Timo Kinnunen
Särkiniementie
16 A 41
70700 Kuopio
Finland
Trice SlimPix on halpiskamera, jota tarjotaan milloin minkäkin asian kylkiäisenä - ja jota haukutaan mielestäni aivan syyttä suotta. Kyllä se aina esimerkiksi vanhan laatikkokameran hakkaa mennen tullen. Tämänkin sivun taustakuva on otettu tällä samaisella Trice -kameralla, kuten kaikki muutkin tämän sivun kuvat. Itse ostin sen alle neljälläkympillä - vaikka täytyy tosin sanoa, että laskettelin kirouksen poikineen, kun tutustuin kameran sielunelämään. Huomasin varsin pian, että kameran takana oleva värinäyttökakkula on erittäin pieni, ja lisäksi aika epäherkkä valolle. Jos on hämärää, ei siitä näy juuri mitään. No, onneksi kamerassa on tuttu, optinen etsin, jota myös kannattaa käyttää. Ei sellaista ole monessa paljon kalliimmassakaan digikamerassa. Kameran asetuksetkin ovat hankalasti tavoitettavissa, ja varsinaista käyttöopastahan siihen ei tule laitteen mukana. Täytyy siis edetä yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Kamerassa kannattaa käyttää kaikkein suurinta mahdollista tarkkuutta, koska laite tallentaa kuvat jpg -formaattiin.Salamaa kannattaa käyttää aina silloin kun on hämärää. Kameran 16 -megatavun oma muisti ei riitä kovinkaan pitkälle, mutta lisämuistilla posottelee jo kummasti. Kameran akku voidaan ladata joko USB:in kautta, tai sitten käyttää erillistä latauslaitetta. Muistikortti kannattaa alustaa ennekuin se otetaan käyttöön. Muistikortinlukijaa käyttämällä kuvat saa kätevästi myös linuxiin edelleen jalostusta varten. Valokuvausominaisuuksiltaan tämä vastaa hyvinkin vanhaa, hyvää filmipokkaria. Olen aina kokenut haasteeksi kuvata laitteilla, joita muut hyljeksivät, sillä niiden kanssa näpräillessä kehittyy itsekin.
Tässä kuvassa näet kuinka Trice piirtää taloamme vastapäätä sijaitsevan köyhien asuintalon, eli köyhiä ihmisiä varten rakennetun talon. Ennen tuossa kohden oli metsikkö, jossa ihmiset kävivät koirineen. Sitten paikalle tuli paalutuskone, joka takoi monta kuukautta pitkiä betonipaaluja maahan, ja sitten rakennettiin nuo rotiskot. Mutta kuvahan on suorastaan erinomainen! Katsokaa kuinka tarkkaan kamera piirtää kaikki yksityiskohdatkin. Esimerkiksi SonyEricsson k600i -puhelimeeni integroitu kamera ei yllä tätä lähellekään.
Tässä kuvassa näet sinisen talon, jossa mm. Pampula on jonkin aikaa asunut – siis se Poikkihännän morsian. Sillä oli tapana liikkua kesät talvet polvihousuissa. Mutta huomaa (taas kerran), kuinka tarkasti halpiskamera piirtää maisemaa, vaikka tässäkään kuvassa ei ole käytetty sitä kaikken tarkinta resoluutiota. Jotenkin säälittävät ne onnettomat netissä elämöivät tolvanat, jotka siellä vain haukkuivat tätä maanmainiota jokamiehen Trice SlimPix -kameraa, jolla tämäkin kuva on näpätty. Joku niistä heitti kuulemma kameransa oitis kaatopaikalle, ja joku toinen taas yritti myydä sitä pahaa-aavistamattomille ihmisille, jotka vain haluavat ostaa mitä tahansa halvalla. Jos nyt joku sanoo, että valokuvaaminen on todellisuudessa välineurheilua, hän erehtyy todella pahasti. Olen nähnyt loistavia valokuvia, jotka on otettu neulanreikäkameralla, ja onhan tämä nyt sentään paljon kehittyneempi laite, ja selvästi parempi kuin SonyEricsson k600i, joka maksaa aivan liikaa siihen nähden mitä sillä saa aikaiseksi.
Vaikkei millään uskoisi, niin kamera katselee kaupunkia kymmenennestä kerroksesta. Tiedetään, että jos tuosta parvekkeen reunalta putoaa, ei selviä todennäköisesti hengissä, ja esimerkiksi luut murskautuvat täysin, vaikka ruumissa ei näyttäisikään olevan pinnalta katsoen mitään vikaa. Vaikka: eihän sekään nyt niin varmaa ole. Saattaahan sitä jäädä henkiin, mutta täysin halvaantuneena, ja puhekyvyttömänä, ja vaikka sitä kuinka koettaisi sanoa, että ottakaa nyt jo, saatana, ne letkut irti, niin sitä saa vain maata ja möllistellä. Näkymä avautuu Puijolle päin, ja tarkkanäköisimmät voivatkin nähdä harjun laella Puijon tornin, jonka vieressä sijaitsevat kalliilla rahalla rakennetut hyppyrimäet. Etualalla olevassa keinussa istuu pentuineen muuan perheenäiti, joka maidontuotannosta piukkuvin tissein odottelee kotiinlähtöä. Mitähän tuo mahtaa puhella pennulleen? Jotakin maailmanpolitiikkaan liittyvää, tai olisiko aiheena seksuaalivähemmistöjen asema Suomessa - vai kivahtaako hän sittenkin jälkikasvulleen ykskantaan: Nyt kyllä pidättelet kotiin saakka ettei tarvitse kusisia housuja alvariinsa pestä (ties kuinka monetta kertaa tälläkin viikolla) - ja-ja-ja nyt et ainakaan paskanna housuihisi! Mistäpä tämän nyt niin jullilleen tietää, mutta Puijollepa päin näkymät vaan avartuvat. Ja jos pennulta pääsisikin paskat housuun, niin eihän se tänne parvekkeelle asti haise, vaikka kaasukuolemia sattuisikin maan tasolla useita.
Tässä kuvassa näet Artun lempipaikallaan sen senkin alla, jonka päällä ovat tietokoneet sun muu turha tauhka. Kuva on hämärä, mutta tuo lepopaikka on tosiaankin aika pimeä näin tammikuun loppupuolella, eli juuri tuollaiselta tuossa kohdin todellisuudessakin näyttää. Olen käyttänyt kameran omaa salamaa, ja koska silmät näyttivät valmiissa kuvassa valkoisilta täpöiltä, olen tummentanut niitä vastaamaan sitä miltä ne todellisuudessa näyttävät, eli tummilta. Muita editointitoimenpiteitä en ole tehnyt. Lopputulos on mielestäni erittäin hyvä noin halpiskameran kuvaksi. En olisi saanut tällaista kuvaa aikaan muinoin edes järjestelmäkamerallani.
Tricia SlimPixillä voi tallentaa myös aiheita, joihin liittyy jokin yhteiskunnallinen sanoma, eli tässä tapauksessa ympäristöpoliittinen jutska. Näet tässä nyt Särkiniemen pientaloalueelta lähtevän pintavesiviemärin valokuvan. Vesi virtaa tästä suoraan muutaman kymmenen metrin päässä olevaan järvenlahteen, ja vettä ei millään tavalla suodateta tällä välillä. Noiden taustalla olevien talojen pihoissa pestään ja vahataan autoja, ja käsitellään erilaisia väriaineita (minkä voi päätellä veden vaihtelevista väreistä), ulostetaan ja virtsataan omalla pihalla - ja kaiken tämä jälkeen likainen vesi virtaa viemäristä suoraan järveen. Tämä viemäri ei ole suinkaan ainut, vaan niitä on Särkiniemen alueella useita, ja missään niistä ei ole minkäänlaista puhdistusysteemiä. Näissä ojissa näkee tuon tuostakin lapsia lorkkimassa leikkejään, ja niinpä he saavatkin ajoissa annoksensa mm. raskasmetalleista sun muista, joita esimerkiksi väriaineissa usein on. Ojien hygieniassakin lienee omat puutteensa. Toivottavasti kaikki alueen asukkaat eivät harrasta esimerkiksin öljyvärimaalausta ulkosalla, ja pese pihalla pensseleitään ja sutejaan.
Tricia SlimPix -kameralla on rajoituksensa, kuten digitaalikameroilla yleensäkin. Jos kuvataan kohdetta, josta osa on tummasävyistä, ja osa taas huomattavasti vaaleampaa, valottuu kuva väärin. Tästä syystä olen korjannut valotusvirhettä niin paljon kun se järjellisissä puitteissa on ollut mahdollista. Kuvan lampi on minun itseni kaivama, ja vesittämä, ja eräs sen tarkoituksista on ollut taata sammakoille kutemapaikka, koska ojitukset ovat ne niiltä lähimetsistä vieneet. Suomalainen metsäpolitiikka ei näet tunne muuta kuin kuitupuun ja tukit, ja kaikki muu metsänelävä on metsärahan kannalta samantekevää. Viime kesä oli epätavallisen kuiva, ja myös kostetutta kaipaavat sammakot joutuivat lujille, mutta siitä huolimatta jotkut niistä onnistuivat ilmeisestikin talvehtimaan ja kutemaan tänäkin keväänä (2007) tässä kaivamassani lammikossa. Tokihan kutua oli paljon vähemmän kuin tavallisesti, mutta oli kuitenkin. Kutu näkyy kuvassa sinertävinä möllisköntteinä lähellä rantaviivaa. Vettä on syvimmillään tuossa yli puolitoista metriä tähän aikaan keväästä, joten normaalivuonna vesi riittää ainankin siihen asti kunnes poikasille on kasvanut raajat, eli muodonvaihtos on läpikäyty.
Tricia SlimPix -kameralla onnistuvat ehkä parhaiten kaukaa napatut kuvat, mutta suomalainen metsä on aina ongelmallinen kuvattava – varsinkin silloin kun puiden oksilla on nestepisaroita, joihin auringonvalo osuu. Tässä kuvassa näet kutemalammen kauempaa nähtynä, ja voit huomata kuinka lampi kuuluu osana portaattaisesti laskevaan uomaan. Samalla voit nähdä, ettei mistään kovin pienestä projektista ole kyse, ja tuskimpa tästä edes pieni osa mahduisi normaalille talontontille. Näin suurten vesimassojen hallinta on vaikeaa, ja se tulee esiin erityisesti silloin kun sattuu rankkasade, jolloin kaikki patolaitteet tulvivat yli. Kuvassa näkyvässä padossa onkin kolme peräkkäistä, puunrungoista koottua patoa, joiden väliin olen mättänyt kiviä sun muuta sälää. Eräänlaista majavatekniikkaa siis, ja siksi tämä pato kestää juuri niin suuren tulvan kuin tällaisessa metsässä on mahdollista kehittyä. Pelkkä multapato olisi jo aikapäiviä sitten mennyt menojaan tulvan mukana. Padon kohdalla on lisäksi parikymmensenttinen muoviputki, joka päästää liikaveden normaalisti valumaan edelleen niin, että vedenpinta pysyy vakioisena. Joku voisi tätä lampisysteemiä katsellessaan ajatella, että vesi valuisi lammesta ympäröivään metsään, ja tukahduttaisi siellä kasvavat puut. Näin ei kuitenkaan käy, sillä vedenpinta on selvästi alempana kuin metsässä, ja lammen reunat ovat erittäin kovaa ja tiivistä maata, joka vain vaivoin päästää vettä läpi, ja metsästä päin tulee lammelle useita laskuojia, jotka olen kaivanut korkeimman omakätisesti - ja kaiken tämän yhteisvaikutuksena on se, että metsämaa on itseasiassa kuivempaa kuin se olisi jos sinne olisi yksinkertaisesti vain vedetty laskuviemäreitä muutaman sadan metrin päähän toisistaan, jotka päästävät viemäriä virtaavat tulvavedet pois, mutta jotka eivät vaikuta niihin vesimassoihin, jotka jäävät lillimään metsään.