Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon Serverimaailma kotisivun etusivulle - Click this link to Return back to the main page of Timos' Serverimaailma homepage

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon musiikkikokoelmaan - Click this link to Return back to Timos' Music Collection

Timon akustisten laulujen ja videoiden kokoelma - Timo's collection of his acoustic videos and music

Olen hieman typistänyt tämän sivun antia, koska vastaavia esityksiä on löydettävissä esimerkiksi YouTubessa, jonne olen keskittänyt huomattavassa määrin musiikillista tarjontaani. Jotakin kotoperäistä täytyy kuitenkin jättää, ja nämä ovat täällä yhtä kauan kun olen maksamassa vuotuista palvelinmaksua. Täällä on edelleen tarjolla omatekoisen musiikkini musiikkitiedostoja raskaammassa (320 kbps MP3) ja kevyemmässä (AAC) muodossa, sekä WMA -muodossa. Näistä tiedostoformaateista AAC soveltuu ainakin vanhempiin Nokia-puhelimiin sellaisenaan, jos se nyt jotakuta kiinnostaisi. Puhelinten äänentoisto ei ole ihan hifiä, joten näistä jää paljon kuulematta. Millään audioformaatilla ei ole yhteyttä koettuun kuulovaikutelmaan. Olen tehnyt useimmat tässä tarjolla olevista biiseistä hyvillä, ulkoisilla laitteilla, joissa kohina, viive, tai huojunta eivät ole ongelmia. Jos nämä siitä huomitatta tuntuvat kohisevan liikaa, on vika laitteissasi. Kaikki musiikki kuulostaa niillä huonolta. Mutta sitten itse asiaan. Termiä akustinen pitää tässä ymmärtää laajasti, vaikka olenkin ympännyt tähän juttuun sähkökitaralla soittamiani tekeleitä. Akustista sähkökitaralla säestäminen on tässä sikäli etten ole käyttänyt mitään trikkejä, ja koska olen soittanut sitä samaan tapaan kun olen näpelöinyt jo vuosia akustista kitaraani. Luulisin, että soittoni kuulostaa samantapaiselta olipa sylissäni sitten akustinen reikärämpytin tai lankkumainen sähkökitara. Molempia soitettaessa tarvitaan kuvassa näkyvää äänirautaa, mutta viina ei ole ainakaan minun kohdallani enää tarpeen, vaikka monet ammattisoittajista ja laulajista ovatkin puhkijuoppoja. Tietenkään nämä laulut eivät ole kovinkaan kummoisia, noin korkeamusiikillisessa mielessä, mutta ei niiden tarvitse sitä ollakaan. Tärkeintä niissä on ilmaista jotakin tunnelmaa, ja tehdä se niin, että ulkomaalaisetkin ymmärtävät. Toisaalta nämä esitykset ovat teknisessä mielessä parempia kuin mihin olen aiemmin kyennyt. Vuosikausien ajan olen käyttänyt vain halpoja äänikortteja, ja kympin nappimikrofoneja – ja niillä nyt ei voi tehdä kunnon äänityksiä. Enne tietokoneaikaa käyttämilläni kasettimankoilla sai aikaan tähän nähden jopa loistavia nauhoituksia, ja vaikka ihan kaikkea ei tullutkaan nauhoituksiin mukaan, ovat ne omassa lajissaan tasapainoisia. Noihin aikoihin kaupoissa oli saatavana kunnon mikkejä, kun taas nykyaikaisessa atk-myymälässä on tarjolla vain kuttaperkkaa. Tietenkin nykyään tarjolla olevat huippunauhoittimet ovat kokonaan oma lukunsa, joten ainakaan mahdollinen kansainvälinen menestys ei ole enää tekniikasta kiinni. Kalliit laitteet ovat ainakin toistaiseksi minun ulottumatomissani.

Säköakustista musiikintynkää

Hankin elämäni ensimmäisen sähkökitaran joitakin kymmeniä kuukausia sitten kun sain sen satasella. Kitara muistuttaa kaikkein eniten kuvassa näkyvää soitinta, mutta minä ostin sen ”käytettynä”, mikä tarkoittaa sitä, ettei se hemmo, jolle peli ostettiin, jaksanutkaan sitten innostua soitintaa näpelöimään. Olin näet perin kyllästynyt kaupunkiasunnossani siihen, että aina joku paukutti seinää jossakin, tai sitten porasi äkisti iskuporakoneellaan, ja pilasi samalla akustiset live-äänitykseni. Isossa kerrostalossa on aina menossa joku saatanan remontti, ja kun yksi lopettaa, niin toinen aloittaa. Paukutusta ja porruuta piisaa! Tai sitten joku vinguttaa selloa, tai ihmiset päästelevät kukin omanlaistaan möykkää. Ei niille tule mieleen, että joku saattaa tarvita jonkinsortin hiljaisuutta tuottaakseen toisille musiikkia ja hyvää mieltä. Joku saattaa sanoa, että mikset muuta omakotitaloon! Millä rahalla? Muistan kun olin vielä nuori, en ajatellut koskaan naapureita, tai heidän yöuniaan, ja paukuttelin itsekin surutta jalalla tahtia. Nykyisellään soittamiseni on melko eleetöntä, ja olen tavattoman onnellinen siitä, että kykenen ylipäätään vielä soittamaan, kun niin monet ovat joutuneet luopumaan rakkaasta harrastuksestaan. Lauluääntähän minulla riittäisi vaikka kuoroon, joissa olen joutunut laulamaan aina bassoa, kun niitä on tietyntyyppisissä kuoroissa vähän. Hieman treenattuani ääneni on myös erittäin kuuluva, mutta kun en tätäkään volyymia missään tarvitse. Minulla on oikeastaan kaksi lauluääntä, eli se korkeampi, ja se matala. Mikrofonilaulamisessa ei tarvitse suuria volyymejä, ja siksi laulamiseni näissäkin biiseissä on varsin hillittyä, ja asettuu valitettavasti kahden äänialueeni välimaastoon. Silloin kun minulla vielä oli papukaijoja, antoivat ne tekemiini äänitteisiin oman osuutensa, koska ne käsittivät laulamiseni niin, että se oli käsky heillekin laulaa. Papukaija on älykäs ja sosiaalinen eläin. Nykyisin äänityksiini tulee mukaan tulee korkeintaan koiran ulahtelua, satunnaisia pieraisuja - ja muuta äännähtelyä. Sähkökitaran ääneen kun ei tule mukaan mitään ylimääräistä, ja mikrofonikin on sellainen, ettei se kerää juurikaan ympäristön melua. Maalla tilanne on toinen, sillä siellä häiriöäänet pystyy hyvin minimoimaan, ja ainakaan ympäristöstä johtuvista syistä äänitteistä ei tule kelvottomia, vaan vika on itse biisissä. Se ei vain jaksa nousta lentoon, ja asiaa eivät paranna erilaiset trikit ja tehosteet. Olen siis oikeastaan erittäin tyytyväinen, vaikka moni asia vituttaakin.

Aunen parlialilei

MP4 video (640x360)

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi Aunen parlialilei - videon MP4 videoformaatissa

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin pakatun laulun Aunen parlialilei -Click this link to download and play a song Aunen parlialilei in 320 kbps MP3 format

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun Aunen parlialilei -Click this link to download and play a song Aunen parlialilei in WMA format

Äänitin tämän nyt uudelleen, ja käytin GARAGEBAND -ohjelmaa luodakseni haluamani äänimaiseman. Lauluni on saanut innoituksensa Väinö Linnan teoksesta Täällä pohjan tähden alla, jossa kuvataan hämäläiskylää, jossa (muiden suomalaisten kylien tapaan) asuskelee muuan nainen, joka on antelias, ja jota kylän miehet käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Teoksen nuorenmiehenpuolikkaat, Akseli ja Osku, kävivät vuoroon intiimissä tapaamisessa Leppäsen Aunen luona, ja Akseli erityisesti Leppäsen saunassa. Parraastansa! Kuvassa Akseli ja Aune ovat ryhtymässä lähinkontaktiin. On muuten kummallista, että google löytää runsaasti kuvia vain uudemmasta pohjantähden elokuvasta, muttei vanhemmasta, jossa on se ainut oikea (kaahattava) Leppäsen Aune. Ajatelkaa: tuollaisissa paikoissa nuoriso koki ennenvanhaan ensimmäisiä lemmenhetkiään – nokisessa saunassa, ja vielä usein talvisyännä. Kerran, Akselin käydessä tällaisessa miitingissä kyseisessä paikassa, Aune alkoi hyräillä jotakin parlialileitä, ja puheli, ettei olisi uskonut, että hänestä ja Akselista tulisi joskus pari, jolloin Akseli yritti siirtää puheenaihetta väljemmille vesille, koska ei ollut Aunen kanssa kuin vain siitä yhdestä syystä. Aune kun näet oli sellainen ihminen, jollaisia kaikki vähääkään mieskuntoiset kylämiehet ja pojat käyttivät hyväkseen, mutta joiden kanssa kukaan ei edes aikonut naimisiin. Vähän niinkuin Kiiskin Liena Pierulan Armaksen kotikylässä! Laulussa on säe, jossa sanotaan ”isältä poikaan”, jolla viitataan siihen, että sekä Akseli – että hänen poikansa Vilho könysivät Aunen kanssa. Mutta kyllähän koko kylän miespuolinen väestö hyödynsi tätä luonnonvaraa, että ei sen puoleen. Aune sai pojankin, Valtun, jonka isäksi arvuuteltiin kylänmiehiä. Mahdollisia isäkandidaatteja oli useitakin, kuten Tiihami, ja Pappilan Ilmari, mutta yhtä todennäköisiä olivat myös Akseli ja Osku. Toisaalta: jos heidän aikanaan olisi ollut käytössä tarvittavat geenitestit, olisi Pohjantähdestä tullut paljon suppeampi – puhumattakaan siitä, että jokaisella olisi ollut kännykkä! Joku olisi saattanut vääntyä keäyönä saunan ikkunan taa, ja ottanut selfiekuvan, jossa olisi näkynyt kuvan ottaja, sekä tietenkin Akseli ja Aune – täydessä työn touhussa. Perinnöllisyystesti olisi ilman muuta merkinnut sitä, että Oskun äidin ei olisi tarvinnut vääntyä pimeässä ja sateessa Leppäsille tivaamaan Oskun mahdollista isyyttä. Hyvä kysymys on, miksei se mennyt päivällä, mutta tosiaan: kaikki kyläläiset olisivat sen nähneet ja vetäneet omia johtopäätöksiään. Jaa-a, Osku se siis oli!

Riemujoika

MP4 video (640x480)

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi Riemujoika -videon MP4 -formaatissa

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Riemujoika -Click this link to download and play a song Riemujoika in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun Riemujoika -Click this link to download and play a song Riemujoika in WMA format

Riemujoika on kaikkein ensimmäisiä koskaan ”säveltämiäni” biisejä, ja ajoittuu ensimmäisiin Lapinmatkoihini 80-luvulla. Kuvassa istuskelen Saariselällä pienen nuotion edessä, vaikka yleensä lantalainen tekee siellä suuren nuotion, ja istuu kauempana. Taustalla näkyy kelo, josta nuotion puut eivät kuitenkaan ole peräisin, vaikka niistä lähteekin tervaksen savu. Luulisin, että muut patikoijat eivät ole olleet yhtä hienotunteisia, ja kuvan metsistä on turhanaikaista edes hakea kaatuneita keloja. Noihin aikoihin radiossa esiintyi usein Nils-Aslak Valkeapää, joka oli tehnyt joikasta eräänlaista iskelmällistä humppaa. Varsinaisesti joikainnostukseni ajoittuu ajankohtaan jolloin tein joitakin vaellusretkiä Lappiin Saariselän alueelle. Kummallista kyllä: en koskaan kokenut mitään syvällis-mystistä noilla Lapinmatkoillani, mutta sitä enemmän kärsin hiertymistä ja nivelvammoista. Varsin usein liikkasin vaivalloisesti ne viimeiset tuskan kilometrit, ja päällimmäisenä kokemuksena oli voimakas kipu. Sittemmin selvisi syy vaivoihin, sillä olin poikasena lyönyt plveeni kirveellä, jolloin sieltä oli lohjennut luunpalanen, joka sittemmin koteloitui, mutta vaivasi aina kun polvea joutui rasittamaan. Myöhemmin luunpalanen poistettiin tähystysleikkauksessa, koska polvi meni lopulta pahasti jumiin. Hengästymiseni kiipeämisten yhteydessä johtui taas astmataipumuksestani, ja siitä vaivasta en ole päässyt eroon minkäänlaisella harjoittelulla. En yksinkertaisesti pysty minkäänlaisiin huippusuorituksiin, jos niissä tarvitaan hengitystä ja voimakasta hapenottoa. Mutta mitä muutakaan Lapissa oli tarjolla kuin rehkimistä? - Jatkuvaa savunkatkun hengittelyä ruokailutauoilla ja iltaisin. Ne niin kutsutut ”maisemat” avautuivat silmien eteen lennossa ylitettäessä jotakin tunturia, ja tämä esteettinen kokemus kesti vain muutaman kymmenen sekuntia – ja senjälkeen olikin taas kilometritolkulla pusikkoa ja kivikkoa – ja hyttysiä. Olisin niin toivonut näiltä retkiltä kiireetöntä ja rauhallista, tukivaa vaeltelua, jossa tehty matka olisi ollut lyhyt, mutta kuhkailu ja kaikenlainen kahkailu olisi kestänyt parikin viikkoa. Toivoin mukavia keskusteluja iltanuotiolla, ja mielellään hieman kepeää filosofointia. Valitettavasti toiveeni ei toteutunut, sillä kaveriksi sattui vapaauskonnollishenkinen tiukkapipo, joka ei kyennyt puhumaan varsinkaan omista asioistaan ja ongelmistaan mitään, ja joka söi koko ajan rauhoittavia, ja kävi jatkuvasti psykoterapiassa. Minä olin sen mielestä se kaikkein suurin syntinen, jota piti koko ajan käännyttää. Sen viheliäisen elämän suurin ongelma oli se, että se halusi niin mielellään ajaa nopealla Jaguarilla, mutta joutui tyytymään kaikessa pelkkään Ladaan. Se ei ymmärtänyt, että sen tavoittelema nopea ja kiihkeä elämä olisi vaatinut tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia, ja että kaikesta joutuu aina maksamaan melko korkean hinnan. No, ei tämä mitään! Näitähän piisaa! Mutta silti: mielikuva väkäleukaisista lapinukoista istumassa puun juurella ja känäjämässä hampaattomista suistaan joikaa ei jätä minua rauhaan. Mutta se haavekuva jäi tavoittamatta että olisi koskaan näillä lapinretkillä tavoittanut jotakin ikiaikaista, ja palannut esi-isien mystiseen maailmaan. Jollei ole käytettävissä kunnollisia soittimia, ja ainut tarjolla oleva helistin on lappilainen nahkarumpu, ymmärtää, ettei se musiikkikaan voi kovinkaan kummoista olla.

Aalstaarpanti (AUDIO ja VIDEO)

MP4 video (640x480)

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi Aalstaarspanti SlideShow videon MP4 videoformaatissa

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Aalstaarpanti -Click this link to download and play a song Aalstaarpanti in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA formaattiin pakatun laulun Aalstaarpanti -Click this link to download and play a song Aalstaarpanti in WMA format

Tämä laulu on kertomus bändistä, jota ei koskaan ollut, ja joka jäi kokonaan toteutumatta. Täsä syystä ylläolevassa kuvassa on sekä nuori – että vanhempi taiteilija ympättynä samaan kuvaan. No mutta asiaan sitten. Valitettavasti olen koko elämäni ollut asynkronisessa suhteessa esimerkiksi musiikkiin, ja niinpä on tullut tavaksi koostaa yhtyeitä ilman minua, tai jopa niin, ettei minusta tiedetty (tai välitetty) mitään. Olen kulkenut toisia polkuja, niin sanoakseni. Tutustuin, toki, useisiinkin ihmisiin elämäni varrella, joista jotkut soittelivat erilaisia instrumentteja, mutta he ilmeisestikin tapasivat minua parempia muusikkoja, tai heillä ei ollut aikomustakaan antautua muusikon uralle – kuten ei muuten minullakaan. Osa heistä oli lisäksi ihan tavan rämpyttelijöitä, ja eräskin hemmo, josta tuli myöhemmin toimittaja, oli nuorukaisena soittavinaan saksofonia, mutta ei tosiasiassa edennyt koskaan sen hallinassa alkeita pidemmälle. Olihan se tosin komeaa olla ainakin soittavinaan. Myöhemmin siitä tuli radiotoimittaja, ja se teki meikäläisestä ihan oikean ohjelmankin, joka esitettiin yleisradiossa. Oli myös muutamia, jotka veivasivat tuntikausia esimerkiksi kitaraa, tai harrastivat ainakin omasta mielestään sitä parempaa musiikkia. Heistä kaikista olisi varmaankin saanut hyvän bändin vain valitsemalla yhtyeen jäsenet eri aikakausilta, ja siksi puhunkin tässä biisissä All Stars Bandista. Laulussa puhutaan myös ”Rauhan käntystä”, jolla viittaan pullaan, jota annettiin ilmaiseksi aikanaan esimerkiksi Rauhan sairaalan puutarhaharjoittelijoille. Se oli sellaista oikeata junttapullaa. Laulussa puhutaan myös Veskusta, joka sanoo ”aska”. Mitä ihmettä? No, tällä viitataan erääseen Vesa-Matti Loirin sketsiin, jossa tämä kuolemaantuomittuna saa viimeisenä toiveenaan esittää teloituskomppanian päällikölle pari kysymystä, ja niinpä hän pyytääkin tätä sanomaan ”aska” -johon luonnollisena jatkona kuuluu: ”housuissas on iso...” - mutta tätä Vesku ei saa sanottua, ja näyttää tukehtuvan, ja säästyy samalla koko teloitukselta. Se on niin sanottu hyvä huono vitsi – kuten sekin, jossa Spede laulaa jotakin möreällä äänellä, ja paikalle hipsii Simo, jonka ääni on kimakka. Käy ilmi, että Simo on pudonnut jossakin vaiheessa elämäänsä pyörön tangolle, jonka seurauksena hänestä tuli tenori. Miehet podiskelivat, että jos putoaa tangolle vain toiselta jalalta, nousee ääni oktaavin, ja jos putoaa molemmilta jaloilta, nousu on kaksi oktaavia. Eikös vaan ollut tämäkin erittäin hyvä huono vitsi?

Muistakkos sen Rauhan kylpylän (AUDIO ja VIDEO)

MP4 Video (640x480)

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi MP4 videon Muistakkos sen Rauhan kylpylän

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Muistakkos sen Rauhan kylpylän -Click this link to download and play a song Muistakkos sen Rauhan kylpylän in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun Muistakkos sen Rauhan kylpylän -Click this link to download and play a song Muistakkos sen Rauhan kylpylän in WMA format

Ennenkuin Rauhaan rakennettiiin mielisairaala, oli alueella useiden vuosikymmenten ajan kylpylä. Kuvassa näkyy kylpylänaikainen Seurala sisältä. Siellä oli konsertteja ja tansseja, ja siellä myös vietettiin monet Rauhan sairaalan pikkujoulut, ja myöhemmin nulkkipoikina siellä pelattiin pöytälätkäpeliä seurakunnan masinoiman poikakerhon kapeissa puitteissa. Salin sisustus säilytettiin ennallaan, kunnes Seurala lopulta purettiin. Muistan, kun jouduimme evakkoon remontin takia tuon rakennuksen yläkertaan, ja kävin joitakin kertoja harjoittelemassa pianonsoittoa juuri tuossa salissa olevalla pianolla. Jos nyt kylpylästä puhutaan, niin se oli aikanaan erittäin moderni, sillä siellä oli esimerkiksi sähkövalo, ja monia senajan nykyajan vempaimia. Kylpylänaikaiset rakennukset olivat tyylikkäitä, ja kun paikka muutettiin sairaalaksi, vanhat pytingit purettiin. Aivan samoin on käymässä nytkin, kun alueelle on jo suurelta osin rakennettu uusi, uljas kylpylä rahakkaita ja maksukykyisiä varten. Entiseen tapaan kaikki vanha revittiin taas alas, ja jollei vanhaa ole erikseen, ja tiukasti suojeltu, saa se mennä. Niinhän se kävi kun entisen kylpylän tilalle rakennettiin aikanaan Rauhan sairaala. Tein tämän laulun siksi, että en ole koskaan kuullut paikkaan liittyneitä vanhoja laulunrenkutuksia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Rauha on renkutuksensa ansainnut. Olen joskus miettinyt, että samankaltaista vanhan hävittämistä ja uuden rakentamista tapahtuu myös nykyaikaisissa kaupungeissa, ja ihmiset menettävät tutut kotikontunsa, kun grynderit mellastavat, ja rakentavat uutta, mutta niille jää sentää kaupunki, ja ei siellä ihan kaikkea revitä. Hävitys on paikallinen. Rauhan tapauksessa entisestä ei jätetä mitään jäljelle, ja suurimmalla osalla entisistä Rauhan asukkaista ei olisi edes varaa viettää lomiaan uudessa, kalliissa kylpylässä. Toisaalta tämä vanharauhalaisten joukko harvenee nopeaa tahtia, kun ikää kertyy, ja pian ei ole jäljellä ainutakaan joka ruikuttaisi lapsuuden maisemien perään, tai kookoontuisi muistelemaan menneitä yhdessä muiden entisten Rauhan nuorten kanssa, jotka muistavat kaiken väärin. Mutta tämä tekemäni ralli saattaa jäädä jäljelle jonnekin netin uumeniin, ja putkahtaa sieltä uutena, kun on tullu aika Väinämöisen palata takaisin pelastamaan kansansa. Kopharju entistetään, ja vesitorni rakennetaan uudelleen, ja rantaan kaikille vapaassa käytössä oleva rantasauna. Rauha palaa jälleen, oltuaan poissa ehkä liiankin kauan.

En oppint' mittää koulussa (AUDIO ja VIDEO)

MP4 Video (640x480)

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi SlideShow videon En oppint' mittää koulussa MP4 videoformaatissa

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun En oppint' mittää koulussa -Click this link to download and play a song En oppint' mittää koulussa in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun En oppint' mittää koulussa -Click this link to download and play a song En oppint' mittää in WMA format

Kun mietin tässä päivänä muutamana niitä moninaisia kouluja ja opistoja joita olen käynyt, huomasin, että olen itse asiassa unohtanut oppimani asiat niin, etten enää läpäisisi montaakaan tutkintoa. Jo nykyisessä peruskoulussakin minulla olisi vaikeuksia. Onneksi olen aina suuntautunut elämään humanistina, ja painottanut erilaisia ihmistieteitä, ja lukenut maailmankirjallisuudenkin ainakin kerran läpi, ja kerrannut oppimaani ja lukemaani. Näin minulle on kertynyt sivistys, joka ei ole riippuvainen esimerkisi yliopisto-opetuksesta, tai jostakin muuta, vaan siitä, mitä elämässä on tullut vastaan. Voin toki sanoa, eräässä mielessä, että en ole käymissäni kouluissa oppinut mitään. Olen adoptoinut Pentti Saarikosken näkemyksen elämästä, jonka hän aikanaan kiteytti oman kansakoulunsa rihvelitauluun, kun opettaja kysyi, miksei Pentti pysynyt koulun alueella. Itse täydentäisin Pentin oivallusta kirjoituksella: Jollen kulkisi missä kuljen, missä minä sitten kulkisin? Tämän kömpelön vitsin ja aasinsillan kautta voittekin siirtyä nauttimaan oivallukseni syvyydestä, niinkuin se kaikessa kaikkeudessaan meille ilmenee, ja niin se sitten on täytetty. B-men!

Suomenniemi

MP4 Video (640x480)

Klikkaa tästä ladataksesi ja katsoaksesi SlideShow videon Suomenniemi MP4 videoformaatissa

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Suomenniemi -Click this link to download and play a song Suomenniemi in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun Suomenniemi -Click this link to download and play a song Suomenniemi in WMA - format

Suomenniemi on vain eräs paikka Mikkelin ja Lappeenrannan puilivälin tienoilla, jossa linja-auto aikanaan pysähtyi, ja jossa oli sellainen vanhanajan baari kaikkine tykötarpeineen, ja pari pakollista ukkoa ykköskaljaa lonottamassa. Entisaikoina linkkarit pysähtyivät tuollaisiin paikkoihin pariksikymmeneksi minuutiksi, ja sinä aikana ehti sut-sut imaista kupillisen eilisen makuista sumppia, ja hotkaista jo pahoin kuivettuneen munkin. Kuvassa näkyy Suomenniemen nuorisoseurojentalo, joka seisoo paikoillaan viimeisenämohikaanina. Suomenniemen kuntaa ei enää ole olemassa, vaan se on liitetty osaksi ”suurempaa yksikköä”. Kuvitellaan, että näin voitaisiin säästää rahaa, mutta eihän se mahdollinen velka siitä mihinkään katoa, eikä elinkeinorakenne muutu vastaamaan todellisia olosuhteita. Rahaa vain lakaistaan maton alle, ja saadaan taas kaikki näyttämään hyvältä.

Vittumaisenojalla

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Vittumaisenojalle -Click this link to download and play a song Vittumaisenojalle in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun Vittumaisenojalle -Click this link to download and play a song Vittumaisenojalle in WMA format

Nimenä Vittumaisenoja viittaa pohjoiseen, ja on hyvinkin mahdollista, että siellä olisi epävirallisessa käytössä joku tämänniminen paikka. Kuvassa näkyy Vittukeinon Peskihaaran alue. Kamalaa, kamalaa! Vaikka onhan noita, omituisia paikannimiä pitkin Suomea: On Alastomansaari, Hevonperseenmäki, Hevonperseenmutka, Hevonpierettämä, Hevonvitunsuo, Perseenpaistama, Perseenvuori, Pillupuro, Vellinsärpimänoja, Vittuoja, ja Vonkausmutka – vain joitakin mainitakseni. Mutta Vittumaisenojaa ei karttahaulla löydy, kuten ei myöskään Hevosperseenlahtea. Ne lienevät osa paikannimiin liityviä legendoja. Vittumaisenoja liittyy Arto Paasilinnan teokseen Jäniksen vuosi, ja koska kirjan tekijä oli kotoisin pohjoisesta, luulisi hänen ainakin paikannimet tunteneen.

Vessaan päin

AUDIO 320 kbps MP3 ja AAC

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Vessaan päin -Click this link to download and play a song Vessaan päin in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi AAC formaattiin (LO-FI) pakatun laulun Vessaan päin -Click this link to download and play a song Vessaan päin in AAC format (LO-FI)

Tein tämän laulun toimiessani aikanaan koti-isänä, sillä lastenlauluista oli huutavan kova puute, ja tämä riittikin pahimpiin nälän tuskiin. Televisiossa oli tarjolla vain taistelulauluja, joita lauaessa seisottiin jalat tanassa, ja katsottiin tuimina viiston ylöspäin. Rehellisiä ja sukoilemattomia lauluja ei soitettu radiossa. Lastentarhalaulut olivat kaikki sellaisia ryhmälauluja, ja kaikkia pentuja koetettiin sovittaa ryhmäopetuksen muottiin. Lauluni Vessaan päin olisi koettu pyhänhäväistykseksi, sillä siinä ei ollut sanomaa, ja paskiksesta ei toki sopimut laulaa – edes kotona. Jokunen sana kuitenkin laulun taustoista. Muistaakseni näin jossakin pilapiirroksen (todennäköisesti Karin tekemä), jossa jonkun järven rantaan oli pykätty puusee, ja siellä istui mies iltapaskalla, ja ihaili avoimesta ovesta ilta-aurinkoa. Sellainen paimenidylli, tiedättehän, ja sen päätteeksi sopikin päästää päräjävä lähtöpieru, ja ojustaa vaappuen asuinrakennukselle koisimaan. Siinä on mielestäni sanomaa tarpeeksi ihan kenelle tahansa. Ylläolevassa kuvassa on puusee, jossa on eri kerrokset herroille, ja rahvaalle. Tietenkin asia voisi olla niinkin, että alempi kerros olisi polvivammaisille, ja yläkerros tervepolvisille.

Perinteisen perinnesoittimenomaista akustista musiikintynkää

Asiantyngän toki kaikki tunnemme, mutta tunnemmeko musiikintynkää, eli musiikkia jossa ei ole enää mukana musiikkia. Jotenkin omatekoiseltahan tuo kuulostaa! Olen harrastanut huonoa ja sangen kotikutoista musiikkia koko ikäni, enkä tarkoita nyt sitä että ulistaisiin älyttömästi, ja paukuteltaisiin kattilankansia, vaan sitä, että siitä ei tule ensimmäisenä mieleen niinkin jalo asia kuin musiikki. Kansanmusiikkiakaan se ei ole, koska kansa ei siitä pidä. Ei ole tarttuvia, lallaleltavia melodioita, mutta kalevalainen lauluperinne ei juurikaan ruoki luovuutta, ja ne lyriikatkin ovat yhtä nelipolvista trokeeta. Huono musiikki on jo itsessään huonoa, ja suomalainen kansanmusiikki on sitä kehnointa, mutta samalla parasta lajia, koska yksinkertaisempaa musaa ei ole olemassa. Kuvitellaan neljää humalassa olevaa ukkoa, joista yksi soittaa kazoo -pilliä, ja toinen vetelee haitaria niin että palkeet puhkuvat, ja tuubansoittaja seisoo jämerästi, ja tuuttailee sydämensä pohjasta, ja sitten se yksi vaan istuu, ja sanoo vähän väliä: Joopa joo! Olemme kansanmusiikin ytimessä, niin sanoakseni. Ja samassa keskellä ryyppäämisen olemusta: tällä tavoin sitä lähdetään olemaan kun mennään ryyppäämään. Ollaan ihan okki vokki, ja perseet tanakasti olalla. Seuraavassa esittelemäni biisit on säestetty kuvassa näkyvällä, akustisella kitaralla. Siis sellaisella, jossa on kaikukoppa, ja jossa oletusarvoisesti ei ole minkäänlaista elektroniikkaa.

Elmolan talo

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Elmolan talo -Click this link to download and play a song Elmolan talo in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun Elmolan talo -Click this link to download and play a song Elmolan talo in WMA format

Aikanaan Joutsenon Korvenkylässä sijaitsi kuutiomainen, kaksikerroksinen valkoinen (rapattu) 2-kerroksinen pytinki, jota sanottiin Elmolan taloksi. Olen entistänyt sen ylläolevaan pikkukuvaan, jotta saisitte siitä edes jonkinlaisen yleiskäsityksen. Oleellista oli talon kuutiomainen muoto, ja se, että talo oli ihan oikeasti kaksikerroksinen – melkein kuin kaupungeissa. Edes läheisessä Imatran kauppalassa talot eivät olleet noin korkeita. Aikanaan kukaan ei älynnyt valokuvata taloa, ja jos kuvia olisikin otettu, ovat ne unohtuneina pöytälaatikoihin ja albumeihin. Ihmisillä on kummallinen tapa kerätä kuvia, joita he eivät kuitenkaan katsele kuin joissakin poikkeustapauksissa – eli silloin, kun pahaa-aavistamattomat kesävieraat tulevat kylään, ja alkavat selata albumeita kommentoiden: onpas se tuokin ukko tuossa päässyt kulahtamaan! Jos tämä tallennushomma ja julkistaminen olisi hoidettu kunnolla, voisimme kaikki ihailla netistä kuvaa jossa itse Elmola seistä hojottaa talonsa edessä, ja ottaa samalla pieniä neuvoa-antavia taskumatistaan. Siinä se raapii kainaloitaan, ja ähkii suomalaiskansalliseen tapaan, ja päästää siunatuksi lopuksi päräjävän pihapierun, ja katoaa (rykien voimakkaasti) Elmolan talon uumeniin. No, olipa tuonkin kanssa miten oli, tässä on eräs uus-tulkinta Elmolan talosta, niinkuin Uus-Paavalniemi on tulkinta Paavalniemestä (ja kuten tiedämme, Paavalniemi on paikka jossa Paaval asuu). Elmolan talo oli hyvä maamerkki koulutiellä. Tokihan tällainen tönö nyt oman laulunsa ansaitsee!

Kadonneet Helsingin tupamarot

AUDIO 320 kbps MP3 ja WMA

Sanat - Lyrics

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi 320 kbps MP3 formaattiin (HI-FI) pakatun laulun Kadonneet Helsingin tupamarot -Click this link to download and play a song Kadonneet Helsingin tupamarot in 320 kbps MP3 format (HI-FI)

Klikkaa tästä ladataksesi ja soittaaksesi WMA -formaattiin pakatun laulun Kadonneet Helsingin tupamarot -Click this link to download and play a song Kadonneet Helsingin tupamarot in WMA format

Kuvassa näkyy ihan oikeita Tupamaros-kaupunkisissejä moottoripyörineen ja tummine naamioineen. Meikäläisissä olosuhteissa näitä vastaavat nuo iänikuiset, yökaudet mopojaan pärisyttävät hönelöt mopopojat, joista kehittyy tulevaisuuden tinnitushemmoja, joilla on kasvoillaan ainainen, tuskainen ilme. On mukavaa ajatella, että jos niistä joku pääsee joskus eläkkeelle, niin ei voi ainakaan nauttia musiikista, kun kuulo on mennyttä, ja juopottelun ansiosta aivotkin ovat pehmenneet. Kovien talvipakkasten aikana ajattelin, että ne olisi voinut pakottaa ajelemaan yläkroppa ja pää paljaana muutaman tunnin yössä. Rangaistuksen saisivat juuri he jotka kaiket kesä – ja yökaudet pärisyttävät viritettyjä mopojaan kaupunkien kaikuvilla kaduilla. Jos he selviävät hengissä, he hankkivat (tarpeeksi ikää saatuaan) kovaa kulkevat riisipyörät, joilla pääsee poliisiakin pakoon. Ajatelkaa nyt: ihan poliisia pakoon! On siinä ihmisellä unelmat! Nämä meikäläiset mopopojat eivät ole tupamarosten tapaan huolestuneita suomalaisen yhteiskunnan demokratian tilasta, tai ylipäätään yhtään mistään, koska he ovat näitä hyvinsyöneitä pullasuttujulleja, joille on aina tuotu kaikki eteen, ja joille kukaan ei ole opettanut miltä muista ihmisistä mikäkin tuntuu. Minun lauluni ei liitty Tupamaros-kaupunkisisseihin niinkään, vaan 70-lukuun, niinkuin sen itse koin. Televisiosta tulvi pihtipielet väärällään nuoria, vihaisia näyttelijöitä, jotka lauloivat jalat tanassa taistelulauluja. Nykyajan kuuluisuuksista siellä paasasi esimerkiksi Nalle Wahlroos, joka siis on näitä takinkääntäjiä (vai lieneekö sillä ollut takki nurinpäin alunpitäenkin, tai sitten takki, jonka molemmilla puolin on ollut klaava, vaikka kruuna piti olla). Jotenkin sitä ajattelee, että ne pitäisi vetää näin jälkikäteen vastuuseen siitä, että ovat kusettaneet herkkäuskoisia kanssasisariaan ja veriveljiään. Ovat näet vain uskotelleet olevansa köyän ja sorretun asialla, mutta myöhemmin kuitanneet kylmästi perintönsä ja skoijaamalla hankkimansa omaisuudet. Juuri he saivat mukaansa niitä, jotka ennen kumouksen hyökylainetta olisivat eläneet elämäänsä rauhaisesti, monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa, mutta jotka nyt tulivat yllyteyiksi mukaan valtaamaan milloin sitäkin vanhaa, ja milloin tätäkin pankkia. Minä säästyin tältä koohotukselta, koska demagogia ei minuun uponnut. Se taas johtui siitä, että tiesin millaista suomalainen työväki todellisuudessa oli, koska olin itse tehtaassa työelämässä juuri sen ajan, jolloin niin sanottu oppilasdemokratia tulvi kouluihin, ja kouluihin perustettiin tupakkahuoneita oppilaille. Joku muurari, joka veti parempaa palkkaa kuin konsanaan vuosia opiskelut maisteri, saattoi huutaa suu väärällään, että sorron lapsia sitä oltiin, ja herrojen alituisesti kusettamia. Ajat ovat muuttuneet, ja nykyään koululaiset voivat lyödä vapaasti opettajia pataan, ja heidän vanhempansa ahdistella opettajia noin muutoin. Tupakkahuoneet ovat kuitenkin menneisyyttä, kuten käytännössä teiniliittokin, jonka siivellä niin moni suomalainen poliitikko on kannuksensa ansainnut. Nykyisin näyttää siltä, että oppilaita sakotetaan tupakoinnista, koska kaikki tilat halutaan muuttaa savuttomiksi. Tupakoinnista on tullut kirosana, ja entiset tupakoitsijat harrastavat sauvakävelyä ja kuntosaleja, ja ohjattuja jumppatuokioita. Kaipaankin 70-luvulta ennenkaikkea työhevosten näköisiä linja-autojen rahastajia, jotka kurnuttivat vähän väliä: käytävällä eteenpäin! Kaipaan myös savuisia Valion baareja, ja tupakointiin liittyneitä erityisiä ihmisten välisen kommunikaation hienouksia, ja työpaikkojen porttikongeissa vietettyjä tupakointihetkiä. Mitä taas yhteiskuntaamme tulee, näyttää siltä että mikään ei ole oleellisesti muuttunut, ja rikkaat ovat koko ajan säilyttäneet asemansa, ja jopa vahvistaneet niitä. Sotien aikoihin ne olivat ainoat, joilla rahaa tulvi koko ajan sisään joka rööristä. Toisaalta sitä kaipaa niitä aikoja, jolloin rikkaidenkin piti nöyristellä Neuvostoliitoa, ja ainakin yrittää näytellä köyhää – vaikkein ihan Ladalla tarvinnutkaan ajella. Nykyään television jokaisella kanavalla näytellään miten yläluokka elää, ja köyhät seuraavat heidän elämäänsä vesi kielellä. Jospa minullakin olisi miljoonahuvila! Enää rikkaiden ei tarvitse teeskennellä, vaan he voivat ajaa kenet tahtovat tien päälle, joka sekin on kai kohta yksityisomistuksessa. Monet entisistä, kotoisista tupamaroksistamme ovat hekin ihan julkisesti rikkaita ja vaikutusvaltaisia miehiä, ja raha tulee rahan luo niinkuin ennenkin. Meille on kehittynyt kokonaan uudenlainen omistava luokka, joka operoi tänä päivänä kansainvälisesti, ja muistuttaa suuresti mafiosojen veljeskuntia. Enää ei tarvita vallankumouksia, koska kaikki näyttäisi pyörivän muutoinkin jotenkuten, ja sehän meille riittääkin.