Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
David Jones, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä David Bowie, oli jo nuorena sangen monikasvoinen mies ilman maskejakin. Toisaalta jos tuonnäköinen mies kävelisi vastaan kaupungilla päivänä minä tahansa, niin en olisi laittanut lanttiakaan likoon siitä, että mies olisi jonakin päivänä maailmankuulu. Näyttää niin kovin tavalliselta naapurin möllikkäpojalta. Hän ei sitä kuitenkaan ihan tarkkaan ottaen ole, sillä muillakin naapurin pojilla olisi ollut teoreettinen mahdollisuus tulla glam-rockin ikoniksi – vähän samaan tapaan kuin jotakin kuivankäpeää, ja ikuisen nuoruuden alttarille kaikkensa uhrannutta Madonnaa sanotaan popin kuningattareksi, tai jo edesmennyttä, sätkyttelevää, kimakalla pojanäänellä laulavaa, ja muniaan kouristuksenomaisesti kourivaa Michael Jacksonia sanotaan rockin kunikaaksi. Missä on heidän valtakuntansa? Todellisuudessahan rockin kuninkaita ovat erilaiset rahamiehet, jotka ovat sijoittaneet pääomansa tuottoisasti populaarimusiikkiin, sillä he kuorivat musiikin tuotosta ylivoimaisesti eniten. Mutta miten lie sitten musiikin tekijöiden laita? Nämä pienemmät, ja vähimmät kaikista veljistä - joskin joka paikassa mainostetut kuninkaat ja kuningattaret - saavat musiikkibisneksen potista vain suolarahoja. Itse en pidä näitä suosittuja muusikkoja mitenkään erikoisina ihmisinä, sillä kyllä hekin käyvät huussissa, ja kärsivät ummetuksesta, ja ovat aamuisin äreitä kuin vanhat simpanssit. Voin kuvitella heidät raapimassa aamulla kainaloitaan, ja haistelevan niitä inhon irve huulillaan, ja köpöttelevän sitten kiltisti suihkuun, josta pian kuuluu römeää dagenefter -laulunmökellystä. Kun he ovat tiputtaneet silmiinsä hieman belladonnaa, ja käyttäneet eräitä muita kemikaaleja, ovat he jälleen omia, tuntunoloisia itsiään. Jos Jackson eläisi, alkaisi hän jo tässä vaiheessa kouria muniaan, ja nytkähdellä, ja Madonna pruukaisi heittää lattialla ainaista kyykkyjumppaansa. Suihkusta tultuaan Bowie ehkä hypähtää muutaman loikan laajassa olohuoneessaan, kun se on muillakin tapana, ja nauttii sitten viskistävät tötsyt yhdessä huonepalvelijansa kanssa. No niin. Tämä Bowie on alunperin kuitenkin lähinnä työväentaustan omaava englantilainen laulaja, ja lauluntekijä. Hänen tuotantonsa on tavattoman laaja - joskin minun mielestäni epätasainen. Mutta mistä tämä tällainen taiteilijanimi? Mies olisi kai muuten tyytynytkin oikeaan nimeensä, mutta laulajanuran alkuaikoina ihmiset sekoittivat hänet usein The Monkees -yhtyeen apinamaiseen jäseneen, Davy Jonesiin, joten hän päätti muuttaa nimensä. Nykyäänhän sekoittumisen vaaraa tuskin olisikaan, sillä tuskin ihmiset edes tietävät kuka tuo mainittu The Monkees -yhtye olikaan, tai kuka oli tämä Davy Jones, jolla oli hetkensä kauan sitten. Bändihän oli eräänlainen, sangen huvittava amerikkalaisten The Beatles -yhtyeen matkintayritys, ja huvittavinta siinä oli se, että siinä oli varsinaiset soittajat erikseen, ja heitä ei koskaan nähty sarjassa, tai ylipäätään missään. Minusta Bowien musiikillinen tuotanto on hieman mahtipontista, ja teatraalista, mutta ymmärrän sen kuuluvan osana hänen luonteeseensa, ja kuuluvan osana varieteetaiteen olemukseen. Minusta hänen Bertolt Brecht -tulkintansa, sekä Heroes -biisinsä ovat erittäin onnistuneita. Olisi aika vaikeaa nähdä Bahnhofin kamaa vetävissä lapsissa mintään sankarillista, ellei asiaa ryyditettäisi Heroes-Helden -biisillä, ja ilman, että näitä kuvattaisiin kirmailemassa katoilla ja kellareissa. Se on kai sitä vapautta sitten. Minusta Bowie onkin aina ollut enemmänkin varieteetaitelijan oloinen artisti, ja varmaankin hänellä on ihan oikeastikin näyttelijänlahjojakin - onhan hän näytellyt lukuisissa elokuvissakin, joista olen nähnyt ainakin pari. Mutta takaisin menneisyyteen. Sivunmennen wittgensteinilaisittain sanottuna: on varsin kummallista, että kun aikanaan kerroin taistolaisystävilleni Jyväskylässä kuuntelevani tätä artistia, he suhtautuivat Bowieen varsin väheksyen, ja pitivät tätä kapitalismin mädännäisyyden symbolina. Mutta taistolaisetpa tiesivätkin kaikki, sillä heidän täytyi astua johtoon. Monet astuivatkin, kuten eräs naispuolinen, tanakkajalkainen teatterinjohtaja, ja muuan höpelö ja säälittävä mies, joka pankkinsakin myi, ja maataloustukia nosteli, ja ampuu kesän syötettyjä sorsia piilokojusta pellolle. Miekkonen oli ollut mainittuja maataoustukia julkisesti kiihkeästi tuomitsemassa. Ristiriitaisuus omassa toiminnassa, tai lausunnoissa ei näitä vempuloita juurikaan haittaa. Nykyajan kartanonherra ei näet piittaa mitä rahvas heistä ajattelee, koska mitäpä nämä hänelle mahtaisivat. Paitsi tietenkin kuolema, ja sitä tämäkään kaveri ei kykene välttämään vaikka kuinka latoisi valuuttaa pöytään. No, taistolaistoverit olisivat varmaankin muuttaneet asennoitumistaan jos olisivat tienneet Bowien työläistaustasta. Varsin äkkiä he olisivat löytäneet hänen biiseistään salattuja merkityksiä, ja nostaaneet hänet jonkinlaiseksi työväenluokan sankariksi (working class hero), mikä hän tietyssä mielessä olikin. Varsin monet hänen aikansa rockmuusikot nimittäin omasivat samanlaisen taustan, ja rock olikin heille lähes ainut tie sosiaaliseen nousuun englantilaisessa, sangen patavanhoillisessa yhteiskunnassa. Tilane on lähes sama kuin suomalaisen Nightwish -yhtyeen kohdalla, jonka jäsenet ovat kotoisin jostakin Kiteen synkiltä korpimailta, jossa paljon on tiputettu pontikkaa. Tosin hekin lienevät niin kutsuttuja herrojen pentuja, kuten monet niistä, jotka velttoilevat aikansa erilaisten barrikaadien tuntumassa, ja sitten asettuvat kaikessa rauhassa nauttimaan rahoistaan. Nämä niin sanotut takinkääntäjän ja buntanpojat. Että oikein hurahuhhahhei. Ja jolleivät nämä aikamme ahneet veli(puoli)kullat olisikaan syntyisin juuri nimenomaan Kiteeltä, niin ymmärtänette silti yskän. Tarjolla ei ole juuri muita kanavia sosiaaliseen kohoamiseen kuin musiikki ja kulttuuri. Nämä meidän armaan isänmaamme lapsipuolet ja velipuolikuut.
David Jones, better known by the artist name David Bowie, had a labour background in England. His parents were labourers. The quality of his musical works vary a lot but most of his songs are still relatively good, and I have always liked them very much. He has always had an idea of something. David Jones changed his name because people were mixing him to Davy Jones who was a member of The Monkees band, which was a kind of American Beatles, but, actually, it was very ordinary band. Nowadays nobody remembers, or cares much about The Monkees, whaever it was. I consider David Bowie as a varietee artist, and as an actor, and he has always been for poor people - thanks to his labour background. No wonder that he has sung e.g. Bertolt Brecht's texts in Germany, and that his Heroes song belonged to a movie who dealed with drug use of childs. Bowie has always had a message. A kind, and I can still remember when I used to listen to his music at 70's, and most of my socialist friends considered Bowie as a bad fruit of capitalism. They just didn't understand Bowies' lyrics at all but saw only his glittering cloths, and also the shining faces of glam rock. Bowie was still a kind of working class hero, as John Lennon, for expample, and many, many others. They all got an opportunity to get better social status with their music, but they got also a possibility to send important messages with it, and it was rockn' roll who gave them all of that. I have made Finnish translation to this song, because I didn't know if there was any before. Maybe, or maybe not, but I can just hope that I have got something from those original lyrics made by Bowie.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP a6210.sc, Windows Vista Premium, SB Audicy Player, CoolEdit Pro 2.0, and Audacity