Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Updated on the 20th June in 2009
Ylläolevassa kuvassa näet reservinkomppanian harjoittelemassa vuonna 1885 Huhtiniemessä, jossa tämä nyt tarjolla oleva nauhoituskin on tehty – tosin paljon, paljon myöhemmin, eli tuossa 1980 -luvun alun tienoilla. Paikalle on noussut sittemmin kuin sieniä sateella erilaisia rumia teollisuuskiinteistöjä, ja erityisen rumia, ja hitaasti hajoavia elementtitaloja – ja kaikkihan on rakennettu kuvaannollisesti suoraan hautojen päälle, sillä eri historiamme vaiheissa Huhtiniemeen on kuopattu luonnottomalla tavalla kuolleita ihmisiä. Jos huhtiniemeläiset järjestäisivät esimerkiksi kesäisin tansseja, he tanssivat tällöin yli hautojen – mihin ei monessakaan lähiössä ole mahdollisuuksia; niissä tanssitaankin muuten vain. Onpa ikävää. Tämä nauhoitus on teknisessä mielessä toimittaja Esa Rieskjärven käsialaa, jolla oli käytössään Nagra – nauhuri, johon meikäläisellä ei noihin aikoihin ollut varaa, eikä ole muuten vieläkään. Nauha esitettiin sittemmin yleisradiossa oikein valtakunnanverkossa Big Boss Warsellin annnettua sille ohjelmaluvan, ja minulle lähetettiin c-kasetille tehty kopio, jonka kopioin sittemmin yhä uudelleen ja uudelleen uusille kaseteille, ja nauhakohina lisääntyi, tietenkin, joka kierroksella. Biisin taustalla on tositarina eräästä mikkeliläisestä hammaslääkärin pojasta, joka oli armoton juoppo, ja jolla oli itsemurha-aikeita. En kuitenkaan käynyt koskaan tarkistamassa miekkosen kotioloja, ja niinpä kun uutinen itsemurhasta tuli, ajattelin, että olisin kenties voinut jopa estää sen. Mahtava on näet suuruudenhulluuden voima. Ei kukaan voi estää ketään tappamasta itseään jos tämä sitä tarpeeksi haluaa. Sitäpaitsi itsemurha voi hyvinkin olla paljon parempi vaihtoehto kuin jatkaa kuihduttavaa elämäänsä. Jotakuta voi näet ottaa tämä eläminen niin rankasti pattiin ettei sitä enää siedä. Useimpien elämä on sitäpaitsi niin yksitoikkoista, että he ovat luopuneet toivosta, että vielä jotakin yllättävää voisi tapahtua. He iloitsevat enää vain siksi koska nauraminen on tapana. Kaikelle nauretaan! Nauretaan hupiohjelmalle, joka ei ole tosiasiassa yhtään hauska. Nauretaan sille, että joku kävelee kadulla, ja hänen päähänsä putoaa sika, jota ollaan siirtämässä vintturilla vintilla sijaitsevaan riiputushuoneeseen, ja niinpä hänen poikaansa aletaan sanoa siksi pojaksi, jonka isän päähän putosi sika, ja mies kuoli. Niin etenee koston ja pilkan kierre vielä seuraavaan polveen, ja naurua piisaa. Naurettavaa on myös se, että joku herää keskellä katua tajuttomuustilasta, ja kouraisee muniaan, ja huomaa, että hänet on salvettu, ja sitten tämä poloinen ilmaisee tuskansa kirkaisemalla hauskasti kimeällä äänellä: nytten on sitten viimenkin aika minunkin siirtyä kirkkokuoroon laulamaan tenoria! Etteikö siis naurattaisi vaikka oma elämä olisi kuin Pellisen veljeksistä kertovaa sarjakuvaa, jossa ei tapahdu mitään. Ne eivät käy siinä edes paskalla – mutta eiväthän ne käy huussissa edes Aku Ankassa, joka on sentään paljon kuuluisampi sarjakuvalehti, ja siinä on Hessu Hopot ja kaikki. Nyt, kun olen jo vanhempi, olisi minulla ollut varmasti paremmat mahdollisuudet onnistua lykkäämään kenen tahansa hammaslääkärin pojan itsemurhaa ainakin hieman tuonnemmaksi, mutta nuori mies on aina nuori mies. Sangen vähänhän sitä ihminen voi vaikuttaa toisten ratkaisuihin, mutta ainahan sitä voi kuvitella tapahtuneen kaikenlaista – vaikka jälkikäteen. Syntyi kuitenkin tämä laulu, joka on imelyydessään suorastaan vastenmielinen, ja siksi niin autenttinen, niin autenttinen. Ihmisten elämän kovin ydin on hänen illuusioissaan.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP a6210.sc, OpenSuSe 11.1, SB Audicy Player, and Audacity