Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700
Kuopio
Finland
Valokuvia ottanevat nykyään kaikki joiden suussa vain voi sulaa, mikä johtuu digitaalikameroiden halpuudesta ja niiden yleisyydestä, sekä siitä, että kannettavissa puhelimissa on nykyään jo melkein vakiona jonkinlainen kamera. Aina on olemassa jotakin kuvattavaakin, kuten ylläolevassa kuvassa seistä jököttävä toteemipaalu, tai kyrpä, jollainen seisoi aina ennen köyhän kalliolla, kuten myös risti rikkaiden pihalla. Tietenkin on niin, että ennekuin voit kuvata tällaisen paalun, on se ensin veistettävä, ja juntattava maahan. Itse olen tämänkin joutunut tekemään, mutta moottorisaha oli toki apuna, ja löysä mielikuvitus. Heille vastakohtana ovat kuvaajat, jotka uhraavat vuosikausia seuratakseen jotakuta eläinlajia, tai kuvaavat vaikkapa kaupunkikuvan vähittäistä muutosta.
Suomen maaseutu on laaja, ja Sonja siellä lunta lapioi ... Siellä sitä riittää kuvattavaa, vaikkei luontoa kuvaisikaan, ja vaikka jokin kirkonkylä vetelisi viimeisiään. Aina siellä on tarjolla hakkuuaukeita maantien varressa ja niissä on myytävänä omakotitalon tontteja, ja jokaisessa, autioituvassa kirkonkylässä näkee hölmönnäköisiä ihmisiä, tekemässä milloin mitäkin. Tuolla koettaa lauma vanhoja äijiä häätää supikoiraa jonkun aitan alta, kovasti mekastaen, ja möyrien kännissä kuin apinat. Tuolla taas näet salametsästäjien maasoauton pysäköitynä metsätien varteen, ja maastopukuisten miesten pakkaamassa siihen juuri kaadetun hirven lihoja. Tuolla taas juopuneet poromiehet ajavat täysin villiintyneinä moottorikelkoillaan yksinäistä sutta takaa, joka on tosiasiassa joltakin irtipäässyt saksanpaimenkoira. Suohon se sotketaan jahdin päätteeksi yhtä kaikki. Eiväthän useimmat nykyaikaisista maajusseista metsäneläimiä tunne, ja linnutkin ne jakavat peipoihin ja metsäpeipoihin. No niin. Tuolla taas näet vanhan traktorin pysäköitynä tienoheen, ja pian siihen kertyy joutilaita kyläläisiä horisemaan tyhjää, ja potkimaan traktorin renkaita – jos nimittäin on noita asukkaita. Autioituneissa kylissä saa pysähtyä mihin tahansa, ja ketään muita ei paikalle tule, koska heitä ei enää kylissä asu. Jos joku tulisikin, olisivat tulijat melko varmasti mölisevä lauma satunnaisia, ei-mihinkään erityisesti matkailevia lättähattuja, jotka pahoinpitelisivät ensin huvikseen traktorimiehen, ja syttyttäisivät sitten tämän traktorin palamaan. Tuolla rannassa taas törisevät kylän kymmenet juopot, ja tuolla päristelevät nuo iänikuisen mopopojat, jotka pitäisi salvaa. Ja se ainainen konstaapelin koira koettaa löytää nalkuttaen haukkuen ystävää, ja silloin viimeistään ymmärretään, että maalla sitä vaan ollaan.
Keiteleen kyykkäpojat - The Kyykkäboys from Keitele
Klikkaa tästä siirtyäksesi HTML sivulle Keiteleen kyykkäpojat - The Kyykkäboys from Keitele
Kuva ei kerro mitään nykypäivästä, sillä Keiteleen kunnanvirasto sijaitsee nykyään muualla. Totuus on tässäkin kohtaa suhteellista, ja syntyperäisellä keiteleläisellä on oma totuutensa, ja turistilla taas omansa. On olemassa hampunviljelijän totuus, ja hänen kokemansa viiden minuutin maailmanmaine, ja sitten on tämä vanhanliiton maatalousraatajan totuus. Kaikki totuudet elävät suloisessa rinnakkaiselossa, ja vain räikeimmät niistä nousevat ajoittain valtakunnanotsikoihin. Jos Keiteleellä tapetaan joku, on se ehdottomasti ykköstason otsikko, mutta jos joku keksii, miten kuntaan luotaisiin sata uutta työpaikkaa, ei se pääse edes paikallislehden silppusivulle. Meidän kaikkien ongelmana on se, että emme näe tulevaisuuteen, ja käsitä sitä, mistä nykyisyydessä tunnistettavista palikoista tulevaisuuden todellisuus koostuu. C.S. Peircen ajattelua mukaillen voi sanoa, että tulevaisuuden ymmärtäminen vaatisi tulevaisuuden kontekstien tuntemista, sillä ne määrittelevät sen, mikä on oikeaa näkemistä ja tulkintaa tulevaisuudessa. Esimerkiksi kuuluminen johonkin kuntaan ei merkitse enää samaa kuin kolmekymmentä vuotta sitten, ja maaseudun kylät ovat tänä päivänä jotakin muuta kuin ennenvanhaan. Kontekstit ovat muuttuneet, ja muuttuvat yhä. No niin no. Antakamme siis kyykän lentää, jollei huuli irtoakaan rouheasti ihan joka käänteessä (niinkuin spitaalisten iltamissa).
Tervon testosteronimiehet – Testosterone Men of Tervo (HTML)
Tervo on muuan pieni paikkakunta matkalla Kuopiosta vaikkapa Vesannolle, tai Keiteleelle. Minusta paikan ikoni on Katriina Kestin mainos, mutta muuten siellä ei ole oikeastaan paljoakaan kuvattavaa, tai kuvaamisen arvoista, sillä monellakin tapaa nämä tällaiset kirkonkylät ja maalaiskunnat ovat toinen toistensa kopioita. Tervosta ei ole lähtenyt maailmalle montaakaan kuuluisuutta maailmalle, ja Jari Tervo ei ole näille edes sukua. Tuskinpa Tervossa harrastetaan edes bodausta, tai hormoneja, joten tervolaiset maalaismiehet lienevät cliinejä, puhtaita poikia, joten puheet testosteronista lienevät vain huhupuheita. Ennenvanhaan siellä soi saha mutta tervolaismiehet eivät ainakaan vielä kanna eukkojaan, eivätkä osallistu pappatunturisafareille. Näitä entisaikojen kulkupelejä ei juurikaan kirkonkylillä näe, mutta uusia skoottereita sitäkin enemmän.
Tervon testosteronimiehet – Testosterone Men of Tervo (PDF)
Tervo on kuitenkin sikäli mielenkiintoinen, ettei se ole lähtenyt mukaan kuntien väliseen kilpailuun siitä, kenellä ne prameimmat pytingit ovat. Sahaa soitelleen ne ovat siellä iltojaan viettäneet, ja kasvattaneet kirjolohiaan. Kelpo miehiä, jollei nyt lasketaan mukaan niitä iänikuisia mopopoikia ja tyttöjä, jotka pärryyttävät kylän raitilla olipa sitten koulua tai ei – ja talvisin sitten pärryytellään moottorikelkoilla. Kyllä Tervossa siis pärinää piisaa! Olen joskus ajatellut mitä tervolaiset sanoisivat jos Salen edustalle kokoontuisi kymmenkunta miestä nau'uttamaan moottorisahojaan. Varmaankin kutsuisivat poliisit paikalle, ja sitten tulisi sitä putkaa, linnaa, sekä vankeutta.
Kaupunki ja MacDonalds kuuluvat yhteen, kuten myös MacDonaldsin pakkaukset, joita heitellään kaikkialle. MacDonaldsin asiakkaat muistuttavat monessa mielessä lättiin vangittuja sikoja, sillä heille roskakori on täysin tuntematon. Kuvittelevat kai koristelevansa tienvieriä kun heivaavat sinne hampurolaispapereitaan ja kokistölkkejään. Kuvassakin lienee taas nuoriso meuhkannut, ja syödä mätystellyt hampurilaisiaan. Joutilas luokka, joka ei kykene vastaamaan yhteenkään huutoonsa, vaikka kovaa metakkaa pitääkin. Kuvassa olevaa kaupparakennusta ei tosin enää ole, vaan sen paikalla on lähes samanlainen, uusi pytinki - Kymppirasti.
Kaupungit ovat tiheään asuttuja paikkoja, joista monen läpi menee se pakollinen moottoritie. Kuopiokin on saanut tällaisen läpiajoväylän riesakseen. Nykyään moottoritie on eristetty kaupunkialueella asutuksesta erilaisin meluvallein, mutta eipä niistä ole ollut suurtakaan hyötyä, sillä meluvallien ulkopuolella (siis kaupungissa) pärisevät kesäisin aina ruohonleikkurit ja siimaleikkurit, ja yötäpäivää siellä pitävät peliään erilaiset mopot, joilla täytyy aina ajaa kaasu pohjassa. Myös autoja ajetaan usein täysillä. Turhaa oli siis rakentaa tuo kallis meluaita, täysin turhaa, kun aidan sisäpuolella äänenpaineet ovat nykytasoa. Suljettiin jotakin ulkopuolelle, mutta samalla päästettiin piru sisään takaoven kautta. Sellaisiahan nämä nykyiset kaupungit ovat. Jos sitten teet jotakin asioiden korjaamiseksi, saat varmasti syytteen, ja joudut linnaan.
Kuopio - Särkiniemi - Särkiniemi in Kuopio (HTML)
Kuopio on keskisuurta suurempi suomalainen kaupunki, joka on kokenut vuosikymmemien kuluessa melkoisen muodonmuutoksen puutalokaupungista kivierämaaksi. Kaikki mahdolliset viheralueet on hävitetty, ja kauppaketjut ovat rakentaneet temppelinsä melkein jokaiselle vesijättömaalle. Rikkaat asuvat saaristokaupungissa, ja heitä varten sinne on rakennettu pramea maantiesilta – köyhempien kaupunkilaisten rahoilla tietenkin. Särkiniemessä ei asu juurikaan ökyrikkaita, vaan enemmänkin sellaista tavallista rahvasta vaan. Autot ovat sellaisia tavallisia rasseja. Kuvassa näkyvää Sale-kauppaa ei enää ole, vaan sen tilalle on rakennettu lähes samanlainen pytkinki.
Kuopio - Särkiniemi - Särkiniemi in Kuopio (PDF)
Särkiniemen nuoret ovat hanakoita polttamaan vanhoja huviloita, ja töhertämään koulun seiniä. Siellä finninaamaiset teinit ajavat paikasta toiseen mopoillaan aina kaasu pohjassa. Korkeat talot muodostavat eräänlaisen kaikukopan, ja jollei taloissa ole vähintään kolminkertaisia ikkunalaseja, käy pärinä hermoon. Miten saatanassa ne jaksavatkin? Näistä sitten tulee noita tulevaisuuden kaahareita ja niillä on muissakin suhteissa kovat kyynärpäät, ja ajalle sopiva minä ensin -asenne. Mutta mitäpä näistä, tähkäpäistä.
Tämä on varmaankin halvin digitaalikamera, joka on koskaan ollut myynnissä. Se maksoi noin viitisenkymppiä, ja oikeastaan sillä ei tee mitään, koska siinä ei ole kunnollista näyttöä, eikä lisämuistia, ja sitä täytyy ladata epämukavasti USB -liittimen kautta.Itse asiassa en ole kuvannut sillä juurikaan enempää kuin mitä on nähtävissä tällä sivulla.