Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 18th April in 2016
MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harrastavat ämppäreitä. Tällä hetkellä monessa paikoin Suomea musiikkia voi kuunnella häiriöttä – myös näitä ämppäreitä, jotka ovat ihan käteviä, sillä kun ne kopioidaan USB -tikuille, tai poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat useimmat USB -liittimellä varustetut DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä, tai poltettuja levyjä sellaisenaan. Jos halutaan jotakin vielä parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Hifistit – nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Ajatelkaapa vain kuinka nuo lihavat, mutta äveriäät miehet lojuvat ilmeettöminä kuunteluhuoneissaan – aina vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin, ja ovat tarkkana kui porkkana josko jossakin risahtaisi, tai kuuluisi hellasäröä. Ne eivät käsitä, että kaikesta muusta täysin puhdas ääni on mahdottomuus, ja että yskintä ja yleisön joukosta kuuluva haistattelu ja möykkääminen ovat osa taidenautintoa. Oikea kuuntelun taito onkin poimia itselle merkitykselliset sisällöt kaiken kakofonian keskelläkin. Ja onhan aina ääniä jotka ovat vastenmielisiä, vaikka ne esitettäisiin miten hyvällä laitteistolla tahansa. Jos nyt ajatellaan minun tekemääni musaa, täytyy pitää järki kädessä tuon teknisen laadun kanssa, sillä jotkut joskus ystävinäni pitämistä henkilöistä ovat olleet avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Mikään ei voi olla inhottavampaa kuin se, että joku matelee lähietäisyydelle ja sitten iskee inhottavasti, vaikka ystävien ei pitäisi koskaan tehdä niin. Yhtä vastenmielistä on ylimakea kehuminen, ja kritiikin täydellinen puuttuminen. Ja mitä taas jatsimiehiin tulee, niin he ovat läpeensä tyytyväisiä, pääasiassa entisiä miehiä, mutta nyttemmin sillä tavoin poikkeavia, että kerkeävät antaa lovee kenelle tahansa. Ei ole olemassa turhanpäiväisempää otusta kuin ontuva jatsimies.
Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soitettaessa näitä tiedostoja, ja tämä mainittu ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Mutta asiaan. Nauhoitin tämän laulun alunperin kasettinauhurilla 1970-1980 -lukujen tienoilla, ja lisäisin siihen sitten 2000-luvun puolella eräitä instrumentteja ilmaisilla tietokoneohjelmilla, jolloin tuloksena oli lähinnä mössö. Hieman paremman tuloksen sain käyttämällä MAGIXMusic -ohjelmaa, mutta koska käsiteltävänä on moneen kertaan muunnettu äänite, ei tulos ole järin hyvä. Mutta asiaan. Vietin luteisen lapsuuteni Rauhan sairaalassa, jossa elämä ei ollut normaalia, koska sekä potilaat -että henkilökunta olivat molemmat normaalista poikkeavia. Niinpä ei ole mikään ihme, että osasta tuntemiani Rauhan lääkäreiden ja hoitajien pojista kehittyi jo varhain juoppoja, tai osasta myös selviä rikollisia – vaikka nykyään ne jotka selvisivät hengissä, esittävätkin täysin kunniallista ja muka järkevää kansalaista, kuten joku pirhosenjolli tai martikaisenari. He varmaankin jättävät kertomatta paljonkin asioita lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ja keinuttavat lapsenlapsiaan muikeasti hymyillen polvellaan. Mutta oli miten oli, niin lapsuuden muistikuvat ovat aina hämäriä, kuten lie laita ylläolevan mustavalkokuvan, joka näyttää kadottaneen ainakin värinsä. Mustavalkoisena kekkosaikana valokuvien värittömyys oli täysin normaalia, ja silloin ---kerikin oli ---keri, ja sillä selvä. Haalistunut valokuva esittää Rauhan sairaalaa, semmoisena kuin minä sen muistan, ja sairaala taas liittyy tähän lauluun siten, että mielisairaalassa oli paljon mielisairaita potilaita, joista jotkut huusivat öisin. Tällainen huuto jää mieleen. Lapsena minä kuvittelin, että talomme ympärillä hiiviskeli öisin isokokoisia susia, ja pidin lähes varmana, että ne halusivat minua ateriakseen, sillä ahdisteltiinhan Veli Pontevaakin, vaikka hän oli sentään kiltti possu. Kun katselee nykyisiä uutisia, näkee kuinka kilttejä lapsia ja vanhuksia lahdataan sukoilematta, ja kunka lapset ynnä naiset ovat sitä mieluisinta tykinruokaa. Sota on nykyisin rakaa – ammutaan kaikkea mikä liikkuu. Mutta mitä kotipihaani kierteleviin susiin tulee, olin tietävinäni, että koska ne eivät saaneet minusta suupalaa, ne ulvoivat pettyneinä kammottavalla sudenäänellään. Näin myös kerran unen, jossa kotimme kasvimaan laitaan ilmestyivät mustat vaunut, joita veti musta valjakko, ja ajajalla oli musta lierihattu. Jotenkin vain tiesin, että ne olivat tulleet odottamaan minua, ja että ne lähtisivät pois ainaiseksi, ellen menisi – ja tiesin senkin, että tämä ei ollut kuolema. Oli siinä pienellä pojalla painiskelemista? Sudet ja kaikki. Mutta Rauhan potilaathan ne siellä vaan mökäsivät että sellit raikuivat, ja kaikkeen oli suorastaan pakko löytyä järjellinen selitys. Mutta mitä sitten tehdään ellei löydykään järjellistä vastausta pienen pojan kysymyksiin? Ettei mitään selitystä olekaan? Voihan olla, että potilaita piestiin öisin selleissään, tai että ne olivatkin amerikkalaisia vihollistaistelijoita, joita kidutettiin ankarimmalla kädellä, josta siis huuto olisi ollut peräisin. Ja voihan olla niinkin, että laulussa kuvaamani vaunut todella kävivät tonttimme pellon laidassa, ja jättivät minut tänne, koska aikaikkuna sulkeutui, ja kultainen hetki oli mennyt? Ja voihan olla että jossakin rinnakkaistodellisuudessa kotipellollamme teurastettiin viattomia siviilejä, ja sotilaat ajoivat heitä kuin karjaa, mutta minä näin vain ne vaunut. Että naapurin sedällä olikin kädessään kivääri eikä lapio, ja koko Rauha olikin varuskunta-aluetta, jossa ryhmityttiin uutta hyökkäystä varten. Ja kaikkea tällaista. Että sitä osaakin olla ihminen hullu!
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
Windows 10, MAGIXMusic, CoolEdit Pro 2.0, and Audacity