Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A
41
70700 Kuopio
Finland
Updated on the 31th Jan in 2010
Olen tehnyt tästä laulusta useitakin eri versioita, joista ehkä eniten alkuperäistä muistuttaa traditionaaliseksi versioksi nimittämäni tulkinta. Tämäkään ei ole täsmälleen samanlainen kuin se minkä Johnny Cash vetää vankilassa, koska hänellä oli mukanaan ihan oikeat soittajat. Minun versiossani lähes kaikki on keinotekoista ja syntesoitua. Myös Cashilla on monista lauluistaan useitakin eri versioita, ja hänelle on myös tunnusomaista sanoittaa sama melodia niinkuin kyseessä olisi eri laulu. Tietenkin joku voisi sanoa, ettei kolmen soinnun biiseihin voi sisältyä kovinkaa suurta hajaumaa, mutta näille sanoisin, että siitä vaan biisiä pukkaamaan, sillä onnistuessaan rahantuloa ei voi mikään estää. Siis jot tämä on niin helppoa.
On hyvin todennäköistä, että Johnny Cash olisi jossakin uransa vaiheessa vääntänyt vankilalaulustaan tällaisenkin version. Olen kuunnellut paljon hänen eri aikoina tekemiään biisejä, joista käy ilmi kuinka lahjakas hän oli laulajanakin – puhumattakaan biisien tekemisestä. Hyvä biisi on sellainen, että se sisältää aina jotakin muuta, joka on enemmän kuin mitä biisitä voidaan havaita millä tahansa mittarilla, ja se on kunkin biisin hahmo, joka on tunnistettavissa. Cash on lisäksi onnistunut tallentamaan nauhoituksiin omaa persioonaansa siinä määrin, ettei esittäjästä voi erehtyä.
Johnny Cash esiintyi ainakin kerran Folsomin vankilassa, joka myös nauhoitettiin, ja nauhoista miksattiin levy. Itse muistan ostaneeni kaupasta stereoversion, jota on mahdollisesti paranneltu hieman studiossa, koska kuulemani, alkuperäinen raakaversio poikkeaa tästä studioversiosta monessakin kohdin. Esitys oli järjestetty todennäköisesti vankilan ruokalaan, mutta läheskään kaikki vangit eivät päässeet katsomaan Johnny Cashin esiintymistä, vaan ainoastaan kilteimmät. Muut kuulivat esityksen vankilan keskusradiosta. Tunnelma oli kuitenkin varsin tiivis, kuulemma. Koska Folsom Prison on varsin kaukainen paikka meille suomalaisille, kuvittelin sen asemesta kotimaista vaihtoehtoa, kun suomensin Cashin tekstiä. Mieleeni tuli hakematta Konnunsuon vankila (joka sijaitsee Joutsenossa, Karjalassa), koska sielläkin vankilan ympäristöä on muokattu vankityövoimalla – vaikka onhan suoturve toki helpompaa käsitellä kuin kivimurska. Nyttemmin Konnunsuon vankila on jo lakkautettu, ja maamme tuhannet mustalaiset lusivat lusittavansa muualla. Suomalaistamisprojetissani vankilan nimeksi sopi paremmin Volosomin vankila, joka tuntui aivan kelvolliselta – ikäänkuin jo valmiiksi savolaiselta, koska savolainen on koominen tahtomattaankin. Eihän savolaisen tavoitteena ole olla hauska, muta minkäpä sitä ihminen murteelleen mahtaa! Savossa vain ei satu olemaan kaikkien tuntemaa vankilaa, vaikka kyllähän sieltäkin linna löytyy. No niin. Savolaisen voi aina kuvitella synkeäksikin vankilakundiksi, mutta karjalainen vaikuttaa, murteestaan johtuen, aina olevansa, sielläkin, väärässä paikassa – vaikka lusisikin Konnulla. Kuvitelkaapa karjalaista sanomassa ankarasti vartijalle: mie en suvaisse tätä yhtään! Eipä siinä asiat mahda paljoakaan entraantua. Nyrkkiä pöytään lyödessäänkin karjalainen ukko on kuin vitsin perikuva. Niinpä päätin tehdä mahdollisimman aidon, ja kieron savonkielisen sanoituksen, joka on kuitenkin pakostakin lähinnä yleiskieltä, koska en ole syntyperäinen savolainen, mutta ymmärtänette silti yskän. Olen joskus yrittänyt kuvitella miltä Savossa syntyminen tuntuu. Sitä pääsee äkkiä pinteestä, ja näkee kirkkaat leikkaussalin valot, ja ympäriltä kuluu pajatusta: voi täätisen, täätisen taattaa! Jollei tällaisessa ympäristössä tule koomikoksi, niin sitten ei missään. Ensimmäiset tekemäni versiot tästä laulusta noudattivat aivan liian orjallisesti alkuperäisesitystä, kuten voitte kuulla traditionaalisesta versiota, joten sitten päätin, että ainakin tähän tulisi muutos, ja niinpä valitsinkin taustalle mainion Dick Andersonin taitavasti pimputteleman vankilasession, joka on minun mielestäni lähinnä ilotteleva, ja sopii siksi paremmin huumoriversion taustaksi. Tässä lienee paljolti samaa henkeä jota löytyy Remu Aaltosen levyltä Live at Café Metropol. Muistaakseni Remu oli noihin aikohin istumassa, ja sai vapaata nimenomaan näitä esiitymisiään varten. Nokallako lienee istuskellut, vaiko Huittisissa, mene ja tiedä. Voi olla, että muistan väärinkin, mutta eihän sillä nyt ole niin mitään väliä, sillä eiväthän asiat nyt ihan meidän mieliksemme ole niin tai näin. Jos olisivat, niin emme voisi koskaan erehtyä. Muuten: niille, jotka ajattelevat tämän esitykseni olevan pilaa alkuperäisestä laulun esittäjästä, sanottakoon, että minusta Johnny Cash on erittäin merkittävä laulaja omalla alallaan, ja en minä hänen kanssaan kykene artistina ollenkaan kilpasille. Tämä minun versioni on tarkoitettu kaikille vankilavenkuloille, eli niille jotka heristelevät päiväsyännä koppiensa kaltereita kasvot raivosta vääristyneinä, tai jotka takovat haarukkaa ja veistä rytmikkäästi pöytään ruokasalissa lisäeinettä ja sattumia saadakseen, tai jotka laskevat, ties kuinka monetta kertaa, selliensä tiiliä, ja sekaantuvat tietenkin laskuissaan, ja pyytävät lopulta vankilan kirjurilta tiedot sellien seinätiilien lukumäärästä, kirjallisesti tietenkin, ja kahtena kappaleena. Heille kaikille soikoon tämä laulu, savonkielellä tai sitten iliman. No niin. Johnny Cash siis esiintyi - ja levyttikin usein - eri vankiloissa, joita useimmat artistit sentään jo paikkana karsastivat, ja eiväthän ne nyt mitään erinomaisen viihtyisiä työympäristöjä olleet – ja yksi näistä kolkoista esiintymispaikoista oli siis Yhdysvalloissa sijaitseva Folsom Prison, joka oli jopa tehty vankityövoimalla, lähinä lähistöltä louhituista kivistä. Kuvassa näkyy myös se junarata, jota myöten laulun juna lienee saapunut, ja vangitkin saattoivat kuulla sen tulon.
Kolkko paikka, kuten voit nähdä allaolevasta valokuvasta, jossa Johnny seisoskelee eräällä vankilan sisäpihoista. Johnnyn katse on paljonpuhuva. Joku yksinkertaisempi suomalainen maalaismies voisi todeta: on siinä kivi poikineen. Saattaapa miettiä, ovatko selkä vääränä kiviä louhineet vangit saaneet työstään palkaksi väärän selän, tai kuolijon jalakoonsa, tai jotakin muuta vaevoo, tai rinnan juilintaa. Mutta pääasiahan on, että kiviä riittää, ja jatsi soi.
A player: Timo Kinnunen
with my owns
(someone must just put his owns)
HP a6210.sc, Windows Vista Premium, CX-Fi Xtreme Audio, Cooledit pro 2.0, and Goldwave