Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
On the 13th March in 2022
Infoa laatimistani mediatiedostoista
Ogg Vorbis on niinsanottu vapaa audioformaatti, jolla voi julkaista joko rahastusvapaita audiotiedostoja - tai jopa videoita ilman että Microsoft (tai joku muu vastaavanlainen voimankäyttäjä) on heti niskassa rähjäämässä. Tämä koskee tietenkin pelkkää formaattia, sillä esitettävän sisällön suhteen voi joillakuilla edelleen olla omia rajoitevaateita, tai omistusoikeuksia. Tätä kyseistä formaattia käytetään yleisimmin linuxissa, mutta tavataan sitä myös windowsin puolella, ja onhan jopa Windows MediaPlayeriin saatavissa koodekki näiden soittoon. Ylläolevassa kuvassa on eräs koodekki, jota voi käyttää Windows Media Playerin kanssa, ja koska se toimi paremmin kuin VLC, niin voin sitä suositella sinullekin. Mäkissä saattaa asian laita olla niin, että Safari -selain ei osaa soittaa OGG -tiedostoja, mutta Chromium -selaimelle ne eivät muodosta estettä. Tulevaisuudessa OGG -formaattia tullaan ehkä käyttämään yhä enemmän ja enemmän muissakin käyttöjärjestelmissä, jos tekijänoikeuskiista esimerkiksi MP3 -formaattia koskien kiihtyy, ja ennepitkää paha Microsoft ostaa ja omistaa kaiken (vaan eipä muuten omista MP3 -tiedostojen tekijänoikeuksia). Armotonta menoa siis kaikenkaikkiaan, jota ruvetaan panemaan vauhdilla tai ilman. Vahinko ei tosin ole älypuhelinten käyttäjien kannalta kovinkaan suuri, sillä eihän tämä nyt niin kuolematonta ja korvaamatonta ole, ettei se voisi kuollakin, ja tulla unohdetuksi. Valtava määrä omatekemää musiikkia lakkaa joka päivä olemasta. Tuolla jossakin joku jankuttaa jonottavalla äänellä jotakin calypsoa, jota huomenna ei kukaan muista, muta joka julkaistaan hieman uudelleen sovitettuna, ja rahastetaan. Toisaalla taas joku kansanmuusikko rämpyttää pikkuriikkistä ukuleleaan, ja hoilaa putti putti kannehana ee, maa-kukoe ee kato ee, mehemmea koko e, zaku wahine, piripoera zakkokuma e, joka sekin on jo huomenna unohdettua historiaa, mutta levyillä sitä myydään vallan mahdottomia määriä. Minun omassa musiikissani on ideana se, että se on vapaasti ladattavissa ja kuunneltavissa, ja sen lisäklausuulina on, että minun lisäkseni kuka tahansa muukin voi ladata omin käsin omatekemäänsä musiikkia nettiin, ja olla täysin rinnoin oman elämänsä muusikko - vaikkei heittäisi yhden yhtäkään keikkaa koko elämänsä aikana. Toinenkin idea näissä toki on, eli se, että kyllä kansan täytyy ensimmäisenä tietää milloin mitäkin uutta tarjotaan, ja toisaalta: kansan täytyy ihan pakosti saada tehdä omaa, yksinkertaista musiikkiaan. Sitäpaitsi – kyllä jätkäkin saapi laulaa, jos vaan laulattaa – kuten valtiopävill' on päätetty. Kyse on tavallaan sellaisesta karaokesta, jossa itse tuotetaan kaikki, kuten taustat ja muut . Mitään ei osteta, mutta lopputulos on täysin samanlainen kuin normaali karaokemölinä. Elämmehän tavallisen ihmisen vuosisataa, jolloin jokainen meistä on yhtä tavanomainen kuin lika (eikö totta, Bill?) - niinkuin sen jo Ray Bradbury aikanaan kiteytti. Mutta minkä tahansa omatekemän teko kannattaa, sillä onhan jo liiankin paljon niitä jotka eivät tuota elämänsä aikana muuta kuin tonnettain paskaa, ja pilaavat toistenkin ihmisten elämän hölmöilyillään ja toljailuillaan, kuten nyt vaikkapa juopot ja persut. Siis: parempi se on kehnompikin karaokeveisu – mölistynä esimerkiksi suihkussa, että naapuritkin sen varmasti kuulevat - kuin myös niin ikään naapuriin pakosalle ajettu perhe.
Omat biisit ovat väistämättä ainakin melkein täysin omia, ja sitäkautta usein myös sangen liikuttavia ja usein myös erityisen kömpelöitä. Joskus on vitsikkäästi sanottu, että nuottejahan ei ole montaa kappaletta, ja että kukaan ei voi niitä omistaa. Itse Sibeliuskin on sanonut, että yhtään turhaa nuottia ei pitäisi kenenkään kuunaan kirjoittaa. Niihän asia tietenkin onkin, mutta kun toiset ovat vaan taitavampia pistämään nuotteja erilaisiin järjestyksiin. On sanottu myös, että useissa klassisissa sävellyksissä voi kuulla kymmenittäin samoja teemoja joita kuulee kansanmusiikissa, ja että kansanmusiikkibiiseissä ei ole kuin korkeintaan pari koukkua, joilla ihmiset houkutellaan kuuntelemaan biisi loppuun. Täten voidaan sanoa, että oma laulu voi olla täysin jonkun ihan vieraan ihmisen tekemä – vaikkei siitä itse mitään tietäisikään – koska useimmiten kototekoinen artisti on sen on kotoistanut kunnolla, eli siirtänyt osaksi oma maailmaansa. Aikanaan, kun muuan maataousharjoittelija Mike lauloi Rauhan sairaalan maatilalla: ool mai lävsjöö, aivill sönt tö juu! - oli hän kotoistanut ikioman ”piitlesinsä”. Tosiaan: harva keksii keksineensä pyörän yhä uudelleen ja uudelleen. Ja silti: kolmen soinnun varaan voidaan rakentaa kokonaisia maailmoja. Tällä sivulla olevia lauluja yhdistää se, että ne ovat – tavalla tai toisella – humoristisia. Jokainen voi lisäksi tehdä omia lauluja miten paljon tahansa, vaikka ne olisivat kuinka toinen toistensa serkuksia, tai tätiensä orpanoita, eli sanalla sanoen: ihan samanlaisia. Ei kestänyt kauaa, tämä omatekemä – kuten eräässä laulussakin osuvasti sanotaan. Omatekoisen musiikin tekijää voitaisiin sanoa myös kyökkimuusikoksi, kuten tietynlaista, murteellista ruotsia sanotaan kyökkiruotsiksi, ja viitataan alentuvasti esimerkiksi piikojen aikanaan käyttämään ruotsinkieleen. Mitä vikaa piioissa on? Kävihän Kivivuoren Jannekin piioissa, ja silti siitä tuli senaattori. Tai mikä ihme tuo nyt on, kun toiset jahtaavat naisia ympäri pöytää niin että tulee oikein hiki – vaikka menettävätkin siinä tohinassa poliitikonasemansa. Ainoastaan demareissa on mahdollista menettää ministerinpallinsa ulkomaanmatkansa aikana, vaikka joutuihan Ike syytetyksi korruptiosta, kun sai merkkipäivänään lahjoja. Peruuttakaame siis Joulu, ja syntymäpäivät! Mutta paljon vähemmästäkin voi, toki, saada potkut. Näitä minunkin väsäämiäni lauluja voitaisin kutsua myös kansamusiikiksi, sillä minä olen osa kansaa, ja musiikillisessa mielessä minä olen erityisen oppimaton – eräänlainen musiikillinen pakana. Näine eväinenne – naattikaa jos vain mahdollista – vaikken olekaan savolainen.
P. Mustapää oli oikealta nimeltään Martti Haavio, ja akateemikko. Runoilijana hän oli yksi niistä jotka kuulemma kehittivät suomalaista runoutta. Jätän kuitenkin enemmän viisastelun niille, jotka ovat sille enemmän omistautuneita, ja jotka kykenevät latelemaan runsaasti outoja sivistyssanoja, ja vakuuttamaan muut älykkyydestään. Sanotakoon tämä kuitenkin: on suorastaan ihme, että mies, joka tuli tunnetuksi nimenomaan valkoisen suomen täysverisenä edustajana, kykeni tekemään Monumentin -tapaisen runon. Mutta sanotaanhan, että ihmeiden aika on aina, ja jos jyvän asettelee sopivasti, kana sen kyllä löytää.
Download and listen to my Ogg Vorbis file
William Butler Yeats oli irlantilaissyntyinen runoilija ja kirjailija. Tutustuin häneen tavallan sattumalta, kun käsiini joutui (elämän myrskyissä) WSOY:n toimittama, ja Aale Tynnin suomentama runoteos William Butler Yeats * Runoja. Pitkään tämä kyseinen teos notkui nurkissani, kunnes muistaakseni 1980-luvulla aloin hiljalleen värkätä sanoihin soveltuvia pieniä melodioita. Osa niistä unohtui, mutta osa jäi elämään minun omalaatuiseen, atonaalis-musiikilliseen maailmaani. Kun kotitietokoneiden kehitys saavutti tason jossa niillä kykeni tekemään musiikkia nettiä varten, alkoivat sävelmät saada niitä muotoja jotka niillä on nyt. Nyt sitä kysyy itseltään: Tässäkö se sitten olikin – se kaikki!
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
In English:
Download and listen to my Ogg Vorbis file
In Finnish:
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Johnny Cash oli amerikkalainen kantrilaulaja, joka ”sävelsi” ja ”sanoitti” aivan itse valtavan määrän musiikkia, joka perustui suurelta osin amerikkalaiseen kansanmusiikkiin. Uransa alussa Cash vaikutti tavattoman itsetietoiselta, mutta kun ikää alkoi karttua, kuoroutui esille kypsä ja karhea ääni, joka kertoo enemmän kuin tuhat eunukkikuoroa. Minä tunnen senverran heikosti tämän laulajan koko tuotantoa, tai elämänhistoriaa etten kykene siitä juurikaan katu-uskottavasti puhumaan. Miehen musiikkiin tutustuin Helsingissä, jossa sitä kuunteli ahkerasti erään orpopariskunnan miespuolinen jäsen. Sattumoisin tuo hemmo oli samanaikaisesti alokkaana kanssani Savon Prikaatissa Mikkelissä. Tuolta ajalta muistan kuinka esittelin parille kaverille mielestäni jotakin aivan vallankumouksellista keksintöäni matematiikan alalta, eli kuvallisesti luotua loputonta, suppenevaa horisonttia - johon tämä orpo matemaatikkokaveri mainitsi jonkun tuntemansa matemaattisen muotoilun asiasta, jonka tämä ilmaisi hienolla sanalla – ja heti tiesin kaverin tietävän enemmän kuin minä koskaan matematiikasta, tai mistään. Varsin nolostuttava tilanne. Koko keksintö oli äkkiä poissa, ja oli jo keksitty. Pannahinen sentään! Samanlainen, epämiellyttävä törmäys tieteeseen tapahtui kun olin Lahdessa Lääkintäaliupseerikoulussa, jossa esittelin innostuneena ilmiötä, jonka olin havainnut, eli sitä kuinka putket jäätyivät kun pakkasen jälkeen tuli suoja. Olin myös lukenut asiasta jostakin aikakauslehdestä, jossa joku nimesin ilmiön lämpömyöhästymisilmiöksi. Sattumalta juuri silloin oihitse kävelevä oppilaskunnan puheenjohtaja sanoi: käytät hieman omituista terminologiaa, veli hyvä, sillä minä olen matemaatikko ja FYYSIKKO! Taas tuota samaa häpeää, ja osaamattomuden tunnetta, jonka tosin olin kokenut aiemmin ollessani harjoittelijana Mikkelissä Karjaportilla. Olin kerran leikkaamassa lihaa kun tehdassalia ymäröivälle parvelle ilmaantui lukiolaisia, joista joitakuita oli nähnyt Puistobaarissa, ja joille olin uskotellut olevani opiskelija. Kyllä ne naureskelivat kun tunnistivat ”opiskelijan”, nikertämässä lihanriekaleita irti lehmän selkärangasta. Voi sitä häpeää - taas kerran. Olettaisin, että tuolloin virisivät ensimmäiset koetut aikeet lukea itsensä vaikka lääkäriksi tai lettutieteen vihtoriksi. Olivathan Karjaportin ammattimiehet, lihanleikkajat, letkautelleet tuon tuostakin minulle, että ei sitä tiedä, vaikka sinäkin kuuluisana kirurgina kuolisit! Halusin kuitenkin mielummin tietenkin maailman kuninkaaksi. Melkein näinhän sitten lopulta tapahtuikin, vaikka päädyinkin yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi, ja melkein tohtoriksi. Vuosia myöhemmin, oli Kuopion yliopiston järjestämällä turhanpäiväisellä Job Exit -kurssilla, ja osallistuin siellä matematiikan kurssille. Tiettyjen vaiheiden jälkeen matematiikan professori lähetti minule sähköpostia jossa pyysi minua ilmoittautumaan opiskelijaksi, kun oli ilmeisestikin tarkkaillut kurssilaisia. Vaikka teko ei varmaankaan merkinnyt proffalle itselleen varmaankaan mitään, oli se minulle sikäli merkitysellistä, joka asetti Lahden lääkintäaliupseerikoulun oppilaskunnan itsetietoisen johtajan typerät tärkeilyt omaan arvoonsa. Myös minä olisin voinut olla matemaatikko ja fyysikkko. Mutta silti, mikä on tärkeintä, kiinnostukseni Johnny Cashin musiikkin oli säilynyt läpi näiden kaikkien vaiheiden – eräänlaisena selkärankana, ja suojauksena, johon kilpistyvät kaikki koetut häpeät, sillä vain harva matemaatikko osaa Cashin tavoin ilmaista sen, mikä täällä on olennaista. Tai sen, että meistä kustakin jää lopultakin tänne vain märkä läiskä, joka sekin tuotapikaa kuivuu, ja sitten ei ole enää mitään, eikä ketään.
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Amerikassa on tehty valtavasti musiikkia, ja osa siitä todella taitavasti. Sodan jälkeen sinne oli muuttanut joukottain eteviä säveltäjiä, jotka itse asiassa loivat sen säveltaiteen osion uusiksi, joka tunnetaan nykyään musikaaleina. Kaikki tämä yhdistyi erilaisen kansanmusiikkin, ja kun nämä taas yhdistyivät, oli lopputulos jotakin sellaista mihin ei olisi Euroopassa kyetty. Eikä muuten kyetä vieläkään. Tarvittaisiin taas joku siirtolaisvyöry, tai poliittinen vaino, jota etevät pakenisivat maahan, joka taas sallisi tulijoiden esittämän musiikin. Mutta turhaahan tällaista on enää odottaa – maailmassa, jossa kaikki eväät on jo syöty, ja lasten perintöosakin hurviteltu mustin persieseen.
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Kyllä tästäkin osiosta kuulee sen, kuinka siinä käy kun tutustuu johonkin sellaiseen, jota ei ole ennen kuullut. Suomalainen musiikki on niin nuorta, että mikä tahansa uusi muuttaa sitä fundamentaalisesti. Toisaalta meikäläinen musiikki ikäänkuin imaisee itseeänsä kaikenmaailman vaikutteet, ja lopultakin uuden musiikin vaikuts tempoon, tai mollisointuisuuteen, on lähes olematon – mutta on saatu jotakin uutta. Näkökulmaa.
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Kirjotin ja ”sävelsin” tämän laulun saatettuani opinnoissani yht-kand -vaiheen, ja ryhtyessäni hoitamaan sosiaalitarkkajan virkaa Mikkelin kaupungissa. Aikaa jäi jonkinverran yli viranhoidolta ja Päämaja-pubissa juopottelulta, ja jonakin tällaisena yksinäisenä hetkenä kirjoitin tämän biisin, ja äänitin sen kasettimankalla yhtenä ottona (one-take). Nyttemmin olen lisännyt esitykseen hieman Oxygen25 -syntikkamörinää ja bassoja. Biisinteon aikoihin ei vielä puhuttu mitään ilmastomuutoksesta sun muista, joten tässä on mukana hieman ennustamisen makua, sanoisin, ja sanonkin. Avaruusmatkailun näkökulma on myös mukava lisä, kuten siihen liittyvä muukalaisteema.
Infoa elokuvasta Kankkulan kaivolla
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Harjulatietoa (ja muuta tietoa)
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Infoa laulusta Charles Sanders Peirce
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my ogg Vorbis file
Infoa laulusta Poikajoukko seisoi Kahverin kulmalla
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and play my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Kerran lapsena oltiin pennut kotosalla ihan itsekseen, kun ovesta töytää joukko mustalaisia. Siinä hönelö ja kaitaluinen sisareni oli juuri takomassa päätään eteisen seinään, kun häntä lähestyi mustalaismummo, ja tarjosi povausta: ”Anna kun mie siulle povvoon” -se ähelsi, ja povasi sitten kanssa. Muuta en muista povauksesta kuin sen, että rahaa piti tursuta joka lävestä, ja tumma komea mies veisi lopulta mukanaan. Ei näkynyt sellaisia eikä sellainen mukanaan vienyt, vaan tuli sellainen hölmö ja viinaanmenevä lättäpää, joka lisäksi oli siitä irstaammasta päästä, ja aina pyrkimässä pykälään.
Download and listen to my Ogg Vorbis file
Cajun seudulta on peräsin laulu Alles Dance Colinda, joka kertoo nuoresta, tanssivimmaisesta tytöstä, jota kaikki nuoret miehet haluaisivat likistellä ja puristella, mutta äiti ei pitänyt siitä ollenkaan, ja ei mielellään laskenut tyttöä lainkaan tansseihin. Jos nuoret valkoiset, amerikkalaiset tytöt halusivat todella tanssia syntisesti he tanssivat colindaa.
with Sanyo TRC-500M
Download 56 kbps RealMedia 10
Download 40 kbps MP3