vieraantuneisuus merkitsee suurta haastetta] ja myös vieraantuneille tietokoneistetuille ihmisille on verrattain suuri. Eräät liittävät hänet eksistentialisteihin, jotka [lähinnä Jean Paul Sartre ja juuri Buber] ovat teoksissaan esittäneet voimakkaan kritiikin ihmisessä niin yleistä kaiken kohdatun esineellistämistaipumusta vastaan. Buberin kohdalla psykoterapialle antoisimpia teoksia ovat juuri hänen pääteoksensa Ich und du (1923), sekä hyvän ja pahan ongelmaa käsittelevä teos Bilder von Gut und Böse (1958); lisäksi on mainittava hänen artikkelinsa "Schuld und Schuldenfùhle"(1958); Buber, M, "The Knowledge of Man", [1965]. Tärkeä on myös hänen tutkimuksensa juutalaisen uskon ja kristinuskon suhteista "Zwei Glaubensweisen" (1950).
Teoksessa [Ich und Du, 1923] Martin Buber esittää erottelun autenttisen dialogisen kohtaamisen, minä-sinä -yhteyden, ja esineellistävän minä-se -suhteen välillä. Nämä molemmat Buber katsoo ihmisen eksistenssiin sellaisinaan kuuluviksi. Minä-sinä -yhteyteen yltääkseen ihminen tarvitsee sekä oman tahtonsa, että ylhäältä tulevan armon, joka sallii sen tapahtua. Buberin näkemys on näin syvästi sitoutunut ja ankkuroitunut hänen juutalaiseen uskon näkemykseensä ja kokemukseensa, mutta Buberin erottelulla on syvää merkitystä myös ilman tätä uskonnollista ulottuvuutta. Erottelun taustalla on Immanuel Kantin kopernikaalinen vallankumous - Kantin näkemys ihmisen tajunnan kategorisoituneesta rakenteesta. Aika ja paikka ovat Kantille peruskategoriat, joiden puitteissa ihminen mieltää ympäristöään. Olioihin sinänsä ihminen ei ajattelussaan ulotu Kantin mukaan, mutta Buber esittää, että tämä Kantin olio sinänsä on nimenomaan kategorisoimaton, kategorisoitumaton sinä, autenttisessa dialogissa kohdattuna. Ihminen, joka ei ole vielä kohdannut jumalaa sinällään, elää esineellisessä maailmassa, ja kohtelee ympäristönsä ihmisiä luontonsa mukaan heitä esineellistäen. Jos ihmiselle on suotu kohdata Jumala aidon minä-sinä -yhteyden puitteissa, Jumala vapauttaa hänet esineellistämisen pakosta elämään yhteyden maailmassa, sinän maailmassa, minä-sinä -yhteydessä ihmisiin ja Jumalaan. Nämä näkemykset pohjautuvat epäilemättä Buberin kokemukseen Israelin Jumalasta ikuisena sinänä. Buberin koko tuotannon voi sanoa pyrkineen osoittamaan, että ihmisen aito puhuttelu, etsivä puhe löytää kohteekseen Jumalan, että Jumala on puhuteltavissa, koska hän on itse osoittanut ja osoittaa puhuttelunsa, puheensa ihmisille. Tässä yhteydessä kannattaa lainata Buberin omia sanoja teoksensa taustasta, teoshan nojaa Buberin suureen uskonkokemukseen vuosilta 1912-1919. Buber toteaa:
"Siitä lähtien kun minä olen kypsynyt omasta kokemuksesta elämään -prosessi, joka alkoi vähän ennen ensimmäistä maailmansotaa ja tuli päätökseen pian sen jälkeen- olen ollut velvollisuudessa liittää tuolloin tehtyjen ratkaisevien kokemusten yhteyden inhimillisen ajattelun pääomaan, mutta ei 'minun' kokemuksinani, vaan yhtenä muille ja myös toisenlaatuisille ihmisille pätevänä ja tärkeänä näkemyksenä. Minulla ei ole lupaa kurottautua kokemukseni ulkopuolelle, enkä koskaan toivonut, että saisin niin tehdä. Minä todistan kokemuksesta ja vetoan kokemukseen. Kokemus, josta minätodistan, on luonnollisesti rajoittunut. Mutta sitä ei tule ymmärtää jonakin 'subjektiivisena'. Minä olen vetoomukseni tietä koetellut sen ja koettelen aina uudestaan. Minä sanon sille, joka kuuntelee minua: 'Se on sinun kokemuksesi. Pohdi sitä, ja mitä et voi pohtia, uskalla tavoitella sitä kokemuksena'".
Buber, Martin., "Ich und Du", in 1923; [(1)Ref; (2)==>Alkumatka; (3)*ENCY, 1., pp. 84-86,356-7,388; 3., pp. 416-417; 4., p. 66; 6., p. 108; 7., pp. 523-4; 8., pp. 121-2, 1967; (4)**cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio; MAAILMANKATSOMUSTEN IMPLIKAATIOITA; [protestantismi] p. 5; [spiritualismi] p. 6; [newtonilainen materialismi] pp. 6-7; [materialismi] pp. 13-14; [teismi] pp. 14-15; [humanismi] p. 15; [skottilainen realismi] pp. 37-38; [transkendentalismi] p. 38; [hegelilismi] pp. 40-41; [darwinismi] p. 45,49; [personalism] pp. 413-414, 1984; (5)***Wilenius, R., Aatteiden maailma, johdatus aikamme aatevirtauksiin, Gummerrus, Jyväskylä, p. 18, 1982],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; AUTHENTIC CONTACT; Aito Minä-Sinä yhteys ja esineellinen Minä-Se suhde; (3)*; (4)**; (5)***WOLRD VIEWS; PERSONAL RELATIONSHIP; PERSONALISM; Amerikkalaisia esiteollisen kauden näkemyksiä maailmaan ja persoonalliseen ihminen-Jumala suhteeseen eurooppalaisten filosofisten traditioiden pohjalta [Reijo Wilenuksen skeema tarkastelun pohjana]; myöhempi amerikkalainen personalismi.
Pääteoksensa kautta Martin Buber haluaa osoittaa lukijalle tietä uskonnot traskendoivaan samankaltaiseen välittömään jumalasuhteeseen, jossa kumpikin osapuoli on toiselle Sinä, kuin mitä hänellä itsellään oli. Ja minä-sinä -yhteyksien toteuttamisen tietä. Mutta ihmisen esineellistämistaipumus -josta Buber erityisesti varoittaa uskontojen yhteydessä, toteamalla "uskonnon olevan ihmisen primaarin vaaran" kohdistuu myös jumalaan-uskonnoissa jumalasta tehdään esine, joka kulttien on aina tarpeen vaatiessa helposti löydettävissä ja käyttöön otettavissa- minkä jälkeen se asetetaan sivuun kunnes sitä jälleen tarvitaan. Buberin mukaan uskonnot elävät niin kauan, kuin aito rukous -joka olennaisesti on minä-sinä -yhteyttä ihmisen ja hänen jumalansa välillä- elää niissä. Sen ehtyessä esineellisyys ja kultti korvaavat persoonallisen yhteyden jumalaan.
Buber, Martin., "Ich und Du", in 1923; [(1)Ref; (2)==>Alkumatka; (3)*cf. LaBarre, W., The Peyote Cult, Shoestring Press, Hamden, Conn., 1964; (4)**cf. Kusel, H., Ayahuascha Drinkers among the Chama Indians in Northeast Peru, Psych.Rev. 6., pp.58-66, 1965],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; CULTS; Uskonnot elävät jos aito Minä-Sinä yhteys Jumalaan säilyy; muutoin tilalle tulee Kultti ja Minä-Se esineeellinen suhde; (3)*; (4)**PSYCHEDELIC; Kultti.
Mielestäni edellä voisi hyvin olla kuvaus siitä, millaisia tietokonemaailman uskon muodot ovat, kuten myös millaisia ne eivät ole; kyse lienee enemmänkin kultista kuin persoonallisesti koetusta ja elävästä suhteesta ihmisen luomiin tietokoneisiin. Se, että usko tietokoneisiin elää, vaikka monilta puuttuukin niihin henkilökohtainen kosketus juontuu siitä, että tietokoneuskon muodot kytkeytyvät yhteiskunnassa vallitseviin muihin uskon muotoihin, kuten tehokkuuden, nopeuden ja ajan tasalla pysymisen ihanteisiin, joiden kohteeksi voidaan osoittaa muitakin ihmisiä, ja liittää heihin kehitysuskon tunnusmerkit. Kun tavallinen, hartaan kehitysuskoinen tietokoneen rivikäyttäjä näkee silloin tällöin tietokoneneroja [tai sellaisiksi kuvittelemiaan ihmisiä] hän asettaa kenties heihin samanlaisia ominaisuuksia kuin usein tavattavissa oleviin, kehitysuskoa ilmentäviin ihmisiin, ja pitää siten tietokonenerojakin lihallistuneina kehitysuskon ilmentyminä. Huomattakoon tässä kuitenkin, etteivät kaikki ihmiset suhtaudu kovinkaan palvovalla asenteella tällaisiin henkilöihin, vaan näkevät heisssä myös heidän inhimilliset puutteensa ja heikkoutensa.
Kehitysuskoa vahvistavana piirteenä tietokonegurujen kyseessä ollen on epäilemättä se, että he ovat liittäneet itseensä kaikki modernit menestyksen tunnusmerkit ja rekvisiitan, kuten kannettavat radiopuhelimet ja he näyttävät hyvin kysytyiltä ja kiireisiltä,mitkä liitetään kernaasti menestykseen. He pyrkivät ilmaisemaan asiantuntemuksensa toimimalla varmasti, irtonaisesti ja nopeasti. Heitä ei myöskään tavoita elleivät he itse sitä halua. Ja kun he eivät pysty tähän, ja moneen muuhun menestykseen liitettyyn aktiviteettiin ilmaantuu heidän paikalleen joku toinen, joka omaa täsmälleen samat menestyksen tunnusmerkit, pienintä yksityiskohtaa myöten.
Martin Buberin minä-sinä ja minä-se -suhteiden erottelulla on todellakin suurta kantavuutta myös mikäli Buberin siihen liittämä perinteisen uskonnollisuuden dimensio jätetään taka-alalle. Tulemalla tietoiseksi tästä ihmisluontoon kuuluvasta esineellistämistaipumuksesta -itsessään ja muissa- ihminen saattaa aktuaaleissa tilanteissa tunnistaa esineellistämisen siksi mitä se on ja hän osaa antaa aidolle yhteydelle sille kuuluvan arvon (jättäen esineellistetyksi tulemisen kokemukset omaan arvoonsa)- niin kuin Buber sanoo:
"kaikki muuttuu aidossa kohtaamisessa".
Buber, Martin., "Ich und Du", in 1923; [(1)Ref; (2)==>Alkumatka; (3)cf. James, W., The Varieties of Religious Experience, Collins, London, 1960; (4)*cf. Blofeld, J.A., A High Yogic Experience Achieved with Mescaline, Psych.Rev., 7., pp.27-42, 1966],
Aihe:[PHILOSOPHY]; BELIEF; REIFICATION; Tietoisuus ihmisluontoon kuuluvasta Minä-Se esineellistämistaipumuksesta; kaikki muuttuu aidossa kohtaamisessa; (4)*PSYCHEDELIC; Korkeat tietoisuudentilat.
Psykoanalyyttisen koulukunnan eräät sen kosmologisen siiven edustajat, kuten Carl G. Jung, otaksuvat ihmisellä olevan taipumuksia kokea myöskin sellaisia asioita, joita voidaan tavoittaa universaaleilla malleilla, joiden yksityiskohtien muodot vaihtelevat eri aikoina suurestikin, johtuen aikojen sisäisestä luonteesta. Mallit ovat kuitenkin sellaisia, että niihin asettumiset mahdollistavat eri aikojen kokemussisältöjen kokemisen, koska kokemussisällöt ovat variantteja malleista. Malleja hän sanoo arkkityypeiksi, suhteutumien universaaleiksi rakentuvuuksiksi. Uskontojen muodot ja samankaltaisuudet voidaan selittää Jungin mukaan juuri näillä malleilla. Mallit ovat finiittisiä: niissä ovat tulevaisuuden ehdot ja täyteytymistavat, haparoiva ja vaistomainen alku, kuten myöskin täyteytynyt loppu ts. ihmisen koko kosmologinen kuva. Todellisuus on Janus-kasvoisuutta; siinä osa tähyää menneisyyteen ja osa taas tulevaisuuteen. Aika voitetaan synkronisaatio-ilmiön kautta, jossa eilinen asettuu samaan, synkroniseen vaiheeseen koetun nykyisyyden kanssa ja vielä kokemattoman, aavisteenomaisen tulevaisuuden kanssa niin ikään.
Kinnunen, Timo., "Eräiden kielenfilosofisten teoriasuuntausten tarkastelua", Pr gradu, by Jyväskylän yliopiston filosofian laitos, PL: Jyväskylän yliopisto, in 14.12.1978; [(1)Ref; (2)*Jung, C.G, Man and His Symbols, Jung, C.G., ed., Suffolk, 1980; (3)**Jung, C.G., Collected Works of C.G. Jung, Vol. 9, pt. 1: The Archetypes and the Collective Unconscious, trans., R.F.C., Hull, London, 1980; (4)***Jacobi, J., Die Psychology von C.G. Jung, Frankfurt am Main, 1977],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PSYCHOLOGY; GENETIC EPISTEMOLOGY; Finiittinen maailman tapahtuminen; todellisuuden Janus-kasvot; (2)*; (3)**; (4)***COLLECTIVE SYMBOLS; C.G. Jungin fylogeneettinen teoria.
Menneisyyttä ei ole kuitenkaan mielestäni mahdollista hallita rationaalisesti niin, että se paljastaisi oman olemuksensa syvimmillään, tai saattaa sitä enempää reflektiiviseksi kuin se on, tai on ollut. Olen Joseph Weitzenbaumin kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että moderneissa, tietokoneistetuissa yhteiskunnissa ihminen on kyseisten koneiden kautta sulkenut menneisyyden kokemisen mahdollisuuksia, ja ilman näitä koneitakin olisi vaikeaa ymmärtää menneisyyttä ylipäätäänkään. On tietysti mahdollista tiedostaa menneisyyttä kuvastavia malleja -ja saattaa sitä kautta kokeva itserajoitetusti sen kokemuksellisuuteen osallisiksi. Malleille ei voi antaa enempää reflektiivisyyttä koskien nykyisyyttä, tai nykyisyyden menneisyydestä käsin ymmärrettävyyttä, vaikka rekonstruoitaisiin mahdollisesti ihmisen koko tähänastinen kuva, ja saavutettaisiin joitakin tulevaisuutta koskevia visioita. Eräällä tavoin edellä karakterisoimani kuva tietokonegurun olemuspiirteistä viittaa myös tähän suuntaan; heillä ei ole edes periaatteellista mahdollisuutta käyttäytyä menneisyyden mallien mukaisesti, koska se merkitsisi ehkä sitä, että heidät korvattaisiin jollakin toisella henkilöllä. Tietokonemaailmasta yritetään tietoisesti rakentaa sellaista, ettei siellä kukaan olisi korvaamaton, mikä seikka erottaa kyseisen maailman esimerkiksi filosofian tuntemasta maailmasta [huomioimatta filosofien raadollisia piirteitä], jossa tietyt filosofian klassikot säilyttävät asemansa jopa silloinkin, kun heidän kehitelmänsä osoittautuvat virheellisiksi [mitä ei ole monenkaan kohdalla tapahtunut]. Siten filosofiassa on mahdollista ajatella menneisyyden mallien mukaisesti, mikä ei tarkoita sitä, että tajutut sisällöt olisivat täsmälleen samoja, vaan sitä, että menneisyydestä tavoitetaan yleistettyjä ajattelun malleja. Esimerkiksi Immanuel Kantin ajattelun kategorioita ei voisi tehdä mitättömiksi se, että joku osoittaisi ne virheellisiksi kehitelmiksi, koska siten hän, sekä monet muut filosofeista maailmaa käsittivät satojen vuosien ajan, ja sen kautta tuo tapa käsittää maailmaa voidaan tavoittaa.
Weitzenbaum, Joseph., "Computer Power and Human Reason, From Judgement to Calculation", by W.H. Freeman and Company, PL: New York and San Francisco, in 1976; ISBN: 0-7167-0464-1, [(1)Ref, pp. 37-38,242; (2)*Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 408-412, 1984; (3)**Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 40-41,76-77,184-193, 1986],
Aihe:[COMPUTERS]; HISTORY; FADING PAST EXPERIENCES; Menneisyys ja sen kokemisen mahdollisuus sulkeistetaan tietokoneyhteiskunnissa pois; (2)*; (3)**TECHNIC-SCIENTIFIC; Tulevaisuudenvisioita.
Ymmärretyistä malleista tulee tällaisessa prosessoinnissa vain kiinteämpi osa meitä, ja sitä, mikä meistä on tuleva. Eksternalisaation voi esimerkiksi voittaa ymmärtämällä, että tähän asti maailmaa on hahmotettu eksternalisaation kautta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään todellinen voitto, sillä siten ei tulla ehyiksi ja syvästi kokeviksi, kokonaisiksi ihmisiksi. Jumalaa ei torjuta niin, että todetaan Hänen olevan tulosta eksternalisoinnista; jää aina mahdollisuus, että Jumala olisikin olemassa kaikesta eksternalisoinneista tyyten riippumaton korkein olento, tai että ei olisi olemassakaan mitään, mikä olisi kunakin aikakautena olevaa korkeampaa.
Charles Sanders Peircen mukaan eksternalisointi kokemuksena saattaa olla illuusio, koska niin suuressa määrin ihminen on jonkun sisäpuolella, mikä pätee mielestäni lähes kaikentasoiseen havainnointiin:
"... Me emme saata tietää havainteesta [percept] muutoin kuin niiden arviointien [perceptual judgment] kautta, joita meillä on siitä mahdollista tehdä. Me tunnemme kenties kohteen erilaisia vaikutuksia, ja että jokin vastustaa pyrkimyksiämme, ja että se on sisäisesti järjestäytynyt tietyllä tavoin, ja että se voidaan nähdä totaliteettina [psykologit voisivat antaa siitä inferentiaalista tietoa]... Nyt kiinnitämme aistihuomiomme ja ajatuksemme tuohon johonkin, josta saamme havainteita arvioiden sitä joksikin - käsittäen mitä olemme havainnoimassa. Tästä, ja muistakin syistä, haluan tarkastella havainnetta niin kuin se tulee välittömästi tulkituksi käyttäen siitä kuvannetta havainnekokonaisuus [The Percipuum]. Käsite kuvaa sitä, mikä saa tuon tarkastelllun jonkinilmenemään niin, ettei kukaan aseta kyseenalaiseiksi tapaa, jolla se ilmenee. Voisi tässä kohden sanoa: "En voi mitään sille, mutta juuri tuolla tavoin minä sen näen." ... Me kaikki tiedämme, kuinka itsepintainen havainto saattaa olla, ja että äärimmäisen itsepintaisissa muodoissaan myös hyvin valheellinen - mikä viittaa sen soveltumattomuuteen kokemuksellisuutemme yleisesti keskenämme jakamaan kenttään; se on kenties surkea hallusinaatio. Toisissa tapauksissa havainnekokonaisuus [The Percipuum] on jotakin, jolla ON ehdottomasti siten, ettei sitä voi epäillä ja kyseenalaistaa, eikä heittää yli laidan - mikäli meillä sellaiseen koskaan olisi riittävästi voimiakaan. Ja kuitenkin, kun lopulta löydämme sopivan painopisteen hämmästymme, kuinka helposti onnistuimmekaan kampeamaan koko komeuden nurin"
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Philosophy of Mind, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL. Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, pp. 379-382, [Consciousness, 4., {531}; \(2)Ibid., [Association], {388}; [Continguity and]; [Resemblance and]; [Experience and]... {466}; \(3)*Ibid., Experimental Science, pp. 31-34, 1966; (4)**cf. Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, p.310, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; PERCEPTS; <Percept [oleva], Antecept [tuleva/ Aavistus-Epäego], Ponecept [ollut/ Tietopohja-Ego], Percipum, Antecipuum, Ponecipuum kytkeytymöt>; <hallucinations> ;(3)*; (4)**EXPERIMENTS; Peircen Joseph Jastrowin kanssa John Hopkinsin yliopistossa suorittama koesarja vähäisten ärsyke-eroavuuksien tutkimisessa liittyi tähtitieteellisten havaintojen teon epätarkkuuksiin, kuten myös hallusinaatioiden falsifioimattomuuteen, sillä hallusinaatiot ilmeisesti kytkeytyvät hienojen nyanssien monitulkinnallisuuteen ja siihen, että ihmiset ovat taipuvaisia johtamaan tulkinnoistaan eräänlaisia lainalaisuuksia, jotka taas vuorostaan vahvistavat virheellistä nyanssien tulkintaa, joka edelleen vahvistaa itse itseään eräänlaisena taipumuksena; Peircen pyrkimyksenä oli myöhemmin jatkuvasti keksiä tällaisia havainnollis-tajunnallisia fiksaatioita ja koettaa kumota niitä - ja myös toisaalta osoittaa niiden runsaus ihmisten normaalina pitämässä havainto-tajuamisen maailmassa.
Menneisyys on potentiaalisesti mahdollisuus ja täyteytymättä jääneisyys; menneisyydessä on pyritty johonkin, epäilemättä, mutta ei ehkä tavalla, jolla nykyisiä pyrinnöllisyyksiä selitetään. Ilman [periaatteessa] fluidia ja vividiä menneisyyttä oltaisiin itse asiassa täysin avuttomia tulevaisuuden edessä, sillä eihän kukaan liene ole vakavissaan väittämässä, että ainut, jota tulisi muuttaa, olisi vallitseva todellisuudenkäsitys. Menneisyyden pedot on vapautettava, eikä annettava niiden olla suljettuina vankiloihinsa: ne näkevät, minkä näkevät, eivät enempää. Mahdolliseen tietokonevallankumoukseen tämä liittyy siten, että nykyhetken kannalta lukkiutuneeksi jätetty menneisyys aktivoidaan uudelleen, niin kuin se uusien alkujen rajattomana kenttänä löytäjäänsä odottaa, sillä nykyisyydestä, ja tämänhetkisyydestä, ja tämän hetken ajan tasalla olevuudesta edeten lopputulokset ovat suhteellisen laihoja ja vieraantuneutta entisestään lisääviä.
Charles Sanders Peirce sanoo:
"... Tietenkään ei ole olemassa absoluuttista välittömyyttä, tai absoluuttisesti läsnäolevaa joko satunnaisesti tai konfrontaation kautta. Lähestymme tässä synekismin [synechism] doktriinia, mikä tarkoittaa, ettemme voi paeta selittyvyysrakennetta, jossa selite ei ole sinällään esimerkiksi syyssä tai seuraamuksessa, vaan ne saavat tällaiset laadukkeet annetusta, selittävästä komponentista [Thirdness]. Nykyhetki saattaa vaikuttaa ajanjaksolta, ja hyvinkin konfrontaatiselta tarkasteltaessa sitä kokonaisuutena, absoluuttisen kaltaisena niin, että aiemmaksi mielletty on ehdottomasti jotakin muistettua ja epämääräistä, ja tuleva jotakin, jota mm. nykyisyydessä hahmotetun menneen pohjalta ODOTETAAN tulevaksi [anticipation]; tulevaa koskeva spekulaatio viittaa tällaisessa aika-jäsentymössä generalisaatioon, vaikka ehyeksi ja abstraktiksi koetullakin generalisaatiolla on mennyttä ja nykyisyyttä koskevia,tiettyjä, tulevaisuuteen tahattomastikin siirtyviä erityispiirteitä. Tässä prosessissa ei siten voi olla mitään absoluuttisesti läsnäollen konfrontoituvaa, vaikka konfrontoiduksi koettu liukuukin jatkuvasti editsemme"
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Philosophy of Mind, Burks, A.W., ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, p.384; \(2)Ibid., [Philosophy of Mind], p. 346, 1966; (3)*Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, p. 75, 1986; (4)**Kinnunen, T., Pragmatismi ja amerikkalainen filosofian traditio, pp. 118, 170-177,182,203-210,218,224-228, 1984],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; DIRECTLY AND IMMEDIATELY AT ANY INSTANT IN YOUR CONSCIOUSNESS]; Intuitoitu aika; Peircen kommentti Kantin Anschauung -termin latinankieliseen käännökseen Intuitus: "... intuitoidulla ajalla ei voi olla tavoittamattomiksi jääviä erillisyyksiä..." seliterakenteet; (3)*; (4)**CONCEPTS; Käsitteiden itsekontrolloituvuus ja kehitys.
Charles Sanders Peircen mukaan voidaan pohdiskella loputtomiin esimerkiksi sitä, olisiko Jeesus itse allekirjoittanut sen kirjoitusten koostelman, jonka häntä myöhempien aikojen ihmiset ovat koonneet, ja sanoiko hän todella niin ja niin sellaisessa ja sellaisessa tilanteessa, ja mikä merkitys kirjoituksissa on myöhemmin niihin ilmenneillä vääristymillä ja väärinkäsityksillä. Kuvastavatko kirjoitukset sitä alkuperäistä henkeä, jota niiden sanotaan heijastavan. Tai kykenivätkö antiikin kreikkalaiset filosofit ilmaisemaan kirjoituksissaan juuri niitä ajatuksia, joita heillä asioista aktuaalisesti oli, ja missä määrin niissä on kömpelön ilmauksen tuottamaa harhaa.
Peirce, Charles Sanders., "Collected Papers of Charles Sanders Peirce", VII-VIII, Philosophy of Mind, Burks, A.W. ed., by The Belknap Press of Harvard University Press, PL: Cambridge-Massachusetts, in 1966; [(1)Ref, pp. xiv-xv, 252-254; \(2)*Ibid., [Correspondence], pp. 199-200, 1966 (3)**Kinnunen, T., Uskonto ja psykedelia, pp. 53-54,68-69, 1986],
Aihe:[PHILOSOPHY]; PRAGMATISM; PERSPECTIVE HISTORIALITY; Historian tulkinta nykyperspektiivistä, nykykäsitysten liittäminen menneeseen, (2)*; (3)**PAST;PRESENT;FUTURE; Perspektiiviys: uusien alkujen idea.
Menneisyydelle annettu vapaus ei siten voisi olla menneisyyden mielivaltaa, kuten vapaus yleensäkään; tässä vain sille annettaisiin ilmentymisen vapaus, ja sille koetettaisiin puhua sen omalla, primitiivisellä kielellä. Jumalalle ei kuitenkaan voitaisi puhua millään primitiivisillä kielen moodeilla. Eräänä luovana, potentiaalisena mediana tällaiselle voisivat olla tietokoneet -elleivät ihmisen alitajunnan pedot ottaisi niiden kautta valtaa itselleen, tai alitajuntaa otettaisi tietokoneiden kautta indoktrinatiivisesti hallintaan.