Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Suurin osa nettiin lataamastani, omatekoisesta musiikistani sijaitsee erilaisilla palvelimilla ympäri maailmaa, ja koska biisejä on sentään useita satoja, tarjoan niistä tässä vain mahdollisimman edustavan koostelman. Minulla ei ole musiikillisia ambitioita, ja en ole tietoisesti halunnut tunkeutua nettiin kotitekoisine musiikkeineni esimerkiksi nettijulkisuutta saadakseni, vaan useimmiten minulta on pyydetty sinne musiikkinäytteitä erikseen vuosien varrella. Sillointällöin tällaisia tarjouksia tulee melkein kaikille, vaikka rahaahan niistä ei juurikaan saa. Ei nettimuusikon kannata rahaa töistään pyydelläkään, sillä rahojen periminen voi olla työlästä, ja maksaa enemmän kuin se, että antaa kaiken suosiolla ilmaiseksi, eikä huutele töidensä perään. Jotta omaa tuotantoaan voisi ylipäätään saada kaupaksi, täytyy se muotoilla niin, että se kiinnostaa suuria massoja, ja samalla täytyy sanomaa tehdä senverran ronskiksi että tulee väistämättä tunnetuksi jonkinsortin härskihartikaisena. Hyviä avainsanoja voisivat olla esimerkiksi pillu ja perse, ja vastaavat kansamme käyttämät täytesanat. Jollei ymmärrä sitä, että netti muuttuu jatkuvasti, ei sinne kannata yrittää. Osa vuosia sitten saatavilla olleista, nettimuusikoille tarkoitetuista ylöslataussivuista on lakannut jo hyvän aikaa sitten olemasta, kuten vaikkapa Guitar.com, XOOM, Traxinspace, IUMA, VITAMINE, ja Zerion, joitakin vain tässä mainitakseni. Jos aikoo pysyä netissä hengissä, on huomioitava aktiivisesti se, että osa netistä on koko ajan kuolemassa, ja lopulta antamasi linkit eivät vie enää mihinkään. Lisäksi erilaiset toimintahäiriöt ovat koko ajan lisääntyneet, ja myös vähääkään merkittävämpiä musiikkisivustoja sabotoidaan koko ajan. On jotensakin säälittävää, kuinka kansainväliset terroristijärjestöt hyökkäävät sellaisten musiikkisivustojen kimppuun, jotka tukevat erityisesti muusikkoja, jotka asuvat kehitysmaissa, ja jotka ovat muutoinkin edistämässä kansojenvälistä, todellista taloudellista tasa-arvoa - ja vaikkapa luonnonsuojelua. Pienten oikeuksia. No, tämähän merkitsee sitä, että koko ajan on seurattava sivustojen kehitystä - erityisesti jos haluat hakukoneiden löytävän musiikkisi. Nettijulkisuus on sikäli miellyttävää, ettei se juurikaan vaikuta normaaliin elämään normaalina kansalaisena; ihmiset eivät tarraudu takinhihaan tai vainoa puhelimella, koska he eivät meikäläisiä juurikaan tunne. Toisin on jonkun televison – ja muiden massatiedotusvälineiden kautta tunnetuksi tulleen henkilön osalta: usein hänen elämänsä on pilalla jonkun typerän jutun vuoksi, jonka ihmiset näyttävät muistavan pitkään. Välttäkäämme siis kaikin voimin tällaista mediajulkisuutta. Itse asiassa se on helppoa koska keltainen lehdistö ei kirjoita juurikaan muista henkilöistä jotka jo ovat osa mediajulkisuutta. Ei ole järkeä kirjoittaa jostakusta Kaaleppi Möhkösestä, joka on ladannut laulujaan nettiin, koska ensin pitäisi kertoa lukijoille kuka tämä Kaaleppi on. Kannattaa myös pitää mielessä, että tarjoamasi musiikin ei tarvitse olla hyvää, tai viimeisteltyä, koska mehän emme voi tietää, mitä ihmiset maailmassa haluavat, ja mitä he pitävät vaihtoehtoisena. Vakioiset, ja paljon käytetyt täytesanat (emätin, perse, väliliha, jne.) takaavat vähintäänkin kansallisen menestyksen.
MP3 -formaatti syntyi kehiteltäessä pakkausformaattia elokuvia varten, jossa otettiin käyttöön ruudutustekniikka. Periaatteena oli myös karsia datasta kaikki sellainen ääniaines, jota ihminen ei kuule, ja jonka poisjättämisellä ei uskottu olevan juurikaan vaikutusta kuuntelunautintoon. Tänä päivänä tätä formaattia käytetään yleisesti, koska tiedostoja voidaan tuottaa suojaamattomassa muodossa, ja koska enkooderia saa melkein mihin tahansa järjestelmään, ja vieläpä ilmaiseksi. Lisäksi on lukuisa joukko vanhempia ohjelmia, joissa se on mukana sisäänrakennettuna, ja toisiin sen taas saa hankituksi erillisenä. Jos Microsoft omistaisi tämän formaatin, olisivat kaikki netissä jaossa olevat tiedostot suojattuja, ja formaatti olisi täysin kaupallinen. On tavallaan huvittavaa, että Microsoftin Windows Media Playerissa on mukana myös MP3 -koodekki, jolla esimerkiksi CD -levyiltä saa ripattua musiikkia, vaikka Microsoft ei tiettävästi omista koodekin tekijänoikeuksia. Näitä tiedostoja toistavat useimmat soitto-ohjelmat eri käyttöjärjestelmissä. Minun enkoodaamani tiedostot eivät luonnollisestikaan ole suojattuja.
Eräs sangen suosittu tapa tuottaa kohisevaa kotitarvemusiikkia on käyttää erilaisia tietokoneohjelmia esimerkiksi rumputaustan luomiseen, ja muiden efektien lisäämiseen – tai sitten voi käyttää MIDI -tiedostoja, jotka hyvien soundfonttien kautta soitettuina kuulostavat ihan mukiinmeneviltä. Siis noin niinkuin kotitarvemielessä tietenkin, koska sellaisinaan ne ovat puuduttavan monotonisia. Näitä on kuitenkin käytettävä jos aikoo jotakin kotonaan luoda. Harva meistä osaa soittaa edes yhtä oikeaa insrtumenttia, ja vielä harvemman koti vastaa ammattistudiota, jossa on hyvä äänieristys, ja joukko kalliita efektilaitteita, jotka maksavat hyvinkin parin henkilöauton hinnan. Kyllä sellaisilla kelpaa mällätä. Niiden hankinta vain maksaa, ja jos parempaa haluaa, on studioaika kallista. Kotitarvemuusikon ei kannata edes ajatella studiota, sillä kukapa siellä tehtyjä kalliita äänitteitä julkaisisi? Konerummut ovat eräänlainen oikotie onneen, sillä niiden kanssa voi ainakin kokeilla miltä ihan oikea ja oma bändi kuulostaisi, jos sellaista edes olisikaan. Olen pyrkinyt enkoodaamaan nämä tiedostot parhaalla mahdollisella tiivistyssuhteella, jotta ne kuulostaisivat mahdollisimman hyviltä - ainakin kuulokkeilla kuunneltuina.
RealVideo on eräs suljetuista formaateista, mutta tästä huolimatta Real on jaellut ilmaiseksi soitto-ohjelmia linuxille ja windowsille, sekä enkooderiohjelmaa, jolla voi tehdä vaikka videoita. Laadultaan ne vastaavat hyvinkin muita tarjolla olevia vaihtoehtoja, ja lisäksi niiden tiedostokoko on varsin siedettävä. Itse olen harrastanut näiden tekemistä jo vuosia, vaikka vasta nyt käyttämäni laitteisto alkaa olla täysin kykenevä niiden valmistamiseen. Nämä ovat saaneet uuden elämän multimediakännyköiden yleistymisen myötä, sillä aika monissa niistä on RealPlayer -ohjelma asennettuna. Tämä alasivu onkin lähinnä kännyköiden käyttäjille tarkoitettu.
Lapissa harrastettiin ainakin ennenvanhaan joikaa. Se vaatii erikoisrakenteisia naamaluita, jotta syntyisi tietynlainen, nasaali saundi, ja olisi myös hyvästä, että hampaita olisi mahdollisimman vähän, sillä muutoin on vaikeaa synyttää oikeanlaista ässää, jonka pitäisi lähteä niinkuin se vain hampaattomasta suusta voi lähteä. Hampaattomalla suullahan ne porotkin parhaiten purraan, ja Lappin satunnaisesti eksyneet gigolot salvetaan. Parhaiten lapinjoikalauluja joikaavat siis syntyperäiset lappalaiset. Tähän voi olla syynä tosin sekin, että jos lappalaiset harjoittelisivat kaupunkien kerrostaloasunnoissa, he saisivat aika pian häädön, ja joutuisivat kansanmusiikkinsa vuoksi muutamaan tiuhaan tahtiin paikasta toiseen, ja se ei ole hyväksi hermoston tasapainoiselle kehitykselle. Parempi on joikata tunturissa, jossa kukaan ei varmasti esityksestä valita, ja jossa äänikin tahtoo häipyä tuuleen.
LO-FI on eräs kevyen musiikin genre, jossa ainakaan esityksen tekninen laatu ei ratkaise. Mitä kehnompi tekninen taso esityksellä on, sitä parempi. Tätä genreä lähellä on Carage, jossa pääasia on siinä, että yhtuyeen jäsenistä kukaan ei osaa oikeasti soittaa, ja jossa synnytettävä ääni on lähinnä kamalaa melua. No, näitä laatuluokituksia syntyy aivan väistämättä, kun kaikki kynnelle kykenevät yrittävät soittaa erilaisia instrumentteja. Ei näitä varten ennenvanhaan tarvinnut mitään nimikkeitä keksiä. Sanottiin vain, että hemmot eivät osaa soittaa, eivätkä ymmärrä särön päälle mitään. Tämä alasivusto on tarkoitettu lähinnä kännyköiden käyttäjille.
Tässäpä oiva kokoelma kasettinahurimusiikkia, josta osa on käsitelty kasettitoimisella neliraitanauhurilla. Olen omistanut joskus kuvassa näkyvän reportterinauhurin, joka oli kai oman aikakautensa huippua. Muistaakseni annoin sen pois, ja sille tielleen se sitten jäikin. Sanonkin: älkää, hyvät ihmiset, antako mitään pois, vaikka antohetkellä tulevaisuus näyttäisi kuinka auvoiselta hyvänsä, sillä myös pahat päivät tulevat, ja ne vyöttävät sinut, ja vievät minne itse et tahdo itseäsi vietävän. Huolehtikaa myös siitä, ettei teiltä jää mitään perittävää, koska kiittämättömyys on kuitenkin se käypä maailman palkka. Tai huolehtikaa ainakin siitä, että ettette anna rahoja mankuvalle jälkikasvulle mitään ennekuin peräseinä näkyy oikein kunnolla. Vasta kuolinvuoteellanne voitte ynähtää Koskelan Jussin tapaan, että sinä ja sinä saat kaksikymmentä markkaa, ja sinä taas saat papin antaman hyvän pukukankaan, josta saa vielä hyvät housut. Loput voittekin antaa vaikka pakanalähetykseen, sillä ne ainakin osaavat olla kiitollisia.
OGG Vorbis -formaatti kuuluu ns. vapaiden formaattien joukkoon, mikä tarkoittaa sitä, että siihen ei ole kellään tekijänoikeutta, ja sillä saa julkaista periaatteessa mitä tahansa, mihin ei kuulu muita tekijänoikeusvaateita. Esimerkikxsi jonkun kuuluisan yhtyeen biisistä tehty koverointi ei muutu vapaaksi vain sillä, että se julkaistaan Ogg Vorbis – formaatissa, ja sama pätee tietenkin myös elokuviin. Nykyisin esimerkiksi linuxissa monissa äänenkäsittelyohjelmissa ei ole vakiona MP3 -tukea, mutta OGG Vorbis -tuki niissä kaikissa on. Windowsissa taas MP3 -tuen saa asentamalla systeemiin LAME -koodekin, joka on ilmainen. Näitä tiedostoja voi soittaa useilla eri ohjelmilla useissa eri käyttöjärjestelmissä, mutta esimerkiksi Windows Media Playerissa ei ole OGG Vorbis -tiedostojen soitolle tukea, koska se on Microsoftin virallinen ohjelma, johon yhtiö on ostanut koodekkeja, ja OGG Vorbishan ei ole myytävänä.
FAAC perustuu vapaaseen tiedostoformaattiin, jota Nokia käyttää monissa älypuhelimissaan. Näiden tiedostojen luonti erityisesti Linuxissa on helppoa, vaikka tag -merkintöjen teko tuottaakin hieman vaikeuksia. Nokian oma PC Suite -ohjelma ei kuitenkaan osaa tuottaa korkealaatuisia FAAC -tiedostoja. Olen käyttänyt omassa nekoodauksessani tiivistysarvona lukua ”50”, joka tuottaa siedettävän kuuntelunautinnon, ja samalla kohtuullisen pienen tieodostokoon. MP4 tai M4a ovat kumpikin sellaisia tiedostoformaatteja, joita erityisesti Apple käyttää kaupallisesti ja myymissään soittimissaan, ja kyllä ne käyvät Nokia älypuhelimimiinkin. Nekin takaavat hyvän pakkaussuhteen verrattuna esimerkiksi standardiin MP3 -formaattiin, eli pieneen tilaan mahtuu paljon tavaraa. Tiedostojen soittaminen Windowsissa edellyttää että koneeseen on asennettu esimerkiksi Nokia Music Manager, VLC, tai RealPlayer ja Quicktime, jota RealPlayer voi käyttää pluginina. Linuxissa näitä tiedostoja voi soittaa ilmaisella RealPlayer -tai VLC -ohjelmalla. On tietenkin muitakin ohjelmia, joilla näiden soitto onnistuu, ja asiahan selviää kokeilemalla. Esimerkiksi Nokia Music Manager tulee Nokia PC Suiten mukana. Minun enkoodaamani MP4 -tiedostot eivät ole suojattuja, ja eihän sellainen salailu nyt oikein vapaaseen musiikkiin kuulukaan.
Meidän kaikkien pitäisi pyrkiä olemaan yhtä iloisia kuin Aatu ylläolevassa kuvassa, juhliessaan olululaisten opiskelijoiden kanssa eräissä opiskelijakemuissa. Noiden kemujen merkitystä ei pidä yliarvioida, sillä aikanaan koulussa kemiaa sun muita opettanut, nuorehko nuorimiesopettaja valisti meitä opiskelijaelämän riemuista: no, kyllähän sitä kehutaan jälkeenpäin, että oli aina kauheet kemut .. mut mut mut ... kyllä siellä luettiinkin! Koska kävin tuolloin sellaista vihonviimeistä persläpioppikoulua, ei sieltä monikaan ylennyt akateemisiin opintoihin asti, ja vahvistamaan tai kumoamaan käsitystä opiskelijaelämästä pelkkänä kemujen kimarana. Mutta varmaankin fyssanopettajan rento ja jätkämäinen olemus jäi mieleen. Hämeessä sitä olisi sanottu holjaksi tyypiksi. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut, voin sanoa, että kemut jäivät ainakin minulta suurelta osin tyyten näkemättä! Tähtäin vain vyön kohdalle, niin kyllä se siitä selviää. Ei ne ihmistä kummempia ole nekään. Mutta musiikistahan meidän piti puhua, eikö totta. Kun aikanaan suunniteltiin, miten elokuvia ja musiikkia voitaisiin levittää netissä, ei osattu kuvitellakaan nykyisenlaisia kaistaleveyksia, ja siksi kehitettiin erilaisia säästömenetelmiä pakata kuvaa ja ääntä, ja erityisesti kehitettiin tapoja, joilla audio – ja videodataa pystyi lähettämään pieniä paketteina niin, että katsottaessa tai kuunneltaessa ei voitu havaita mitään katkoksia, vaan kaikki näytti tapahtuvan reaaliajassa. Eräs tärkeä syy pakkaustapojen kehittämiseen oli se, että (kiinto)levytila oli sangen kallista, ja kenellään ei ollut varaa tuhlata sitä esimerkiksi aaltomuotoisten tiedostojen tallentamiseen, vaikka tällainen tekniikka olisi ollut tarjolla - ja siihen tuskin edes hifisteillä olisi ollut mitään pahaa sanottavaa. Kun kehitys kehittyi, netissä siirreltävien tiedostojen koko pieneni pienenemistään, ja niiden siirto-ominaisuudet myös kehittyivät. Varsin varhaisessa vaiheessa joidenkin audiotiedostojen jakaminen oli mahdollista jo varsin pienilläkin kaistanopeuksilla. Musiikin tuottamiseen tarvittiin kuitenkin vähintään Pentium -tasoinen tietokone, mutta niitä ei ollut läheskään kaikilla. Nythän melkein jokaisella on kotonaan mylly, jolla voi tuottaa elokuvia ja musiikkia, jos vain osaa. Audiotiedostojen pakkaamisen menetelmät kehitettiin tavallaan elokuvien pakkausmenetelmien kehittelyn sivutuotteena, ja vaikka audiossa ei olekaan kuvia mukana, käytetään siinä samanlaista ruudutustekniikkaa kuin videoidenkin kohdalla. Erilaisissa pakkausmenetelmissä pyritään oikeastaan samaan lopputulokseen, eli sellaiseen pakattuun dataan, josta on poistettu ne ainekset, joita kuulija ei kuitenkaan tajua kuulevansa, ja usein ei niitä myös kuulekaan. Jotkut puhuvat siitä, että ne ainekset pyrittäisiin säilyttämään, jotka ihminen psykologisena oliona selvimmin havaitsee, ja joiden puuttumisesta hän kärsii. Musiikkia ei koetakaan miellyttävänä, vaikka se olisikin mittareiden mukaan kelvollista. Kevyen musiikin kohdalla ei ole oikeastaan mitään eroa tavallisen kuulijan kannalta, jos hän kuuntelee pakattua formaattia, tai alkuperäistä, pakkaamatonta formaattia, koska ne laitteet, joita hän käyttää, ovat laadultaan kehnot. Vain aniharva tavallinen taneli sijoittaa esimerkiksi kuukokkeisiin satoja euroja, vaikka se olisikin suositeltavaa, tai käyttää kalliita vahvistimia ja laadukkaista kaiuttimia, koska nekin maksavat rahaa. usein erityisesti populaarimusiikissa kuunneltava materiaali on vahvasti kompressoitua, jolloin vivahteet katoavat. Sama pätee myös radiolähetyksiin, joissa käytetään samaa konstia. Nämä kompressointitekniikat eivät liity mitenkään siihen, miten äänidataa pakataan, vaan siihen, että vastakohtaisia auditiivisia elementtejä lähennetään toisiinsa, jolloin mm. dynamiikka katoaa. Yhdessä nämä tekniikat pilaavat musiikkiesityksen. Klassisen musiikin kohdalla pakkauksen vaikutuksen huomaa, ja siinä olisikin käytettävä mahdollisimman lievää pakkausta, jos musiikista on tarkoitus nauttia. Kompressio on kokonaan kiellettyä, koska klassinen musiikki perustuu laajoihin dynamiikan vaihteluihin. No niin. Tällä sivulla olen asettanut tarjolle omatekemääni musiikkia eri tavoin pakattuna joihinkin näistä mainituista formaateista. En osaa tarkalleen sanoa, missä mielessä ne poikkeavat toisistaan, mutta varmaankin niillä on tiettyjä eroja, jotka voisi oppia erottamaan kun asiaan harjaantuisi. Tavallinen nettisivujen selaaja taas on aina sisällöntarjoajien armoilla, koska nämä määräävät musiikin teknisen laatutason