INFOA RAUHASTA Rauhan sairaalaa ei enää ole, joten sille ei enää kerry historiaa, josta muodostuisin omaa, uutta historiaansa - ja Rauhan on vain pidettävä se historia, joka sillä on. Voidaan toki näyttää vanhoja hoitolaittteita ja erilaisia tavaroita, mutta kuollut mikä kuollut. Itse asiassa koko museotakaan ei taida enää olla olemassa, ja alueelle ollaan muodostamassa jonkinlaista turistikeskusta; ranta-alueet kaavoitetaan venäläisille uusrikkaille. Kuka elää hän näkee. Samanlaisia, tyhjiksi jätettyjä hullujenhuoneita meidän maassamme on riittämiin. Muutoksen aika on päättynyt, ja on alkanut muistelujen aika, jossa historiaa vääristellään loputtomiin, koska ei haluta muistaa, ettei se nyt niin ihanaa ollutkaan. Ainut positiivinen kausi Rauhan historiassa oli heti välittömästi sotaa seurannut aika, jolloin ihmiset olivat onnellisia siitä, että olivat jääneet henkiin, ja Rauhassa vaikutti Toverikerho, ja siellä näyteltiin näytelmiä, mutta kun tuli se suuri lakko, hajosi tämäkin korttitalo. Vietin oman lapsuuteni ja nuoruuteni tuon sairaalan alueella, ja eihän se kaikkinensa ollut minullekaan mitään erityisen hyvää aikaa, sillä jälkeenpäin olen kokenut parempiakin päiviä. En ole siis kirjoittanut tätä juttua muistellakseni jotakin minulle mieluisaa, vaan siksi, että se oli kannanotto Suomessa meneillään olleeseen mielisairaaloiden lakkautusaaltoon. Mutta sairaala oli kuitenkin ainut lajissaan, ja paras vertaistensa joukossa, ja kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää sen elämää. Sairaalasta, ja siellä vallinneesta elämäntavasta ei kai voi valittaa jälkikäteen kenellekään. Meidän linnat nyt vain myytiin pois, kuten Hector osuvasti eräässä laulussaan toteaa. Pysyväksi uskomamme hajosi erittäin helposti kuin korttitalo, ja ainakin tuhatkunta ihmistä sai lähteä tietä mittaamaan. Karjalasta sanotaan, että se oli kaunis, mutta Rauhan sairaalasta ei voi sanoa samaa: se oli ruma ja kömpelö rakennusten kolossi, ja sen tieltä oli raivattu pois rannan kaunis puistoalue, ja sen tilalle kasattu valtavia koivuhalkopinoja, ruma, savuava lämpölaitos, keittiö, ja tylsän näköinen saha, ahkerina hyörivine potilaineen - tosin kuin allaolevassa kuvassa:Tuossa kohtaa oli myöhemmin ruma lämpökeskus, kolho pesularakennus ja hylätty suihkulähde. Kun ajattelee esimerkiksi Setälän verkkoparvekkeita ja kalteroituja ikkunoita, olisi paikka voinut olla vankilakin. Niin kovin käytännöllistä, ja tehokasta. Kaikki sairaalan jätevedet laskettiin, tietenkin, sellaisenaan Saimaaseen. Ja kaikkialla saattoi haistaa tympeän potilasruuan hajun. Siirry takaisin Timo Kinnunen pääsivulle klikkaamalla tästä