Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi takaisin Timon Serverimaailma kotisivun etusivulle - Click here to return back to the main menu of Timos' Serverimaailma homepage

Nuo kadonneet MP3.COM nettimuusikot - Those lost boys from MP3.COM

MP3.COM Infosivu - MP3.COM Infopage

Klikkaa tästä siirtyäksesi MP3.COM Infosivulle - Click here to jump to the MP3.COM infopage

Ilman historiaa ei olisi mitään kerrottavaa mistään. Nyökkisimme vain tosillemme älyttöminä, ja Madin mongoloidipojan virne suupielessä. Tämä Infosivu täydentää monin osin tätä juuri nyt katselemaasi pääsivua, johon olen liitänyt joukon ruutukaappauksia, jotka kertovat jotakin artistien tai yhtyden myöhemmistä vaiheista MP3.COM huuman päätyttyä.

MP3.COM tarina ja musiikki

Vuonna 1997 Michael Robetson ja Greg Flores ostivat MP3.COM -domainin, kaiken perustana Z Company, joka taas koostui useista webbisaiteista, kuten FILEZ,COM, WEBSITEZ.COM ja SHAREPAPER.COM, jotka omisti Lars Matthiasen. Flores oli seurannut FILEZ.COM hakuja, ja huomannut että suosituin hakusana oli "mp3". Tarvittiin vain domain, joka ohjaisi hakijat luokseen -joskin systeemiä piti vielä kehittää. Itse MP3.COM -systeemin perustana olikin opiskelijoiden kehittämä hakukone, nokkamiehenä Tor Egge, joka myöhemmin perusti FAST SEARCH -hakukoneen. Laulaja Alanis Morrissette investoi yhtiöön senjälkeen kun se oli sponsoroinut yhtä hänen kiertuettaan. Useita tunnettuja taitelijoita liittyi pian artistikaartiin, kuten Johnny Cash, David Bowie, Peter Townshed, ja monet muut – ja tietenkin valtaisa joukko kotitarvemuusikkoja – minä muiden mukana. TRUSONIC joka oli MP3.COM -bisnessyksikkö, hankki 250,000:n artistitin lisenssit, eli 1,7 miljoonan biisin oikeudet. Monien tekijänoikeusoikeudenkäyntien jälkeen tuli MP3.COM -yhtiölle loppu. Jotakin koetettiin vielä pelastaa, ja TRUSONIC kävi kimpaan GARAGEBAND.COM -yhtiön kanssa elvyttääkseen artistiliitymät, ja vuonna 2009 tuli ilmoitus, että valtava materiaali siirrettäisiin LAST.FM -palvelimelle. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja valtava musiikkimateriaali hävisi elektroniseen historiaan. Tai ei ihan kaikki hävinnyt, sillä monet yksityishenkilöt olivat ladaneet ja tallentaneen musiikkia omaksi ilokseen MP3.COM -palvelimelta, mutta eihän sitä nyt enää voi julkaista MP3 -tiedostoina, vaan vapaana AAC -formaattina.

Suomalaiset eivät menestyneet kovinkaan hyvin MP3.COM -systeemissä (paria poikkeusta lukuunottamatta) - ja heidän myöhemmät latauksensa ja niiden kuuntelukerrat esimerkiksi YouTubessa ovat jääneet vaatimattomiksi. Tosin jotkut kaupallisestikin menestyneet artistit, kuten Chisu, ja Jippu, aloittivat muusikon uraansa MySpace -palvelimen kautta, ja Nightwish tarjosi musiikkiaan ilmaiseksi MP3.COM -palvelimen kautta. Mutta kaikilta finskeiltä tuo maailmanvalloitus ei vain onnistunut. Jotkut ulkomaalaiset artistit menestyivät ihan kohtalaisesti, ja jotkut saavuttivat ihan kansainvälistäkin menestystä. Ne puhuivat jo valmiiksi englantia, ja äänsivät sitä oikein. Olihan siellä esimerkiksi Pete Townsend ja David Bowie, muiden muassa. Ajattelin myöhemmin, jossakin vaiheessa, kun MP3.COM oli jo historiaa - jopa sitäkin mahdollisuutta, että olisin tehnyt oikeita suomalaisia paikallisradioasemia varten, oikean radio-ohjelman, jossa olisin esitellyt edesmennyttä MP3.COM -vainaata, mutta ajatus kuitenkin kuoli, sillä mainittu palvelin ei sentään kuulunut ihmisten yleiseen tietoisuuteen, vaikka aika monet siitä aikanaan tiesivätkin, kun lehdissä kerrottiin että Darude oli saavuttanut miljoonaluokan latauksia. Miten lie? Monet tuntemistani MP3.COM -artisteista lähettivät vuosien varrella minulle jopa omia cd -levyjään, kuten suomalainen Karvaiset orjuuttajat -bändi, ja jyväskyläläinen Slow Hum, ja pari amerikkalaistakin eksyi joukkoon. Jotkut suomalaisista bändeistä olivat turhankin tärkeitä omasta erinomaisuudestaan, kuten tamperelainen Varttisäkki, joka tiukkasi oikein rahaa levystään, jota eivät edes lähettäneet. Myös kultturityötä on tässä tullut tehtyä, kun vehmersalmelainen Torakka kertoi että hän on aikanaan menettänyt kokonaan tässä esitettävän äänitteensä tietokonerikon vuoksi, joten minun luomani AAC tiedosto ei ole kenties paras, mutta varmasti ainoa. Spliff Richardsin biisin liitin joukkoon tummaan siksi, etten löytänyt netistä enää mitään tätä vastaavaa äänitettä, ja minusta tällaisten biisien pitäisi ehdottomasti olla edelleenkin kaikkien saatavilla. Toivottavasti arvon herra Spliff ei tästä esillepanosta pahastu, jos on enää elossakaan? Nämä esitykset sisältävät sisäisen hymyn huumoria, tai ainakin toivoisin, että ymmärtäisitte niihin sisältyvän komiikan, ja samalla myös niihin sisältyvän rautaisen ammatitaidon. Olen liittänyt tälle sivulle muutamia kuvakaappauksia, jotka osoittavat sen että artistit ovat ainakin yrittäneet jatkaa muualla kun MP3.COM ajettiin alas. Kaikista artisteista en onnistunut enää kuvakaappausta hankkimaan, ja hakukoneet eivät heistä tietoja löytäneet - ja sehän merkitsee sitä että he ovat ajatelleet että kun tämä MP3.COM nyt lakkautettiin niin tämä oli nyt sitten tässä, ta sitten on tullut noutaja. Ta sitten he ovat kasvaneet ulos tästä vapaan kanan musiikkibisneksestä.

David Bowie - Heroes-Helden

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani David Bowien biisin nimeltään Heroes-Helden

Bowie ehti vaikuttaa myös MP3.COM -palvelimella, ja tarjosi sinne mahdollisesti Berliinissä tallennettua kaksikielistä Bahnhof -versiotaan, ja mielestäni se on parempi kuin yksinomaan englanninkielinen versio. Sain minäkin tältä hemmolta joskus viestin, jossa se kehui Seitsenpistepirkkoa.

Mark Easley - The Boxer

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Mark Easleyn biisin nimeltään The Boxer

Tunnetumpi versio tästä lienee Paul Simonin laadukas esitys. Kyllä tämä minun soittolistoilleni aikanaan kelpasi vallan mainiosti. Esittäjä oli sellainen lievästi pyylevä typpi – niinkuin nuoret amerikkalaiset nyt ovat. Liikaa hampurilaisia ja sipsejä, ja liikaa loikoilua. Vaan kyllä se osaa soittaa!

Guitar Heroes - Stand By Me

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Guitar Heroes -biisin nimeltään Stand By Me

En tiedä tästä yhtyeestä mitään, mutta aikanaan tämä esitys teki minuun vaikutuksen – vaikken oikeastaan tuntenut biisin historiaa, tai sitä ketkä sitä olivat esittäneet. En todellakaan ole mikään musiikin kävelevä sanakirja!

Ivor Cutler - Common Sense

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Ivor Cutlerin biisin nimeltään Common Sense

Tämän hemmon jotkut väittävät muistuttavan minua musiikintekijänä, ja onhan tässä jankkauksessa jotakin perin tuttua – toki. Jollei jollakulla ole jokamiehen järkeä niin ei sitten ole – ja se on sanottu tässä laulussa myös lyhyesti ja ytimekkäästi. Jos pystyy sanomaan, ettei omaa ”common senseä”, niin se jo osoittaa, että jotakin järkeä täytyy olla pääkopassa.

Doug Kershaw and Fats Domino- Don't mess with my Toot-Toot

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Doug Kershawin biisin nimeltään Don't mess with my Toot-Toot

Tämä hemmo lähetti aikanaan minulle pari sähköpostiakin, ja kiitteli kovasti kun lisäsin hänet MP3.COM -soittolistalleni. Myöhemmin havaitsin että hemmo oli tenyt muutaman videonkin, tai esiintynyt ainakin yhdessä niistä yhdessä poikansa kanssa. Hän lauloi ja soitteli Cajun -musiikkia, ja hallitsi pitkälti kahtakymmentä instrumenttia.

Curtis Case - I Never Live far from Railroad Track

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Curtis Casen biisin nimeltään I Never Live far from Railroad Track

Tämä hemmo mainosti itseään MP3.COM -palvelimella ihka epäaitona plastiikkicowboynä, joka oli ikäänkuin kiedottu karamellipaperiin; oli cowboybootsit ja kaikki. Rekvisiitta siis on ihan kohdallaan. Laulu kertoo taivaanrannan hampparista, joka ei asetu oikein mihinkään, ja pysyttelee koko ajan lähtöasemissa asemien lähellä.

Jim Brannigan - The Hills of Margaree

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Jim Branniganin biisin nimeltään The Hills of Margaree

Tämä kyseinen hemmo lauloi ballaadeja, ja hyvin lauloikin – oikein värisevällä äänellä. Tämäkin ”margariinikukkuloista” kertova laulu ilmaisee kaipuuta ”margariinikukkuloille”, jotka lienevät olleet osaa lapsuuden maisemaa.

WAHYA - Dream Song

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Wahyan biisin nimeltään Dream Song

Olin tämän Wahya-hemmon kanssa eemailitse tapahtuneessa kirjeenvaihdossakin, ja sen kanssa puhuttiin paljon intiaaniasiaa, mutta kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, viilenivät usalaisten suhteet eurooppalaisiin, ja usalaiset ryhtyivät joukolla röykyttämään ranskalaisia, ja syyttivät näitä luopioiksi. Intiaaniasiakin jäi sekin taka-alalle, koska äkkiä intiaanitkin muuttuivat niin usalaisiksi niin usalaisiksi, että pahaa teki. Eivät enää itkeneet menettämiään preerioitaan, ja se pöljä presidentti Trump rakennutti väkisin öljyputken niiden maiden läpi että kohisi. Jos MP3.COM olisi saanut pitää luomansa yhteisön, eivät valkkujenkit olisi ahdistelleet vääränvärisiä pois ihannemaastaan, ja rakentaneet muuria Meksikon rajalle. Eihän urhojen ja vapauden maa sellaisia tekisikään, sillä tähtilippu hulmuten kohoaa – mutta vain valkuille. Trumpin eläkeläisukkoporukka haluaa sellaisen urhojen maan, jossa on vain valkkuja, eikä sitten muita olekaan. Ne ovat kuten jänikset jotka kätkevät päänsä pensaaseen, koska vain siten voidaan heidän mielestään estää ilmaston lämpeneminen. Kun MP3.COM ajettiin aikanaan alas, sen kokoama löyhä muusikkoyhteisö hajosi, eikä kukaan koonnut sitä uudelleen.

SEBASTIAN BECK - Child Of The Midnight Sun

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Sebastian Beckin biisin nimeltään Child Of The Midnight Sun

Sebastian Beck ei tuottanut Google -hakukoneessa toivomiani osumia, paitsi jonkun saksalaisen palloilijan, tai muunlaisen urheilijan. Beck teki aikanaan mielestäni varsin hyviä etnobiisejä, kuten tämän nyt kuultavan joikalaulun. Jos minulla olisi edes joskus ollut käytettävissäni hyvät musiikintekolaitteet, olisin varmaankin tehnyt niillä jotakin tällaista, mutta kun ei ole ollut. Nyt hyvän kotistudion perustaminen olisi jo myöhäistä, vaikka rahaa siihen olisikin, koska aika saattaa loppua kesken, ja hyvät laitteet jäisivät lojumaan tyhjän panttina. Hyvä että edes Beck on näitä aikanaan tehnyt. En juurikaan tätä kaveria tunne henkilökohtaisesti, enkä tiedä hänestä muuta kuin että hän kuului siihen skandimaavisten etnomuusikkojen harvalukuiseen joukkoon, joka teki musiikkiaan käyttämällä syntetisaattoreita sun muita, ja joilla kaikilla lienee ollut studio kaikkine vempaimineen.

MAN WOLF STRAYHORN - Indian Land

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Man Wolf Strayhornin biisin nimeltään Indian Land

Man Wolf Strayhorn on amerikanintiaanitaustainen muusikko, joka vaikutti myös MP3.COM -systeemissä, ja lisäsin mielelläni hänenkin humoristisen biisinsä soittolistalleni. Kun liityin itse MP3.COM -palvelimen käyttäjäkuntaan, en ollut aiemmin kuullut lainkaan perinteistä intiaanimusiikkia – saati sitten uudempaa -vaan minulla oli pelkästään mielikuva jostakin haijaijaijaijaijaijaa – musiikista. Ei tämä Strayhornin musiikki mitään perinteistä intiaanien musiikkia ole, mutta hän esitti sitä kiertäessään intiaanireservaateissa, ja tavallaan se on jonkinlaista intiaanikantria. Valitettavati omat tietoni amerikanintiaaneista perustuivat etupäässä lännenkirjoihin ja erilaisiin villiä länttä muka kuvaileviin sarjakuvalehtiin, sekä amerikkalaisiin, mustavalkoisiin elokuviin. Intiaanit olivat näissä aina niitä, jotka kierisivät hihkuen satulattomilla hevosillaan suojausrinkiin asettuneita vaunuja, ja ampuivat lähinnä summittaisia ilmalaukauksia, osumatta juuri kehenkään – kun taas vaunukaravaania puolustavat valkoiset maahantunkeutujat pudottelivat heitä satulasta tarkoin laukauksin kuin sirkuksen ampumaradalla – vähän samaan tapaan kuin ne ampuivat junista biisoneja huvikseen. Sitten alkoikin jo kuulua sotatorven pärinää, ja paikalle saapui ratsuväki, ja harvat hengissäsäilyneet intiaanit ratsastivat pakosalle. Näinhän se yleensä meni. Tässä laulussa on kuitenkin havaittavissa kriittisempiä äänenpainoja valkoisten ahneudesta, ja nyt näin kuun valloituksen taas alettua kunnolla, ovat laulun sanat entistäkin ajankohtaisempia.

DEEPER IN ZEN - Shakti

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani biisin nimeltään Deeper in Zen - Shakti

En ole varma kumpi noista on biisin nimi – tämä ”Shakti” - vaiko ”Deeper in Zen”. Niin tai näin, tämä on Psych Trance -tyylistä jumputusta. Oli aikanaan erittäin vaikuttunut tästä, mutta tietokoneeni äänentoistokyvyt olivat tuolloin erittäin rajalliset. Tällainen musiikki vaatii hyvät kamat – kaikessa suhteessa.

TORAKKA - The Ruins of Homo Sapiens

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Torakan biisin nimeltään The Ruins of Homo Sapiens

Tämä artisti on asunut ainakin jossakin vaiheessa Vehmersalmella, joka sijaitsee lähellä Kuopion kaupunkia. Pidin biisistä aikanaan senverran, että liitin sen eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimelle. Kaveri oli kuulemma menettänyt tietokonerikon vuoksi tämän biisinsä, ja kenties muitakin, ja oli iloisesti yllättynyt, kun minulla oli tästä edes jonkinlainen versio. No, eihän minullakaan olisi tätäkään biisiä ollut, jollen olisi tehnyt säännöllisesti tallennuksia CD -levylle. Tosin täytyy sanoa, että enhän minä nyt ihan kaikkea tallentanutkaan. Tällä hetkellä minulla on noin 70-80 biisiä, jotka olen itse imuroinut MP3.COM -palvelimelta. Se ei ole lopultakaan kovinkaan paljon.

ERICH RUSSEK - Come back to Me - The Philosphers song

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Torakan biisin nimeltään Come Back to Me - The Philosphers song

Tämä artisti esittää kauniin laulun, joka ei tosiaankaan voi kertoa filosofista, jotka ovat (omien kokemusteni mukaan) varsin yksitotista sakkia – vähän samantapaisia kuin matemaatikot ja insinöörit. Useimmiten he ovat juoppoja. Ja kukaan ei voi olla yhtä yks'niitinen kuin filosofi – paitsi ehkä toinen filosofi. Näet nyt tässä punaisen läikän...

KATAPULTTI - Skrewloose Manipulation

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Katapultin biisin nimeltään Skrewloose Manipulation

Tämän ”bändin” mahdollisista taustoista minulla ei ole mitään tietoa, mutta minusta biisi oli aikanaan senverran kekseliäs, että liitin tämänkin eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. Parasta biisissä on mielestäni lopussa kuuluva nauru, ja biisin keskivaihella moneen kertaan toistettu se on kissa ja Kaisa Puunenä. Mitähän nuokin tarkoittanevat? Varmaankin jonkinlaista sisäpiirihuumoria! Voi kuitenkin sanoa, että tämä yhtye ei noussut koskaan maineen kukkuloille, vaikka epäilen, ette se sinne koskaan oikein pyrkinytkään. Joku koiranleuka lienee ollut asialla, mutta tässä tapauksessa sangen taitava koiranleuka.

COSMOZ COWBOYZ - Tilted

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Cosmoz Cowboyzien biisin nimeltään Tilted

Tämä bändi on kotoisin Itäsuomesta (Ehkä Lieksasta, tai jostakin vastaavasta p-r -paikasta kumminkin), eli nämät olivatten niin sanotusti Karjalan poikii. Melkein samaa bändinimeä (Cosmos Cowboys) käyttää myös eräs ruotsalainen kantribändi, joka on soittanut tällä kyseisellä nimellä jo yli 20 vuotta. Sillä on samanniminen nettisivukin. Ruotsalaiset osaavat varastaa kaiken! Mikseri.net -palvelimelta voit löytää ihan samannimisen yhtyeen, ja he taas ilmoittavat, että heidän bändinsä olisi perustettu Tampereella. Voi ollakin, mutta voip' olla niinkin, että kyseessä on ihan sama bändi, joka soitteli alunperin koulupoikakokoonpanossa Lieksassa – mutta voip' olla toisinkin. Koululaisista on vain tullut opiskelijoita. Mene ja tiedä. En minä ainakaan tiedä. Joka tapauksessa Bändirekisteriin on rekisteröity Cosmos Cowboys -yhtye, ja siellä ilmoitetaan bändin perustamispaikaksi Lieksa. Aikanaan, kun pidin nettiradioasemia MP3.COM -palvelimella, valitsin Tilted -biisin, jota pidin bändin parhaana, ja kyllä minusta bändin nimi oli noihin aikoihin nimenomaan Cosmoz Cowboyz. Joitakin vuosia sitten biisejä sai ladattua ainakin eräältä venäläiseltä palvelimelta, mutta nyt ainakin tämä Tilted -biisi on kiven takana. Tämänkin bändin historiasta näkee selvästi sen, että aika monet bändeistä syntyvät kouluissa, ja jotkut bändeistä jatkavat toimintaansa vielä opiskelukaupungeissa, jos bändin jäsenet ohjautuvat samaan kaupunkiin. Kun opiskelut ovat päätöksessä, sammuu bändin toiminta ihan kuin itsestään, ja niin lienee käynyt tällekin bändille

JaPe KALLIO - Piraatin rakkaus

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani JaPe Kallion biisin nimeltään Piraatin rakkaus

Kaveri osallistui biisillään Assembly -tietokonetapahtuman yhteydessä järjestettyyn kilpailuun, jonka tunnistaa siitä, että siellä on nähtävissä tietokoneita monta rivillistä suuressa hallissa, ja osanottajat ovat siellä yötäkin. Ne juovat siellä Coca Colaa, ja märehtivät hampurilaisia ja pizzoja, jotka ovat yhtäkaikki sitä nörttien ominta (roska)ruokaa. Biisi ei kuitenkaan pärjännyt tuossa nimenomaisessa kisassa, mutta oli minun mielestäni senverran hyvä, että liitin sen eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. Tämä on ehkä ainut merirosvolaulu, jossa puujalalla on merkittävä osuus naisen raskaaksitulossa, ja jossa silmälappua käytetään kondomina. JaPe Kallion myöhemmistä vaiheista en tiedä mitään, ja hakukoneellakaan hänestä ei saa enää juurikaan osumia. Sen kuitenkin tiedän varmasti, etten itse osallistuisi koskaan minkäänlaiseen Assembly -tapahtumaan, koska en minä jaksaisi istua siellä päivätolkulla, tai saati sitten nukkua paskaisella lattialla. Tietenkin, jos sieltä saisi hankituksi seuraa, voisi mennä esimerkiksi patjavarastoon iloitsemaan, koska tuskinpa nörtit nyt sen homman päälle mitään ymmärtävät, ja siksi patjavarastossa olisi runsaasti tilaa, ja siellä saisi öheltää rauhassa.

SPLIFF RICHARDS - Business

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Spliff Richardsin biisin nimeltään Business

Tämä kaveri on tehnyt levynkin, jossa oli muutama biisi, mutta ei tätä nimenomaista Business -biisiä kumminkaan. Minusta biisi on (vieläkin) senverran hyvä, että liitin tämänkin tästä syystä eräälle nettiradioasemalleni MP3.COM -palvelimella. En tiedä mitään kaverin myöhemmistä vaiheista, ja ne tiedot, jotka olen saanut hankituksi, ovat epävarmoja. Ei oikein viisisi rakentaa ihan kaikkea pelkille olettamuksille ja hypoteeseille, muta todisteiden puutteessa otaksun, että kyseessä on Cliff Richardin orpana, tai vähintäänkin napalanko. Tietenkin suomalainen sellainen.

1CAT - Shadows In The City

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani 1Cat -artistin biisin nimeltään Shadows In The City

En löytänyt tämän biisin tekijää enää netistä, mutta kappale jäi mieleeni erikoisen tunnelmansa vuoksi, ja ansaitsee tulla työnnetyksi ameriikan kansakunnan kaapin päälle. Mitään hifiähän tämä ei ole, mutta ei sen aina sitä tarvitse ollakaan. Toisaalta tämä ei ole lähelläkään noisea, joka nyt on yksinkertaisesti useimmiten autotallissa tuotettua melua, joka oli aikanaan suosittua erityisesti Japanissa.

APACHE INDIAN - Independant Girl (Feat)

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Apache Indian -nimisen artistin biisin nimeltään Independant Girl (Feat)

Eräs mielenkiintoisimmista MP3.COM -palvelimelta löytämistäni artisteista oli epäilemättä Apache Indian, jonka henkilöllisyys taisi jäädä minulta aikanaan piiloon. Biisi Independant Girl teki ainakin minuun valtavan vaikutuksen, ja liitin sen omille soittolistoilleni, eli nettiradiooni. Minua on aina miellyttänyt tällainen kattilankansimusiikki, jonka sofistikoituneempaa päätä edustavat steel-rummut. Jokainen juopporemmi pystyy tuottamaan jotakin samankaltaista, mutta ei kuitenkaan ihan tällaista.

TOM SAVAGE - At Least We Have Had

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Tom Savage -nimisen artistin biisin nimeltään At Least We Have Had

Minusta tämä Tom Savagen biisi on vallan mainion venyttelevä, mutta en ole koskaan perehtynyt siihen mitä laulussa sanotaan. Tuskin tämä nyt kielitaidon puutteesta johtuu, mutta kun en ole kehdannut perehtyä tähän sen enempää. Ymmärrän siitä mitä kulloinkin puhutaan vain silloin kun haluan ymmärtää.

HENNES - Testamentti totuudelle

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Hennes -nimisen artistin biisin nimeltään Testamentti totuudelle

Hennes oli hänkin suomalainen MP3.COM artisti, kuten minäkin. Hän oli yksi niistä harvoista suomalaisartisteista, joiden kanssa kävin jonkin aikaa vilkasta sähköpostikirjeenvaihtoa. Sitten sen viestit muuttuivat omituisiksi, ja se kehui kuinka oli käynyt vaimonsa kanssa Ikeassa ostamassa sohvia. Toinen näistä kirjeenvaihtokavereistani oli muistaakseni yhtyeen Karvaiset orjuuttajat basisti. Se oli inostunut Datsuneihin, ja karvanoppiin. Sitten sekin viestienvaihto vain loppui, kuten kaikki muukin tässä maailmassa tapaa loppua. Olisin niin mielelläni laittanut Henneksen Pallotuoli- biisin tänne, mutta sen olen valitettavasti kadottanut. Tai en ole, sillä biisin nimihän oli Valonnopeutta. Tämän testamenttibiisin löysin tas eräältä omatekoiselta audio CD -levyltä, jonka syytä tai toisesta tein vuoden 2000 alkupuolen tietämissä. Minä en noihin aikoihin kyennyt luomaan edes tuollaisia saundeja, ja eihän se nyt ole mikään ihmekään, kun ajattelee senaikuisia laitteitani ja muuta kalustoani. Ei tietoakaan syntikasta, tai rumpukoneista, tai käyttökelpoisista ohjelmista.

Vincent Truman

Vincent Truman - Zero to Sixty

tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Vincent Truman -nimisen artistin biisin nimeltään Zero to Sixty

Tämä hemmo ehdotti minulle MP3.COM -palvelimella, että soittelisin hänen biisejään joitakin kertoja päivässä, ja hän taas puolestaan soittelisi minun biisejäni, ja näin kartuttaisimme toistemme soittokertoja, ja ”suosiota”. Olihan se viehättävää, mutta hän ”unohti” totetuttaa oman osuutensa, joten homma tyrehtyi siihen. Sain minä silti muutamia tuhansia soittokertoja MP3.COM -palvelimella.

Vincent Truman - The PMS Rag

tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Vincent Truman -nimisen artistin biisin nimeltään The PMS Rag

Vincent on erittäin monipuolinen muusikko, ja jatkanut ”uraansa” eri puolilla nettiä – eli on se tavallaan ”pärjännyt” ihan kivasti – eikä varmaankaan tarvitse enää pyydellä muita latailemaan biisejään jotta saisi scoret nousukiitoon.

Monraisers - Hotel California - Extended

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Moonraisers -nimisen bändin biisin nimeltään Hotel California - Extended

Tämä bändi vaikutti muistaakseni Saksassa tai Hollannissa (tai jossakin siellä päin), ja havaitsin myöhemmin, että bänsi keikkaili ihan oikeasti maailmalla, ja kai sillä oli jonkinverran menestystäkin. Tosin totesin tämän YouTube -videoiden perusteella. Ei yhtään hullumpi bändi.

Varttisäkki

Varttisäkki - Tasavallan makkaramestari

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Varttisäkki -nimisen bändin biisin nimeltään Tasavallan makkaramestari

Tämä bändi oli jostakin Tampereen seudulta, ja muistan kuinka nämä kauppasivat puoliväkisin levyään, vaikka tolkutin heille ettei minulla ole rahaa ostaa levyjä – ei heidän - eikä muidenkaan. Tämä biisihän kertoo hauskasti pyylevästä entisestä pressastamme, jonka laihdutuskuurit menivät kerta toisena jälkeen metsään.

Varttisäkki - Katkera yhtye tilittää

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Varttisäkki -nimisen bändin biisin nimeltään Katkera yhtye tilittää

Tässä tämä Varttisäkki -yhtye on olevinaan soittotaidoton, ja ne vähät keikatkin menevät perseelleen. Tämä ei ole enää edes hyvä vitsi, sillä jos keksinkertaisella soittotaidolla varustettu yhtye sanoo olevansa huono – niin mitä vitsiä siinä enää on?

Hurjat Hipit - Hurjat Hipit ratsastaa jälleen

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Hurjat Hipit -yhtyeen biisin nimeltään Hurjat Hipit ratsastaa jälleen

Yhtye latasi aikanaan ”tuotantoaan” MP3.COM -palvelimellekin, ja ontuvista lyriikoistaan huolimatta joukko kuulosti ihan oikealta bändiltä. Ihan sitä alkuperäistä MP3 -versiota minulla ei enää ole, mutta tämä muistuttaa ehkä parhaiten sitä. Tässä on sitä Irwinin herrainirvailun kaikua, ja rillumarein vienoa tuoksahtelua.

pl RYHMÄ - Mie dissaan

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani pL RYHMÄ -yhtyeen biisin nimeltään Mie dissaan

Tämä räppiryhmä oli mielestäni jopa hieman hauskakin - kaikessa nuoruuden naiiviudessaan. En tiennyt mitä tämä ”dissaaminen” oikein tarkoittaa, mutta sitten käsitin että se tarkottaa sitä ettei oikein tykkää jostakin, tai että jokin inhottaa. Voi olla että nuorena sitä voi ”dissata” lähes kaikkea, ja varmaankin dissaakin. Minäkin ”dissasin” – vaikken tiennytkään dissaavani.

Steamboat Owen - Little Red Rooster

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Steamboat Owenin laulaman biisin nimeltään Little Red Rooster

Tämä artisti vaikutti myös MP3.COM -palvelimella, ja vaihdoin sen kanssa joitakin viestejä. Jokaisen viestin lopussa se toivotteli Jumalan siunausta – josta päättelin hemmon olevan niitä gospelimiehiä. Tämä biisi on amerikkalainen, vaikka The Rolling Stones onkin sitä yrittänyt kiekua.

Jarmo Mannela - Kazoopolkka

klikkaa tästä ladataksesi ja kuunnellaksesi AAC formaattin enkoodaamani Jarmo Mannelan soittaman biisin nimeltään Kazoopolkka

Vaikka kukaan ei tiedä kuka tämä hilpeä Kikaboo-artisti oli, niin nyt sen tietävät kaikki – Jarmo Mannelahan se siinä rimputtelee ja puhaltelee väliin tohkeissaan kazoopilliin – iloinen MAD-lehden mongoloidipojan virhe huulillaan. Oli ihan hilkulla ettei tämä hemmo päässyt nettiin, mutta tuolloin se ei ollut vielä mahdollista ja MP3.COM -palvelinta ei ollut olemassakaan – mutta ihan hilkulla se oli.

Joitakin esinahkasanoja - Some forewords

Millainen henkilö olen itse – siinäpä vasta tyhmä kysymys, koska kysymys on ennenkaikkea tyhmästä miehestä? No, kerrottakoon, että enpä ole paljon minkäänlainen, ja varmastikaan en ole sinällään edes kovinkaan kiinnostava. Pyrin ulostamaan ainakin pari kertaa päivässä, ja syömään kuitupitoista ravintoa jotta massa liikkuisi suolessa, ja vatsan toiminta sujuisi ongelmitta. En kuitenkaan pidä vessapäiväkirjaa – huussiplogista nyt puhumattakaan. Minussa ei tietääkseni ole syöpäläisiä, vaikka lienen kerran saanut kissasta kirppuja eräällä öisellä retkellä kapakasta jonnekin maalle, mutta häädin kirput pois Raidilla, joka tappaa sisällä ja puutarhassa. Ei minussa ole tietääkseni syöpää, mutta muutoin on koko joukko erilaisia kroonisia sairauksia. Takuuaikani on näet päättynyt, ja tavara ei ole enää kuranttia. Mutta en minä valita, koska se ei auta mitään, enkä myöskään tilitä, koska ei ole paljon mitään kerrottavaa. En koe tarvitsevani jatkuvaa ystävien tukea, jota ilman nykyihmiset eivät tunnu mitenkään pärjäävän. Näitä tällaisia tarinoita voisi kertoa kenestä tahansa, ja ne eivät paljasta silti yhtään mitään. En käy kulttuuritilaisuuksissa, enkä muissakaan pippaloissa. En seuraa jääkiekkoa, enkä muutoinkaan urheilutapahtumia – paitsi ehkä satunnaisesti keihäänheittoa ja mäkihyppyä, koska niissä suomalaiset vielä tuntuvat pärjäävän, ja ne heittävät niin hauskasti kuperkeikkaa. Neandertalinihmiselle me emme olisi pärjänneet, koska tämä heitti metsästyskeihästäkin yli sata metriä, ja otti saaliin kiinni juoksemalla. En käy enää elokuvissa, mutta olen nähnyt niistä useimmat, enkä nykyään lue juurikaan kirjallisuutta. Aikanaan luin kaikenmaailman klassikot, joten ainakin silloin lienen ollut hieman sivistynytkin, mutta olen kuin se Vainion seiväsretkien mies joka hokee: Mä en muista mittää, mä en muista mittää, mää en muista mittää! Siis: mitäpä kerrottavaa minulla olisi itsestäni! Remu Aaltonen sanoi kerran Albert Järvisestä, että jos joku näki tämän lojumassa Hurriganesin loistoaikoina jossakin tuolissa, esiintymispaikan takahuoneessa, ei hemmo eronnut mitenkään muista vastaavanlaisista tuoleissa lojujista, mutta heti kun mies otti kitaran käteensä, tuli tästä aivan toinen mies. Tähän toiseen mieheen monet haluaisivat tutustua, ja elääkin juuri heidän kanssaan, mutta valitettavasti ainut tarjolla oleva vaihtoehto on tämä tuoleissa lojuja, joka hikoilee pahanhajuista hikeään, ja käy vessassa vääntämässä kammottavanhajuisia krapulaulosteitaan, ja örisee jotakin sekavaa kun häneltä jotakin kysytään. Jos olisin kuuluisa artisti, olisin varmasti ihan samanlainen lojuskelija, ja sellainenhan minä olen nytkin - vaikken olekaan kuuluisa. Ihan tavallinen hemmokin voi juoda itsensä lähes hengiltä, ja napata aineita rokkareiden tapaan, ja ainut ero näihin nähden olisi vain se, ettei kykenisi suoltamaan yhtään biisiä, josta muut olisivat valmiita maksamaan. Olen siis täysin samanlainen lojuessani tuolissa kuvitteellisen steissin eteistilassa, ja täysin samanlainen olen esimerkiksi lojuessani sohvassa teeveetä tuijottaen. Minusta ei siis todellakaan ole mitään kerrottavaa, ja olen onnekseni unohtanut paljon siitä mitä olen nähnyt, tai kokenut. Tiedän asuneeni monissa eri kaupungeissa, ja maallakin, mutta yksityiskohtia en enää muista. Ehkä vain jotkut täysin toivottomat friikit voisivat meikämannesta kiinnostua. Sekin olisi täysin turhaa, sillä en minä heidän matkaansa kuitenkaan lähtisi, enkä ottaisi heistä ketään sydämeni valituksi, ja hylkäisin satavarmasti kaikki tatuoidut naiset (vaikka olen sellaisista laulanutkin). Mutta katsoppas vielä kerran ylläolevaa kuvaa: näin komeaa poikaa sitä ollaan oltu - joskus takavuosina - yllätettynä kesken piipullisen. Niin vilpitön katse, totta, mutta noilta kasvoilta henkii myös tietty, typerä omanarvontunto, josta olen maksanut kalliin hinnan. Löysin tämän kuvan vanhojen negatiivien joukosta, ja pienillä, elektronisilla taikatempuilla onnistuin elvyttämään sen – ikäänkuin se olisi otettu eilen – ikäänkuin Peke-setä olisi suunnannut kameran objektiivin meikäläisen tuolloiseen, kaitaan naamaan ihan vasta toissapäivänä. Tällaisena sitä oli valmis vaikka maailmaa valloittamaan, mutta mitä sitä valmista maailmaa itselleen voittamaan. Mutta mitä siitä sitten vaikka sattuisikin voittamaan jotakin - lähdettävähän täältä on kuitenkin, ja harmittaisi niin vietävästi kun joutuisi jättämään tämän tai tuon, jos näitä olisi paljon siunaantunut. Että olisi rahaa yhtä paljon kuin Nätti-Jussilla, jonka pankkikirjassa luki. Nätillä on eniten! Samanlainen sähläyspaikkahan tämä maailma on aina, vaikka sitä kummemmaksikin kuvittelisi. Vastaantulevat ihmiset ovat lähes toinen toisensa kopioita, ja ovat kategorisoituneet nyt täsmälleen samalla tavalla kuin ennenkin tavattaessa, eli sama naamakaava näyttää toistuvan sukupolvesta toiseen. Tuossapa saapastelee se sama jamppa kuin kymmeniä vuosia sitten. Samanlaiset ovat elkeet ja puheet, mutta mies tai nainen on kuitekin eri niminen. Naamakin näyttää ihan samanlaiselta. Ihmiset vain kuvittelevat olevansa yksilöllisiä, kun vetävät vaikkapa goottikuteet ylleen, mutta ei niissä mitään uutta ole, ja ne eivät varsinaisesti lisää persoonaan yhtään mitään. Rätit ovat pelkkiä rättejä. Itse asiassa nykyinen ihmisten ulkoasu on paljolti markkinamiesten aikaansaannosta. Televisiossa näette kuinka joku tanssiryhmä veivaa milloin mitäkin Zumbaa, ja näette heidän nauraen laihtuvan, ja pian olemmekin sitten anorektikkoja kaikki tyynni. Tässä nyt sitten, kuten ne sanoivat Jopet-kerhon kokouksessa. Voit hyvinkin olla juuri nyt joku Cosmopolitan – nainen, tai laiha kuin tikku, mutta aina kuitenkin mielellään isotissinen, ja naama pingistetty botuliinilla. Tosiasia kuitenkin on se, että enemmistö suomalaisista naisista muuttuu varsin nopeassa tahdissa tukeviksi tantoiksi, joilla on paksut käsivarret, oikeat allit, ja rasvapoimujen raoista tiirustelevat pikkuruiset siansilmät. Tissitkin ovat muuttuneet veltoiksi, alaspäin osoittaviksi, suipoiksi nahkapusseiksi, jotka tehojumpassa läpsyttävät milloin olkapäihin, milloin taas rumpumahaan. Aivan kuin itsestään tällaisen vanhemman tantan tukka asettuu nutturalle, ja permanentti onkin sitten pysyvästi vinossa. Tämä on silkka tilastollinen tosiasia, siis tämä muuttuminen työhevosta muistuttavaksi, vanhemmaksi itäbalttilaistyyppiseksi naiseksi, ja siitä heitä on hauska muistuttaa jatkuvasti, koska se on nuorille naisille niin kovin tärkeä ja vanhemmille taas perin kipeä asia. Tässä päivänä muutamana eräs miespuolinen aamutelevison toimittaja kyseli eräältä naispuoliselta Personal Managerilta, että miten pääsisi rantakuntoon. Kehuskeli harrastavansa kestävyyslajeja, mutta pieni mahankumpare oli silti päässyt yllättämään. Voisin lohduttaa miestä, ja sanoa, että kyllä se kumpare siitä vielä vankistuu, ja jossakin vaiheessa miekkonen häviää ikuisen taistelun läskejä vastaan, ja uuvahtaa sohvanpohjalle. Useimmiten ulkonäkö lakkaa olemasta tärkeä asia miehille jo varhaisessa keski-iässä, koska rahallakin saa, jos on tarvetta. Normaalimies ei Personal Traineria tarvitse. Poikkeuksena ovat vain homot, jotka hoivaavat aina ulkonäköään huolella, ja osaavat pukeutua. Tavallinen meikämanne sitä vaan haisee, ja se ainut pukukaan ei enää kelpaa rippijuhliin. No, olin itsekin kaupparatsujen onneton uhri, kun luulin rokkenrollia vallankumoukselliseksi, ja käytin vuosikymmenet jammameita, ja useita vuosia maripaitaa. Kuuntelin nuorena etupäässä agloamerikkalaista musiikkia, joka opettaa vain halveksimaan omaa, ikiaikaista kalevalaista perintöään. Ei se kalevalainen laulanta sentään ollut pelkkää tuolilla veivaamista! Alunperinhän me olimme nimenomaan shamanistinen kansanheimo, joka haki tietonsa manalasta, tai maanalaisesta maailmasta, ja meillä oli oma, erityinen yhteytemme maan jumaliin. Mutta mennyttä mikä mennyttä. No, nyt olen itse luopunut ainakin jammareista ja maripaidasta, ja lasken leppäkertun ulos parvekkeen ovesta, ja siirrän sammakon pois maantieltä. Ja vaikka minä en nyt harson läpi vettä juokaan, ja harrasta siten äärimmäistä ahimsaa, niin kyllä minä olen muuttunut. Olen ehdottomasti luonnon puolella, ja pidän ihmistä maan syöpänä. Jos olisin juuri nyt nuori, minulla olisi sittenkin, ja tästä kaikesta nyt oppimastani huolimatta kenties pitkä lippa ja lökkäpöksyt, koska ryhmän paine on tänä päivänä suurempi kuin ennen – vaikken ehkä olisikaan läpikaupallinen rullalaudan lätisyttäjä, ja osaisin varmaankin luopua siitä säällisessä iässä. Ottaisin kenties joskus salaa kuvia tyttöjen vessasta, ja lähettelisin niitä sitten kaikille tuntemilleni pojille, ja laittaisin niitä nettiin. Tai ei ehkä sentään! Arvostaisin minä sentään vieläkin naista jos saisin syntyä uudelleen. Muistan kuitenkin hämärästi, kuinka hiivin kerran nuoruudessani Rauhan maatilan yhteissaunan ikkunan taa naisten vuorolla, mutten nähnyt mitään koska ikkuna oli huurussa. Olisi pitänyt näet nähdä naapurintytön tissit. Kerrassaan harmittava takaisku! Nyt ne ovat varmaankin jo rupsahtaneet, eikä niissä olisi paljoakaan nähtävää. Useimmat oppikoulun kaunottarista ovat tänä päivänä vanhoja ämmiä. Opimme tästä, että kaikki täytyy tehdä ja nähdä aikanaan. Jos olisin juuri nyt nuori, varmaankin söisin halulla roskaruokaa, ja lihoisin itseni sairaaksi, ja myös kuolisin nuorena, sillä nuorukaisenhan se kuolla kuuluukin. No niin, olipa yllämme sitten millaiset rytkyt hyvänsä, niin olemme aina sitä miksi muut meidät määrittelevät, vaikka ihmiset maksavat tämän muiden määrittelemän ulkoisen habituksen omasta pussistaan! Kuinkahan paljon rahaa ihmiset laittavatkaan ulkonäköönsä? Ja vain jotta olisi muiden ihanteiden mittainen, ja jotta peilistä katsoisi se muiden toiveiden mies. Mutta me tiedämme alitajuisesti, että olemme jo luonnostamme samanlaisia, ja olisimme sellaisia kuin olemme minä aikana tahansa. Joku, joka on tänä päivänä puhelias, ja pälättää kuin ompelukone, oli sellainen myös mahdollisessa edellisessä elämässään, ja juuri sellaiseksi hän myös tulevaisuudessa syntyy. Sama, tietty ihmistyyppien kokoelma löytyy jokaiselta vuosisadalta, tuhannen ja tuhannen kertaa, yhä uudelleen ja uudelleen toistuen ja kertautuen. Olemme toinen toistemme kaikuja ja kiekuja, ja oman elämämme orpanoita. Tältä kannalta ikuinen elämä olisi todellakin sangen ikävää - varsinkin nykyään, kun jokainen on toinen toisensa klooni, ja lopulta jokainen on puristettavissa jonkinlaiseksi kaikkia jokapäiväisyyksiä edustavaksi robotiksi, joka voi olla jokaikisen ikioma leikkikalu, jota nämä pitävät ainutlaatuisella tavalla omanaan, vaikka kyseessä onkin pelititalossa nähty vääristymä.

Tutustukaa vappaaseen musiikkiin

Vapaat kanat toki tiedetään, mutta tunnetaanko yhtään vapaata, täysin riippumatonta palvelinta, jolta saisi täydellisen vapaata musiikkia? Jos palvelimia olisikin, niin tuskinpa sentään pilvin pimein täysin ilmaiseksi työskenteleviä muusikkoja. Kysymys on mielenkiintoinen. Onko olemassa yhtään sellaista muusikkoa joka työskentelisi vain musiiikkinsa hyväksi, eikä piittaisi hiukkaakaan maineesta ja kuuluisuudesta? Eikö jo musiikin esillepano kieli halusta saada muilta tunnustusta ja ihailua? Vain aniharvalla on kuitenkin mahdollisuutta luoda sellaista musiikkia, josta kukaan ei maksa mitään, ja jota ei ole ollut ennestään olemassa - ja joka olisi täysin vapaata kaikesta kaupallisuudesta. Täytyy olla joko sikarikas, tai sitten elää jonkun syytingillä, eli täytyy olla joku, joka hankkii rahaa. Pääasia on se, että on aina joku aina maksaa elannon, ja antaa kodon sekä konnun, sekä puolison ja lapsen, karjan ja kaiken omaisuuden. Muutoin täytyy käydä töissä, tai ainakin hakemassa työttömyyskorvausrahat elämiseen, tai ilmaisen ruokapaketin vapaakirkosta. Mutta jos tilaisuus musiikilliseen mainetekoon tarjoutuu, täytyy se käyttää hyväkseen, sillä se kannattaa aina, niinkuin lukeminen. On niin paljon ihmisiä, jotka empivät laittaa omatekemiään muiden pällisteltäväksi, koska epäilevät etteivät kuitenkaan saa mistään rohkaisua. Eihän sillä ole niin väliä, sillä kyllä maailmaan mölyä mahtuu! Internet on näet suuri tasavertaistaja, kuten coltti aikanaan lännessä, ja internet sallii jokaiselle mahdollisuuden olla edes muutaman päivän kuninkaana. Faneista ei niistäkään ole puutetta, sillä aina löytyy muutamia, joita kiinnostaa se, mitä nettiin on syötetty. Kuuntelin kerran, vuosia sitten, kuinka eräs mielipuoli mölisi jotakin sekavaa, ja hakkasi epävireistä sairaalan mielisairasosaston pianoa. Ehkäpä hänelläkin oli joitakin faneja. Netissä, ja riittävän etäältä tarkasteltuna jopa sinä voit olla mielenkiintoinen. Tietenkään ihan jokainen ei voi saada muutaman tuhatta innokasta ihailijaa, ja parhaimmillaankin Suomessa heitä voisi olla vain ehkä kolme: isä, äiti, ja sisko. Maailma on avara, mutta ei se ihan mitä tahansa niele. Täytyy vain löytyä tuota sinnikkyyttä, ja täytyy olla vakuuttunut siitä, että se, mitä tarjoaa, on vähintäänkin hyvää. Onhan netissä sellainenkin hahmo kuten Pierulan Armas, joka on tietenkin tämännimisenä hahmona täysin kuvitteellinen, mutta joka saa juuri tällaisena uuden elämän netissä, niinkuin kaikki muutkin netin kuvitteellisista hahmoista. Jos tekee nettimusiikkia, ei haittaa, vaikka lauluääntä ei olisi lainkaan, tai vaikka soittaminen olisi pelkkää yksitoikkoista kitaran rämpyttämistä. Tärkeintä on se, että musiikkissa on sitä jujua, ja että vaikuttaa siltä että olisi sanomassa jotakin tärkeää. Sanoo vaikka että kaikki on ”armotonta menoa”, jota ”pannaan vauhdilla”. Että jo naurattaa. Ja vielä kun kääntää lippahatun nurinpäin, niin sitten se vasta nauru repeääkin! Illuusio jostakin muka hauskasta tai traagisesta on kaiken perustana, ja on vain hyvä että sanoja sattuu seisomaan sanottavansa takana. Miksei seisoisi, sillä onhan maailman nykymeno ”aika armotonta”. Ei auta vaikka rakentelisit musiikkiisi millaiset kontrapunktit hyvänsä, sillä kaikki musiikki elää ajassa, ja jollein sillä ole tartuntapintaa aikaan, se kuolee. Itse olen tehnyt lähinnä sellaista musiikkia, joka ei ole oikeastaan lainkaan musiikkia, sillä minun biiseistäni puuttuvat mm. introt sekä kaikenmaailman välikeosat - eli minun biiseissäni ei ole formaalia rakennetta. Minun musiikkini on kai lähinnä kansanmusiikkia, koska siinähän toistetaan jotakin hokemaa väsyksiin asti, tai jotakin sinällään merkityksetöntä fraasia, kuten rankalialilei, tai sunfarallalilei. Yksinkertainen, mutta puhutteleva laulu lähtee siitä, että joku saa kirjeen, jossa menettää kaiken aineellisen, ja huomaa pöydällä toisen kirjeen, jossa eukko ilmoittaa löytäneensä uuden, ja kun sitä sitten menee kävelemään pihamaalle, putoaakin kaivoon – ja silloin ja vain silloin irtoaa hampaiden välistä se hauen laulu, jonka tämä lauloi puun latvasta. Tästä mun lauluni mukavasti alkaa... No, minun musiikistani puuttuu myös lohduttava sanoma, jonka avulla ihmiset jaksaisivat päivästä toiseen paremmin, ja minä en käsittele sentapaisia aiheita kuten rakkautta ja muuta tunteellista roinaa. Onhan minulla tietenkin ollut noita ihmissuhteita ihan kiusaksi asti, ja on minulla toki tunteitakin ollut, mutta ei niissä ole mitään erityistä kerrottavaa. Joskus näet onnaa, ja joskus ei. Kaikkein pahinta lienee se, ettei minusssa, henkilönä, ole todellakaan mitään mielenkiintoista, tai jännittävää, kuten olen sanonut jo monta kertaa - itse itseäni toistaen. Mutta eihän jännittävyyttä ole myöskään julkkiksissa, jos niikseen tulee. Esimerkiksi Matti Nykänenkin oli ihan tavallinen juoppo, kuten niin moni entinen urheilija. No niin. Minulle ei merkitse suuriakaan se, miten taitavasti itse kuuntelemani muiden tekemä musiikki on tehty, tai osaavatko muut muusikot edes soittaa – kunhat muusikot vain ovat mahdollisimman vapaita kanoja. Kaupallisen musiikin puolelta lähimmäksi vapaan musiikin ideaalia pääsee Juice Leskinen biisillään Jalkahiki-Viki, ja Veltto Virtanen biisillä Jerry Cotton. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että vapaan muusikkokanan täytyisi olla ihan pakosti hauska henkilö, mutta usein hän on, ainakin tahattomasti, hauska. Kyllä Juice ja Veltto osasivat omat biisinsä laulaa, ja se on kaikkein tärkeintä. Se autenttisuus ja ainutkertaisuus. Vapaan musiikin tunnistaa toisaalta siitä, etei siinä ole mikään kohdallaan. Eikä tarvitse mielistellä ketään loppusoinnuilla sun muilla. Nykyisellään en edes kuuntele juuri lainkaan esimerkiksi listamusiikkia - paitsi radiosta maalla – koska taustarumputus toimii hyvin nimenomaan siellä. Radio ei ole enää vuosiin ollut sillä maailman keskipiste kun se aikanaan oli. Radion voi sulkea, ja laittaa linnut kovemmalle, ainakin kesäisin. Panna variksiin volyymiä, niin sanoakseni. Minun mielestäni kevyen populaarimusiikin kehitys on pysähtynyt jo kauan sitten, ja mitään oleellisesti uutta ei ole siihen ilmaantunut. Joonas Kokkonen sanoi tässä päivänä muutamana uusitussa Jatkoajassa, että klassinen musiikki eroaa siinä populaarimusiikista, että siinä tehdään jatkuvasti kokeita, ja luodaan variaatioita, kun taas populaarissa biisissä on tavallisesti vain yksi koukku, joka saa kuuntelemaan biisin uudelleen. Kokkonen oli täysin oikeassa: populaarimusiikki on paljon yksinkertaisempaa kuin klassinen musiikki, mutta samalla sellaista, että Kokkonen itse ei olisi kyennyt säveltämään ainuttakaan menestynyttä kevyen musiikin biisiä, sillä senverran vaikeaa menestysbiisien teko on. Ja vaikka hän olisi treenannut miten paljon tahansa esimerkiksi laulamista ja kitaransoittoa, niin hän ei olisi yltänyt samaan kuin esimerkiksi B.B. King. Varmaankin Kokkonen olisi naurettu mistä tahansa jazzklubista ulos.Tätä populaarimusiikin salattua, piilossa pysyttäytyvää, ja nimenomaan yksinkertaisuudellaan viettelevää puolta kun ajattelee, niin se alkaakin äkkiä tuntua varsin monimutkaiselta. Mutta ei populaarimusiikkia silti kannata varsinaisesti seurata. Minulle ei myöskään merkitse paljoakaan se, onko musiikki kaunista, tai onko se niin sanottua parempien ihmisten musaa. Ne, jotka kuuntelevat esimerkiksi klassista musiikkia, saattavat olla sielultaan jäykkiä kuin Vanttis-Heikin heinäseipäät, ja he eivät näytä siitä (tai elämästä) juurikaan mitään oppivan. Muuan heistä kertoin kerran minulle olleensa eräässä kokeellisessa pianokonsertissa, jossa soitaja oli kurkottautunut pianon sisälle, ja soittanut pianoa sieltäkäsin, ja se oli ollut hänen mielestään tavattoman jännittävää. Paskaa huuleen. Ei se kuitenkaan vedä vertoja radiossa aikanaan esitetyille ohjelmille jossa Toivo Kärki soitti kirjoituskonetta, ja Tapani Valsta viulua. Ja nuo paremmat ihmiset: penkokaahan hieman tarkemmin heitä, ja heidän todellista elämäänsä, niin hiukset saattavat nousta pystyyn. Mädännäisys ja tekopyhyys suorastaan haisee. Joku näistä nokkaviisaista saattaa ylenkatsoa esimerkiksi Mannerheimin merkitystä kansamme historiassa, ja olla olevinaan köyhien puolella, mutta samalla harrastaa keinottelua osakkeilla, eli pyrkii tulemaan rikkaaksi, ja tavallaan samanlaiseksi aateliseksi kuten vaikkapa Mannerheim. Eivät edes näe tässä mitään ristiriitaa.

Vaikka olenkin itse näennäisen vapaa, ja mielelläni myös vapaa kana, en ole, kuten jo totesinkin, en ole mikään oikea muusikko, koska minun musiikkiprojektini pyrkivät osoittamaan koko ajan vain sen, että jokaisesta voi tulla, tavallaan, muusikko, sillä se nyt on yksinkertaisesti kansanmusiikin syvin olemus – että lähes jokainen voi sitä tuottaa. Kaikki nämä kymmenet – ja sadattuhannet kitaran rämpyttelijät eri puolilla Suomea ovat kansanmuusikkoja parhaimmillaan. Kansanmuusikko voi myös soittaa huonosti, ja soittaa ja laulaa pieleen. Hän voi myös laulaa hoilata humalassa – mikä ei ole toivottavaa esimerkiksi oopperalaulajalta. Kännäävät oopperalaulajat saavat potkut. Jos vain hyvää tahtoa riittää, voi myös kaikenmaailman kuorolaiset laskea tähän samaan kansanmuusikkojen kategoriaan. Kuoroissa synnynnäisesti pahat ihmiset laulavat kauniita lauluja, ja he koettavat silti näyttää laulaessaan mahdollisimman hurskailta, ja mahdollisimman uskovaisilta - ja ennenkaikkea: enkeleiltä. Kuorolaulussa ei minusta ole kuitenkaan minkäänlaista ideaa, kunhan jotakin hoilaavat – joskin stemmassa, tosin. Tärkeintä minulle on musisoinneissa se, onko esittäjällä tarjota minkäänlaista ideaa, ja se, onko muusikolla, tai bändillä, minkäänlaista huumorintajua, ja kykyä nauraa myös itselleen. Kun Lordi ei ilmaantunut linnanjuhliin, vaikka hänet oli sinne kutsuttu, hän paljasti samalla lapsellisuutensa, ja täydellisen huumorintajun puutteensa. Heppu kai kuvittelee elävänsä 80-vuotiaaksi kulkemalla koko ajan naamari päässään. Ketä tämä artisti kiinnostaa enää viidentoista vuoden kuluttua? Hän on eräs tämän ajan ikoneista, kuten Madonna, joka on pitänyt itsensä tiukalla treenillä samannäköisenä kuin Iggy Pop, ja molemmista toki huomaa, että vanhojahan he jo ovat. Meidän aikamme on plastiikkakirurgien aikaa, sekä botuliinin kukoistuskautta, jossa televisosarjojen ikääntyneet tähdet ovat aina luonamme kasvot botuliinin siloittamina, ja naamanahka kasvokirurgien kiristämänä. Me siis elämme eräänlaista teennäisyyden aikaa, jossa vallitsee näennäinen vapaus, ja jatkuva itsepetos. Jokainen uskottelee itselleen, että mikään ei häntä rajoita – ja silti joku Bush saattaa aloittaa sodan, jos niin tahtoo, puolustaessaan demokratiaa, jota ei ainakaan voi löytää Yhdysvaltain hallintakoneistosta. Ei ole olemassa minkäänlaista demokraattista elintä, joka estäisi onnettomia sotaretkiä. Näennäinen vapaus ilmenee myös niin, että televiso on täynnä joutavia sisustusohjelmia sun muita, joita homot juontavat. Televisio tarjoaa myös erilaisia äänestyksiä, jotka ovat sinällään turhanpäiväisiä. Elämme yhteiskunnassa, jota tieteiskirjalija Ray Bradbury kuvasi jo vuosia, vuosia sitten. Tätä maailmaa Lordikin sopii kuvastamaan, sillä eihän miehellä ole sitten minkäänlaista sanomaa, ja hän tarjoaa vain erään ideologian tyhjää kuorta, ja ajatusta siitä, että vain ulkoinen olemus merkitsee jotakin, ja että pelko on ainut aito tunne. Sellaisessa maailmassa jokaikinen voi olla Lordi – kunhan vaan pukee tämän käyttämät varusteet ylleen - ja hankki rintanapin. Osallisuus loorditaivaaseen siis aina ostetaan, ja joku tässä prosessissa aina rahastaa. Mutta onhan meitä aina toki huijattu. Ne, jotka vielä 1970-luvulla lauloivat taistolaislauluja, liittyivät myöhemmin joukolla vihreään liikkeeseen, ja saivat kukin uuden takin, jottei tarvinnut entistä kääntää. Mikäli joku älysi ruveta tekemään rahaa, niinkuin buntanpoika, ei tilin tekeminen poliittisen äärimenneisyyden kanssa ollut edes tarpeen – kyllä raha pojistaan huolen pitää, ja suut tukkii. Mitä taas vihreisiin tulee, on heidän kohdallaan tapahtunut täydellinen uudestisyntyminen, vaikka heti pinnan alla piileksiikin se vanha, rasvanahkainen kommari. Mitä taas poliitikkoihin tulee, meidän maailmassamme päästetään aina Barabbas irti heti kun se vain on mahdollista, ja kymmenittän jeesuksia on jo tähän mennessä tapettu. Poliitikot saavat tehdä millaisia kupruja tahansa, ja aina he pomppaavat takaisin kuvioihin niinkuin lyttyyn painettu silinterihattu. Elämme jatkuvan anteeksiantamisen ja unohduksen aikaa, jossa esimerkiksi historiaa tulkitaan vapaasti uudelleen. Elämme seniilien maailmassa. Niinpä voidaan väittää jälkikäteen että länsivallat olisivatkin antaneet meille sotilasapua talvisodan aikana – vaikka synkkä tosiasia onkin, ettei mitään merkkejä mobilisaatiosta ollut näkyvissä, ja varsinkaan ruotsalaiset eivät antaneet mitään. Ei muutaman lentokoneen ostaminen mitään todista – varsinkaan, kun ne eivät ehtineet edes käyttöön, vaan jäivät lojumaan Ruotsiin. Saamme tottua tällaiseen historian uudelleenlukemiseen, sillä ihmisten muisti historiallisista tapahtumista on lyhentynyt dramaattisesti, ja monet eivät muista mitään edes edellisestä päivästä, tai sitä, mitä söivät viime viikon torstaina. Muitta meidän aikamme on myös valikoivan informaationsyötön aikaa. Kun Spede poltti aikanaan filmejään mielenilmauksena sille ettei saanut valtiolta apurahoja, monet varmaankin uskoivat hänen tehneen juuri näin. Se on nimittäin tämä sankaruuden olemus, tämä uljaan heittäytymisen illuusio. Tässä mainittu Spede paljasti tosiasiassa vain lapsellisuutensa, sekä kykynsä valehdella – koska eihän hän kaikkia filmejään oikeasti polttanut, ja hänellä (tai jollakulla toisella) oli niistä varmastikin kopiot. Me elämme jatkuvassa kiinteiden olomuotojen harhassa. Uskomme, että presidentti tahtoo vain meidän parastamme, ja että oikeuslaitos on oikeudenmukainen, ja sen sellaista. Muuan mies väisti tässä vuotena muutamana tiellä olevaa hirveä, ja suistui ojaan, ja auto meni tuhannen päreiksi. Oikeus jätti miehen tyyten vaille korvauksia, koska hän ei ollut osunut hirveen. Opetus tästä kaikesta onkin se, että jos hirvi tulee tielle, niin ajakaan vain päälle, niin saatte korvaukset – vaikka teillä oliskin vain osakasko. Me myös maksamme palkastamme jatkuvasti tietynsuuruista maksua tulevaa eläkettämme varten, ja silti valtaosa meistä kuolee ennen eläkeikää. Omaiset tai muut edunsaajat eivät kuitenkaan pääse käsiksi niihin rahoihin, jotka vainaja on eläessään jo eläkettään varten maksanut. Kukaan ei ihmettele, mihin maksamamme rahat joutuvat, ja kuka ne käyttää, sillä uskomme että täytyyhän maailmassa olla jonkinlainen oikeudenmukaisuus näissäkin asioissa. Mutta kyllä harhaa piisaa vaikka nämä kiusalliset ristiriitaisuudet nyt tässä kohtaa unohtaisikin. En ole kertaakaan nähnyt, että pönäkkä kuoro purskahtaisi äkkiä nauruun, tai että kuoronjohtaja paljastaisi perseensä ja pyllistäisi. Se nyt ei vaan ole kuorolaisuuden syvin olemus. Jos kuorolaisuudesta haluaisi tehdä koomisen laulun, olisi se oikeastaan aika helppoa. Ensin laulaisi jotakin melodianpätkää, jossa toistettaisiin jotakin typerää fraasia, ja sitten äänittäisi siihen muita ääniä päällekkäisäänitysmenetelmällä. Lopputuloksena olisi kuoroesitys, jossa ei olisi kuitenkaan oikeaa kuoroa esiintymässä, vaan eräänlainen pseudokuoro. Näin pääsimmekin oitis minun huumorimusiikkini ytimeen, niin sanoakseni: jokainen voi olla oman itsensä kuoro. Seuraavassa luettelo niistä musisoijista, jotka ovat minua naurattaneet – ainakin kerran, ja jotkut kahdestikin. Luettelossa on myös joitakin palvelimia, joille olen itse ladannut musiikkiani. Jotkut näistä ovat varsin tuoteita tuttavuuksia, kuten Unsigned Artists ja MP3.COM.

Omia kotisivujani erinäisillä palvelimilla

En ole suinkaan jäänyt Pekkaa pahemmaksi tässä oman kansanmusiikkini syöttämisessä maailman ihmisten pällisteltäväksi. Menestys on ollut varsin vaihtelevaa, ja joskus on onnannut, joskus taas ei. Jos aprikoitte sitä, miten joku suhteellisen tuntematon suomalainen jeppe voi saada kuulijoita tässä maailmassa, niin selitys on se, että en minä nyt niin kovin tuntematon netissä ole, ja olen työntänyt musiikkiani nettiin vuosikausia. On aina ollut mitä työntää. Kansanmusiikin olemukseen kuuluu se, että jotkut pitävät siitä, jotkut taas eivät, mutta vain harva kansanmuusikoista joutuu juorulehtien palstoille, varsinkaan, jos operoi netissä, koska juorulehtien lukijat eivät tunne netissä julkaistavaa ilmaista kansanmusiikkia, ja erittäinkään sen tekijöitä - joten kyseiset muusikot eivät omaa minkäänlaisia sensaation aineksia. Täytyisi tuntea ennestään ja olla puheenaiheena. Juorulehdet ovat riippuvaisia siitä julkisuudesta, joka avautuu nimenomaan toisten, samanlaisten lehtien kautta, jotka kirjoittelevat mielellään joistakin ihmisistä, jotka lukeva yleisö myös oppii tuntemaan näitä lehtiä lukemalla. Kyseessä on eräänlainen joukkopsykoosi, mikä taas on mahdonta, jos kyseessä on joku netissä tunnettu henkilö, sillä eivät ihmiset tiedä näistä muuta kuin korkeintaan nimen. Ei nettijulkkiksilla voi tehdä rahaa – ainakaan juorulehdet. On täysin samantekevää mitä nettimuusikko tekee vapaa-aikanaan, koska hän on, aina ja iankaiken, paskalehtien tarjoaman julkisuuden kannalta kuollut piste. Vain kerran muistan jonkun täysin tuntemattoman juopon tavallaan ylittäneen julkisuuskynnyksen, ja silloinkin vain rajoitetusti. Aikaanaan sain luettavakseni putkapidätyksiin liittyviä lausuntoja, ja mieleeni on jäänyt pari tapausta. Toisessa lausunto kuului seuraavasti: Paskansi Hankkijan konttorirakennuksen takapihalla olevan putkipinon päälle herättäen näin henkilökunnassa suurta närkästystä. Tai seuraava: Makasi alasti hautausmaalla ilman parempaa tarkoitusta! Nämä naurattavat vaikkei tekinjänä olekaan kuuluisa henkilö. Mutta kuitenkin yleisesti roskalehdille julkisia eläimiä ovat vain tietyt televisioon ja roskalehdistön tyrkyllä pitämät ihmiset, joista lehdet kertovat sitä tai tätä. Lehdissä kehitellään ja ideoidaan sitä, mitä Matti seuraavaksi paljastaa, tai onko hän alasti vai kokonaan ilman, ja mitä viisaita sanontoja hän taas on keksinyt – tyyliin: otin tai en! On myös tärkeää tietää, miltä Lordi näyttää ilman naamiotaan, tai minkä pöydän ympäri se toinen Matti taas juoksee naisia jahdatessaan – sikäli kun paremman musiikin harrastuksiltaan ehtii. Lienette ymärtäneet yskän. Nettijulkisuus on täysin toisenlaista, ja se ei perustu missään tapauksessa ainakaan sanomalehtiin, tai sensaatiolehdistöön, koska niitä ei tarvita, ja niistä ei ole juuri hyötyäkään. Sitävastoin erilaiset hakukoneet ja tietyt, tunnistamista helpottavat hakusanat, ovat nettijulkisuuden syvin ydin. Kuten myös se, että jos nyt jotakin voidaan jotakin kirjoittaa, se on varmastikin kirjoitettu ensimmäiseksi juuri netissä, ja siellä ovat esillä myös kaikki valokuvat, jotka paljastavat ihmisen rumat, rumat kasvot – meidän yöpuolemme. Nettijulkisuus ei ole koskaan mitään henkilökohtaista, tai kerro kohteestaan mitään, mutta latelee runsaasti yksinkertaisia totuuksia, joista itse kukin voi rakentaa millaisen hahmon tahansa. Ainut, jolla netissä pärjää pidempään, on tietty rehellisyys ja vilpittömyys, ja ennenkaikkea: monipuolisuus, koska netti kuolee koko ajan. Koko ajan sieltä putoaa jotakin pois, ja toisaalta sinne tulee koko ajan jotakin uutta, jota sinne ei vielä ole keksitty laittaa. Tässä prosessissa mukana pysyminen vaatii persoonallisuutta, ja tiettyä tunnistettavuutta, jotta sinut voitaisiin löytää yhä uudelleen ja uudelleen.

OMAT, MAAILMALLA SIJAITSEVAT MUSIIKILLISET KOTISIVUNI

Timo Kinnunen - Tripod (RM) pianomusiikkia Timo's Tripod (RM) piano music<
Timo Kinnunen - Angelfire
Timo Kinnunen - Tripod
Unsigned Artists - Timo Kinnunen One Man Band
F3music - Timo Kinnunen One Man Band
OURSTAGE - Timo Kinnunen One Man Band

MP3.COM - vainaa

Vanha MP3.COM on nyt siis kuollut ja kuopatttukin, ja sen uudella seuraajalla ei ole oikeastaan mitään yhteistä vanhan kanssa - paitsi tuo nimi – koska uusi MP3.COM myy musiikkia vain rahasta. Allaolevassa kuvassa (jo edesmennyt) serkkuni Lassi antaa MP3.COM:lle vielä viimeisen kuoliniskun Saimaan Honkarannan maisemissa. Maisemien jylhyydestä on turhaa puhuakaan, sillä ahneuksissaan paikallinen suurmaanomistaja Brunnila on parturoinut huolellisesti ympäröivät metsät. Jollette ole varuillanne, tulee Lassi teidän uniinne, ja antaa lisää noita mojovia kuoliniskujaan. Lassia näet suututtaa se, etteivät ihmiset saa vapaasti soittaa kenelle tahansa mitä tahansa musiikkia. Mutta tietenkin vaihtoehtoja musiikin vapaalle jakelulle on jäljellä, ja niitä on tullut jonkinverran lisääkin. Yleisenä tendenssinä on kuitenkin se, että ilmaisen kotisivutilan tarjonta on vähentynyt koko ajan, ja vaikka levytilaa olisikin tarjolla, on sen käytössä lukuisia rajoituksia, kuten tiedostokoon suhteen, ja sen laatuun nähden: tiedostomuotona MP3 näyttää olevan enemmänkin kirosana, ja niitä ei haluta kaikille ilmaispalvelimille. Vain harvat kuitenkaan tajuavat kuinka laajakantoiset seuraukset MP3.COM -palvelimien alasajosta oli erityisesti vapaan marginaalimusiikin julkaisuun, ja sen levittämiseen - ja sehän ei nyt ainakaan levy-yhtiöiden leipää ole vienyt; itse asiassa ne ovat olleet melkoisen haluttomia ottamaan vaihtoehtomusiikkia julkaisuohjelmiinsa. Vanha MP3.COM oli (monista puutteistaan huolimatta) oikeastaan ainut systeemi IUMA:n ohella, joka tarjosi marginaalimusiikille kodin; sinne saivat kaikenmaailman vankilakunditkin ladata ällöttäviäkin tuotoksiaan - puhumattakaan vaatekaappien ja kellareiden neroista. On oikeastaan merkillistä että MP3.COM kaadettiin haastamalla se toistuvasti oikeuteen tekijänoikeusrikkomuksista (jotka koskivat lähinnä tunnettujen artistien tekijänoikeuksilla suojattujen kappaleiden esittämistä covereina). MP3.COM määrättiin maksamaan levy-yhtiöille tuntuvia sakkoja, ja se vei se firman toiminnalta taloudellisen pohjan, joka perustui mm. nettimainonnasta saatuihin tuloihin, ja siitä että jotkut muusikoista maksoivat lisäpalveluista MP3.COM -yhtiölle pientä korvausta,. Heille uskoteltiin heidän kuuluvan jonkinlaiseen etuoikeutettun luokkaan. Monet heistä jäivät kuitenkin loppuselvityksessä kuivin suin. Mukana oli valtava määrä sellaisia jotka eivät maksaneet palvelimenpitäjälle penniäkään - ja eihän siinä olisi ollut mitään järkeäkään, koska he tarjosivat musiikkiaan korvauksetta halukkaiden saataville. Nyt nuo sinne ladatut biisit ovat ajautuneet mahtavan Microsoftin leiriin, ja se jakelee niitä kuin omiaan. Sanotaan, että kierrätykseen on ajautunut 100 000 -200 000 musiikkikappaletta, joiden käytöstä ei ole kysytty mitään ainakaan muusikoilta. Itse olin yksi heistä, poloinen, nettimuusikko, ja aktiivisena nettiradioasemien pitäjänä sain myös jonkinasteista, joskin täysin ansaitsematonta, nettijulkisuutta. Sain tietää MP3.COM -palvelimien lopettamisesta sattumalta kahta päivää aikaisemmin kun päivitin erästä nettiradioasemaani. Vanhan MP3.COM -systeemin alasajon myötä jäädytettiin satojentuhansien MP3 -tallenteiden arkisto (arviolta yli 700 000 biisiä). Tämä kokoelma sisälsi mm. klassista musiikkia tunnettujen orkesterien esittämänä, ja erityisesti maailman eri kansojen kansanmusiikkia, ja lukemattomat sivut olivat linkittäneet itsensä MP3.COM -palvelimella oleviin sivuihin. Esimerkiksi amerikan intiaanien musiikki oli hyvin edustettuna, mutta nykyään sekin on hajallaan – ja kun Ne Yorkin tornit kaadettiin, menivät intiaanit mukaan sokeina amerikkalaisten kostomarsseille ympäri maailmaa. Niin heiltä unohtui se alkuperäiskansojen asia, ja musiikki. Jäädytetty musiikki saattaa olla edelleenkin tallella ainakin joiltakin osin, ja mm. GarageBand tarjosi myös minullekin tilaisuutta saattaa MP3.COM musiikkiani edelleen saataville jo muutamaa päivää ennenkuin vanha MP3.COM sammui lopullisesti. 16 huhtikuuta 2004 sain nimittäin GarageBand - postia, jossa tarjottiin mahdollisuutta elvyttää jäädytetystä databasesta biisejäni. Niitä olikin siellä kymmenittäin, mutta jotkut biiseistä eivät olleet enää palautettavissa millään konstilla, ja ilmaiseksi saatoin palauttaa vain kolme biisiä per sivu, ja muista olisin joutunut maksamaan - mikä on selkeästi väärin, koska kyse on jo kerran ilmaiseksi nettiin ladatusta musiikista, joka oli tarkoitettu jo alunperinkin ilmaiseksi muiden tavoitettavaksi ja vapaasti soitettavaksi. Tästäpä herääkin kysymys mistä olikaan kysymys? Kuinka moni MP3.COM muusikoista ymmärsi käyttää tätäkään tilaisutta hyväkseen, tai jos ymmärsikin, kuinka moni pystyi yhä edelleen muistamaan alkuperäisen MP3.COM -salasanansa, jota kautta sitten pääsi varsinaisesti elvyttämään biisejään. Ja ennenkaikkea: kuinka moni ymmärsi, että Microsoft saattaisi ostaa koko roskan? Tai joku muu. No, ainakin minun MP3.COM -palvelimelle lataamistani lähes sadasta biisistä useimmat olivat menneet sen siliän tien, eivätkä tule enää millään järjestelyillä takaisin, kuten Aino Kassinen sanoi aikanaan, koska terävänenäinen mies on ne vienyt. Tosin minulla on melkein kaikista niistä kopiot, koska onnistuin hankkimaan polttavan CD -aseman vähistä tuloistani – ja juuri ajoissa, mutta en ole aikeissakaan laittaa niitä sellaisinaan uudelleen saataville. Vanhan MP3.COM systeemin lopetuksen aiheutaman tuhon laajuutta kuvastaa se, että esimerkiksi meikäläiseen Kansalliseen äänitearkistoon (johon on koottu suurin osa julkaistuista kotimaisista musiikki- ja puheäänitteistä vuodesta 1901 lähtien ja muutamia lahjoituksena saatuja henkilöarkistoja) kuuluu VAIN n. 125 000 äänitettä. Kokoelma sisältää ääniteformaatteja sadan vuoden ajalta; 78 kierroksen levyjä savikiekkoja, nauhoja, vinyylilevyjä, CD-levyjä, kuului kokonaisuudessankin vain kuudesosa siitä mitä MP3.COM -palvelinkoneet sisältävät. MP3.COM:n kohdalla voitiin puhua tavallaan uudesta kansan - ja maailmanmusiikista, josta tulee aikanaan perinnettä. Mutta asiaan. Huomattakoon (taas kerran) se, että marginaalimusiikin tekijät ovat enemmän tai vähemmän kansanmuusikkoja, ja he ovat sitä silloinkin kun tekevät musiikkiaan tietokoneohjelmilla, sillä jokaisena aikana tavallisten ihmisten tekemä musiikki on sitä niin sanottua kansanmusiikkia. Joskus kansa kykenee tuottamaan parempaa musiikkia, ja joskus taas kehnompaa. Muusikot sinällään ovat aivan tavallisia ihmisiä, joilla on musiikillista lahjakkuutta, ja soittotaitoakin löytyy. He eivät vain ole antautuneet muusikon epävarmalle uralle, tai sitten he ovat erityisen nuoria, jotka tekevät musiikkiaan pääasiassa tietokoneohjelmilla, koska eivät ole halunneet - tai eivät ole vielä oppineet soittamaan aitoja musiikki-instrumentteja. Viimeksimainitunlainen muusikko oli MP3.COM systemissäkin vaikuttanut Darude, joka oli ihan tavallinen Virtanen, ja ei oikeastaan osaa vieläkään soittaa mitään oikeaa musiikki-instrumenttia. Koska tästä instrumenttien oikeellisuudesta voidaan kiistellä loputtomiin, annettakoon sen jatkua tämän jutun ulkopuolella, sillä minua ei väitteleminen kiinnosta, ja kaikki muut saavat kaikin mokomin olla täysin oikeassa. Mukana oli myös aivan oikeita, täyspäiväisiä suomalaisia muusikoita, kuten Jake Voutilainen, joka soitti aikanaan Battaglia -yhtyeessä, ja sotti livenäkin ainakin kerran Jyväskylän yliopiston alati virtsanhuuruisessa ja kolkossa juhlasalissa, jonka alla sijaitsevat kosteat lainehtivalattiaiset vessat. Juhlasalin puolella taasen melkein koko vasen laita istui kiltisti ja alati totisina, kun esimerkiksi Tolonen ja Rekku Reckhardt nau'uttivat siellä kitaroitaan, ja Hullujussin reippaat pojat ravasivat näyttämöllä edestakaisin raidallisissa pyjamissaan - vasemman laidan edustajien innostuessa asiasta jopa näiveisiin taputuksiin saakka. Myös Sonja Biskop ehti vaikuttaa MP3.COM palvelimella hetken ennen sen sulkemista liitettyäni hänen biisinsä soittolistalleni, ja hänhän pärjäsi myös euroviisukarsinnoissa. Ulkomalaisista tunnetuimmista artisteista siellä vaikuttivat mm. Madonna, David Bowie, Little Richard, Fats Domino, Tom Jones, sekä Johnny Cash, ja monet muut. Itse vierastin niiden laittamista omille soittolistoilleni, mutta esimerkiksi David Bowie pääsi sinne koska on ollut oma suosikkini lajissaan. Onkohan RIAA nyt tyytyväinen, kun MP3.COM ja IUMA ovat molemmat kyykytettyinä? Ennenvanhaan RIAA tunnettiin vain levysoittimen äänirasiassa käytettynä korjauspiirinä, joka muutti äänikäppyrää luonnollisemmaksi. Nyt RIAA haluaakin poistaa saatavilta kaiken ilmaismusiikinkin sen varjolla että muutaman kuuluisuuden kappaleita kopioidaan, ja niitä esiintyy listoilla, tai ainakin heidän apinoituja kappaleitaan. Kumma piiri kerta kaikkiaan??? MP3.COM sisälsi erityisen runsaasti erilaista maailmanmusiikkia, ja ns. indie -tyyppistä musisointia. Esimerkkinä vaikkapa amerikkalainen alkuperäiskansojen musiikkiin perustuva laaja tuotanto, johon taas tuhannet sivut MP3.COM -systeemit ulkopuolelta linkittivät; ne muodostivat keskenään eräänlaisen elävän kudoksen, joka toimi myös laajemman selittämisen kontekstina, ja nyt tuo kaikki romahti, kun sen binaarinen ydin ajettiin alas. Myös pitkään marginaalimusiikin kehtona toiminut IUMA alkoi äänekkäästi yskiä, ja itse asiassa se on pitkälti lakannut toimimastakin, tai musiikin päivittäminen sinne on käynyt mahdottomaksi. MP3.COM palvelimien alasajo herättää monia kysymyksiä, ja erityisesti MP3 -tiedostojen nykyiseen omistajaan liittyen, koska periaattessa musiikin tekijät ovat aina omistaneet niiden tekijänoikeudet - jo MP3.COM -systeemin kanssa tekemiensä sopimusten mukaankin. Eli: kuka omistaa tällä hetkellä nuo sadattuhannet tiedostot, ja niiden käyttö - ja esitysoikeudet, sillä tiettävästi ne eivät ole ainakaan maailmasta tyyten kadonneet. Mikäli nykyinen omistaja aikoisi käyttää niitä esimerkiksi markkinointiin, se rikkoisi vapaiden muusikkojen oikeuksia, sillä vaikka itse musiikki olisikin ilmaista, on tekijällä sanansa sanottavana siinä, miten musiikkia käytetään. Vertailun pohjaksi sopivat hyvin esimerkisi ns. vapaan lähdelkoodin ohjelmat, ja sovellukset, jotka ovat ilmaisia, mutta ilman salausalgoritmia, tai erikoisia pakkausmenetelmiä. Monet hyvätkin ideat hautautuvat, ja pyörä täytyy keksiä yhä uudelleen ja uudelleen. Vapaa musiikki muistuttaa suuresti vapaita ohjelmia siinä, että kuka tahansa voi sitä vapaasti käyttää, ja soveltaa niissä käytettyjä ideoita omassa tuotannossaan. Tämä pätee erityisesti elektronisessa musiikissa.

Artistitietoja, ja tuotantoani netissä ja radioasemilla

Yura Eroshow Venäjän FN -radiosta pyysi lähettämään biisejäni heidän soitettavakseen, joita oli löytänyt joko IUMA tai MP3.COM -palvelimelta, ja nauhoitinkin heille niitä kasetillisen. Ne eivät olleet tekniseltä tasoltaan kovinkaan kummoisia, ja olivat melkoisen kohinaisiakin, mutta olivat kuitenkin ensimmäinen yritys päästä maailmalle. Kun sitten sain kirjoittavan CD -aseman, lähetin myös myöhemmin Ohiossa toimivalle nettiradioasemalle heidän pyynnöstään kompiloimani CD -levyn, joka oli luonteeltaan outo (weird) ja humoristinen, kuten he olivat toivoneetkin. Liitin mukaan myös tiedot biisien kestosta ja käyttämästäni kielestä.

01 Simple Blues 1.35 ***
02 All Akims And Tarzans 1.18 ***
03 Allah, anna minulle kameli 2.00
04 An Outgoing Traffic Of Helsinkiners 2.33 ***
05 Charles Sanders Peirce 0.54 ***
06 Reeling And Rocking 1.15 ***
07 Fantom ja liikaa lihonut Diana 2.13
08 Haluaisin kuolla Rauhassa 1.43
09 Hativattinainen 1.17
10 House Of The Rising Sun 1.30 ***
11 Huuliharpun Pakaniinit 1.41
12 It's John Bull 1.29 ***
13 Jenkkakahvat 1.57
14 Joika ja pop 1.04 ###
15 Kadonneet Helsingin tupamarot 0.55
16 Kaikk' pyhimykset tuloo 2.47
17 Katillak 1.08
18 Entä nyt, koulukiusaaja? 3.11
19 Kun mie kuolen 3.37
20 Miksi yhä neiti? 2.07
21 Miun erotuslaulu 1.32 ###
22 Nattaset (The Fjeld) 1.12 ###
23 Opinko Savon murretta 1.54
24 Preferring Easy Job 1.59 ***
25 Reindeer Boy 1.43 ***
26 Satuloitu nainen 2.14
27 Riemujoiku 2.27 ###
28 Silimien vällii 0.39
### - Joika, no special language in question
*** - In English
others: in Finnish

MP3.COM -palvelimelle olin laittanut seuraavanlaisia tietoja itsestäni. Ei kovinkaan hyvää englantia, ja oikeastaan myös harvinaisen typerää tekstiä, mutta muusikot eivät ole turhan kronkeleita tässä suhteessa. Muiden muusikkojen toivomuksesta aloitin myös kääntää laulujeni tekstiä näennäisenglanniksi, jotta nämä saisivat jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä biiseissä puhuttiin. Samaa tarkoitusta palvelivat nämä nettisivuilla olevat lyhyet tiivistelmätkin.

At the very beginning I was influenced strongly by American and Finnish Folk music, just mention such artists as Bob Dylan and Donovan. Pretty soon I learned to play guitar just enough to imitate those musicians who were more advanced than me. But in addition to these musicians just mentioned before I got much influences from Woody Cuthrie, and especially from American-Finnish Hiski Salomaa who was born in Finland. Later I became acquanted with the new world of Electronic music and I got some great ideas from such groups as Kraftwerk, and Tangerine Dream. But because I was only an one-man-band, and because I had just my guitar as an whole orchestra, I could not carry out all of my tall plans, and visions been produced by Kraftwerk - before I got a computer which had speed, and capacity enough.Then I got my way to internet, and I learned quickly to use computer programs. Without their aid it could be quite impossible to make my music widely available. I have used a lot of C-Cassette Recorders, as well as Reel Recorders, and lately also Sanyo TRC 500M Micro Cassette Recorder - to save just an instant feeling of a given moment, and for the reason to avoid fooling people only with computer tricks. I have used a lot of Freeware computer programs, too, as an example DrumBox 1.0, DrumSynth 2.0, and I have never had any true Keyboard. These cheap equipments, and programs are a challenge for anyone, and there is not much difference between me, and Big Band IF also they use, say, just Micro Cassette Recorder to save one's presentation.

Niiden vuosien aikana kun toimin aktiivisesti MP3.COM -muusikkona, ja latailin sinne musiikkiani, ylläpidin itse useita nettiradioita, kuten jo kerroinkin, tai oikeastaan soittolistoja, joita kuka tahansa saattoi kerätä muista MP3.COM muusikoista, ja siten edistää heidän tulemistaan tunnetuksi. Siinä vain käy kovin helposti niin ettei suutarin lapsilla ole kenkiä, ja itse säilyy erittäin marginaalisena - mikä saattaa johtua ainakin minun kohdallani siitä, etten ole oikea muusikko, ja minun kielenkäytössäni ei esiinny toistuvasti esimerkiksi sellaisia sanoja kuten vaikkapa skitta, genre, biisi, stage, makee, vaikka tietenkin englanninkieltä on tultukin ahkerasti harjoiteltua, ja harrastettua laajaa eemailien vaihtoa ulkomaalaisten kanssa. Voihan tuo johtua siitäkin, että minun musiikkini on huonoa. Suomalaisista poiketen ulkomaalaiset ovat olleet aina erittäin kohteliaita, ja monenlaista siunausta on myös toivotettu - riippuen itse kunkin uskonnollisesta suuntautumisesta. Suomalainenhan ei koskaan kiittele ketään, ja narskuttaa hampaitaan jos naapuri menestyykin, ja suomalainen viha on kuin syvä, kylmä suonsilmä, joten karttakaa sitä, ja yrittäkää vaikuttaa niin köyhiltä ja tavallisilta, että koiratkin kuseskelevat kintuille. Ajoittain nettiradioasemani olivat suosittujakin - ja ehkäpä juuri niiden vuoksi - omiakin laulujani kuunneltiin siellä karkean arvioni mukaan ainakin 10 000 kertaa, koska aivan alussahan mitään luotettavaa laskuria ei ollut. Virallinen oma MP3.COM mittarinsaldoni oli ennen palvelimen sulkemista reilusti yli 6500 soittokertaa. Se on siltikin vain jonkinlaista keskivertoa. Täytyy kuitenkin muistaa, että ellei ole käytettävissä minkäänlaista markkinointikoneistoa, on aika vaikeaa yltää todella suuriin latausmääriin, sillä mistäpä ulkomaalaiset tietäisivät jostakin Timo Kinnusesta, kun suomalaisetkaan eivät tiedä. Voi olla, että jopa siinä talossa, jossa asun, vain harvat tietävät minkänäköinen äijä tässä on kyseeessä. Olen useinkin miettinyt myös sitä, mihin nuo minunkin radioasemillani vaikuttaneet tyypit sitten oikeastaan katosivat. No, eiväthän he nyt oikeastaan minnekään kadonneet, koska useat o(li)vat ymmärtäneet laittaa laulujaan useille palvelimille vanhingon varalta, jollaisena voidaan hyvällä syyllä pitää MP3.COM -palvelimen alasajoa. Mutta kuten allaoleva luettelo osaltaan osoittaa, muuttuivat monet noista alkuaan riipumattomista muusikoista kaupallisiksi, ja heidän levyjään myydään ihan oikeasti. Toki katoakin on tapahtunut: aivan erityisen tarkkaan on kadonnut nettimaisemista mm. Ensio Pesonen & Kultatähti, jonka tuotantoon Mikserissä voit tutustua klikkaamalla tästä. Samaisen artistin huumoristiraati Van Gogh-Goghs on valinnut viime vuosisadan erääksi varteenotettavaksi humorilaulujen tekijäksi vuodelta 1973. Ension antaumuksellinen laulu nimeltään Minna Kuukka oli myös lähes unohtumaton, elämys. Tänä päivänä vain harva tietää kuka tämä mainittu Kuukka oli, mutta heille sanottakoon, että kyseessä oli televisiokuuluttaja. Unohtumaton on myös JaPen (JaPe Kallio) laulu merirosvosta, joka voiteli sitä puujalkaansa hameen alla, johon voit tutustua tämän sivun alkuosassa olevaa soittolinkkiä klikkaamalla. MP3.COM -palvelimelle latasin itsekin vuosien kuluessa tosiaan koko joukon biisejä, ja tässä luettelo niistä eräässä vaiheessa. Enimmillään näitä oli siellä lähes sata. Nyt ne ovat tietenkin kadonneet elektroniseen taivaaseen, mutta niin kävi kaikille muillekin, ja monet eivät toipuneet lainkaan - eivätkä enää ladanneet biisejään millekään sivulle, tai sitten tarjosivat niitä kaupallisesti. Seuraavassa luettelossa on osa minun kontribuutiostani mailman lapsille jossakin, tuntemattomassa elämäni vaiheessa:

Achreniuksen juomalaulu
Back to meadows behind peatland
Beggar to beggar cried
Despite of reeling, still rocking
Estäkää jo helsinkiläisten menoliikenne
FOR OLD LARGE SKIN
Fantom ja liikaa lihonut Diana
Grazy Jane On God
Haluaisitko kuolla Rauhassa
House of The Rising Sun
Hullu Jane Jumalasta
Hullu Jane ja Piispa
Hullu kuin usva ja lumi - New
Hunters
Huppu ja tiu'ut - From C-Cassette
Hurja syntinen vanhus
I wish to marry from Savolax county
ITHAKA
Ivalon Matti tai sitten ei
Just hanging around
KAKSI NARRIN LAULUA I-II
Kaarisilta
Kadonneet helsingin tupamarot
Kaipaan suontakaisille niityille
Kaksataa
Kaksi narrin laulua - GRUNGE
Kasvot potsin
Kekkerit Mäkelän kanatarhassa
Kerjuri huusi kerjurille
Kirje lastenradioon (Jenkkakahvat)
Kuljin vain
Kulkukoira (Stray Dog)
Kun mie kuolen
Kun saisin Savosta naida
Kuovi (Sound of Curlew) - OLDER VERSION
Laiva
Mad as the mist and snow
Mamman lellipoika - Sanyo TRC 500M
Mangeloitsin liikaa mun Pappa Tunturii
Meripoikatte veis
Miksi yhä neiti?
Miun erotuslaulu
Muisto
Nattaset Fjeld - with Sanyo TRC 500M
Nuorena kuljin outoja polkuja
On aika, koulukiusaaja
Opinko Savon murretta Rap
Orpopojan valssi - Orphan Boy's Waltz
PAHA ISÄ
PUUSEPPÄ
Perustuslaillisten riemumarssi
Ratsuin sotaan
Reindeerboy (almost cowboy)
Riemujoika - A jojka for Joy
Sammunut on valo auringon - ORIGINAL
Sammunut on valo auringon - PORTA5
Satuloitu nainen
Sefanjan visio
Silmien vällii
Sodan polut
Sound of Curlew - ENGLISH VERSION
Sudentappajat WOLF HUNTERS
Tankavaaran Travolta
The Cap And Bells
The Pilgrim (Another version)
The Pity Of Love
Tiskarin polkka
VAIETEN
Vaieten - BRASS version
Voittamaton - PORTA5
Vuoren aarteet
Waking Antarktis
When the Saints go in Karelian dialect