Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Ylläolevassa kuvassa näet entisen kotitaloni, ja siellä jossakin myöhemmässä vaiheessa asuneen miehen pakenemassa mäelle, ja siitä metsäpolkua myöten ankkalammelle - salatupakalle ja piilopullolle. Muistan kuinka lapsena heitimme pyllyä mäellä, kuten äitivainaja asian osuvasti ilmaisi. Ei olisi saanut näet heittää, eikä muutoinkaan pitää iloa – periluterilaisessa yhteisössä. Kymmenen tikkua laudalla oli suosikkileikkimme – vaikka laudalla olikin purkkeja. Tiellä hypittiin keväisin Kittilää ja pelattiin Neljää maalia. Keväällä oli vielä vapaa-aikaa, mutta myöhemmin kesällä suurin osa vapaa-ajasta kului työn merkeissä, ja meidän perheemme lapsilla oli raskas velvollisuus harventaa porkkanaa, ja minulla erityisesti oli velvollisuutena kääntää maata puutarhassa erityisesti Vappuna - eräänlaisena vastamielenosoituksena naapurin työläisperheille. Karhunmara-vainaa istui polkuautossaan, ja siemaili simaa. Mutta mitä tuohon juoksevaan mieheen tulee, niin kunhan tuo ei vain putoaisi lampeen - vaikka onhan sinne pudonnut aikoinaan muitakin maatilan merkkimiehiä humalassa rimpuilemaan, kuten muuan Rauhan sairaalan nimetty poliisi. Mutta sovitaan nyt että ei mitään nimiä, vaikka kaikkihan sen nyt tietää. Ja pianhan ne ovat kaikki kuolleet, ja liittyneet delanneiden jengiin, ja sitten on taatusti samantekevää kuka oli kännissä ja kuka ei. Kuvasta näet, että autokatos on tyhjä, ja se saattaa merkitä sitä, että miehen eukko on mennyt käväisemään kaupassan ostamassa keppanaa, hampparinkäyrää, miestenlehtiä ja muita ruokatarvikkeita niin miehelleen kuin aikuiselle pojalleen. Mutta asiaan. Olen hieman ryhmitellyt näitä tavallisiin valokuviin perustuvia tarinoita niin, että muodostuisi selviä aihekokonaisuuksia, eli olen jakanut yhden könttäkertomuksen ainakin neljään osaan. Tutustuaksesi näitä aiheita läheltä liippaavaan juttuuni Timo Kinnusen erityisinformaatio klikkaa tästä. Olen myöhemmin tehnyt vastaaville teemoille rakentuneita kertomuksia, jotka taas muodostuvat kuvalliselta sisällöltään Google Street View -kuvausauton keräämästä aineistosta, ja siihen olen myös laatinut linkin tälle sivulle. Tutustu ihmeessä laatimaani Joutsenoa ja Joutsenon opistoa koskevaan humoristiseen selvitykseen klikkaamalla tästä. Voit tutustua laatimaani Rauhaa ja Rauhan sairaalaa koskevaan selvitykseen klikkaamalla tästä. Samalla Voit tutustua laatimaani, Korvenkylää koskevaan selvitykseen klikkaamalla tästä.
Rauhassa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni, joka päättyi kun lopetin keskikoulun, ja jouduin Mikkeliin harjoittelijaksi osuusteurastamolle, ja senjälkeen Moision mielisairaalaan harjoittelijaksi, ja tämä kausi päättyi armeijaan. Armeija-ajassa ei ole juurikaan muistelemista, koska komppania, johon jouduin, koostui puoleksi lähinnä vankilakundeista ja jälkenjääneistä debiilitason kansalaisista. Se oli jonkinlainen keräilyerä. Mikkeli olisi liian hankala tapaus otettavaksi mukaan tähän juttukokonaisuuteen, koska olin siellä useaan eri otteeseen, ja jokainen niistä oli oma aikakautensa. En opiskellut Mikkelissä mitään, vaan vietin ajoittain runsaaasti pubielämää, ja erilaisia muita vastaavanlaisia rientoja tuli siellä harrastettua. Itse asiassa olisin mielelläni jättänyt nämä elämäni Mikkeli-episodit tykkänään väliin. Ei ole helppoa elää pienessä kaupungissa, ja ymmärrän hyvin niitä kuuluisuuksia, jotka ovat kiirehtineet sieltä muualle mahdollisimman pian, ja pysyneet myös tuolla muualla.
Synnyin ja kasvoin Rauhan mielisairaalassa, sillä siellä oli synnytysosasto henkilökuntaa varten, ja minun kohdallani sattui normaalisynnytys. Olen siis niitä harvoja jotka ovat ihan oikeasti syntyneet hullujenhuoneella. En kuitenkaan tullut tähän maailmaan esimerkiksi perse edellä, tai jalat ristissä, tai hullunkiilto silmissä. Syntymäni jälkeen vain elin lapsuuttani ja nuoruuttani Rauhassa normaaliin tapaan, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Väliin hulluteltiin kovastikin, mutta enimmäkseen vain oltiin ja syljeskeltiin, ja ajettiin tandemilla jos niitä vain sattui olemaan lähistöllä. Minä olin muita fiksumpi, mutta muuten oltiin ihan tavallisia meikämanneja, tai ainakin niin uskoteltiin. Ja kuinka väärässä me kaikki olimmekaan! Meidän linnat myytiin pois, ja sillä sipuli. Eikä tuossa hyvä hävinnyt, mutta voihan sitä ainakin yrittää suhtautua lasuuteensa myötämielellä, koska se nyt on aikaa jolloin kaikki on edessäpäin, ja vielä mahdollista. Kaikki nuoret ja myöhemmin juopot rauhalaiset ovat vasta tulevia juoppoja, tai kroonisia valehtelijoita. Kaukana on vielä aika, jolloin omista, raadollisista vanhemmista puhuttaisiin jonkinlaisina hyveen ritareina ja robinhoodeina, jotka ovat aina pyrkineet johonkin parempaan maailmaan, vaikka oma ukko rypisikin samanaikaisesti umpihumalassa ankalammessa, tai naapurin setä kähmisi navettapiikoja heinävintin portaikossa.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi sivulle Rauhaa, veli
Tämä on hieman tosenlainen juttu Rauhasta, vaikka saattaa sisältää joitakin samoja valokuvia. Kyse on siis erilaisesta lähetymistavasta, ja siitä, että olen kirjoittanut sen mahdollisesti toiseen kotisivukokonaisuuteen, ja liittänyt sitten myöhemmin tälle kotisivulle, koska palvelimen ylläpitäjä on lopettanut kotisivujen ylläpidon, tai mennyt perseelleen. Näistä jutuista saattaa päätyä siihen käsitykseen, että Rauha olisi minulle erityisen mieluinen aihe, mutta siitä ei ole suinkaan kysymys. Minun suhteeni Rauhaan on ambivalentti, sillä tunnistan hyvin myös kaikki sen kehnot puolet, ja juuri tämä estää minua muistelemasta Rauhan aikaa toisten Rauhan ihmisten kanssa, koska koen, että nämä muistavat kaiken väärin, ja näkevät hyvyyttä ja jaloutta sellaisessa, joka on todellisuudessa sangen raadollista. Ihmisillä on vimmattu taipumus muuttaa omaa historiaansa, ja nostaa oma kissanhäntänsä mahdollisimman korkealle.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi sivulle Kaikessa Rauhassa
Olen laatinut Rauhan sairaalasta myös Google Street View -kuville rakentuvan jutun, tai ainakin suuri osa kuvista on peräisin Google -lähteestä. Tässä saattaa olla paljon toistoa edellisiin, mutta minua se ei haittaa ollenkaan, sillä kertaus on opintojen äiti, niinkuin sitä sanotaan. Ei koskaan voi toistaa mitään asiaa liikaa, ja kolmeen kertaan sanottu on aina varmempaa kuin kerran tokaistu. Vähän niinkuin kolmasti kirkastettu.
Imatra tarkoittaa Imatran keskustaa, eli kun puhutaan Kulmista, puhutaan imatrasta, ja siellä vaikuttivat terästehdas, ja Imatran voima. Tainionkoski taas sijaitsee muutaman kilometrin verran Vuoksen yläjuoksun suuntaan, ja siellä vaikutti aikanaan Tornator -yhtiö, ja joitakin pienempiä sahalaitoksia. Sittemmin Tornator katosi itsenäisenä yhtiönä, ja liukeni suurempiin kokoonpanoihin.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi sivulle Nuoruuteni Imatra ja Tainionkoski
Näitä juttuja olen tehnyt useammankin, mutta eri aikoina, ja joitakin olen sitten myöhemmin editoinut, ja järkevöittänyt. Tämä juttu on minun mielestäni kaikkein paras, sillä tässä ei ole pahoja ristiriitaisuuksia, eikä tässä olla itsensä kanssa peräkkäin, vaikka eteenpäin olisi kuinka elävän mieli.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi sivulle Nuoruuteni Imatra ja Tainionkoski II
Tässä on sellainen versio, josta löysin vain PDF -version, jota oli tavattoman hankala muuntaa HTML -versioksi, mutta se onnistui lopulta melkoisten ponnistelujen jälkeen. Kyllähän nuo konversio-ohjelmat osaavat muuntamisen, mutta mukana on liikaa ylimääräistä koodia, joka liittyy asiakirjan asetteluun ja asemointiin, jota en ainakaan minä kaipaa. Tässä tämä tulos nyt sitten on. Vassokuu.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi sivulle Imatra ja Tainionkoski
Imatraan ja Tainionkoskeen liityvät omat oppikouluaikani, ja murrosiän melskeet. Jos puhuttaisiin jaloista ihmisistä, voisi mainita sanasen runojen rustaamisista, ensirakkauksista, ja sen sellaisista, mutta koska kyse on vaaan tällaisista brutaaleista meikämanneista, niin voidaan todeta, että omalla kohdallani kytö naisiin alkoi jo oppikouluaikoina kehittyä, ja kaikkia hyvännäköisiä nuoria naisia alkoi katsella sillä silmällä. Sitä alkoi kulkea kädet riipuksissa niiden perässä kuola valuen, verestävissä nuorukaisensilmissä kaihoisa katse, ja sivusilmällä sitä jo haki jo sopivaa pensaikkoa, jonne voisi tytön kanssa vetäytyä kuivapiknikille. Homostelu oli tyyten tuntematonta noihin aikoihin, ja en muista ainuttakaan tapausta, jossa jotakuta olisi edes epäilty miehimykseksi, joka on Herralle kauhistus. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, niin rouvallehan se vasta kauhistus olisi, jos oma mies paljastuisi puppelipojaksi.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi sivulle Tainionkosken yhteiskoulu eri kulmista
Päätin tässä täydentää Tainionkoski -juttuani muutamalla Google Street View -valokuvalla, joissa luodaan useita tarkastelukulmia entiseen Tainionkosken yhteiskouluun – ennekuin se on liian myöhäistä. Google saattaa milloin tahansa ajaa kuvastonsa alas, ja sitten kkuvia ei saa enää mistään.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi sivulle Jousseno
Joutsenon esikaupungin murteellinen ilmaisu oli jo kaupunkiaikoina Jousseno, mutta sitä käyttivät vain joussenonmurretta puhuvat ihmiset, kuten niiden kuuluikin. Deet lausuttiin lujasti teenä, eli demokraatit olivat temokraatteja ja Salvador Dali oli Salvaattor Tali. Rauhan sairaalan alueella tätä ympäröivän maaseudun murretta ei juurikaan kuullut, vaan kaikkia muita Suomessa puhuttuja murteita, ja eräänlaista yleiskieltä. Rauhan sairaalan maatilalla kaikui sensijaan hämeenmurre sekä raumanmurteen säkätys, kun Uolevi kysäisi: misäs niit säkei on? Minusta ei siis voinut kehittyä karjalanmurteen maestroa. Joutsenon kuntaa ei enää ole, vaan se on liitetty Lappeenrantaan, mikä on kokonaan oma juttunsa. Hätävarjelun liioittelua, sanoisin. Voisi sanoa, kute Mikko Alatalo eräässä laulussaan: minä kun niille selkäni käänsin, niin herrat veivät järven!
Klikkaa Tästä siirtyäksesi Jännää Jänhiälässä sivulle
Olen asunut Jänhiälässä noin vuoden, ja se tapahtui senjälkeen kun olin käynyt armeijan, jonka jälkeen oikeaa työtä ei löytynyt enää Mikkelistä, ja niinpä jouduin Palaamaan Joutsenoon ja menemään Korvenkylän peltoaukeille kaivamaan ojaa työttömyystyönä, ja tapaamaan jälleen pahat Lakankylän pojat, jotka eivät onneksi minua muistaneet, tai välittäneet muistaa. Tänä aikana asuin siis Jänhiälässä, jossa korottelin keskikoulutodistukseni numeroita, ja sainkin keskiarvoa pari pykälää ylemmäksi, mikä auttoi sitten pääsemään Lauritsalan iltalukioon oppilaaksi. Itse asiassa Jänhiälässä ei lie koskaan tapahtunut mitään jännittävää, paitsi kapinan aikoihin, jolloin Jänhiälä oli hetken ajan punikkien miehittämä, ja jolloin valkoiset ampuivat kylää Rauhasta tykistöllä, saaden punikit vetäytymään kylästä.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi Joutsenon opistossa -sivulle
Joutsenon opisto oli minun nuoruudessani paikkakunnan ainut sivistyksellinen opinahjo, sillä tietoa jaettiin sen itsensä vuoksi. Opisto ei ollut mikään lukio, eikä sitä olisi voinut siihen edes verrata. Minun kohdallani kansankorkeakoulun käyminen tosin merkitsi sitä että rohkenin pyrkiä iltalukioon, ja siellä menestyttyäni Jyväskylän yliopistoon. Opisto oli internaatti, eli siellä oltiin yöt ja päivät, eikä käyty välillä kotona. Koin olevani hieman vanha tuohon oppilaitokseen, sillä olin jo yli kahdenkymmenen, mutta sopeuduin silti opistoelämään jotenkuten. Tein lopputyönäni tutkimuksen Lehdet ja Joutsenon koulunuoriso, joka oli itse asiassa varsin onnistunut - noin työnä. Valitettavasti se on hävinnyt kenties lopullisesti ajan saatossa jonnekin. Yhdelle miehelle työ oli mittava, sillä haastateltavia oli pitkälti toistasataa, ja vastauspapereita piti lajitella moneen kertaan moneen eri pinkkaan, ja harjoittaa tukkimiehen kirjanpitioa, ja lopuksi laskea kaikki numeeriseen esitysmuotoon, joskin käytin myös jonkinlaisia graafisia esityksiä, tai painotettuja taulukoita. Niin minulle kerrottiin.
Klikkaa Tästä siirtyäksesi Lauritsalan iltalukio -aiheiselle sivulle
Tärkeän osan kouluaikojeni monista toiminnoista muodosti opiskelu Lauritsalan iltalukiossa, ja se kesti kolme vuotta. Päivisin koetin tuhrata koti-isänä, ja illat kuluivatkin sitten lukiossa. Aamulla sitten taas heräsin syöttötuolin ääreen, ja ammensin vauvanruokaa alati ammottavaan, ja ahneeseen vauvansuuhun. Jos avasi ikkunan, sai haistella Kaukaan tyrmääviä huuruja, joissa oli selvä pierun aromi. Kun pentu oppi puhumaan, hän sanoikin aina kun aloimme lähestyä Lauritsalan kulmia: koti haisee! Noihin aikoihin hankin ensimmäisen kasettinauhurini, joka oli luultavimmin Sanyo. Se oli väline, joka oli ihan pakko ottaa mukaan kaikkialle, ja nauhoittaa jokaisen urinat joilla vielä henki kulki senverran että kynttilänliekki lepatti. Tallensin joidenkin vanhusten muistelujakin, vaikka siinä nyt ei ollut minkäänlaista järkeä! Luulisin, että kasettinauhuri vastasi hyvinkin nykyisiä kännyköitä ja läppäreitä, joita pitää näplätä joka paikassa. Televisiokaan ei ole niiltä säästynyt, vaikka jokaisen pitäisi käsittää se, että telkkarista ei voi tulla nettiä. Jokaisella ajalla on näemmä omat kasettinauhurinsa. Toisaalta ilman nauhuria monet örinät olisivat saattaneet jäädä tallentamatta, joten on tässä ainakin ikuistettu jonkinsortin ajankuvaa.