Mountain Lion päivitysasennus Mac-Mini -laitteeseen

Mountain Lion on Snow Leopardia seuraava OS X Mac -käyttöjärjestelmäversio, joka voidaan asentaa joihinkin uudempiin laitteisiin, joissa on jo ennestään asennettuna Snow Leopard. Minun tapauksessani tietokone on mallia Mac-Mini, ja sen prosessori on 2.4 Intel Core 2 Duo. Laitteessa on keskusmuistia 2 -gigatavua. Muina asiaan liittyvinä tietoina mainitaan, että ”jotakin” on 1067 Mhz, ja muistityyppi on DDR3. Keskusmuistia voisi toki olla enemmänkin, mutta sitähän saa aina kaupasta. Prosessori on ainakin tähän asti riittänyt esimerkiksi vaativaan videoprosessointiin, ja äänen monipuoliseen käsittelyyn. Minun kohdallani Mac-Miniin tekemäni Mountain Lion päivitys oli perusteltu siksi, että näin sain jatketuksi sovellusten ja koko systeemin tehollista elinikää. Maceissa koneen elinikäennuste on korkeampi kuin PC -koneissa (joissa tavallisena käyttöjärjestelmänä on windows tai linux), mikä johtuu osin siitä, että Mac kokoaa itse omat koneensa, ja sen oma ohjelmisto pelaa hyvin yhteen. Monet vanhoja Mac-koneita koskevat ongelmat liittyvät esimerkiksi siihen, että Mac valitsi joitakin vuosia sitten suorittimien järjestelmäarkkitehtuuriksi Intelin, ja samalla esimerkiksi Tiger -järjestelmällä (ja aiemmilla) varustetut -koneet ovat pudonneet kelkasta, koska Mac luopui Power-Pc -systeemistä. Intelille perustuvia Mac -koneita voidaa päivittää uudemmiksi vaihtelevalla menestyksellä, mutta ongelmana saattaa olla se, että esimerkisi Snow Leopard -asennus tai päivtyslevyja ei saa mistään, ja se taas on este Mountain Lion -päivitykselle jostakin aiemmasta järjestelmäversiosta, kuten Leopardista, koska onnistumisen edellytyksemä on viimeisin Snow Leopard -kokoonpano. Jostakin syystä Mac jatkoi tässä taannoin Snow Leopard -tukeaan ainakin muutamalla kuukaudella, eli päivityksiä tällekin (jo vanhenevalle) systeemille tuli, mutta Lumileopardille ei ole tarjolla uudempaa Safari -päivitystä - mikä muodostaa selvän turvallisuusriskin, vaikka ei olekaan varmaa tietoa siitä, että Snow Leopardin Safari-selain olisi tietoturvaltaan puutteellinen. Tietenkin tästä mahdollisen turva-aukon sisältävästä selaimesta muodostuvan ongelman voi kiertää asettamalla oletusselaimeksi jonkun muun kuin Safarin (esimerkisi Firefoxin, joka on sitä uusinta versiota, ja johon saa jatkossakin päivityksiä). Operaationa tarkastellen Mac-Minin järjestelmäpäivitys on rumba sinänsä (oikea päivitysrumba), vaikka se sujuukin mitään kyselemättä luontevaan loppuunsa saakka. Aiemmin kaikki omat päivitysyritykseni tyssäsivät siihen, että minulla ei yksinkertaisesti ole maksuun käypää luottokorttia, vaikka joitakin luottolärpäkkeitä minulla toki on perstaskussani, mutta kun minulla ei ole sitä täysin oikeanlaista Visaa jota vinguttaa maailmalla. Koska olen köyhä, olen luottokelvoton. Sitten satuin onnekseni kuulemaan kuopiolaisesta Mac-liikkeestä, että R-kioskilta voisi ostaa iTunes -lahjakortteja, joilla päivitysmaksu hoituisi. Nämä lahjakortit on tarkoitettu maksullisen viihteen hankintaan. Loppu sujuikin sitten käymällä R-kioskilla, ja arvaamalla sen käytöstä tässä systeemin päivitystapauksessa onnekkaalla arvauksella.

Mountain Lion -päivitysasennuksen kulku

Mountain Lion päivityksen hinta on vain 17 euroa, mikä on erinomaisen ärsyttävää, koska jokamiehellä on tuonverran perstaskunsa taskussa kusireissullaankin, mutta kun käteisellä ei tässä tapauksessa tee yhtään mitään. Mac ei neuvo asiakkaitaan tässä asiassa, ja ilmeisestikin yhtiön varsinaiset asiakkaat ovat äveriäämpää väkeä, ja kaikilla niillä on musta luottokortti, joka kuulemma on niitä halutuimpia. Tämä lahjakorttisysteemi sopii köyhälle meikäläisellekin, ja tämä R-kioskilta saatava iTunes -lahjakortti ainakin toimii. Nykyään tosin on iham oma hommansa löytää edes sitä lähintä R-kiskaa, ja joka paikkakunnalla sellaista ei edes ole. Vaikka lahjakortti muuttuikin käyttökelvottomaksi käytettyäni sen koodia ostokseen, olen silti mustannut hankkimastani kortista tarpeettoman informaation. Kuvasta ei voi lukea magneettiraitaa, tai arvata sen sisältöä, ja ei ole olemassa keinoa selvittää kuvasta mitä mustatuilla alueilla on lukenut, tai millainen koodi kortissa on ollut. No, rahaa jäi joka tapauksessa muutama euro jäljellekin ostoksen jälkeen. Kun korttia käytetään ilman lukulaitteita, raaputetaan siitä kuvassa punaisella merkityltä alueelta suojateippi pois, jolloin saadaan näkyviin itse koodi, joka taas voidaan syöttää tuotteen ostotapahtumassa sisään. Ihan niinkuin raaputusarvoissa! Asennustiedoston lataus alkaa välittömästi, ja kestää kauan – ainakin hitaammillla mokkulayhteyksillä. On syytä valita lataukseen ajankohta, jolloin verkossa on mahdollisimman vähän ruuhkaa, ja ainahan voi koettaa toivoa, että verkossa ei tapahtuisi muita häiriöitä, jotka laskevat verkon kulkemaan etanavauhtia. Olisin tosin toivonut, että jostakin olisi ollut saatavana esimerkiksi .ISO -tiedosto, jonka olisi voinut polttaa DVD -levylle, ja käyttää sitä sitten systeemin päivityksessä, mutta valitettavasti systeemi olikin rakennettu niin, että se saattoi toimia vain Mac-Mini -koneen kautta.

Ennen varsinaista asennusta koneelle latautui 4.7 -gigatavun suuruinen asennustiedosto, joka asensin samantien. DVD -asemaa, ja asennusohjelman polttoa sille ei siis välttämättä tarvita. Tiedoston latauksen aikana tietokoneen näytössä näkyi ruutu, jossa kerrottiin vain se, mitä oli tapahtumassa. Mitään latauksen kulusta tiedottavaa etenemispalkkia ei ollut näkyvissä, tai tietoja siitä, oli jokin mennyt pieleen. Konetta ei voi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen tällaisen latauksen aikana, eikä se kannattaisikaan vaikka voisikin. Koneen resurssit voisivat loppua kesken. Mutta kun varaa koko hommaan ainakin puoli päivää, pitäisi homman selvitä, ja voi aina vain tovoa parasta.

Kun asennus on valmis, ja järjestelmä on käynnistetty onnistuneesti, voidaan päivittää joitakin systeemin ohjelmia, ja se taas merkitsee 2 -gigatavun verran dataa ladattavaksi. Mac-Mini saa samassa rytäkässä ihan oman, konekohtaisen päivityksensä. Käyttäjältä ei vaadita juuri mitään toimenpiteitä. Toisaalta tällaisissa hiljaisissa päivityksissä on se vika, että et voi mitenkään tietää, onnistuiko päivitys, ja jäikö siitä joitakin puutteita, jotka tulisivat ilmi sitten myöhemmin. Itse havaitsemistani puutteista mainittakoon java runtimen puuttuminen, mikä on eri asia kuin selaimeen asennettava tuki javalle. Päivityksen yhteydessä myös koneella mahdollisesti olev X-ikkunointi poistetaan, ja se jää päivittymättä. Sen tilalle kannattaa asentaa XQuartz -ikkunoinnin, sillä esimerkiksi PlayOnMac vaatii sitä (siis se ohjelma, jolla voi ajaa joitakin windows-sovelluksia). Netissä puhutaan että ulkoisten M-Audio -äänikorttien kohdalla olisi ongelmia, mutta ne ratkeavat PreSonus Audiobox USB -korttia käyttämällä, joka sopii raudalle kuin raudalle. Nämä molemmat äänikortit ovat hinnaltaan huokeita, eli satasen kummaltakin puolelta. Joillekin skannereille ei enää tarjota tukea, kuten CanonScan Lide 60:lle, mutta hommasta selviää kun asentaa Snow Leopardille tarkoitetut CanonScan - laiteajurin ja CanonScan Toolbox -ohjelman, jonka kautta luettu kuva voidaan siirtää esimerkiksi GIMP -ohjelmaan. Toimivin versio ohjelmasta on sellainen, ettei se vaadi X-ikkunointia, eli GIMP 2.8.3 (tai uudempi). Ohjelma avautu oletuksena kolmeen erilliseen blokkiin, mutta ne saa yhdistettyä valitsemalla ohjelmassa Ikkunat/yhden ikkunan tila. Saattaa olla, että joitakin muita ongelmia ilmenee ajan saatossa, mutta todennäköisesti ne ovat vähäisempiä. Myös Audacity -ohjelman kanssa on raportoitu ongelmia, eli se saattaa hyytyä kesken äänenkäsittelyn, mutta ennenkuin tekee mitään muuta ongelman korjaamiseksi, kannattaa poistaa koneelta vanha Audacity -versio, ja asentaa ehdottomasti uusin versio sen tilalle (ei kuitenkaan mielellään kokeiluversiota). MacPorts jää onneksi täysin toimintakykyiseksi, mikäli se on asennettu, ja se onkin varsin kätevä konsti asentaa monia käteviä linux-sovelluksia, kuten MC (Midnight Commander), joka toimii komentokehoitteessa. Se on kätevä käsiteltäessä kotihakemiston tiedostoja ja hakemistoja, johon tuppaa jäämään aina jämiä asennetuista ja myöhemmin poistetuista ohjelmista. Varsin kätevä ohjelma on myös Faac, jolla voi luoda Advanced Audio Format -tiedostoja WAV -tiedostoista komentokehoitteessa. Onneksi systeemi neuvoo kiitettävästi jos käyttää sovellusta, joka vaatii muita sovelluksia toimiakseen, kuten X-ikkunointia (joka ei siis kuulu Lionin normaaliin ohjelmavarustukseen).

Jos Mountain Lion -päivitystä vertaa esimerkiksi Windows 8 Pro päivitykseen, voi sanoa, että windowsissa puutteet vasta tuntuvatkin oikein kunnolla. Kannataisi muistaa, että ihmiset oppivat käyttämään koneita rutiinien kautta, ja jos ne rikotaan, ei osata oikein orientoitua mihinkään. Kenties pahin muutos vanhaan on starttipainikkeen puuttuminen työkalupalkista, jota on totuttu hakemaan. Muistettakoon, että pääsy edellisen version systeemin hallintaan onnistui sen kautta, kuten myös pääsy ohjelmien käynnistysvalikkoon, ja uudessa laatikkosysteemissä ei ole edes näkyvissä mitään samankaltaista. Tai on jotakin samankaltaista, mutta näihin toimintoihin pääsee vain klikkaamalla hiirellä näytön yläkulmaan, tai pyyhkäisemällä sormella kosketusnäytön oikeaa reunaa. Vaan kaikkia tomintoja ei löydy edes tätä kautta. No, onhan kasiversiossa tosin starttipainike, mutta se on tarkoitettu siihen uuteen tiiliskivityöpöytään. Helpoimman korjauksen tähän puutteeseen saa asentamalla POKKI -ohjelman, mutta mistäpä tavallinen käyttäjä tuonkaan voisi tietää. Mountain Lionissa tätä vastaa Launchpad -painike, jolla pääsee kätevään ja muokattavaan ohjelmavalikkoon. Finder kuvakkeeseen sisältyvät toiminnot eivät muutu, joten ohjelmien hallinnointi sen kautta onnistuu edelleenkin. Windows 8 -systeemiä käynnistettäessä tuntuu melkein siltä, että olisi joutunut uuteen systeemin täysin kädettömänä. Lisäksi käyttäjän pitäisi tietää, että systeemiin voi kirjautua kahdella eri tavalla, jossa vanhaa kirjautumismenetelmää muistuttaa eniten paikallinen kirjautuminen. Eräs vakava ongelma kasipäivityksessä on se, että päivitys tulkitsee itsenäisiksi ohjelmiksi myös joukon ohjelmakomponentteja, jotka eivät ole aitoja, käynnistyviä ohjelmia, ja jotka sitten pitää blokata manuaalisesti pois tiiliskiviluettelosta. Mistäpä tavallinen kalletappinen tämänkään tietäisi? Fyysiset Dongelit täytyy päivittää myös erikseen manuaalisesti, jos systeemiin on asennettu esimerkiksi joku Cubasen versio, joka ei käynnisty kunnolla ilman tätä operaatiota, ja kyseisen ohjelman audioasetukset täytyy viritellä nekin uudelleen. Paljon turhaa porua ja hammastenkiristelyä. Siis summa jakojäännösrum: tällä kertaa tuntuu siltä, että Mountain Lion olisi toteutettu uutta windowsia fiksummin, mitä käyttöliittymän helppokäyttöisyyteen tulee.

Joitakin uusia sovelluksia

Mitä uutta Mountain Lion -päivityksestä sitten saa? Kaikkea en ole ehtinyt tutkia, mutta varsin kätevältä tuntuu alapalkista löytyvä LaunchPad, jota ilmentää tyylitelty kuva raketista. Kehitys nähtävästi kehittyy koko ajan. On huomionarvoista, että käynnistettävien ohjelmien joukossa voi olla myös sovelluksia, joiden tekijänä on joku muu kuin Macintosh-yhtiö, eli tässä tapauksessa VLC -soitto-ohjelma. Jotakin tosin myös puuttuu, tai poistetaan asennuksen kuluessa, kuten java.

Tervetullut uudistus on myös AirDrop, mikä tarkoittaa sitä, että kone näkyy muille Mac-laitteille nimellä Mac-Mini (tässä minun tapauksessani). Kaikkien laitteiden pitää tietenkin tukea langatonta datansiirtoa, jotta ne voitaisiin havaita, ja niiden on oltava fyysisesti lähellä. Myös muiden kuin Mac -laitteiden havainto ja näkyvyys lienee mahdollista asentamalla esimerkiksi linuxiin tarvittava AirDrop -lisäosa. Voidaan olla ihan niinkuin takavuosien Radio-Irene (tai joku vastaava), joka oli tekemissä kaikkien kanssa kaiken aikaa, ja soitteli koko ajan Radio Ireneä, että vorkoolit vaan soi. Ei vaikuta ainakaan kunnolliselta, työssäkäyvältä ihmiseltä. Vaikka toisaalta: hankalaahan se olisi edes koetta olla ihan kaikkien kanssa tekemissä, sillä ilman jonotussysteemiä koko pakka voisi mennä pahoin sekaisin. Työnnä siinä persettäsi vaikka sinne, niin jo kohta joku kurvaa takavasemmalta koti, ja änkeä takoapäin jenkoomalla rintojenvälistä suoraan suihin. Sitten, kaikkien kanssa oltuaan sitä vaan kiputtelisi kaputtelisi kotiinsa pallit tyhjinä, ja pää käkikellona. Niinkuin varmaankin myös Irene tekee, kun on ollut muiden kanssa sen minä on ehtinyt.

Tiedostojen jakoa helpottaa myös pilvipalvelu, iCloud, johon voidaan tallentaa sisältöjä, ja siirtää niitä sitten muihin laitteisiisi. Tämä on kätevää tapauksissa joissa kiintolevy on pienikokoinen, ja vaikka käyttäisikin koneessaan ulkoisia kiintolevyjä, ei tuosta ominaisuudesta ainakaan haittaa ole. Kuten kuvasta näkyy, en ole ehtinyt moista edes kokeilla, mutta kyllä tässä vielä ehtii, kun rajoittaa muuten tuota muiden kanssa olemista.

Jos tuntee muitakin joilla on Mac-laite (kuten niitä joilla on iPad, ja jotka näpläävät sitä joka paikassa), voi heidän kanssaan kommunikoida suoraa FaceTime -kamerasovelluksen kanssa. Sain tuossa kokeilluksi tätäkin, ja vaikka käytössä oli vain mokkulayhteys, niin en ainakaan huomannut minkäänlaisia pätkimisiä. Valitettavasti FaceTime toimii vain Maceissa, ja muilla käyttöjärjestelmillä varustetuilla koneilla ei ole asiaa siihen. Jos kuitenkin omistaa Mac Phonen, saa siihen asennettua Tango -nimisen yhteysohjelman, joka toimii Android -puhelimissa, ja Windows -pohjaisissa puhelimissa. Toisaalta Maciin voi asentaa Skypen, ja olla sen kautta yhteydessä muihin koneisiin, joissa on eri käyttöjärjestelmä. Myös Microsoftin Messenger on Maciin saatavissa, mutta sitä en ole päässyt kokeilemaan, koska en tunne muista sen käyttäjiä juurikaan. Toisaalta en ole koskaan oikein jaksanut innostua tällaisista verkkokamerassa pällistelyistä, vaikka olenkin kokeillut lähes kaikenlaisia sovelluksia. En näet halua Radio Irenen Irenen tapaan olla kaikkien kanssa kaiken aikaa. Täytyy opetella edes vähän pelkäämään persettään, kuten Pohjantähdessä kivivuoren plikka, jota Osku veteli pitkin persettä ohjasperillä, jotta ei tyttö säntäisi ihan oikosenaan kaikkien kanssa olemaan, vaikka ripille pääsikin, ja naimaluvan saikin.