Verkkokovalevy

Johdantoa

Varsin pitkään verkkokovalevyn salattu elämä pysyi minulle mysteerinä, sillä käyttöpelpoisia oppaita ei ollut, tai tietoa siitä, miksi tällaisia laitteita ylipäätään kannattaisi hankkia. Minun mielestäni hyvä opas on sellainen, jossa kuvataan laitteiden välisiä kytkentöjä, ja selitetään niistä jokainen mahdollisimman ymmärrettävästi. Ainut tieto, mikä annetaan, on se, että verkkokovelevy liitetään verkkoliitäntään. Mihin helvetin verkkoliitäntään? Tarvitseeko minju hankkia jonkinlainen hubi? Hankkimani BlacArmor NAS 110 -pakkaus ei sisältänyt minkäänlaista opasvihkosta, tai kuvausta käyttöönotosta. Kaikki meni puhtaasti arvailun puolelle. Koska käytän itse useita eri käyttöjärjestelmiä, oli minulla ongelmana se, että niillä on omat tiedostojärjestelmänsä kullakin, ja tietojen siirto niiden välillä on hankalaa, mutta toki mahdollista. Paljon käyttämäni mahdollisuus oli se, että käytin FAT32 -tiedostojärjestelmälle alustettuja USB -muisteja esimerkiksi musiikkitiedostojen siirtoon, koska ainakin minulla tiedostonimet ovat aina lyhyempiä mitä tämä järjestelmä maksimissaan mahdollistaa. Jos oli tarpeen siirtää asennustiedostoja, joiden koko saattaa olla useita gigatavuja, käytin paljon NTFS -tiedostojärjestelmää, jota sekä linux – että Mac osaavat lukea, kunhan niihin asentaa sopivan pluginin. Macin natiivia NFS -tiedostojärjestelmää eivät muut järjestelmät ymmärrä, mutta sen käyttö nimenomaan Macissa on vähintäänkin perusteltua, kuten NTFS -järjestelmän käyttö windowsissa, koska järjestelmät eivät kykene toimimaan muissa tiedostojärjestelmissä. Halusin siis käyttööni samantapaista puolueetonta maaperää, jollainen on tarjolla esimerkiksi netissä, jossa kaikki mahdolliset käyttöjärjestelmät pystyvät operoimaan ja tekemään tallennuksia. Hankin viimein verkkokovalevyn, jonka otaksuin pystyvän ratkaisemaan ongelmani, mutta useiden kuukausien ajan se seisoi lähinnä tyhjän panttina. Kaikissa tietokoneissani on näet yksi ja ainoa verkkoliitäntäpistoke, joka oli jo nettikäytössä. Kerran aloin kokeilemaan miten kalliista levystä voisi saada jotakin hyötyäkin, ja sitten oivalsin, että minullahan on tarjolla useitakin verkkoliitöntöjä, eli nettitikkuyhteyttä varten hankkimani TeleWellin 3g -laite, jonka yhteen liitäntään ymmärsin viimein ympätä uuden verkkokovalevyni, ja kun olin sillä aikani pelaillut, oivalsin, että tässä oli kauan kaipaanani laite, tai media, joka yhdisti kaikki laitteeni – ja siihen pystyi tallentamaan dataa niistä kaikista. Olisin niin toivonut hyvää opasta, jossa tämäkin olisi selitetty yksinkertaisella kansakielellä, tai ainakin kielellä, jota kaltaiseni yksinkertainen kansamies ymmärtää.

Apple-Mini ja Windows

Kuvassa näkyy hankkimani BlackArmor NAS 110 -verkkokovalevy, josta en tosin osaa sanoa onko se paras vertaistensa joukossa, vai kaikkein kehnoin hankinta minkä olen konsaan tehnyt Netissä kerrottiin urbaanilegendoja siitä miten joku olisi kadottanut kaikki tietonsa, eli useimmissa tapauksissa kaikki varastamansa videot ja musiikit. Minä hyväksyin laitteen, koska olen köyhä mies, ja olen tottunut ottamaan vastaan kaiken mukisematta niinkuin lapsuuteni läskisoosit sun muut, enkä ole ollut ensimmäisenä valittamassa kaikesta, niinkuin nykyihmisillä tuntuu olevan tapana. Minusta tämä on ihan hyvä hankinta - ainakin näin köyhälle miehelle kun itse olen.

Kuvassa näkyy TeleWellin 3g -jakolaitteen takaosa, jossa keltainen kaapeli on ydistetty tässä esimerkkitapauksessa kannettavaan Compaq -tietokoneeseen, jossa on asennettuna Windows 7 Home Premium, jolla on helppo alustaa USB -muisteja, ja kopioida niihin tiedostoja. Macissa ongelmana on se, että USB -muistille tallentuu Macin omia määrittelytiedostoja ja kaikenlaista muutakin roinaa.Vihreällä ympyröimäni kaapeli liittää verkkokovalevyn mukaan kuvioihin. Sininen kaapeli taas liittyy Mini-Mac -tietokoneeseen. Saatatte sanoa, että on tuossa kaapeli poikineen, mutta sei se mitään, kuten Eemeli usein sanoi Eemeli-elokuvissa.

Tässä kuvassa näkyy Mac-Mini -tietokoneen liittymä verkkokovalevyyn, josta käytämme datan tallennukseen kansiota Public, eli luomme sinne haluamiamme alikansioita, ja kopsaamme Macista haluamaamme dataa verkkokovalevylle, ja takaisinpäin, jos niin tahdomme. Macin omalla tiedostojärjestelmällä ei ole minkäänlaista vaikutusta tapahtumaan, ja tallennettuja tiedostoja voi kopioida muille käyttöjärjestelmille. Jos käytämme esimerkiksi linuxia, jossa on tiedostoja, jotka haluamme jakaa, tallennamme nekin tänne. Tietenikin pitää olla johdonmukainen kansioiden nimeämisessä, sillä muutoin seurauksena on pelkkää sotkua. On viisasta tallentaa audiot audioiden kansioon, ja videot videoiden kansioon. Ja on erittäin fiksua tallentaa dataa mahdollisimman moneen paikkaan, ettei tule sitten itku kun joku käyttämistämme medioista läsähtää perseelleen, niinkuin Kiira Korpi luistelukisoissa.

Kuvassa on tilanne, jossa Compaq -kannettavalla kopsataan tiedostoja verkkokovalevyltä, ja tallennetaan niitä koneen oikealla puolella sijaitsevaan USB -muistiin (ympyröity punaisella), jota on tarkoitus käyttää DVD tai Blue Ray -soittimissa. Kannettavan vasemmalla puolen sijaitseva keltainen verkkokaapeli yhdistyy TeleWellin 3g -laitteeseen (ympyröity punaisella). Olen ympyröinyt samoin punaisella värillä näytön takana sijaitsevan verkkokovalevyn. Tiedän vallan mainiosti, että tämä kaikki on mahdollista toteuttaa myös langattomasti, ja niin tehdäänkin paljon, mutta langallinen on aina langallinen. On muuten hhyvä kysymys, mihin tarvitaan useilla käyttöjärjestelmillä varustettuja koneita? No, windows -konetta tarvitaan esimerkiksi Garmin -ajo-opastulaitteen ohjelmapäivitykseen, sekä Samsung -puhelimen ja tietokoneen väliseen datasiirtoon. Muitakin käyttötapoja toki on. Linux on erittäin kätevä äänitettäessä myötäkuuntelulla esimerkiksi musiikkia netistä, ja ylipäätään turvallisessa selailussa. Ohjelmistotarjonta linuxissa on myös mittava.