Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Katsoo kuin piru Jeltin Mikkoo aidan
takaa
Täällä pohjan tähden alla (Väinö
Linna)
Tietoa on monenlaista, kuten koskien kysmystä, keitä tuolla ulkona oikeastaan on – ja kuten tiedämme, totuus löytyy sieltä. Kun totuus aikanaan selviää, asetumme lopullisesti omalle, vähäiselle paikallemme universumin kehityshistoriassa. Me emme ole edes mielenkiintoinen laji, ja olemme perineet apinamaisilta esi-isiltämme vain agressiivisen käyttäytymismallin, josta meidän tulisi päästä vähitellen irti. Emme voi lähteä siitä, että ottelisimme kaikkien kanssa, joita avaruuden syvyyksissä kohtaamme, koska voimme saada pahasti selkäämme. Asiat eivät todellakaan edisty vain juoksentelemalla edestakaisin jollakin metsäaukiolla, ja laahaamalla oksia simpanssiurosten tapaan, ja paukuttelemalla karahkoilla puiden runkoja. Juuri tällä tavoinhan käyttäytyvät monet valtionpäämiehet, kuten eräs italialainen, mafioson näköinen makaroonimies. Pienet miehet ovat aina olleet huvittavia! Vääränlaisine geeneinemme me suomalaisetkin olemme jatkuvasti rettelöimässä keskenämme, ja jaanaamme turhasta, ja ennenkaikkea: älykkäimmät meistä eivät johda joukkoja, vaan brutaaleimmat meistä ovat niitä sankareita. Me emme osaa käyttää hyväksemme fiksujen ihmisten vaivalla keräämää tietoa, vaikka sitä olisi runsain mitoin saatavissa, koska kovaäänisimpien totuus voittaa aina. Tällainen asennevamma ehkäisee kehitystä. Otetaanpa esimerkkejä. Muuan mies sattui keksimään kauan sitten että verenmyrkytys naisten synnytyksen yhteydessä voitiin torjua pesemällä kädet sopivalla kemikaalilla, mutta arvon kolleegat vain naureskelivat miehelle, joka lopulta töytyytettiin eukkonsa suosiollisella avustuksella hullujenhuoneelle, ja miesparka sai siellä jossakin kähinässä haavan, ja kuoli, tietenkin, verenmyrkytykseen. Onhan se tietenkin hyvä tietää, että kaiken taustalla ovat mikrobit, jotka verenkiertoon joutuessaan tappavat, mutta kyllä tämä käsienpesu ja instrumenttien kuumentamiset sun muut riittävät ongelman ratkaisemiseksi. Otetaan toinen esimerkki. Muuan merimies huomasi aikanaan, että veden kiertosuunta suppilossa vaihtui kun ylitettiin päiväntasaaja. Vaikka huomio oli täysin oikea, ja sangen yksinkertainen konsti tarkistaa kummalla puolella palloa oltiin, kesti varsin kauan ennekuin laivoilla päsmäröivät herrat hyväksyivät sen tiedoksi. Kolmantena keissinä olkoon tieto maan pallonmuotoisuudesta, joka esitettiin jo vuosisatoja sitten, ja jonka kuka tahansa voi tarkistaa sellaisena yönä, kun puolikuu paistaa (maan pallonmuotoinen varjo näet näkyy kuussa). Ennenkuin tämä hyväksyttiin virallisesti totuudeksi, kesti varsin kauan, ja sangen monia kärvennettiin roviolla kun tulivat ohimennen maininneeksi, että maapallo on nimenomaan pallo. Avaruuden muukalaiset lienevät ratkaisseet, miten poistaa viive uusien totuuksien virallistamisen tieltä – vaikka enhän minä nyt sitä tässä sano, että kaikki uudet totuudet olisivat ilman muuta maallikkojen tavoitettavissa. Esimerkkinä vaikkapa hypoteesi pimeästä aineesta, joka on hyvä olemassa, mutta jota ei voi selittää – ainakaan vielä. Jossakin saattaa silti tallustella jo joku kiroileva ja juoppo merimies, joka on tähänkin asiaan keksinyt ratkaisun. Etsikäämme siis näitä merimiehiä, ja heikkoja signaaleja noin ylipäätäänkin, niin löydämme totuudet paljon nopeammin, ja kykenemme itsekin tekemään aikamatkoja sun muita, ja liikkumaan nopeasti kaikkeudessa.
Ylläolevassa kuvassa näet nyt tässä maallenostetun laivan, jonka merikelpoisuudesta minulla ei ole tietoa. Siellä se oli jossakin Porin edustalla olevassa saaressa, ja se ei liity tähän tietojutskaan millään tavalla. Porissa oli kuvanottohetkellä meneillään porinjatsit, joita en kuitenkaan seurannut, koska en ole snobi. Kaikki soittaminen on lopultakin vain pimputtelua, ja nuotteja vain rajallinen määrä. Kaikessa rajoittuneisudessaan ihmisten luoma musiikki on perin inhimillistä. No niin. Kukaan ei myöskään soittanut jatsia kaupungilla, ja ainut havainto yhtään mistään olivat ne tavanomaiset myyntikojut, joissa myytiin sitä tavanomaista krääsää. Ruisleipää, sinihomejuustoa, limsaa, ternimaitoa, sekä viiliä-piimää-salaattia -aah – kuten Gil Hilario sanoi ylistäessään seuralehdessä suomalaista ruokaa, joka oli hänen mielestään niin hyvää. En ole seurannut jatsia muistaakseni kuin kerran Tukholman jatsiklubilla, jossa yhtye soitti sellaista neworleans -tyyppistä jatsia, tai ainakin jotakin sinne päin. Sellaista tyypillistä jatsin rumputusta. En tiedä tarkemmin kun en tarkemmin jatsia tunne. Näissä jutuissa ei pahemmin jatsista puhuta, mutta sen pahempi tosiasioille. Joku voisi kysyä (ja marmaan kysyykin) mikä minä olen arvioimaan ketään oikeaa artistia, mutta minäkin olen kuuntelija, ja aiemmin oikein innokas radionkuuntelija, vaikken lukenutkaan Radionkuuntelija -lehteä
Jos on yhtään niinku norjmaalimpi ihiminen, niin sitä niinku kammoo ommoo kouluaekoonsa. Jokkaesta on siellä jollain tavalla monoteltu piähän että kolisee. Myöhemminhä täällä nyt ei ou niin suurta merkitystä, kun yhteeiskunta ja sen kaakenkarvaset kansalaeset monottoo jatkuvalla syötöllä koaliin niiettä piänuppi rutisoo, vaekkei oes niin aiena aihettakaan. Ja jos koulussa vielä oppiskin jottaen hyövyllistä, tae asijallista asijoo, mutta kun se on voan sitä rivviinpannoo ja ykskaslukkuu ja iänikkuistae leuvanvettoo rekkilöellä, tae sitten suap kirjottoo sattaan kertaan unohtuneita ruottinsanoja, tai lukkee ehtoloihin kesäkauvet. Mitäpäs sitä oes hättee jos oeskin pinko, joka lukkoo yökauvet ettei vuan saeis kahdeksikkoo matikankokkeista, kun se tuasj meikäläesellä olj vuan turhanaekasena huaveena. Toesaalta nämä pinkot olj jo pienestä pittäen sellaisia selipaattiimmeisiä, jotka ei esjmerkiksi naesista ymmärtäneet yhtään mittään, eikä senvertoo minkään nuoaren vertterin kärsimyksistä.
Erityisinhvoo se on sehhii, että tietee asioesta vähän enemmän kun nuo muut, ja ettäe on vähän niinku nurkan takkoo tiatonsa suaneena. Lapin noijat on näestä paarraempija, taie sitten kaekenmualiman tietäjät, ja muut suntiot. Parasta oes tietenniin se että olis mukana kaekessa tapahtumisessa ite kokijana, eli phoktrina, niinkun hintut tappaelivat ennevanhaan sanoa. On niilläe muitahhii sanoja kuten vaekkapa ahimsa, joka tarkottoo sitä ettei sitä sua toesia tappoo. Jotkut suotattelivat juomavetensäkin ohkasen harsokankaan läpi etei oes ees vanhinkossa tullunna tappaneeksi ketteen.
Raahan saeraala on ennekaekkee yks jumalanhylykeemä paekka muan piällä, jossa asu enstekseen noita kivikauven ihmisiä jiäkauven jäläkeen, ja sitten muajusseja pienine mualäntteineen. Sitten siellä olj jonkin aekoo kylypylä rikkaeta ryssijä varten, ja kun lykypylä sitten palo, niin sen aluveet ja jäläjelle jiäneet rakennukset osti kuntainliitto, joka rakensi paekalle mieljsairaalan. Saieraalassa harjotetaan ennekaekkee täätäntöönpanovaltoo – eli hullujen pitämistä piäasiassa telekijen takana - kun ne joku mieltaatiliäkärj on ne ensin miäritelly poekkeeviksi, ja ouvosti käättäytyviksi. Se, että joku on esjmerkiksi homo, ei tarkota sitä, että sillä vielläe heittäes pahasti, tae että jos joku olis sykopuatti, mutta alappas voan soarnaileen kavunkulumauksissa morraalisoarnoja, niin alkaa jo liipaesta läheltä poekkevuutta – varsinnii, jos se sanoma ihmiskunnalle puuttuu kokonaan, ja housujakkaa ei ou jalassa.
Suurija tunteita ne on ne jotka ihan pakahuttoo koko rintoo, ja suap huutamaan myähemmin onnesta niinkuin Motesty huusj Motesty Laise kirjassa Kualeman esimaku. Huusj niät kun Teve temusj Motestyn piällä ja kyllä se Tevekin siinä huusj hekuman huipussa niinkun papiaani. Voan pientä se olj Tevenkin puhinat kun niitä vertoo kirjaan Nooran kolome rakkavutta, jossa ne kokivat ruumiin ja sielun täyvellisen yhtynnän. Äetivaenoolla olj justiinsa tuo kirja kirjahyllyssä, niijen muijen kirjojen takana piilossa. Tietova on tuasj esmerkiksi atomipommin värkkääminen ja suunnittelu, mutta se suattaa hyvinnii jiähä siksi viimeseksi tiijoksi, ja senjäläkee on vuan se veepaesumus.
Päntihomma on ollunna minullahhii erreenlaesena huaveena, joka jäi tosin suavuttamatta, mutta sehhii on erreenlaesta valtoo - ihan noin ylleensä, ja erikseenkin, jos niin voan tahotte. Voesin nimittäin vuan uskotella teilleen jotahhii, jonka työs uskositta ihan iliman mittään ritiikkijä, kuten että muapallo on pyöree, vaikka se on tietennii littee, kuten hyvin tiijätte. Uskomukset ovat amerikkalaisen vilosoohvi Karles Santers Pöörssin mukkaan ihan yhtä tosia kuin tosjasiattii! Ja tosj uskomus voe ollae välleen tovempi kuin huono tosjasia, joka kuitenniin osottautuu valleeksi ajan mittaan. Jollei tätä minun mielikuvituspäntii oes ies ollu olemassa, niin ei sitte tässä yhessä mahollisessa mualimassa, ja aenae kuitenniin on totta, että kuviteltujen tosjasioien miärä on jokkaisessa mahollisessa mualimassa iärimmäesessä maksimissaan, ja aenae voi myös sannoo että vaekka ne olisivattiin silikkaa valetta, niin aenae kuitenniin jottain parempoo ja mukavampoo kun tosjasiat sinällään.
Aenae kun voan tarjoutuu tillaisuus kaevoo ojjoo ni kaeva, kaeva ihmeessä, ja niin ettäe persukset rutajoo
Geocities -palvelin ajetaan alas pikemminkin kuin arvaattekaan, sillä Microsoft on ostanyt Yahoon, joka taas lopettaa ilmaisen kotisivupalvelimen ylläpidon, ja niin on taas yksi turha sivu historiassa kirjoitettu täyteen. Taitaa olla niin, että kukaan ei enää tarjoa täysin ilmaista kotisivutilaa, ellei sitten mukaan lasketa MySpacea ja vastaavia, jotka antavat ilmaiseksi levytilaa, jos on musiikkia harrastava ihminen, jonka on onnistunut tehdä omia biisejä. Minäkin olen tehnyt useitakin musiikkisivuja, jonne olen ladannut tekeleitäni, mutta rahaahan niistä ei tule, vaikka tietynlaista mainetta niistä saakin, ja pääsee kenties hakukoneiden haarukkaankin. Sitten voikin elää eräänlaista pseudoelämää hakukoneissa, kunnes nämäkin sivut lakkautetaan. Elämä jatkuu kuitenkin lukuisissa databaseissa, kun sivuista on tehty koko ajan taltioita, koska täytyyhän netissäkin olla historiaa, jota sitten jotkut voivat tutkia. Pelastin mämä sivut siksi, että onhan niissä ainakin tämä historiallinen aspektinsa.
Aenae välliäe pittee yrittee pelastoo talteen mitä on joskus ruapustanna kun net tahtoo hävittee netistäe kaeken mitä sitä on ite tuskalla ja työlläe suanunna joskun mualimassa aekoon.Vaekka oeskiin niin, että nämähii tiijot oes vanahentuneita, niin jos voan käytetään samanlaesia konneita kun mitä ennen olj, niin täettä, täettä tavaroo so on tämähhii.
Voep tokkiisa, mutta kyllä sitä suap tyhjän pyytämättäkii.
Kurkijokj on tietynlaesta valtoo sehhii, vaekekkakii nykysellään enämpi ryssijen mieljvaltoo - kun ne niät omistavat tänäpäevänä se seuvun ja liänin jossa tiä paekka vakituisseen sijaetsoo, niin ennenvanhoon kun nykyselläännii.
Olen huomannut, että Image World -sivuni eivät enää toimi kunnolla, ja ainakaan minä en ole onnistunut soittamaan sieltä musiikkia – joten on aika pelastaa se, joka on vielä pelastettavissa. Ja soittoahan se maailma inuaa, ja jos se sitä ilmaiseksi saa, se huutaa onnesta niinkuin Modesty Blaise, joka Kuoleman esimaussa änisee Steven kynsissä. Tarjolla on kaikenlaista, kuten laulu Pierulan Armaksesta, joka on Rasalan ehtottomasti kuuluisin henkilö – joskin tahtomattaan, ja ilman, että olisi joutunut ponnistelemaan asian hyväksi millään tavalla. Tarjolla on myös laulu puusepistä, ja Launeen lähteestä, sekä laulu Tarzanista ja Akimista, jotka olivat sellaisia vahvoja miehiä.
Pierulan Armas voep ollae hyvinnii olemassa vuan suattapi olla ettei olekaan, aenakaan ennee. Pierula olj aekanaan kartano tuolla entisen Lappeen puolessa, ja Armas olj tämän kartanon isäntä. Orikinellihan se olj, ja haaveilj taeteilijan elämästä, ja ajo kerran autollaan pellollekin kun tirskutti.
Puusepät ovat puisia seppiä, ja niitä voe olla missä tahansa, mutta muasepät ovat tuasj ylleensä perräesin mualta, tae sitten kokonaan ihan muualta. Tämä laalu olj alunperin tarkotettu vaen puuseppijen liiton juhlaan viime vuossajan alakupuolella, mutta siitä tuljkii sittemmin suosittu senajan iskelmä.
Laaneen lähteestä ne kaekki suuret tejot ovat perräesin, mutta ei sen sen veet ihan ikiaekoja ou virrannu, ei aenakaan jiäkauvella, jollon teällä ei virrannu mikkään. Aekanaan tämä olj voan eräs mainosrenkutus, jossa maenostettiin olutta, ja kehuttiin, että se oli tehty Laaneen lähteen vejestä.
Leikitääks Tartsanii ja Akimii – Mitäs ne on – No, ne on sellasii vahvoi miehii. Näinhän se sano aekanaan yksi Timppa Raahan saeraalasta, ja varmaannii sentakija ettei sillä ollut issee, joka olj lähtennä omille teilleen kun Timppa synty, tae aiemminkii. Timppa olj avvainlapsi, niinkuin sitä sanottiin. En tunne niät yksityiskohtia tuosta tarinasta, mutta laalun tein silti. Timpalla olj myös nuresta pittäen kytö naesiin, ja sen kaverit sanoikin sitä seikiksi. Aena si olj niijen tisseissä kiinni, jos niillä sattu sellaiset olemaan.