Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland
PDF -esitysmuoto on Adoben kehittelemä tiedostoformaatti, jonka etuna on se, että se on tarjolla yhtenä yhtenäisenä tiedostona, ja että se voidaan nähdä tietokoneen näytöllä taitollisesti lähes samassa asussa kuin missä se kyetään tulostamaan paperille, eli siinä ei ole HTML -sivun rajoitteita, eli ulkoasun määriytymistä selaimen asetuksista, tai sitä, että tiedostoja on n-kappaletta. Katseluohjelma on ilmainen, ja toimii melkein kaikissa käyttöjärjestelmissä. Huonona puolena on se, että PDF -tiedostot ovat varsin kookkaita, ja ova monikertaisesti suurempia kuin vastaavaa sisältöä tarjoavat HTML -vastineensa. Näin laajakaista aikakaudella tällä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin aiemmin.
Infoa Rauhasta HTML muodossa - About Peace in HTML format
Only in Finnish
Siltä varalta, että jotkut lukijoista ei tietäisi mikä Rauhan sairaala oli, todettakoon tässä jämerästi, että se oli hullujenhuone muinaisessa Kymen läänissä , ja sijaitsi jo edesmenneessä Joutsenon kunnassa – jotka molemmat on lakkautettu tarpeettomina. Joutseno on nykyään osa Lappeenrantaa, jonka perusti muuan Antero Lape -niminen talonpoika jo muutama sata vuotta sitten. Rauhan sairaala oli kooltaan varsin suuri, ja siellä siellä oli työntekijöitäkin parhaimmillaan noin 550, ja potilaita reilusti yli 700. Vieressä sijaitseva Korvenkylä oli vain pieni kyläpahanen Rauhaan verrattuna, ja Rauhassa oli suuria kivitaloja jopa enemmän kuin Imatran kauppalassa. Muutaman kilometrin päässä sijaitsi Tiurunniemen sairaala, joka sekin oli varsin suuri, ja sairaalarakennus oli varsi n korkea. Sieltä kuvattiin mm. elokuvan Kaunis Veera loppukohtaus, jossa tervahöyry lipuu kaukaisuuteen pitkin Saimaan aaltoja. Voidaan siis puhua melkoisesta ihmiskeskitymästä kunnassa, joka pääosiltaan oli puhdasta maaseutua.
Only in Finnish
Tein tässä joitakin aikoja sitten erilaisia murreversioita tutkielmastani, jossa tutkin sitä mahdollisuutta, että olsin perustanut jossakin elämäni vaiheessa oikean bändin. Koska en hallitse läheskään kaikkia Suomen murteita, minun täytyi turvautua murregeneraattoreihin, joiden jälki ei tosin kestä lähempää tarkastelua. Mutta jonkinlaisen rungon niistä kuitenkin saa. Karjalanmurteelle en generaattoria löytänyt, enkä myöskään generaattoria stadin slangille. Tosin olen puhunut karjalanmurretta nuoruudessani, käytin hyväkseni sanamuistiani, ja sitä, miltä murteen tulisi kuulostaa. Tässä esittelen kuitenkin savonmurteelle tehdyn vesion, koska savonmurre on jo luontaisesti koomista.
Only in Finnish
Olin tässä vielä vuonna 1995 eräällä suhteellisen turhalla kurssilla Joensuussa, josta oli ainakin se hyöty, että saatoin tarkkailla sitä, miten ihmiset olivat muuttumassa, ja mitenkä piittaamattomuus alkoi levitä kansamme keskuudessa. Näin siellä luennoitsijoita, jotka kauppasivat avoimen rasistisia ja sangen asenteellisia oppejaan, joita saattoi heidän mukaansa soveltä Villissä Idässä. Sikäläisiä pienyrittäjiä sanottiin aivan vapaasti pelkiksi nappikauppiaiksi, ja sitä rataa, Molla. Kirjoitin tämä jutun esipuhetta lukuunottamatta vuonna 1995, ja se julkaisiin sensuroituna eräiden opiskelijoiden toimittamassa kirjasessa, jonka joku utelias saattaa vieläkin löytää Joensuun täydennyskoulutuskeskuksesta. Tarjoankin siis vielä yhdet naurut asian tiimoilta.
Only in Finnish
Särkiniemi sijaitsee Kuopion kaupungissa - hieman sen niin sanotusta keskustasta etelään päin. Aikanaan suurin osa siitä oli Kallaveden pohjaa, ja vielä pitkään viime vuosisadan puolenvälin tienoille saakka alue oli lähinnä vetistä kosteikkoa, ja suota, ja osaa sitä käytettiin karjanlaitumenakin. Sitten tuli ihminen, ja junttasi maahan betonipaaluja, joiden varaan rakensi useitakin 11 -kerroksisia taloja, joista yhdessä asun tätänykyä melkein sen ylimmässä kerroksessa. Talo huojuu kovalla tuulella selvästi – minkä huomaa mm. siitä, että vessanpöntössä oleva vesi liikahtelee verkkaisesti. Toisaalta niinkin korkealla asuessa ikkunasta tulviva ilma on aina puhtaampaa kuin maan tasalla, ja se on myös hieman lämpimämpää kuin maan tasalla. Sielä tuulee melkein aina, joten ilmanvaihtoon ei tarvita tuulettimia. Kova helle on tietenkin eri asia, sillä silloin missä tahansa on tukahduttavaa. Korkealla asumisen etuhin kuuluu myös se, ettei ihan joka hemmo tule kivittelemään ikkunoita, tai kurkistelemaan niistä sisään. Jos sattuisi esimerkiksi sukulaisia pyrkimään kylään, voisi heille huudella parvekkeelta kaikessa rauhassa, että painuisivat hevon vittuun. Tämä onkin ainoa oikea tapa kohdella aina ahnaita ja tekohurskaita sukulaisia, kuten niin hyvin tiedämme. Näköalat on jo tosin jo pilattu, kuten rakentamalla typeriä uudistaloja entisten koirankusetusmetsikköjen paikalle, tai sitten lähistöllä sijaitsevan kaupan katolle on pykätty typeriä mainostorneja, joissa vielä jokin aikaa sitten pyöri typerä amerikkalaisen hampurilaispaikan mainos. Tai sitten on sullottu joka paikka täyteen autoja, ja muita ihmisten elämiseen kuuluvaa sälää, ja niitä iänikuisia autojen peräkärryjä, joissa on lastina korkeintaan yksi rima. Melkein yhtä naurettavaa kuin taakkateline auton katolla, vaikka omistajat eivät käy ainakaan hiihtämässä. Juopot ovat valloittaneet kalliilla rahalla rakennetun virkistysalueen Särkiniemen kauppojen ja kirjaston tietämissä, ja graffiteista näkee, että on oltu ainakin jollakin asialla. Toisaalta Särkiniemi on siitä hyvä paikka, että varsinkin kesäisin siellä on hiljaisempaa kuin maalla, jossa pärisevät mopot ja ruohonleikkurit, tai sitten moottorisahat ulisevat. Haisevat pennut ovat kesäisin poissa, ja opiskelijatalojen mölinä ja ulina on sekin hellitänyt edes hetkeksi. Usein opiskelija-asunnot vuokrataan työttömille ja sälleille, jotka panevat puolestaan haisemaan, ja laulavat yöt läpeensä kimeillä ukonäänillään. Mölyn määrän on näet oltava vakio; sen melkein sama kuin noiden iänikuisten remonttien kanssa: kun yksi torvelo lopettaa, niin toinen aloittaa, ja kun yhdestä häiriköivästä mölysakista pääsee eroon, niin heti tunkee vähintäänkin kaksi vieläkin pahempaa heti tilalle. Sellaista se, saatana, nyt vaan on, kun asuu korkeassa talossa.
Only in Finnish
Olin aikanaan kesätyössä Kankaan paperitehtaalla Jyväskylän kaupungissa, jossa veistelin aikani kuluksi pieniä puupatsaita junkipuukolla, joilla ennen salvettiin pikkupoikia. Kyseist' tehdasta ei varmaankaan enää ole edes olemassa, ja sekin on varmaankin jo lakkautettu kannattamattomana, mutta aikanaan se laski surutta jätevetensä suoraan Tourujokeen, jonka veden väri vaihteli aina sen mukaan mitä väriainetta kulloinkin käytettiin paperien värjäykseen. Noihin aikoihin ei tarvinnut kantaa huolta siitä, saisiko töitä kesäksi, sillä jokainen niitä sai, jos vain meni kysymään. Esimiehenäni Kankaan paperitehtaalla oli muuan entinen armeijan kapiainen, nuori mies, koska kapiaiset pääsevät sangen varhain eläkkeelle. Se vain virnuili, eikä komennellut ollenkaan. Oli kai saanut siitä tarpeekseen ollessaan armeijan rullissa.
Only in Finnish
Muutamia vuosia sitten aloin kaivaa pientä lampea talon lähelle tuolla maalla, mutta koska lammessa ei pysynyt vesi, aloin kaivaa ojaa syvälle metsään, jossa oli metsäojia, ja niissä melkein aina myös virtasi vettä. Tämä onnistui noin teknisessä mielessä hyvin, mutta vesi ei oikein sittenkään tahtonut riittää, ja minun täytyi hyväksyä se tosiseikka, että toisinaan kaikki metsäojat kuivuvat, mutta koska sateiden keskimäärä on vakio, ne myös täyttyvät toisiaan ääriään myöten täyteen. Selvisi tässä samalla sekin, miksi esimerkiksi sukeltajilla on siivet. Jonkin lammen, tai puron kuivettua ne pysytyvät siirtymään helposti uuteen kosteikkoon, jossa taas on tuoreita sammakontoukkia syötäväksi. Ojia kaivaessa syntyi valtavia kekoja irtomaata, ja keksin levittää sen poluiksi, joita pitkin metsä on keveämpi kiertää, ja myöhemmin näistä poluista oli paljonkin hyötyä, koska niitä käyttämällä sai polttopuut kärrättyä pihaan keveillä kottikärryillä. Ja voisihan noita käyttää myös lenkkipolkuina, mutta en ole koskaan ollut innostunut juoksemisesta.
Only in Finnish
Ihmisellä on keskushermostosysteemi, jotta ihmispolo kykenisi tehokkaasti orientoitumaan siinä systeemissä, jossa sattuu – kohtalon oikusta – elämään (aivan samoin kuten Punavyö, silkasta kohtalon oikusta, peri Kapteenin peninnön). Opiskeluaikoinani ei opiskelijoilla ollut asiaa kopiokoneille, ja oikeastaan niitä ei vielä ollutkaan käytettävissä, vaan kaikki tarvittava täytyi jäljentää käsin. Opiskelijat saattoivat kopioida ainoastaan suttuisilla vahakopiolaitteilla, joilla ei ainakaan kuivia kannattanut jäljentää. Ei ollut myöskään nettiä, josta kopioida kuvia vaivattomasti samaisessa mielessä kuin se on nykyään, ja lähes kaikki tapahtui yliopiston verkoissa tekstipohjalla. Tekstinkäsittelykin oli hankalaa koodien rustaamista. Siksi olen aikanani piirustellut tällaisia kuvia, ja onhan se hyvää piirrusteluharjoittelua.
Only in Finnish
Olen varttunut nuorukaiseksi eri puolilla Suomea, sillä olen viettänyt, sivunmennen sanoen, hieman vaeltavaa elämää, mutta osan tästä ajasta vietin Joutsenossa sekä Imatralla. Senaikuiset miljööt ovat hävinneet, tai ne on tahallaan tuhottu – kuten vaikkapa lapsuuteni hiihtomaisemat Ukonniemen lähettyvillä, ja nyt raiskataan sitten rauha, jossa olen synytynyt ja kasvanut. Menneisyys koteloidaan, ja säilötään, kuten vaikkapa lapsuuteni raipparangaistuspetäjä Joutsenon kirkon mäellä. Lasikaappiin se on sekin joutunut. Missä on Elmolan talo, ja missä Jääsken osuuskauppa, tai portsillan pahat pojat, tai muut ilkimykset? Missä ja kenen kanssa elänee Höksin Palli joka pani paljaaltaan, ja joutui naimisiin, vai onko hänetkin jo tuoni vienyt? Missä ovat he kaikki? No, eivät ne kuolleet sentään ole, mutta senkaltaiset ihmiset eivät tapaa mennä luokkakokouksiin – ainakaan minun tuntemiini ja käymiini kouluihin saavutuksillaan rehvastelemaan - kun ei ole millä rehvastella. Tai sitten he ovat kuolleet – kenet nyt on vienyt viina, ja kuka taas on ihan muutoin vaan heittänyt haisevan henkensä, kenties tapellessaan siitä viimeisestä huikasta. Ei ole Aakea eikä Makea, eikä Peraa - eikä ketään muutakaan, jota mielellään muistelisi.
Only in Finnish
Tämä humoristinen tarina kertoo epäonnistuneesta Lapinvaelluksesta, joka jäikin viimeiseksi lajissaan. Nythän sitä ei enää jaksaisikaan, ja motivaatio loppuisi alkuunsa. Mitä hiiskatin järkeä on mennä rämpimään soilla ja tuntureilla sääskien syötävänä? Ja jos matkaseura edes olisi mukavaa, mutta kun siinäkin riittää moitteen sijaa. Kuitenkin kaiketinkin: tästä tarinasta saanee jokainen jotakin, ja jokaisen päähänpinttymät saanevat vahvistuksen. Kaikkein kauheinta tässä lienee se, ettei oiken ole mitään erityistä muisteltavaa. Kipeytyineitä niveliä ja idealsiteitä polvissa. Sitäkö se oli? No sitäpä sitä. Mitäpäs muutakaan. Turhuuden toreilla ja joutavan jäljillä.
Only in Finnish
Eivät amerikkalaiset ole sentään kaikkea keksineet, vaikka ovatkin ensimmäisiä, jotka ovat jääneet kiinni mm. salaisista sotavankiensa ilmakuljetuksista, sekä vankien nau'uttamisesta Kuubassa, jotta nämä heruttaisivat tietoja. Minulle on kerrottu monessakin yhteydessä eri opetustilanteissa, että kukaan ihminen ei lopultakaan kestä kidutusta, ja että jokainen laulaa tietonsa kelakalla äänellä ennemmin tai myöhemmin. Näihin kidutusasioihin liittyen - minusta on mielenkiintoista se, että ne kaikkein tehokkaimmat keinot, joilla tietoja todella saadaan, on kehitelty psykiatrian piirissä. Inkvisition käyttämät konstit olivat karkeita, kuten venyttämistä ja raudalla polttamista, mutta eiväthän nämä tietoja kaivaneetkan, vaan tunnustusta. Satoja vuosia sitten ihmisruumiin toiminnan tuntemus oli myös heikolla tasolla, sillä esimerkiksi teloitukseen kuului jäsenten ja ruumiin ruhjominen senjälkeen kun ihminen oli jo varmuudella kuollut (esimerkiksi pää oli jo irroitettu). Kuviteltiin kai, että ruhjottu kykenee jotenkin tuntemaan kipua kuoltuaankin. Mutta todella hienostunutta, ja psykiatrista on esimerkiksi se, että porataan terveeseen hampaasen reikä, ja annetaan reiän sitten hieman tulehtua, ja siten porataan uudelleen, ja uudelleen – tai että kynnen alle työnnetään tikku, ja annetaan sormen hieman tulehtua, jolloin tikku tökätään uudelleen kynnen alle kiertäen ja jenkoomalla. Tai sitten istutetaan vanki selliin, jossa tämä saa kuunnella epämiellyttäviä ääniä, joita syötetään epämääräisissä intervalleissa, jotta niihin ei voi varautua. Vain paatunut pykiatri, tai kasvantajuoppo psykologi voi olla niin kieroutunut, että kehittelisi tällaisia noitavippaskonsteja. Kidutus on siitä mielenkiintoista, että kaikki sen kohteeksi joutuvat tunnustavat kaiken. Kukaan ei kestä sitä loputtomiin. Ei kukaan.
Only in Finnish
Olipa (taas kerran) eräs projekti, jonka piti poikia miljoonia, ja taas miljoonia, mutta kuinkas sitten kävikään? Eipäs vaan tullutkaan, mutta pääasiahan on, että piirrokset säilyivät, ja ainakin ne minä voin täysin esteettä, ja vapaasti julkaista kaikkien iloksi. Minulla on niihin täydellinen copyright -oikeus, ja saan siten tehdä niin kanssa miten parhaiten tahdon. Kyse on toisaalta siitä, että minulla on käytettävissäni vain rajoitetusti jäljelläolevaa aikaa, vaikken tietääkseni olekaan hetikohta heittämässä veiviäni. Jos joku asia jää tekemättä, se tulee vain harvoin myöhemmin tehdyksi, sillä kultainen hetki kulkee äkkiä ohi, ja on vaikeaa löytää udelleen alkuperäistä, vapautunutta innostusta ja tekemisen iloa. Minä tahdon antaa teille kaiken aikaansaamani täysin ilmaiseksi, mutta toiveeni on, ettei kukaan teistä julkaise esimerkiksi kuvia missään muussa yhteydessä. Tämä julkaisu on kokonaisuus, vaikkei sisälläkään kuin osan projektia varten piirtämistäni kuvista. Voitte jakaa tätä PDF -tiedostoa miten paljon haluatte, ja kenelle tahansa, mutta toivon, ettei kukaan muuta sitä millään tavoin. Tämä soveltuu lukemistoksi varsinkin juopoille. Ja tee muut sitten: Kaikilla teistä on joku sukulainen, joka lonottaa liikaa viinaksia, ja jota te häpeätte, tai piilottelette. Nämähän ovat niitä suvun mätäpaiseita joita ei kutsuta mielellään juhliin, tai tilaisuuksiin, joissa kaikki näkevät miten kurjaan jamaan he ovat ajautuneet. Kuset housuissa, ja pullo povitaskussa, ja suu täynnä sekavia jorinoita. Toivon, että kukaan teistä, lukijoista, ei tulisi juopoksi, koska eihän se mitään mukavaa ole. Varsinkaan se juopon elämän loppuvaihe, jonka seurauksena haiseva henki eroaa löyhkäävästä ruumiista, ja sielu päätyy juoppojen taivaaseen. Suntio työntää haisevaa arkkua, virkansa puolesta, ja perässä hoippuu pari juoppoa, jotka sattuvat olemaan sevin päin – vaikka eihän se juoppo koskaan selvä ole. Sitten suntio hoilaa jonkun haipuoshaivun, ja siinähän se sitten onkin.
Only in Finnish
Suomalaiset ovat olleet historiansa tietyissä vaiheissa erittäin sotaista kansaa. Suomalainenhan näyttää normaalissa olemuksessaan lähes naurettavalta, ja vaarattomalta. Miehet ovat sellaisia nukkavieruja itäbaltteja, ja naisetkin näyttävät vanhemmmiten lähinnä vankoilta ojureilta. Suomalainen saattaa kuunnella vuosikymmentenkin ajan naljailua ja haistatteluja, mutta kun hän päästää lopulta itsensä irti, on siitä leikki kaukana. Perheitä pannaan matalaksi, ja poliiseja ammutaan läjiin, tai sitten ryssiä tapetaan karheelle linjojen eteen. Ei millään uskoisi, että tekijä on tuo samainen, tyhmästi tuossa virnuileva itäbaltti, tsuhna. Älä siis päästä suomalaisessa irti hänessä piilevää Barabbasta.
Only in Finnish
Kirjoitin aikanani useitakin oppaita maksaakseni sillä tietoliikennekustannukseni. Osa niistä oli varsin hyviäkin, mutta osa taas joutaa kuolla pois. Tämä nyt tarjolla oleva opas ei ole se kaikkein edustavin, mutta silti minulle varsin tyypillinen, vaikken enää juurikaan oppaita kirjoittele. Parasta näissä on tietty yleiskatsauksellisuus, jonka ansiosta voi luoda ainakin jonkinlaisen maisemakuvan. Tämä oli tarkoitettu kotikoneiden käyttäjille, ja on jostakin syystä säilynyt netissä aina näihin päiviin saakka. Osin tieto on vanhentunutta, mutta silti tässä esitetty järjestelmien sekamelska pätee yhä, ja kukapa tietää mitä tulevat polvet saavat irti vanhoista koneista ja järjestelmistä? Voihan olla, että näiden ympärille kehittyy uudenlainen harrastajien joukko. Ken elää, hän myös näkee. Muu ovatkin sitten täyssokeita.