Timo Kinnunen
Särkiniementie 16 A 41
70700 Kuopio
Finland

Klikkaa tästä palataksesi Timon Serverimaailma kotisivun etusivulle - Click this link to return back to the main page of Timos' Serverimaailma homepage

Timon UFOSIVU - Timo on UFOS

Opiskellessani aikoinaan nuorramiessä Jyväskylän yliopistossa viisastumassa, ja osallistuessani siellä johonkin filsan proseminaariin, muistan kuinka muuan hintelä mies esitti siellä parikymmensivuisen tutkielmansa ufoista, ja tähdensi puolustuspuheessaan erityisesti sitä, että ufot olisi nähtävä omana ilmiönään, ja samalla kuitenkin juuri sellaisina kuin ne ovat (esimerkiksi luonnossa). Täsmentäisin itse tässä kohtaa sitä, että ufo ilmiönä luonnossa ei mahdollisesti kaipaa minkäänlaisia selityksiä, eli se vain on, tai se vain tapahtuu. Sitävastoin omana ilmiönään ufo saa ympärilleen selittävän kontekstin, joka kehittyy tavallaan omaksi elämänmuodokseen, ja on tietyllä tavoin riippumaton luonnosta, tai siitä, miten se siinä havaitaan. No, voi kuitenkin käydä niin, että jos joku (esimerkiksi Feija Blomerus) näkee ufon, hän saattaa pelästyä vallan mahdottomasti, ja ei sitten kykenekään näkemään ufoa sellaisena kuin se on – puhumattakaan nyt siitä, millaisia ne olisivat kaikkein tosimmassa olemuksessaan - esimerkiksi silloin kun kukaan esimerkiksi ufoa havainnoi, sillä esse est percipi, kuten kaikki tiedämme. Ufo voi olla jotakin an sich, ja tai sitten olla jotakin vain für uns. Esimerkiksi jo joku näkee kerrostalonsa parkkipaikalla oman autonsa paikalla punaisen Audin, vaikka siellä seisookin tosiasiassa vanha kusenkeltainen Lada, niin havainnossa kyse on jostakin, joka on für uns. Voi sattua, että jos joku teistä on perehtynyt jonkinverran filosofiaan, niin ratkaisun tekeminen missä tahansa yksinkertaisessa ja yksiselitteisessä asiassa puoleen tai toiseen voi olla erinomaisen hankalaa, ja sitä voi jäädä silmät suitsinrenkaina hokemaan itsekseen: näen nyt tässä punaisen Audin, ja kyllä varrrmaan niin! - vaikka Ladahan se siinä möllöttää an sich. Muistan kuinka minua nauratti sisäisesti koko esitelmän ajan, sillä senverran vakavalla naamalla mies asiansa esitti, ja pyöritteli käsissään vähiä papereitaan, niinkuin kansanmies pyörittää hattuaan lakituvassa, tai kuinka pikkutyttö rullaa paidanhelmaansa kun kysytään vaikeita. Kaikki proseminaarin osanottajat nyökyttelivät hekin vakavina, että joo. No, olen minä itsekin nähnyt pari kertaa selittämättömän valoilmiön, mutta eivät ne ole minua mukaansa kaapanneet (ne ufon sisällä piileksivät oliot), tai asettaneet minuun implantteja. Tai mistäpä senkään nyt niin varmasti tietää? Kun vain ajattelee kadunkulmissa saarnaavia, entisiä mielisairaalan potilaita, niin implantit alkavat tuntua hyvinkin todellisilta ... ja eikös sitä sanotakin, että joku on ihan ufo. Huu-haa, huu-haa vaan kaikille tasapuolisesti.

Suomen ufoarkisto

Voimme aloittaa ufotutkimuksemme Tampereelta, jossa pitäisi sijaita Suomen ufotutkimusarkiston. Vaan eipä tuo näytä tuolla sijaitsevan, ja arkiston salat eivät meille aukene. Niinkuin ovet eivät aukene meille. Annetun, kuvassa näkyvän maiseman perusteella on vaikeaa tietää mikä kuvassa näkyvistä rakennuksista voisi olla mainittu ufokeskus, tai salainen arkisto, mutta ainakin kerrostalon toiseksi ylimmällä parvekkeella on lautasantenni (jolla varmaankin pidetään yhteyksiä emoalukseen). Ja tuo K-kauppa sitten – mikäköhän sekin nyt lienee? Salaisista salaisin siiaiein vakoilu – ja kidutuskeskus! Sanotaanhan, että vinkuu kuin turkkilainen Arkkitehdinkadun ufoarkistossa, tai ölisee niinkuin syyrialainen K-kaupan kylmiössä. Olen akettina kaikkein salaisin, ja suurin, ja myöskin kaunehin...

Kuvassa näkyy bussipysäkillä istuva mummo, joka on ehdottomasti erittäin epäilyttävän näköinen (selvä muukalainen takaa linnunradan kai). Kaivelee siinä sädeasettaan käsveskastaan, tai yrittää soittaa kotiin, jotta hakisivat pois täältä. Etee soittaa kotiin. Muukalaiset ovat näköjään jättäneet omia viestejään pysäkkikatokseen. Salaperäisiä merkkejä! Ottakaa ne kiinni, ottakaa ne kiinni, ja sitten vaan remmillä pitkin persettä niin että roikaa!

On kulunut muutama vuosi, ja jälleen Google Street View -kuvausauto kurvaili ufoarkiston tietämillä. Näemme, että bussipysäkillä on edelleenkin se pakollinen mummo, mutta tämä ei ole varmaankaan sama kuin aikaisemmassa kuvassa. Ollaan taas takaa linnunradan kai, niin että korvissa soi. Joka tapauksessa: muukalaisten päivystys näkyy pelaavan, ja se on hyvä se.

Uudemmassa kuvassa näkyy ihmeellisiä hiippailijoita, joilla on joku tutkimuslaite selässään. Varmaankin ne etsivät karannutta alieenia? Hyvä että pitävät ufoarkiston tienoon puhtaana, ja rauhallisena, sillä kaikkihan me puhumme rauhasta, ja aika moni myös siihen pyrkii.

Siperian Tunguskan tapahtumia

Siperiassa on Vanavara-niminen kaupunki, joka yläpuolella räjähti viime vuosisadan alussa jokin, joka kaatoi samalla valtavan määrän metsää. Vaikka räjähdyksen seuraukset muistuttavat painevaikutusten osalta Hiroshiman pommin aiheuttamia juttuja, niin Tunguskasta ei löydetty jälkiä radioaktiivisesta säteilystä, ja minkäänlaista räjähdyskuoppaakaan ei ole löydetty. Joitakin metallipartikkeleita sensijaan on löytynyt maastosta, ja pieniä, kovia kiviä, tai mineraaleja. Jos tuonne olisi törmännyt joku esine tai avaruusalus ulkoavaruudesta, ja siinä olisi ollut matkustajia, voisi sanoa että pieleen meni. Tässä saattaa olla kyseessä väärässä kulmassa ja liian suurella nopeudella tapahtunut laskeutuminen, joka olisi käräyttänyt projektiilin mahdollisine miehistöineen. Oman, vaivalloisesti edenneen avaruustutkimuksemme perusteella tiedämme, että nopeus ja lähestymiskulma ovat molemmat kriittisiä, jos aikoo laskeutua maapallolle hengissä. Sanotaanhan, että kärventyi kuin neuvostokosmonautti, kun väärässä kulmassa avaruusmatkaltaan maahan palasi. Tai läähätti kiivaasti kuin neuvostoliittolainen avaruusmies kun happi alkoi käydä avaruuskapselissa vähiin. Tai ulahti niinkuin kiinalainen taikonautti, kun lämpö kapselissa äkisti kohosi, ja ikkunasta näkyi kummaa loimotusta. Maapallo on vaarallinen paikka, sillä täällä on erityisen runsaasti happea ilmakehässä, koska täällä on elämää.

Mutta se täytyy sanoa, että tuossa Kivisen Tunguskan tapauksessa meni puita nurin. Jos siellä olisi ollut joitakin suomalaisia kylänmiehiä paikalla, he olisivat hetken potkiskelleet traktorinrenkaita, ja syljeskelleet, sekä kiroilleet köhien, ja varmaankin lausuneet: on siinä, saatana, puu poikineen! Sitten he olisivat vähitellen kömyneet koteihinsa ja ähkäisten vajonneet kotisohviinsa, ja vielä sielläkin olisi erottanut öhinää: puu ... poikineen, saatana!

Antonio Villas Boasin maisemissa

Kuvasta näemme, että miehen tuolloisen kotipaikan ympärillä on valtavasti peltoja, joten kai siellä on traktorimiestäkin kaivattu. Sieppaustapauksesta on joka tapauksessa kirjoitettu paljon, ja miehen poikakin joutui kuulemma samalla tavoin siepatuksi. En minä pidä traktorinkuljettajaa mitenkään itseäni alempiarvoisena, mutta on vain niin, että minä voisin kuljettaa traktoria, ja olen kuljettanutkin, mutta traktorimies jäisi pyörittelemään peukaloitaan ... jos joutuisi sähläämään niiden asioiden kanssa joiden kanssa minä sählään päivittäin.

Antonio Villas Boas oli tämä mainittu brasilialainen traktorinkuljettaja, joka kertoi ufon ensin siepanneen hänet, ja ufomiesten pakottaneen hänet parittelemaan koiran lailla haukahtelevan muukalaisnaisen kanssa aluksen uumenissa. Miehelle oli myös tehty ”lääketieteellisiä” kokeita, ja sitten hänet oli päästetty vapaaksi. No, minua tämä juttu on aina hieman hymyilyttänyt, sillä jos muukalaisilla on ollut rodunjalostuksellisia pyrkimyksiä, niin tuskinpa he ovat aloittaneet projektiaan brasilialaisesta traktorimiehestä. Itse olisin junaillut jutun niin, että sieppaukset olisivat tapahtuneet aina viikonloppuisin, tai aikoina, jolloin minulla olisi tarvetta olla joissakin muualla kuin kotona. Kun sitten olisin saapunut kotiin räjähtäneen näköisenä, niin sehän olisi johtunut aina kokeista, tai pitkästä parittelurumbasta.

Area 5

Area 5 on ”salainen” kokeilualue Groon Laken tietämillä, ja siellä on epäilty säilytettävän muukalaisia ja muukalaisten lentolaitteita, ja kokeiltavan lautasilla lentämistä. On oletettavaa, että tuonkaltaisissa paikoissa olisi todellakin kokeiltu lentävän lautasen näköisillä hävittäjillä, mutta syystä tai toisesta hommasta olisi luovuttu. Voi olla, että tavanomaisen näköiset hävittäjät pystyvät kantamaan sittenkin suurempia pommikuormia, ja siksi ne olisi valittu jatkokehittelyn kohteiksi. Tosin nykyiset stealth -hävittäjät muistuttavat melko lailla lentävää lautasta, ja niiden muoto onkin valittu nimenomaan hyvien häiveominaisuuksia vuoksi.

Kun tätä Area 5 -aluetta katsoo lähempää Google Earth -ohjelman kautta, saattaa nähdä tutkia ja outoja pömpeleitä, jotka muistuttavat ennenvanhaan lännessä ratojen varsilla sijainneita vesisäiliöitä, kuten alhaalla vasemmalla oleva hökötys. Alue on varsin laaja, ja sinne on rakennettu useita kiitoratoja. Suurvalta siinä näyttää lähinnä sotilaallista mahtiaan. Varsin todennäköisesti ihmisten havaitsemat oudot lentävät esineet ovat aina olleet jonkisortin häivehävittäjien prototyyppejä. Luulisin, että jos tuollainen sysimusta sotakone lentää kohauttaisi pään yli muutaman kymmenen metrin korkeudella, tulisi kenelle tahansa paskat housuun. Mutta hyvinhän tuo seutu sopii salaiseksi koealueeksi, sillä kunnollisia maanteitä sinne ei ole, ja siellä ei kai asukaan vakituisesti kukaan. Vettäkään ei ole kiusaksi asti tarjolla, ja kasvillisuus näyttää puuttuvan kokonaan. Kelpaa siellä amerikkalaisten sankaripoikien rymistellä lentävillä koneillaan, nuo mainiot, aina naureskelevat, muotimallien näköiset miehet. Jii-haa! Hei Mami hei, ei huolia ei, sun poikas pommittaa!

Roswell ja Roswellin ufomuseo

Roswell sijaitsee sekin autiomaanomaisella seudulla, ja kaupunki koostuu pääasiassa matalasta rakennuskannasta. Paikka tuli kuuluisaksi siitä, että sieltä väitettiin löytyneen lentävän lautasen miehistöineen, jotka olivat kuolleet alasrysäyksessä. Niille olisi tehty ruumiinavauksia, ja ainakin yksi alieeneista olisi tarinoiden mukaan säilynyt hengissä, ja sitä olisi säilytetty jossakin salaisessa tutkimuskeskuksessa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten muukalaista on kuulusteltu, koska kukaan ei tiettävästi osaa alieenien kieltä, ja tiedä, millaisin keinoin nämä keskenään viestivät. Sellaisia isosilmäisiä puikulapäitähän nuo löydetyt alieenit kai olivat. Kuvassa näkyy Roswelliin perustettu museo, joka on kaupungissa lajissaan ainoa. Ovat osanneet hyödyntää lentävien lautasten tuottamaa julkisuutta. On muukalaiskahvilaa, ja kaikenlaista alieenikrääsää myydään. Amerikkalaiset osaavat luoda mistä tahansa ilmiöstä oman akuankkamaailmansa, ja tuotteistaa siitä erilaisia matkamuistoja. Roswellista on myös tehty teeveesarja, jossa näyttelee mannekiinin näköisiä nuoria naisia, ja homon näköisiä nuoria miehiä.

Roswelllin tapauksesta on kirjoitettu paljon, mutta huimin versio lienee äskettäin lukemani selostus, jonka mukaan Roswelliin haaksirikkoutui todellakin lentävä, aito maanpäällinen kokeilulaite, joka oli kehitetty saksalaisten toisen maailmansodan aikoihin ideoiman lentävän siiven pohjalta, ja jossa pilotteina olisi käytetty Mengelen lääkäriryhmän jalostamia, erittäin pienikokoisia lapsilentäjiä, joilla olisi ollut tavallista suurempi pää ja silmät, ja alieenin kasvot. Netissä on tarjolla kuvia rumiinavauksista, joita olisi tehty Roswellin tienoilla rysäyksen ajankohtana. Ovathan nuo ruumiit oudonnäköisiä, mutta toisaalta sitä ihmettelee, miksi niitä olisi availtu, jos kerran tiedettiin, että ne olivat Mengelen ryhmän tuottamia lentäjiä. Ja vaikka ne olisivatkin olleet tällaisia, niin Mengele ryhmineen ei olisi voinut ehtiä tuottaa tällaisia lentäjiä vielä sodan kestäessä, ja kouluttaa heitä lentäjiksi, koska ihan tavallisekin ihmisen kasvatukseen ja koulutukseen kuluu yli parikymmentä vuotta, ja tuntuu epäilyttävältä, että saksalaisilla olisi edes ollut käytettävissään vaadittavaa geeni yms. -teknologiaa. Vaikka onhan ihminen tunnetusti katala olento! Ja miten he olisivat voineet pitää oppilaansa piilossa ihmisten katseilta? Olisivatko nämä mahdolliset lentäjäoppilaat suostuneet siihen, että heidän olisi elettävä eristynyttä elämää, ja piileskeltävä ihmisen katseilta vain Yhdysvaltain kunniaksi. Ja pysytellä koko ikänsä vain kaltaistensa seurassa?

Kolmannen asteen yhteys ja Devil's Tower

Elokuvassa Kolmannen asteen yhteys muukalaisten laskeutumispaikkana oli Wyomingissa sijaitseva Devil's Tower, joka näkyy kuvassa. Tuollainen kivitappi! Tätäkin paikkaa on valokuvattu runsaasti, ja kai se on imenyt koko joukon turistejakin. Elokuvassa vastenmielistä oli se, että amerikkalaiset omivat muukalaiset ja heidän vierailunsa salaiseksi, ikiomaksi projektikseen, niinkuin ne nyt aina tekevät. Yksi ranskalainen tosin kelpuutettiin mukaan, ja sitten ne veisasivat kaikki yhdessä suuressa salissa sitä yksinkertaista alieenimelodiaa, kuin hurmoksessa, ja sitähän se oli koko elokuva (vaikkakin ihan hyvin tehty sinällään). Devil's Tower oli se paikka, jonne kaikki liikutetut ihmiset pyrkivät kaikin keinoin, ja lopulta vain kaksi heistä pääsi laskeutumisjuhlaan, ja yksi ufon kyytiin aina tähtiin saakka. Amerikkalainen sankaripoika nääs, ja ihan tavallinen sähköteknikko, johon on helppo samaistua. Vaan tuskinpa meikäläinen perussähköteknikko hurahtaisi ihan samalla tavoin ufoasiaan, kuin tämä perusjenkki.

Elokuvan Kolmannen asteen yhteys loppupuolella tapahtuu sitten se yhteys, ja siinä Devil's Tower -vuoren taakse on rakennettu oikein vastaanottokeskus, mitä ei todellisuudessa ole olemassakaan, kuten voitte todeta ylläolevasta Google Earth -kuvasta. Ei ole ensimmäistäkään parakkia, ja valotaulua, jolla kommunikoida muukalaisten kanssa. On vain tuo suurikokoinen kivinen tappi. Mitäköhän näyttelijät ajattelivat, kun tienoolla ei ollut mitään, ja on epävarmaa, kävivätkö näyttelijät edes paikalla. Näin meitä siis huijataan mennen tullen.

Travis Waltonin tarina

Travis Walton kertoo, että hänet sieppasi ufo, mutta onglemana on se, että Walton ei selvinnyt puhtain paperein hänelle myöhemmin tehdystä valheenpaljastuskokeesta, ja kaveritkin kertoivat omia tarinoitaan. Ylläolevan kuvan oikealla puolella näet punaisella viivalla erotetun pikkukuvan, jossa osoitetaan paikka, jossa oletettu sieppaus tapahtui (jos tapahtui), ja keltainen nuoli osoittaa summittaisen sieppauspaikan - ja sen voi helposti paikantaa myös suureen karttaan kun käyttää kiintopisteenä Heberin taajamaa, ja suuntaa siitä suoraan alaspäin, jolloin sieppauspaikka lienee isossa kartassa jossakin Gilan piirikunnan alueella. Ilmeisestikin metsurit ovat muuten tehneet tarkkaa työtä, sillä metsien parturointi on ollut tehokasta, niinkuin se aina on, kun valkoisista kaukaasialaisista puhutaan. Tulee mieleen tässä sekin, mitä ne metsurit ylipäätään tekeivät suojelualueella, vai onko amerikkalaisten käsitys metsiensuojelusta se, että parempi hakata ajoissa, ettei pääse myrsky puita kaatelemaan. Niin se varmaankin on. Ahneita rahalle ovat nuo amerikkalaiset, kovin ahneita!

Travis Walton oli siis yksinkertainen metsuri, joka ajeli kerran metsurikavereineen Yhdysvalloissa Apache-Sitgraven metsässä, tuolla Arizonan puolella. Siinä ajellessaan, kiroillessaan ja sahojaan viilaillessaan miehet näkivät äkkiä ufon, ja pysähtyivät, ja sitten Walton juoksi kuin paniikissa sitä kohti. Ufosta lankesi maahan säde, ja Walton kellahti heti ketaroilleen, ja tempaistiin ylös, ja muut miehet pakenivat, tietenkin, parkuen paikalta, silmät pyörien tuhatta ja sataa. Jos sana sallitaan: silmät suitsinrenkaina. Myöhemmin he kävivät etsimässä Travisia, sillä murhasyytehän siitä tulee, jos seitsemän metsuria mene metsätöihin, ja vain kuusi heistä palaa ihmisten ilmoille. Eivät ne enää Travisia sieppauspaikalta löytäneet, mutta myöhemmin soitti puhelinkioskista, ja ilmaantui ihmisten ilmoille vallan toisaalla, ja kertoi että ufo oli hänet kaapannut, ja puikulapäiset, isosilmäiset oliot olivat tehneet hänellä omia kokeitaan.

Näin Ristoa viedään

Joku voisi kysyä, miksei Suomessa ole viety ketään? No, on, on. Muuan Risto nimittäin joutui siepatuksi suoraan auton ratista, koska puikulapäät eivät saaneet häneen telepaattista yhteyttä. Aivopuoliskot eivät olleet kuulemma synkroonissa, ja telepatia ei skulannut. Yrittivät kai korjatakin asiaa ufossa, koska hiuksissa oli pari kaljua kohtaa. Ristoa siis seurattiin hänen automatkallaan, ja kun sopiva sieppauspaikka löytyi, mies siepattiin. Risto palasi todellisuuteen kaukana itse sieppauspaikalta, niinkuin se aina tällaisissa tapauksissa käy. Saisivat ne sentään palauttaa siepatut suoraan kotiovelle, koska täytyyhän puikulapäiden sentää edes siepattujen postiosoite tietää. Tässä tapauksessa sieppauspaikka lokalisoituu suunilleen Mäntyharjulta pohjoiseen sijaitsevaan Lahdentien risteykseen. Risto on tietenkin keksitty nimi, sillä todellisuudessa miehen nimi on Uolevi (Uolevi Nikander), ja hän asuu Pallivahassa (lähellä Pallivahan koulua). Juuri tuollaisessa paikassa minäkin Riston sieppaisin, jos nimittäin olisin isosilmäinen, avaruuden puikulapää. Toisaalta: Risto on Risto, vaikka hänet voissa paistaisit!

Koska Riston henkilöllisyys halutaan pitää salassa, pitää Risto piirtää, ja tämännäköiseksi, keski-ikäiseksi miekkoseksi minä hänet kuvittelisin. Ristolla ei ole mitään syytä valittaa tästä kuvasta, ja ainut keino saada oikeutta, olisi tulla reilusti ulos kaapista ja sanoa: minä olen mikä minä olen! Niihän ne sanovat jumalatkin. Ja jos joku oli vaikkapa kirjailija, niin se saattoi sanoa: kuljin missä kuljin!

Heinolassa nuortuu kun ufon näkee

Varsin merkillinen kohtaaminen tapahtui Heinolan Imjärvellä, jossa mies nuortui monta vuotta nähtyään ufon. Näin kertoo eräs joka sanoo tunteneensa nuortuneen miehen. Sattuneesta syystä tämä mainittu mies ei asu enää lähelläkään Imjärveä. Sinne siis kaikki ne, jotka haluavat nuortua, jos vaikka sattuisi ufo lentelemään samanaikaisesti lähellä. Tämä nyt on niitä samanlaisia tapauksia, joissa naisen todetaan olevan raskaana, ja sitten äkkiä tämän kohtu onkin tyhjä, ja lapsi kadonnut jonnekin. Kyseessä voi olla niin sanottu tuulimunaraskaus, mutta senkin voi tulkita sikiönsieppaukseksi, jos niin haluaa – näinä sieppausten kultaisina aikoina. Minäkin olen kokenut monta kertaa niin sanotun oppilaanvaihdoksen, mikä tarkoittaa sitä, että jos minä menen johonkin tenttiin tai kokeeseen, ja kun saan tentistä reput, voin vain taas todeta, että taaskin joku toinen on käynyt minun puolestani tentissä, ja tyrinyt. Näin voin sälyttää kaikki mahdolliset töppäykset jonkun toisen piikkiin, ja ottaa omaan tiliini vain onnistumiset, ja elämän juhlahetket. On tosin olemassa eräitä rajatapauksia, joissa oppilaanvaihtoksen -tapaiset ilmiöt tuottavat odottamattomia tuloksia. Jo minua esimerkiksi paskattaa, ja joku toinen menee puolestani vessaan paskalle, niin ei se minun paskahätäni tästä hellitä, vaan pian minunkin on ängettävä itse pytylle. On asioita jotka meidän on kohdattava yksin, ja mielellään joka päivä – elämämme loppuun saakka. Mutta oleellista näissä kaikissa tapauksissa on se, että itse saan kärsiä seuraamukset, kuten tapahtuu jos saan joistakin kokeista reput, vaikka kokeissa on joku toinen sijaishenkilö käynyt minun puolestani, ja vielä kehtaa väittää että hyvin se meni.

Imjärvellä sattui eräs toinenkin ufotapaaminen, ja siihen osallistui henkilöitä kahdesta eri perheestä, ja he olivat kolmospareja kumpikin. Ufo laskeutui ja siitä pompsahti alas valopatsas, ja siinä näkyi seisomassa ilmielävä alieeni, jolla oli soma suippolakki. Näytti ihan veli venäläiseltä, mutta kolmosparit eivät olleet tästä varmoja, ja riitelivät kovin. Lopulta ne äityivät sylipainiin, ja siitä kömpelöön tappeluun. Joku huusi, että menkää vällii, menkää vällii – mutta kukapa olisi mennyt. Kuvan aitoutta tosin sopii epäillä, sillä tuossahan on selvä alppimaisema, ja joka hemmolla on lisäksi laskettelumonot jaloissaan, ja tällaisia maisemia et sentään voi Imjärveltä löytää. Samanlaista kauheen laakeeta aakeeta se on kuin muuallakin suomessa, mutta tietenkin kontakti näyttää tällä tavalla kuvattuna komeammalta. Eikö totta – vaikka mikään muu ei sitten olisikaan totta.

Paasveden pirun piileskelypaikka

Paasvesi on soikea järvi molempien Savojen rajalla, joka on syntynyt siitä, että tuohon kohtaan on pudonnut meteori noi 200 miljoona vuotta sitten. Järven alta on löytynyt valtava kiisuesiintymä, mikä saattaa olla perua meteorista. Se aiheuttaa järven alueella magneettisia häiriöitä, ja ei ole mikään ihme, että erilaisia ufohavaintojakin on myös tehty, ja kohteeksi on tarkentunut Paasveden piru.

Tunsin aikanaan erään opettajan, joka oli muka kuvannut järvellä outoja ufovaloilmiöitä, mutta sitten se tunnustikin Saimaan rannassa, että hänen lehtiin kauppaamansa ufokuvat olivat pelkkää huijausta, ja että hän oli tehnyt ne taskulamppua saunanlaiturilla heiluttaen. Minulla kävi aivan satumainen onni kun sain tässä ihan äskettäin haltuuni yhden miehen valokuvista, koska Roksu oli älynnyt säilyttää sen, ja oli nimennyt sen suomalaiseksi ufoksi. Todettakoon tässä vielä se, että kun meillä täällä kotosuomessa eletään keskipäivää, niin Roksun nykyisellä kotiseudulla on keskiyö, siis noin suunilleen. Mutta on taivaan tosi, että näiden tällaisten valokuvien myötä minulta meni ne vihonviimeisetkin uskonrippeet ufoihin, ja olisin niin mielelläni niihin uskonut. Olisin hartaana odottanut, että jonakin sunnuntaina muukalaisten lentävä lautanen olisi laskeutunut takapihallemme kaukaa Trafalmadoresta, ja vienyt minut mukanaan huimiin avaruusseikkailuihin. Kaikkein pahinta mitä olisi voinut sattua, olisi tietenkin ollut se, että kohtaamani alieenit olisivat olleet keppejä, jotka olisivat kommunikoineet piereskelemällä, ja näin ollen olisin saanut elää ja kokea todellisen ilmastoidun painajaisen. Toivon mukaan myös banjot olisivat soineet. No niin no. Paasveden pirua on siis jahdattu jo vuosikaudet, ja Paasvedelle järjestetään kuulemma oikein tutkimusretkiä, joiden tarkoituksena on saada Piru viimenkin kiikkiin. Nyt salaisuuden voi viimenkin paljastaa: ei ole mitään pirua, mutta pirunkujetta sitäkin enemmän, ja mikä voisikaan olla pirullisempaa kuin juosta tyhjän perässä.