Jamesin ja Peircen kirjeenvaihdosta

Johdanto

Tässä esityksessä on mukana eräitä otteita C.S. Peircen ja William Jamesin välisestä kirjeenvaihdosta, jonka mukaan pragmatismi ei ollut koulukunta, tai valmis teoria - vaan pikemminkin metodi, joka soveltui käytettäväksi silloin kun pyrittiin osoittamaan käsitteiden seuraamuksia. Minkä tahansa käsiteen tuottamisesta käsiteympäristöön aiheutuu aina lukuisia seurannaisvaikutuksia, ja lisääntyvää ja tihenevää käsitteiden interferenssiä. C.S. Peirce pyrki ehkä tästäkin syystä tuottamaan itsekin käsitteitä - vaikka eräs syistä tähän olikin se, että eräitä hänen tarvitsemiaan käsitteitä ei ennestään ollut vielä olemassakaan. Evoluutioajattelu ei näet ollut vaikuttanut vielä kovinkaan kauaa ajallisesti, koska sitä ei oltu vielä kovinkaan hyvin testattu. C.S. Peirce pyrki omassa filosofiassaan yhdistämään sen tuottamaa paradigmaa kaikin voimin antiikin filosofiaan, ja keskiajan skolastikkojen ideoihin. Kirjeenvaihdossan Peirce ja James puhuvat puhuvat mm. termin " pragmatismi " keksijästä - mikä saattaa tuntua oudolta niistä, jotka tietävät tämäntapaista termiä käytetyt jo heitä ennenkin. Tämä onkin totta, mutta nyt tätä termiä pyrittiin käyttämään dynaamisemmin, ja sen taustalla oli idea siitä, että inhimilliset käsitteet olivat parhaimmillaankin vain tulkintoja, ja että tulevaisuudessa ei ollut ehdottomalla varmuudella odottamassa jotakjin ikiaikaista totuuksien todellisuutta - mutta sellaisen syntyminen näytti todennäköiseltä . C.S. Peirce korosti toisaalta sitä, että osa maailmasta jäisi ikuisesti ihmiseltä salatuksi, koska siinä oli tiettyjä internaalisia rakenteita, ja kosmisia prosesseja, joiden osana ihmisellä ei voinut olla siihen mitään ulkoista näkökulmaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin apriorinen totuus, tai vastaavaa, koska sellainen nyt oli tämän maailman ominaisuus ihmisen mielen kannalta.

John Dewey , joka oli hyvin perehtynyt Immanuel Kantin filosofiaan "kantilaisessa vaiheessaan", kirjoittaa artikkelissaan amerikkalaisesta pragmatismista C.S. Peircen saaneen temin pragmatismi Immanuel Kantin epistemologiasta, jossa termi oli eräälle toiselle termille vastinparina . Kantin käyttämistä termeistä Praktikal viittaa moraalisiin lakeihin, joita hän pitää apriorisina (joista ei voi antaa erityistä luonnetta omaavia kuvaimia), ja sen vastinparitermi Pragmatisch viittaa puolestaan inhimilliseen kokemukseen perustuviin toimimisen tekniikoihin ja sääntöinhin (joista voidaan antaa erityistä luonnetta omaavia kuvaimia).

[ Dewey, J ., "The Development of American Pragmatism"., Teoksessa: Twentieth Century Philosophy, Living Schools of Thought., Runes, D.D ., ed., Greenwood Press Publishers., New York, ss. 449-468, 1968]

C.S. Peirce toki tunsi pragmaattisen ja praktikaalisen eron, sillä olihan hänkin Kantinsa lukenut, kuten ilmenee eräästä hänen kirjoituksestaan, jossa hän käsittelee mm. tavan (Habit) ongelmaa:

" Now, the identity of a habit depends on how it might lead us to act, not merely under such circumstances as are likely to arise, but under such as might possibly occur, no matter how improbable they may be. What the habit is depends on when and how it causes us to act. As for the when every stimulus to action is derived from perception; as for the how , every purpose of action is to produce some sensible result. Thus, we come down to what is tangible and conceivably practical, as the root of every real distinction of thought, no matter how subtile it may be; and there is no distinction of meaning so fine as to consist in anything but a possible difference of practice ".

[ C.S. Peirce , "How to Make Our Ideas Clear"., Aikakausjulkaisussa: Popular Science Monthly 12 (January 1878), 286-302]

Mitä kirjeenvaihto kertoo

A.J. Ayerin mukaan C.S. Peirce ystävystyi Harvardissa opiskelleeseen William Jamesin työskennellessään Yhdysvaltain Merentutkimuslaitoksessa (The United States Coast and Geodetic Survey) - ja tämä ystävyys tähän kesti koko hänen elämänsä. C.S. Peircellä oli Jamesiin myös filosofisessa mielessä vaikutusta, mikä ilmenee erityisesti heidän välisestään kirjeenvaihdosta. Ayerin mukaan C.S. Peircen filosofiset ideat tulivat laajemmin tunnetuiksi nimenomaan Jamesin kautta, vaikka tämä muunsikin niitä toisenlaisiksi ( Deweyn , Papinin , ja Schillerin tapaan). James säilytti kuitenkin parhaiten näiden ideoiden alkuperäisen hengen. Koska pragmatismi tuli myös tunnetuksi muiden filosofien kautta [erityisesti korostettakoon Schillerin humanismia] antoi C.S. Peirce myöhempinä vuosinaan filosofiselle metodilleen nimen pragmaticism , jota arveli riittävän rumaksi, ettei kukaan ryhtyisi termin kidnappaukseen.

[ Ayer, A.J ., The Origins of Pragmatism ., ss. 13-14, 1968; Ks. myös : Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, Burks, A.W ., ed., The Belknap Press of Harvard University Press, Cam bridge, Massachusetts., Correspondence, 25.11. 1902, Lett., C.S. Peirce to W. James, Schillerin humanismi , ss. 188-189, 1966; Ks. myös : Kinnunen, T ., Charles Sanders Peirce, koottujen paperien filosofi ., Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, s. 8, 1986]

C.S. Peircen reaktio Schillerin humanismiin ilmenee hänen kirjeestään William Jamesille :

"... Pragmatismin humanistinen elementti on hyvin tosi, tärkeä ja impressiivinen. En kuitenkaan usko, että itse pragmatismi doktriini voidaan todistaa F.C.S. Schillerin tapaan. Nykyinen sukupolvi haluaa sivuuttaa todistamisen. Itse olen aikeissa kirjoittaa pienen teoksen pragmatismista, noin 150-sivuisen, jossa hahmottelen näkemyksiäni siitä liittäen mukaan joitakin varhaisempia kirjoituksiani kriittisin ala huomautuksin. Sinä ja Schiller olette vieneet pragmatismia liian kauas siitä, jonka voisin hyväksyä ".

[ Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, Burks, A.W ., ed., The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts., Correspondence., 7.3. 1904, lett., C.S. Peirce to W. James, ss. 189-190, 1966; Ks. myös : Kinnunen, T ., Charles Sanders Peirce, koottujen paperien filosofi ., Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, s. 50, 1986]

C.S. Peirce kirjoitti signeeraamattoman kirjeen Mario Calderonille , jonka otaksutaan kirjoitetun vuonna 1905. Kirjeessä hän yrittää korjata [syntynyttä] käsitystä, jonka mukaan pragmatismi olisi filosofinen järjestelmä, ja sellaisena argumentoitavissa:

"... Pragmatismi [pragmaticism] ei ole filosofinen järjestelmä, vaan ajattelun metodi. Ystäväsi Juliano il Sofista on oikeassa sanoessaan, että ajatukset eivät ole filosofian piirissä mitenkään uusia. Jollen tietäisi esittäneeni asiaa jo kolmekymmentä vuotta sitten, pitäisin ystävääsi ihmisenä, joka on perehtynyt asiaan -ja onnitella häntä tällöin pitäisi ... Tahdon mainita erityisesti Berkeleyn kirkkaimpana vaikutteiden antajana, kuten myös Locken [erityisesti hänen esseensä neljännessä luvussa], sekä Spinozan ja Kantin . Vaikka pragmatismi ei ole mikään järjestelmä - ainakaan vielä - niin se on hyvin lähellä englantilaista empirismiä ja skottilaista realismia niiden doktriineineen terveestä järjestä ".

[ Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, The Belknap Press of Harvard Univer sity Press, Cambridge, Massachusetts., Correspondence., n. vuonna 1905; Lett. C.S. Peirce to Mario Calderoni, ss. 165-166; Bibliography., ss. 161-256, 1966; Ks. myös : Kinnunen, T ., Charles Sanders Peirce, koottujen paperien filosofi ., Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, s. 27, 1986]

Nominalismista C.S. Peirce kirjoittaa:

"... En tahdo paisuttaa itse doktriinin katealaa, vaan pitää sen rajoissa, jonka todistettavuus kattaa. Tärkein doktriinin seuraamus on, että meidän on kiistettävä nominalismi [notice of Frazer's Berkeley, in North American Review, October, 1871]. Nominalismin kiistämiseen tarvitaan filosofiaa, ja siitä huolimatta, mitä Royce on sanonut, vaikuttaa Hegel , kokonaisuudessaan hänen filosofiaansa tarkastellessani, nominalistilta, jonka filosofiassa on vain paikoin realismia; hän ei ole todellinen realisti... Tahdon myös korostaa, että kaiken jälkeenkään pragmatismi ei ratkaise yhtään todellista ongelmaa, vaan näyttää aino astaan, että jotkut reaalisina pidetyt ongelmat eivät sellaisia ole. Mitä taas sellaisiin kysmyksiin tulee, kuten kuolemattomuus, mielen ja materian kytkeytyminen [tai että mieli toimii materiassa lain, eikä syyn lailla] voimme vain sanoa, että emme niistä tiedä juuri mitään; olemme täydellisessä pimeydessä. Pragmatismin vaikutus tässä yhteydessä on muovata mielemme vastaanottamaan todisteita, eikä niin, että mielen avulla niitä muodostettaisiin ".

[ Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, Burks, A.W ., ed., The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts., Correspondence., 7.3. 1904, lett., C.S. Peirce to W. James, ss. 189-190; Vrt. myös : 30.11.1868, lett., C.S. Peirce to W. Harris; Correspondence., s. 185, 1966; Ks. myös : Kinnunen, T ., Charles Sanders Peirce, koottujen paperien filosofi ., Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, s. 50, 1986]

Pragmatismiin kohdistui myös sisällöllisiä virhetulkintoja, joista C.S. Peirce ja William James kävivät kirjeenvaihtoa. Esimerkkinä tästä olkoon 25.11. 1902 päivätty kirje, jossa C.S. Peirce esittää Jamesille pragmatismia koskevan yleisen huolestuneisuutensa:

" Sinä tunnet samoin kuin minä, että tärkein osa pragmatismia ei ole kiteytynyt filosofiaksi. Maamme on tällä hetkellä välittömän uhan edessä, josta minun ei tarvinne sen enempää mainitakaan. Filosofiassa ne, jotka pitävät itseään pragmatisteina, kuten Mr. Schiller , kadottavat sen olennaisimman sisällön; ettei voitaisi muodostaa muita kuin pragmatistisia käsitteitä. Itse näen itseni vallasta syöstyksi ja voimattomaksi luodakseni täydelliseksi kehitettyä järjestelmää [nykyisellään] jossa kaikki olisi nivottu yhteen niin, ettei siihen olisi mahdollista tuottaa mitään fragmentteina ".

[ Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, Burks, A.W ., ed., The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts., Correspondence, 25.11. 1902, Lett., C.S. Peirce to W. James, ss. 188-189, 1966; Ks. myös : Kinnunen, T ., Charles Sanders Peirce, koottujen paperien filosofi ., Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, s. 40, 1986]

Kirjeessään 7.3. 1904 C.S. Peirce kiittää Jamesia viittauksesta itseensä ämän kirjoituksessa Schillerin humanismista, josta voimme lukea:

"... Quite recently the word pragmatism, first used thirty years ago by our American philosopher, C.S. Peirce , has become fashionable as the destignation of a novel way of looking at the mind's relation to reality ".

[ Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, Burks, A.W ., ed., The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts., Correspondence., 7.3. 1904, lett., C.S. Peirce to W. James, ss. 189-190, 1966; Ks. myös : William James : Artikkeli aikakausjulkaisussa: The Nation 78; 3.3.1904, praktisten tulosten painottaminen , ss. 175-176]

C.S. Peirce osallistui vuonna 1900 teoksen [Baldwin's Dictionary] kirjoittamiseen, ja kysyi kirjoitus työn yhteydessä W. Jamesilta pragmatismi -termin keksijän nimeä:

" Minulla sattuu olemaan tilaisuus kirjoittaa nyt. Baldwin on saattanut tietosanakirjansa J:n kohdalle, ja äkkiä hän pyytääkin minua tekemään loppuun logiikan osuuden teokseen. Äärimmäisessä kiireessä, ja minä huomaan, että terminologian osalta on vielä lukuisia ratkaisemattomia kysymyksiä. Kuka mielestäsi loi termin Pragmatismi -minä vaiko sinä? Missä se ilmestyi ensimmäisen kerran painoasussa? Mitä sinä ymmärrät kyseisellä termillä? ".

[ Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, Burks, A.W ., ed., The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts., Correspondence., 10.11.1900, lett. C.S. Peirce to W. James, s. 188, 1966; Ks. myös : Kinnunen, T ., Charles Sanders Peirce, koottujen paperien filosofi ., Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, s. 33, 1986]

C.S. Peircen kysymykseen termin pragmatismi alkuperästä W. James vastasi postikortilla 26.11.1900:

"... Sinä keksit termin Pragmatismi, josta annoin sinulle täyden kunnian luennossani Philosophical Conceptions and Practical Results, josta lähetin sinulle kaksi kopiota pari vuotta sitten ".

[ Peirce, C.S ., Collected Papers of Charles Sanders Peirce , VIII, Burks, A.W ., ed., The Belknap Press of Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts., Correspondence., 26.11.1900, postik. W. James to C.S. Peirce, s. 188, 1966; Ks. myös : Kinnunen, T ., Charles Sanders Peirce, koottujen paperien filosofi ., Jyväskylän yliopisto, filosofian laitos, p. 33, 1986]