Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 16th March in 2012
Nämä MP3 -tiedostot on tarkoitettu nopeille laajakaistayhteyksille, ja niille, jotka harrastavat ämppäreitä. Ämppärit ovat ihan käteviä, sillä kun ne poltetaan sellaisinaan CD tai DVD -levylle datana, osaavat DVD ja BlueRay -soittimet soittaa niitä. Myös USB -muisteihin tallennettuina ne toimivat uusissa autoradioissa, ja BlueRay -soitinten USB -liitännän kautta. Mokkulayhteyksille nämä raskaan sarjan ämppärit saattavat olla liian kova pala, ja niiden lataus kestää ikuisuuden, mutta nämä nyt ovat parasta mikä ämppäreissä on teknisesti mahdollista. Jos halutaan parempaa, pitäisi siirtyä muihin formaatteihin, joita esimerkiksi hifistit käyttävät. Nuo kaikkein huvittavimmat kreatuurit joita maailmassa löytyy. Lihavat, mutta äveriäät miehet kuunteluhuoneissaan, vakavina ja sennäköisinä että ymmärtäisivätkin jotakin. Täytyy tietenkin pitää järki kädessä, sillä jotkut ovat avoimeasti sitä mieltä, että nämä minun tulkintani eivät ole musiikkia lainkaan, vaan silkkaa paskaa – eivätkä ainakaan yllä jatsin kunniakkaille kukkuloille. Jatsimies ei ehdi elämässään yhtään mihinkään, vaan pikemminkin hän ehtii tavoittaa itsensä, ja mennä sitten ohi.
Vaikka äppärit ovatkin monipuolisia ja käyttökelpoisia, niin mokkulatyyppisille yhteyksille 320 kbps MP3 saattaa olla liian hidas. Heille sopiikin paremmin 100 kbps AAC -formaatti, joka on tarkoitettu multimediapuhelimiin, ja joka siirtyy muutoinkin liukkaammin. Mäkin käyttäjien kannattaa asentaa systeemiinsä VLC -ohjelma, ja säätää selaimensa käyttämään sitä soittamaan näitä tiedostoja, ja tämä ohjelma soveltuu myös windowsiin, ellei siihen ole asennettu erillistä koodekkipakkausta, joka hoitaa homman. Linuxissa GNOME -työpöytäsysteemiin kuuluva Totem riittää mainiosti, kun sitä on täydennetty laajennetuilla gstreamer -paketeilla.
Whiskey In The Jar on vanha irlantilainen kansanlaulu, ja se kertoo miehestä, joka ryöstää erään toisen miehen, ja vie tämä rahat morsiamelleen, joka kuitenkin kavaltaa tämän. Tyttö lähetti sanan ryöstetylle upseerille miehen nukahdettua, ja otti tältä pois miekan ja pistoolin, ja upotti pistoolin vasiten veteen, jotta sillä ei voisi ampua ruudin kastuttua. Herääkin epäilys siitä, että tyttö oli ollut salaa muhinoissa kyseisen upseerin kanssa. Ehkäpä he olivat piehtaroineet jo pitkäänkin läheisillä niityillä, ja suorittaaneet siellä toistuvasti ruumiin ja sielun täydellisen yhdynnän, kuten muuan Nora teki ainakin kerran teoksessa Noran kolme rakkautta, joka kuului (kummallista kylläkin, jo kauan sitten edesmenneen äitini kirjahyllyyn). No niin. Kun noutajat saapuvat aamulla, ei mies voi tietenkään puolustautua mitenkään märällä pistoolilla, ja hän ei tietenkään voi puolustautua paljain käsin ja ilman miekkaa aseistettua patrullia vastaan. Niinpä mies joutui selliin, ja sittemmin oikeuteenkin, mutta karkasi sellistä nyrkkiensä voimalla vapauteen, ja alkoi etsiä veljeään, joka oli armeijassa, ja jonka miekkosemme uskoi olevan lojaalimpi kuin tuo kirottu Kavaltaja-Jenny. Päätin tehdä biisin uudelleen, kun sain hankituksi FateBoy – mikin, ja M-Audio Fast Track -äänikortin, ja eräitä muita kompeita. Samalla korjasin aiemmin tähän lauluun tekemääni sanotusta, ja syy siihen, että ylipäätään tein omat suomenkieliset sanat on se, etten ole koko ikänäni ymmärtänyt alkuunkaan mistä alkuperäisissä sanoituksissa on ollut kyse, jotka olen tuolloin tällöin radiosta tai vastaavasta purkista satunnaisesti kuullut. Siellä sun täällä, milloin nyt missäkin. En ole kuitenkaan ymmärtämnyt mitä heskuttia tuo viskiin ja ruukkuun liittyvä höpinä laulussa tarkoittaa, ja miksi sitä toistetaan jokaisessa säkeistössä. No, nyt kun luin alkuperäiset sanat tarkkaan ajatuksen kanssa, ymmärsin yskän, ja senkin, että nuo durandaat sun muut ovat vain merkityksettömiä kertosäkeitä, joita nyt viljellään irlantilaisessa kansanmusiikissa. Lauletaan säkeistö ja otetaan sitten taas. Vähän samanlaisia kun huhhahhei ja rommia pullo, tai rumarillumarei, tai taka-taka-taka-taa. Tuosta takataasta tuli mieleeni eräs juttu. Olin käymässä kotona vanhempieni luona, ja kitara oli minulla sattumoisin mukana, ja rämpyttelin sitä siinä omaksi ratokseni (muiden rattohan se ei ole koskaan ollutkaan), kun äitivainajani pyysi minua soittamaan jotakin hänellekin mieluista, ja kun kysyin, mitä tämä halusi kuulla, niin eikös se vain ollutkin tuo kirottu takatakataa. Silloin oivalsin, että mikäli ihminen jättää minkä tahansa elämänalueen kehittämisen silleen jo varhaisessa vaiheessa, on hän sen suhteen lopulta täysi noviisi, ja hänelle kelpaa letkajenkka kuin letkajenkka. Mikäli äitini ei olisi kieltänyt itseltään musiikkia (ja samalla muiltakin), niin eihän hän mitään takataata olisi toivonut, tai ihaillut Pasi Kaunistoa, jolla oli usein valkoiset housut. Mutta annetaan nyt äitivainajan olla rauhassa, sillä olihan sillä(kin) puolensa, ja saattaa olla, että eräänä hänen musiikkikielteisyytensä syynä oli struumaleikkaus, jossa joku köpelö, heroiiniin sodassa retkahtanut kirurgi napsaisi toisen äänihuulista pois, ja siitä lähtien äitini ääni oli lähinnä kimittävä. Sanotaan hänen olleen ennen leikkausta hyväkin laulaja. Voihan tuollainen toki vaikuttaa musisointia koskeviin asenteisiin, myönnettäköön.
Whiskey In The Jar is an old Irish folk song, and it is a story of a man who robs another man in Ireland, and who happens to be an military officer. Then his girlfriend betrays the man, and he gets captivated in a jail, and later to trial. Later the man escapes, and tries to find his brother, because he thinks that he can count on his own brother better that Jenny, who is the betrayer. I have written my own lyrics to this song because I have never really understood the actual meaning of those lyrics I have heard before. I have wondered what is the story, and what is all that whiskey staff in the song.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP a6548.sc, Windows 7 Pro, CoolEdit Pro 2.0, Audacity, and Faac