Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Tein aikanaan paljonkin piirroksia Rothring -kynällä, mutta tuo pakana oli varsin altis kuivumaan ja tukkeutumaan, joten piirtely jäi vähitellen pois. Kynät olivat myös varsin hinnakkaita. Tässä päivänä muutamana (siis vuonna 2006) ostin kaupasta Trust 400-V2 Wirelesss Tablet -piirtolevyn, ja kokeilin sitä ensin windowsissa, ja hieman myöhemmin myös linuxissa, jossa viimeksimainitussa se toimii parhaiten, ja erityisesti Kubuntu 5.10 -käyttöjärjestelmässä, mutta myös Fedora Core 5 oli varsin laatuisa vaihtoehto. Nämä tällaiset elektroniset kynät eivät ole läheskään samaa tasoa kuin Rothring -kynä, jolla tuotin makeimmat piirrokset. Sähkökynällä piirtäminen on varsin nurinkurista: valmistuvaa kuvaa seurataan näyttöruudulta, ja käden ohjaus tapahtuu tavallaan sokeasti. Tämä tuottaa epävarmaa viivaa, mutta kaikkea ei voi saada. No, vassokuu nyt kuitenkin, ja haistakaa paska koko torvisoittokunta.
Olen tässä saattanut uuteen elämään piirrokseni Voin pelastaa maailman - hankittuani joitakin aikoja sitten Trustin Wireless Tablet Series -piirrosalustan, jolla siis saatoin piirtää muistijälkeä vastaavan kuvan, joka siis esittää henkilöä, joka uskoo ja sanoo voivansa pelastaa maailman. Ylläoleva piirros on siis varsin tuore, ja raapusteltu toinen päivä huhtikuuta vuonna 2006, koska alkuperäistä piirrosta ei varmudella enää ole olemassakaan, tai minä en ainakaan tiedä, missä se voisi olla. Tässä se nyt kuitenkin on, iloksenne.
Jotta voisitte ymmärtää seuraavan piirroksen syntyhistoriaa, täytynee selvittää muutamia asioita. Muistan lapsuuteni radio-ohjelmat erityisesti sunnuntaisin, jolloin koko päivä oli täynnä uutisia ja harrasta musiikkia, ja tekijänä oli useimmiten Armas Maasalo – niminen henkilö. Tämän sanottiin säveltäneen sitä ja tätä, mutta kukaan ei koskaan selittänyt, mitä se säveltäminen oikeastaan tarkoittaa, ja miten siinä tehdään sitä sävellystyötä. Arvelin jo tuolloin, että kyse tuskin oli hiekan lapioinnista tai telinevoimistelusta – eli Armas Maasalo ei ollut ainakaan suomalainen ilmavoimistelija, jonka muistelmat luin muistaakseni 80-luvulla. Siis tämän suurteoksen ”Suomalaisen ilmavoimistelijan seikkailuja”. Päättelin myöhemmin, että Maasalo saattoi tehdä työkseen jotakin muuta, mutta säveltää sitten sen ohella, koska tuskinpa säveltäminen nyt niin rankkaa oli, että siinä olisi tullut hiki. Miksei hän olisi voinut olla esimerkiksi sianhoitaja? Tässä piirroksessani Armas Maasalo seisoo sikojen keskellä, ja reportteri kysyy tältä, mitä tämä tekee ihan oikeasti työkseen, siis säveltämisen ohella, johon Armas Maasalo vastaa: Oikeastaan olen sianhoitaja, varsinaisesti. Vain aniharvat meistä pitävät säveltäjien työtä oikeana työnä – pikemminkin vötkyilynä. Tämäkään piirtämäni kuva ei ole alkuperäinen, mutta poimin sen, tavallaan, muistini lokeroista, ja taas käytin apunani Trustin mainiota piirtolevyä. Vaatii muuten vakaata kättä. Tämäkin on raapustettu toinen päivä huhtikuuta vuonna 2006. Armas Maasaloon liittyy myös muuan hupaisa juttu. Ollessani kansalaisopiston rehtorina eräässä jumalanhylkäämässä Paskovaaran kunnassa, näin kerran eräässä kunnantalon huoneista ison pinon cd -levyjä, joiden kannessa komeili Armas Maasalon nimi. No, olihan hän tosin ihan pikkuisena oleskellut kunnassa parisen kuukautta, ja kai siten ihan ilmetty paskovaaralainen, mutta kuitenkin? Että minua nauratti. Koska levyistä olisi tarvinnut maksaa silloset sata markkaa, jätin törsäämättä niihin, ja sinne se levypino sitten jäi.
Piirroksessani Pojat kävelyllä on joukko muinaisen Moision mielisairaalan potilaita ulkosalla kävelyllä, ja he kaikki näyttävät ihan omilta itsiltään, ja hyvin persoonallisilta. Sairaala sijaitsi ainakin ennen lähellä Mikkelin kaupunkia, ja se sijaitsee nykyään paljon lähempänä, koska vanheimmiten kaikki mittasuhteet kutistuvat. Jos sairaalaa nyt on enää olemassakaan? Aivan sattumoisin löysin tässä päivänä muutamana videon, jossa oli kuvannut tätä mainittua piirrosta, sekä Tarmo-poikaa pelon kourissa, jne. Olin sen jo melkein unohtanut. Nyt voit siis tutustua alkuperäisiin piirroksiini tästä hullujenhuoneaiheesta klikkaamalla tästä. Muistan, kun menin ensimmäistä kertaa Moision sairaalaan mielisairaanhoitoharjoittelijahaastatteluun, ja vastaani käveli lyhyenläntä, mustatukkainen, ja pienikokoinen pistäväsilmäinen mies, joka oitis kysymään minulta: Tiedätkös sinä kuka minä oikeastaan olenkaan? Johon oli aivan pakko vastata, etten tiennyt, ja melkein samantien miekkonen vastasikin oman kysymykseensä: Olen Fantom Mustanaamio! Että sellaisia sattumuksia. No, jokainenhan voi olla oman elämänsä Fantom..
Jos teet vertailuja alkuperäiseen piirrokseen, johon olen antanut linkin, huomaat, että tässä esittämäni kuva ei todellakaan ole aivan täsmälleen sellainen kuin se aikanaan oli. Kuvan idea lienee kuitenkin aivan kelvollisesti esitetty, vaikka kuvaakin lähes vähä-älyistä Tarmoa, jolla ei ole sitä munaa. Kuva on luotu linuxissa Trust Wireless Tablet -piirtolevyllä. Näistä puutteistaan huolimatta kuvan nimi on edelleenkin Tarmo-poika pelon kourissa, ja aikanaan kuva oli värillinen. huomaa, että Tarmon kasvojen suhteet on tahallisesti vääristetty, jotta tuska tulisi paremmin esille – olipa se sitten laadultaan mitä tahansa, siis se tuska. Jostakin syystä ihminen, jonka silmät ovat lähekkäin toisiaan, näyttää aina kärsivän (nehän ovat melkein kuin Backmannilla, siis sillä, joka vei sen kuuluisan lapun keskustapuolueen kokoukseen, jossa erotettiin puolueen naispuheenjohtaja). Pelokkaalta näyttää myös mies, jolla on väkäleuka (kuten Riki Sorsalla). Nämä nyt ovat eräitä elämän tosiasioita, uskokoon sitten ken tahtoo, sillä valheitahan nämä ovat kuitenkin. Tarmohan voisi, tietyin silmin katsottuna, näyttää jopa tuumivalta, ja koska hänen esikuvansa oli mielisairas, in lääkitys nyt kerrankin kohdallaan. Oikea Tarmo (siis tämän piirroksessa esitetyn Vale-Tarmon esikuva) vietti melkein koko elämänsä mielisairaalassa, ja hän oli ensimmäinen koskaan näkemäni sukupuolisesti poikkeava ihminen. Hän kutoi mm. pitsiä ja käytti hajuvettä, ja puhui kimeällä äänellä. Kun Tarmon oma kotomielisairaala lakkautettiin, hän ei kestänyt uusia olosuhteita kuin pari vuotta, ja teki itsemurhan.
Televisiossa oli aikanaan matkailumainos, jossa iloinen musta mies hymyili leveästi, ja heilutti kättään laajassa kaaressa, ja sanoi jotakuinkin tähän tapaan: zzzambo! Piirsin tällöinkin kuvan kyseisestä iloisesta mustasta miehestä, ja erityisesti päätin keskittyä hänen iloisiin kasvoihinsa, jotka paljastavat samalla sen älyllisen tason jossa liikutaan. Koska jokainen piirros kuvastaa piirtäjän omaa, sisäistä sielunmaisemaa, ei minua voi syyttää ainakaan syrjinnästä, sillä kuvauksen kohdehan on peräti kuvitteellinen, ja vedostettu mainoksen valheellisesta maailmasta. Afrikassa tuskin löytyy turistikeskusten liepeiltä tällaisia iloisesti huiskuttavia mustia miehiä, jotka sanovat remakasti kaikille ohikulkijoille: zzzambo. Joitakin siellä kuitenkin liikuskelee, koska suomaiset naiset usein tuovat synnytyslaitoksilta tummia kääröjä, käytyään ensin turistimatkalla jossakin Mombasassa virkistäytymässä yhdessä tyttöjen kanssa. Ehkäpä näistä kasvaa maahamme uusia, iloisia huiskuttelijoita.