Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Kun MP3.COM -palvelin ajettiin alas, sitä korvaamaan ilmaantui IAC, jonne minäkin latasin omaa musiikkiani ja loin muutamia soittoasemia. Sellaisenaan alkuperäistä IAC -palvelinta ei enää ole, mutta vastaavanlaisia viritelmiä saattaa vieläkin olla olemassa. Eräs niistä on indiemusicpeople, jossa löytyi vielä pitkään aikanaan laatimani soittoasema, eli radio. Tein aikanaan MP3.COM -palvelimelle kymmenittäin tällaisia vastaavanlaisia soittolistoja, mutta myös IAC -palvelimelle muutamia. Palvelimia myydään ja ostetaan jatkuvasti ja tällaisissa prosesseissa katoaa valtava määrä musiikkia, mutta samalla vahinkoja pyritään korvaamaan enemmän tai vähemmän yksityisillä sivustoilla, josta tämäkin sivu on eräänä esimerkkinä. Olen havainnut, että minunkin nettiin lataamiani videoita ja musiikkia on tarjolla mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja kukaan ei ole ainakaan minulta siihen koskaan lupaa kysynyt. Musiikki näyttää etsivät omat kanavansa melkein itsekseen, mutta sehän on ollut alunperin minunkin tarkoitukseni, eli antaa hyvän kiertää. Yleisesti olisin valinnut ainoaksi saatavilla olevaksi audioiden tiedostomuodoksi vapaan AAC (Advanced Audio Coding) -formaatin, joka on vapaa tekijänoikeusrajoitteista. Tietenkin OGG on ihan hyvä vaihtoehto sekin.
Tämä ”vaaleatukkainen” nuori nainen vetäisi Deborah Harryn tekemän laulun, jossa kerrotaan kai sydämestä, joka oli lasia vaan. Ei siis ollut ihan Tiffanyn omatekemä, vaan lainattu. En tiedä noista tekijänoikeuksista, enkä välitäkkään tietää, mutta ihan hyvin tämä Tiffany Lee tämän vetäisee.
Tässäpä oiva annos jugoslavialaista musiikkia, jota on ollut saatavissa sekä MP3.COM -palvelimella – että IACin musiikkipalvelimella. Tämä biisi on jotenkin kohtalonomainen, ja sisältää ilmeisesti ankaran sanoman: Tästä me emme enää lipeä! Koska en osaa jugoslaviaa, en tiedä mistä tässä puhutaan, mutta orienttia tässä on vahvasti mukana.
Tämänniminen hemmo tarjoaa vieläkin tuotantoaan Amazonasilla, mutta ei ole täysin varmaa onko kyseessä juuri se sama mies joka tässä vetää Sapelitanssin. Oli niin tai näin, niin pannaan se nyt tähän saataville – kun se oli aikanaan IAC -palvelimellakin, ja täysin ilmaisesksi imuroitavissa. Että sekin vielä tässä hässäkässä.
Näin jälkikäteen en osaa sanoa tästä bändistä mitään mutta tällaista musiikkia he ova kuitenkin nettiin ladanneet, ja minä olen siitä myös pitänyt. On niitä huonompiakin lauluja tehty ...
Tässä biisissä nainen laulaa kaunista rakkauslaulua, ja esitys ei muistuta edes etäisesti kotosuomalaisia tangosävyisiä ”mustalaislauluja”, eli näitä jonottavalla, ja jotenkin takaaholvatulla äänellä veisattuja manneveisuja, tai värinän kanssa esitettyjä ”joikuja”. Tämä voisi olla mikä tahansa kaunis, melodinen laulu, jonka perusteella sen etnistä alkuperää on mahdotonta määrittää.
Dana Lyonsin lehmälaulu on humoristinen, ja muistuttaa tyyliltään suomalaisen Mikko Perkoilan lauluja (mitä suurimmassa määrin). Humoristisen laulun tekstin värkkääminen on vaativa juttu, ja hauskoissa riimityksissä on helppo luisua surkuhupaisuuden puolelle. Tietenkään lehmät eivät käyttäydy niinkuin Lyonsin laulussa kuvataan, vaan marssivat kiltisti sisään ahtaasta portista – niinkuin muuten tekevät ihmisetkin.
Church yhtye (tai artisti) on minulle tuntematon, mutta tuntui kuunneltuna ihan mukavalta, ja niinpä liitinkin sen soittolistalleni. Se on niin amerikkalaista, ja täynnä amerikkalaista kaihoa – toisin kuin Trumpin älytön mesoaminen, jota tulvi taannoin lähes jokaiselta kanavalta. Nykyäänhän hemmo viettää aikaansa paljolti raastuvan penkeilllä (halaten mustalaisen Veeraa).
David Bowie levitti musiikkiaan myös ilmaiseksi netissä, ja tämä Heroes-Helden -biisi liittyi aluperin Berliinin asemanlapsista tehtyyn elokuvaan. Tässä osa tekstistä on esitetty saksankielellä, ja osa englanniksi. Bowie vietti jonkin aikaa elämästään Saksassa, ja tältä ajalta siis on peräisin tämäkin biisi, jota monet pitävät Bowien parhaimpana.
Jesse Sykes ei jäänyt pelkäksi IAC -nettimuusikoksi, vaan on esittänyt musiikkiaan muuallakin, ja ilmeisellä menestykselläkin. Minuun tämä biisi teki aikanaan suuren vaikutuksen, sillä laulajan antamumuksellisuus suorastaan puskee läpi. Tämä on jotakin aivan muuta kuin nuorten suomalaisten naislaulajien ässävikainen pihinä ja älähtely.
Tälläkin tavalla siis voi musiikkia tehdä. Tässä on biisi joka muistuttaa melkein kaikkia muita biisejä, ja kun tämä kuuntelee, on kuullut jo useimmat maailman suosikkibiiseistä. Rentoa rynkytystä, joka etenee kuin pomppiva juna pitkin rataa kumpareelta kumpareelle, ja lopulta jossakin jontkassa sijaitsevaan aseman monttuun.
En tiedä mikä tämä MATI HARI oli, mutta tällaisia biisejä tekivät monet kotistudioissaan sekvenssereillään ja luuppiohjelmillaan. Tässä on jotakin Darudemaista vedättelyä, ja ei ole ollenkaan poissuljettua, että nämä (tai tämä) olisivat suoraan käyttäneet samantapaisia kujeita kuten Darude, joka ei osannut itse juurikaan soittaa ainuttakaan instrumenttia.
Shawn Colvin on esiintynyt muuallakin kuin netissä, ja hänen esityksensä teki ainakin minuun jonkinlaisen vaikutuksen, koska siinä on jotakin appalakialaista meininkiä. Yksinkertaista jumputusta, jossa ei ole juuri muuta kuin protestanttista sanomaa, jonka mukaan kaiken tulee mennä niinkuin aina ennekin. Miehet ovat näissä veisuissa miehiä ja naiset naisia, eikä mitään nepparihuulia, tai tatuoituja hirvityksiä.
Sheryl Crow on sellainen kuuluisammanpuoleinen kantrimuusikko, joka on esittänyt myös popahtavampaa waining road -musiikkia (tai miksi sitä nyt tässä sanoisi). Hän on esiintynyt melkein kaikkien vähääkään nimekkäimpien muusikkojen kanssa, kuten Mick Jaggerin, Willie Nelsonin, Emmylou Harrsin - ja niiden kaikkien muidenkin kuuluisien muusikoiden kanssa.
Tom Waits on oman tiensä kulkija, ja vaikka miehen ääni on tässä käreä, niin on sillä sellaisiakin lauluja, joissa lauluääni on normaali, ja jopa pehmeä. Minusta tämä käreä ääni on paljon parempi, ja sanottava saa enemmän sisältöä. Erityisesti eräästä tupakkakauppiaasta kertovassa elokuvassa miehen esittämä laulu (Innocent When You Dream) on unohtumaton.
Tämä ei ole sama John Henry -tarina, jossa mies ei osannut muuta kuin heiluttaa lekaansa, vaikka sotaan pyydettiin, vaan tämä on ihan toinen juttu. Eihän tietyn biisin nimen käyttö mitenkää estä kaikkia halukkaita käyttämään sitä, sillä tekijänoikeudet eivät ulotu ihan niin pitkälle.
Willie Nelson on se tähtilippupipoinen jäbä, joka esiintyy melkein jokaisella kantrifestivaalilla, ja melkein kaikkien kanssa. Sen ”amerikkalaisuus” ärsyttää siksi että se viittaa liian selkeästi trumplandiaan, ja nurkkakuntalaiseen punaniskaisuuteen. Samalla se viittaa myös illuusioiden kuolemaan. Trumpin älyttömän toiminnan myötä amerikkalaiset ovat todella paljastaneet oman olemuksensa, itsekkyytensä, ja ahdasmielisyytensä - ihan lipputangon nuppia myöten. Willie Nelson -parka, joka saa kantaakseen kaiken syyn, vaikkei olekaan varsinaisesti sen syyllisempi kuin muutkaan. Se vaan on Willien vika.
Paras enkooderi AAC -tiedostojen luomiseen on SoundKonverter, joka on tarkoitettu KDE -työpöudälle, eli jos sen asentaa vaikkapa Linux Mint -systeemiin, jossa ei ole oletuksena KDE:tä, vaan valittuna on esimerkiksi MATE, niin asennuksen mukana tulevat tarvittavat KDE -komponentit. Jostakin syystä asennus ei aina onnistu, mutta onnistuessaan homma toimii kuuin junan vessa.
Shutter Encoder v15.8 toimii ainakin Linux Mint 20.3 Una -systeemissä, ja sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä ei näitä toimivia AAC -enkoodereita ole pilvin pimein tarjolla. Tämä ohjelma pitää etsiä ihan erikseen, sillä virallisia repoissa sitä ei löydy. Valitettavasti ohjelman käsitys oikeasta AAC -tiedostotarkenteesta on M4A, mikä on tietenkin useampien selainten paremmin tunnistettavissa oleva muoto.
FF Multi Converter olisi ollut oivallinen konversio-ohjelma linuxille, mutta jostakin syystä se oli suunniteltu liian riippuvaiseksi LibreOffice -ohjelmasta; sen asennus ei onnistu, tai menee sekaisin, jos systeemissä on OpenOffice -ohjelma. Asennus toimii, jos systeemissä ei käytetä muuta kuin LibreOffice -ohjelmaa. LibreOfficessa on kuitenkin sellainen paha vika, eli tallennettaessa HTML -tiedostoa, se liittää kuvalinkkeihin kuva-dataa, joka sotkee monien muiden HTML -sovellusten toimintaa, kuten Bluefish -ohjelman, joka ei ymmärrä data-kuvalinkkejä. FF Multi Converter -ohjelman PPA -lähteet eivät toimi, ja ohjelman deb- asennustiedoston metsästäminen on hankalaa. Tästä syystä en itse käytä tätä ohjelmaa lainkaan, enkä suosittele sitä muillekaan.
Hyvä valinta konversio-ohjelmaksi voisi olla myös ylläolevassa kuvassa näkyvä fre:ac, mutta sen ekaversion yhdistäminen työpöytään oli hankalaa. Ubuntussa asennus onnistuu Snap -systeemin kautta, ja jollei ohjelmakuvaketta ilmaannu kohtuullisessa ajassa käynnistysvalikoon, voi ohjelmalle luoda käynnistyslinkin juurihakemiston Snap -kansioon josta saa mm. ohjelmakuvakkeen, ja käynnistävän ohjelman. Flatpak -systeemin kautta asennus näyttäisi toimivan. Jostakin syystä ohelman tallentamissa audiotiedostoissa on jotakin vikaa, eli selaimet eivät aina tunnista AAC -tiedostoja lainkaan.
Olen käyttänyt mäkkiin (ja nyttemmin myös Windowsiin) suunniteltua Aiseesoft Audio Converter -ohjelmaa, joka on luotettava ja käyttökelpoinen. Sekin toimii niinkuin junan vessa (vaikka olen aina ihmetellyt miten junanvessavertaus oikein toimii, sillä olen nähnyt myös junanvessoja, jotka eivät toimi). Ohjelma maksaa parikymmentä euroa, mutta tuottaa toimivia AAC -tiedostoja, ja lisäksi AC3, AIFF, AMR, AU, FLAC, MP2, MP3, DTS, M4A, ALAC, M4R, M4B, MKA, OGG ja WAV -tiedostoja. Ohjelman käyttöliittymä on samanlainen mäkissä ja windowsissa.
Linuxissa olen käyttänyt DmMediaConverter -ohjelmaa, jonka GUI -liittymän näet ylläolevassa kuvassa. Se toimii ffmpeg -koodekeilla. Olisin voinut käyttää ffmpeg -koodekkia komentoriviltä laukaistuna, tai jotakin muutta enkooderia, tai freac-ac -enkooderia, mutta tämä on aika kätevä – niinkuin aina hyvä ratkaisu on Kaleva-puku. IAC -palvelimella käytetty tiedostoformaatti oli MP3, jonka käyttöä olen halunnut välttää koska se ei ole periaatteessa ilmainen, eikä sitä edes saisi käyttää ilman lupaa – vaikka Microsoft sitä käyttääkin sumeilematta ja ilmeisesti rojaltteja maksamatta. AAC -tiedostojen toistaminen onnistuu useilla selaimilla onnistuu – kunhan järjestelmässä on asennettuna soveliaat koodekit. Esimerkiksi Linuxissa homma hoituu sekä Chromium – että Google Chrome -selaimilla. Edellinen käyttää extra ffmpeg -koodekkeja, ja jälkimmäinen esimerkiksi MPV -soitto-ohjelmaa. Selain tallentaa AAC tiedoston lataushakemistoon, josta soitto-ohjelma sen toistaa. Firefox osaa myös toistaa AAC -tiedoston, ja se ei tee siitä tallennusta lataushakemistoon, mutta edellyttää että jokin ulkopuolinen dekooderi on asennettuna järjestelmään. Firefox on siis käyttökelpoisempi, ja siinä on se hyvä puoli, että 64-bittinen ohjelma ei kerrytä cachea sivuista, joilla olet vieraillut, jos cache-tallennuksen kytkee pois. Tämä kaikki pätee soveltuvin osin myös mäkkiin, ja Windowshan on kokonaan oma lukunsa, ja siinä tiedoston purkamisessa auttaa VLC -ohjelma.
Yksi varsin käyttökelpoinen ”enkooderi” on Movavi Video Converter, jolla on taito enkoodata hyviä AAC -audiotiedostoja, vaikka onkin etupäässä videoiden käsittelyyn tarkoitettu ohjelma. Jollet löydä edellä esittelemiäni ohjelmia mistään, taikka ne eivät toimi, niin Movavi Video Converter on ratkaisu moneen tuskaan. Ohjelma ei ole kuitenkaan ilmainen, mutta ei se niin paljoa maksa etteikö sitä kannattaisi ostaa.